I send greetings to the mysterious man...
My next set of my comics tell a story about me and a mysterious man. I have had a dream that one day I find a loving man and then a loving man find me. Dear sisters and brothers stay tuned and I will tell you the whole story!
Elämä on vaihtelevaa alamäkeä
Ystävät päästävät irti
silloin kun tarvitsisi kiinnipitävää kättä
Sinä poljet minä ohjaan mummolaan kun käypi tie...Talvella on mukava laskea mäkeä vesikelkalla tai potkutella vanhalla potkukelkalla. Reet odottavat elosuojassa hevosta valjaisiin.
Kesäkuvat Pienimummolasta löytyvät Myytävät taulut-osiosta.
Navetan seinustalla on linnuille pesiä.
Heinäladon pääty navetan yhteydessä
Elosuojan pariovet
Aitan takaa on lyhyt matka rantaan
Myytävät taulut osiosta löydätte kuvia Darlingin rakkaasta mummolasta. Toivon että Pienimummola saa uudet ihanat omistajat mahdollisimman pian.
Mennyt on aika lapsuuden mutta vieläkin kun menen sinne mummolan pihamaalle ja istahdan papan vanhan istuinkannon nokkaan niin voin kuulla iloisen puheensorinan, naurun ja pihamaalla juttelevat iloiset ihmiset. Päivänkakkaraniityllä hirnahtaa polle ja jossain kauempana ammuu lehmä ja me lapset juoksemme hiukset hulmuten rantaan uimaan!
Elämä on extremiä
elämä on viidakko
elämä on ajatus
huokaus pimeässä
ja eksyneen edessä
avautuva ovi lähteä johonkin
tietoisuuden tuolle puolen
Kuu-ukko on melkein täysi. Lieneekö johtunut siitä tämä ukkokeskeinen ideointi...
Ja vuosikin on 2013!
Repo rallattaa jossain kaukana, osoite tuntematon vaikka joskus tuntuu siltä kuin sen surullinen haukku kuuluisi tänne asti. Onneksi toinen repo saa pojan nauramaan!
30.8.2013 lauantai
Niitin hevosille heinää viikatteella ja tätini kävi uhoamassa minulle että hänelle rakkaat îhänen sukulaisetî ovat sanoneet että hänelle kuuluu kaikki mitä vanhassa pihapiirissä ja rakennuksissa on ja että hänelle kuuluu myöskin peltoala mitä niitän. Hienoa! Sanoisin että ahneus se tätä maailmaa rahan ohella pyörittää.
Ratsastin Läikällä ja Aatamilla kevyesti tallinvierus aitauksessa. Laitoin Minnille valjaat ja ajoin sillä takaa päin kävellen samaisessa aitauksessa. Minni tanssi takajaloillaan ja välillä teki täydellisen tenän ja murjotti minulle.
Heinäpaalin arvoitus selvisi, sen mikä oli tuotu salamyhkäisesti pihaan ñ koko paali on aivan läpimätä homeessa! Sellainen lahja! Tai paremminkin almu tai köyhälle heitetty ropo.
Kävin ratsastamassa Pepillä. Hieno lenkki pitkästä aikaa. Kahden tunnin rauhallinen maastoilu. Onneksi tuttava tuli siksi aikaa lapsenvahdiksi. Metsäpolulla hermo lepäsi, mitä nyt sitten hirvikärpäset aiheuttivat vähän sydämentykytystä. Kotipihaan tulin koulutien kautta. Ihmettelin kun auto ajoi ihan kannassa kiinni. Serkkupoika ajeli nokka pystyssä pihan läpi, tervehti kun oli pakko, kun minä näin, myöhemmin huoltoasemalla tankattiin yhtä aikaa eikä ollut enää näkevinään tai tuntevinaan.
Kävin ajamassa Spinellä. Sepäs olikin mahtavan hyvä. Hevonen taipui mihin vain mihin minä sen ohjastin ja kaikkein suurin plussa tuli siitä ettei se pelännyt mitään.Taisi iskeä ravikärpänen. Ohjastuksenkin muistin vielä. Ei minusta kuitenkaan kilpaohjastajaa tulisi, yksi kesken jäänyt ravikorttikurssi sen todisti.
Nyt kun tätä kirjoitan päiväkirjamerkintöjen myötä puhtaaksi torstaiaamuna 12.9 niin tuijotan vaan tiistain kohtaa ja tuntuu siltä että sen päivän osalta on kadonnut kaikki tieto pois... Olisiko ollut se päivä kun tarkastajat kävivät... koko päivä on tyhjää täynnä, ammottava tyhjyyden aukko. Joku oli käynyt tarkastamassa tallissa heinäpaalit, totta ettei siellä paljon ruokaa ollut kun vain kolme pikkupaalia. Paras oli kun tarkastajille oli sanottu että syötän pihasta sellaista heinäpaalia joka on ollut siinä useita vuosia, aiv:tä joka kasvaa sieniä. Koirien ruokasäkit ja hevosten Prix olivat tarkastushetkellä auton peräkontissa ja hädissäni hukkasin avaimet. Jälkeen päin oli mukava lukea papereista että olen tahallisesti jättänyt ovet avaamatta. Ruokaväitteeseen hevosten heinistä vastasin vain että ruokaa kyllä on edelleen se 12 ha pystyssä. Näin toimii kyläyhteisö kun ihmistä savustetaan pois maisemista. Isonokka ja Hani saivat tarkastuksen yhteydessä juosta irti. Jos minulla olisi jotain salattavaa niin olisin varmasti laittanut Isonokan piiloon ihmisten silmistä. Se oli yhtä surkean laiha kuin tullessaan mutta korvat sentään oli puhdistettu, kynnet leikattu, madot häädetty ja turkki alkoi olemaan kiiltävä.
Uin kilometrin.Jätin toimeentulotuki hakemuksen täydennykset joita pyysivät. Halusivat valtakirjan lapsen harrastusmaksuveloista joihin hain avustusta, ei sellaiseen voinut suostua, sitäpaitsi laskut olivat hakemuksessa mukana. Nyt asiaani käsitelty jo kaksi viikkoa. Anna ei lähtenyt enää viulutunnille eikä orkesteriryhmään. Hän itki koska edellisellä kerralla koulussa joku samassa ryhmässä olijoista oli valehdellut hänelle ettei teoriatuntia ole ja sitten seuraavalla kerralla viuluopettaja oli arvostellut kovin sanoin ja pahoittanut lapseni mielen sättimällä ettei hän voi olla orkesteriryhmässä koska ei osaa soittaa. Mitä?! Sanon minä! Eikös siellä sen vuoksi olla että siellä opettaja opettaa soittamaan! Kannustus ja rokaisu eivät kuulu kyseisten opettajien rebertuaariin. Viime lukukauden opettaja sai pitää virkansa vaikka häiriköi alkukesästä meidän pihassa. Hän on onnistunut siirtämään asenteellisuuden myös muihin opettajiin. Lopuksi vielä huomautus siitä että kun kävin tänään aamupäivällä uimassa niin lapset olivat tuolloin koulussa. Keväällä joku oli tehnyt ilmoituksen sosiaalitoimistoon että olen ollut uimassa, yksin. Kyllä, yksin, sillä lapset olivat koulussa.
Annalla pääsi itku silloinkin kun olisi pitänyt mennä teoriatunnille eli kiusaajat voittivat ja kiusaamiseen alistuneet opettajat siinä ohessa.
Torstaina alkoi myös ajojahti joka poisti Isonokan meidän pihasta. Meillä kävi koiran îentinenîomistaja joka esitti uhkavaatimuksensa, valehteli ummet ja lammet ja lopun olen jo kirjoittanutkin aikaisemmin. Tuolloin koira sai itse valita eikä lähtenyt miehen mukaan. Sinä päivänä minä kuulin etten enää saisikaan ostaa heinää enkä kauraa vaikka niin oli aikaisemmin sovittu.
uinti. Kilometri mietiskelyä. Edellisen päivän vieras laittoi hamekankaan asialle ja Repo rassukka lähti (koko surullinen rallatus aikaisemmin luettavissa). Koulukiusaaminen jatkuu aina vaan ja pahenee. Tyttö ei enää suostu musiikkiopistolle! Kellopään kakara on kertonut koulussa kaikille valheita siitä mitä hänen isänsä teki tyttö kieltää minua puuttumasta asiaan että sitten kiusaaminen pahenee entisestään.
perjantaina klo 17.oo elokuviin katsomaan Monsteri yliopisto Alexanderkin pääsi ensimmäisen kerran elokuviin! Minulla oli pojassa piteleminen, ilmat lähti pihalle kun Allu pomppi niin rajusti sylissäni. Ensin meinasi koko pyörätuoli lonkkalehtia lentoon pojan mukana joten sen vuoksi minun piti napata Pikku Prinssi syliini. Lipunmyyjä oli kiltti ja päästi meidät takaovesta sisälle, sanoi että hänen osaltaan ensimmäinen kerta kun pyörätuolin kanssa tullaan elokuviin...
Ensin kävimme Nivalassa uimassa klo 11 ñ 13. Sieltä suuntasimme Ylivieskaan Hyvinvointi-messuille. Takaisin palatessa Anna poimi kimpun auringonkukkia pellolta jossa luki että îsaa poimia.îAvasimme auton ikkunat ja vislasimme ja toivoimme että Isonokka kuulisi eikä surisi niin paljon kuin me toisaalla. Elämä on yksinäisyys ja luopumista.
Ystävän apu ja kahden tunnin ratsastusretki. Ratsastettiin Annan kanssa kahdestaan kahden tunnin maastovaellus.
îEikös äiti se Rex ollut minullekin tavallaan lahja, niin kuin koko meidän perheelle... niin ja erityisesti minulle kun Rex tuli meille silloin kun oli minun viimeinen tanssiesitys viime keväänä Nivalassa. Muistan miten se koira oli odottamassa auton kyydissä ja nyt sitä ystävää ei enää ole. Voi äiti, miksi se ilkeä nainen vei minulta sen lahjan pois... saako niin tehdä...î En osannut vastata lapsen kysymyksiin. Surullista ja halpamaistahan se on. Anna nukkuu kun tätä kirjoitan. Alexander vielä valvoo. TV:stä tulee Terranova. meidän kotikärpäsissä ja hirvikärpäsissä on henki lähes yhtä lujassa ellei tiukemmassa. Minun pitää vielä lähteä käymään pimeässä mutka tallilla. Onneksi minulla on Paimenpoika joka voi olla irti mörönsyöttinä. Ulkona risteilee lepakoita! Poliisit ajelevat jatkuvasti pihan läpi! Poliisi mustamaalaa minut mustalla maijallaan.
Darling on äiti joka kerää kirppareilta löytyneitä aitoja turkiksia, hattuja, bonchoja ja kenkiä ja tietenkin aitoja koruja joissa on jokin teema ja muisto. Lisäksi jokaisessa huivissa on näkymätön lappu millaisesta reissusta tai rakkaudesta se on lähtenyt muistuttamaan.
Anna ei voi menä kouluun koska siellä on koululaisille retki R.Kellopään kotiin katsomaan miten hän valmistaa kultakoruja. Tyttö jää kotiin. Ei hän voi mennä sellaisten ihmisten luokse jotka ovat hirvittävän pahoja. Annan stressi koulusta oli niin valtava että sunnuntai-iltana nousi kuume ja vatsaa nipisteli kovasti. Tytön piti monta kertaa yökätä, hänelle tuli niin paha olo pelkästä ajatuksesta mennä Kellopäiden kotiin.
Ensimmäinen mersun takakonttilasti heinää heti aamusta. Sitten valitus epäinhimillisestä kohtelusta alviralle ja ihmisoikeuliittoon.
Darlingin päiväkirjaamo...monet itkut päivän mittaan, tyttökin kotona, pelkää kouluun menemistä, en saa enää soittamaankaan...jne jne. Lomatoimisto, onneksi saan vihdoin ostettua heiniä! Tosin sitten ei meillä ole elämiseen yhtään rahaa vaan kaikki rahat menevät hevosten heiniin, Toivottavasti jotenkin pärjätään.
Se ukkomies josta olen aikaisemmin kertonut kävi meillä ja kun käskin pois ennen kuin kerkesi huvilalle asti tulla niin ukko suuttui kun laitoin vonkaamiselle pisteen ja särki hevosaitaukset ja päästi varsat karkuun! Tottakait haulikon omistajan pellolle.
Totta se oli että minut on heivattu sivuun yhden rakkaan ihmisen elämästä. Ei se mitään, tiesinhän minä että näin käy, ei voisi olla muuten sillä kaikki menee juuri näin ja tyhjiö minun ympärilläni on täydellinen.
Mietin usein tuota myrkyn levitystä pihapiiriin, montakohan elukkaa ja ihmistä tässäkin huushollissa on kuollut ympäristömyrkkyjen vuoksi... Tänäänkin monet itkut monella viranomaisella. Sossuille en mene itkemään. Kun kerran toimeentulotukea ei makseta niin olkoon, valitan päätöksestä mutta nyt on löydettävä töitä ja pian.
12.00
Lopuksi tapahtui sitten seuraavaa ihan kuin tässä kaikessa ei olisi jo tarpeeksi. Huomasin että Minnillä oli nirhauma päässä. Otin hevosta päitsistä kiinni ja ajattelin viedä sen talliin parempaa tarkastusta varten mutta sitten hevonen peruuttikin äkisti taaksepäin ja hyppäsi pystyyn. Samalla hevonen tempaisi minut mukaansa ja kun hevosen etukaviot iskivät uudelleen maahan niin maan ja kavion välissä olikin minun varvas poloinen! Voi sitä kauheaa kipua mikä tuntui aivan heti! Otin hevosesta uudestaan kiinni koska pelkäsin sen karkaavan naapurin vasta myrkyttämälle pellolle. Sama toistui mutta tällä kertaa minä lensin nurin maahan enkä onneksi jäänyt kavioiden tallomaksi. Seuraavaksi minun oli pakko nilkuttaa talliin hakemaan riimunnaru vaikka jalkaan koski aivan mahdottomasti. Minulla ei tapahtumahetkellä ollut jalassani kuin mitättömät pehmeät sandaalit.
Lopulta hevonen oli sisällä tallissa ja tuska jalassa aivan kauhea. Nilkutin autoon ja lähdin samantien katsomaan jos pääsisin lääkäriin. Aikoja ei ollut vasta kuin iltapäivällä joten jouduin lähtemään niine hyvineni kotiin takaisin. Kotona muistin kyllä kylmä ja koho ensiavun ja lepuutin jalkaani yläasennossa. Onneksi tyttö oli kotona ja auttoi äitiään parhaan jaksamisensa mukaan.
Iltapäivällä menin lääkäriin kun minulla oli sovitusti aika siellä. Tai niin minä ainakin luulin. Istuin siellä kaksi ja puoli tuntia yli oman aikani odottamassa eikä minun aikaani tullut vieläkään. Lopulta lähdin kotiin, sanoin etten voi viipyä täällä enää pidempään koska minua tarvitaan kotona.
Koko ilta menikin sitten siinä kärvistellessä jalan kanssa. Iltaa kohti kipu vain yltyi ja minun täytyi jo neuvoa tytölle mitä hänen pitäisi tehdä jos pitäisi soittaa äidille ambulanssi. Tuska paheni entisestään ja minä itkin ja huusin ääneen kivun kourissa.Samalla nousi kuume. Olin aivan horkassa ja palelin enkä meinannut enää kyetä puhua. Lisäksi kovat kipulääkkeet eivät tuntuneet tehoavan ollenkaan.
Tapahtui tänään muutakin painostavaa. Nimittäin toimeentulotukipäätös tuli ja se oli kuten arvata saattaa ihan hanurista. Siinä luvattiin tytölle vähän harrastusavustusta jos toimittaisin laskut heille ñ ne laskut olivat siinä palautuskuoressa mukana ñ lisäksi luvattiin pojalle 30Ä avustus uuteen patjaan! Kysyn vaan että minkäköhän patjan lapseni sillä rahalla voisi ostaa?! Siinä se eikä sitten muuta, ei rahaa ruokaan, lääkkeisiin, elämiseen mihinkään.... Toimeentulotukipäätös oli kielteinen. Olen odottanut päätöstä kolme viikkoa ja elää kituuttanut eteenpäin ja nyt se sitten oli kielteinen kuten arvata saattaa.
Keskiviikko aamuna jalan kipu oli edelleen kova. Jotenkin sain nilkutettua pojan ylämäkeen koulutaksille. Terveyskeskuksessa jalka kuvattiin ja lääkäri totesi ykskantaan että î-varpaan luu on selkeästi poikki. Varvas täytyy teipata kuukaudeksi kiinni viereiseen varpaaseen ja sitten kahteen viikkoon et saa juuri rasittaa sitä että luutuminen lähtee hyvin käyntiinî. - Jestas! Minä huokaisin. Miten minä selviän arkipäiväisestä elämästä jos käveleminen tekee kipeää eikä kunnolla pääse liikkumaan.
Olen koko aamupäivän miettinyt että miten se olisi ajallisesti mahdollista tehdä hevoshaka yli kymmenen kilometrin päähän ja ratsastaa sinne aina hevonen kerrallaan ja palata kävellen kotiin takaisin hakemaan seuraava hevonen. Entä miten minä voisin jättää ne hevoset sinne pimeään yön yli niin etteivät ne pelkäisi ja lähtisi vauhkona laukkaamaan aitausten läpi. En voi mitenkään tehdä niin. En ole kone. En yksinkertaisesti jaksa.
Nyt olen tälle aamulle käynyt viikatteella niittämässä ensimmäisen kuorman eli sullonut heinää mersun peräkonttiin niin paljon kuin sinne mahtuu. Olen autossa itkenyt tätä elämän raadollisuutta ja sitä miten minusta on tullut hylkiö josta ei kukaan välitä. Luin paperit joilla tulee loppu tähän minun ja lasten elämään. Syyskuun loppuun mennessä me lähdemme täältä pois, en tiedä vielä minne, mutta näin nämä ihmiset aikaansaivat sen mitä ovat vuosikaudet järjestelleet ja systemaattisella ajojahdilla aikaansaaneet.
Minulta on mennyt usko kaikkeen ihmisyyteen, hyvään ja kaveria ei ainakaan kannata auttaa. Miksi en saanut olla ihminen muiden joukossa, elää rauhassa ja olla arvokas omalla tavallani.
Ihmisoikeudet
1.9.2013
Hei, tervetuloa, DD on maisemissa. Nähdään huomenna!
tulihan sitä blogipäivitystäkin :) hei voisin huomenna tulla siellä pyörähtämään, onko dd maisemissa? :)
Kiitos terveisistä! Toivottavasti pääset tulemaan! Laitatko minulle sähköpostina osoitteen mihin voisin laittaa kuvia
Mä yritän päästä lokakuussa käymään siellä. Terveisiä kaikille!
Yes I have, dear Anna. Too many hobbies
Do you have many hobbies?
hello my name`s anna.l`m ten years old.My brother,Aleksander,is twelve.Here`s my mum.She`s pretty.
lä välitä noista(:
Never Ending Hope and Love and Peace to everyone and remember that Love is everything! With Love Darling
Hei Koodimies, otahan varmuuskopiot talteen tästä minun blogistani. Mietin että jos pitäis vuoden tauon kirjoittamisessa.
This is my interesting life. This farm is my kingdom. I am so great women like a queen in my comic strip. I have a good hear and a lot of stories what I would to tell to you my best friends, my sisters and brothers. Iam very sad that some anonyme people hate me so much. End well all well. Read and enjoy my stories and remember to love each other!
Olen tehnyt ilmoituksia ilkivallasta mutta niitä ei ole koskaan tutkittu. Ketään ei kiinnostanut nekään uhkaukset joita sain puhelimeeni. Hyvä vaan jos joku tekee kirjoituksistani ilmoituksen niin silloin asiat käsitellään juurtajaksain ja perusteellisesti oikeusteitse sillä vain ainoastaan sillä tavalla kaikista puheista tulee loppu ja mekin - minä ja lapset- ehkä saamme elää rauhassa. Olen kyllästynyt nimettömiin kiusantekijöihin ja mustamaalaajiin joten julkinen oikeuskäsittely olisi varmasti paikallaan. Minä pysyn sanojeni takana. Voisihan joku siinä sivussa tuhota koko reilun vuoden blogikirjoittamisen ja noin 5000 sarjakuvaruutua. Herääkin kysymys kuka yritti hakkeroida lapseni blogisivuston...
Olisiko kenties syynä se että olet tuonut julki että joku kulkee pihassasi tekemässä ilkivaltaa ja kulkee ikkunoiden takana, eli mitä kirjoituksissasi tuot jatkuvasti esille. Olisiko tarkoituksena vaikka valvoa liikkuuko joku ylimääräinen siellä? Vaikea sanoa..Jos ymmärsit kirjoitukseni uhkauksena, niin ymmärsit sen hieman väärin, ihan vaan ystävällisenä neuvona kerroin että joku voi ottaa sen verran vakavasti kirjoituksesi että tekee niistä ilmoituksen ja totta puhuen niissä voi osaltaan täyttyä siihen edellytyksetkin. Minun takia ei ainakaan tarvitse pelätä lapsia kouluun laittaa.
Haluaisinpa sitten vastauksen siihenkin että miksi esimerkiksi pari viikkoa sitten tiistaina noin kello kymmenen illalla poliisiauto ajoi meidän pihaan, pysähtyi siihen ja koirat nostivat kauhean elämän. Olin kotona mutta musta autoni oli sivummalla joten todennäköisesti he eivät huomanneet sitä. Ei ollut ainoa kerta. Miksi? Sana on vapaa ja voin kirjoittaa mistä haluan. Minua on ihmisten taholta riepoteltu kahdeksan vuotta. Kannattaa myös miettiä millaisia uhkauksia blogiini kirjoittaa koska sitä lukee myös lapseni. Toisekseen mitä tervehtimiseen tulee niin onhan virkavalta valheellisesti suututtanut minun naapureitani kertomalla että heihin kohdistunut nimetön eläinsuojeluilmoitus on varmasti ollut minun tekosiani. Siihen on loppunut tervehtiminen. Minulla ei ole mitään syytä kostaa kenellekään tai tehdä kenestäkään mitään ilmoituksia. Onko minua autettu? Oman edun tavoittelu on ainoa syy miksi minua näiden kahdeksan vuoden aikana on autettu. Tosin sekin on loppunut jo aikapäiviä sitten. Kirjoituksestasi huokuu selkeästi että minä olen sinun mielestäsi paha ihminen. Tiedätkö, mieti joskus tunnetko minua oikeastaan ollenkaan, olemmeko koskaan keskustelleet toistemme kanssa, olen vaikeasti vammaisen lapsen äiti tässä umpi vihamielisessä kyläyhteisössä ja yritän pärjätä päivän kerrallaan. Sitäpaitsi "barbipoliisi" tuli siitä että lapseni pelkää kuollakseen kaikkia pihan lähistöllä liikkuvia. Kuvastani ei näy mistä kulmasta se on kuvattu joten mitään tietä ei ole eikä kasvoja. En siis tiedä kuka sinä olet nimimerkin takana? Yhtään ihmistä en ole koskaan käännyttänyt pois. Jokaiselle olen keittänyt kahvit. Ensi yön mietin tarkkaan uskallanko huomenna laittaa lapseni kouluun entä uskallanko poistua kotipihasta. Muuten kaikille tiedoksi että tänään selvitin verottajalle että joku on minun selkäni takana tehnyt Tolpan tallille kotisivut ja sieltä löytyvät kaikki yhteystietoni! Tosin yhtään ainoaa kuvaa ei ole tästä tallista. Rakkaat siskot ja veljet! Muistakaa rakastaa toisianne ja jos blogini ärsyttää niin sitä ei tarvitse lukea.
Jos minulle soitetaan että minut on kuvattu blokissasi, niin olen hieman ihmeissäni. Jos sinulla on jotain asiaa niin voisit vaikka sanoa suoraan. Jos syyttelet jokaista naapuria siitä että käyvät "kyttäämässä" sinua niin ei ole ihme ettei sinulle apua enää tule tai sinua ei välttämättä enää tervehditä, vai onko? Minä en ole ainakaan sinua tai sinun tekemisiäsi seurannut, että sinällään ei "kalikka kalahtanut" jos omalla tiellä ei saa liikkua normaalisti, ilman että siitä tuollaisia syytteitä esitetään, on se hieman erikoista. Sana on varmaan vapaa kyllä, mutta osa teksteistäsi on aika selviä sen suhteen kenestä ne on kirjoitettu, osa jopa täyttää rikosnimikkeen, eli siinä mielessä kannattaa hieman miettiä mitä kirjoittaa.
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa... barbipoliisi on poliisi tai sitten se on vaikka barbi tai bimbo tai mikälie barbi benton tai joku joka sieltä sydämestä omantunnon lisäksi löytyy tai sitten se on vain barbipoliisi mielikuvitushahmo tai naapuri joka haluaa olla poliisi... Minulle ei kuitenkaan tulisi mieleenkään että menisin seisoskelemaan ja tarkkailemaan naapurin tai lähistöllä asuvan elämää ja asioita... yksityisyys...
Mitähän tuokin taas kuvaa?
Olin tosi pettynyt kun piirsin viime Huhtikuussa sarjiksen lehtitalon väestä ja lähetin sen heille kyselläkseni jos olisi vähän töitä... en ole saanut minkäänlaista palautetta piirroksistani, en hyvää enkä pahaa joten julkaisen kuvat sitten omassa blogissani. Vastikään eräälle henkilölle ,joka esiintyy jutussani eri nimellä, oli kerrottu blogistani ja jutusta, kuvista...muistutan edelleen että sana on vapaa eikä blogiini kätkeydy mitään salaliittoteoriaa. Toisin on sen ilkivallan ja kiusanteon laita joka minuun on kohdistunut kahdeksan vuotta, kylän juoruämmät ja ukot ovat kunnostautuneet nimettömien mitättömien maskiensa takana.
Hyvä juttu Koodimies, puhelinta ei edelleenkään ole joten laita vaikka viestiä sähköpostiin
Joo, ovat varmaan tukossa aktiivisen käytön vuoksi ja vaativat vähän putsaamista. Piakkoin varmaan käynti onnistuu.
Selvä peli Palapeli, nähdäämpäs sitten huomenna!
heissan, minä tulen huomenna sitten vasta aamupäivän puolella.. käyn navetoimassa ensin aamutuimaan :) nähdään siis huomenna :)
OK ja meidät löytää täältä jos joskus ennätät tulemaan paikanpäälle, pitäisi varmaan tämä macci kans huoltaa ja pöytäkone meinaa sanoa näkemiin eikä tahdo enää tehdä yhteistyötä piirtämisen kanssa. Sammuilee omia aikojaan ja pitää sitten käynnistää uudelleen.
No jopas jotakin! Näyttää aivan kuin robotin työltä. Mietinpä jos voisin harhauttaa tuollaiset sotkijat jotenkin. Palaan asiaan.
Koodimies, joku on iskenyt ja hakkeroinut Anna Pippurin blogia taas! Aika huolestuttavaa kun tänään oltiin tärkeässä palaverissa jossa aiheena oli kiusaaminen ja nyt on tehty uudestaan pahaa tytön blogille.
Reippaita ja hyviä kuvia siellä tosiaan onkin. Arkistoon meni syyskuuhun asti, joten taas mahtuu.
Anna Pippurin blogi pursuaa kuvia. Sinne voisi kohta ilmestyä arkisto. Kamera on ollut ahkerassa käytössä.
Mummolan voi vuokratakin jos ei halua tai voi ostaa sitä. Minulla on vielä ihan tarpeeksi mummolafiilistä kun on tämä poikkimennyt varpaanluu ja käveleminen sujuu parhaiten mummotossuilla. Niin ja sitäpaitsi minä asun toisessa minun mummolassa. Tästä kotipaikastani kertoo Lehtosen kirja Taistelu Heikkilän talosta. Siitä on olemassa myös vanha elokuva. Joskus minusta tuntuu ettei se taitelu lopu koskaan...
Kiitos kun poistit. Joku sinne oli käynyt ilkeyksissään säätämässä. Todennäköisesti koulukiusaaja kavereineen.
Poistin sotkut. Seuraillaan jatkuuko homma ja sensuroidaan epäasialliset kommentit ja räpellykset.
Anna Pippurin blogia on joku käynyt tärvelemässä. Lieneekö kiusaaminen ulottunut myös sinne.
Exän suusta kuulee totuuden "sarjakuvahahmosi näyttää aivan missiltä toisin kuin sinä. Sori vaan mutta se on totuus". Hm, jäin pohtimaan asiaa, vastasin vain erästä runoilijamiestä mukaillen "karu mutta kaunis". Lämmintä mukavaa syysmaanantaita kaikille!
(:
Ikävä kuulla ettei teitä edelleenkään osata jättää rauhaan :( Tsemppiä Anna Pippurille! Inhottava tunne kun pelottaa mennä kouluun...:/
Kiitos Palapeli! Hienoa kuulla että laittavat oikean ihmisen. Perjantai ja 13.päivä onkin hyvä työpäivä. Oikein arvasit ettei minulla ole enää puhelinta enkä sitä oikeastaan ole kaivannutkaan.
yritin sinulle soittaa :( muttei minulla enää semmosta numeroa taida olla mikä olisi käytössä :( tulen sitten huomen aamulla hommiin :)
huh huijaaaaaaaaaaa a(:
DD, arkisto elokuusta tulossa tuotapikaa. Systeemi tekee sitä parast'aikaa, joten voit jatkaa kirjoittamista blogiin.
Täytyy kirjoittaa varastoon, liian täyttä kuukauden kohdalla kun Syyskuu tulee Elokuun jatkoksi