Pian torilla myynnissä. Jokaiselle jotakin pukinkonttiin!
Ihana palata kotiin takaisin. pari päivää vierähti ystävää auttaessa.
paksuilla puikoilla pinkkienergiaa
Heijastus toimii oikein hyvin! Ilkka sanoi että on kuin styroksia päässä. hah!
Pinkkiheijastus. Lämmin ja mukava. Paksuilla puikoilla tehty.
Kuvan on ottanut U-M.Kivi. Lapsen terapialeirillä Lehtimäellä ollessani maalasin tätä kitaraa tauoilla ja öisin ja luennoilla kudoin villasukkaa.
Aamuvarhain museoalueen roskakuskit töissä .
Minun hotellihuoneessa on valot.
Chelmistä matka jatkuin noin satakilometriä Lubliniin. Olin etukäteen selvittänyt missä hotelli sijaitsee ja puhelimeni navigaattoripiste ilman ääntä näytti että olimme tulleet aivan hotellin liepeille mutta oikean reitin osaaminen olikin sitten toinen juttu. Kävelin markkina-aukion parkkipaikalta hotellille ja sain ajo-ohjeet mutta siltikin jouduin ajelemaan vielä puolitoista tuntia ennen kuin löysin oikean kääntymispisteen. Tilanne oli kerrassaan turhauttava olla ratissa suurkaupungin liikenteessä eikä mitään tukea juuri sillä hetkellä. Silloin minua tovin meinasi itkettää ja halusin takaisin kotiin kiihkeämmin kuin aikaisemmin tällä reissulla vaikka koko ajan pieni ikävän nyssykkä on sydänalaani hiertänyt.
Yöllä ihastelin yömaisemaa ja aamulla ensin pimeällä puoliunista puistomaisemaa. Tiedättekös ystävät miten hienoa oli herätä perinteisesti kukon kiekumiseen kun sen taustahälynä soi liikenteen melu. Kukko veti komeat aamusaundit ja tunsin itseni aivan muinaiseksi linnan neidoksi samalla kun kuvasin hotellin ikkunasta tätä komeaa maisemaa. Tarttukaa kaikki rakkaat tähän maisemaan!
Mitäpä ei koiran vuoksi tekisi. Ystävä osti koiran ja sitä hakemassa. Minuun teki paljon suuremman vaikutuksen kulkukoiralauma siellä Ukrainan rajalla. Monen näköistä ja rotuista ja osalla pentukin matkassa. Ne istuskeli siellä laumassa lammen rannalla ja välillä yltyivät leikkimään. Osa linkkasi jalkaa melko pahasti. Silti ne leikin tiimellyksessä näyttivät onnellisilta vaikka varmaan niillä talven tullen on kuolema edessä. Osa koirista oli selvästi vanhempia ja ne näyttivät vartioivan muuta laumaa. Mikä lie niidenkin koirien tarina. Mistä ovat tulleet ja miten hylätty. Ehkä ne on paperittomina pudotettu autosta rajalle muun perheen mennessä yli.
DD`n matkakertomus etenee palan sieltä toisen täältä... on kuin tilkkutäkki koostuen monesta kokemuksesta. Paljon kaikkea. Kirjoitan aina kun voin ja ehdin!
Paikassa Hotel Kamena, Chelm (Puola). Ukrainan rajalle matkaa noin kolmekymmentä kilometriä. Sen rajanylitysseikkailun jälkeen olin niin väsynyt ja pimeäkin tuli että kun hotelli löytyi niin väsy iski enkä jaksanut edes ottaa ikkunasta yömaisemakuvaa. Sänky!!!! Ihana pehmeän muhkea sänky!!!!! Ajettuja kilometrejä takana noin 1600km. En muista enää edes milloin lähdettiin... aah... se oli 10.10 myöhään illalla. Aamuksi Nivalasta Helsinkiin satamaan. Lautalla yli tallinnaan josta matka jatkui 11.10 Latvia, Liettua, Puola, Ukraina... Liikennekulttuuri on sanonko mistä! Ajaa köröteltiin rajoitusten mukaan enimmäkseen 70km/h, tosin suurin osa autoista ajoi huomattavasti kovempaa. Yöllä pelotti kun rekkoja saattoi tulla vastaan kymmenen! Olivat kuin kiiluvasilmäisiä petoja! Tiet ovat paljon kapeampia kuin Suomessa. Ohituskaistat on vaan merkitty keskellä olevalla isolla nuolella että kumpaan laitaan väistetään ja tosiaan väistetään aillä kapealle tielle mahtuu niukasti kolme autoa rinnakkain ja väistämislevennys on vajaan metrin levyinen, eli jos siellä joku jalankulkija tulisi niin huonosti kävisi. Liikennekulttuurin vuoksi täällä onkin tien varsilla paljon muistoristejä, patsaitta, pieniä rukouskappeleita ja leikkokukka-asetelmia kuolleiden muistoksi. Lopulta oli jossain Bialystokin liepeillä pakko nukkua hetki huoltoaseman pihassa vaikka kaikki varoittelivatkin autossa nukkumisesta. Aivan pilkkosen pimeää ja likaiset lasit päässä. Vastaantulevien valot häikäisivät ilkeästi ja vieruskaveri vänkärinpaikalla kuorsasi tasaista aksenttia. Silloin minua väsytti niin että pelkäsin koko ajan ajautuvani vastaantulevien kaistalle.
Salaiseen tehtävään osallistuvat pysähtyvät matkalla Kaunasiin. Kuinkas muuten kuin Heselle. Tavallinen kahvi ja Latte. Ohitukset E67 tiellä ovat järkyttäviä! Niin ja ohituskaistat... Hm... Onko sellaisia... Ei vaan liuska tien sivussa johon voi jotain hurjapäätä väistää. Matkaa on vielä huomattavan paljon... Ehkä jopa liikaa ystävät, join juuri elämäni ainoan kermasokerihuuisen latten! Kyytipojaksi autoon mukaan Dynamite energiajuoma... Ehkä uni ei sitten tule enää ollenkaan!
-Ylitimme hetki sitten Latvian rajan! Nyt kahvitauko jälleen kerran Hesellä (löytyy täältäkin! Tosin täällä paikallisesta Hesestä saa myös autotarvikkeita ja vodkaa) pian matka jatkuu kohti Riikaa... Matkasta on taitettuna kaiken kaikkiaan noin 1/6 osa!
Kotiin muruille isosti terveisiä! Haleja ja pusuja!
Paikassa Pärnu. Kaksi tuntia ajettuaan DD tunsi armotonta väsymystä jokaisessa luussa ja solussa. Tallinna jäi taakse ja matka jatkui kohti Pärnuta. Kuskia vaihdettiin lennosta. Darling kietaisi ponchon tyynyksi niskan taakse ja nukahti samantien. Kanahampurilaiset maksoivat Hesburgerissa 2 Ä kappale ja bensan hinta 98 euron pintaan ja diesel olisi ollut alle euron.
Väsymyksen paikka. Kauppakeskus Pärnussa. Ruokatauko. Sitä ennen käveltiin läpi iso ostoskeskus. Nyt syödään. Kohta lähdetään. Vauhti ei päätä huimaa kun saa ajaa vain keskimäärin 70 km/h!
Merimatkan jälkeen yritän tihrustaa älypuhelimen näytöllä pientä punaista pistettä. Olenko Se todella minä! Kartta toimii ainakin siten että löydän itseni.
Helsinki haisi kiireeltä! Kaupungin valot sykkivät intohimoa ja sekunttikellon aikaa. DD heräsi auton alla raitiovaunun kiskon kolinaan, oli hengästyttävän vähäistä minkä verran hän oli nukkunut kiirehtiessään halki Suomen. Satamassa hän juoksi raput ylös huomatakseen vain että lähtöselvitykseen oli vielä aikaa. Siellä täällä nukkuvia ihmisiä, matkalaukkujen rattaiden rullaava ääni.
pimeä musta kita
Darling uskaltaa hädin tuskin hengittää. Hän omalla istuu vaitonaisena mustan vaunun kyydissä, sen kiiluvat silmät nuolevat valollaan jäisenharmaan tien pintaa... Matka on alkanut.
Matkalle lähtö
DD katsoi tyrmistyneenä miestään...
-Mitä?! Onko kahvi loppunut?!
- Olen pahoillani mutta se on aivan loppu.
Mies totesi hitaan rauhallisesti...
- Voi sentään... ei aamukahvia... ei ajatuksia... minulla on jumpsuit päällä ja olisin halunnut vielä käpertyä nukkumaan lämpimään sänkyyn mutta kaiketi minun on pakko lähteä ostamaan meille kahvia.
DD riisuu jumpsuitin vasten tahtoisesti pois yltään. Ikkunasta avautuu kaunis lämpimän silauksen saanut syysaurinkomaisema vaikka maa on kuurassa. Nuorten koivujen rungot loistavat kullan keltaisina.
DD muistaa mihin hän on lähdössä. Ajatus kaukaisesta seikkailusta vetää mielen hivenen hiljaiseksi mutta samalla jännitys kipristelee mahanpohjassa.
Huomenna painan pipon päähän ja lähden matkalle. Pitkät raitaiset sormikkaat lämmittävät yön koleassa kun DD suuntaa kohti uusia seikkailuja! Mukaan pakkaan kameran, kynän, paperia, valkosipulia, kuulosuojaimet...Pysykää rakkaat kuulolla!
Ensin pipo sitten pitkät sormikkaat. Nyt saa talvi tulla!
Tänään kudoin itselleni tällaisen päänlämmikkeen. Eiköhän se talvi tule tuotapikaa...
Hyvää kuurahuomenta! Pakkasta viisi astetta! Onneksi lämpimät sormikkaat valmistuivat miehelle eilen kylmyyttä ennakoiden. Pojallekin löytyi pipo päähän ja hanskat laitoin koulureppuun. Nyt on aika kahvitella ennen kuin päivän askareet kutsuvat meitä. Tyttö lähti jo aikaisemmin. Talvitakki on nuorisolle vähän kummallinen käsite samoin kuin pipo. Miten se voi olla yhtä vaikeaa sukupolvesta seuraavaan.
Pakolaistilannetta seuratessani vetää mielen matalaksi... mihin kaaokseen tämä maailma on ajautumassa?! Illalla maailman menoa seuratessani minuun iski tavaton huoli... entä rokotukset... miten käy kun tulee paljon ihmisiä eri maailman kolkista eikä kaikkia lapsia ole enää rokotettu siksi koska osa vanhemmista vastustaa ja useat taudit ovat käytännössä kadonneet. Tietenkin olen erityisen huolissani heikompien ryhmien, vanhusten ja vammaisten sekä muuten terveydellisesti heikompien puolesta.
Rakkaat siskot ja veljet, en ole ehtinyt kirjoittamaan kun on ollut taasen niin paljon puuhaa ja kaiken vapaa-ajan olen ollut kutimessa kiinni. Monenlaista neulosta on taas syntynyt ja vanhoja keskeneräisiä olen kutonut loppuun.
Viikonvaihteessa testasin ajokykyä ja autonmittariin kertyi yhtenä päivänä 1049km! Tytön kanssa reissattiin ÷tökällä eli meidän tila-autolla. Ohjelmassa oli koiranäyttelyä ja tarvehankintaa. Haluaisin niin kirjoitella reaaliajassa näistä meidän riennoista ja tapahtumista mutta en voi kuin viiveellä ihan sen vuoksi että häiriöhenkilö(/ystävänsä) kommenteillaan pilasi kommenttikentän, aiheutti surua ja murhetta koko perheelle lapset mukaanlukien, vaikkakin kohdisti kaiken ilkeytensä minuun. Lisäksi eihän sitä tiedä missä kaikkialla odottaa minua livenä jos keron mihin menen missä kuljen. Sen vuoksi tämä viivekirjoittaminen. Mukavaa päivää jokaiselle ja oikein lämmin halaus!
Kommenttialue suljettu toistaiseksi häirinnän vuoksi.