Joulukuussa 2014 kirjoitetut jutut:

Hyvää Uutta Vuotta rakkaat 2015!!!

31.12.2014 23:38

31.12.2014 12:14

Uusia ajatelmia raitoja ja värien kertomaa! Tämä loppuvuosi on mennyt kutoessa ja mietiskellessä... käykää rakkaat kurkkaamassa Lempilangasta...

Tässä minulla on käsissäni pelkkää mustaa, tyhjyys, kaikki alkaa tyhjyydestä kaikki päättyy tyhjyyteen ja vanhat pölyt voi pölyttää lopullisesti pois ja aloittaa kaiken uudestaan puhtaalta pöydältä.

Hyvää Joulua jokaiseen kotiin!

Joulu on niitä hetkiä joita muistelen...

26.12.2014 15:43

26.12.2014 15:39

26.12.2014 15:37

26.12.2014 15:37

26.12.2014 15:35

Alakuvassa näyttää siltä niin kuin purisin Joulupukin sarvioksaa mutta ei sentään... hymyä, hymyä!

26.12.2014 15:29

26.12.2014 15:27

26.12.2014 15:26

26.12.2014 15:25

26.12.2014 15:24

26.12.2014 15:23

26.12.2014 15:22

26.12.2014 15:20

26.12.2014 15:17

Kävimme me kirkossakin hiljentymässä

26.12.2014 15:17

Muualle haudatuille rakkaille

26.12.2014 15:16

Puolen yön aikaan vietiin viimeiset kynttilät haudoille. Otin kuvia ja kotona ihmeteltiin... Joulussa on taikaa se on ihmeiden aikaa...

Talvipäivän seisaus

ikiaikainen pakanallinen juhla

23.12.2014 23:05

Me menimme kökille kolmestaan. Emäntä, isäntä ja minä - Paimenpoika. Mahtavaa oli päästä korvat luimussa vauhtiin, kirmata alaspäin huvilan rinnettä. Lumi vaan tuprusi! Sitä lunta oli satanut yllättävän paljon. Yritin parhaan kykyni mukaan muistaa missä kohtaa lumen peitossa olivat Donan kaivamat montut. Kyllä minua vähän suretti kun ei ollut enää pihamaalla vetokoiraystäviäni ja huomasin että emännänkin silmäkulmaan kaihersi kyynel... niin monta joulua tuli yhdessä vietettyä ja nyt ei mitään tietoa tovereiden nykyisestä elämästä.

Huvilalle teimme vain pienen mutkan ja sitten suoraan rantasaunalle. Synkkää ja pimeää mutta ihmeellisen rauhallista.

Emännän päivitys tapahtuneesta..."Pitkästä aikaa huvilalle saunomaan Voi se oli niin ihanaa, ihan kahdestaan. Ensin rakas teki nuotiotulet saunan lähelle ja paistettiin talvipäivän seisauksen ja lyhimmän päivän kunniaksi makkaraa. Paljon sinappia ja piimää purkin suusta. Kuunneltiin yön pimeää. Jokin polskahti pimeässä jokivedessä. Uimaan en kuitenkaan mennyt, näytti se vesi niin synkältä ja pelottavalta. Bono oli meillä mukana.

Saunan lauteilla heiteltiin lumipalloja ja oltiin kuinkas muutenkaan umpirakastuneita"

23.12.2014 22:17

23.12.2014 22:13

Minun rakkaani!
Tietäisitpä miten paljon
maailmaani mahtuu enemmän
tunnetiloja ja mielenmatkoja
mielihyvän katusoittoa
Maailmani on erilainen
rakkaani
kun sinä piirrät hymysi minuun.

23.12.2014 22:08

Hymy on mielihyvä.
Rakkaus mielikuva
sinusta ja minusta
Pakkasen suudelma
Rinnassa roihuava rakkaus
Mitä muuta sitä voi
ihminen toivoa!

23.12.2014 22:04

Paimenpoika kiittää! Kyllä paksunkin koiran selkää hivelee tällainen aito retkituli, kunnon roihu ja aaah se ihana makkaran tuoksu.... jo pelkkä haju luikerteli sieraimistani mahan sopukkaan ja kurnautteli siellä niin kovaa että kyllä niitä herkkupaloja satoi.

23.12.2014 22:00

Makkaran paloja tippui paksun kuononi eteen tasaiseen tahtiin ja lipsahti emännältä yksi kokonainenkin makkara! Onneksi sitä ei vielä ollut pyöritetty tulisessa sinapissa!

Sillä välin kun isäntä ja emäntä olivat saunan lauteella lämmittelemässä ja heittelemässä toisiaan lumipalloilla minä kuljeksin pitkin pihamaata. Nuuskutin tuttuja hajuja. Vielä sieltä vainusin Etanan ja Jaden pehmeät tuoksut... vaikka tytöt lähtivät maailmalle jo elokuussa. Paksu hirven pää oli jäätynyt pientareelle. En voinut muuta kuin tuumailla että voi niitä aikoja kun elelimme vielä huvilan kulmilla.

Illan viettoon kahdestaan

Scandinavian HANKS

22.12.2014 01:07

Oli hauska lähteä pitkästä aikaa johonkin (vaikka viikko sitten oltiin laivalla!)Ei muuta kuin kamppeet niskaan ja menoksi. Vähän aikaa siinä meni mutta ei kauaa... Sovitaanko tässä kumpi istuu kuskin paikalla? Harjoitellaan tanssiaskeleita? Vai metsästetään kadonnutta pentukollia? Vai onko autonavaimet hukassa?

- Teille vai meille kultasein....

22.12.2014 00:54

Huokaus! Nämä kuvat on niin ihania että en osaa karsia mitään pois. Kaikki niin tulvillaan rakkautta... rakkautta rakkautta vaan sitähän se kaikki on.

22.12.2014 00:50

22.12.2014 00:48

Tässä katkera koiramme Paimenpoika joka olisi halunnut lähteä mukaan. Hehkusilmä ei millään ymmärtänyt että miksi ihmeessä hänen täytyi jäädä kotiin katsomaan TV:tä lasten ja aikuisen seurassa.

22.12.2014 00:45

Ja tässä on meidän kuvaaja. Teini joka on ihan laaaaavvvv ja tietää siitä lovesta tietty ihan kaiken. - Pusu pusu hali hali Neiti Anna Pippurille! Otit jälleen kerran suurenmoisia kuvia!

Tämän jälkeen me sitten lähdimme viettämään vapaailtaa ja katsomaan läheiseen ravintolaan Scandinavian HUNKS showta.

Miehet esiintyivät ihan hyvin. Musiikki, tanssikoreografiat sekä esiintyminen olivat ihan ok mutta jotain jäin kuitenkin kaipaamaan. Voi olla että syy oli vesiselvässä päässäni, olin ihan vesilinjalla. Miehet ottivat katsekontaktia hurjaksi muuttuneisiin naisiin, kävivät koskemassakin naisia nopeasti ja merkitsevästi. Kuitenkin se mitä jäin kaipaamaan oli intiimimpi ote. Ilmeet ja eleet olivat hieman kaavoihin kangistuneita. Minulle jäi tunne että vaikka miehet ilmein liehittelivät fanejaan niin silti eleet olivat teennäisiä ja he ikäänkuin katsoivat ihailijoidensa yli.Esiintyvä taiteilija ei välttämättä ota katsekontaktia yleisöönsä. Mukaansatempaavat silmät voivat sekoittaa esiintymisen. Kuitenkin jotain lämpöä olisi saanut olla.

Mukana oli numeroita joissa miehet esiintyvät artisteina. Voi kun olisikin ollut niin että he olisivat oikeasti laulaneet taustasäestyksen kanssa. Sitä numeroa olisi kyllä kannattanut harjoitella paremmin laulun osalta että pysyy mukana laulun sanoissa ja edes yrittää näyttää siltä kuin oikeasti laulaisi.

Paljasta pintaa... hm... minä en kyllä nähnyt sitä muuta kuin reittä käsivartta ja yläkehoa mutta ehkä niin oli shown kannalta parempi. Minulla olikin mukanani rakas joka on minulle maailman paras hanks...hm... tietäisittepä vaan... pist! En kerro kaikkea... mutta pian sarjakuvassa paljastuksia...

21.12.2014 03:12

Elämä on roolipeli, seikkailu ja mielen täyttävä hetki

20.12.2014 13:28

Muistot naamioidaan hymyyn
Jokaisessa kasvojeni uurteessa
silmäkulman naururypyssä
hetket kertautuvat
muistojeni kartalla
Rakastaen ja eläen
hetken kerrallaan
sinun vierelläsi
- Rakas!

Minä olen sinun hetkesi
Korpin huuto tuulessa
Rakkaus sydämessä
intuitio joka kertaa kaikuna minut
sinun sydämesi hehkuvalla pinnalla

20.12.2014 13:09

Pian alkaa sarjakuva!

Darling palaa sarjakuvaruutuun...

19.12.2014 17:23

Pieni hetki rakkaat siskot ja veljet... uutta sarjista tulossa!

Uniikkisukat pitkällä varrella

Värit sovitettu jalkaan tunteella ja intuitiolla

19.12.2014 17:21

19.12.2014 17:10

Jokainen sukkapari on uniikki.

Pukinmuorin apulaisena oleminen on aika rankkaa vaikka en valita kun tiedän että sukat matkaavat hyviin jalkoihin ja antavat aavistuksen väriä, valoa, nopeutta ja sitä rakkautta saajilleen. Olen keskittynyt ja pyrkinyt valitsemaan sukkien saajille intuitiivisesti juuri ne oikeat värit. Tässä on vain ripaus tätä värisoppaa. Pitkiä huikosia ja vauhtia ja rakkauden punaa ensimmäisen sukkaparin saajalle! Toisen parin sukista yksi valmis toinen melkein ja saajalleen äärettömän paljon iloista mieltä ja kivutonta olotilaa. Sellaista elämisen taikaa että arkipäivät ja pyhät suhahtavat nämä sukat jalassa nautiskellen. Kolmas pari uunista ulos ei kun puikoista vielä on sukan varret puolessa sävyssä. Näiden lisäksi lisää sukkia luonnosteluvaiheessa päiväkirjan sivulla.

Miehenikin sai osansa väriloistosukista. Hyvin istuvat miehenkin jalkaan. Samaiset sukat lämmittivät minua rakkauslomalla Tukholmaan.

Hieman minua väsyttää... haukotuttaa... kaikki yöt on menneet kutoessa ja päivällä meinaa uni väkisellä tulla silmään. Pian on Joulu!

19.12.2014 17:08

19.12.2014 17:07

19.12.2014 17:05

18.12.2014 22:09

41000!

16.12.2014 15:55

Rakkauden laivalla

14.12.2014 14:23

14.12.2014 14:22

13.12.2014 20:25

13.12.2014 20:19

Vihdoinkin perillä! Meidän hytti ja pilkettä silmäkulmassa!

13.12.2014 20:16

Taisi siinä hattukin vaihtua mustaan ajankulua ihmetellessä...

13.12.2014 20:12

Lähtöselvitysten jälkeen juotiin kahavia... ja taas kahavia... ja kulutettiin aikaa...

13.12.2014 20:08

- Vihdoin Katajanokka! Hiukset sekaisin mutta intoa täynnä. Mars lähtöselvitykseen!

13.12.2014 20:03

No joo myönnettäköön että junassa istuminen alkoi jossain vaiheessa väsyttää ja puuduttaa kun olisi halunnut olla pian perillä!

13.12.2014 20:00

Tottakait violetti minihame, värikylläiset sukat, leobardihattu ja huivi ja rakkauden punainen takki silloin kun ilo ylimmillään ja matkalle kahdestaan!

13.12.2014 19:56

Otetaanpas vähän nurin perin näitä kuvia meidän reissusta eli alkua ensin ja sitten keulille kuvat loppua kohti. Tässä kuvassa olemme vasta olemme vasta menossa Helsinkiä kohti junalla ja koska minulla oli niin juhlafiilis niin piti kokeilla miten pitkävartiset sukat lämmittävät. Hamonen on hieman lyhyt mutta sävy sävyyn...

13.12.2014 09:39

13.12.2014 09:38

12.12.2014 11:12

12.12.2014

Olen yhä elossa! Olen reissannut toistakymmentä laivalomaa enkä koskaan ole tullut merisairaaksi mutta viime yönä - kyllä! En ollut hääviä seuraa rakkaalleni kun en voinut olla edes istualtaan, makasin vaan väliin hytin lattialla ja väliin sängyssä ja voin vakuuttaa teille rakkaat että en juovuksissa. Huh huh, olipahan vaan melkoinen myräkkä! Mutta rakkaani hänestä aaltojen ravistelu ja metallin pauke oli vaan hauskaa.

11.12.2014 08:19

Vihdoin matkalla! Ihanaa! Junassa. Kaikki jotakuinkin matkassa, mieskin... ainoa mikä unohtui oli puhelimen laturi. Toivottavasti virtaa riittää sellaiseen kauppaan asti että saan uuden.

On niin superhienoa olla reissussa kahdestaan, ihan aikuisten oikeesti. Matkalaukut painoi kuin tiiliskivet mutta pakko oli pakata mukaan kaikenlaista kivaa.

On tässä muutenkin juhlan paikka kuin vaan me kaksi ja rakkaus. Isoja muutoksia on tapahtunut minun elämässäni. Nyt uskon että vuoretkin siirtyvät kun tarpeeksi uskoo ihmeisiin. Rakkaus - Se on kantava voima joka muutti elämäni. Kauan sitten vuosia vuosia aikaisemmin kysyin eräältä ennustajalta että tuleeko minun elämääni vielä joskus rakkaus. Ennustaja vastasi että mies on jo olemassa mutta voidakseen tulla minun täytyy luopua kaikesta, lopettaa maatalous, luopua eläimistä, turhista ihmissuhteista ja luopua Siitä juurilleen liimautuneesta tunteesta etten voi enää siirtyä mihinkään, en pääse eteenpäin. Päästämällä kaikesta irti rakkaus löytäisi minut.

Ennustus piti paikkansa. Ensin luovuin surusta edesmennyttä äitiäni kohtaan. Sitten päästin irti maataloudesta. Aloin vuosi sitten myymään pois sen hetkisiä hevosia. Vuohetkin lähtivät. Rakkaat vetokoirat lähtivät loppukesästä uuteen elämään ja seikkailuihin ja joskus minulla on niitä niin ikävä etten ole saattanut edes kysyä niiden kuulumisia.

Hevosista Se ainoa joka olisi tullut minulle ensi vuonna takaisin kuoli tapaturman seurauksena. Voi surua! Se oli ainoa yhdysside äitiini. ƒiti sanoi kuolinvuoteellaan että hän näki unta kuinka hän juoksutti liinaharjaa ja askel oli niin kepeä. Kaikki oli kaunista ja valoisaa ja kaikki huusivat katsokaa tuolta tulee tähti!

Nyt ei ole enää äitiä ei liinaharjaa. Tallikin on tyhjentynyt. Ei ole enää ulvovia ystäviä pihamaalla. Viime keväänä laitoin hakemuksen asunto jonoon kaupungissa Oulu. Koko kevään ja kesän minä odotin eikä kuulunut mitään. Silloin minä mietin että mikä tarkoitus! Mikä tarkoitus kaikella on?! Oli vahva tunne siitä että jotain oli vielä pahasti kesken ja jotain tapahtuvan vielä minulle.

Se perjantai 13.päivä muutti kaiken kun minä ja rakkaani kohtasimme ensimmäisen kerran. Se oli kaikkien aikojen hevoskauppa.

Tallin osalta minulla oli samanlainen tunne. Kaikki kuihtui vähitellen pois ja silti minusta tuntui että jotain tulisi vielä. Ei tallin tarina voi tähän päättyä... Tilastoponivarsatkaan eivät menneet kaupaksi muutamalla satasella niin että minä mietin lahjoitanko ne pois hyvälle taholle vai teenkö niistä koiranruokaa Paimenpojalle. Paha aavistus minulla oli siitä että joku taho taas tekisi kiusaa mustamaalaamalla niin ettei varsoilla olisi tulevaisuutta.

Ihme tapahtui! Asumme rakkaani kanssa saman katon alla. Lapset ovat hurjan onnellisia. Elämä hymyilee. Talli ja tuulinen Tolppa on siirtynyt toisen naisen käsiin. Ihana ihminen, ystävä, osaava hevoskuiskaaja. Hänessä minä näen paljon itsestäni samoja piirteitä kun olin nuori ja innokas. Hienoa nähdä miten työni ei ole mennyt hukkaan ja kimo veriset hevosetkin saavat vielä laiduntaa kolmatta vuosikymmentä jokitöyräällä. Paljon enkeleitä ja siunausta ystävälleni ja tallille!

Muutosten myräkässä minulle tuli tunne etten osaa enää piirtää. Mitä minä sitten piirtäisin kun sarjakuvaruudut aihepulan ja lemmikkipulan vuoksi huutavat tyhjyyttä! Tätä utopia aikaa on nyt mennyt tovi mutta ei hätää, paljon on asioita ja uusia eläin ystäviä joten sarjakuvaa alkaa taas syntymään. Pikku hetki, ensin ollaan lomalla.

Rakkaat siskot ja veljet, pysykää kuulolla. Päivitän matkalta kuulumisia. Nyt täytyy lopettaa, rakas vieressäni on vähän pitkästyneen näköinen.

Matkalle lähtö lähestyy

10.12.2014 01:33

Millaista säätä luvassa... onko myrskyvaroituksia?

10.12.2014 01:32

Vielä viimeinen silaus

10.12.2014 01:30

Norsu miettii että kiiltävätkö saappaat aivan varmasti tarpeeksi...?

10.12.2014 01:27

Matkan lähestyessä ja nimipäivän kunniaksi myös minun kenkäni saavat pintaansa lankkia ja kyllä kiiltää. Toivon mukaan tiedossa on paljon tanssia!

Sukkasin kohti Joulua

10.12.2014 01:24

8.12.2014 15:45

8.12.2014 15:44

8.12.2014 15:43

Kaksikymmentä vuotta pölyttyneet kahvikupit pääsivät juhlapöytään

... mutta mikä oli juhlan aihe...

8.12.2014 15:35

8.12.2014 00:49

8.12.2014 00:47

5.12.2014 15:44

5.12.2014 15:43

5.12.2014 15:40

Hyvää huomenta sukanvartta...

4.12.2014 09:29

Hyvää huomenta rakkaat siskot ja veljet. Yöllä minä heräsin neljän aikaan enkä millään meinannut saada uudestaan unta. Pyörin sängyssä vaihdoin kylkeä, katselin kauniita punaisia jouluvaloja ja kuuntelin rakkaani rosoista kuorsausta. Minun oli pakko nousta ylös. Vedin jumpsuitin päälleni ja hiippailin pois makuuhuoneesta olohuoneeseen kuuntelemaan koiran raskasta unensekaista hengitystä ja sitä kuinka se kuorsasi syvällä paatoksella kuin vanha pappa.

Meni siinä tovi. Tunti, puolitoista kunnes luovutin valveen viitan yltäni ja palasin takaisin rakkaani viereen. Aivan sama ... kyllä kuorsaamiseenkin tottuu kun rakastaa...

Aamulla paniikkiherätys. Kaikki lähestulkoon myöhässä! Kuppi kuumaa teetä ja silmiin katselua sen jälkeen kun teini prinsessa oli lähtenyt kouluun. Alexander vastusteli vähemmän... nukkui vaan... miten voikin pojalla olla hyvät unen lahjat. Ei ole ollenkaan helppoa pukea likipitäen 160 senttistä poikaa joka ei suostu millään heräämään. Sen jälkeen kun koulutaksi oli ahmaisuut pojan uumeniinsa ja huristanut pois me joimme aamupalaksi teetä. Vaihdoimme kuulumiset, katsoimme aamun uutiset. Kudoin vähän matkaa sukanvartta. Alkavat valmistumaan väri väriltä kerros kerrokselta.
Hyvää huomenta siskot ja veljet! Lämmintä joulumieltä!
Rakkaudella Darling

Taivaan sävyt

Teetä ja sympatiaa

3.12.2014 09:34

Huomenta rakkaat Tänä aamuna aamun sinerväkin näytti erilaiselta kun lumi korosti sitä. Ihanaa täyteläistä sinisen sävyä kera harmaan ja aavistuksen vihreää ja ripaus punaista. Mielessäni lasken aina prosentteja värisävyille kuinka paljon niihin täytyisi ripauttaa taikapataan sinistä, keltaista, punaista ja ehkä aavistus mustaa että saataisiin oikea sävy taivaalle levitettäväksi. Olen vieläkin aivan herkkänä eilen iltaisesta kävelyretkestä. Me nauroimme niin ja suutelimme märän lumen pois toistemme ripsistä ja poskipäiltä. Kylä elämä voikin olla ihanaa .

Teekupponen edessäni jäähtyy... sukanvarsia rupeaa olemaan jo pitkän laisesti. Taivas on taittunut talvisen harmaaksi päivän väriseksi. Aavistus liilaakin siellä näyttää horisontissa pilkistävän. Mukavaa päivää jokaiselle!

Rakas Joulupukki

Ensimmäinen kirje

3.12.2014 00:33

Rakas Joulupukki, taas on kulunut yksi vuosi siitä kun viimeksi tapasimme tai ei ihan sillä jouluaattoon on onneksi vielä vähän matkaa. On tullut aika pohtia elämää ja levätä hetki kiireen keskellä pysähtyen miettimään tätä kulunutta vuotta mitä se on ottanut ja mitä antanut. Rakas Joulupukki, minä olen nyt saajan asemassa. Niin suunnattoman paljon rakkautta! Annan minäkin sitä mutta myös saan voi moninverroin takaisin! Voin kerrankin sanoa olevani onnellinen! Olen miettinyt tätä elämääni ja sen eri kulkusointeja... tapoja joilla olen elänyt ja mitä kaikkea olen päivieni varrella kohdannut. Sen voin sanoa ihmetellen ja rehellisellä äänellä että kyllä... nyt olen onnellinen. En muista koska viimeksi olisin ollut... aina on ollut jotain surun tekevää ja ilon pilkahdukset ovat olleet hektisiä ja katoavaa...

Anteeksi rakas Joulupukki että ensimmäinen joulun kirjeeni tulee sinulle näin jälkijunassa kun joulukuu kääntyi jo hetki sitten kolmanteen päiväänsä. En ole osannut kirjoittaa. Olen tuskastuttavan usein miettinyt että minun pitäisi ja ehdin kyllä mutta sitten en ole saanut sanaakaan aikaiseksi. On siihen syynsäkin, eräs häiriötekijä. Sellainen ikävä sivurooli yhdellä henkilöllä että soisin hänen kadota ja pysyä poissa. Kaikki ihmiset eivät voi olla iloisia toisen ihmisen onnesta. Sen vuoksi en ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan muuta kuin vihkoon joka on minun ja rakkaan mieheni yhteinen. Siihen olemme vuorotellen kirjoittaneet toisillemme jotain kestävän kaunista.

Rakas Joulupukki. Kirjoitin sinulle viime vuonna että toivoisin rakkautta. Luulin jo että olit unohtanut toiveeni kunnes ihme tapahtui. Rakkaus on suloista. Se houkuttelee syvemmälle kuin pehmeään olemukseen, kietoo silkkiseen liinaa ja herättää koko kehon kosketuksen sähköisellä hipaisulla. Rakkaus saa silmiin syttymään kutsuvat lamput ja vie jalat alta. Rakkaus saa minut pukeutumaan tyylikkäämmin ja irrottamaan otteeni kaikesta ikävästä. Rakkaus on ihanaa! Se on kaikki.

2.12.2014 Mitä minun iltaani kuuluu? Kiitos hyvää. Alkuillasta herkuteltiin mukavan mausteisia kanankoipia kera höyrytettyjen kasvisten. Lisäksi lapsille kermaista perunamuusia. Muuten on päivä mennyt kutoessa pitkävartisia villasukkia jotka lähtevät pian paketissa uusiin koteihin. Laskeskelin että yhteen sukkaan pelkkään varteen tulee yli 4000 silmukkaa ja toiseen sama mokoma. Mukavaa silti tuo kutominen. Rakkaan kanssa käytiin taas karvatassujen kera kävelyllä. Märkää lunta tuiskutti ja tuuli oli aika kylmä. Ei se haitannut! Hienoa kun pimeys ei syö kaikkea valoa nyt kun on lunta! Hyvän lenkin jälkeen kuppi kuumaa teetä ja tummaa suklaata ja sitten kullan viereen vällyjen alle. Hyvää yötä jokaiselle!
1.12.2014 Yön sydämessä käytiin kävelyllä. Koirat olivat yllättävän rauhallisia. Paljon niillä oli nuuskittavaa paikallisia koirien juoruja mutta välillä vauhkoontuivat tempomaan hihnasta ja pomppivat nähdäkseen paremmin pimeän syliin... olisiko siellä ollut peura tai jänis... Melkein koko lenkin on katuvalot. Tällä kertaa oikaistiin pimeää tienpätkää mutta riittävästi näki kun kuu pilkisti pilviverhon takaa. Yhdeksän vuoden yksinäisyyden ja rakkaudettomuuden jälkeen tämä onni tuntuu kerrassaan ihmeelliseltä. Ihmeitä tapahtuu kun uskoo niihin...
30.11.2014 Lihapataa syöty, hyvää oli. Nyt vielä koirien kanssa pikaiselle kävelylenkille ja tietenkin minun rakkaani kanssa. Ties vaikka laulaisin öisessä pikkupakkasessa jonkin kauneimmista joululauluista sen kunniaksi että tänään ensimmäinen adventti ja vajaan tunnin päästä joulukuun ensimmäinen - Joulu lähestyy!
Tänään oli kiire päivä. Aamusta alkaen kaikki tuntui menevän vikaan mutta paljon kuitenkin kerettiin. Päivän kohokohta oli kun käytiin Kumisevan koululla laulamassa kauneimpia joululauluja. Kiitokset järjestäjille siitä
30.11.2014Saunassa vaihdettiin kuulumiset. Mietittiin tulevaisuutta, sivuttiin mennyttä. Ihmeteltiin päivän puheenaiheita. Välillä jähyteltiin sitten taas löylyä. Kaamoksen peittoamiseen tarvitaan tummaa suklaata sellaista 85 % kaakaota, rakkautta rakkaan kanssa, suomipoppia suurella volyymillä! Punaviini - jossa ei lainkaan sokeria - maistui marjaiselta. Rakkaani huulilla sen maku korostui... pehmeni... ja minä taisin olla sulaa vahaa...
29.11.2014 Rakkaan murusen kanssa saunaan. Sitten kuunnellaan suomipoppia ja nautitaan lasi punaviiniä. Lämmintä ja ihanaa. Ehkä vielä alkuyöstä koirien kanssa pienelle kävelylenkille. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kuunnella rakkaan naurua öisessä maisemassa, suukkosia ja koirat vetävät hihnat solmuun meidän jaloissamme mutta ei se haittaa, läheisyys lämmittää

1.12.2014 00:47

<Takaisin blogiin

<Takaisin blogiin

 

Joulukuussa 2014
kirjoitetut kommentit:

Darling kirjoitti 27.12.2014 19:36:

Arkistoista löysin ikimuistoisia musiikkitaltioita. Tippa tuli linssiin kun muistin reipasta rae-kuoroa (rakkautta anarkiaa ja energiaa). Se oli kesä 2007 ja vanhan talon tupa oli täpötäynnä hevostyttöjä. Toivottavasti mahdollisimman moni kuuntelee taltion ja herkistyy muistelemaan. Meillä oli silloin tosi kivaa. Saran ääni kajahtaa Matkustaja biisissä hienosti. Hän oli silloin 4- vuotias ja yritti kovasti pysyä sanoissa isompien matkassa. Hän ei vielä osannut lukea mutta pysyi hienosti mukana tai sooloili omia stemmoja sekaan. Vieläkö on villihevosia on vuodelta 2005. Taltio on nauhoitettu minun rakkaan äitini muistoksi heti hänen kuolemansa jälkeen. ƒänityspaikkana toimi hevosia täynnä oleva talli. Kaikki hevoset kuuntelivat hipihiljaa eikä yksikään päästänyt minkäänlaista ääntä. Välillä minun ääneni särkyy. Tuntui siltä kuin kyyneleet tukehduttaisivat minut mutta lauloin silti, ja Sara pieni, hän oli silloin kahden vanha. Kiitos Laulu-ukille upeasta säestyksestä ja kanssalaulusta!

Darling kirjoitti 22.12.2014 01:09:

Rakas...

Iblees kirjoitti 22.12.2014 00:49:

Tänään tosiaan syvin pimeyden hetki. Se hetki täytyy kokea jäisenä virtaavan veden äärellä lämpöisessä saunassa tulen valossa pehmeässä.

Darling kirjoitti 22.12.2014 00:27:

Vielä lisäksi Neiti Vihreä, sarjakuvaa piirrän heti kun ehdin. Minulla on ollut niin hengästyttävää tämä muutos, hyvään parempaan. Ikävä kyllä on olemassa vieläkin joitakin häiriköiviä ihmisiä jotka eivät kestä onnea.He eivät ymmärrä lopettaa kiusantekoa. Sarjakuva muuttaa vähän muotoaan. Olen hahmotellut tekstejä myös englanniksi. Pimeät ruudut jatkuvat myös, erotiikkaa ja elämän suolaa parhaimmillaan joka ei paljasta kaikkea pintaa. Tällä hetkellä on vielä meneillään parantavien sateenkaarisukkien projekti ja kun olen hidas niin en ole ehtinyt tekemään muuta kuin kutomaan yöt läpeensä sillä Joulu on pian...

Darling kirjoitti 22.12.2014 00:20:

Hei Neiti vihreä, kiitos sanoistasi. Olen kovin liikuttunut niistä. Minusta oli ihana kuulla että huvila ja sen ympäristö tekivät sinuun lähtemättömän vaikutuksen. Myönnän että minulla on välillä kovasti ikävä sinne, sitä rauhaa ja luontoa ja kaikkea sitä yllin kyllin olevaa tunnepitoista elämää mikä siellä minulla oli. Joskus on aika luopua. On pakko luopua saavuttaakseen jotain uutta, suurenmoista ja hienoa. Vuosi sitten halasin Katajanokan laivaterminaalissa Joulupukkia joka kysyi minulta että mitä haluaisin kaikkein eniten joululahjaksi...? Kuiskasin hänen korvaansa että rakkautta ja oman miehen. Pukki vastasi että pidetään mielessä. Sen sain <3 ihanan rakastavan miehen ja lot of love! Välillä menen huvilalle katselemaan jäätynyttä jokea. Kuuntelen luonnonääniä. Pakkanen ritisee nurkissa. Kaipaan ja kuuntelen tätä hetkeä ja menneisyyttä. Huomenna on vuoden pimein hetki. Silloin istumme rakkaan kanssa rantasaunassa kuunnellen kun sielun sieppaajat raapivat hirsiseinää... tästä on matka vain valoa kohti... kevättä.

Neiti vihreä kirjoitti 21.12.2014 18:30:

Ja, toinen juttu. Mökkisi kaunis maisema teranssilta ja savusaunan ikkunasta syöpyi sydämmeeni niin että minä siitä unta nään. Voi kuinka kaunista voikaan olla Suomen kesäyössä/päivälläkin.

neiti vihreä kirjoitti 21.12.2014 18:27:

Hei taas! Minä pidin h-i-r-r-r-r-rmuisen paljon sarjakuvista. mustat ruudutkin olivat ihania. milloin näitä julkaistaan sarjakuvina? Kustantaja, missä olet? Oletko sokea vain muuten vain kadonnut?

Opettajamies kirjoitti 21.12.2014 08:45:

Ooh mikä korppikaunotar oletkaan DD! Muistatko kuinka usein puhuimme korpin filosofiasta ja sen tummanpuhuvasta tenhosta. Sydäntälämmittävää nähdä sinun säteilevän juuri tuota vahvaa tunnetta. Siina alkaa leikkaava kitarasoolo soimaan korkealta ja kovaa!

Darling kirjoitti 19.12.2014 17:35:

Kiitos Koodimies! Toimii! Jo ehdin pelästyä että olen menettänyt almost kaiken! Olisitko vielä kiltti ja laittaisit lemmenlaiva kuviin otsikon vaikka ennen korppia ja sitten jos vaikka jossain välissä kansioita...

Koodimies kirjoitti 15.12.2014 06:42:

Kunnossa näyttää olevan: https://webmail.digidarling.biz Omilla tunnuksilla vaan sisään. Ongelma saattaa olla yhteyksissä, korjautuu aikanaan. Yritä vaan aina uudelleen, jos ei onnistu millään, tutkitaan sitten asiaa tarkemmin.

Iblees kirjoitti 14.12.2014 23:46:

Matka kylmässä pimeässä ylitse raivoavan veden oli kokemuksia täynnä, mutta paljon jäi myös huomaamatta kokematta. Uusi matka päivänvalossa ja kesäisen lämpöisessä tuulessa.

Darling kirjoitti 14.12.2014 23:44:

Koodimies! Help me! Nyt on sähköpostini osoite ja kaikki mystisesti kadonnut! En ymmärrä mitä on tapahtunut koska en löydä koko sähköpostia mistään!

La Mer kirjoitti 9.12.2014 06:37:

Mutta mikä olikaan juhlan aihe? Nyt jäi vähän kaivertamaan mieltä mistä olikaan kyse... Lämpimät joulunalustoivotukset teille sinne uuteen elämäänne, jatkakaa vakaasti eteenpäin. Polkunne on hehkuvin kukkasin koristeltu ja vie rauhalliseen satamaan. Ja sieltä lähtee seilaamaan se hieno laiva, josta runoilija on todennut: "Ja nimi laivan se on rakkaus, nimi laivan se on rakkaus. Ei löydy toista niin suuremmoista ja voittamaton on sen purjehdus." - trubaduuriystävä aikojen takaa

Tällä blogisivulla on käyty 1517 kertaa!