Heinäkuussa 2013 kirjoitetut jutut:

31.07.2013 21:37

---

30.07.2013 22:44

---

30.07.2013 22:16

---

Sormivärit

30.07.2013 19:31

- Kamalaa! Huokaisin kun huomasin että kuntoutusreissu oli muuttumassa minulle, äidille, varsin draumaattiseksi. Ei piirtopöytää mukana! Kaikki muu oli tullut kyllä mukaan mutta ei piirtopöytää, sitä kaikkein tärkeintä jonka avulla pääsen irrottelemaan ja antautumaan kuvien ja sarjakuvien viehättävään maailmaan. Viikko ilman piirroksia tuntui minusta aluksi järkyttävän pahalta mutta sitten päätin kokeilla "vieroitusoireisiini" sormella piirtämistä ja värittämistä. Tietokoneessani ei ole hiirtä ja kursori toimii sormella hipaisemalla joten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kokeilemaan jos onnistuisin piirtämään edes jotain perinteisesti sormiväreillä.

Huomenna menen ja kokeilen vastaavaa kassiin tekstiilikynillä.

---

30.07.2013 19:25

---

Soul River Song

30.07.2013 18:15

Suuri ilo nähdä hymy lasten silmissä ja kuulla kuinka nopeasti heiltä pääsee aito herskyvä nauru. Ei kait äidin pitäisi olla onneton mistään kun katsoo pienten teini-iän kynnyksellä olevien lasten iloa. Silti sydän täyttyy turhista murheista, arkipäivän surusta, yksinäisyydestä ja väliin liikutuksesta kun joku hetki ñ pieni onnellinen tapahtuma ñ saa maailman raiteilleen ja voimaan hyvin ja minä uskon taas että on mahdollisuus pärjätä ja jaksaa paremmin.

Kirjoitan tarinoita meidän perheen elämästä. Vammaisuuden kohtaamisesta. Haasteita joita eteemme saatetaan ja vaikeuksien voittamisesta. Tarinoissa surut kiemustelevat päiviemme yllä ja välillä uni ei tahdo tulla silmään mutta jokainen päivä on muutoksen aika ja ehdollistaa meidät kestämään enemmän ja hyväksymään arjen.

Olen usein sivunnut pääpolkua joka elämän tien vierellä kulkee ja sen polun nimi on jaksaminen. Olen kysynyt itseltäni paljonko on paljon ja mikä sitten on liikaa...Siihen kysymykseen ei ole yhtenevää vastausta.

Ennen tätä viikkoa kokosin taas kaikki tarvittavat tiedot jotka tarvitaan kun haetaan perustoimeentulotukea. Minusta tuntui pahalta täyttää niitä papereita. Oksetti. Tiesin jo etukäteen ettei se mitään kannata, ei tukea saa silloinkaan kun sitä viimeisenä oljenkortena hakee. Siihen vaikuttavat niin monet asiat. Negatiivisesti minun kohdallani. Pelko siitä että sähköt katkaistaan ajoi minut kuitenkin täyttämään niitä papereita vaikka lopputulos olikin selvä. Verotettavat kuukausitulot noin 400 Ä per kuukausi ja sitten vammaistuki lapselleni joka on nimenomaan hänen tarpeisiinsa (maksetaan pojan auton vakuutus). Sitten lapsilisät joilla maksetaan kattoa pään päällä. Elatusmaksut joilla puolenkuun aikaan ehkä täytetään pakastinta (300Ä) ja omaishoidontuki 409Ä jolla maksetaan kevään viimeinen iso sähkölasku. Mielestäni minulla oli paljon tulovajetta kun lisäsin lomakenippuun kaikki menot ja ne vuosien varrella kertyneet maksusuunnitelmamaksut joita ei tahdo saada maksettua huiman koron vuoksi koskaan loppuun..

Kotimiehelle (huom. lue oikein kotimies ei kodissani oleva minun mies) suurkiitos olemme KELA:n kustantamalla kuntoutusperhekurssilla. Meniköhän tuo äskeinen sanamuoto aivan oikein. Jokatapauksessa olemme kaukana arjesta ja kavalasta maailmasta tämän viikon verran mutta kotona on vahtikoirien lisäksi miespuolinen vahtikoira ja ärhäkkä lomittaja jota sietää varoa. Olemme reissussa pojan autolla ja mukana ovat myös isonokka ja Hani. Me kaikki olimme tämän muutostripin tarpeessa.

Köyhyys on kamala matkatoveri. Köyhyys hajoittaa haaveita ja hallitsee. Ikävä kyllä köyhyys karkasi tännekin mukana. Lomakkeissa piti täyttää kohta îmihin toimeentulotukea haetaanî. Kirjoitin sinne että elämiseen ja toimeentulemiseen ja lasten kouluvaatteisiin jotka oli tarkoitus hankkia Keskisen kyläkaupasta Tuurista tällä viikolla.

Minä en ollut oikea kynäniekka täyttämään toimeentulopapereita. Pieleen meni. Vaikka olin täyttänyt paperit oikein ja perustellut tarpeen sillä että sähköt katkaistaan jos en laskua maksa ja voin laskun maksaa jos on pakko mutta sitten ei jää kaikkien pakollisten laskujen jälkeen mitään elämiseen ja seuraavan kerran rahaa tulee elokuun lopussa. Ystävällinen täti soitti minulle aloittaen hyvin maireasti että hän on nyt tässä tehnyt näitä laskelmia ja päätynyt yksinkertaiseen lopputulokseen ettei tulovajetta synny eikä autovakuutuksia voi ottaa laskelmissa huomioon vaikka auto onkin syvästi älyllisesti kehitysvammaisen Alexanderin omistama ja olemme reissussa hänen kuntoutumisensa vuoksi.

- Okey, mä teen nyt sitten niin että kun ei mulla ole varaa maksaa niitä autovakuutuksia eikä varaa tankata ötökkää (Alexanderin tila-auto) niin mä jätän sen auton tänne Lehtimäelle parkkiin ja hommaan Alexanderille taksikyydin kotiin ja kun tää on perhekurssi niin me saadaan koko porukka kyyti kotiin eikä mun tartte käydä tienposkeen liftaamaan.

Totesin naiselle asiallisen viileästi ja ajattelin itsemielessäni ettei mikään ole yhtä kauhea ammatti kuin kyseisen naisen päätöstentekijän rooli! Ehkä minun tosiaan tarttis muuttaa nimeni seuraavaan kertaan kun moisia papereita täytän sillä jos ottaisin edesmenneen äitini tyttönimen ja toisen etunimeni niin sitten minulla olisi eksaktisti sama nimi kuin kyseisellä tädillä...hmm... - auttaisikohan se? Sitten vielä feikkilasit ja tiukka nuttura.

Rakkaat siskot ja veljet. Kyllä kait tästä sudenkuopasta taas jotenkin selviää. Yhteiskunnassa vallitsee viidakon laki, heikot sortuvat ja vahvat selviytyvät. Olisi varmasti helpompaa jos olisi edes yksi sellainen ystävä joka tukisi meitä joka hetki.Tällä hetkellä arkeen paluu tuntuu hyvin kaukaiselta ja kotoinen lintukoto siellä kaukana jossain Pohjois-Pohjanmaalla viattoman rauhalliselta paikalta. On minulla onneksi vielä pari päivää aikaa hengähtää ennen kuin palaamme täältä takaisin. Jos minulla olisi ihminen jopka haluaisi asua kotonani vuoden ilmaiseksi, asua ja olla ja huolehtia talosta, pihasta ja eläimistä niin minä en miettisi hetkeäkään vaan pakkaisin matkalaukkuun sen mitä sinne mahtuu, ostaisin meille kolmelle ihmiselle ja ehkä Hanille ja Isonokalle lentoliput johonkin tosi kauas ja muuttaisin ulkomaille vuodeksi tekemään taidetta ja ottamaan etäisyyttä tähän kylmään kulttuuriin... Rakkaat siskot ja veljet, jos tunnet olevasi sellainen ystävä niin ota yhteyttä minuun niin suunnitellaan elämää eteenpäin, yhdessä ja erikseen.

Voimaannuttava halaus jokaiselle!

With Love

Darling

---

Runoloota

30.07.2013 07:18

Silloin voi kirjoittaa tajunnanvirtaa
mitä mieleen juolahtaa
kun kiire sinkoilee sisälläni
eikä sillä ole oikeastaan
mitään sanottavaa minulle

En osaa sanoa
haluaisinko nukkua hetken ja
unohtaa kaiken
vai juoda kupin kuumaa kahvia

päätä särkee
kahvivajetta on kestänyt
pari päivää
päätä särkee...

onneksi löysin jemmakätkön
vanhaa costaricaa
ehkä sillä voi fiilistellä
tämän päivän verran.

Koko kesäni on ollut
paniikinomaisia heräämisiä
Olen varma että joku on tullut
oli se sitten kuka tai mikä omainen tahansa
hän seisoo minun pihallani
ja odottaa että voisi olla häijy minulle

Jokaikinen aamu herään
henkeä haukkoen
ja pyydän että saisin armoa
että voisin elää ilman tunkeilijoita
tämänkin päivän.
Tunkeilijat eivät tule avaruudesta. He ovat kyläyhteisön sokeria.
Samalla tavoin kuin sokeripalalla voi puhdistaa hellan
hangata kaiken lian ja rasvan pois
Suola ja sokeri eivät voi rakastaa toisiaan
mutta harmonia nostaa esanssin pintaan.
Ripaus suolaa
antaa uutta ulottuvuutta.

Virka-ajan jälkeen
uskallan vasta nukahtaa
ennen sitä voi tulla joku ja pahoinpidellä minut henkisesti

valmiiksi miehitettyyn sydämeen
ei jaeta vapaamatkustajille paikkoja

Hiljentyminen lisää tahtia
silloin kun se saa sydämen kuulemaan
toisen välilyönnin

mietin usein miksi siedän pelkoa
vaikka vihaan kipua
molemmat aiheuttavat
saman tuntemuksen
ja saavat vetäytymään syvemmälle kuoreen

harvoin tulee sellaine tuntemus
ettei ole mitään sanottavaa
silloin vaikutusvalta itseeni
on katkennut
enkä saa ryhtiliikettä aikaiseksi
minkään vertaa

Elämä on lyhytjänteinen näytelmä
tyylillä valittuja kohtauksia
parasta elämän alaa

Käsiala jokaisella yksilöllinen

niin myös elämä
taitavat solmut
ja purkaantunut kerä
jatkuva kutominen
uusien asioiden oppimiseksi
sellainen on elämä
sujuvasti luettavaa.

---

28.07.2013 10:54

---

28.07.2013 10:44

Mitä yhteistä on naisella ja autolla

molemmat ovat miehille rakkaita

mitä eroa

naisen arvo laskee autoon nähden

huomattavasti nopeammin

---

Renkaan paikka

28.07.2013 10:42

Tuli mieleeni anoppi joka toi minulle lukuisat liian pienet kengät kun vein autoni kesärenkaan vaihtoon ñ nyt reippaasti myöhässä heinäkuun 26.päivä ja se kaveri sanoi minulle:

- muuten hyvät renkaat mutta tiesitkö että nämä ovat Mersun renkaat.

- Häh?!

- Sitä vaan että nämä jotka sinulla on mukana on Mersun renkaat ja näitä ei voi laittaa Voyagearin alle. Onko sinulla Mersu?

- Joo on, ja siihen mä vaihatin keväällä kesärenkaat. Tällä ei ole ajettu koko kesänä.

-No sitten siinä sinun Mersussa on tän auton renkaat että pitäisköhän ne vaihtaa, ne on nimittäin reilusti liian isot siihen autoon. Toivottavasti ei ole mennyt sen takia auto rikki.

- Voi sentään... mitä mun pitäis tähän sanoa, varmaan jotain viisasta. Luotin siis väärään mieheen kun vein autoni Kumihelluun renkaanvaihtoon. Olen sitten vielä kahdelta automekaanikolta kysynyt että miksköhän mun autosta kuuluu kova kirskuva viheltävä... jotain semmoista ääni aina kun peruutan ja käännän rattia.

Puhkuin ja puhisin ja laskin mielessäni kymmeneen viilentääkseni tunteitani etten aivan kaikkea sanonut...

- Olishan niiden pitänyt sulle sanoa. Asiakas luottaa ammattilaiseen.

Niin sitten tarina jatkui että ajelin kotiin takaisin hakemaan Mersun johon vaihdettiin alle ne oikeat kesätöppöset. Onneksi ei ollut vahinkoa tapahtunut. Sitten ajoin kotiin takaisin hakemaan ÷tökän eli Voyagerin johon laitettiin Mersun alta otetut sen kesärenkaat. Sitten olikin maksun aika ja huomasin unohtaneeni pankkikortin Mersuun joten taas kerran ajelin kotiin ja vaihdoin autoa ja palasin takaisin maksamaan kiltille rengasmiehelle. Se oli semmoinen 60Ä kesärengasruljanssi mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin eikä mitään ollut kerennyt särkymään ja loppui Mersustakin se viheltävä ääni. Niinhän sitä sanotaan että tyhmyydestä sakotetaan mutta tämä nyt oli jo kaiken huippu! Olen mukavuudenhaluinen nainen ja maksan mieluummin renkaiden vaihdosta ammattilaiselle kuin että opettelisin itse. Missä mahtoi olla Kumihellun ammattiylpeys? Sellaisilla pitkillä pulteillakin oli väärät renkaat laitettu Mersun alle että jos samoilla vetäistäisiin alumiinivanteiset oikeat kesärenkaat niin huonosti kävisi!

Rakkaat siskot ja veljet, oppia ikä kaikki. Iso halaus teille ystävät!

---

28.07.2013 00:52

---

28.07.2013 00:49

---

28.07.2013 00:48

---

Elämän kuvia

26.07.2013 10:13

---

26.07.2013 10:09

---

26.07.2013 10:07

---

26.07.2013 10:04

---

26.07.2013 10:03

---

26.07.2013 10:02

---

26.07.2013 10:00

---

26.07.2013 09:46

Mitenkähän tämän pinkkimekkoisen tytön, Anna Pippurin ja ponien kuvan voisi jatkaa... laittakaa ehdotuksia kommentteihin. Kaipaako kuva mielestänne rentoa viivaa vai lisää värejä. Kuva on muuten piirretty lassolla. Yläpuolella Annan tekemä tähti

---

26.07.2013 09:39

---

ƒidin ja tyttären yhteistaidetta

23.07.2013 18:53

---

23.07.2013 18:50

---

23.07.2013 18:49

---

23.07.2013 18:46

---

23.07.2013 18:45

---

23.07.2013 18:42

---

23.07.2013 18:39

---

23.07.2013 18:36

---

23.07.2013 18:34

---

23.07.2013 18:32

---

23.07.2013 18:26

Anna Pippurin satumaista taidetta!

---

23.07.2013 18:25

---

23.07.2013 18:21

---

23.07.2013 18:19

---

23.07.2013 18:18

---

23.07.2013 18:13

---

23.07.2013 18:08

---

23.07.2013 18:01

Kaislikossa Lumpeenkukkien seassa voi olla jotain...

---

23.07.2013 17:57

Minä tiedän mitä siellä rantapuskissa odottaa... juuri sellainen kuin Anna piirsi...

-Oletko varma äiti? Pieni koira kysyi vakavalla kuonolla.

- Olen. Sinun täytyy mennä aina Annan lähellä kun uitte. Silloin Näkki ei syö sinua!

Emo sanoi ja nuolaisi pientä koiraa kuonon päästä

---

23.07.2013 17:46

---

Tyhjiön paikka

22.07.2013 14:14

---

22.07.2013 14:13

---

22.07.2013 14:11

---

22.07.2013 14:09

---

22.07.2013 13:55

---

22.07.2013 13:54

---

22.07.2013 13:51

---

22.07.2013 13:49

---

22.07.2013 01:03

---

22.07.2013 00:45

---

22.07.2013 00:44

---

Näytelmän alkusoitto

22.07.2013 00:27

Eilen illalla oli kylmä ja kolea ilma mutta silti yleisöä oli ihan mukavasti ja isäni Raimo Heikkilä otti taas upeita valokuvia! Kuvia on niin paljon etten millään voi julkaista kaikkia mutta yritän pomia aina joitakin parhaita otoksia.Alexanderkin pääsi mukaan katsomaan näytelmän jo toisen kerran. Heti kun musiikki alkoi poika rupesi hyppimään rytmikkäästi pyörätuolissa ja jaksoi mallikelpoisesti katsoa koko esityksen. Väliajalla me - äiti ja lapset syötiin karkkia.

Neiti Anna Pippurilla oli huono onni sillä häntä pisti käteen mehiläinen näytelmän ensimmäisellä puoliskolla. Juuri ennen kuin minun piti lähteä laulamaan Sinun kanssasi tähtisilmä niin tyttö purskahti hädissään itkuun ja minun oli vain pakko mennä, avata teatteriovi ja astua yleisön eteen vaikka juuri sillä hetkellä en edes muistanut miten laulu alkaa!

Onneksi käden kipu sitten vähitellen helpotti vaikka yhdessä kuvassa kun Anna Pippuri näyttelee Rauhaa niin hän pitää kipeästä kädestä kiinni.

Tänään otan mukaan kyypakkauksen kaiken varalta. Eihän sitä koskaan tiedä millainen vihainen herhiläisparvi siellä tänään odottaa!

---

Runoja hillopurkissa

22.07.2013 00:19

Arjesta on luksusta
enemmän kuin kultakimpaleessa

Hillopurkkiin sinut laittaisin
kylmän
talven varalle
jos voisin
rakkautta säilöä

ottaisin sinut esiin
kylminä iltoina
ottaisin rinnalle
yöksi tynyn alle
Hillotun rakkauden saisin paremmin kuin
muistojen rippeitä
päässäni säilöä

Elämän osaaminen
on opettelemista
Välillä reputamme kokeista
mutta uusinta on opintojen äiti

-Vai olen minä sinun silmissäsi lihava!
Kiitos kun kerroit
sen minulle.
Omissa silmissäni näytän lähinnä hirviöltä.

Olen aina ajatellut
että se olisi miesten korvienvälissä
se vika
ettei kukaan pysy rinnallani
mutta saatuani
kehoituksen käyttää korsettia
ymmärsin että
rinnallani pysyminen
on liian kaukana

Lähemmäksi sydäntäni
ei pääse hän
joka vaatii minua kutistumaan

Ehkä olen ollut joskus aatelinen
eletty elämä
lohduttaa silloin
kun nykyhetki
nostaa surkeana päätään.

oikeus puolustautua!
Oikeus oikeus oikeus!
Oikeusapu omankäden oikeus
sijaisapu vuosiloma
virkavapaa...

Miksi minä en voi jäädä
virkavapaalle omasta elämästäni
tai saada apurahaa
sen tutkimiseen ja sovittamiseen.

Vanhalla ystävällä
ja tavaralla
on paljon yhteistä
molemmat voi
ensin unohtaa
ja sitten kierrättää
uusiin kuvioihin

Mutta kiertoon laitettu ystävä
harvoin päätyy
uudestaan
samaan sydämeen takaisin.

Kumppaniselaimen käyttö

on kuin kävisi kirpparilla
paljon tavaraa jota voi katsella
(ja kokeilla)
mutta harvoin osuu kohdalle
harvinainen timantti.

Rakkaus on kauppa
ilman kuittia
Kukaan ei
kysy siinä vaiheessa takuuta
kun silmät peilaavat
vain rakkauden kuvan.

Rakkauden ja
kierrätyksen
yhteinen piirre
molemmista tulee
romukultaa.<6h>Elämä
on kuin kadunylitys
jotkut käyttävät suojatietä
toiset syöksyvät miten vain.

---

Mikä laulu?

21.07.2013 23:58

Mikähän tämä ihana laulu on jonka kertosäe menee näin... ehkä tango, haluaisin oppia laulamaan kun löytyisi malliksi levyllä-

"Se on tanssia ihmisten
tanssia jumalten
tanssia välillä taivaan ja maan
tanssia tuulien tanssia mielien
Kun ihminen ihmistä kiusaa..."

---

Tavun paikka

21.07.2013 23:37

---

21.07.2013 23:35

---

21.07.2013 23:33

---

21.07.2013 23:32

---

21.07.2013 23:27

---

21.07.2013 23:25

---

21.07.2013 23:24

---

21.07.2013 23:22

---

21.07.2013 23:15

---

21.07.2013 23:12

---

21.07.2013 23:09

---

21.07.2013 22:45

---

21.07.2013 22:40

---

21.07.2013 22:37

---

21.07.2013 22:17

---

Unen paikka

21.07.2013 21:31

---

21.07.2013 21:20

---

Viimeistä kertaa Tangoon tarvitaan kaksi tänään klo 14!

21.07.2013 11:16

---

21.07.2013 11:11

---

21.07.2013 11:10

---

21.07.2013 11:08

---

Lauantai ehtoota

20.07.2013 21:53

Lauantaisin

kärsin eniten

halauksen puutteesta

se on kuin lataus

joka uudistaa akun

viikon jäljiltä

ja laittaa sunnuntaiksi

hyllylle lepäämään.
Eipä tässä halausta tarvita kun huomaa että isoveli tai naapurusto valvoo tämän puhdon elämää.Juuri kun pojan kanssa aloimme katsomaan tv:stä Skorpionikuningasta klo 21.00 niin tyttö juoksi sisälle huvilalle itkun kanssa että:

- ƒiti! Poliisit kävi meillä!

KAtsoin tyttöä epäuskoisena ja mietin että joko se rumba taas alkaa...

- Kävikö? Mitä ne tekivät?

Tyttö sai sanotuksi kyyneleitä nieleskellen:

- Kävi ne! Ajoivat tosi hiljaa ja pysähtyivät sitten pihaan istumaan virkapuvuissa autossa!

- Voi sentään! Kamalaa! Tuolla tavalla kävivät taas pelottelemassa! Missä Tyttö Tuulia oli?

Kysyin tytöltä ja katsoin pelosta vapisevaa lasta...

- Tyttö Tuulia on pihalla syömässä. Omalla pihalla mutta erillään muista.

Tyttö raasu oli ollut tiellä lenkkeilemässä Hanin kanssa ja työntänyt pientä koiraa välillä lastenrattaissa. Ehkä siellä oli sopivasti toiminut înaapuritutkaî ja rekisteröinyt että joku elävä olento siellä rattaissa on! Toinen mahdollisuus on että naapuritutka seurasi kiikareilla että meillä on yksi hevonen syömässä pihassa erillään muista. Onhan näitä poliisille soittoja useamman vuoden îystävätî tehneet irrallisista hevosista mutta tällä kertaa voi kyllä laittaa kiikariin tehostelinssit että näkee harmaan rautalangankin.Sitäpaitsi rautakangella on tosi raskasta saada puiset aitaseipäät kovaan maahan.

Sitten kerron vielä seuraavaa. Aikaisemmin päivällä oli jouku käynyt tekemässä ilkivaltaa ja katkonut muoviletkun sisään työnnetyn rautalangan kolmesta kohtaa poikki. Viritys on tehty sitä varten viime syksynä että virta kulkee sujuvasti tien yli hevosaitaukseen. Olisiko ehkä kyseinen kätyri halunnut varmistaa että hevoset karkaavat kun virtaa ei ole ja ennakoinut toivomustaan soittamalla poliisit paikalle...

Rakkaat siskot ja veljet, annetaan kaikkien kukkien kukkia rauhassa vaan ja keskitytään siihen omaan elämään. Mitä sitten tulee heinäpaaliin joka oli ilmestynyt tallin liepeille... enää en ole varma sen tarkoitusperistä mutta kiitos kumminkin.

---

Haavoitettu koskemattomuus

20.07.2013 20:47

Alunperin tämä juttu oli julkaistu 14.7 mutta kun nyt kaikki heinäkuun tiedostot katosivat niin julkaisen tämän uudestaan tiedoksi ja varoitukseksi muilla ja myös kiitokseksi sille ihmeelliselle henkilölle joka oli tänään käynyt puottamassa yhden pyöröheinäpaalin tallin edustalle. Lienetkö lukenut tämän jutun aikaisemmin blogistani? Kiitos!

Illalla olin kuin perhonen. Vedin kuin siivet suppuun, kädet ristiin suojaksi rintojeni yli. Kahvi jäi juomatta.

-Kiitos kahvista, hyvää oli..Ei saa...

- Mihin sinä nyt? Istu siinä nyt vaan ja juo kahvisi kaikessa rauhassa...

mies ei käsittänyt mitä sanoin. Hän vain tunki itsensä lähemmäksi minua ja tarttui kaksin käsin rintoihini kiinni. Minä meinasin oksentaa. Minua ällötti. Oli kuin olisin ollut saaliseläin ja juuttunut kiinni paikoilleni siihen hetkeksi. Kahvikuppi jumittui puolitiehen, se ei noussut enää ylemmäs...Halusin pois heti. Minuun iski kauhea paniikki!

- Lähden nyt, minulla on kiire...

- Mihin sinä nyt. Menet tukkoon käytön puutteessa...

Kasvoni vääntyivät tuskan irvistykseen.

- Kiitos mutta en juo, en jaksa, täytyy mennä... anteeksi!

Nousin ylös tuolista ja inhon vallassa säntäsin ulos ovesta ja kiirehdin askeleeni autoa kohti.

Mies tuli perässä mutta starttasin jo autoa ennen kuin hän kerkesi lähellekään.

- Kiitos ja näkemiin. Minä kyselen niitä heiniä jostain muualta...

Samalla kun paniikissa käänsin autoa ajattelin että - miksi halvatussa minun pitää vielä tässä vaiheessa olla kohtelias kun mies luuli että olen aivoton kana joka luulee että kuljen pyrstö levällään rinnusta röyhistellen! Yök!

Mihin katosi minulta ihmisarvo ja kehoon koskemattomuus sillä kauhealla heinänostoreissulla? Tuollaiset tilanteet ovat joka kerta yhtä ahdistavia. Selkäpiitä karmii vieläkin kun vain ajattelenkin asiaa.

Aihe on ajankohtainen. Onneksi parhaillaan lainsäätäjät puuhaavat lakialoitetta jossa turvataan jokaiselle kansalaiselle seksuaalinen koskemattomuus ja ettei kenenkään kehoon kajota luvatta. Kuinka moni sitten nostaa kanteen vastaavanlaisessa tapauksessa? Tilanteita voi olla monenlaisia ja röyhkeällä egolla varustettujen sovinistisikojen ja jäätävien feministinarttujen itsekeskeiset yksilöt levittäytyvät eri elämänaloille.

Netistä poimittua:

îOikeus koskemattomuuteenOikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen on jokaisen ihmisen perusoikeus. Se sisältää niin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kuin oikeuden päättää omasta ruumiistaan, seksuaalisuudestaan ja seksuaalisesta käyttäytymisestään.Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu pysyy yhä usein piilossa. Häirinnästä saatetaan vaieta, koska kohde pelkää leimautumista ja häpeän tuntoa. Myös opiskelu- ja työkaverit saattavat vaieta tai kieltää koko ongelman ja kohteen saattaa olla vaikea saada apua.Ehdotettu uusi lakipykälä tuo muutoksen kadulla ja muissa julkisissa paikoissa, kuten ravintoloissa tapahtuvaan häirintään. Lakimuutoksen ei uskota tuovan ruuhkaa tuomioistuimiin.

Olennaista on se, että se epämiellyttävää, ei haluttua, yksipuolista ja on tuotu esille, ettei se ole hyväksyttävää, sanoo dosentti Kaisa Kauppinen Helsingin Yliopistosta.î

Nyt vasta huomaan tekstissä painotuksen î Ehdotettu uusi lakipykälä tuo muutoksen kadulla ja muissa julkisissa paikoissa, kuten ravintoloissa tapahtuvaan häirintäänî. Heinäjobbarilta uusi laki ei minua suojaa! Ravintoloiden ja muiden julkisten paikkojen työntekijöille lakimuutos antaa ansaitun turvan mutta miten on laita esimerkiksi maatalouslomittajien kohdalla kun he ovat vieraalla maalla töissä ...

Rakkaat siskot ja veljet. Elämä on jokatapauksessa ihana ja arvokas asia vaikka nyt kirjoitinkin epämieluisesta aiheesta. Ulkona sataa taivaan täydeltä vettä ja ajattelin seuraavaksi vetää sadekamppeet niskaan ja lähteä lataamaan energiaa halaamalla puita. Samalla lausun pyynnön yläkertaan Ukkojumalalle että jos hän kuivaisi sateen ja lähettäisi tänne pilkistyksen auringonpaistetta illaksi. Toiseksi viimeistä teatteriesitystä viedään ja olisi mukavaa jos saataisiin vähän lämpöäÖ

---

Teatteriväsymys

20.07.2013 17:18

Hiipii pikkuhiljaa väsymys luihin ja ytimiin kun tietää että kohta on kesäteatteri ohi tältä vuodelta. Ikävä iskee kaikkia niitä hienoja ihmisiä joiden kanssa on taas saanut tehdä yhteistyötä ja kokea monta ratkiriemukasta hetkeä. Teatteriroolille täytyy sanoa hyvästit ja laittaa vanha käntty Anniina muistojen arkistoon.

Anna Pippuri on ollut uskomattoman hieno. Hän on loistanut omana itsenään ja esittänyt hienosti kaikki roolit. Tytöllä oli opeteltavana paljon vuorosanoja ja hän hallitsi ne hetkessä. Ei haitannut oliko hänen osansa olla saksalainen sotilas vai Joonatan Palmun Anna tytär. Kaikki on mennyt kuin vettä valain. Olen ylpeä tyttärestäni Annasta. Yhden näytöksen aikana Anna Pippuria pisti mehiläinen lavasteoven takana juuri sillä hetkellä kun minun piti astua ovesta näyttämölle laulamaan Sinun kanssasi tähtisilmä. Tyttö kiljaisi hätääntyneenä ja itkusilmin ñ äiti! Minua pisti mehiläinen! Minun piti vaan olla julma ja kävellä ovesta estradille vaikka en juuri sillä hetkellä edes muistanut miten ne laulunsanat menivät! Hassua että osuikin roolihenkilön nimeksi sama kuin olin antanut tytölle nimeksi blogissani.

Kaikenlaista on mahtunut näihin esityksiin. Välillä on pitänyt keskittyä oikein toden teolla että on voinut karistaa oman arkielämän kannoiltaan ja heittäytyä näytelmän ja roolihenkilön vietäväksi. Yhden näytöksen edellä kävin tiukan palaverin lakimiehen luona ja kävimme läpi kaikki ne asiat jotka tulevat myöhemmin oikeudessa esille. Ystävyys voi olla turhan arvokasta ja varsinkin silloin jos entiseksi käyneen ystävän ahneus löi yli laidan ja hän haluaa käräjöidä omanedun tavoittelu mielessä. Miten voikin olla että häneltä unohtuivat kaikki ne hyvät asiat joita olen hänen puolestaan tehnyt ja uskonut ihmisen hyvyyteen. Kadun syvästi sitä päivää kun törmäsinkään koko ihmiseen. Jos olisin tiennyt niin olisin kulkenut ohitse mitäänsanomattomin ilmein. Tähän asti ollut lakimieheni osoittautui huijariksi ja kaikille opiksi ja muistutukseksi että jos tarvitsette lakimiestä niin muistakaa tarkistaa hänen ja koko firman taustat. Viimekädessä vastuu ja velvollisuus on asiakkaalla eikä lakimiehellä ja lakimiehet ne vasta näyttelijöitä ovatkin! He voivat rosvota ja valehdella asiakkaalle mennen tullen eikä heitä saa siitä vastuuseen! Lakimiehen rosvous on lain sanelemaa ja jos ei osaa kapulakieltä niin uppoaa pyrokratian ja kapulakielen ammottavaan kitaan. Terveisiä vaan entiselle lakimiehelle! Onko nyt hyvä mieli ja puhdas omatunto kun vedätit ja rosvosit köyhältä äidiltä?!

Palaan takaisin teatteriväsymykseen. Pelottaa jo kun tiedän vanhastaan millainen loputtomalta tuntuva tyhjyys sunnuntain jälkeen odottaa. Vuorosanat pyörivät pitkän aikaa päässä ja kadulla kulkiessa nappaa ohikulkijoiden puheista sanan sieltä ja toisen täältä ja jatkaa niitä sitten hiljaa mielessään näytelmään kuuluvilla vuorosanoilla. Silloin vasta todella tuntee muistavansa sanat toistenkin näyttelijöiden puolesta. Viimeisen näytöksen jälkeen roolikamppeet unohtuvat kodin nurkkaan pitkäksi aikaa ennen kuin sijoitan ne uudelleen omille paikoilleen.

Rakkaat siskot ja veljet. Kävin äsken huvilan ulkokuistilla ja yö on kohtalokkaan pimeä. Taivaalla pilviharsojen takana näytti roikkuvan täydenkuun alapuoli kelmeän oranssina mollottaen. Jos minulla olisi taivaallinen pyyhekumi niin siivoaisin tasaisen rosoiset kuin akvarellinä maalatut pilvenrietukkaat pois täydenkuun edestä. Syksy tekee tuloaan ja yönalainen ilma on kylmä.

Rakkaat siskot ja veljet, kuten huomaatte koko heinäkuu on kadonnut blogistani joten en tiedä kuinka paljon katosi bittiavaruuteen lopullisesti ja paljonko minulta menee aikaa jos joudun kokoamaan palaset yksitellen uudestaan. Tämä kasvattaa ihmismieltä ja lisää kärsivällisyttä. Lopulta meillä ei ole muuta pakkoa kuin kuolla sitten kun oma aika on täynnä... Laitan juttuja takaisin kunhan tiedän paljonko on talletettuna varmuuden varalle.

---

Punaisen mekon tarina ja muuta juonta

20.07.2013 16:28

---

20.07.2013 16:23

---

20.07.2013 14:55

---

20.07.2013 14:52

---

20.07.2013 14:44

---

20.07.2013 14:40

---

18.07.2013 9:11

---

18.07.2013 9:32

---

18.07.2013 9:28

---

18.07.2013 9:24

---

18.07.2013 9:23

---

18.07.2013 9:21

---

18.07.2013 9:17

---

18.07.2013 9:19

---

18.07.2013 9:10

---

Tolpan Myrskyn syntymä

18.07.2013 8:53

Hyvää huomenta rakkaat siskot ja veljet! Oloni on hieman tukkoinen mutta jospa se tästä henki alkaa taas kulkemaan kunhan tuo allergialääke ensin vaikuttaa. Täytyy odottaa hetki ennen kuin lähden kiertämään hevosten ja vuohien luokse, muuten aivasteluille ei tule loppua.

Elämäni on ollut niin tapahtumarikasta etten ole ennättänyt kertomaan kaikkea! Paras tapahtuma oli kun pikkuinen Myrsky syntyi. Maanantaina teatteriesityksen jälkeen nousi yötä vasten myrsky. Taivas meni aivan pimeäksi. Kamalaa miten nopeasti keskikesän valo onkin kadonnut. Enää ei ole valoisia öitä.Se autuus on muisto vain.

Yöllä Isonokka oli levoton. Koira käyskenteli kuistilla ja raapaisi välillä tassullaan ikkunalasia. ƒäni oli kuin suoraan jostain kauhuleffasta kun kynnet piirsivät kuuluvat viivat ikkunaruutuun. Kävin vain sanomassa Isonokalle:

- Hyvä poika. Pysy siellä vaan. Ei täällä nyt niin kummoinen myrsky ole että sinun tarttis tulla sisälle.

Koira jäi ulos vaikka yrittikin tehokkaasti painaa kuononsa ovenväliin. Hyvähän se minun oli sanoa kun käperryin shaalin sisään sohvalle ja nautiskelin tv:n elokuvatarjonnasta.

Sitä en muista mikä elokuva oli tai oliko se hyvä sillä uni yllätti niin nopeasti. Aamuvarhaisella heräsin siihen tunteeseen että minun täytyiosi heti lähteä jakamaan eläinten aamuruuat ja tarkastamaan että kaikki on kunnossa. Viimeiseksi kuljin kolmen hevosen luo jotka laiduntavat kapeampaa rantalaidunta. Tyttöporukka Minni, Minea ja Luna seisoskelivat rinnakkain tyytyväisen näköisinä ja sitten siellä liikahti vielä joku muu. Ensimmäinen ajatukseni oli että laitumella olisi joku koiristani ja aloin huutelemaan Hania pois hevosten jaloista.

- Hani! Tule pois sieltä! Jäät vielä jalkoihin...

Kurkottauduin kauraämpärin kanssa katsomaan uudestaan pientä harmaata olentoa ja hieraisin silmiäni uudestaan.

- Mikä ihme siellä on?! Onko siellä joku aasin penikka....

Konttasin langan ali nähdäkseni paremmin ja istuin siinä mättäällä pitkän tovin ihastelemassa pientä ponivarsaa joka tuli heti rohkeasti puhuttelemaan minua. Pienen olennon silmät olivat niin lempeät että! Onneksi minulla oli kamera aamukierroksella taskussa ja sain Lunan esikoisesta napattua heti muutaman kuvan tuoreeltaan.

Hetken päästä kahvinkeitin porisi omaa kuorsaustaan. Sillä välin kun kahvi tippui latasin valokuvat tietokoneelle ja herätin sitten Anna Pippurin.

- Huomenta Anna, katso miten hieno kuva...

-niii...väsyttää...

Tyttö mutisi eikä tahtonut saada silmiään auki.

- Katso nyt äidin mieliksi miten hieno kuva, eikö olekin suloinen...

Olin itsepintainen ja halusin että tyttö vilkaisisi tuoretta kuvaani.

- joo, ihan nätti aasi...

Tyttö sanoi ja katsoi kuvaa.

- Ei se ole aasi. Eikös olekin hieno kuva?

Tyttö katsoi kuvaa hetken hiljaa mietteissään ja sanoi sitten:

- Mitä ihmettä? Ei tämä ole silverin...? Onko Luna varsonut?

- On varsonut viime yönä. Myrsky on syntynyt!

Rakkaat siskot ja veljet. Elämä on ihmeitä täynnä ja tämä myrsky-yön yllätys oli sellainen.

Darling toivottaa teille kaikille sateenharmaata Heinäkuista päivää . Tämä on juuri hyvä päivä lukea makoisa kirja tai katsoa tv:stä höppäromanttinen elokuva.

Rakkain terveisin

Darling

---

16.07.2013 12:29

---

16.07.2013 12:27

---

16.07.2013 12:25

---

16.07.2013 12:23

---

15.07.2013 16:03

---

15.07.2013 16:23

---

15.07.2013 14:57

---

15.07.2013 14:55

---

15.07.2013 14:52

---

15.07.2013 14:45

---

15.07.2013 14:44

---

15.07.2013 14:40

---

15.07.2013 9:11

---

15.07.2013 9:32

---

15.07.2013 9:28

---

15.07.2013 9:24

---

15.07.2013 9:23

---

15.07.2013 12:23

---

15.07.2013 12:57

---

15.07.2013 12:52

---

15.07.2013 12:45

---

15.07.2013 12:44

---

15.07.2013 12:40

---

15.07.2013 12:11

---

15.07.2013 12:32

---

15.07.2013 12:28

---

Ihminen on erehtyväinen

14.07.2013 23:42

Ihminen on erehtyväinen
mutta rakastunut nainen on imbesilli

Luomisen tuskaa voi kokea
monella tavalla
silloin kun kyse on taiteesta
luomiseen on lääke tekemällä

Luominen voi olla myös luopumista
silloin kun rakastuminen ei tuota tulosta
ja luopuminen on tunteen pois kadottamista
kuin perhonen antaisi kuorensa pois

Luominen voi kuitenkin
tavalla tai toisella olla
uuden huomisen ja rakkauden alku.

---

With Love Anna Pippuri

12.07.2013 20:50

Tammikuussa olivat ensimmäiset harjoitukset ja tässä on nyt lopputulos. Komeaa nähtävää! Kun äiti ja tytär harrastavat samassa teatteriporukassa niin välistä on ollut pinna vähän kireänä mutta ei se haittaa enenmmän on mukavaa ollut. Nyt kun esityksiä on takana kaksi niin olo on kuin duraselpupulla, ei millään tahdo malttaa odottaa sunnuntaita että pääsee taas esiintymään. Se on niin ihanaa!

Nyt täytyy rientää, harmaa poni odottaa ratsastajaa huvilan edustalla. Sitten laitan vielä saunan lämpiämään ja menen äidin ja veljen kanssa uimaan. Alexander ei oikein rassukka pysty tekemään mitään itse joten sitten me taas äidin kanssa "tangotaan" saunassa ja jokapaikassa pojankin edestä.

Tänään itkettiin porukalla kun tuli KELA:sta päätös ratsastusterapia-perhekurssille pääsystä. Siellä luki että KELA on hyväksynyt anomuksen ja suostuisi lähettämään meidät kurssille mutta kurssi ei toteudu koska yhtään paikkaa ei enää ole. Voi itku ja poru! KYllä me itkettiin. Sitten äiti kuivas kyyneleet ja soitti vielä kurssipaikan rehtorille että voisiko hän pelastaa meidät ja vaikuttaa asiaan. Sellaista elämä on. Teatteria teatterin varjossa.

Rakkaat sisaret ja veljet, suukko jokaiselle ja lämmin halaus!

With Love Anna Pippuri

---

Bittiavaruus söi otsikon!

5.07.2013 20:38

Eilen taas törmäsin kaupassa melkein naiseen joka heti minut nähdessään vaihtaa kevyesti suuntaa. Ei hän kyllä kovin kevytrakenteinen ole paremminkin paksu ja lyhyen läntä mutta jostain syystä hän lähtee heti kulkemaan kun minä osun kohdalle. Luuleekohan tämä kyseinen henkilö minun olevan kuuro mykkä sokea etten näkisi hänen nyrpeää naamaansa ihmisvilinässä. Jos kohtaisin hänet, jos hän pysyisi hetken paikoillaan niin kysyisin yhden ainoan kysymyksen joka tulee suoraan taivaasta. Tarkoitan edellisellä että kysymykseni olisi sellainen jonka kysyisin edesmenneen äitini puolesta ilman sen suurempaa liikutusta.

Ainakin minulla on nyt tiedossa taas yksi musta mersu joka mahdollisesti on käynyt kääntymässä parkkipaikalla silloin kun olen ollut muualla. Hyvä puoli se että nyt minulla on tämän kyseisen îmelkeinî naisen auton rekisterinumero tallessa. Vuosi vuodelta hänen lapsensa kasvaa ja aina lapsi viedään nopeasti kauppahyllyjen taakse jos sattuu olemaan äitinsä kanssa minun tullessa vastaan. Sitten kun lapsokainen on jo teini niin käyköhän paikan vaihto yhtä nopeasti silloinkin...

-tule nyt vain kiltisti äidin mukaan... äidillä on kiire... ostetaan sitten kassalta karkkia tai tupakkaa että tulet nyt vaan reippaasti...

Voisihan se tulevaisuusvisio mennä jotenkin noin sukkelasti. Itseäni rupesi jo häikäisemään että mikä musta aukko tähän juttuun on kätkettynä vai onko sittenkin jotain mitä salamavalot eivät kestä. Mikä saa naisen noin pakenemaan paikalta joka kerta...

Niille jotka eivät nyt tätä juttua aivan käsitä niin Darling voi opastaa tiedolla että aikoinaan kun äitini eli niin tuolla melkein naisella oli isäni kanssa sutinaa ja sitä menoa kauhistelivat monet sivusta seuraajat. Nainen oli röyhkeä teoissaan ja oli päättänyt saada koko maatilan talleineen hevosineen itselleen. Monta kertaa äitini joutui katselemaan kuinka melkein nainen ja isäni olivat syytäneet kaikki hänen tavaransa jätesäkkeihin ja keskelle pihaa kuin kaatopaikkakuorman. ƒitini oli surun murtama mutta totesi vain että:- ƒlä sano isällesi pahasti sillä rakkaus voi olla kuin sairaus ja tämä on sitä pahinta sorttia.

ƒitini on maatunut kirkkomullassa kahdeksan vuotta ja isälleni en ole vihainen tapahtuneesta. Isäni itki omat kyyneleensä kun melkein nainen myöhemmin hylkäsi hänet rikkaamman ukon toivossa. Sittemmin isälläni oli aivoafaasiaan johtanut infarkti eikä hän pysty kertomaan koko tarinaa enkä kysy muistaako melkein naista. Isäni vie äitini haudalle kukkia ja kynttilöitä. Kuolemankin jälkeen voi rakastaa ja sovittaa...

Alexander on kyläilemässä muutaman päivän ja me Annan kanssa ollaan ihan kahdestaan. Aina tällaisina hetkinä huomaa kuinka hiljaista on. Alexander-poikaan kuuluu uskomaton määrä toimintaa ja säätämistä, prosyyriä vaikka ei uskoisi mutta kyllä vain meidän pikku prinssi tätä elämänlaivaa liikuttaa. Tämä onkin viimeinen lomajakso kun pojalla on kyläilypaikka. Sen jälkeen täytyisi lähteä uuteen outoon paikkaan Kinnulaan saakka joten tulevaisuudessa omaishoidonvapaat eivät taida toteutua. Kinnulaan on tunnin matka suuntaansa ja kuulin toiselta vastaavassa tilanteessa olevalta äidiltä ettei Kinnulassa ole koulua pienille erityislapsille! Sitä en tiedä miten se sitten hoituu jos lapsi olisi siellä vaikka viikon lomalla. Miten voin olla varma että paikka on sopiva lapselleni? Mistä tiedän että poika viihtyy kun ei hän osaa soittaa kotiin jos on paha olla, miten voin luottaa että paikka on oikeasti sitä mitä julkisesti luvataan. Mistä saan Doctor Who:n lentävän puhelinkopin että voin tarvittaessa kiiruhtaa lapseni luokse? Omaishoidontuki on pieni raha ja omainen joutuu siinä sivussa opettelemaan taikomaan että pikku rahalla eletään mutta hoitopaikkojen suhteen julkisella sektorilla hoidettavista on tullut rahasampo, kasvoton siirtokohde kuten veloista joita perintätoimistot mielivaltaisesti siirtelevät toisilleen ja lisäävät jokainen siihen päälle oman huiman koron ja perintäkulut. Onko minun pieni perillinen pelkkä siirtokohde kun hyvä tuttu hoitopaikka syrjäytetään ja lapsi sysätään eteenpäin?

Eilen me käytimme Annan kanssa yhtä ystävää mutkan Ylivieskassa kirpparilla. Isonokka oli mukana. Toveri löysi sen mitä etsikin mutta me rahattomat köyhät katselimme päältä sitä valtavaa tavaramäärää. Kaksi mielenkiintoista kirjaa ostin parilla eurolla. Toinen niistä on Arne Isacssonin Akvarellimaalaus ja toinen Mary Andersonin Väriterapia. Parin euron ostoskoriin mahtuivat vielä Anna Pippurille piikkikorkkarit, Allulle nahkaiset sievät kesäkävelykenkät, äidille lompakko suuria seteleitä odotellessa ja Anna Pippurin teatteriasuun hakaristikotka. Jälkimmäinen sai minut kavahtamaan. Kassalla ennen meitä oli sotaveteraaneja ja minun oli pakko siinä odotellessa hiisata hakaristimerkki kirjan sivujen väliin piiloon siksi aikaa etteivät vanhukset näe sitä. Mitä he olisivatkaan ajatelleet jos olisin kertonut että:

-Katsokaa kuinka hienon hakaristimerkin löysin! Ompelen tämän heti ylpeänä vaaleatukkaisen tyttäreni takkiin että hän voi näytellä saksalaista sotilasta oikein kunnon natsimeiningillä!

Jätin sanomatta. Odotin vuoroani ja vasta kassalla sujautin merkin myyjän tietoisuuteen. Kaikella kunnioituksella Suomen sotaveteraaneja kohtaan, onneksi tämä on vain kesäteatteria.

Kotiin palatessa syttyi se kaunis oranssi valo dieselin tankkiin mutta onneksi päästiin kotiin asti. Illalla hukuin vielä hetkeksi kauppaostoksille. Hukuin todellakin sillä kaupat olivat niin tupaten täynnä herättäjäseurojen väkeä. Kotona Anna oli sillä aikaa lämmittänyt saunan ja pippurisella teholla koonnut pallogrillin. Ensin käytiin saunassa ja monta kertaa laiturilta uimassa ja sen jälkeen alettiin grillaamaan. Usko meinasi loppua kun Darling ei millään meinannut saada grilliin tulta. Yritin muistaa miten äitini sen tekin ja lopulta saimme pihvit ja hampurilaissämpylät paistumaan. Iltayö oli mukavan viileä ja ilma pysähtynyt ja kostea kuin tropiikissa. Mistään ei käynyt tuulen henkäys. Söimme kuistilla herkutellen kumpikin kaksi suurta hampurilaista ja kyllä oli hyvää. Kuppi hyvää tummapaahto kahvia palan painikkeeksi.

Rakkaat siskot ja veljet! Halaus jokaiselle Darlingilta!

---

Ajatuslistaa ja tajunnan virtaa Mitä naisen päässä pyörii päivän aikana...

5.07.2013 20:28

Arkipäivän ajatuslistaa ja tajunnanvirtaa...
Kassahippa

viheliäinen nousuvesi ja vetelä laituri
varsa päätyy paistiksi ilman huolellisuutta
kullanmuru on hoitopaikassa
vehnänjyvät kasvamaan
lähestymiskielto sukulaiselle
lakimies puolustamaan minua jutussa ja kiistämään kaiken
sarjakuvan jyvää kasvamaan
vikatikki lähteä kirpparille rahattomana

samat tutut veivaa ja heivaa
kohtaamisen laidasta laitaan
yhä vaan ja uudestaan.

Elämä on valheellinen uskomus

Varaventtiilinä oleminen
on ahdas tila

Vaikeudet ovat suuntaanäyttäviä
kun on tullut tien risteykseen
vaihtoehtoja on kuitenkin liian vähän.

Rakkaus on
biologinen alkusoitto
eloonjäämisen aikavyöhykkeellä.
vahvat selviytyvät
rakkauden sodasta
ja se kelle
lempi jää
ja sen lisäksi
omanarvontunto
on rikkaampi kuin
toivoisi olevansa.
Jos rakkaus on sokea
eikä selviä näkemään
polkua luokseni
silloin elämä vie eteenpäin
ilman rakkautta.

Selusta täytyy aina turvata
tuumasi kolmas pyörä kun
vaihtovarikolle jäi.

Olisin halunnut
kahmaista
sinut syliini
kun unessa esitit edesottamuksiasi
mutta en voinut
olin niin pieni rinnallasi
ja sinä ison talon kokoinen
Unessa minä mietin
olisinko minä muovailtavissa
mahtuisinko sydämesi
avaimenreiästä sisään
voisinko sijata paikkani sinun
sielusi huoneen seiniin
Kuvana
muistona
en erehdyksen kaltaisena
minä sytyttäisin sinulle
hiilloksen liekkiin
Lämmittelisin hetken kehosi lämmössä
Lähtisin sitten
taakseni katsomatta
rakastaen sinua
ikuisen hetken verran.

Varmuudella sanottuna
olisi lupaavampaa rakastaa
väärää puuta
ja uskottavampaa
tukahduttaa kipinä
ennen tulta ja hiillosta
kuin katsoa eteenpäin
ja pysähtyä vasta sitten
kun elämäni rakkaus
on kaatunut puu kohtaloni polun pokki.

Rakkaus ei anna anteeksi
harhapolkuja
mutta muuttaa reittiä tarvittaessa
Rakkaus on kuin eräopas jolta on välillä
kompanssi hukassa.

Rakkaus on
piikkikorot
sokerihumala
ja itkuinen
puolilleen juotu kahvikuppi
sohvan vieressä.

---

Sanonko suoraan!

4.07.2013 19:56

Sanonko suoraan millaisia miehet ovat?
Jos naiset tietäisivät niin eivät koskaan menisi naimisiin...
ovatko miehet älykkäämpiä kuin naiset
vai onko tasaveroista kuunnella
ja suoriutua puhtain paperein siitä
että uskottelee toisen olevan älykkäämpi.
Silloin parisuhde tai ystävyys kestää
ilman ristiriitoja.

---

Nokkosenpistoja ja sydänsuruja

2.07.2013 10:22

Rakkaat siskot ja veljet, ei Darling teitä unohda!

Maanantai

Lasten isä oli käymässä. Viipyi aika monta päivää. Ihan kiva mutta kuitenkin. Olemme niin eri taajuuksilla. Ohi on avioliitto ja yhteinen elämä. Meillä on niin erilaiset mielipiteet kaikesta, lastenhoidosta, elämäntavoista, ajankäytöstä, almost kaikesta.

Olen luopunut siitä ajatuksesta että tulisi joku uusi kohtalokas rakkaus joka veisi jalat alta. Moneenkohan viestiin olen sen eliittikumppanihaun kautta vastannut mutta minä en vaan jaksa. En jaksa ruveta tyrkyksi joka tosissaan hakkailee niitä ukkoja ja etsii sitä eliittiseuraa. Pärjää sitä näinkin, yksin. Ei ole enää kummoista jakoa treffimarkkinoilla kun neljäkymmentä on ohitettu. Sekin sattuu vanhaan äitiin kipeästi että nyt ei voi enää haaveilla omista lapsista mutta lapsenlapsista voi. Tyydyn katselemaan nuoria rakastuneita pareja ja muistan kuinka ihanaa aikaa se oli. Rakkaus asuu heidän silmissään ja maailma on pelkkiä unelmia täynnä.

Yksinäisyys alkaa olemaan jo vähän ongelma. Onhan minulla lapset ja eläimet joille jutella mutta ei yhtään sellaista aikuista ystävää jonka kanssa voisi puhella niitä näitä maailman sivu. ƒitini kuoltua ihmiset auttoivat pari vuotta luullen kait että siten saisivat sulan hattuunsa kun häntä koipien välissä luikkisin pakosalle. Niin ei käynyt mutta apu katosi. Kukaan silloin lähimmistä ei tiennyt miten tyhjästä kaivoin meille elannon. Minulla ei ollut yhtään mitään ja silti suita ruokittavana monta. Parhaimmillaan tallityttöjäkin saattoi olla luonani asumassa viikonloppua kymmenen. Tällä hetkellä olen selkä seinää vasten niin pahasti että katselen töitä ulkomailta. Suomeen en jää jos on pakko muuttaa ja lähteä vielä kerran rakentamaan uusi elämä. Ajattelin että jaksan mutta kahdeksan vuoden painostus on tehnyt tehtävänsä. Voisin asua ulkomailla esimerkiksi puolet vuodesta.

Tänä kesänä on paljon mennyt rikki. Sellaiset ystävät joista välitin osoittautuivat toisenlaiseksi, kesätyönuoret tulivat ja lähtivät yhden yön jälkeen mitään sanomatta. Heinä kasvaa pellossa eikä minulla ole ketään joka tekisi heinän siksi että paikalliset urakoitsijat ovat sopineet ettei kukaan tee minulle heinää, parin viikon päästä on oikeudenkäynti jossa entinen sydänparasystäväni vaatii minulta elämän. Sitä ennen minun täytyy selvittää minne katosi lakimies. Kiusaaja veti pitemmän korren eikä Anna Pippuri halua enää mennä kouluun...Sitten vielä taksinkuljettajanlupa, siellä se on taksikopilla odottanut yli vuoden että pääsisin ajamaan taksia mutta kun huomasin että sinne valitaan vain laihoja blingejä naisia niin ymmärsin yskän. Taksissa ei muuten kannata käyttää nettiä. Kuljettaja voi sanoa niin kuin minulle taannoin että luovu internetistä tai muuten joudut kadotukseen. Kohta tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta kun kaksi taksiyrittäjää lupasivat minulle töitä heti kun ajaisin luvan. Otin jutun tosissani ja käytin sen luvan hankkimiseen ja kotipaikkakunnan sekä yhden kaupungin paikkatietokokeiden suorittamiseen lähemmäs 2000Ä. Tässä nämä lyhennettynä versiona. Luulin jo että minuun kohdistuva kiusanteko loppuu mutta ei se koskaan lopu. Ihmiset ovat raakoja ja vanhojen keinojen tilalle tulee aina uusia.

Tunteita ja tuoksuja pläjäyksen jälkeen lähdin kiertämään tiluksia. Lapset vielä nukkuivat ja syystäkin sillä meillä oli eilisestä tämän vuorokauden puolelle ihana yösauna pitkän kaavan mukaan. Ensin etsin hetken aikaa vaatteitani mutta lähdin sitten kierrokselle aamutakissa.

- Mitäs se haittaa vaikka kuljen omilla tiluksillani aamutakissa vai mitä siihen sanot Isonokka?

Puhelin koiralle joka lähti jolkuttamaan mukanani rinnettä ylös.

Koirat saivat aamupalaa ja vuohetkin heräsivät uniltaan kun kävin katsomassa mitä niille kallion kupeessa kuului. Nuoret vuohet hyppelivät perässäni kalliojyrkänteeltä alas juomaan.

Joen pinta on laskenut eilisestä. Enää ei tarvinnut tuttua rantapolkua kahlata yli polven ulottuvassa vedessä mutta vielä sieltä ei päässyt kuivin jaloin takaisin tuvalle.

Illalla olimme teatteriharjoituksissa. Nyt sitten vihdoin viimein löysin ne toiset teatterilaiset! Oli vähän kireä tunnelma, olisko johtunut siitä että kirjoitin taannoin tuntemuksiani siitä miltä tuntui olla tietämätön kun ei tiennyt onko harjoituksia vai ei. Tottahan se oli jokainen sana ja minulle olis voinut kertoa totuuden jos sattui lukemaan tekstin. Silmät on sielun peili. Arkielämässä meillä jokaisella on rooli päällä mutta niin hyvää näyttelijää ei olekaan etteivät silmät kertoisi totuutta.

Harjoituksia ei ole enää paljon ennen ensi iltaa. Täytyy petrata osaamista. Minä yritin parhaani ja muistin melkein joka sanan. Anna Pippuri osasi ihailtavasti kaiken. Hän ei koskenut käsikirjoitukseen kertaakaan Helsingin reissun jälkeen ja muisti silti jokaisen sanan. Minulla on roolihahmon asu vieläkin vähän hakusassa.Katsotaan mitä siitä tulee...Vettä saatiin niskaan koko harjoitusten ajan niin reippaasti että meinasi vähän vilu puistattaa. Alexander oli autossa mukana. Ajoin auton lähelle teatterikatsomoa ja poika nukkui tyytyväisenä makuupussissa. Hänelle oli varattu leluja mukaan että aika kuluisi paremmin. Isonokka päivysti auton vieressä ja vartioi poikaa. Vettä niskaan viidestä melkein yhdeksään asti Kotiin kun päästiin niin kyllä väsytti.

tiistai

Tunteita ja tuoksuja. Amber hehkuu sarjassa yhtä tehokkaasti kuin 2000-luvun alussa Kauniissa ja rohkeissa.

- Miten tuo nainen pysyy aina vaan yhtä hoikkana, superina ja kauniina mutta kun minä katson peiliin niin voin vetää pipon syvälle silmilleni? Siinäpä vasta Darlingin ongelma. Vanhan äidin mietteitä.

Romantiikka-annoksen jälkeen alkaa Summeri. Anna Pippuri nukkuu siihen asti. Alexander heräsi aikaisin aamulla katsomaan lapstenohjelmia. R. Kellopään tekemän kiusanteon seurauksena jouduin kaksi tuntia kestävään palaveriin ja sossutätejä oli neljä täysikasvuista rouvaa. Pieni yhtenäinen tila ja suljettu ovi. Minulle tilanahtaus ei aiheuttanut paniikkikohtausta tai sydämentykytyksiä mutta varmasti tällaisella asetelmalla on jonkinlainen henkinen yliote tavoite. Vähän sama kuin kun kävin aikoinaan myyntityötä tehdessäni closing doors-koulutuksen. Siinä myyjä asettaa sanansa harkiten ja sulkee jokaisen myyntihuoneen oven ettei asiakas pääse ulos muuta kuin sanomalla kyllä. Entä sitten ns oikeusturva. Kun olen yksin eikä kukaan voi todistaa sanomaani niin vastapuoli voi niin halutessaan sanoa toista ja todistaa ristiin rastiin. Pääpointti tässä nyt kuitenkin oli se että he vaativat Allu-raukan kesälomaa lyhemmäksi niin että hänen pitäisi mennä heti elokuun alussa hoitoon! Eiköhän niitä aamuisia herätyksiä ole koulun lukuvuonna ihan tarpeeksi ja jos tätiarmeija olisi kuullut aamulla kuinka makeasti poika nauroi Pikku Kakkosta katsoessaan niin ehkä he ymmärtäisivät että loma-aika on lapselle suuri lottovoitto!

Rakkaat siskot ja veljet, oikein hyvää raikasta sateista tiistaipäivää kaikille!

---

Elämän ihmeet

1.07.2013 21:05

---

1.07.2013 13:44

---

1.07.2013 13:40

---

1.07.2013 13:39

---

1.07.2013 13:38

---

1.07.2013 13:37

---

1.07.2013 13:36

---

1.07.2013 13:35

---

1.07.2013 13:34

---

1.07.2013 13:33

---

1.07.2013 13:32

---

1.07.2013 13:31

---

1.07.2013 13:30

---

1.07.2013 13:29

---

1.07.2013 13:24

---

1.07.2013 13:22

---

1.07.2013 13:21

---

1.07.2013 13:20

---

1.07.2013 13:19

---

1.07.2013 13:18

---

1.07.2013 13:17

---

1.07.2013 13:15

---

1.07.2013 13:14

---

1.07.2013 13:10

---

1.07.2013 13:09

---

1.07.2013 13:08

---

1.07.2013 13:06

---

1.07.2013 13:04

---

1.07.2013 13:00

---

1.07.2013 12:59

---

<Takaisin blogiin

<Takaisin blogiin

 

Heinäkuussa 2013
kirjoitetut kommentit:

Tällä blogisivulla on käyty 3058 kertaa!