Tammikuussa 2013 kirjoitetut jutut:

Kirpparin paikka

31.01.2013 12:30

Eilen oli hurja lumimyräkkä. Tuuli ärjyi ja karjui ja piiskasi maailmaa kovalla kädellä. Lunta tuiskutti taivaan täydeltä. Tuuli kasasi teille lumidyynejä ja autolla täytyi ajaa kieli keskellä suuta ettei lipsahtanut ojan puolelle.

Aamupäivällä kävin tarpeellisen virastokierroksen ja lepuutin lopuksi ajatuksiani kirpparilla. Olo oli niin nainen kun katselin ja sovitin niitä hattuja!

Iltapäivällä hurautin tytön viulutunnille ja ajelin kerran takaisin kotiin katsastamaan ettei tie kerennyt tukkiutua lumesta sillä aikaa. ÷tökän ratista näkee onneksi korkealta kauas eikä pöllyävä lumi haittaa niin kovasti. Viulutunnin ja kansanmusiikkiryhmän jälkeen takaisin kotiin. Siinä oli päivälle jännitystä riittävästi kun painoin kaasua ja pääsin vielä läpi valkean väylän.

Huvilan rinne on aivan lumen peitossa. Ylöspäin saa kahlata saappaanvarsia myöten mutta alas huvilalle matka hoituu mukavasti ahkion kyydissä takkapuiden kera. Yöllä oli linkomies käynyt ñ vihdoin! Pääsen ötökällä täydentämään kodin herkkuvarastoja. Täytyy ensin odottaa Anna kotiin. Alexander on tämän päivän kipeänä kotona joten herkut on hyvin suotavia.


Saiskos olla aamukeksiä?

30.01.2013 12:25

Televisiossa pyörii mainos jossa leikkimielisesti työpaikalla vitsaillaan että îoletkos saanut aamukeksiä?î Mainoksessa oikein korostetaan ettei päivä lähde käyntiin ilman îkeksiäî. Mainonnalla on hämärät rajat. Mikä sitten on hyvää mainontaa ja mikä huonoa, millätavalla kaksimielisyydet tuodaan esille. Mikä on sopivaa?

Täti Darlingilla on hyvä huumorintaju mutta silti, minä olen henkilökohtaisesti vähän ihmeissäni ja häpeissäni tästä mainoksesta. Tavallisesti ruokaa mainostetaan perhearvoilla ja lämpimillä ihmissuhteilla mutta eikö keksiin riittänyt vaikka nuoria aikuisia rakastavaisia. Mainoksesta nousee esille mielikuvia; työpaikka, aamu, työkaverit, kenties työpaikkaromanssi tai vanha suola,ruualla leikkiminen. Lisäksi työmiljöössä näkyy tietokoneita siellä täällä, vain kaksi henkilöä paikalla, nainen ja mies, aikuisia.

Voi olla että mainos tehoaa juuri näin. Se saa ihmiset pohtimaan keksin merkitystä. Mielikuvat, ihailu, inho. Mainos joko myy tai ei myy. Ehkä moni katsoja kokeilee keksiä aamutuimaan että auttaako se heräämään virkeänä ja kylläisenä. Ehkä täti Darling ostaa pari keksipakettia auton hanskalokeroon... kaiken varalta ja paremman puutteessa. Keksi voi olla kaikkien ikisinkkujen ostoslistalla numero yksi...

Valitettavasti keksimainos liukkaan huumorin kera ei tehoa täti DD:n mielihalukeskukseen. Mainoksessa on jotain sellaista joka ei vain yksinkertaisesti toimi. Lähinnä siitä tulee mieleen luovan alan työympäristö ja krapulanhuuruiset aamukahvit. Hyvässä seurassa otan mieluummin kupin teetä ja sympatiaa tai yksinäisinä aamuina tiukka kuppi mustaa kahvia ja näkkileipää.

Mukavaa lumipyryistä päivää kaikille! Muistetaan varoa pääkallokeliä!


Perjantainen matka Ouluun

29.01.2013 22:59


29.01.2013 22:56


29.01.2013 22:54


29.01.2013 22:48


29.01.2013 22:46


29.01.2013 22:43


29.01.2013 22:40


29.01.2013 22:34


Tuntemuksia lumituiskun keskeltä

28.01.2013 15:04


28.01.2013 14:59


28.01.2013 14:37


Aamun pelastus

28.01.2013 09:31


28.01.2013 09:28


28.01.2013 09:25


Totuuden paikka

27.01.2013 23:12

Koko päivä on mennyt miettiessä että mikä meni vikaan... olo on vähän kuin selkäranka puuttuisi kun olen miettinyt että kaikki se tuki ja turva mitä lakimies minulle merkitsee ei ehkä sittenkään ollut muuta kuin harha johon minä uskoin. Miten eheytän elämäni ja jaksan puhua kaikki ne hoitamista vaille olevat asiat uudelle juristille, vai jaksanko? Jos ei nyt olisi jo kovin myöhä niin muuten piirtäisin vielä yhden kuvan. Aiheena olisi rippi. Kenelle ripittäytyisin, lakimiehelle, ulosottomiehelle, lääkärille, kanttorille vai papille? Lisäisin tähän listaan vielä koiran. Sitä voi silittää myötäkarvaan ja se sentään kuuntelee minua makkaran toivossa. Kaikille yhteistä on yksi ja sama, myös koira mukaan laskien, jokainen odottaa kuuntelemisesta palkkiota. Ilman sitä ei tapahdu mitään. Ilmaista empatiaa ei ole olemassa.

Onneksi meillä on ihana rantasauna. Sen lämmittäminen selkeyttää ajatuksia ja puhdistaa mieltä. Löylyssä nautiskelu avaa sydämen lukot ja mielen umpisolmut. Saunalla on parantava ja rauhoittava vaikutus.


27.01.2013 22:58


27.01.2013 17:27


27.01.2013 17:03


Lain paikka

27.01.2013 12:37

Mikään ei ole uskollisempi kuin ulosottomies. Lakimies on siihen asti kun lompakossa riittää vietävää ja lakimies lastenhoidolta ehtii jotain tekemään. Lapset ne on minullakin. Arvostan lakimiestä joka kiitti ja kumarsi ja sanoi näkemiin vaikka nyt en enää tiedä hoitaako joku asioita ja miten... Syvissä vesissä jälleen kerran ja tällä kertaa lain puitteissa lakimiehen toimesta. Jotain jäi tekemättä ja vielä enemmän kertomatta! Minä tyttö se päästän kaikesta irti ... ja uskon ihmeisiin!


27.01.2013 12:31


Neiti Anna Pippurin taidetta

27.01.2013 07:09

Kiukuttelun jälkeen tehtiin sovinto. Katsottiin elokuvia ja syötiin poppareita. Sillä aikaa kun olin iltatallia tekemässä Anna oli piirtänyt minusta kuvan. Tämä on todella hyvä!


Totuuden paikka

26.01.2013 14:49

Totuus ja vanhemmuus ovat kaksi asiaa jotka molemmat tekevät joskus kipeetä.


26.01.2013 14:45


26.01.2013 12:33

Eilisen kuvituksia odotellessa tulee tämä päivä väliin. Plagiointia kotioloissa.


26.01.2013 12:30


26.01.2013 10:08


26.01.2013 09:39

Eilinen oli uuvuttava päivä. Siksi Darlingin aikajana jätättää... koko tarina tulee pikkuhiljaa näkyviin. Pysykää kuulolla rakkaat siskot ja veljet!


Ihmeitä ja katoamisia

24.01.2013 20:38

Tämä päivä alkoi ihmeellä. Menimme aamulla odottamaan koulutaksia ja yllättäin siellä paloi pihavalo. Ei siinä valossa sen kummempaa mutta samainen valo on palanut viimeksi kolme vuotta sitten ja tietääkseni maakaapelikin on yhden kaivinkoneen jäljiltä poikki!

Ihastelimme lampun loistetta ja päätimme antaa sen palaa yhtäsoittoa ainakin yhden vuorokauden.

- Valoa kansalle!

Lisäksi kyseistä lamppua ei saa syttymään ja sammumaan kuin vanhan talon tuvan nurkasta. Mailma on ihmeitä täynnä tai ehkä sittenkin meidän tupakissa Kaunotar osaa taikoa...

Kadonnut jäätelö onkin sitten oma lukunsa.


24.01.2013 19:49


24.01.2013 19:47


24.01.2013 19:45


Eilisen kuvituksia

23.01.2013 13:17


23.01.2013 13:15


Yesterday

23.01.2013 13:14

Eilinen päivä oli kiireitä täynnä. hoidin paljon sellaisia asioita jotka olisi pitänyt hoitaa ajat sitten. DD:n elämä on välillä niin hektistä ettei ennätä tarttumaan mihinkään hetkeen mutta onneksi on tämä minun oma ajan pysäytys eli piirtäminen.

Eilen uskalsin vihdoin tarttua tuumasta toimeen, listata asioita ja tarttua niihin kuin sarvista härkään. Jokaiselle on varmasti jossain elämänsä vaiheessa tullut tilanne jolloin syystä tai toisesta asioita kasaantuu. Jotkut ihmiset hamstraavat erilaisia esineitä. Väsyneenä minä hamstraan hoidettavia asioita. Aina ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Eilen oli todella raskasta lukea virallisista papereista millainen petturi ex-ystäväni on ollut minua kohtaan. Taas kerran jouduin toteamaan että nainen on naiselle susi. Hän oli syytänyt sanallisia ilkeyksiään niin tehokkaasti että juoneen oli jäänyt totuuden mentäviä aukkoja. Seuraava porras on paljon korkemmalla mistä pyydän asioiden selvitysapua typeryyden lopettamiseksi. Lisäksi minulla on lain sanelemat keinot selvittää jokaisen ulvovan anonyymin taustat ja nimet. Nimettömänä voidaan tehdä kaikenlaisia ilkeitä pieniä tihutöitä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja kaikista vaikeuksista huolimatta minä selviän lopulta aina.

Hoidettavien asioiden listaamisen aikana sydän lyö tum-tu-tum tiuhaan ylikierroksilla. Olo on kylmän hikinen ja väsynyt ja selkäpiitä vilistävät kylmänpuistatukset. Henkeä salpaa ja huominen tuntuu toivottomalta. Takapuoli painaa hervottoman paljon, sitä ei tahdo saada irti tuvan penkistä, askeleet painavat kuin olisi lyijyä jaloissa ja pelko kitisee korvissa. Kenelle on tuttu tilanne? Stressi aiheuttaa kaikenlaisia olotiloja ja ilman stressiä ei ole elämää. Tai tietenkin on myös niitä ihmisiä jotka ovat syntyneet helpon elämän ääreen kultalusikka suussa, mutta silloin kysymys kuuluukin ñ tekeekö raha onnelliseksi? Poistaako se kaikki elämän kipukohdat? Rahalla saa ystäviä mutta onko rahan tuoma ystävyys arvokasta? Ei.

Minun kotini syö papereita. Näen painajaisia että papereilla on terävät hampaat ja narskuttavat leuat. Ne ryömivät koloistaan minua kohti tehdäkseen minusta silppua! Hoidettuani asioita olo on endorfiinisen hyvä ja helpottunut. Kaikki ne tuskan tuntemukset ovat poissa . Jokakerta mietin että kyllä pitikin sattua! Teki taas niin kipeää ja jos olisin uskaltanut ja ryhtynyt tuumasta toimeen aikaisemmin niin paljon helpommalla olisin selvinnyt. Ensikerralla sitten. Lupaan itselleni!

Ystävät. Ihmisiä tulee ja menee. Sukulaiset ovat ja pysyvät kun ei niitä itse voi valita. Ystäviä voi vaalia, arvostaa ja kunnioittaa. Sukulainen voi olla myös ystävä. Minun sukuni on sekä isän että äidin puolelta tiivistynyt yhteen. Isä on ainoa joka avaa oven kun käymme lasten kanssa vierailulla. Muita lähisukulaisia ei ole jotka pitäisivät yhteyttä. Minulla on kolme tätiä ja yksi setä. Yhdestäkään en ole kuullut mitään vuosikausiin. Taisi olla seitsemän vuotta sitten kun pari heitä oli paikalla äitini hautajaisissa. Serkkujakin on mutta sama juttu, kenestäkään ei kuulu mitään. Paitsi yksi. Yksi serkku on aina ollut minulle kuin isoveli ja sydänystävä. Eilen sain häneltä viestin että kuulun sille listalle jonka puheluun ei vastata eikä soiteta joten hän ilmoitti hävittävänsä numeroni lopullisesti. Vastasin että hienoa, kerron kummipojalle terveisiä (hän on Alexanderin ainoa kummi kuudesta joka on edes joskus kysynyt mitä pojalle kuuluu). Sen jälkeen tulikin rankempaa tekstiä takaisin alkaen sanoilla îvedä v... päähäsî. Kun älykkyysosamäärä ja käytöstavat kerrotaan tunteilla niin saa jokseenkin sopivan summan. Poistin hänen numeronsa puhelimestani ja pääni muistista ja kyseistä henkilöä ei ole enää olemassa minulle.

Edellä mainitun kaltaisiin asioihin ehkä joskus tottuu. Ainakin se sujuu jo paremmin kuin ennen. Harjoitus tekee mestarin. Ystävyydessä pätee sama sääntö kuin rakkaudessä, ketään ei voi omistaa eikä väkipakolla pitää. Minulla on muutamia ystäviä joiden kanssa pidän yhteyttä ja tietenkin te, ystävät, siskot ja veljet jotka luette kirjoituksiani. Toivottavasti nauratte ja itkette kanssani riippuen siitä missä kohtaa elämässä mennään! Joulupukille Korvatunturille extrahalaus ja suukko! Siinä ystävä jolle voi aina kertoa elämän pahimmatkin kommellukset.


22.01.2013 21:32


22.01.2013 20:39


Muistamisen paikka

22.01.2013 12:22

Niinhän siinä yhdessä laulussa sanotaan että îminä olen muistanut sinuaî. Minua on muistettu usempaan otteeseen, ei vain kerran. Tällä kertaa muistaminen on ällöttävä tupakkamiehen tai räkätautisen limarykäisy suoraan meidän postilaatikon kannessa.Kuvottavaa! Ajattelikohan lahjan jättäjä että siihen postilaatikkoon koskee myös postin tuoja.

Meillä on se huono tilanne että kuka tahansa voi kulkea pihan läpi milloin vain sen vuoksi että siitä menee yleinen julkinen tie. Enää en jaksa ressata siitä että lenkkeilijät seisahtavat pihaan ja tuijottelevat ympäriinsä tai autoilijat ajavat pihan läpi etanavauhtia.

Olen ajatellut tehdä kansalaisaloitteen että eikös kaikkien pihat voisi avata julkiseksi kohteeksi yhteisen hyvän nimissä ja yhteisöllisyyden parantamiseksi. Ihmiset tuntisivat olonsa turvallisemmaksi eikä syrjäytymistä olisi kun pihaan saattaisi tulla useampikin vierailija yhtä aikaa. Puheliailla asukkailla olisi varmasti kahvipannu kuumana pitkin päivää ja tarinaa iskettäisiin muiden elämästä. Ihmiset olisivat hyvin tietoisia toisistaan ja turvassa.


Suhdetoimintaa

22.01.2013 07:41


22.01.2013 07:35


22.01.2013 07:33


22.01.2013 07:31


22.01.2013 07:28


22.01.2013 07:23


Talvinen jokimaisema

21.01.2013 10:45

Lapset lähtivät aamulla aikaisin kouluun. Silloin oli vielä pimeää. Pakkasta on noin viisitoista astetta. Loimitin hevoset uuden lomittajan apuna ja palasin sen jälkeen huvilalle takaisin.

-Ihanaa! Tänään minulla on aikaa itselleni ja taiteelle!

Tuumasin tösölle eli Paimenpojalle ja halasin sitä. Koira ymmärsi selvästi. Se katsoi minua surumielisillä silmillään ja käpertyi sitten nukkumaan jalkojeni juureen.

- Tänään haluan maalata jotain perinteistä akryylivärein taulupohjalle.

Otan hiilet esille ja luonnostelen ikkunasta näkyvän talvisen jokimaiseman. Näky on niin huumaavan kaunis. Sitä katsellessa sielu lepää. Vielä vähän aikaa täytyy kestää paukkupakkasia ennen kevättä, Huhtikuuta ja Joutsenten paluuta.Olen nähnyt paljon ja kokenut paljon mutta huvilalla asuminen on ehdottomasti yksi elämäni kohokohta.


Järki ja tunteet

21.01.2013 00:42

Rakkaat siskot ja veljet, välillä aina mietin että mitähän minusta ajatellaan... uskallanko kertoa kaiken, entä jos joku tuomitsee minut, nauraa minulle tai muuten vaan mustamaalaa... Sitten pysähdyn kesken tällaisia keskeneräisiä ajatuksia ja pohdin että minähän kirjoitan viimekädessä itselleni näitä juttuja vaikka diary onkin julkinen.

Kun näyttelijä astuu estradille yleisön eteen hän suorittaa roolia. Hän on täysin sisäistänyt sen ja haluaa antaa oman panoksensa näytelmän kiertokulkuun. Dramaturgiassa on alku, keskivaihe ja loppu. Näyttelijä on niin syvällä tarinassa että hän unohtaa oman itsensä ja elää sen hetken vain roolinsa kautta. Sama toistuu DD:n päiväkirjassa, päivieni tarinat ovat kuin näytelmän käsikirjoitus ja minä elän täysillä niissä hetkissä mukana. Näen ehkä enemmän asioita ja vivahteita kuin joku toinen omassa elämässään mutta elän ja koen, uskallan. Huomaatteko että jokaisessa tarinassani on kuitenkin pohjimmiltaan jotain hyvää. Perusajatus on positiivinen. Vaikeuksien kautta voittoon. Kuten eräs ystäväni sanoi minulle, tietäjä, että tämä elämä on niin esisijaisen ainutkertainen juttu ettei hetkiä pidä missata. Otetaan ne vastaan avosylin eikä kaduta jälkijunassa. Vanhaa voi kehrätä aina, toistaa sitä tautonomisesti uudestaan ja uudestaan mutta usein ne ovat niin draumaattisia päähänpinttymiä ettei niistä voi päästää irti. Huononkin voi kääntää hyväksi jos ei muuten niin ainakin siten että kokemus karttuu. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, on vain elettävä ja uskallettava virrata virran mukana. Sisältöä tulee sen mukaan miten paljon uskaltaa.

Ennen kuin aloin kirjoittamaan julkista blogia, viime kesänä (nyt kaikki jutut löytyvät arkistosta) yksi näyttelijäsisar kehui että hän kertoo blogissa kaiken.

-Kauheaa!

Minä ajattelin ja kylmän puistatukset menivät ihoani pitkin. Kertoisinko minä kaiken. Laittaisin koko elämäni muiden töllisteltäväksi ja eläisin sitten sen asian kanssa. Ensin ajatus tuntui pelottavalta. Mitä ihmiset ajattelisivat minusta?

-What ever! Expect the Miracle!

Tuumasin itselleni ja päätin uskaltaa. Tarinoiden kautta tulkitsen itseäni, kartoitan tunteideni kirjoa. Matkustan osin muistoissa ja liehittelen tulevaa. Toivon että siskot ja veljet nautitte matkasta kanssani, luette tarinoitani avoimin sydämin ja mielin. Järki ja tunteet, ne eivät aina käy käsikädessä.


20.01.2013 23:58


20.01.2013 19:19


Loman jälkimaininkeja

20.01.2013 15:17

Aamulla kun katselin ympärilleni totesin että meidän huvila oli juuri sen näköinen kuin odottaa voi... Loman jäljet muistuttivat lasten ja isän leppoisasta elämästä.

Neiti Anna Pippuri mökötti hetken aikaa mutta rupesi sitten tuumasta toimeen ja siivosi huushollin.


Ruusunpunaisia unelmia ja lumisia ojia

20.01.2013 15:12

Lauantai päivälle ennätti tapahtua paljon kaikenlaista. Tässä kuvia tarinaan. Osaan löytyy tekstiä alempaa.


20.01.2013 10:33


20.01.2013 10:07


20.01.2013 09:41


20.01.2013 09:10


Uutta tarinaa tulossa

19.01.2013 16:05

On ollut taas niin hengästyttävän tapahtumarikas päivä! Odottakaahan vaan kun täti Darling kerkeää asettua aloilleen ja piirtää!


Rakkauden voi joskus kaataa hankeen

19.01.2013 10:56

Huomaan lähestyväni itseäni piilotellessani kaapin nurkkaan exän juomatta jääneet viinat. Hämärä henkäys menneisyydestä pyytää minua kaatamaan ne hankeen, vähin äänin, varmuuden vuoksi.

Rakkaus on ihanaa se saa minut lentämään ja kuvittelemaan kaikenlaista. Ihastuminen on pyörryttävä kehys rakkaudella maalatulle elämän taululle.

Istun huoltoaseman wc-pöntön kannella ja harjoittelen kuutelemaan itseäni, omaa sisintäni. Olen varma siitä että ex valitsit minut ehdokkaiden joukosta vain siksi että olisin liian naiivi huomatakseni elinkautisen merkitystä. Onneksi minä armahdin itseäni ja irtaannuin sinusta. Minusta jäi muisto asuntoosi, nyrkkiesi takoma kuva ruhosta väkivallan signeeraamiin tapetteihin. Minä pääsin pakoon uusien tuulien mukana. Sinä pyörit ympyrää vieläkin samojen kehräämiesi asioiden ympärillä joissa minä olen pääsisältö.

Olen erehtynyt kauan luulemaan että tiputan auton avaimen vahingossa wc-pönttöön. Uni. Ei se ollut avain enkä minä vaan musta sormikkaani. Pesin sen. Odotan että vesi valuu...Istun tällä yksinäisen pöntön kannella vielä seuraavan hetken.


Yöllinen hetki

19.01.2013 08:11

Kuvitettu elämä vai kuviteltu elämä? Säie niiden välillä on hennon ohut kuin hämähäkin vieno lento. Istun keinutuolissa vanhassa talossa. Kirjoitan elämää. Ex:än koirat tanssivat huoneessa ympärilläni kissan polkkaa. Saapasjalkakissa pyörii taustalla nonstoppina. Istun tässä vielä pysähtyneen hetken. Yö kuuntelee minua.


18.01.2013 13:50


Kadonneen unen paikka

18.01.2013 02:28


Kirpparin paikka

17.01.2013 16:46


17.01.2013 16:41


17.01.2013 16:39


Iskä ja exsä

17.01.2013 05:16

Rakkaat siskot ja veljet, hyvää unirikasta yötä kaikille. Niinhän siinä sitten kävi että unet katosivat ja syntyi taas yksi DD:n arkipäivän tarina.


17.01.2013 05:12


17.01.2013 05:09


17.01.2013 05:05


Sitä tavallista arkista menoa

15.01.2013 12:44

Rakkaat siskot ja veljet

Eilinen oli kolhujen täyteinen päivä. En laskenut kuinka monta kertaa olin rähmälläni jossain mutta ainakin kymmenen kertaa maa veti voimakkaasti puoleensa.

Kirjoitan blogiani päivän viiveellä, en uskalla edes ajatella mitä kaikkea tämä päivä voi tuoda tullessaan. Toivottavasti ei mitään ikävää. Olen yrittänyt kyllä päästää kaikesta irti ja jättää kaikki korkeimman haltuun, antaa kaiken anteeksi itselleni ja muille ja rakastaa itseäni rakastaa ja rakastaa (Mantraohje tammikuun alussa) mutta joskus se on vain henkisesti kovin vaikeaa. Varsinkin yöllä unissa suojaus unohtuu ja kaikki ikävät asiat hiipivät tietoisuuteen kuin varkain. Erityisesti yksi sukulainen tarttuu unessa tilaisuuteen ja huutaa minulle kaikenlaisia solvauksia. Hän tulee minua kohti kuin musta harmaahiuksinen kurttuinen peikko ja syytää suustaan päälleni sammakoita, ikäviä sanoja joita en haluaisi kuulla!


15.01.2013 12:37

Lasten koulupäiväajan käytin tehokkaasti hoitamalla virastoissa rästiin jääneitä asioita. Onneksi eläimistä huolehti kiva lomittaja. Vihaan kaikkia paperisia hoidettavia asioita ja vielä enemmän pykäliä ja direktiivejä. Putous-ohjelmassa oli loistava talenttiesitys kun kilpailijahahmo Veli Sikiö täytti työvoimapoliittisen hakemuksen. Oikeassa elämässä sellaista ei kyllä reiluun kahteen minuuttiin täytetä. Lähes jokaiseen kysymykseen liittyy joku kompa. Minun ei onneksi tarvitse kyseistä lomaketta täyttää... olen äiti ja omaishoitaja. Tiesittekö rakkaat siskot ja veljet ettei omaishoitaja voi olla työtön työnhakija. Hänellä on jo työpaikka, koti ja hoidettava. Eikös olekin hupaisaa ettei silloin voi saada myöskään työmarkkinatukea sellaiseen työhön jota voisi tehdä kotoa käsin. Tätä eivät monetkaan tiedä. Kitistään vain siitä että omaishoitajat saavat rahat helpolla. Minä olen ensisijaisesti äiti ja unohtaisin koko omaishoidon ja ruhtinaalliset 400 Ä kuukaudessa jos raha kasvaisi puussa tai tippuisi taivaasta. Maksettava korvaus siitä että työaika on 24 tuntia vuorokaudessa (tuntitaksa!) on huippu. Lisäksi korvaus on Etelä-Suomessa paljon suurempi vaikka työ on yhtä arvokasta. Minä saisin Alexanderille ilmaisen hoitopaikan koulupäivinä aamuksi ja iltapäiväksi mutta silloin koulutaksi ei hae ja tuo vaan kuljetuksesta täytyy vastata itse. Lisäksi olen todennut että aamu seitsemästä iltapäivä viiteen pyörätuolissa kököttäminen on pojalle aivan liian raskasta. Hän on paljon onnellisempi kotona ja mukana tallipuuhasteluissa, ulkohommissa tai sisällä katsomassa lasten piirrettyjä filmejä kuin koululla muiden ns normaalien lasten jaloissa. Lisäksi kouluavustajakin vaihtuu tuontuosta eikä sitä yhtä ja ainoaa tuttua ja turvallista ole joka sydämellä paneutuisi pojan tarpeisiin.


15.01.2013 12:35

Tehtyäni voimille ottaneen rankan virastomaratoonin palasin takaisin kotiin. Minusta tuntui että nukahdan seisaalleni ihan justiinsa. Lasten tultua koulusta kömmin vähäksi aikaa peiton alle ansaitulle kauneusunelle. Jostain syystä painajaiset eivät vaivaa niin pahasti päiväsaikaan kuin yöllä. Neiti Anna Pippuri paineli tallille heti koulun jälkeen. Mutisin hänelle unenpöpperössä että ilmoittaa kun Aatamin fani tulee ratsastamaan. Heräsin siihen kun puhelin soi.

-Haloo! Sulla on kuule yks koira irrallaan pihalla, juoksentelee sinne tänne kettinki perässä... onko se vihanen? Uskalletaanko tulla autosta ulos?

Unet karisivat samantien silmistäni. Pomppasin ylös ja kurkistin ikkunasta huvilan etupihalle.

- Voi sentään! Mustat korvat tulossa tänne päin!

Huudahdin, kiskaisin kengät jalkaani ja lähdin juoksemaan tulijaa vastaan huvilan ylärinnettä. Huomasin heti että vastaantulija oli Jade. Määrätietoisesti koira yritti porhaltaa minun ohitseni Etana-raukan kimppuun. Vanha alfa eli johtaja-narttu oli päättänyt tehdä selvää nuoremmasta. Heittäydyin salamana hankeen ja tartuin kiinni koiran kettingistä. Juuroi viime hetkellä sillä muuten olisi tullut tappelu!

- Sainpas sinut! Nyt lähdet takaisin omalle paikallesi etkä karkaa enää! Huusin koiralle ja lähdin kuljettamaan sitä takaisin vanhan talon pihalle. samaan aikaan Neiti Anna Pippuri huusi minkä keuhkoistaan jaksoi tallin pihalla että hevoset ovat irti! En voinut tehdä asialle mitään, yritin vain taluttaa riuhtovaa koiraa omalle koppipaikalleen. Samassa huomasin että käteni oli aivan veressä. En pystynyt kunnolla erottamaan montako haavaa siihen oli tullut ja mistä. Keskityin vain koiran vetämiseen. Viimeisillä metreillä vanhan talon edessä yllättäin räsähti! Käteen koski ja koiria olikin yllättäin kaksi! Etana oli päässyt kuin päässytkin irti omalta paikaltaan ja hyökkäsi raivopäänä Jaden kimppuun. Taas minulla oli kaksi harmaata sutta toistensa kurkussa ja minä olin siinä tilanteessa jokseenkin avuton. Tällä kertaa ei ääni lähtenyt vaikka huusin. Onneksi jälleen kerran jossain välissä vilahti se laupias sekunnin sadasosa jolloin osasin toimia. Psyykkasin katseella Etanaa joka hetkeksi perääntyi hakien uutta vauhtia tappeluun. Samalla hetkellä minä tempaisin talon oven auki ja potkaisin Jaden ovesta sisään. Salamana ovi perässä kiinni pam! ƒlkää kysykö miten sen tein... en minä vaan tiedä. Onneksi tällä kertaa kävi hyvin eivätkä tappelupukarit saaneet vammoja, vain minun käteeni tuli sormen päihin syvät halkiot. Kiitos sille ratsastajatyttösen äidille jolla oli autossaan laastaria. Tuhannet kiitokset!

Jade on muuten mukava ja erittäin seurallinen. Tykkää lapsista. Siskot ja veljet, voi kun Jadelle löytyisi uusi koti ainoana koirana, saisi oman ihmisen jolla olisi hänelle rutosti aikaa. Sitä DD toivoo sydämensä pohjasta.


Jännitystä jäiseen talvipäivään

15.01.2013 10:04


14.01.2013 20:58


14.01.2013 20:52


14.01.2013 14:06

Siinä tämän päivän avainsanat. On ollut taas niin kiire tohinapäivä että nyt vasta iltamyöhäisellä minulla on hetki aikaa tilittää tämän päivän tapahtumat. Päivän kohokohta oli ehdottomasti rantasaunan lämmittäminen. Pikkuisen on oltu varpaillaan suden takin, jos se alkaa majailemaan jatkuvasti pihapiirissä.

Eilen illalla yötä vasten minulta lähti kokonaan ääni kun huusin kahdelle tappelevalle uroskoiralle. Olen niin avuton tässä tilanteessa, minun on pakko saada tyttökoirat Muru ja Jade uusiin koteihin niin että poikien keskinäinen matsaily loppuu. Olin hätää kärsimässä kun Käppänä oli päässyt ketjusta irti ja otti yhteen Paimenpojan kans. Viimeksi seurauksena oli nenähalkio! Pimeässä en nähnyt muuta kuin kaksi 30 kiloista raivopäätä jotka kävivät kuin taistelevat gorillat toistensa päälle. Taisin siinä heittää poikien niskaan Alexanderin pyörätuolinkin mutta onneksi se ei kuitenkaan vahingoittunut. Lopulta Anna lähti juoksemaan alas huvilalle ja Paimenpojan perimmäinen vietti heräsi ja luppakorva lähti painelemaan tytön perään. Käppänä pääsi sitten tulemaan minun suojiin vanhan talon eteiseen.

-Voi surkea sentään! Mitä minä teidän kahden rakkaan kanssa teen? En halua tämmöisiä tappeluita!

Juttelin koiralle ja pyyhin punaiset veritipat sen valkoisesta rinnasta pois. Niiin kauan ei ole mitään hätää kun vetokoirien päällikkö on kiinni omalla paikallaan mutta heti kun bossi on irti ja yhyttää saman paikan Paimenpojan kanssa niin silloin räsähtää.

Niin siinä kävi. ƒäni lähti ja oli pitkälle yöhön lähes kokonaan pois. Vedimme lasten kanssa sohvat limittäin ja katselimme tv:stä Herrasmiesliigaa mutta niin siinä kävi taas kerran että uni yllätti. Oman lisänsä toivat Paimenpoika ja Etana jotka halusivat myös nukkua meidän kolhoosi sohvilla.

Aamu alkoi vauhdikkaasti. Laitoin hevosia ulos ja lähdin ratsastamaan varsan alaisella tammalla aivan niin kuin olen tehnyt lukemattomia kertoja. Peppi oli kuitenkin toista mieltä. Kun pääsimme aitaukseen asti se lähti laukkaamaan hirvittävän kovaa suoraan eteenpäin ja sitten viistottain kohti aitauksen nurkkaa. Olin aivan varma että putoaisin. Niin kauheaa se oli . Ilman satulaa ja laukkaa teräväsäkäisellä 171 cm korkealla tammalla!! Ajatuksissani vilahti vanha tapaturma josta olen piirtänyt sarjakuvan aikaisemmin. Mietin jo sekunnin sadasosan että nyt tuli meikätytölle lähtö:

- Nyt minä putoan täältä ja putoan niin että kuolen. On ihmeellistä miten paljon kerkeää ajatella niin nopeasti ja niin lyhyen matkan aikana. Minä en pudonnut, hyppäsin alas välittömästi kun hevonen hetkeksi hidasti vauhtiaan:

- Minä en kyytiläiseksi rupia! Nyt saat kyllä hävetä loppupäivän! Isot korvat ja tyhjä pää!

Huusin hevoselle ja talutin sen muitta mutkitta takaisin talliin. Endi-varsa haahuili ladon ja tallinpihan väliä sen aikaa kunnes poni Hopea Harmaa kävi hakemassa sen toisen lauman luokse tallia lähempänä olevaan aitaukseen.

-Käyhän se noinkin.

Totesin ja pudistin päätäni.

-Viisas poni. Opettaa heti ensalkuun että lankojen alitse voi kulkea aivan vapaasti.immuuni sähkölle loppuelämäks!

Parasta päivässä oli rantasaunan lämmitys. Onneksi olin jättänyt sytykkeitä kuivamaan lauteiden lämpöön edellisellä kerralla ja sen vuoksi saunan lämmitys kävikin kuin leikki. Monenlaisia tassunjälkiä näkyi tälläkin kerralla rannassa kohdassa josta nostan kylpyvedet. Joessa oleva lähde pitää veden sulana. Vesiä kantaessani kaaduin makeasti kun en huomannut ajoissa että saunan kylmä kivilattia oli jäässä. Sangollinen vettä kaatui mukanani! Sen jälkeen kivilatia oli entistä enemmän jäässä. Onneksi kuistilla saunan oven ulkopuolella oli kaksi suurta puurahia lattialla ja siirsin toisen niistä saunan lattialle etteivät lasten varpaat paleltuisi. Lisäksi Alexanderia nostaessa ei ole varaa horjahduksiin. Reilun tunnin lämmityksen jälkeen sauna oli sopivan lämmin kylpemiseen. Alexanderin kanssa minä laskin ahkiolla huvilalta melkein rantasaunalle asti. Yksi virkamies nainen kysyi minulta hiljattai:

-Hyvinkös te siellä huvilalla ootte pärjänny?

-Kiitos kysymästä, oikein mainiosti.

Minä vastasin. Täti jatkoi kyselyään:

-Entäs sitten se kylpeminen? Miten te siellä saunalla ootte pärjännyt vai joko pitäis olla sisällä sauna ja vesi?

-Ei meillä hättää... päinvastoin. Se on kertakaikkiaan niin ihanaa ja mahtavaa kun saa rauhoittua siinä samalla lämmittäessään saunaa ja nostaessaan joesta vesiä. Hidasta rauhallista elämää. Ei valittamista, jokainen saunareissu on kuin seikkailu.

Tällä kertaa Alexanderkin jaksoi kylpeä kauan. Asetin hänet istumaan keskilauteelle ettei aivan ylös ja kuumimpaan paikkaan. Siinä me istua nakotimme, nautimme löylystä ja katselimme kiukaan pesässä tulen leikkiä. Kynttilöitä ei tarvittu koska iltapäivällä ei ollut vielä liian pimeää ja kun jätti tulipesän luukun auki valoa riitti koko saunomiseksi. Minulla on mukavia muistoja kyseisestä saunasta lapsuudestani. Suvun juhlia saunottiin usein samaisessa saunassa. Kerran kun vanhemmat lapseni olivat pieniä oli musta Joulu. Lunta ei ollut ollenkaan. Silloin minä äitini kanssa kävin Joulusaunassa siellä ja jäättömässä joessa pulahtamassa. Se oli ikimuistoinen Joulu. Samalla tavalla toivon että lapsilleni jää mukavat muistot meidän saunasta.


Suden paikka

12.01.2013 11:27


12.01.2013 11:23


12.01.2013 11:14


12.01.2013 11:11


12.01.2013 11:04

Alla oleva kuva on Suden paikka-tarinan ensimmäinen. Kunhan koodimies kerkeää taas arkeen niin hän varmasti korjaa kuvan jutun oikealle paikalle. Siihen asti kuva muistuttaa siitä että pimeässä voi edelleen vaania susi ja hämämärän laskeutuessa on eläimet paras viedä sisälle turvaan ja vasta hetkeä jälkeen aamun koin palauttaa ulkoilemaan.


12.01.2013 10:57


Pojat on poikia

11.01.2013 08:53

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...


Netti on hämärä aikavyöhyke

11.01.2013 06:35

Internetissä kaikki on mahdollista. Internetissä voidaan ystävystyä, olla kavereita, poistaa ystävälistalta ja aloittaa mustamaalaus. Internet on varsinainen ihmissuhdetaiteiden tyyssija ja mustamaalauksen opas.

Sain jokinaika sitten tekstiviestin ihmiseltä joka taannoin osti minulta hevosen. Hevoskauppa jumittui siihen etten vielä tähän päivään mennessä ole saanut häneltä muutaman sadan euron kauppahintaa jonka häneltä hevosesta pyysin. Hevosen olinpaikkaa en senkummemmin ole saanut tietooni. Hevosta on jopa kaupattu eteenpäin vaikka passi on edelleen minulla. Ostajaehdokas kävi syksyllä uhkailemassa minua ja esittämässä erinäisiä vaatimuksia. Talven kynnyksellä hän tekstiviestissä yritti olla taas ystäväni. Onneksi hän oli saanut tietoonsa prepaid-liittymäni numeron mutta todellista puhelinnumeroani hän ei tiedä. Ajattelin silloin jo että jotain hämärää täytyy tuttavallisuuteen liittyä.

Huokauksen verran pisteitä nettiyhteisöille ja yleisöpalstoille. Salattujen sivujen ñ joille vain ystävät ñ pääsevät palstoilla voidaan mustamaalata kenet tahansa henkilön itsensä tietämättä. Kiusanteko voi jatkua vuosikaudet ja levitä järkyttäviin mittasuhteisiin. Ilmiö on kuin myyntipyramidi, kiitoksen ja mammonan toivossa kirjoittelu laajenee ja fanaattiset ihmiset yhdistävät voimansa eli joukossa tyhmyys tiivistyy.

.

Tämä juttu voisi olla nyt jatkona eiliseen kirjoitukseeni mikä miestä liikuttaa. Ilkeys. Valitettavasti joudun puuttumaan tähän îleikkiinî kovin ottein sillä kyse ei ole yksin minusta vaan myös Anna Pippurista ja Alexanderista. Minä en kirjoita hänestä vihjaillen nimellä nettiin vaan annan hänen oikean nimensä tiedoksi eteenpäin asiaa tutkivalle. Onneksi, kaikesta minkä hän on nettisivustoille syytänyt jää jälki. Bittiavaruus on on näitä kengänjälkiä täynnä. Tällä kertaa oli liian isot saappaat.


Mikä logistiikka miestä liikuttaa

10.01.2013 17:55

Mikään ei ole niin mielenkiintoista ja moniselitteistä kuin miehenlogiikka. Oikeastaan se on pelottavaa. Ikään kuin pimeä aukko mielikuvitukseni avaruudessa.

Naisen logiikasta keskustellaan paljon, lähinnä naureskellaan, mutta onhan naisten logiikassa särmää. Miehet vuorostaan ajattelevat hyvin mustavalkoiseksi olemalla joko on tai ei kuten on-off-kytkentä.

Täti Darling on aikaisemmin kirjoittanut paljon juttuja rakkaudesta. Rakkaus voi olla silkkaa hulluutta, se on elämän humalluttavaa huumaa. Oikeastaan rakkaus sokaisee silmät eikä aivoista välity ainoatakaan järjellistä käskyä kun saa vain olla ja rakastaa.

Nuorena rakkauden kolhuista selviää helposti. Ensin pikkuihastumisen särkyminen järkyttää suunnattomasti mutta kyllä se siitä aina ohi menee kun ihastuu uudestaan. Rakkaus on sellainen tila ettei se kysy lupaa vaan tulee vaan äkkiarvaamatta silloin kun sitä vähiten osaa odottaa vieden jalat alta.

Palaan takaisin miehen logiikkaan. Mitä se on? En ole koskaan kohdannut alistuvaa miestä. Kohdalleni on osunut määrätietoisia ja hektisiä miehiä jotka säätelevät ja rulettavat koko elämää. Miehen logiikka paukuttaa tehtäviä tulemaan lähimmäisille ja säätelee siten heidän ajankäyttöään. En oikeastaan tiedä osaako sentyypin mies todella rakastaa vai onko enemmänkin kyse suvun jatkamisesta ja vallassa pysymisestä.

Miehen logiikka on hämärä tila kuvitelmissani mustan ja valkoisen välillä. Elämä on kouluttanut minut niin etten tiedä uskallanko koskaan enää todella luottaa miehen ja naisen logiikan täydelliseen sopusointuun joka johtaisi rakastumiseen. Ajatuskentässä on liikaa mutkia eikä oikopolkua johtopäätökseen ole. Sen verran olen pelatessa kolhiutunut ettei enää ole varaa kaatua montaa kertaa. Jokakerta kun nousen pettymyksistä liikkeelle lähteminen on aina vaan vaikeampaa. Siihen on kuitenkin helppo lääke, täytyy ottaa käyttöön elämän kokemuksen mukaiset piilolinssit eikä katsella enää tätä maailmaa liian sinisilmäisesti tai sydämenmuotoisten vaaleanpunaisten lasien läpi.

Miehen logiikka on usein matemaattisen laskennallista ja suorasukaista etenemistä. Välillä pitäisi muistaa pysähtyä ja kerrata hetket tietääkseen mihin seuraavaksi kulkea.

Täytyy juoda välillä kupillinen kamomillateetä ja syödä pala tummaa suklaata. Nyt valitsin itselleni tälle aampupäivälle niin vaikean kirjoitusaiheen että luulen täti Darlingin vetäytyvän kauneusunille. Ehkä se sitten unessa valkenee minulle johtoajatus siitä miten miehen logiikka toimii... Miksei miehillä voi olla mukanaan ohjekirjaa kuinka käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla.


Nuoriso jyrää

9.01.2013 17:28

- Tätiratsastus kunniaan! Sanon minä kun seurasin tyttäreni vauhtia vanhan Aatami-sedän kanssa.

- Ei paljon päätä palele tai pelota!

Yritin huhuilla parivaljakon perään mutta ääneni hukkui johonkin, ei se ainakaan kaksikon vauhdinkuurouttamiin korviin kantautunut.

Minä taivuttelin Pepin kanssa ihan muuten vaan ja ratsastin lumihangessa kaikenlaisia kiemuroita. Endi-varsa josta tulee tietenkin isona ratsu, hirnahti kerran ja talsi heinäkasalle syömään.

Ei voi muuta kuin ihailla Anna Pippuria.

-Ei ole omena kauas puusta pudonnut.

Hymähdin. Samanlainen olin minä tuon ikäisenä. Silloin sitä uskalsi mitä vaan. Samoin on ollut isäni pikkupoikana kun hän on polvenkorkuisena ratsastanut Taju-orin laukalla kotiin heinäpellolta kymmenen kilometrin päästä.

Ratsastuksen jälkeen Annan viulutunnin vuoro ja sitten nautitaan PikkuKakkosesta.


9.01.2013 11:24


Naapuri on ystävä

9.01.2013 11:22

Aamutallia tehdessäni kuulin juuri kummia. Joku ehdottaa aivan tosissaan että naapuriyhteisöllisyyden nimissä perustettaisiin vapaaehtoisista naapureista partioita seuraamaan ja kyttäämään muiden tekemisiä. En voi olla puuttumatta tähän aiheeseen.

Missä menee raja? Kuka vetää sen rajan mikä on yksilön oikeuksia loukkaavaa ja tungettelevaa tai tehty solidaarisuuden nimissä? Entä mikä sitten on kotirauhan rikkomista? Olen kyttäyksen kohteena olemisen pioneeri. Minua on anonyymisti seurattu siitä saakka kun palasin kotiseudulleni takaisin eli yli seitsemän vuotta.

Steinerlaisen pedagogiikan mukaan ihmisen elämä kulkee seitsemän vuoden sykleissä. Lapsi kasvaa varhaislapsuudesta leikki-ikään, kouluikä alkaa seitsemän vanhana, yläaste on seitsemäs luokka ja aikuisuus alkaa seuraavien seitsemän vuoden aikana. Avioliittojen kriisivaiheet tulevat yleensä seitsemän vuoden jälkeen. Totta ja tarua. Olen toiminut seitsemän vuotta vapaaehtoisena koekaniinina sille miten toimii nyt julkisesti esitetty naapuriyhteisöllisyys.

DD on nähnyt maailmaa. Olen asunut useissa eri kaupungeissa ja tuntenut välillä itseni orvoksi kerrostalomijöössä, jossa kukaan naapuri ei halunnut tuntea toistaan. Tai sitten minä olin maalta tullut outolintu heidän ruokintapaikallaan. Ei tietenkään pidä yleistää. Maaseudulle palattuani tilanne oli ensin toinen. Kaikki ihmiset olivat ystävällisiä ja tulivat juttelemaan kunnes joku anonyymi taho puhkui ja puhalsi niin kovaa että tuuli kääntyi. Sen jälkeen ihmeellisiä takinkääntöjä tapahtui tuon tuostakin. Suurin osa ihmisistä vieraantui minusta. Osa sanoi rehellisesti suoraan etteivät he enää voi olla kanssani missään tekemisissä etteivät joudu leimatuiksi.

Viimeaikoina yhteiskunnassamme on tapahtunut kauheita asioita jotka ovat jääneet viranomaisilta ajoissa huomaamatta. Sitä totuutta vasten ymmärrän ajatuksen siitä että vapaaehtoiset ryhtyisivät kyläpoliiseiksi ison leijonan, valtion, valtuuttamina. Mielestäni parempi vaihtoehto on kuitenkin parantaa viranomaisten resursseja ja perustaa esimerkiksi uusia virkoja entisten rinnalle, koulutetuille ihmisille. Vanhat totuudet että ihminen on ihmiselle susi sekä ihminen on erehtyväinen pitävät yhä vahvasti paikkansa. Vapaaehtoiset kyläpartiot antavat mahdollisuuden lähimmäiseen kohdistuvaan ilkivaltaan ja perättömien ilmiantojen tekoon. Jos pärstä ei miellytä ja ihminen ei alistu massaan, hänet halutaan hyvin herkästi ajaa pois normikyläläisten reviiriltä.

Jos ja kun kyläpartiotoiminta toteutuu, Oikeusministeriön kanslia ruuhkaantuu sen seurauksena että Suomen kansalaiset, pienten kylien kasvatit, lähettävät pilvin pimein tutkintapyyntöjä heihin kohdistuneista ilmiannoista. Kyläpartiot voivat aikaansaada massamuuttoaallon kaupunkiin isompien ruokintapaikkojen äärelle missä landejen on helpompi sulautua massaan ja unohtua ihmisvirran vietäväksi.


8.01.2013 21:35


Elämän kuvat sikin sokin

8.01.2013 17:53

Tänään olen piirtänyt kertomuksia meidän elämästä vaihtelevalla sykkeellä ja palaset ovat vähän väärässä järjestyksessä.

Ennen kuin lapset keksivät pelätä että ilves osaisi avata huvilan oven avaimella, kävi meillä ratsastajatyttö joka sai mahtavat kiitolaukat hämäräpellolla Aatami-sedällä. Ruuna on muuten super rauhallinen eikä juuri korvaansa lotkauta millekkään, mutta tällä kertaa vanhus näki jotain todella jännittävää. Onneksi veräjä oli kiinni.

Viikko sitten meidän rantasaunan avannolla oli pyöreät tassunjäljet jotka sopivat nuoren ilveksen jättämiksi. Se sai lasten mielikuvituksen lentämään. Lisänsä toi vielä koirien yöllinen levoton käyttäytyminen ja Aatamin hämärälaukka jonka jälkeen lapset olivat aivan varmoja että ilves olisi niin fiksu ja vilmaattinen että se osaisi tulla avaimella ovesta sisään.

- ƒiti! Eihän ilveksellä ole noin pitkä häntä!

Neiti Anna Pippuri palautti minut juuri haavemaailmasta todellisuuteen.

-Aivan, ei olekaan, kuinkas minä nyt noin... mites minun ilveksellä on noin terhakka pitkä häntä... Hups!

Jonain päivänä huomaatte että ilveksen häntävahinko on korjattu tai sitten tämä minun ilves on vähän erikoinen tyyppi, eivätkös nyt ole kaikki sadut ja saduista karanneiden otusten tarinat pop.

Koulutaksi tuli aamulla pari minuuttia yli seitsemän hakemaan Alexanderia kouluun. Meidän huvilan polkurinne on niin jyrkkä ettei ylämäkeen ole mitään asiaa pyörätuolin kanssa. Pyörätuolia voi ainoastaan vetää ja nyt kun mäenlasku on parhaimmillaan, polun pinta on niin liukas että pelkään joka kerta kaatuvani. Sen vuoksi ahkio on kovassa käytössä.

Koulutaksin vietyä pojan olikin sitten äidin vuoro nauttia yksikseen vauhdin hurmasta! Aamukahvi maistuu aina paremmalta kun saa ensin kunnon kyydit. Tänä aamuna en kettua nähnyt mutta laskin huvilan kuistilla lintujen ruokintakärryllä monenlaista lintua, Hömötiainen, Talitiainen, Sinitiainen ja lopuksi aterioimaan pyrähti myös Keltasirkku.

Alexander tuli koulusta ennen Annaa. Sitten oli taas mäenlaskun vuoro. lastettiin monta kertaa ja kokeiltiin kuinka pitkälle päästään. Kurvissa täytyi aina muistaa ohjata ettei päädytty huvilan seinään ja muutama työntö lisää vauhtia kohti rantasaunaa. Mäenlasku on sitten mukavaa hommaa. Rinne on niin pitkä, kymmeniä metrejä että takaisin kipuaminen ottaa vähän voimille. Mitähän kaupungin viskaalit sanoisivat jos jättäisin vammaisavustushakemuksen hiihtohissistä...

Kiitokset vielä henkilölle joka soitti minulle aamutuimaan ja piristi päivääni hyvillä jutuillaan!

- Laitahan kynä laulamaan ja keksi lisää niin katsotaan millaisia piirroskuvia juttuihin syntyy. Joten palaveri kahvin merkeissä. DD on puhunut.


8.01.2013 17:15


8.01.2013 14:33


8.01.2013 12:21


8.01.2013 09:08


7.01.2013 22:47


Aamukahvia ja ketunleipää

7.01.2013 19:38

Aamu alkoi hyvin kun ensimmäiseksi aamulla huomasin kettu repolaisen jolkottelemassa jään yli joen toiselle rannalle. Aamu kahvi meinasi jäähtyä kuppiin kun seurasin sitä viekasta olentoa. Kettu oli niin sanoinkuvaamattoman kaunis edetessään virtaviivaisesti lumen peittämää jäätä pitkin että minä vain seisoin nenä huvilan ikkunassa kiinni ja tuijotin sitä.

Tämä meidän asuipaikka on erikoinen. Täällä voi nähdä kaikenlaisia eläimiä. Sivistyksen pariin kaupungin keskustaan on noin kuuden kilometrin matka mutta luontoon pääsee heti kun astuu ulos huvilan ovesta tai avaa ikkunaverhot. Rikkinäisistä kottikärryistä tuli lintujen eväskärry. Laitan siihen aina tarpeen mukaan lisää syötävää. Kärry on luonnonkivisellä huvilankuistilla heti ikkunan alla joten voimme seurata erilaisten lintujen vierailua ruokintapaikalla. DD on sitä mieltä että lintutietous ja luonnontuntemus ovat unohtuneet lasten opetussuunnitelmasta nykyaikaisessa koulukulttuurissa. Silloi kun minä olin ala-asteella (vuonna yks ja kaks) täytimme ahkerasti luontovihkoa, tunnistimme lintuja ja keräsimme luonnonmerkeistä havaintoja. Niiden oppien perusteella minä nytkin menen, katselen luontoa kuin tietokirjaa ja vainuan säiden vaihteluita.

Pakkanen kiristyy. Se maalaa jäisillä sormillaan somia kuurankukkia ikkunan pieleen.

Täytyy vielä lähteä tallille joksikin aikaa. Neiti Anna Pippuri toi mukanaan koulukaverin suoraan koulusta ja sitten hän osasi käyttäytyä taas niin kaikkitietävän inhottavasti että minulta meinasi lähteä ääni. Välillä tuntuu siltä kun kymmenen vanhan ilkeys on huipussaan ettei minulla enää ole keinoja. Anna on horoskoopissa vaaka, ehkä se johtuu siitä, hän tasapainottelee hyvä ja pahan välillä. Selvittää omia rajojaan kiltin ja ilkeän roolissa. Joskus se on äidistä hyvin raskasta.

Ihailen vielä hetken aikaa kettua.

-Hyvä aloittaa aamu näin. Voileipäni saa uuden nimen. Haukkaan siis ketunleipää ja juon palan painikkeeksi hyvää kahvia. Tästä tulee mainio päivä.


7.01.2013 14:22


7.01.2013 09:22


7.01.2013 08:27


7.01.2013 08:02

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Poni suhahti läppäverhojen läpi sillä se tiesi että ladosta löytyy herkullista ruokaa. Poni teki päätöksen niin nopeasti ettei siihen kerennyt ihmismieli reagoida. Neiti Anna Pippuri pysyi selässä! Hän sai ehkä pari mustelmaa läppäverhoista mutta loppu hyvin kaikki hyvin.


Lamppuja ja naisenlogiikkaa

6.01.2013 11:44

Heti näin aamusta mietin että mitä piirtäisin? Onko minulla jotain sanottavaa? Ensin minusta tuntui siltä ettei nyt synny yhtään ideaa eikä tälle päivälle ole vielä kerennyt tapahtua mitään mutta sitten palasin ajatuksissani takaisin Pulkkilaan KauppaMajakkaan ja tämän kuvan myötä lähetän sinne heille kiitokset erittäin ystävällisestä kymmenen pisteen arvoisesta asiakaspalvelusta! DD on elämässään kerennyt tehdä työkseen yhtä sun toista, myynyt lakikirjoja puhelimitse, kaupannut AkuAnkkaa, kartoittanut tyytyväisyyttä palveluun ja seissyt messuemäntänä korkokengissä standillä insinöörien messuilla. Osaan arvostaa hyvää palvelua ja siksi nyt kiitän ja kumarran. Hymy ei maksa mitään (joskus sitä täytyy oikein pyytää yrmeän kassan kohdalla) mutta sen sain kaupanpäällisiksi ja hyvän mielen pitkäksi aikaa.

Pikku vinkki, KauppaMajakassa on hyvä valikoima taiteilijatarvikkeita mutta tällä kertaa DD hankki sieltä liikkeentunnistinlampun yöhiippareiden iloksi.


Sarjakuvat

6.01.2013 03:09

Ohessa olevat sarjakuvat ovat DD:n omasta elämästä ja todellisia tapahtumia. Selvennyksenä kuitenkin että hevosjuttu on omansa ja kyläläisten ulvova juoruajien ja nimettömien ilmiantajien taustajoukko ja linkomies muodostavat omat tarinansa. Sellainen yhteensattuma tosin on että kun hevoseni pelästyi pamausta keväällä 85 niin ratsastin linkomiehen kotitalon ohitse kulkevaa tietä pitkin ja jostain sieltä päin paukaus kuului. Kotikyläni nimi on Ylipää ja olen sen vapaasti kääntänyt Overhead.

Onnettomuus oli erittäin vakava ja meinasin kuolla siinä. Putosin kiitolaukasta asfalttiin ja minulta leikattiin Oulussa aivoverenvuoto. Kyse oli minuuteista ja on ihme etä selvisin. Opettelin kävelemään uudestaan ja yritin parhaani mukaan kerätä muistin sirpaleita. Itse onnettomuudesta en vieläkään muista mitään.


DD:n kohtalon paikka

6.01.2013 02:41


6.01.2013 02:39


6.01.2013 02:37


6.01.2013 02:36


6.01.2013 02:34


6.01.2013 02:24


5.01.2013 23:41


5.01.2013 20:27


5.01.2013 19:53


Itsesuojelun paikka

5.01.2013 18:53

Jokainen meistä tietää miltä tuntuu sellainen tilanne kun kaikki kaatuu päälle ja postilaatikko on paras kiertää ihan vain itsesuojelun vuoksi. Elämä ei ole aina niin tasapainoista ja ihanaa kuin ruusuilla tanssi. Joskus on pakko ottaa vastaan ristiaallokko tai tunne siitä että hirmumyrsky on puhkeamassa. Se voi lymytä postilaatikon sisällä ja ahmaista pyörteisiinsä heti kun raotat lootan kantta. Varmuuden vuoksi kiertoliike on hyvä tehdä riittävän etäältä, ainakin 6 metriä. Rahaliikenne ei juokse viikonloppuisin ja paniikkikohtauksen voi saada vasta sunnuntai-iltana, silloin lasten viikonloppu ei mene pilalle äidin itkeskelyn ja hermoilemisen vuoksi.

Back to Overhead. Tämä on tulevan kirjani nimi ja vapaa käännös kyseisestä kyläyhteisöstä jossa asun. Olen îlusinutî täällä nyt seitsemän vuotta (Pakkolasku perikuntaan äitini kuoltua). Jaksan sillä eteenpäin kun tiedän etten enää alemmaksi voi pudota, kuljen valoa ja parempaa tulevaa kohti rakastaen ja loistaen mutta silti, paikoittain kalenterissani on mustia kohtia jolloin on suremisen paikka ja tieto siitä että olen edelleen tikku joidenkin kyläläisten lihassa ei helpota olotilaani. Suvun mustaksi lampaaksi synnyin ja silmätikkuna jatkan ma kaikkien heikkojen ja sorrettujen puolustaja.

Heräsin kello viisi aamulla hoitamaan eläimet. En nukkunut edellisenä yönä hyvin, seuraavan päivän reissu pyöri mielessäni ja monet huolet ja murheet. Lapset olivat innoissaan kun îötökkäî eli meidän tila-auto pääsi liikenteeseen. Sillä on mukava ajaa ja on kuin lomamökillä liikkuisi. Ainoa huono puoli ÷tökässä on että se on hirveä rohmu. Se on niin himosyöppö 98-oktaaviselle bensiinille että saa vähän väliä olla tankkaamassa. Lapset nukkuivat makuupusseissa ja autossa oli suloisen lämmintä. Minua väsytti niin kamalasti että mikään ei tuntunut riittävän. Pelkäsin vähän väliä nukahtavani rattiin. Matka oli tolkuttoman pitkä ja tiet niin huonosti aurattuja kuin olisi kyntöpellolla ajanut.

Vihdoinkin pääsimme perille Ouluun ja löysin heti sopivan parkkipaikan keskustan puistoalueelta. Alexanderilla on invapaikkakortti ja minun ei tarvinnut huolehtia pysäköintimaksuista vaan juoksin punaisen takin helmat hulmuten ilmoittautumaan Lääkäritalolle.

Lääkäri oli oikein asiallinen ja ystävällinen. Hän ei vähätellyt käden kipua. Hän laittoi keskelle kämmentä sormen jänteeseen kortisonipiikkin! Tästä aiheesta en kirjoita enempää. Vielä nyt jälkeenpäinkin alkaa mahassa vääntämään kun ajattelenkin tapahtunutta. En rakasta neuloja. Olin urhea, kestin kuin nainen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että naisilla on korkeampi kipukynnyt kuin miehillä. Pakon edessä. Anteeksi veljet...

Kauppakeskuksessa meillä oli oikein kivaa. Kauppoja joka puolella ja paljon erilaisia sale-lappuja jotka väreillään hehkuttivat ostamaan. Kaikki ne tuotteet jotka ennen Joulua olivat hittejä ja kalliita olivatkin nyt jopa 70% alenettuja. Anna ei kyllästy shoppailuun koskaan. Minä olin niin väsynyt etten ajatellut selkeästi enkä jaksanut tarttua kiinni mihinkään ostettavaan kohteesen. Kuvassa jonka piirsin minulla ja Alexanderilla on kevyesti vaatetta päällä mutta totuus oli toisenlainen. Toppavaatteet hiostivat ja ahistivat. Alexanderilla kyllä oli hauskaa. Akustiikka toimi oikein hyvin ja pyörätuoli hyppi ja pomppi kun poika tahtoi lisää vauhtia ja hytkytti sitä koko vartalollaan. Jarrut ovat ihan turha keksintö pyörätuolissa silloin kun Aleksander tahtoo liikkeelle.

Jokakerta petyn ihmisten tuijotuksesta. Aina siitä tulee paha mieli. Tällä kertaa olin niin väsynyt etten jaksanut välittää, tuijottaa takaisin tai huomauttaa asiasta. Ihmiset ovat ihmisiä ja ikävä kyllä jotkut lajitoverit ovat sitä mieltä että vammaisuus ei sovi joukkoon ja vammaiset pitäisi piilottaa pois näkyvistä. Pikku Prinssillä oli hauskaa. Hän on aina niin iloinen ja onnellinen ja rakastaa kaikkea ympärillään ettei hän korvaansa lotkauttanut töllistelijöille. Minä yritän aina laskea sataantuhanteen hermostumatta ihmisistä, mutta kun poikani on onnellinen eikä sure ihmisten tahdittomuutta niin sama se mutta silti... Hyvät siskot ja veljet jotka luette tämän DD:n kirjoituksen. Please, kun kohtaatte vammaisen niin älkää tuijottako haavi auki kuin jotain idioottia, älkää pysähtykö kohdalle töllöttämään, älkää päästäkö lapsia ympärille katselemaan inhoavin ilmein, jos teillä on paljon rahaa lompakossa niin älkää silti tönikö ja tuuppiko tai kävelkö ylitse kuin sanoen että vajailla on väistämisvelvollisuus ja sitten vielä yksi juttu... pyörätuoli on henkilön jalat. Perinteiset lastenvaunut odottavat ja antavat kohteliaasti tilaa vammaiselle. Kauppakeskuksen liikkeiden henkilökunnalle suurkiitos! He kohtelivat meitä kymmenen pisteen ystävällisyydellä.

Kotimatka oli väsymyksen vuoksi tuskien taival. Aina kun joku ystävä soitti niin piristyin hetkellisesti. Muuten automaattivaihteisella ÷tökällä ajaminen oli niin unettavan puuduttavaa. Vihdoin iso lotja kurvasi kotipihaan. Koirat nostivat innostuneen haukkumetelin. Jokaisella on oma äänensä ja laskin nopeasti että kuuluuko jokaisen haukku. Viikko sitten rantasaunaa lämmittäessäni huomasin jokirannassa tasapyöreät tassun jäljet. Ystäväni sanoi minulle että ne voivat olla ilveksen jäljet. Jätin lapset autoon ja lähdin jokirantaan huvilalle avaamaan oven lukosta ja sytyttämään valot. Ilvestieto sai minut vähän pelkäämään koirieni puolesta! Onneksi Etana oli hengissä! Siellä se heilutti häntää ja urisi minulle iloisen tervehdyksen.

÷tökän tyhjennyksen jälkeen kävin tallikierroksen. Osa hevosista oli ulkona ja ohjeistin ne sisälle talliin omiin karsinoihinsa. Käden puudutus alkoi lakkaamaan ja kipu levisi koko käteen.

- Voi teitä minun mussukoita, kaikki tyystin titejä ja pupuja...

Juttelin hevosille ja rapsutin niistä jokaista hyvänyön toivotukseksi. Viimeisenä vuohikarsina jossa kilit määkivät äänellä joka kuulosti aivan pienen lapsen itkulta.

-Teille myös tasapuolisesti, vuohetkin ovat äidin pupuja ja tipuja.

Puhelin ja annoin niille sylyksen heiniä. En millään muista mistä se alkoi että aloin kutsumaan kaikkia karvaisia ystäviäni tipuiksi ja pupuiksi mutta pupu sana toimii ja tehoaa aina. Ehkä se on vaan niin sopivan pehmeä ja mukava hellittelynimi ja jokainen isompikin eläin haluaa olla pieni ja pehmoinen taskuun mahtuva.

- Kaiken huippuna pimeälasku!

Kipusin ahkioon puukasan päälle ja laskin vinhat vauhdit huvilanrinnettä alas.

- Suoraan tolpalta! Huusin yön pimeään laskevalle kuunsirpille joka roikkui pilviharson ympäröimänä taivaan katossa.


5.01.2013 01:03


5.01.2013 01:02


5.01.2013 01:01


5.01.2013 00:59


5.01.2013 00:58


5.01.2013 00:56


Yliannostus jäätelöä

4.01.2013 13:44

Lähdettiin extempore Annan ja Alexanderin kans metsästämään neiti Pippurille uusia pitkävartisia saapikkaita entisten tilalle. Te siskot ja veljet jotka ette tiedä miten vanhoille kävi löydätte jutun joulukuun arkistosta.

Saapikkaita ei musketööri donnalle ole vielä löytynyt mutta herkullinen hampurilaispaikka. Nam! Maha täyteen ja sitten vielä iso annos jätskiä! Just nyt voisin vannoa etten syö jatskiä enää ikinä.

Oli tälle reissulle syykin, jos ihan rehellisiä ollaan, elokuussa lehmän sorkankynsiä leikatessa sain kantturalta osuman ja käsi ei ole vieläkään parantunut. Ortopedi katsoi sitä tällä reissulla ja päätti pistää siihen kortisoonia. Oli muuten kauhean iso ja terävä neula ja voin vakuuttaa että kävi kipeää!

Väsyttää. ZzzZZzz...unettava paikka missä ollaan. Onneksi ollaan reissussa meidän isolla ötökällä eli tila-autolla. Voi vaikka nukkua välillä tai ostaa matkanvarrelta isoja taulupohjia.


3.01.2013 19:59


3.01.2013 19:27


3.01.2013 11:17


3.01.2013 11:16


Opin paikka

2.01.2013 18:02


2.01.2013 17:59

Meidän pieni on saanut kasvaa villinä ja vapaana mutta nyt on kreivin aika alkaa opettamaan sitä. Päätettiin lähteä yhdessä ratsastamaan heti kun Endi suostuisi yhteistyöhön. Varsan tunnistajamies tuli, kävi karsinassa "nips naps" (mikrosiru ja verinäyte) ja meni, nopeasti ja ytimekkäästi, mutta hän onkin sellainen ihmemies joka kouluttaa jokaisen varsan pelkällä katseella.


2.01.2013 17:39

Neiti Anna Pippuri ja vanha konkari ruuna painelivat menemään kuin tuulispää eikä me toiset keretty mukaan niin salamana. Hyvät kyydit. Sekuntaattori unohtui pois taskusta.


Räntää ja rakkautta

2.01.2013 10:31

Vuosi vaihtui räntäsateessa. Ilotulitusraketteja oli mukava katsella joenrannassa huvilan kivikuistilla. Tosin, pakko myöntää ettei alas näkynyt kuin murto-osa ja meidän oli pakko kiivetä vanhan talon kupeeseen rinteen päälle katselemaan loput.

Nyt se on sitten taas vuosi vaihtunut. Kauheaa kun tässä alkaa jo tuntemaan itsensä vanhaksi. Vuosi vuodelta pinta haalistuu ja alkaa saamaan antiikkiarvoa. Minä. Niinhän sitä sanotaan että 17-vuotias on neito kauneimmillaan mutta nainen on kuin vuosikertaviini, paranee vanhetessaan... Hups! Nyt DD taisi viimeisessä virkkeessä haaveilla turhia. Iän myötä markkinat seuraelämän suhteen kapenevat ja jäljelle jää vain pieni eliittijoukko.

Viimeinen sana piti edellisessä olla jotain aivan muuta mutta onneksi se eliitti sinne hupsahti. Samalla muistin sanan jota olen aivojumpalla metsästänyt koko aamun. TV-ruudulla vilahti illalla seuranhakuilmoitus ja en enää aamulla millään muistanut että mistä sanasta siinä oli kyse. Olen kirjoitellut vihon nurkkaan sanoja kuten intellektuelli, kultturelli, taiteellinen jne... jne... sanoja mutta nyt kirjoittaessani se kadonnut sana vihdoinkin löytyi!

- Eliittiseuraa! Sivistynyttä seuraa hyvin koulutetuille ja älykkäille sinkuille!

Olin hämmästynyt nähdessäni kyseisen ilmoituksen. En nyt ole enää ihan varma oliko mainos kokonaan noin kuin kirjoitin mutta sinnepäin kuitenkin. Kyseisestä ilmoituksesta täytyy ottaa selvää mitä se pitää sisällään ja voisiko DD kuulua joukkoon. Haluaisin tietää voinko kanavan kautta hakea eliittiseurasta ystävää ja keskustelutoveria.

- Kyllä, kyllä Paimenpoika, minä tiedän että sinä ymmärrät kaiken ja luet minua kuin avointa kirjaa mutta haluaisin joskus keskustella sanoilla jonkun mielenkiintoisen ihmisen kanssa...

Puhelen koiralleni joka kömpii pois sängyn alta huolestuneen näköisenä. Se tulee istumaan viereeni, kääntää minulle ison paksun selkänsä kuin kehoittaen ñ rapsuta!

- Minä ymmärrän sinua Paimenpoika, vähemmästäkin huolestut kun kuuntelet miten emäntä puhelee ääneen itsekseen samalla kun kirjoittaa...

Jatkan juttelemista koiralle ja rapsutan sitä nopeasti niskasta. Eliittiseuranhaku saa nyt odottaa. Emmerdale alkaa. Siinä minulle päivän annos eliittiä ja romantiikkaa. Räntää ja rakkautta löydän kun lähden tallihommiin. Linkomiestä ei ole näkynyt päiväkausiin ja räntälumi on vastassa tallipolulla. Onneksi on pollet ja vuohet joita rapsuttaa jos rakkautta kaipaa.


2.01.2013 09:53

Tämän ihanan kuvan on piirtänyt tyttäreni Anna Pippuri. Tässä kuvassa on just se jokin ja Paimenpoika on ihan itsensä näköinen.


Onnea iloa valoa ja rakkautta
Uudelle Vuodelle 2013!

1.01.2013 04:32

Mantran paikka kertoo tärkeistä asioista elämän ja sisäisen hyvinvoinnin kannalta. Mantran opetti minulle hyvä ystävä, henkinen sisar vuosia sitten kun elämäni oli varsinainen pyörremyrskyn ja kaaoksen yhteenlaskettu summa.

Ystäväni sanoi minulle:

-Vaikealla hetkellä sinun täytyy osata pästää kaikesta irti ja jättää kaikki korkeimman haltuun.

Voimme olla oman elämämme seppiä osittain, tekemällä tietoisia valintoja ja suunnan muutoksia mutta aina välillä vastaan tulee hetki jolloin seinät kaatuvat niskaan eikä millekään voi mitään juuri sillä hetkellä. Silloin on osattava päästää irti kaikesta ja jättää ñ luottaa ñ kaikki korkeimman haltuun.

Maailmassa vallitsee hyvän ja pahan tasapainoilu ja voimien mittely koko ajan. Täytyy aina muistaa mikä on korkein, îkuka on kingiî niin kuin vanhassa sketsisarjassa kysyttiin. Varjopuoleen on helpompi turvautua mutta luottamalla korkeimpaan saa sitä voimaa... voima olkoon kanssasi.

Seitsemän vuotta sitten kun äitini menehtyi syöpään sain voimaa kyseisestä mantrasta. Tiedostin itseni ja suruni, astuin ikäänkuin ulos kuorestani ja vaikeina hetkinä annoin surun tulla ñ mutta en murskaavalla voimalla ñ vaan päätin antaa itselleni lepohetken sanoen înyt on nyt mutta huomenna kaikki on paremminî ja sitten mantrasin alla olevaa kerta toisensa jälkeen ja ulkoistin itseni surusta ja sen sieluani heikentävästä voimasta. Minun oli pakko jaksaa kun ei kukaan muu ollut kannattelemassa minua.

Jätän Jumala-osuuden pois tästä tekstistäni. Jokainen tietää mitä tarkoitan kun pyydän turvaamaan korkeimpaan ja luottamaan hyvään ja rakkauteen. Uskonnon sanoma on hyvä mutta kaikille ihmisille ñ kuten minullekin ñ sen esilletuominen voi olla pelottavaa tai jopa ahdistavaa. Uskonsa tuntevat ihmiset ovat usein niin äärettömän vahvoja ja horjumattomia. Kunnioitan jokaista uskonsa tuntevaa ja esille tuovaa mutta pidän sen itse sydämeni salaisuutena ja ihan omana juttunani.

Seuraavaksi mantrassa kehoitetaan îannan kaiken anteeksi itselleni, annan kaiken anteeksi muilleî. Mantra sisältää vaikeita asioita. Siltä minusta ainakin ensin tuntui. Ihmettelin sitä miksi minun pitäisi ensin antaa anteeksi itselleni? Olenko niin paha ihminen? Olenko tehnyt väärin? Henkinen sisareni selvitti minulle kärsivällisesti että toteamuksella tarkoitetaan sitä että antamalla itselle anteeksi ensin voi kohdata vääryyden ja puhdistua sisimmästä. Anteeksi voi antaa mutta unohtaa ei tarvitse. Toiselle anteeksi antamisen edellytyksenä on että osaa ja pystyy ensin itse tyhjentämään ns luurangot omasta sisimmän kaapistosta, tai myös esimerkiksi suutuspäissään sanotut sanat jotka ovat usein kuin tikarin silpomat. Meistä jokainen tuntee varmasti jonkun ihmisen joka kehrää vuodesta toiseen samoja ongelmia, kaunoja ja katkeruutta eikä kykene päästämään irti saati näkemään valoa tunnelin päästä. On myös mahdollista ettei hän halua eikä pysty antamaan muille anteeksi koska hänessä itsessään ei omasta mielestään ole mitään vikaa. Asioilla on aina kaksi puolta ja vaikka se sattuukin niin silti maali on tehtävä ja saatava omat mielen ja sydämen verkot laulamaan. Meillä on jokaisella salaisuutemme ja antamalla itselleen anteeksi voi unohtaa ja vapautua. Minullekin tämä tie on ollut henkisellä polulla kova tehtävä ja vaatinut lukemattomia kertoja mantraa ja sen sisäistämistä. Asiasisältöön täytyy keskittyä ja syventyä niin että löytää sen ytimen.

Viimeisenä mantrassa on se kaikkein vaikein osuus

-Pitääkö minun todella osata rakastaa itseäni?! Miten itsekeskeistä! Joutavaa! Miksi!?

Kapinoin ja kyselin pitkään henkiseltä sisareltani.

Sinun täytyy rakastaa itseäni kolme kertaa peräkkäin ja sanoa se ääneen niin että itsekin kuulet. Jatka mantraamista. Keskity sen jokaiseen säkeeseen. Tiedosta sanat ja tee ne todeksi! Vaikka autoa ajaessa mantraa ääneen niin että voimaannuttava energia alkaa virtaamaan ja loistaa sinusta ulospäin muillekin...

-Niin... mutta miksi minun täytyy rakastaa itseäni. En minä osaa... hirveän itsekästä sanoa jotain tuollaista.

-Ei ole. Sinun täytyy uskaltaa rakastaa itseäsi. Kerron sinulle esimerkin ñ laiva uppoaa jos ei kapteeni jaksa ñ sama elämänlaivan kanssa, sinä olet sen kapteeni ja sinun on huolehdittava omasta hyvinvoinnistasi tai muuten kaikki romahtaa. Huolehtimalla itsestäsi laitat hyvän kiertämään...

Niin se vain on sisaret ja veljet, kuten henkinen sisareni minua opetti, päästellään vaan kaikesta irti ja rakastetaan itseämme niin kaikki tämä me ja maailma muuttuu paremmaksi. Minä en tuputa tätä mantraa kenellekään mutta kehoitan ñ kokeilkaa jos uskallatte niin ette tule pettymään. Minä olen sisäistänyt mantran sanat itselleni, en sen enempää syvemmin pohdi esimerkiksi itsensä rakastamisen filosofiaa annan vaan mennä, yritän olla sinut itseni kanssa ja nautin elämästä. Nyt joku voi luulla että minä olen helpolla päässyt mutta se ei pidä paikkaansa. Minulla on niin värikäs ja ajoittain vaikeakin elämä että olen usein miettinyt missä sietorajani kulkee, missä tulee kärsivällisyyden reuna vastaan tai final countdown kuten Europe aikoinaan lauloi.

Irti päästäminen ei tarkoita sitä ettei mistään tarvitsisi välittää. Hetken irtipäästö tuo usein ajatuksen tasolla ratkaisun ongelmaan. Vähän sama kuin ennen nukahtamista kaikki ajatukset pyörivät päässä kuin sekametelisoppa ja sitten yks kaks sieltä löytyy se kaikkein tärkein idea. Anteeksi voi antaa mutta unohtaa ei välttämättä tarvitse. Anteeksi antaminen kuitenkin vapauttaa kahleista ja antaa luvan jatkaa elämän matkaa. Taas kerran muistutan että puhun asioista yksilökeskeisesti, en esimerkiksi puutu hirvittäviin tekoihin joihin välillä törmää. Jokaisen on käsiteltävä asia ja päädyttävä omakohtaiseen ratkaisuun. Minä itse olen kärsinyt vuosia kestäneestä väkivallasta. Se oli yhtä helvettiä. Aina kun huomaan katkeroituvani asiasta uudestaan, päästän nopeasti asiasta irti kuin pyristelevän kyyhkysen ja parhaani mukaan keskityn anteeksi antoon enkä sen enempää mieti kuka pyytää anteeksi ja keneltä, tiedän vain että jatkuva ahdistus ja pelko sekä katkeruus asian tiimoilta tuhoaisi minut hyvin nopeasti.

Rakkaus on kaiken kantava voima. Siihen meidän täytyy teoissamme tähdätä. Parhaimmillaan rakkaus jalostuu ja kestää. Joskus rakkaus katoaa. Silloin sille pitää antaa vapaus etsiä uusia uomia löytää tiensä etsivän sydämen tähteen.Kun rakkaus katoaa parisuhteesta on hyvä muistaa että rakkautta on olemassa erilaisissa muodoissa, lapsiin, ystäviin, lemmikeihin, kirjoihin...jne jne ja lopulta minä itse.

Näihin sanoihin yöbloggari DD lopettaa tällä kertaa ja toivottaa kaikille kanssasisarille ja veljille hyvää, antoisaa ja rakkauden täyteistä Uutta Vuotta 2013! Voikaa hyvin, mantratkaa ja rakastakaa!


1.01.2013 02:22


1.01.2013 02:18


1.01.2013 02:13


<Takaisin blogiin

<Takaisin blogiin

 

Tammikuussa 2013
kirjoitetut kommentit:

ANNA PIPPURI kirjoitti 31.01.2013 22:15:

Nauruhan tässä tulee kun lukee sinun Blogia.tosi magee Blogi!(:

Jauhopeukalo kirjoitti 30.01.2013 10:31:

*reps ja kops*

Darling kirjoitti 29.01.2013 22:37:

Ei hätää! Pääsin kinoksesta ylös! Latailen justiinsa uusia kuvia viime perjantain reissusta. Vihdoin hiljaista. Lapset nukkuu...

Jauhopeukalo jatkaa kirjoitti 29.01.2013 22:09:

tai päivätolokkuun ja päivätolokkuun, oothan sää eilen piirrelly ;) Mutta silti!

Jauhopeukalo kirjoitti 29.01.2013 22:09:

Hei! Pitääkö sut tulla kaivaan kinoksesta ylös? Ku ei päivätolokkuun kuulu mitään. Huolestuttavaa...

kulkija kirjoitti 25.01.2013 20:16:

lakritsijäätelö, mansikat, kermavaahto.. .. ..

mustikka kirjoitti 25.01.2013 14:05:

piti tulla tsekkaamaan taas sun blogia,jää koukkuun niinkuin toissapvnä sanoin :)piirrokset on tosi hyviä! kivoja yksityiskohtia..sulta kyllä onnistuis kokonainen sarjiskin.

täti DD kirjoitti 24.01.2013 16:55:

Ajoin auton tiensivuun ja vilkaisin blogia. Täti DD kiittää kommenteista! Kylläpäs nauru maistui mukavalle! Paljon on vaikeuksia ollut, oppirahat maksettu mutta DD omistaa suuren sydämen ja aina pilke silmäkulmassa.

Jauhopeukalo kirjoitti 24.01.2013 12:30:

Joo, tuultapäin ja kahta kauheemmalla vimmalla :)Huonot asiat kannattaa unohtaa ja keskittyä niihin elämän helmiin, mukaviin muistoihin ja nykyhetkeen :)

kulkija kirjoitti 24.01.2013 09:43:

voi täti dd.. elämäsi ei ole helppoa ollut. paistaa se päivä vielä risukasaankin ;)

Darling kirjoitti 23.01.2013 17:55:

DD kiittää ja kumartaa! Olen valtavan iloinen jokaisesta pienestäkin kommentista! kommentoikaa rohkeasti se lisää inspiraatiota.

Jauhopeukalo kirjoitti 23.01.2013 16:46:

Mää en millään jaksas kommentoida, miks täällä ei oo tykkää-nappia? ;)Jatka vaan, kiva näitä on lukea. Varsinkin, kun pääsin ajan tasalle :)

Darling kirjoitti 23.01.2013 14:05:

Kiitos kommentista! Kaikki mikä ei tapa vahvistaa. Hymy ja huumori kantavat pitkälle ja antavat unelmille siivet.

Leonard Piippo kirjoitti 23.01.2013 13:40:

Mukava lukea blogiasi, ja katella piirtämiäsi kuvia! Mainioita juttuja. Rupianpa tästä lähin käymään kahtomassa juttujasi. Elämäsi ei ole ollut helppoa, eikä vieläkään ole, mutta toivotaan että vielä paistaa päivä risukasaan...

Darling kirjoitti 22.01.2013 16:36:

Totta turiset että lämmin hymy ei maksa mitään, kahvi jotain mutta mitä sen ohella? Kuten tiedät, Darlingia tulee kohdella kuin kuningatarta...

Vanha hippi kirjoitti 22.01.2013 15:21:

Hyvä idea tuo pihaparlamentti. Kyllä ihmiset eristäytyvät nykyään liikaa ja syrjäsilmällä vain tarkkailevat toisiaan. Lämminhenkinen jutustelu ja hymy ei maksa mitään mutta auttaa kummasti kaiken häsläämisen keskellä.

Darling kirjoitti 18.01.2013 10:23:

Hyvin toimii joulukuun blogiarkisto puhelimestakin. Kaikki sarjakuvat on piirretty korkealla resoluutiolla ja pienennetty blogia varten. Kuvat voi tulostaa alkuperäisinä julistekokoon. Nyt olen ollut niin tuottelias että värit uupuvat mutta colors layer on jokaisessa valmiina.

Koodimies kirjoitti 18.01.2013 08:51:

Pääsinpä vihdoin serveriin käsiksi ja laitoin arkistoinnin kuntoon. Tsekkaapa pelaako se nyt oikein.

Anna pippuri kirjoitti 10.01.2013 20:25:

Tää blogi on upee!(:

Koodimies kirjoitti 9.01.2013 09:17:

Kyllä on joulukuun blogit tallessa ja ilmestyvät ensi viikon lopulla arkistoon kunhan palaan sivistyksen pariin.

Darling kirjoitti 8.01.2013 12:08:

Kiitos sinulle vanha tuttu kehuista! Oikein mukava saada palautetta! Kiitos vielä kerran!

uusi lukija (tai nyt jo vanha) kirjoitti 8.01.2013 11:40:

Kivaa tekstiä ja ihania sarjakuvamaisia kuvia piirrät. Tätä blogia tulee seurattua joka päivä. Jatka samaan malliin.

Darling kirjoitti 8.01.2013 09:21:

Hei hoi koodimies! Toivottavasti joulukuu on kokonaisuudessaan tallessa ja tulossa arkistoon kunhan ensin palaat itse arkeen...

Darling kirjoitti 8.01.2013 09:18:

Kiitos, olet oikeassa La Mer. Olen vähän pettynyt kun viestisi tulee vasta nyt eikä seitsemäs päivä...

La mer kirjoitti 8.01.2013 07:10:

Niinpä, maanantai ja seitsemäs tuo ihmeitä esiin. Jospa kaipailevat ajatukseni lähettivät pienen ketun matkaan kuin pikku prinssin tarinassa. Expext a miracle!

Darling kirjoitti 6.01.2013 10:20:

Huono puoli siinä kun piirrän yöllä on se että joskus saattaa tulla ajatusvirhe. En meinannut saada unta lainkaan kun jäin miettimään että nyt piirsn itselleni sairaalasta kotiutuskuvaan hiukset! Eihän minulla ollut hiuksia kuin aluillaan oleva sänki. Olin kuukauden sairaalassa. Olisin saanut peruukin mutta en halunnut käyttää sitä. Nyt on asia korjattu ja kuvassa minulla on kalju.

Darling kirjoitti 4.01.2013 13:49:

Ahdistaa kun ei ole Macci ja piirtopöytä mukana. Olis niin kiva piirtää ohikulkevia ihmisiä ja varsinkin niitä jotka Alexanderia töllää... Eipä sillä, poika osaa esiintyä ja kirkas ääni ja kauppakeskuksen kaiku vastaa.

Koodimies kirjoitti 4.01.2013 08:37:

Nyt on jutut uudenvuodenpäivästä alkaen tässä blogissa ja arkisto tulee kun olen serveiryhteyksien päässä. Uutta juttua vaan kehiin!

Darling kirjoitti 2.01.2013 18:22:

Hei koodimies, ei mahdu enää kaikki joulukuun tuotos tähän blogiin. Enne arkistointia en taida voida enää tehdä mitään juttuja, alku on hiljattain kadonnut...

Mies junalta kirjoitti 1.01.2013 13:01:

Juna kulkee vaan, kulkee...suunta on ollut niin kauas etelään että kännykät ei pelitä, joten oikein hyvää uutta vuotta 2013 sinne Pohjolaan näin kommenttipalstan kautta.

Tällä blogisivulla on käyty 2239 kertaa!