Huhu huh olipas se uni! Viime yönä näin kummallista unta. Olin matkalla junassa jonnekin ja siinä junassa oli vaunut kuin pieniä taloja ja niissä asustettiin kuin matkalla ikään. Jossain vaiheessa matkaa minä - en oikein tiedä miksi - nielaisin vanhan macci tietokoneen kurkusta alas kokonaisena mahalaukkuun asti. Ihmettelin unessa että miten olen voinut nielaista noin suuren ja painavan möhkäleen mutta siellä se kuitenkin oli mahalaukussani ja tunsin sen ääriviivat kädellä tunnustellen. Uni jatkui ja aloin jo huolestua moisesta, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, voisinko oksentaa macin uudestaan ulos, ei se tuntui kerrassaan mahdottomalta mutta että olisiko minun lähdettävä sairaalaan leikkauttamaan macci ulos...! Macci lillui siellä vatsassani syövyttävien vatsahappojen seassa ja voisi liueta ja aiheuttaa minulle ties mitä kamalaa terveydellistä vaaraa. Heräsin unen aikana pari kertaa ja uni jatkui silti edelleen kun nukahdin uudestaan. Lopulta kun Ilkka soitti minulle ja herätti nousin ylös ja tietoisesti jätin unen sikseen. Aika nousta ja kirjoittaa ensimmäinen juttu uudella macillä ja joo kyllä, vanha macci kaikesta dementoitumisestaan huolimatta voi hyvin ja toimii vielä käytössä virkeänä työmyyränä vaikka some onkin sen osalta mennyttä aikaa.
12.10.24
Hyvää lauantai iltaa jokaiselle. Voihan kakka! Masked singer Suomi-ohjelmassa tosiaan on hahmo - kakka. Olen vähän huonosti viime aikoina kerennyt katsomaan tv:tä mutta nyt satuin sopivasti avaamaan tv:n juuri oikeaan aikaan eli kakkahan se siinä. Kännykkäkin yrittää sensuroida oikoluvulla kyseistä sanaa vaikka sanotaan ihan reilusti kakka on kakka. Minua vähän hämmensin kun kakka on oppilaiden suosikki. Tunnen itseni vanhaksi kun en aina ymmärrä kakka huumoria. Ennemmin suosikkini voisi olla tuo luuranko laulamassa biisiä nimeltä En haluu kuolla tänä yönä.
Sitkeä flunssa on jatkunut jo toista viikkoa. Ensin lähinnä kuivalla yskällä niin että välillä onnollut ääni kokonaan pois. Tänä viikonloppuna flunssa muutti muotoaan ja nyt silmiä kirvelee ja nenä vuotaa. Osittain syyllinen saattaa olla myös inventaario mitä olen tehnyt villalankojen kanssa. Tekisi mieli kutoa jotain mutta mitä...
11.10.2024
Hyvää tuulista perjantaita jokaiselle. Vielä ei koti pihassa ole lunta näkynyt vaikka monessa kavereiden fb päivityksessä on maa valkoisena.
Mikä on sinun, minun, meidän sallittu painoraja? Oletko koskaan pohtinut asiaa? Ikävä tunne kun aamulla hörppäät kahvia ja avaat tv:n siinä toivossa että saisit kuulla jotain positiivista niin eiköhän siellä aamutv:ssä ole haastateltavana kaksi luhavuustutkija naista jotka itse ovat nälkiintyneen laihoja ja toki myös pieni rintaisia. Sitten he paasaavat ihmisten lihavuudesta siihen tyyliin että varmasti moni meistä kokee huonommuutta omista kiloistaan. Olisi siinä kiitetty tutkijan paikka. Olisin iloinen jos kerran elämässä näkisin että lihavuus tutkijana on lihava ihminen. Kuka ylipäätään määrittelee meidät lihaviksi ja laihoiksi tai joksikin siltä väliltä. Pitäisikö todella jokaiselle pyöreämmälle ihmiselle lyödä pilleripurkki käteen tai laihdutuspiikki resepti. Ota siitä ja laihdu sallittuihin normeihin niin olet yhteiskunnan silmissä hyväksytty kansalainen. Hei, jokainen meistä kantaa omat kilomme itse. Jokainen meistä on oman painoinen, muotoinen, näköinen ja hyvä just sellaisena kuin on. Sitä en kiistä etteikö liikalihavuus altistaisi oheis sairauksille ja huonontaisi oloa mutta kuka on se joka määrittelee oletko sinä kelvollinen. Minulla on yksi laihdutusresepti, napapiikki mutta en ole sitä koskaan käyttänyt saati ostanut. Missään ei varoiteta laihdutuslääkkeiden vaaroista vatsalaukun kuoliosta yms. Itse törmään jatkuvasti siihen että minun pitäisi leikkuuttaa rintani pois, silloin laihtuisin ja tulisin onnelliseksi. Mitä vielä! Tulisinko onnelliseksi jos osa minusta identiteetistäni olisi kadonnut? Samalla katoaisi isoäitien perimä tolpan uhkeapovisista emännistä. Surullisena seuraan lihavuuskehitystä kuinka nuoret naiset leikkuuttavat rintansa pieniksi ulkonäköpaineiden vuoksi. Kuinka nuoret ihmiset menevät lihavuusleikkauksiin ja sen jälkeen heistä tulee somevaikuttajia. Mieti hetki missä on sinun kilojesi oma henkilökohtainen raja. Omalla esimerkilläni toivon että ihmiset hyväksyisivät itsensä ja muut sellaisina kuin he ovat sillä meistä jokainen on täydellinen ja paras juuri sellaisena kuin on.
Yksisarvisten viisaus - ole armollinen itsellesi ja muille.
Hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää 10.10.2024
Sateinen ja hämärä päivä. Kuopus lähti kouluun vilkkuvalo kumpareissa, ne näkyvät pimeässä ja niissä on lämmin vuori. Eilen illalla yltyi myrsky. Ei se ole mitään siihen verrattuna miten Floridassa myrskyää mutta aivan tarpeeksi tuulta saatiin koti lakeuksillakin.
Töiden jälkeen poikkesin eilenkin mökille hengähtämään. Tein siellä parin tunnin ajan töitä ja kuuntelin myrskytuulen ulvontaa huvilan nurkissa. Ennen kotiin lähtöä tarkistin patterit ja sähköjohdot ettei mitään jäisi päälle. Minusta tuntui kuin joku olisi kävellyt koko ajan perässäni. Se ei ollut sinänsä pelottavaa mutta kun palasin katsomaan irrotinko jo mikron johdon uunissa paloi hetken aikaa valo eikä johto ollut pistokkeesta. Sama toistui muuallakin mökissä. Kiittelin ääneen haltioita ja tonttuja ja mielessäni ajattelin etten nyt unohda mitään vaan kaikki tulee varmasti mukaan. Lompakon sujautin myös muovikassiin mihin laitoin mukaan lähtevät tavarat. Sammutin valot. Lukitsin oven ja lähdin. Puolivälissä mökkipolkua pysähdyin tarkistamaan että tulihan varmasti kaikki mukaan. Lompakkoa ei ollut missään! Kiva, siinä seisoin hämärässä ja tutkin retkilyhdyllä muovikassin sisältöä. Lompakosta ei näkynyt jälkeäkään. Jatkoin matkaa autolle ja tyhjensin koko pussin sisällön takapenkille. Ei jälkeäkään lompakosta. Epätoivoisena etsin kaikki muutkin auton mahdolliset piilopaikat jopa työkassitkin mutta ei. Lompakko oli tipotiessään. Eihän tämä voi olla tottakaan! Joku haltiako se lompakon huiviinsa peittää ajattelin ja siinä samassa lompakko oli tasan siinä mihin olin takapenkille tyhjentänyt muovikassin sisällön. Kiitos kiitos kiitos! Kotimatka alkoi.
8.10.2024
Töiden jälkeen ajelin mökille kuuntelemaan hiljaisuutta. Istuskelin mökillä nojatuolissa ja kuulostelin vanhan rakennuksen kitinöitä ja narinoita. Päivän tapahtumat kaikuivat korvissani vielä tuoreeltaan ja kirjoitin päiväkirjaan tärkeimmät muistiinpanot. Mökillä oli hyvä ja rauhallinen ilmapiiri. Ei minkäänlaista häiriötä. Ilta alkoi pimenemään ja halusin lähteä pois hämärässä. Vuosia sitten tapahtui sellainen että kun kävelin mökkipolkua autolle jokin iso ja tumma otus hyökkäsi minua kohti pimeästä metsiköstä ärjyen ja muristen. Säikähdin silloin sitä vertahyytävästi, huusin kaikki mahdolliset voimasanat ja juoksin autolle niin paljon kuin pääsin. Otus ei koskenut minuun vaan jäi sinne pimeään. En koskaan unohda tuota kohtaamista. En uskalla edes kuvitella mikä se oli.
Lukitsin mökin oven ja lähdin kävelemään mökkipolkua autolle. Autolle päästyäni huomasin että jotain oli kadonnut - puhelin! Puhelinta ei ollut missään! Tuuli yltyi myrskylukemiin ja sysipimeä kietoi mökin syleilyynsä. Minua pelotti ihan kauheasti. Istuin tovin autossa puntaroiden eri vaihtoehtoja. Pieni retkivalo valaisisi kyllä polkua suoraan eteeni mutta ei yhtään eteenpäin. Vaihtoehtoina oli lähteä kotiin ilman puhelinta tai etsiä se. Lopulta valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja palasin sysipimeää polkua takaisin mökille. Sieltä löysin puhelimen ulkoa oven takaa. En ymmärrä miten se oli sinne päätynyt sillä puhelin oli syvällä kassissa kun lukitsin oven. Takaisin autolle juoksin! Sysipimeä oli hetki hetkeltä synkempi.
7.10.2024
Minun Macci tietokoneesta on tullut auttamattomasti vanhus. Pahasti dementoitunut sellainen. Uusia asioita, päivityksiä, ei enää ota vastaan, no vanhat asiat ovat vielä tallessa paitsi ettei poloinen enää reagoi Googlen pilvessä oleviin valokuviini. Siinä se syy etten voi enää tänne uusia kuvia laittaa. Onhan tuolla macillä ikääkin jo kunnioitettavat 14 vuotta. Se on pitkä elämä tietokoneelle. Täytyy hankkia uusi virkeä nuorukainen vanhuksen kaveriksi, kyllä vanhuksella vielä voi perustyötä tehdä kunhan on nuorempi jolla viimeistellä. Ensimmäisen macci koneeni ostin vuonna 1997. Seuraavan sain lahjaksi vanhemmiltani vuonna 2003. Tämän viimeisimmän ostin vuonna 2010. Ei ole ollut tietokoneiden kerskakulutusta vaan pitkän linjan kulutusta, kestävää sellaista.
Lämmin kiitos kaikista messukohtaamisista
Eilinen oli aivan huippu hieno messu päivä. Olin jo toista kertaa mukana Oulun Ilon Valkeat tapahtumassa. Päivään mahtui paljon mukavia kohtaamisia . Tunteiden kirjo oli laaja naurusta itkuun ja kaikkea siltä väliltä. Paljon puhetta ja väriä. Messujen lisäksi minut voi pyytää tulemaan yksityistilaisuuksiin, syntymäpäiville, polttareihin, pikkujouluihin jne. Tapaamiset myös henkilökohtaisesti sekä puhelut. Monen ihanan ihmisen mukaan lähti myös taitelemani voimauttava kuva täynnä vahvistavaa piirros energiaa , parantavia värejä sekä voimaeläimen viisautta ja opastusta.
Olette kaikki rakkaita ja tärkeitä juuri sellaisina kuin olette. Otathan rohkeasti yhteyttä jos tarvitset opastusta ja parantavia värejä.
Anu Elovaara, Digidarling, 0466226736, anuelovaara@gmail.com.
3.10.2024
Viime yönä kuura peitti maan kokonaan. Pakkasta oli kolme astetta. Aamukahvit, poika kouluun, kuntopyöräily. Siinä tämän aamun tärkeysjärjestys pääpiirteissään. Meneehän se näinkin että verhot auki niin voi ihastella syksyistä luontoa ja samalla polkea. Minun katseeni on tv:n ruudussa, Emmerdalessa ja kauniissa ja Rohkeissa, tunnin ajolla tulee 20 km täyteen kuten maantieajossa.
Hyvää kaunista syyspäivää jokaiselle.
1.10.2024
Syyskuu jäi taakse ja lokakuussa mennään. Naapurin korkeissa koivujen lehvästöissä soi auringon säteiden rippeet tuulen ravistamana keltaisen kauniina lehtimattona. Pari mustaa lintuakin siellä keinuu tuulen tuivertamana. Kullan keltainen on vain tuolla korkealla puun latvassa, muuten on tasaisen harmaata ja kosteaa. Tänä aamuna ei ollut auton lasi jäässä eikä ruohon korsia kuurassa. Ensimmäinen kahvikuppi juotu ja toista keittelen. Kuopus lähti jo kouluun.
Syksy on hyvästijätön aikaa. Muuttolintujen syysmatkan alkaessa taakse jäävät myös monet kesän aikana tapahtuneet asiat. Paljon kaikkea kivaa mahtui tähänkin kesään. Osasta kuulette tuonnempana. Vielä ei ole aika paljastaa.
Toinen Kuppi kahvia tälle aamulle. Ihanaa lokakuun ensimmäistä päivää tiistai aamua jokaiselle. Hymyillään jos tavataan!
27.9.24
Johan on märkä perjantai! Vettä on satanut kaatamalla koko päivän. Kun työaika loppui täytyi minun odotella tovi työpaikan räystään alla ennen kuin juoksin autolle. Monenmoista kaikkea on tähänkin viikkoon mahtunut. Olen omaishoitaja. Teen opetustöitä ja niiden lisäksi markkinointi töitä ja siltikin tuntuu että kauppojen hinnat karkaavat käsistä. Alvin noston jälkeen viikonloppu herkut jäävät ostamatta. Köyhiltä ne on pois ne herkut jos puntarissa on se saako ylipäätään ostettua ruokaa. Terveellinen ruoka, se vasta kallista onkin.
Eilen oli kolmen tunnin mittainen palaveri jossa käsiteltiin muunmuassa sitä saisiko perheemme nuori mies vihdoin viimein henkilökohtaisen avustajan. Se ei ole ollenkaan kirkossa kuulutettu sillä jo kolme vuotta olemme samaa hakeneet. Tämä oli jo neljäs hakuvuosi. Eräskin naapuri on räkyttänyt että henkilökohtaisen avustajan saaminen on niin helppo juttu - siihen kelpaa kuka tahansa kadun mies tai nainen. Yhdelle naapurille sanoin että voi tulla palaveriin kertomaan jos asia on niin yksinkertainen . Kerran olen kuullut vaikeavammaisesta pojastani sellaisenkin kommentin että "paras paikka hänelle on hauta". Luulenpa ettei kyseinen henkilö osaa edes hävetä sanojaan.
Minun lapsuudessani en ollut hoidossa kodin ulkopuolella. Asuimme maatilalla ja mummo asui samassa talossa. Minulla oli aina joku jonka kanssa olla. Lapsuus ympäristöni oli turvallinen. Koulukin sijaitsi ihan lähellä kävelymatkan päässä. Entisaikojen maatiloilla asui yleensä saman katon alla monta sukupolvea Niskavuorilaiseen henkeen. Oman lapsuuteni ajan aikalainen elokuva Akaton mies näyttää ajan todellisuuden hyvinkin realistisesti.
25.9.24
Keskiviikko on paras. Tästä vain lasketellaan kohti viikonloppua. Ensimmäinen työkuukausi on mennyt kuin huomaamatta ja pian ollaankin jo lokakuun puolella. Viime yönä valvoin kuunnellen komeaa ulvontaa. Syynä oli oma poikakoira joka täytyi laittaa vähäksi aikaa tyttöjen luota pois. Haikea kaunis ulvonta täytti yön. Ei se minua haitannut, oli niin kaunista kuultavaa että otin sitä vähän nauhallekin. Tyttökoirat nukkuivat eivätkä moisesta piitanneet.
Onneksi minun ei tarvitse lähteä aamu varhaisella töihin. Pidän siitä että työ on päivä ja ilta painotteinen. Yllätyksenä tosin tuli että yhteiskunnan säästöjen vuoksi myös omat työtuntini on ajettu minimiin ja näillä tunneilla ei enää pärjää joten teen kolmea työtä päällekkäin ja siihen vielä toiminimi yrittäjyys ja viikonloppu työkeikat ja lisäksi vielä opinnot. Elämä on oppimista kirjojen ja myös kokemusperäisesti ns. kantapään kautta. Rakastan työtäni opettaa ja nimenomaan positiivisuuden kautta. Viisi kilometriä takana ja kymmenen edessä. Hyvää päivänjatkoa jokaiselle!
24.9.24
Tänään oli harvinaisen hyvä päivä töissä. Ei kuulunut soraääniä ja tunnelma oli leppoisa. Aamupäivällä tein sen ihmeen että tauon jälkeen aloitin sisäpyöräily kauden kotona tv ääressä ja ajoin kuntopyörällä 15 kilometriä samalla Emmerdalea ja Kauniita ja Rohkeita katsellen. Muistan kun jälkimmäinen noista sarjoista alkoi, oi niitä aikoja, silloin oltiin vielä nuoria ja kauniita nyt vanhoja ja viisaita. Aamupäivällä ennen töihin lähtöä sain myös ihanan puhelun hyvältä ystävältä. Hänen sanansa muistuttivat mieleen ettei yksikään yhteydenotto ystävien kesken ole liikaa vaan kaiken arjen pyörityksessä me usein unohdamme yhteyden pidon. Olen usein miettinyt mitä minun lapsuuden aikaisille ystävilleni kuuluu ja missä päin maailmaa he mahtavat vaikuttaa.
Vielä takaisin kuntoiluun ja sisäpyöräilyyn. Tarkoitukseni on jatkaa siitä mihin ulkopyöräilyssä jäin eli tavoite on 1000km tämän vuoden loppuun mennessä. Ajallisesti matkat täsmäävät ajoi ulkona tai sisällä. Sisäpyöräily on jokseenkin raskaampaa kun siinä puuttuvat alamäet ja myötätuuli.
Tänään oli hyvä päivä mutta kiusanteko jatkuu naapurin taholta edelleen. Olen yrittänyt sanoa että teen töitä myös kotona mutta hän katsoo oikeudekseen aiheuttaa meluhaittaa haukuttamalla minun koiria. Sunnuntaina olin puhelimessa asiakas palaverissa ja sama ralli alkoi. Minulla meni hermot ja kävin pyytämässä ettei koiria kiusata ja saisin työrauhan. Vastauksena tuli ettei kukaan tee sunnuntaina töitä ja että minun tulee laittaa koirilleni sellaiset kuristavat kuonokopat etteivät enää hauku. Se siitä tyhmyydestä mutta töitä minun on tehtävä perheeni elannon eteen myös viikonloppuisin.
Jokainen meistä tietää kuinka vaikeaa on tulla toimeen. Hinnat ovat monelta osin karanneet käsistä. Pitäisi syödä terveellisesti ja muuta sitä ja tätä huomion arvoista mutta entä jos raha ei riitä. Omalta osaltani voin sanoa että olen tehnyt elämäni aikana kaikenlaisia töitä ja toiminut yrittäjänäkin. Olen myös selviytynyt kuin ihmeen kaupalla velkahelvetistä ja uskonut myös sinisilmäisyyttäni vääriin ihmisiin ja pudonnut sinne pohjattomalta tuntuneeseen syvänteeseen. Ihmistä on niin helppo höynäyttää, uskotella olevansa kaveri ja sitten sopivalla hetkellä tönäistä jyrkänteeltä alas.Sain vasta viestin jossa kiiteltiin blogiani ja kehuttiin minua rohkeudestani kirjoittaa. Minulla olisi ollut nytkin monta hyvää ajankohtaista jutun aihetta mutta en voi niistä kirjoittaa vielä. Nyt ei ole vielä se oikea ajankohta ja kyllä kirjakin minun draamakoomillisesta elämästäni valmistuu tavu kerrallaan.
Kutsu on edelleen voimassa
Kesä alkaa kääntymään vauhdilla syksyyn. Blogin kirjoittaminen on hidasta yksinkertaisesti siitä syystä että vanha Macintosh-tietokone alkaa olemaan jo sanan varsinaisessa merkityksessä vanhus. Olen tyytyväinen siihen että olen tämän tietokoneen kanssa kulkenut yhdessä 14 vuotta ja matka jatkuu edelleen mutta rinnalle tarvitsen uuden terhakkaan tietokoneen joka ymmärtää tämän hetkisiä formaatteja. Välillä kauhistelen itsekin kun aika muuttuu vauhdilla ja tekoäly on jo kaikessa mukana. Minun ei tarvitse kuin ajatella jotain tuotetta esimerkiksi ja samantien alkaa tulemaan puhelimeen tuotteesta mainoksia. Keinoälyn käyttäminen taiteen tekemisessä on tosin myös kiehtovaa. Jos sitä osaa käyttää oikein niin voi saada hienoja kuvia aikaiseksi. Samalla voi kysyä, mikä on tekoälyn oikein käyttämistä? Voiko tekoälyä käyttää väärin? Tekoälyllä on niin laaja muisti kapasiteetti että ihminen häviää sille varmasti aina.
Erityisen rakkaat projektini osalta kutsu on edelleen voimassa. Ohessa tiivistetysti kuvia Erityisen rakkaista.
Pyöräillessäni sen tuhat kilometriä olen ajatellut yhtä sun toista. Monta kertaa olen harmitellut ettei sellaista laitetta ole vielä keksitty jolla tajunnanvirran, ajatukset saisi tallennettua. Olisin kirjoittanut näihin kilometreihin jo kirjan mutta onneksi en istu sisällä asunnossa kirjoittamassa vaan poljen lisää kilometrejä.
Tärkein juttu tässä on se että kenenkään ei koskaan pitäisi olla huolissaan toisen ihmisen kiloista. Jokainen kantaa kilonsa itse ja nykymaailman sana "kehorauha" pitää antaa. Kohdallani se että minulla on isot rinnat on tehnyt minusta monen ihmisen silmissä lihavan. Olen kohdannut paljon syrjintää ja kiusantekoa, sanoisinko "tissivihaa" olemalla itseni kaltainen ja hyväksymällä minut tällaisena kuin olen. Monille muille se on vaikeaa, tuntuu siltä kuin minun täytyisi pukeutua väljään peittävään lakanaan niin sitten vasta olisin kiusaajien silmissä hyväksyttävä. Surukseni olen lukenut kuinka nuoretkin naiset kokevat rinnoistaan ahdistusta ja haluavat tilalle pienet ajattelematta että esimerkiksi lapsen imettäminen ei ole sitten enää mahdollista. Miksi ahdistaa? Jos jotakuta ärsyttää niin onko pakko katsoa, voihan sen pään pääntää pois. Jokainen ihminen on täydellinen juuri sellaisena kuin on.
Minä olen ollut nuorena rintojen poistoleikkaus jonossa. Kyllä, luit ihan oikein. Minulla oli ratsastus onnettomuuden vuoksi selkä kipeä ja lääkäri oli kirjoittanut minulle lähetteen "rintojen poisto leikkaukseen". Paino sanalla poisto. Yliopistollisessa sairaalassa hyvin kiukkuinen vanha mies ukkeli lääkäri kohteli minua hyvin tylysti. Hän kysyi minä vastasin että harrastan juoksemista (silloin vielä juoksin 10-15km lenkkejä) johon hän tokaisi että jaa juoksemisesi on sitten hiihtämistä etten millään voi oikeasti juosta. Lääkäri kertoi karkeasti että rinnat leikataan alapuolelta irti ja irrotetut nännit lätkäistään jäljelle jäävien nahka rasvamassa "kakkujen"päälle vailla minkäänlaista tuntoa. Lekuri uhosi ettei yksikään nainen ole tullut takaisin valittamaan mutta arpikudos kasvaimien kanssa joutuu mahdollisesti elämään. Lopulta totesin sille ukkelille hätävalheena että ei, lähden kotiin ja haaveilen vielä iltatähti lapsesta ja haluan imettää hänet. Ukko hermostui tosissaan vaikka lääkäri olikin ja huusi minulle että olen liian vanha lasten tekoon ja takaisin ei tarvitse tulla. Onneksi pidin pääni ja rintani ja vuosia myöhemmin iltatähti lapsi syntyi. Voihan se olla että vanhana mummona leikkuutan rinnat ja laitan silikonit tilalle että mahtuu paremmin arkkuun, tämä ajatus tuli mieleeni joitakin vuosia sitten kun makasin ahtaassa magneettikuvaus putkessa joka oli tosi ahdas ja mietin että jäävätkö rintani sinne putkeen kun minua aletaan vetämään sieltä takaisin ihmisten ilmoille.
Kuva on otettu 15.6.24 Jopas, kuva olikin jo julkaistu aiemmin mutta olkoon täällä kaksi kertaa.
Alkaa olemaan kesäloman viimeiset hetket ja haikeana ajattelen kaikkia hienoja hetkiä jotka olemme saaneet kesän aikana kokea. Tämä kesä on ollut erityisen lämmin. Tähän mennessä sinilevää ei ole vielä näkynyt niin että se olisi haitannut mökin rannassa uimista. Jossain taannoin kirjoitettiin että vähäinen sinilevä ei ole uidessa haitallista mutta niellä sitä ei saa ja jos kyseistä vettä heitetään saunan kiukaalle niin siitä muodostuu höyrynä vaarallinen hermomyrkky. Onneksi meillä on ystäviä jotka ovat samaan aikaan lomailleet kotonamme kun olemme mökkeilleet.
Tämän kesän tärkein saldo on ollut keväällä alkanut liikunta ja noin 4,5kuukaudessa olen pyöräillyt 1000kilometriä. Matka jatkuu edelleen. Päätin keväällä kaivaa vanhan itseni esiin naftaliinista. Olen koko elämäni urheillut paljon mutta viime vuodet urheilu on vaan jäänyt. Olen kysynyt itseltäni että miksi, miksi vasta nyt sain uuden innon kuntoiluun. Aluksi kymmenen kilometriä otti kunnon päälle. Tehokas harjoittelu tuotti tulosta ja tällä hetkellä pisin pyörälenkki on ollut yli 77kilometriä ja kaikki muut heinäkuun pyöräilyt kerralla yli 35kilometriä. Kannustan jokaista aloittamaan pyöräilyn ihan rauhassa ja oman jaksamisen mukaan. Pitkälle syksyyn ehtii vielä pyöräily kilometrejä kartuttaa. Tarvitset vain toimivan polkupyörän ja aluksi riittää lyhyt matka. Liian kova harjoittelu kostautuu. Lihasten täytyy saada levätä välillä.
Oikein hyvää rauhallista ja ihanaa Juhannusta kaikille! Tämän toivotuksen jatkoksi tulee vielä lisää tekstiä...
Elämme elämää sykleissä ja samalla omat roolimme elämän kierrossa vaihtelevat. Joskus tulee tilanteita vastaan että on ihan pakko huokaista ulos miksi? Miksi vasta nyt?! Miksi ei jo kauan sitten? Asioita on kuitenkin turha jossitella sillä elettyä elämää ovat hetket kaikki nuo. Miten voisin paremmin elää jonkin menneen hetken kuin päästämällä itseni iloitsemaan tästä hetkestä ja olevasta. Turha on mennyttä surra se jää pikkuhiljaa unholaan ja kaikki suuretkin menneen muistot unohtuvat joka tapauksessa viimeistään silloin kun aika meistä jättää. Usko on paras opas niin monessakin mielessä, usko tulevaan varsinkin sillä toivo se pitää meidät valppaina odottamaan iloisia tavoittelemisen arvoisia hetkiä ja menneet jäävät unholaan. Niinhän vanhempi polvi onkin sanonut että sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa. Totuus se on aina tuolla jossakin. Totuus voi olla myös samasta asiasta erilainen, riippuu siitä miltä kantilta sitä katsoo. Ihmiset ovat erilaisia ja näkemykset eroavat sen mukaan millainen totuus heihin on valettu. Pääsääntöisesti kuitenkin se on omatunto joka puskee esille kun oikein tarkkoja ollaan, silloin jos ei mennä kirjan kansien mukaan sivu sivulta niin kuin on kirjoitettu. Kaikki järjestyy aina sanasta sanaan niin kuin on kirjoitettu. Kaikkein suurimmat on usko toivo ja rakkaus.
Kaiken mahdollisen ajan olemme mökillä perheen kanssa. Minulla on iso perhe sillä siihen kuuluvat myös lapset, lapsenlapset sekä lasten kummit, ystävät ja muut elämässäni tärkeät ihmiset. Kitaralla soittaminen on minulle rakas harrastus ja vain omaksi ja perheen iloksi. Viime keän paras juttu oli kun hepokatti tuli kuuntelemaan soittoani ja soitti kanssani muutaman tahdin.
Aika kuluu ja niinpä me olemme olleet nyt kymmenen vuotta yhdessä. Ihan huikea ja ihana saavutus elettyä yhteistä elämää ja paljon on vielä kokematta ja näkemättä kun vaan elonpäiviä riittää. Alla olevassa kuvassa olimme veneilemässä yhtenä kesäisenä yönä.Parhaan miehen sain!
Muuten minulle kuuluu oikein hyvää. Olen kaivanut naftaliinista vanhan minäni esiin ja kolmen kuukauden ja kymmenen päivän aikana olen pyöräillyt 650 kilometriä. Käveltyjä kilometrejä samassa ajassa on 170kilometriä. Nivelsärkyjen vuoksi en ole voinut enää juosta saati edes kävellä mutta pyöräily on se minun lempijuttu.
2,5kuukaudessa pyörällä 500km ja kävellen 154km. Myös muuta liikuntaa pyöräilyn ja kävelyn lisäksi. Liikunnalla poltettu yhteensä 205 904cal.
5.3.2024 alkaen 412km pyörällä ja 147km kävellen.
Kahden kuukauden liikuntasaldo on 127km kävellen ja 340km pyörällä.
Ihana poikani Luca piirustusmallina.
Pakkassunnuntaita jokaiselle. Näyttää se olevan niin että vaikka kuinka yritän keretä niin blogin kirjoittaminen on väkisellä hidasta. Töitä on paljon ja sen jälkeen kun kotiudun ei ehdi muuta kuin olla lasten kanssa. Mieheni kanssa ei juuri nähdä muuten kuin moi ja hei kun toinen tulee töistä niin toinen lähtee töihin. Talvilomaa odotan jo kovasti. Mietityttää miten paljon mökillä mahtaa olla lunta kun viimeisten päivien aikana kotipihaankin on tullut metri lunta. En muista nähneeni milloinkaan tässä kotipihassani niin valtavan korkeita lumipenkkoja kuin nyt.
Jännittävät presidentin vaalit elettiin viime viikonloppuna. Ystävänpäivän askartelut täyttivät puolet työviikosta. Perjantaina tein pitkästä aikaa itse kaalikääryleitä. Niistä tuli oikein hyviä ja yhdestä lehtikaalesta niitä tuli paljon. Perjantaina kauppaa varten muistilapulla oli myös mittanauha. Sen unohti mieheni jota varten mittanauha oli ostoslistalla. Tänään ajan pitkän matkan hakemaan tyttären perheen lomailemaan ja kiinnitän otsaani muistilapun jotta osaan käydä ostamassa isosta kaupasta mittanauhan mieheni mittaamista varten. Ei mitään vakavaa, ihan vain vaatteiden ompelua varten mittaan että tulee hänelle sopivaa kampetta. Itse en edelleenkään osaa ommella. Häpeäkseni ostamani ompelukone tököttää edelleen pianon kyljessä avaamattomassa myyntilaatikossa. Ehkä jonain päivänä..
Öljypastellimaalaus.Alapuolella hiilipiirros.
kuva liittyy alapuolella olevaan juttuun.
Vauhdikas työviikko takana. Lapsilla on aivan uskomaton mielikuvitus. Opetan monenlaista taidetta ja yritän räätälöidä oppitunnit sopivaksi monille eri lapsi ryhmille. Jos toisille on valokuvausta ja toisille kuvataidetta sekä ilmaisutaito siihen väliin suunnittelen oppituntien teemat hyvin toteutettaviksi ja helposti muokattaviksi. Aina voi tulla jokin odottamaton käänne joka vaatii kaikkien osallistujien kesken kompromisseja.Pääasia on että kaikilla on hauskaa ja hyvä olla ja että vire pysyy korkealla. Harvoin kuulen sellaista soraääntä ettei olisi kivaa tai kaikki olisi tylsää.
Pakkasta mittarissa edelleen - 24°C. Ulkona on hurjan kaunista ja aurinkokin pilkistää. Kevät sieltä tulee aivan varmasti. Koko perheeni odottaa talvilomaa ja sitä hetkeä kun päästään lähtemään mökille. Ensimmäinen mökki reissu synkän talven jälkeen on aina käännekohta - merkki kevään alkamisesta. Saa nähdä tulevatko joutsenet kevättä vastaan samaan aikaan. Mikään ei ole niin hienoa kuin joutsenten keväiset huudot kuutamoisena kevät yönä.
Ohessa kuva jonka olen julkaissut jo aikaisemminkin. Vuosien varrella olen tehnyt itselleni paljon vaatteita. Joku on joskus haukkunut lankakeräksi mutta aivan sama tekemällä oppii ja kun itse tekee niin saa sellaista jota haluaa. Ompelun taitoa minulla ei vielä ole. Onneksi ystävänäni on nuori ihana lahjakas nainen joka suunnittelee ja ompelee puolestani mutta siitä projektista lisää tuonnempana. Hyvää pakkaspäivää jokaiselle.
Pakkanen paukkuu-28°C!Koko viikon on ollut yhtä kylmä ilma. Kiertävänä taideopettajana olen saanut jännittää lähteekö auto hirmu pakkasella käyntiin. Sunnuntaina on presidentin vaalit. Toivottavasti kaikki äänioikeutetut käyvät äänestämässä. Minä kävin antamassa ääneni jo ennakkoon. Ehdokkaat ovat äänestäjien ja kannattajien osalta kovassa vertailussa. Kuitenkin jokaisen äänestäjän on hyvä muistaa että mahdollisesta painostuksesta huolimatta jokainen on vaalikopissa yksin ja antaa äänensä kenelle haluaa. Hyvää perjantaita jokaiselle. Vielä on hetki aikaa päättää kumman ehdokkaan puoleen vaaka kallistuu. Vielä tämä on hyvä muistaa -annettu ääni on vaalisalaisuus eikä sitä tarvitse kertoa kenellekään.
Tänään kuopukseni tuli iloisena koulusta ja kertoi nähneensä penkkariajelun. Abiturientit olivat heitelleet auton kyydistä karkkia lapsille. Ihmeissään poikani kuunteli kun kerroin hänelle että minäkin olen joskus kauan sitten ollut kyytiläisenä penkkariajelulla ja silloinkin heiteltiin katsojille karkkia. Oi joi tulikin hyviä muistoja mieleen. Kirjoitin ylioppilaaksi Savonlinnan taidelukiosta. Meillä teemana penkkaripukeutumisessa olivat eri kansallisuudet. Ihmisiä ympäri maailman. Taanoin poikkesin Helsingissä. Olin omalla autolla liikenteessä ja katselin samalla vanhoja asuinkulmia. Martinlaaksossakin poikkesin vaikka en enää edes tiedä asuuko kummisetäni perheineen siellä. Aika rientää ja ihmiset vieraantuvat. Isäni puolen suvusta en tuntisi jos vastaan tulisi kuin vain yhden ja äitini suku on tyystin kadonnut.
Niin se vain aika rientää. Omista penkkariajeluistani on kulunut aikaa jo yli kolmekymmentä vuotta!Valkolakki odottaa laatikossa uutta vappua aina vuoden kerrallaan. Ihan kiva lakkia on ulkoiluttaa. Olen ylpeä siitä että sain sen ja pääsin kuin pääsinkin ylioppilaaksi.
Hiili piirustusvälineenä on vaan niin hyvä ja voisinko sanoa käteen juurtuva. Kuluneella viikolla piirsime vielä ryhmissä hiilellä ja itsekin innostuin piirtämään mallista. Tussilla piirretyn lahjakuvan olen saanut jo aikaisemmin. Silloin en yhtään tiennyt olevani mallina. Kuva on huikean hyvä. Nautin työstäni ja arvostan jokaista pientä taiteilijaa. Piirtämällä oppii, se on varma.
Vielä hiilestä. Se on pehmeä materiaali jossa on myös tarvittaessa kovuutta ja väreissä synkkyyttä. Aluksi luonnosviivat pehmeän kevyesti hyvin haalealla ja kerroksittain työn edetessä astetta tummempana. Varjostuksia voi levittää sormella tai esimerkiksi vanupuikolla. Kädet kannattaa pestä piirtämisen jälkeen ellei halua kasvoihin hiiltä. Lisäksi ovenkahvat, seinät, valokatkaisijat voivat saada pesemättömistä käsistä oman höysteensä.
Sain tämän hienon kuvan lahjaksi. Taiteilija oli piirtänyt minusta salaa kuvan.
Lauantai on lepoa varten. Ainakin minä yritän pyhittää sen sellaiseksi, rauhoittumisen ja perhekeskeisyyden päiväksi. Viikko meni kuin siivillä. Talo oli koko viikon väkeä täynnä. Harvoin meidän kodissa on niin paljon väkeä samaan aikaan, aikuisia ja lapsia. Onneksi on ystäviä jotka tulevat auttamaan tarvittaessa. Lasken heidät kaikki kuuluviksi meidän perheeseen. Ei ole helppoa tulla pitkän matkan takaa, sadasta kilometristä viiteensataan kilometriin kerrottuna kahdella tulo ja menomatkat. Ystävyys on arvostamista molemmin puolin ja yhteistä köydenvetoa tarvittaessa. Viime yönä näin unta että asuimme kaikki samassa pihassa ja joimme pihakeinussa istuskellen aamukahveja kesähelteellä.
Huh huijaa, työviikko takana. Koko viikko rönsyili ihania värikkäitä taidehetkiä monien lahjakkaiden ihmisten kanssa. Kaikki ovat lahjakkaita, jokainen osaa jos vaan uskoo itseensä ja heittäytyy luovuuden vietäväksi. Omassa työssäni haluan valaa oppilaille uskoa omaan ainutkertaiseen osaamiseen. Me kaikki olemme hyviä ja parhaita juuri sellaisina kuin olemme.
Tiistaina vietimme kohteliaisuuden päivää. Hyvä teema josta tulisi muistuttaa vuoden muinakin päivinä. Kohteliaisuus voi olla vilpitöntä ja aitoa mutta se voi olla myös petollista, jopa vihamielistä. Kohteliaisuus voi olla niinkin pieni ele kuten hymy, nyökkäys, tervehdys. Isompi Kohteliaisuus on esimerkiksi oven avaus, jonossa edelle päästäminen, tuolin antaminen. Olen aivan varma siitä että moni lukijani pohtii juuri nyt kohteliaisuutta omalta kannaltaan. Milloin sinä viimeksi olet esimerkiksi avannut oven toiselle kaupassa, työpaikalla tai jossain muualla? Tervehtiminen on kohteliasta. Toiselle ihmiselle, lähimmäiselle tai vieraalle tilan antaminen on kohteliasta. Jo sekin että kysyy rohkeasti tarvitseeko hän apua.
Johonkin lasten kasvatuksessa on kadonnut kohtelias oven avaus. Samoin olen saanut sydämen tykytyksiä siitä kun iso joukko pieniä ihmisiä juoksee portaikossa vastaan ja ohi samalla kun itse kannan ylös päin raskaita tavaroita. Kohteliaisuus on myös sitä että pitää antamansa lupauksen.
Ihanaa halauspäivää ystävät!Lämmin virtuaalihalaus jokaiselle!
Tänään 21.1.24 vietämme halauspäivää. Toivottavasti jokainen muistaa halata kaikki läheiset ihmiset ja eläimet ja miksei sitä voisi halailla kaupassakin käydessä tuttuja ja tuntemattomia. Meille suomalaisille halaus tuottaa toisinaan vaikeuksia. Se ei ole avan itsestään selvä tapa. Me pohjoisen ihmiset olemme semmoisia jäyhiä jököttäjiä ettei aivan kaikkia noin vaan halailla ja päästetä iholle.
Minulle mummous on sama kuin olisin kuningatar. Yhtä arvokasta ja ihanaa. Oikeasti en tiedä onko niillä kuningattarilla kuitenkaan niin ihanaa, vastuu painaa päälle ja paljon alamaisia joita palvella. Mummous on kuitenkin minulle ihan huikea juttu. Kaikki eivät ajattele samalla tavalla. Joillekin isovanhempana olo ei luonnistu. Täytyy olla sitä omaa vapautta. Toiset taas saattavat vetää rajan siihen ovatko he isovanhempia vain samaa verta oleville lapsille eivätkä esimerkiksi uusioperheen muille, ns erisukuisille lapsille. Jokainen taaplaa tyylillään ja tekee omat valintansa mutta mummous on yhtä kuin luottamus ja rakkaus ja jos sen menettää sitä ei saa koskaan takaisin.
Töissä olen oppilaiden kanssa piirtänyt hiilellä. En muistanutkaan miten kivaa hiilellä piirtäminen on. Olen innostunut aivan uudella tavalla taas piirtämään. Kaikki lapset eivät ole koskaan piirtäneet hiilellä ja kysyvätkin ihmeissään -piirretäänkö me hiirellä?! Ei kun hiilellä....- hiirellä....? Hiilellä piirtämisestä syntyvä vinkuva ääni, keskittyneet ilmeet ja miljoona hiilistä sormenjälkeä pulpettien kansissa. Sitä kaikkea kivaa se hiilipiirros työpäivä on.
Huomenta. Pakkanen pitää edelleen pintansa. Vielä -16°C ja huomiseksi luvassa puolet enemmän. Eilen illalla tuiskutti sen verran reippaasti että pelkäsin teiden olevan tukossa ennen kuin kerkeäisin töistä kotiin. Tänään 19.1. vietetään kansainvälistä popcorn päivää. Poppareita pidetään yleisesti elokuviin liittyvänä herkkuna. Elokuvateattereissa myydään popcornia ja samoin niitä syödään myös kotona elokuvailtoina. Aloin tutkimaan mistä popcornin suosio johtuu ja löysin mielenkiintoisia artikkeleita. Popcorn on yllättäin terveellinen herkku. Popcorn sisältää painostaan kymmenesosan proteiinia, sekä huomattavan määrän rautaa, vitamiineja ja kivennäisaineita. Poiketen monista naposteluherkuista popcorn sisältää vain vähän rasvaa, paljon kuituja ja yllättäin enemmän antioksidantteja kuin hedelmät. Googlaamalla kansainvälinen Popcorn-päivä löydät paljon mielenkiintoista tietoa poppareista. Lähden nyt ostamaan kaupasta poppareita perheen leffailtaa varten.
Ilmastonmuutos. Lämpeneekö ilmasto vai onko tulossa jääkausi? Tottakai olen huolissani siitä että millainen maailma on minun jälkeen. Onko maailma ollenkaan elinkelpoinen silloin kun kuopus on aikuinen ja hänellä on lapsia. Millainen tulevaisuus lapsenlapsillani on. Aina ihmiset ovat olleet huolissaan asioista. Tunteneet epävarmuutta ja jopa surua mutta nykyaikaan kuuluva joka paikan ahdistus on jotenkin kummallista. Mistä tahansa voi kokea ahdistusta ja mennä sen syymuurin taakse. Nuoret ihmiset eivät osaa enää elää ilman ahdistusta. Olen usein jutellut ystävieni kanssa tästä. Meidän nuoruudessamme ennemminkin epäiltiin ja pelättiin. Ehkä se on ikä joka tekee tehtävänsä. Maailma muuttuu niin kovaa vauhtia ettei tahdo kaikissa asioissa perässä pysyä. Kokemalla oppii asioita ja ahdistuskin helpottaa. Liian usein kuulee puhuttavan mieliala lääkkeistä ainoana keinona jaksaa eteenpäin. Toivoa on aina muutenkin kuin pilleripurkin kanssa. Nuoret ihmiset syrjäytyvät ja lokeroituvat helposti pelimaailmaan, yksinäisyyteen, päihteisiin tai johonkin muuhun riippuvuuteen.
Pakkasta oli tänään melkein koko päivän -33°C. Hirveän kylmä. Kotona huomaa sen että kylmä pyrkii sisälle ovista ja ikkunoista ja jokaikisestä seinän ja lattian raosta. Pakkasta on ollut tälle talvelle jo aivan tarpeeksi. Tulisipa jo kevät.
Ihanaa pakkashuomenta jokaiselle! Tänään pakkasta onkin mittarissa -29°C! Koulutaksi kävi hakemassa pojan pihasta. Eihän tuollaisella kelillä voi viedä lasta ulos odottamaan taksia joka ei ehkä tulekaan. Toivottavasti sää ei enää tästä kylmene. Hurja keli lähteä autolla töihin. Lämmityspaikkaa ei ole joten riskillä mennään.
Olla oman elämänsä pelle, siltä minusta tuntui yhtenä aamuna kun mieheni oli lähdössä töihin ja huikkasin hänelle että - muista jättää auton avaimet. Vastaus tuli ettei hänellä ole niitä. Samassa unet karisivat silmistäni ja kaikki muistijäljet avainten olinpaikasta olivat tipotiessään. Pakkasta oli silloinkin lähes kolmekymmentä astetta. Ensin etsin sisältä joka paikasta, kiersin kaikki muistijäljet, paikat joihin tavallisesti aina jätän avaimet. Missään ei ollut autonavaimia eikä myöskään auton vara-avainta joka oli kadonnut jo viime kesänä. Ihan hirveä tunne. Töihin pitäisi päästä ja ei kulkuneuvoa. Kolusin kodista kaikkia paikkoja, niitäkin jotka erittäin epätodellisia mutta avaimia ei vaan näkynyt. Avaimissa pitäisi aina olla kiinnitettynä jokin ääni laite joka vastaa kutsuun tai siru jonka avulla voisi etsiä karttapalvelusta. Varmuuden vuoksi kaivoin ison autonkin lumihangesta ja sulatin sen. Siinä olikin homma koska tällä hetkellä siinä ei toimi lämmitys mutta hätävara autona sillä töihin jos ei avaimia löydy. Koko päivä meni etsiessä aamu neljästä alkaen. Armon aikaa töihin lähdölle oli vain tunti kun yht`äkkiä katseeni osui kuin vahingossa työhuoneessa lojuvan pahvilaatikon päälle ja yllätys yllätys! Siinähän ne avaimet oli! Tunsin itseni pelleksi ja samalla onnekkaaksi sellaiseksi. En olisi millään voinut tietää avainten olinpaikkaa koska ne olivat selvästi pudonneet siihen. Hyvääkin etsintä operaatiossa oli se että löysin myös viime kesänä kadonneet vara-avaimet ja monta muuta hukka piilossa olevaa juttua.
Oheiset pelle-kuvat on Mallan Mini sirkus kurssilta viime syksyltä 2023. Oli ihanaa saada olla hetken aikaa klovni.
Ihania nämä nauhat!
Mitä on onnellisuus? Monille ihmisille onnellisuus on samankaltaisia asioita. Onnellisuuteen vaikuttavat ikä, kulttuuri, uskonto, yhteiskunta. Onnellisuus voi siis olla yksilöllistä tai yhteisöllistä. Onnellisuuteen sisältyviä asioita,työ, perhe, terveys, ystävät, varallisuuskin vaikka sanotaan ettei raha onnelliseksi tee.
Minulle tärkeää onnellisuudessa on perhe ja ystävät. Terveys, työ ja se että ruokaa riittämiin kaikille. Maailmaan rauhaa, sitä me kaikki toivomme.
Minulle onnellisuuden voimavara elämässä on taide. Taide, kuvataide, teatteri musiikki ovat antaneet voimaa aina silloin kun siihen on ollut tarvetta ja muuten ladanneet akkuja pahan päivän varalle. Taide ei rankaise vaan palkitsee onnellisuudella.
Yhtenä päivänä töissä huomasin ettei kaikki ole kirkossa kuulutettua eikä onnettomuus tule kello kaulassa. Hauskoja nämä sanonnat mutta samalla myös aina niin oikeassa. Työpäivää oli vielä jäljellä ja siivosin työpaikkaa lähteäkseni pian eteenpäin kohti päivän viimeistä rupeamaa. Isoja luitoposteripapereita oli läjässä kuivuneena. Edellisenäkin päivänä oli maalattu. Otin paperipinon ja aloin nostamaan niitä korkealle kaapin päälle. Samassa tunsin kuinka jokin kova iskeytyi minua silmien väliin nenän luuhun! Isku oli kova ja tuli ylhäältä päin. Säikähdin kamalasti. Vilkaisin alas lattialle mitä oli tapahtunut ja siellä oli erittäin pitkät suuret sakset. Litoposteri-pinkka päätyi ylös kaapin päälle ja samalla aloin tunnustella nenääni mitä sille oli käynyt. Käteeni jäi verta. Onneksi silmälasit eivät olleet päässä samalla hetkellä kun sakset putosivat nähtävästi litopposteri-paperiarkkien välistä. Onni onnettomuudesta myös etteivät sakset osuneet silmään! Veren pyyhin pois ja jatkoin matkaa edelleen töihin. Päätä särki koko loppupäivän. Niin mojova isku oli.
Sen olen oppinut että vain mielikuvitus rajana mitä kaikkea voi itse tehdä. Oheinen kamu oli pitkään epäonnistunut koiran neule kunnes sai uuden muodon ja siitä tuli minun työkamu. Taideopettajana sukellan syvälle lasten maailmaan ja samalla opin itsekin koko ajan uutta. Tämäkin kamu on ollut vuosien varrella monessa mukana.
Neulottu ylhäältä alas
Joululomalla neuloin lapsen lapselleni villapaidan. Neuletyön kulku suunta ylhäältä alas. Pusero on saumaton ja passelin kokoinen. Lanka on aika paksua. Lisään myöhemmin langan nimen. Hyvä lanka ei kutita käytössä ja raidat on valmiina langassa.Itse tehdyissä neuleissa on se hyvä puoli että tarvittaessa mittaa voi lisätä hihansuihin ja helmaan.
Kun olin yläasteella pakkanen kiristyi usein yli -40°C. Muistaaksen silloin päätettiin ettei kouluun tarvinnut lähteä jos pakkasta oli -35°C. Siihen aikaan ei ollut ollenkaan varmuutta koulukyydistä. Linja-autot saattoivat jäätyä matkalle. Minulla oli musta villakangas duffelitakki, se oli lämmin muuten mutta hihaaukot olivat suuret ja niistä pakkanen pääsi takin sisään. Lisäksi takissa oli vain kietaisuvyö, ei lainkaan nappeja tai vetoketjua. Silloin ei vielä nuoriso harrastanut paljaita nilkkoja mutta pipot ja käsineet saattoivat unohtua. Minulla oli iso ihana neulehuivi ja arafattihuivit olivat myös tuolloin kovassa huudossa.
Oheisen villapuseron suunnittelin ja kudoin viluiselle terrierilleni. Kovalla pakkasella ulkona täytyy käydä ja tämä villapusero on siihen hyvä. Hännän reikä on selkäkappaleen lopussa. Seuraavasta puserosta teen haalarin jossa on hihat myös takajaloille.
Joululoma oli ihana monella tapaa. Tällä kertaa varauduimme joulustressiin ajoissa joten sellaista viime hetken paniikki sekoilua ei päässyt syntymään. Joulussa kuitenkin tärkeintä on mukava yhdessäolo ja kiireettömyys. Muistan kuinka lapsuuteni jouluissa oli setiä ja tätejä ja serkun kummin kaimoja mummoja ja pappoja ja ihmisiä vaikka kuinka. Sen myötä kun mummot ja papat ovat kuolleet sukujoulut ovat kutistuneet. Monellakaan ihmisellä ei enää ole ympärillä sellaista massajoulua. Joulukuusi on vielä enkä taida hennoa sitä riisua kuin vasta tammikuun lopussa. Joulukuusi saa tuoda valoa tähän kaamokseen vaikka mahtavaa oli huomata kuinka valon määrä joulukuulta on kasvanut heti jo näin tammikuun alussa.
Haluan aina oppia jotain uutta ja tällä kertaa loma meni opetellessa kettusäärystimien tekoa. Kerta ensimmäinen ja jatkan varmasti lisää kudelmia kun olen tämän pelon ei osaamisesta selättänyt,
Kettusäärystimet ihan passelit ihanalle Ronille.Voi ei, tässä kuvassa vielä silmukkamerkit paikoillaan!
Tänään on aika palata arkeen. Pitkän ihanan joululoman jälkeen arkeen paluu tuntuu ihan mukavalta. Ainoa mikä huolestuttaa ovat nämä kovat pakkaset. Yli viikon verran kovia yli -30°C pakkasia oli ihan riittämiin. Tällä viikolla ennuste on että mentäisiin ihan suojakelin puolelle, toivottavasti mutta sitten taas viikon päästä ennusteet lupaavat hyytävän kylmää. Työn kannalta eniten huolestuttaa se saanko auton käyntiin vai jääkö se tönkkö jäähän työpaikan pihalle.
Ohessa kuva viime syksyltä kun olin keikkatöissä satuilemassa.
Mukavaa työpäivää tai muuten vaan päivää itsekullekin!
Iloa kaikille vuoteen 2024!
Kuva on hieman epätarkka mutta tunnelma hyvä. Elämässä tulee hetkiä jotka pehmenevät muistoissa tai sitten ovat jo muuten niin ruusun punaisia ettei niitä voi unohtaa, ovat kuin pumpulipalloja. Tässä hetkessä jolloin kuva on otettu on ollut onnea ja iloa ja kaikkea hyvää. Muistot, nekin haalistuvat. Hyvää Uutta Vuotta toivotan myös niille ystäville joiden kanssa elämän polut ovat erkaantuneet ja kasvot haalistuneet. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen.
Olen huomannut huolestuttavan oireen kirjoittelussa.Esim. Teksti tv KIRJOITTAJAT ON MENETTÄNEET OTETTAAN. YMMÄRRÄN ,ETTÄ SILLOIN TÄLLÖIN TULEE JOKIN MOKA. MUTTA ALIN OMAAN HUONOA SUOMEA TAI JOPA ASAAN KUULUMATTOMUUTTA. VIIMEISIN OLI, ETTÄ LUKU OLI VÄHENTYNYT KUOLEMALLA. PITI OLLA KOLMELLA.JOKAINEN TIETÄÄ ETTÄ LUKU VÄHENEE JOS JOKU KUOLEE.MEILLE MAALIKOILLE JA SANASOKEILLE ANNETAAN ANTEEKSI PIENET VIRHEET, MUTTA AMMATTILAINEN, JOKA TEKEE TYÖTÄÄN, EIKÄ OPI ,TARVII OIKOLUKIJAN.
Kiitos Heinähattu! Mukana ollaan!
Toivotan hyvää vaalimenestystä!
Saa tänne kommentoidakin. Välillä on ollut asiatonta kommentointia mutta kaipaan asiallisia mielipiteitä esimerkiksi joulu tarinoista, maalauksista, neuleista, koko blogista. Tyttärelleni terveisiä! Eiköhän me taas reissuun päästä kunhan tauti tilanne maailmalla helpottaa!
Voi että ihana kattoo vanhoja kuvia :( millon me lähetään laivalle?
135 000 pyörähti mittariin. Kiitokset lukukerroista❤️ Kiireet jarruttavat tarinankerrontaa mutta jos päästäisin kaikki tarinat kerralla vauhtiin kuin polkupyörällä alamäkeen niin mikä vauhtisokeus siitä syntyisi. Hyvää kesää ja muistetaan olla turvallisesti vesillä ja elämässä muutenkin.
134000! Iso sydän kaikki te rakkaat lukijat. Toivottavasti viihdytte tulevaisuudessakin.
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
Paljon onnea Luca-Antonille!!!!! Tulkoon hänestä iskän, ja äiskän silmäterä!
Paljon Onnea koko perheelle
Onnea synnytykseen ja Ronille terveisiä!
Häirintää tai ala-arvoista kommentointia ei ole esiintynyt! Lämpenevää kesää!
Iloa valoa ja rakkautta ihanaa Juhannusta 2017 jokaiselle!
Seesteisiä kesäpäiviä DD:lle!
Toivotaan sisältöön kohdistuvaa kommentointia. Häiriköintikommentit poistetaan. Iloista keskikesän juhlaa ja hyvää mieltä kaikille.
Kommentointi avattu!