Marraskuussa 2013 kirjoitetut jutut:
30.11.2013 17:38
Rypyn paikka
30.11.2013 09:55
30.11.2013 09:54
30.11.2013 09:53
30.11.2013 09:52
30.11.2013 09:51
30.11.2013 09:50
Kullan paikka
30.11.2013 09:48
30.11.2013 09:47
30.11.2013 09:46
30.11.2013 09:46
30.11.2013 09:44
30.11.2013 09:44
30.11.2013 09:42
30.11.2013 09:42
28.11.2013 19:21
28.11.2013 19:20
28.11.2013 19:19
28.11.2013 19:18
28.11.2013 19:17
Haipakkaa
27.11.2013 09:59
Tiistai 26.11.13
Reissu maksettu! Jes! Lomaa odotellessa käytiin pyörätuolihuolto reissussa Oulussa. Sinne jäi kultasomisteltu pantterituoli. Koko tarinan voitte lukea pian sarjakuvana. Tiet olivat paikoittain tosi liukkaat! Sai taiten ajella varsinkin liikenneympyrässä. Ennen moottoritietä meinasi liikenneympyrä mennä suoraan ja jatkua väärään suuntaan, hui! Paluumatkalla löytyi Annalle ihana oranssi talvitakki muhkea ja lämmin.
Pimeä alkoi tulemaan jo kolmen jälkeen. Kerkesin takaisin kotipitäjän keskustaan puoli neljäksi. Sitten kävin hakemassa taulut kehystämöstä ja ennätin viemään ne läheiseen kahvilaan. Siellä ne ovat nyt seinällä oikein mallikkaasti, vähän entisaikaa ja paikallista luontoa. Join kahvit ja juttelin oikein mukavan naisen kanssa. Keskustelimme tauluistani ja kerroin hänelle tarinaa niistä. Toivottavasti vielä joskus tapaamme uudestaan. Ystäviä ei ole koskaan liikaa!
Yömyöhällä kun lapst olivat jo unilla minulla oli vielä tallityörupeama. Hevoset olivat tarkoituksella edellisen yön aamuun asti ulkona koska ne joutuivat sitten päivällä olemaan sisällä. En uskaltanut jättää niitä päiväksi vahtimatta ulos. Pelotti että jotain sattuu. Syykin selvisi miksi ponit eivät pysyneet haassa vaikka olin sen huolella tehnyt ja vetänyt langan myös ihan alas. Syy kuin sylttytehdas löytyi paimenpojan (ei koiran vaan virtalähteen) navasta ñ jollakulla tekemisen puutteesta kärsivällä oli ollut metkut mielessä ja oli joutessaan vaihtanut rautalangat niin että maahan meni virtapiuha ja maadotuspiuha meni virtalankaan. Sitten rautalangat oli vielä tiukasti kierretty parikymmentä kierrosta toistensa ympäri ja lisäksi merkkinä roikkuvat muovinsuikaleet oli myös vetäisty monta umpsolmua koko paketin päälle niin ettei virta varmasti päässyt kulkemaan sinne minne oli tarkoitus eli aitaukseen. Huomasin sen ilkityön kun pimeässä paimenpoika syyti kipunoita ilmaan. Voi voi!
Myöhään tallilla puhelin kännykässä ystäväni kanssa ja mietimme miten hyvä rakkaus ja kaikki läheisyys jne jne hyvä mikä siihen kuuluu paikkaavat monia elämänkolhuja. Rakkaus voi siloittaa ja paklata säröt. Totta mitä syvempi rakkaus sen parempi. Sitten me muistelimme elämämme paikatuimpia tapauksia ja nauroimme! Minun täytyi välillä istahtaa sillä nauru uuvutti minut. Yhtäkkiä huomasin valokeilan pimeän heinäladon, tallin eteisen seinässä, kuin taskulamppu. Kello viisi yli yksitoista yömyöhään. Olisko ollut minun hersyvä nauru joka sai poliisitkin kuulolle... siitä se bandakarhu lähti tallustamaan pois...
Maanantai 25.11.13
Malttamaton minä. Odotan niin kovasti että päästäisiin pian reissuun. Onneksi minulla on hyvä lomittaja joka huolehtii sillä aikaa kaikesta.
Nyt rupeaa pikkuhiljaa uni painamaan, monta monituista yötyötuntia taiteen parissa. Onneksi huomenna ei tarvitse herättää Alexanderia kouluun kun lähdetään Ouluun.
Ponit pienonen ongelma! Vaikka minä virittäisin minkälaiset aitaukset tahansa niin silti ne karkaavat ñ aina. Karkausmatka ei tosin ollut pitkä, vain avatulle heinäpaalille mutta sen verran oli hankala juttu että levittivät paalin niin etten minä saa siitä enää revityksi yhtään tukkoa heinää. Ponit unohtivat kuoria sitä kerroksittain ja nyt peli on menetetty. Yli puolet heinää tiiviissä mytyssä.
Sunnuntai 24.11.13
Reissuun lähtö lähestyy! Sitä odotellessa aika käy tosi pitkäksi. Samalla odotan malttamattomasti sitä että elämän palaset muutenkin loksahtaisivat kohilleen ja päästäisiin jatkamaan matkaa. Miten sitä voikin kaivata kaupunkiin!
Pensseli on laulanut ahkerasti, huiskis haiskis ja tauluja syntyy. Kettutaulut Tynnyrikoskelta vein kirpparille esille mutta täytyy varmaan käydä hakemassa pois ja laitattaa niihin kunnolliset ripustinlangat. Olen sopinut että yhden kahvilan seinällä on minulla pian taidenäyttely. Kiire! Päivällä nukun hetken aikaa ja yöt minä maalaan kun lapset nukkuvat. Lauantai 23.11.13
LAuantaina käytiin Uikossa uimassa. Ihanaa oli taas kerran ja henkilökunta ystävällistä. Kaihoisasti katselin tyhjänä huutavia kuntouimareiden ratoja kun olisin niin halunnut mennä uimaan mutta Alexanderin avustajana en voinut. Saunassa lösöttiin pitkään ja hartaasti.
Perjantai 22.11.13
Minulla on ihan selätön olo. Jokaisella askeleella pelkään että selkäni romahtaa ja jalat tippuvat alta. Arvatkaa vaan missä asennossa Darling on nuo taulut maalannut... hm.
Tänään opin että omaishoitajalla ei ole työterveydenhuoltoa. Voin olla tietenkin väärässä mutta kun kävin tk:ssa selkäkivun vuoksi niin myel vakuutettuna minulla on mahdollisuus työterveydenhuoltoon mutta omaishoitajana ei. Kysyn vaan että onko se oikein?
26.11.2013 19:20
26.11.2013 19:19
25.11.2013 07:47
24.11.2013 20:15
Vihdoin toinen taulu kaveriksi maamo ja kyyttö-taululle. Tämä on pikkupojan viljakaste!
Maalaustauko
24.11.2013 14:40
Rakkaat siskot ja veljet, pyydän anteeksi etten ole kirjoittanut mitään pariin päivään mutta siihen on hyvä syy, luomisen tuska. Minulla on parhaillaan neljä taulua työn alla. Kaksi taulua (joista kuvat blogissa) vein viime viikolla myyntiin läheiselle kirpparille sekä Kissan paikka-kukkaruukun.
Luomisen tuska on riivaavaa. Ensin idea syntyy, sitten sitä haudotaan peiton alla. Ideat rönsyilevät unikuvissa ja valtaavat alaa kaikelta muulta haaveilulta. Tunne on sama kuin korkeushypyssä. Rima on liian korkealla, pelottaa ja sitten kun uskallat hypätä niin menet siivillä yli siitä. Täytyy vain aloittaa... Parempi vertaus on esteet hevosen kanssa. Kerran pudottuaan pahasti ei uskalla. Puomikammo on liian suuri. Aivan sama mitä kauemmin maalaamisesta menee aikaa niin sitä korkeammalla puomi on. Täytyy vaan uskaltaa ja lähteä tekemään, aivan niin kuin esteiden kanssa meno on sen mukaista kuin kerran oppii ajamaan pyörällä niin samalla tavalla sujuvat esteen, kun kerran taas hyppää niin juttu on sitten siinä.
Samalla kun maalaan niin mietin koko tätä Darlingin elämää. Ei ole tullut aika pitkäksi. Nyt odotan vain että saan asiat valmiiksi suurta elämän muutosta varten.Toivon että joku täyttäisi minun saappaani ja jatkaisi tallin pitämistä mutta jos ei niin sitten vaan kaikki menoksi.
Rakkaat siskot ja veljet! Iso halaus jokaiselle! Nyt Darling tarttuu taas siveltimeen ja jatkaa maalaamista. Pysykää kuulolla, uutta sarjakuvaakin on tulossa!
Kissan paikka
Meidän Kaunotar
20.11.2013 20:46
20.11.2013 20:45
Macin ja digipiirtämisen vastapainoksi maalaan myös kukkaruukkuja. Tällä ruukulla korkeutta 25 cm.
20.11.2013 20:40
Kevätkettu
20.11.2013 16:55
Kevätkettu viipyi kosken kivellä tovin. Se nautti lauhkeasta tuulesta ja tunsi aivan silmäkulman kostuvan siitä hienosta ajatuksesta että kesä oli aivan tuossa, kynnyksellä, kuin pieni hyppy isolta kiveltä kosken pientareelle. Sitten olisi kesä parhaimmillaan.
Kettu istui vielä hetken. Pöyhisti häntäänsä ja käänsi tuulelle selän. Tuulen hively rauhoitti sen kutisevaa nahkaa, karvanlähtö oli juuri pahimmillaan.
20.11.2013 16:49
Ketun aatokset
19.11.2013 11:07
Talvi tekee tuloaan. Ketun tallaama polku peittyy pian kuuralumeen. Marraskuu henkäisee viimeiset lämpimän syksyn rippeet. Kettu kohottaa kuononsa pohjoistuulen suuntaan. Se haistaa kaukaisen lumen ratsun armottoman saapumisen. Kettu pysähtyy hetkeksi paikoilleen. Kääntää vielä katseensa kosken suuntaan ja lähtee sitten jolkottamaan pesäluolalleen.
Talven edellä
- ketun viipyvä katse
18.11.2013 12:18
18.11.2013 12:02
Yötyö
inspiraation paikka
18.11.2013 03:44
Paimenpoika päivystää maalaustelineen takana ja tuntee itsensä niin hylätyksi.
18.11.2013 03:42
Keskeneräinen työ. Tynnyrikoski tarvitsee vielä hienosäätöä. Työllä on kokoa yli metri ja kyllä teki selälle kipeetä istua puujakkaralla maalatessa mutta ei se haittaa kun saa jotain aikaiseksi.
18.11.2013 03:39
Väsyttää aivan kamalasti mutta pitää hetki istua vaan ja katsella maalausta ja löytää siitä uusia ulottuvuuksia.Kello on kohta neljä ja kahden tunnin päästä pitää joka tapauksessa herätä.
Inspiksen paikka
17.11.2013 17:16
17.11.2013 17:15
17.11.2013 17:14
17.11.2013 17:14
17.11.2013 17:13
17.11.2013 17:12
17.11.2013 17:11
17.11.2013 17:09
17.11.2013 17:08
17.11.2013 17:07
17.11.2013 17:07
17.11.2013 17:06
17.11.2013 17:05
17.11.2013 17:04
Tontun paikka
17.11.2013 17:04
17.11.2013 17:03
17.11.2013 17:01
17.11.2013 17:00
17.11.2013 17:00
17.11.2013 16:58
Kirppareiden kertomaa
15.11.2013 20:59
Joskus ihmiset kiertelevät ja kaartelevat eivätkä sano suoraan mitä he todella ajattelevat. Usein tulee tilanteita jolloin sanoma on tulkittava rivien välistä. Joskus johtotähti koko sanailussa voi olla ystävällinen hymy eikä töykeä puhesävy.
Darling osaa olla käytöspoliisi erilaisilla palvelualoilla. Olen itse tehnyt asiakaspalvelutyötä eri sektoreilla ja oppinut sen että asiakas on aina oikeassa ja vaikka ei olisikaan niin ei hänelle sitä voi suoraan sanoa. Jos jotain korjattavaa on niin asiakasta ohjeistetaan hienovaraisesti säätäen ja ikäänkuin suostutellen vaihtoehtoisilla ideoilla ikään kuin koulutettavaa koiraa herkkupaloilla.
Tänään kiertelin kirppareita ja tutkailin myytävien tuotteiden hintoja. Hurja miten kallista paikoittain on! Ei mitään järkeä viedä kauhtuneita kuteita myyntiin ja rahastaa niillä tunkkaisia hintoja!
Tein vakoilutyötä ja kartoitin minkä hintainen entinen elämä on eli mitä itse voin omista tarpeettomiksi käyneistä tavaroista pyytää... Lasten pieneksi käyneet vaatteet, lelut joilla ei kukaan enää leiki, sukulaistädin vaatejäämistö jne.
Olen viimeiset kahdeksan vuotta ajatellut että olen laskeutunut tähän paikalleni jäädäkseni eikä minulla ole ollut syytä inventoida kamppeitani. Olen luottanut siihen että ihmiset jotka toimivat pahanilman lintuina rauhoittuvat ja jättävät meidät rauhaan. Lasten ja oman terveyteni vuoksi on aika lopettaa leikki tähän ja nostaa kädet ylös. Pahvilaatikoita pakatessa muistot tulevat mieleen. Välillä ne naurattavat, sitten taas itkettävät ja voi veljet ja siskot pakko tunnustaa että olen ajoittain äärimmäisen katkera.
Kerran löysin kirpparilta ison läjän lapsille mukavia vaatteita. Kiertelin hyllyjen välissä ja raahasin mukanani ostoskoria. Kaikki sujui siihen asti hyvin kun huomasin miten kirpparin pitäjät tiskin takaa tuijottivat minua. Sitten toinen heistä pukkasi toista ja osoitti minua sormella. Samantien kiersin kirpparihyllyt uudestaan ja palautin kaikki tuotteet takaisin paikoilleen. Kävelin ulos tyhjin käsin kun kerran minulle tuli voimakas tunne siitä että olin huono asiakas. Tänään kävin samassa paikassa uudestaan. Ikäväkseni löysin lapsille hyvää musiikkia ja pari elokuvaa. Mietin pitkään ostaisinko tuotteita. Kassalla sain taas erittäin yrmeää kohtelua, minua ei katsottu edes silmiin eikä ystävällisestä hymystä ollut tietoakaan. Ostin kuitenkin tuotteet koska eihän se ollut tuotteiden myyjän vika jos rahastajalla oli huono päivä. Takaisin en kuitenkaan enää mene. Mieluummin sinne jossa tiskin takaa irtoaa aina ystävällinen sana tai pari. Se on oikeanlaista asiakaspalvelua. Kirpparin täytyy olla kuin aarrearkku ja jälkimmäinen on sitä.
Sanomattomat saappaat
14.11.2013 20:43
Miksi ei ihmisellä ole iskunvaimentimia? Miksi osuu ja sattuu, mitä enemmän tulee paskaa niskaan niin sitä vähemmän minä enää yritän. Oikeasti kaikkein kauheinta oli yhtenä päivänä huomata että luovutan. Tunsin itseni äärettömän tarpeettomaksi. Oli kuin roolini olisi jaettu pois minulta kysymättä.
Tänään istuin pihalla autossa tunnin odottamassa Alexanderia koulusta. Minulla ei ollut mitään asiaa, olin vaan, kirjoitin muutaman lauseen luonnoskirjasta repäistylle paperille... yritin nollata ajatukseni... ei mitään sanottavaa... suuret saappaat auton takakontissa... toivottavasti joku toinen on valmis sovittamaan niitä.
On kuin olisin kirjoittanut aineen väärästä aiheesta. Luen kaiken kertaalleen ja kumitan sitten pois, muistelen mitä tuli sanottua ja kirjoitan sitten uudelleen joka sanan alusta alkaen uudelleen mutta ryhdikkäästi otsikon alle.
Kolmosen merkkisymboliikkaa
13.11.2013 15:31
Istun autossa ja odotan Annaa harrastuksesta. Raukeaa... Tekisi mieleni nukahtaa... Havahdun muistamaan eilisen kahvipöytäkeskustelun joka sai täti Darlingin hätkähtämään symbolien merkitystä. Minusta uusi kolmoskanavan logo ei ole edeltäjänsä veroinen. - ehkä Se ei ole vielä auennut minulle... Totesin parille miespuoliselle tuttavalle. - Asia on semmottis miten sen näkee, minun mielestäni siinä on selkeesti rinnat niinku Se kolmonen. Timothy Daltonin näköinen vieras hehkutti.- ƒlä sä mitään siin mitkää rinnat ole ku pallit! Venaas ny ja tsiigaa, kun sä otat keskeltä logoo kiinni ja pyöräytät yheksänkyt astetta myötäpäivään niin mikä Se sitten on - fallos symboli ilmiselvästi! Kieli terävä kuin veitsenterä ja face kuin Dastin Hofman ja mielenkiintoinen näkökulma. Parivaljakko jäi riitelemään näkemyserosta ja DD oli pihalla kuin lumiukko symbolimaailmassa. Rakkaat siskot ja veljet, katsellaan uusin silmin merkkiantia.
Tauon paikka
tauotettuja tarinoita
12.11.2013 14:00
12.11.2013 13:58
12.11.2013 13:58
12.11.2013 13:57
12.11.2013 13:56
12.11.2013 13:56
12.11.2013 13:55
12.11.2013 13:54
12.11.2013 13:54
12.11.2013 13:53
Rakkaus on määränpää
9.11.2013 16:57
Elämä on pölyttyvä päivä silloin kun en voi olla rakkaani rinnalla. Rakkaus on myllerrys joka asuu sydämessäni, tunnetaskussa. Se on kuin pullonkorkki joka posahtaa pintaan aina silloin tällöin. Rakkaus on kuin antoisa meri, johon on helppo vajota. Se on turvallinen olotila silloin kun voi rakastaa samaa vanhaa kiertokulkunsa vakiinnuttanutta tähteä.
Silloin kun rakastamme minä olen myös tähti, kaihoisa ja antelias, suorastaan höveli. Lakaisen mielelläni murheet siksi hetkeksi maton alle. En tartu menneeseen en ripustaudu tulevaan, rakastan vain kuin vuorovesi kohoten ja nousten tunteen harjalla. Tiedän että paluu arkeen sattuu. Ei siihen totu koskaan. Se pudotus tömähtää joka kerta yhtä kuuluvasti. Minun mieleni myllertää. Ristiriita jakaa minut aikavyöhykkeisiin ja paloittelee sydämeni pieniin muistosiivuihin jotka voin asetella aikajärjestykseen rakkaiden hetkien arkistoon.
En minä valita. Olen onnellinen siitä että on rakkaus. Se kantaa ja antaa voimaa. Ei meistä ole unohtamaan tätä rakkautta. Silloin kun elämä sallii niin on hetki aikaa taas elää ja hikoilla, kuohuta kuin ravihevonen laput silmillä sen ennätysvauhtia!
En kerro tässä îtapauksessaî vuosista tai vanhenemisesta. Ei sellaista ole olemassakaan. On vain hetket. Me olemme ajan kuluessa hieman kulahtaneet vanhasta loistostamme mutta ei se haittaa. Elämä värjää meidät uudelleen eri sävyin ja vanhojen katkenneiden toiveiden tialle kasvavat uudet ulokkeet. Yhdessä me takerrumme toisiimme vanhalla tottumuksella joka säteilee lämpöä. Miksi luopua ja unohtaa kun voi palata takaisin ñ myöhemmin.
Kerran kelluin kylpylässä yksin. Ympärilläni ei ollut ketään muita. Minä makasin siinä vesipedillä yksin hiukset levällään ja katselin itseäni kylpylän katossa olevasta peilistä. En ollut missään mutta olin siltikin. Olin elämän risteyksessä. Olin valinnut ja ajatunut hetkelliseen tyhjiöön. Myöhemmin etsin itseäni uudelleen hotellin puhtaiden lakanoiden välissä. En ollut varma olinko siinä lainkaan vai olinko vain unessa. Tila oli niin poikkeava arkeen pinttyneestä.Hetki oli tahraton.
Pakokaasua, ilmansaastetta. Silmiä kirvelee. En anna itselleni lupaa itkeä. Laitan kaiken huonon näön piikkiin vaikka oikeasti minun pitää pinnistää ettei suolainen joki valu poskipäilleni. Sitten itken kun olen yksin. Autossa. Ikävä pyyhkii kotireitin pois päästäni. Pyydän saatolle. Ajan miehen perässä. Hän selittää minulle että minun täytyy kääntyä vasempaan kun hän itse kääntyy oikeaan... en kuuntele... en halua tietää... yritän muistaa. Risteys lähestyy. Kaksi kaistaa. Sinä erkanet minusta ja ajat rinnalleni . Liikennevalot pakottavat meidät vielä hetkeksi kurkottamaan toisillemme hätäiset lentosuukot. Samaan aikaan samaa matkaa me käännymme poispäin toisistamme. Erkaannumme kumpikin omaan todellisuuteemme. Hyvästi hyvää matkaa. Sitten tulevat kyyneleet. Painan kaasua... vauhtia! Seuraavaan kertaan. Palaan takaisin... myöhemmin.
Takutonta viikonloppua
9.11.2013 16:40
9.11.2013 16:38
-Herkullinen voileipä ja lasi kylmää maitoa ja hyvä elokuva... antaisitko äidin katsoa tämän rauhassa.
Pyyntöni ei tuota tulosta. Anna Pippuri on suivaantunut kaikkeen, koko elämään, minuun.
- Sinä sinä ja sinä ja sinun elokuvasi! Argh että mua ottaa päähän!
Anna jatkaa koettelemistaan enkä minä kuule elokuvasta sanaakaan...
- Minä pyydän että annat minun nyt katsoa tämän hyvän elokuvan niin sitten minä autan sinua ja selvitän sen ison takun sinun hiuksistasi...
Sanon tytölle toiveikkaana ja yritän samalla höristää korviani tvruudun suuntaan jos vaikka kuulisin edes yhden tavun.
Sinä et osaa mitään! Sinulla on niin typerät ja ohuet hiukset ettet sinä mitään takkuja osaa selvittää! Sinulla ei ole sellaisia!
Anna jatkaa huutamista ja minä jään hetkeksi miettimään elämäni takkuja.
Tämä vuosi on ollut erityisen takkuinen. Moni asia on täysin umpisolmussa. Kun takku syntyy niin se kasvaa ja möykkyyntyy entisestään ellei sitä oiota heti.
Olen tämän viikon aikana uinut neljä kilometriä ja sukeltanut kaikkien takkukohtien läpi. Kilometrin matkalla minulla on 35 minuuttia aikaa miettiä kenenkään häiritsemättä erilaisia asioita ja myös ongelmia. Vedessä niihin ei tartu kiinni. Minusta tuntuu siltä kuin jättäisin ne helposti taakseni.
Samalla kun heitän surullisin mielin hyvästit nykyiselle elämälleni niin odotan kuitenkin innolla uusia haasteita.
Olisin halunnut asua täällä kaikessa rauhassa mutta nyt on pakko myöntää että se on mahdotonta. Ihminen on toiselleen susi ja minulla on anonyymien ilonpilaajien sankka joukko vastassani. Havahdun uudelleen kuulemaan mitä sanottavaa Annalla on...
- Et sinä kuitenkaan muuta pois täältä! Ei me mihinkään kaupunkiin muuteta! Olet sanonut että muutetaan kohta pois jo monta vuotta eikä me koskaan lähdetä mihinkään!
Mitä tuohon voi vastata. Totta. Olen luvannut muuttaa pois jo kauan. Olen halunnut lähteä mutta en ole voinut, en ole kyennyt eikä minulla ole ollut voimavaroja tai viimekädessä kyse on ollut siitä etten ole omistanut mitään enkä ole voinut taloudellisesti lähteä.
Nyt on tullut aika lentää kurjuuden pesästä. Olen katkera monesta asiasta ja monelle taholle mutta samalla olen ymmärtänyt ettei tuulenpesiä kannata rakentaa. Juoruämmät ja ukot ovat yksi paha takkupesä jossa tuulesta temmatut juorupuheet muodostavat valtavan paiseen. Lapseni ovat käyneet täällä jo monta vuotta koulua ja jos ei neljään vuoteen muodostu yhtään antoisaa ystävyyssuhdetta niin silloin on jotain pahasti pielessä. Minulla on ollut hyötyjäystäviä paljon jotka ovat esittäneet myötätuntoista ja hehkuttaneet aitoa ystävää mutta sopivan tilanteen tullen kääntäneet totaalisesti selkänsä. Hyötyjäystävät vievät vaikka tuhkatkin pesästä.
Minun pahin takkuni on ollut tänne jääminen. Järki on sanonut jo kauan että paras poistua näyttämöltä kun yleisö buuaa mutta sydän on vakuuttanut että kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu. Mukava nähdä aina välillä kaupassa ja toreilla ystävälliset kasvot ja ihminen joka tulee juttelemaan ja kertoo minulle kuinka paljon minua arvostaa.
Jonkin aikaa sitten minun takkuni selvisi kun tein ison päätöksen ja päätin lähteä pois, muuttaa muualle ja aloittaa elämäni alusta. Päätös pitää vaikka tarkkaa ajankohtaa en lähtemiselle tiedä. Ensin täytyy myydä kaikki rakkaat eläimet pois tai saatella ne hautaan ja hyvästellä maisemat. Rakkaat siskot ja veljet, voitte varmasti hyvin kuvitella miltä tuntuu tervehtiä vetokoiria ja rapsutella niitä korvantakaa samalla tietäen että kostea kuono kenties pian kylmenee routaisen mullan syleilyssä. Toivon että jokainen arvostelija laittaa saman asian omaan kokemuslistaansa.
Siinä se suurin takku. Päätös on tehty. Sen jälkeen sydänala on ollut paljon kevyempi mutta tekojen viipyminen ja pintkäjänteisyys vaativat malttia. Jos asiat olisivatkin niin yksinkertaisia niin lähtisin heti mutta kun en voi. Täytyy tehdä vielä paljon ennen kuin voi irtaantua.
Pesukone laulaa tallissa ja oijon hevosen harjassa olevia takkuja. Selvittelen sykkyröitä ja nieleskelen kyyneleitä. Tällaisena hetkenä tuntuu kaikkein pahimmalta. Tiedän ettei se sitten enää tunnu juuri miltään kun lähdemme mutta miten voin tulla tänne takaisin îmökilleî kun pihamaa on tyhjä. Ei enää kuulu koirien iloista tervetuliaishaukkua eikä hevosten lämmintä hörähdystä. Juuri tämän rikkonaisuuden vuoksi olen uinut kilometrikaupalla (yhteensä 25 kilometriä) etsien keinoa vapautua tästä muutoksen vaikeudesta nopeammin.
Viranomaistarkastus on tehty ja todettu että kaikki on ok. Ei eläimissä valittamista. Minun ei olisi pakko luopua ja lähteä. Sydämeni on kuitenkin rikottu niin pahasti ettei sitä enää näihin puitteisiin voi korjata. Kysyinkin tarkastajalta että entä sitten vaikka kaikki on ok... entä sitten? Meidän, minun ja lasteni elämä on pirstaleina. Kahdeksan vuotta helvettiä kun kotipitäjä haastoi huomisen ja lopulta on pakko sanoa vain että lähden alta pois. Sanoinkin tarkastajalle että vaikka miten olisi niin ei tämä enää auta koska minun mieleni on musta. En vain yksinkertaisesti enää usko mihinkään. Toivon että minulla olisi ihminen joka tulisi tänne siksi aikaa että hoitaisi nopeassa aikataulussa luopumiseni loppuun eikä minun tarvitsisi parkua silmiä päästäni. Yksi mahdollisuus on että joku vuokraisi hevostallin minulta ja antaisin hänelle saappaat kaupanpäälle. Saappaani ovat tunnetilaltaan suuret mutta ehkä joku huimapää tulevaisuudessa hyppää niihin.
Rakkaat siskot ja veljet, takutonta viikonloppua jokaiselle, rakkaudella!
Lupaus
8.11.2013 22:22
Rakkaat siskot ja veljet, ystäväni sanoi minulle että Darling, kirjoita seuraavaksi hauska vauhdikas kirjoitettu tarina. Jäin pohtimaan asiaa. Tarina on tuloillaan mutta elämäni on niin vauhdikasta ja käänteentekevää joka hetki etten ole kerennyt viime aikoina muuta kuin piirtämään tarinat kuvina... Koodimies, kun ehdit niin etsisitkö minulle kaksi tarinaani jotka kirjoitin viimevuoden puolella. Niitä ei ole koskaan julkaistu blogissani mutta ne ovat hersyviä tarinoita rakkaudesta ja minusta elämäni matkan varrelta. Niitä ei laiteta tänne vielä mutta laitan ne työnalle uudestaan...
Elämässä
kokemus on
lukko
Se täytyy avata sokkona
etsien ja tunnustellen.
Puolivälin tarinoita
8.11.2013 08:41
8.11.2013 08:40
8.11.2013 08:39
8.11.2013 08:38
8.11.2013 08:37
8.11.2013 08:37
8.11.2013 08:36
8.11.2013 08:35
8.11.2013 08:35
8.11.2013 08:34
8.11.2013 08:33
8.11.2013 08:33
8.11.2013 08:32
8.11.2013 08:31
8.11.2013 08:31
8.11.2013 08:30
8.11.2013 08:28
8.11.2013 08:22
Kuviot ja kuvat sekaisin
2.11.2013 12:37
2.11.2013 12:33
2.11.2013 12:32
2.11.2013 12:31
2.11.2013 12:26
2.11.2013 12:24
2.11.2013 12:23
2.11.2013 12:16
2.11.2013 12:15
2.11.2013 12:13
Ketun paikka
2.11.2013 12:13
1.11.2013 08:57
1.11.2013 08:54
1.11.2013 08:51
1.11.2013 08:50
1.11.2013 08:49
1.11.2013 08:49
1.11.2013 08:48
1.11.2013 08:46
1.11.2013 08:45
1.11.2013 08:45
1.11.2013 08:44
1.11.2013 08:43
1.11.2013 08:38
<Takaisin blogiin
<Takaisin blogiin
Marraskuussa 2013
kirjoitetut kommentit:
Darling kirjoitti 29.11.2013 08:08:
Kiitos Kummi! Nyt näkee maalata paremmin ja kettukin saa ansionsa mukaisen muotokuvataulun ja sarjakuvan.
Kummi kirjoitti 29.11.2013 07:43:
Siellähän on sööttejä rillejä melkein kaikissa päissä. Kettukin on ihmeissään.
Darling kirjoitti 27.11.2013 15:21:
Apua Koodimies! Minulta hävis DD's letters! 7 täydellistä viestiä on hukassa! Hups vaan ja savuna ilmaan! Tärkeitä!
Darling kirjoitti 25.11.2013 19:56:
La Mer, kiitos! Joskus tuntuu kuin pohjoinen tuuli toisi hempeän kitaran soinnin tänne asti
La Mer kirjoitti 25.11.2013 18:41:
Vau DD, kullankellantaista sadon aikaa noissa molemmissa maalauksissa, olet löytänyt hienon saundin.
Koodimies kirjoitti 21.11.2013 10:44:
Taisi lukumystiikka kostaa, liian monta pedon luvun numeroa, hui! No, serverin pätkimisestä tiedostoon kirjoittamisvaiheessa varmaan kyse, onneksi kaikki tiedostot pystyy tsekkaamaan ja palauttamaan tunti tunnilta. Homma korjattu.
Darling kirjoitti 21.11.2013 06:41:
Laskurissa oli luku 16006 ja sitten jäi pelkkä 6! Mites nyt koodimies, mistä saadaan takaisin kadonnut luku?
Darling kirjoitti 19.11.2013 17:53:
Saisinpas siirrettyä itseni viikon ajassa takaisin päin
Darling kirjoitti 19.11.2013 07:56:
Hei Koodimies, kävisitkö korjaamassa Annan blogin, siellä on joku hässäkkä
Darling kirjoitti 14.11.2013 23:10:
Eikös vaan olekin hupainen juttu tuo logomerkki, minä graafikko olin pyöritellyt sitä mielessäni ja yrittänyt avata uusia kuvakulmia mutta kun pojat kinbastelivat niin johan aukesikin ja kunnolla! Sen jälkeen tuli vielä mielleyhtymä vanhan levy yhtiön Love Recordsin logoon jossa oli paljon saman suuntaista ajatusmaailmaa.
Koodimies kirjoitti 14.11.2013 21:17:
Laitoin sinne Annan blogiin korjaustoiminnon, oli unohtunut aikoinaaan laittaa se päälle. Olipa hauska tuo kolmoskanavan logojuttu, nyt ei pysty nauramatta sitä kanavatunnusta katsomaan:) Fallos, fallos!
Darling kirjoitti 14.11.2013 08:15:
Hei koodimies,kiitos viimeisestä! Paketti piristi mukavasti. Käytkö kurkkaamassa Anna Pippurin blogia kun siellä on vähän kirjoitus virheitä ja en voi korjata niitä. Saisko sinne kans kohdan että voi korjata itse virheet tuoreeltaan.
Darling kirjoitti 10.11.2013 18:10:
Kiitos Koodimies! Ketun tarinoita on piirrettynä jo aika joukko joten sekin projekti etenee. Synkkää ja pimeää. Tahtoisin niin kaupungin valoihin.
Koodimies kirjoitti 10.11.2013 09:04:
Tarinat tulossa DD, kunhan pääsen täältä halkometsästä takaisin sivistyksen ja verkkoyhteyden pariin niin etsin ne muistelot, niin pääset muokkaamaan ja julkaisemaan.
Darling kirjoitti 8.11.2013 08:16:
Parhaillaan lataan aiheesta uuden sarjakuvan
La Mer kirjoitti 8.11.2013 08:14:
Puoliväliin tuleminen kannattaa aina, you know:)
Darling kirjoitti 8.11.2013 00:32:
Kiitos La Mer, olisiko tyyli sopiva kaksin noin, ajaton, pirteä myös väliin vallaton. Olisiko silloin puoliväliin viitoitettu matka?
La Mer kirjoitti 7.11.2013 22:23:
Kyllä kaksissa voisi olla ideaa, voisi vaihdella eri mielialojen ja haasteiden mukaan: DD puhuu asiaa, DD irroittelee:)
Darling kirjoitti 7.11.2013 19:39:
LaMer, jompi kumpi parempi vai kumpikin jos aurinkoa vastaan voi suojautua halvemmin
La Mer kirjoitti 1.11.2013 08:42:
Luin juuri viestin, olen nukkunut univelkoja pois, vaikka vuorokausia minulta ei ole joutunutkaan hukkaan:) Se nimi sarjikselle, josta puhuimme näyttä olevan aika raskaasti suojattu, mutta usko että tilanteeseen voidaan keksiä ratkaisu. Palataan.
Tällä blogisivulla on käyty 1858 kertaa!