Kesäkuussa 2014 kirjoitetut jutut:

Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 11

30.06.2014 02:54

Hetkessä olin taas jossain muualla. Paiskauduin valon nopeudella. Putosin kanjoniin jonka pohjalla kukki tulppaaneja. Väriloisto oli silmiä hivelevä. Tulppaanien varret olivat pitemmät kuin todellisuudessa, sievästi ne väistivät minua kahlatessani tulppaanimeren halki. Silminkantamattomiin tulppaaneja! Kauniita ja hohtavan värikkäitä! Kuulin oman pääni sisällä sydämeni lyönnit. Se löi tiheään. Minua jännitti. En kuitenkaan tiennyt mitä seuraavaksi olisi tulossa. Luottaen vaistooni jatkoin matkaa. Maaperä muuttui erilaiseksi. Vähitellen tunsin askelten alla sorakiven rapinan.

Tulppaanit harvenivat ja loppuivat. Tulin tulppaanimeren rannalle. Edessäni oli alkava kiviaavikko. Vuolukivi laattoja suuren aavikkomeren verran.

Astuin ensimmäiselle kivelle ja tunsin kuinka se liikahti allani. Väistin vaistomaisesti ja ojensin jalkani toiselle kivilaatalle. Samassa huomasin että kivien pintaan oli kaiverrettu jotain. Se oli pölyn peitossa mutta erottui hädintuskin ñ uusia tavuja ja kirjaimia...

- Valitse! Kraak kraak!

Kuulin korkeuksista korpin kraakkuvan äänen. Yritin tähytä sitä yläpuolellani mutta samassa minua huimasi. En voinut katsoa ylös enkä luoda katsettani alas maahan. Seisoin siinä jähmettyneenä enkä tiennyt mitä seuraavaksi tehdä. Minua pelotti. Entä jos jalkani lipeäisi ja putoaisin maan syvyyksiin...!

- Keskitä voimasi ja mieti paljonko on paljon, jotain minkä tiedätkin, silloin kun määrä on lopussa ja pieni on suurta.

- Tuska! ƒlä puhu minulle noin, kerro suoraan minkä valitsen! Ei arvoituksia eikä korulauseita!

Huusin korpille epätietoisena sillä minusta tuntui että olin entistä enemmän pimennossa ja hukassa polulta.

- Korut ovat rikkautta ja sidoksissa rakkauteen mutta joka ei niitä jaa rakastaa puhtaasta sydämestä, aidosti.

- Ei Tuska! Ei näin! Kultaa ja kimallusta! Minä haluaisin sellaista rakkautta, kultaa!

- Ei Darling, ei kultaa vaikka nimesi liittyy siihen, et silti löydä onnea rikkauden ja kullan kautta.

- mutta jos rakastaa niin antaa lahjoja.

- Tarjoaa tunteita lahjoina. Eläminen ja koetut hetket ovat rikkaus sinänsä ne ovat kultaakin arvokkaampaa.

- Onko näin?

- On. Hetket voivat olla julkisia tai kahden sydämen välisiä.

Silloin minuun iski pohjaton kaipaus. Sydämeni kumpusi muistoja hyviä herkkiä ja ihmeellisen ikuisia liikahduksia jotka toivat ikävän jostain kaukaa...

- Minä olin kerran hanin au... kulta...

Jalkani vieressä helähti. Jotain kiiltävää. Kurkotin käteni ja tartuin siihen. Se oli riipus joka oli hautautunut osittain kivilaatan alle. Sen sievä pinta kimmelsi ja kun hipaisin sitä sormellani sen pinnasta nousi esille oinaan sarvet ja tavu...

Sen

Sen ottaa
kuka sen saa
ja kenelle rakkaus
annetaan

Riipuksen alta paljastui myös ryppyinen paperinpala joka oli haalistunut ja monin kerroin taiteltu. Siinä luki tuskaisella käsialalla îKuin vanhat narkkarit
toisiemme piikiteltävinä.
Kylmässä kylppärissä
rakkaus ja minä. (By Juice Leskinen)î

Rakkaus ikuinen ja loputon kuin päivä ja pilvipouta. Loistetta ja kimallusta ja välillä sateisen harmaita sadepilviä, harso sateen utuinen pinta ja minun suruni on aito kuin rakkaus. Ikävä poltti rintaani ja huusin ilmoille:

- Miksi nääääiiinnn! Miksi näin?! Elämä! Miksi veit minulta pois sen jota rakastin?!

Samassa hetkessä maa jyrisi. Askelmalaatat liikahtelivat jalkojeni alla ja minä vajosin.

- Ei! Eiii! En haluaaaa! Kuolemaa ei ole! Minä haluan elää!

Jatkuu huomenna

---

29.06.2014 15:09

Pikkuhiljaa mun todellinen luonne ja lookki alkavat muistuttaa entistä enemmän sarjakuvahahmoa!

---

29.06.2014 14:48

Parempi pitäytyä digitaalipiirtämisessä. Nopeaa ja vaivatonta. Sarjakuvan päivitys käy suit sait kun taas tussimusteella piirtäessä minun täytyy sitten vielä valokuvata (Anteeksi! Jokin säätö pielessä kun aurinko muuttaa paperin siniseksi!), käsitellä kuvat photoshopissa ja niin sitten se säilytys... tietokoneen kovalevylle mahtuu huomattavasti enemmän työkansioita kuin huvilan nurkkaan.

Moiskis ja maiskis jokaiselle! Ystävät! Sisaret ja veljet - halaillaan kun tapaillaan!

Rakkaudella Darling

---

29.06.2014 14:43

---

29.06.2014 14:42

---

29.06.2014 14:41

---

29.06.2014 14:39

---

Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 10

29.06.2014 13:10

Tömähdän takaisin omaan ruumiiseeni. On kuin uni loppuisi ja minä palaan takaisin.

- Hyvää huomenta rakas ystävä... tai oikeastaan pitäisikö sanoa aikaa... aikaa... aikaa.... aikaa... sehän on kaunis sana

Korppi karhentaa kurkkuaan ja tuumailee minulle.

Olen aivan pyörällä päästä ja saan hädintuskin sanottua:

- Korppi... mitä ihmettä... missä olin...?

- Sinä olit jossain ihanassa paikassa... unohdit kuunnella tuskaasi... höm... siis minua.

Hieron silmiäni:

- Minua väsyttää.

- Aivan. Väsyttää mutta matkaa on vielä päämäärään pääset vain tuskan kautta.

En henno sanoa Tuskalle että olen eksynyt. En ole enää varma haluanko jatkaa loputonta etsintämatkaa tai mihin minun tulisi kulkea tai uskonko tähän metodiin enää ollenkaan...

-Korppi rakas, olen jo aivan pyörällä päästä. Miksi näin? Mikset voi osoittaa siivelläsi minulle oikopolkua onneen helpommalla tavalla?

Kysyn närkästyneenä korpilta eikä minun tarvitse teeskennelä olevani säälittävän näköinen.

- Ei ole helppoa tapaa jonka voimalla voisit etsiä oikotien.

Korppi vastaa asiallisesti mutta päättäväisellä äänellä ja kohentaa siipisulkiaan.

- Niin mutta jos tiedät sen niin miksi et kerro sitä minulle ñ olenhan ystäväsi.

Yritän suostutella korppia ja katson sitä alta kulmieni.

- Darling, ystävyys ei merkitse helpointa tietä eikä kauneinta reittiä. Joskus elämässä eksyy ja sitten pitää oivaltaa mihin on matkalla se on karman laki.

- En kuitenkaan ymmärrä miksi en saisi kerrankin jotain helpolla? Onko minun aina pakko jokaisena hetkenä tarttua siihen hetkeen joka on se vaikein, antoisa mutta hankala.

- Matka jatkuu ystäväni. Kokemuksesi on kuin pitkospuut pettävän suon yli. Toisinaan sinulle tulee hutera olo etkä voi olla varma uppoatko seuraavalla askelmalla.

- Korppi. Sydämeni on jo täynnä tuskaa... etkö voisi säästää minua tai edes päästää helpommalla...

Anelen korpilta joka suivaantuneena tähyilee horisonttia.

- En.

- niin mutta... Tuska... mihin tämä kaikki tietoisuus johtaa...?

- Siihen että opit ymmärtämään paremmin ja tuntemaan itsesi.

- En halua, tunnen itseni jo liiankin hyvin!

- Ei... sinä et tunne. Sinun täytyy unohtaa vääryys ja kyetä rakastamaan itseäsi. Vasta sen jälkeen sinulla on mahdollisuus eheytyä löytääksesi oikotien onneen ñ syvään täydelliseen rakkauteen...

- Tuska rakas. Sinä olet synkkä lintu. Miksi olet ankara minulle?

- Rakkaudesta. Siinäkin on kuin elämässä vivahteita musta ja valkoinen voivat olla valkomusta. Minun musta korpin värini ei aina tarkoita ankaruutta ja surua tai synkkyyttä. Joissakin kulttuureissa musta on ilon ja toivon väri. Musta ja valkoinen hyvä ja paha. Sinun on tullut aika valita uudestaan!

Jatkuu huomenna...

---

Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 9

27.06.2014 03:53

Kuulen kuinka jostain kaukaisuudesta joku huutaa î- Rakkaus ñ on kuolevan viimeiset sanat!Tömähdän alas sieluni syvyyksiin enkä tiedä itkeäkö vai nauraa.

- Se oli lyhyt lento... hih

- Joskus niinkin. ƒlä virnuile ihminen... edes ymmärrä ajan mittaa... mittaamattomia hetkiä ja ajatuksia, tunteita tahtoa ja koettuja unelmia kuin kuvitelmia... no osa niistä on kyllä niitä ajatelmia jotka etsivät ikuisesti muotoaan pääsemättä toteutusvaiheeseen asti.

Korppi sanoo ja huomaan taas kerran että sillä o lyhyt pinna...

- Ö kuin kanan lento...

- Mitä sanoit?!

Korppi sähähtää ja on kuulevinaan mitä sanoin sille

- En mitään... sitä vain tuumailin itsekseni ettei kana osaa lentää.

- Kana????

- Niin kana... sillä on niin lyhyet tyngät siivet ettei se osaa lentää...

- Minä en Darling ymmärrä mitä kudelmia sinä kehräät sievässä punaisessa päässäsi mutta minä en ole kertonut sinulle mistään kanasta.

- Ei Tuska. Ei, et niin, minä vain jäin kuvittelemaan olemattomia.

Vastaan Tuskalle ja toivon että tämän mietelmän virrenveisuu olisi siinä... Tuska on niin tarkkanäköinen vaikka jokseenkin huonokuuloinen korppi.

- Minulla ei ole aikaa tällaiseen pelleilyyn. Katso silmääni!

- Tuska, en voi. Minä tulen tästä kaikesta pahoinvoivaksi, matkasairaaksi... jos keskustelisimme ensin.

- Matkasairaaksi... höm... mitä nopeammin etenemme tarinassa ja tiedon jyvän löytämisessä niin et huomaakaan kun laitamme kurvit suoraksi ja etenet päämäärää kohti linnuntietä, lyhintä mahdollista...

- Niin mutta korppi rakas, en minä osaa lentää...

- Osaat jos oikein tarkoin uskot siihen! Katso silmääni!

- Eiiiiiiiiiiii!

Tunnen kuinka lennän laajemmin kuin koskaan ennen. Voisin olla joku muu jossain muualla. Edessäni aukenee valtavan suuri valkoapila permanto. Kaukana siintävässä horisontissa näen kauniin valkoisen yksisarvisen käyskentelevän apiloiden yllä.

- Kraak valitse! Sinun täytyy tietää! Etsi ja löydä neliapila!

Mustan korpin vaatelias huuto rikkoo sesteisen maisemani.

- Miten minä voin löytää sellaisen ñ yksikö vain?

Tuijotan jalkoihini ja silmissäni sumenee pelkästä valkoisen värin loisteesta. Hetkeen en erota mitään mutta vähitellen lumisokeuteni häviää ja ryhdyn tarkkaan katsomaan jalkoihini. Minut melekin valtaa epätoivo mutta sitten kuin ihmeen kaupalla kaikista niistä vaihtoehdoista tavoitan sen ainoan, sen joka on tarkoitettu toivoksi minulle. Noukin neliapilan käteeni ja nostan sen silmieni eteen... sen varteen on sidottu jotain kultaisella nauhalla...

- Mitä ihmettä! Onko tämä todellista! Voiko ihminen kohdata näin pienen ihmeen kaikesta tästä tarjonnasta... kuin rakkaus joka osuu kohdalle vain kerran elämässä se todellinen yksi ja ainoa...

- Mi...

Minä olen
sinun
akvarellisi
piristä minua
uudella sävyllä.

Sillä hetkellä aika ja paikka hajoaa! Huomiseen!

---

25.06.2014 23:52

---

25.06.2014 23:51

---

25.06.2014 23:46

---

25.06.2014 23:44

---

25.06.2014 23:42

---

Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 8

25.06.2014 23:17

Joskus turha toivo on parempi kuin petetyt lupaukset, en tiedä kumpi niistä tulee ensin. Elämä etsii uomaansa... rakkaus se on kuin vesi joka syövyttää tiensä vaikka kallion läpi. Halkaisee ja särkee nälkäänsä. On kiinni peruskalliossa ja kuulee kaiun paremmin ollessaan kauempana. Sen onkalo on kuin kohtu ñ taas kerran. Syntyä ja kuolla yhtä kaikki, niin kuin rakkauskin milloin mihinkin kotipaikkaan, isänmaahan, vastakkaiseen sukupuoleen.

- Taas kerran ota ja valitse!

Entä jos se olisi lopullista kertaheitolla?

Kysyn määrätietoiselta Korpilta.

- Ei, rakkaus voi olla ja pysyä mutta ei samanlaisena ñ se varisee...

- Niin mutta se voi olla kuin feeniks lintu joka nousee tuhkasta kerta toisensa jälkeen...

- ƒlä naurata. Uskotko sinä todella tuollaista soopaa?

- Uskon.

- Rakkaus on tekohengitys ja sinä olet varaventtiili hädän hetkellä.

- Enhän! Olet ilkeä Tuska!

- Se on nimeni ja siksi kerron sinulle...

Rakkaus on kuin
kulovalkea
palaa nopeasti ja ahnaasti
sammuu hitaasti.
Tukahduttamalla.

Yht¥äkkiä kaikki taas muuttuu... Tuskan silmä villiintyy sateenkaaren spiraaliksi ja vaikka kuinka yrittäisin irroittaa katsettani sen hypnoottisesta pyörteestä niin se pitää minut silti tiukassa pihtimäisessä otteessaan!

Olen jättimäisen tiimalasin sisällä. Tavuja ja kirjaimia putoilee harvakseltaan. En tiedä minkä tekisin minkä valitsen. Minä putoan siinä mukana.

Pel..

Pelkuri raukka pakenen
Käännän selkäni rakkaudelle
samalla kun
juoksen pois
murtuvat kyynelteni padot

Huomiseen...

---

Ponipoika ja Silver

25.06.2014 23:12

---

24.06.2014 22:49

Ihhahhaa ihanaa!

---

24.06.2014 22:47

Ratsastus on ihanaa!

---

24.06.2014 22:45

---

24.06.2014 22:44

Olen aina kertonut lapsille että tämän meidän kodin ympärillä, yllä on suojeleva kupu. Tänään kun Alexander ratsasti niin Anna Pippuri sai sen kuvatuksi! Siinähän se näkyy, suojakupu!

---

Talvitakki kesäkuussa

24.06.2014 22:42

Pyydän anteeksi siskot ja veljet että tuon 30 000 kunniaksi minulta lipsahti itsestäni kuva joka on talvella otettu. Aivan, ajattelin ettei sillä niin väliä kun nytkin on niin kylmä että saa vetää vähän väliä talvitakin päälle mutta tyttären suusta kuulin täällä kotona arvostelut siitä että enkö minä muuta keksinyt kuvaksi... kaikki luulevat että kuljen koko ajan talvitakissa... hm... Aurinkoa valoa ja lämpöä jokaiselle! Pysykää kuulolla! Tuskan ja Darlingin tarina jatkuu...

---

30 000!!!!!!!

24.06.2014 00:42

---

23.06.2014 23:55

- Rakkaat siskot ja veljet! Kiitos! Uskallan kait lausua että ihan justiinsa menee 30 000 maaginen raja rikki! Enää ei kerkeä tulla ydinpommi niskaan tai jotain muuta kun puuttuu enää kolme kävijää! Ihanaa!

Kun aloin kirjoittamaan tätä blogia kaksi vuotta sitten niin mietin tuon alun kanssa marraskuulle 2012 asti ennen kuin rohkenin laittaa blogini julkiseksi. Ensimmäinen tuhat täyttyi ja se oli juhlan paikka. Ei meistä kukaan tässä pienessä ystäväporukassa uskonut että blogistani tulisi näin runsas. Tekeillä on painettu kappale. Kun minä saan sen käsiini niin luen sen samantien alusta loppuun.

KAikille rakkautta ja inspiraationlähteitä! Luovuus valloilleen!

---

Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 7

23.06.2014 23:08

Joskus turha toivo on parempi kuin petetyt lupaukset, en tiedä kumpi niistä tulee ensin. Elämä etsii uomaansa... rakkaus se on kuin vesi joka syövyttää tiensä vaikka kallion läpi. Halkaisee ja särkee nälkäänsä. On kiinni peruskalliossa ja kuulee kaiun paremmin ollessaan kauempana. Sen onkalo on kuin kohtu ñ taas kerran. Syntyä ja kuolla yhtä kaikki, niin kuin rakkauskin milloin mihinkin kotipaikkaan, isänmaahan, vastakkaiseen sukupuoleen.

- Taas kerran ota ja valitse!

Entä jos se olisi lopullista kertaheitolla?

Kysyn määrätietoiselta Korpilta.

- Ei, rakkaus voi olla ja pysyä mutta ei samanlaisena ñ se varisee...

- Niin mutta se voi olla kuin feeniks lintu joka nousee tuhkasta kerta toisensa jälkeen...

- ƒlä naurata. Uskotko sinä todella tuollaista soopaa?

- Uskon.

- Rakkaus on tekohengitys ja sinä olet varaventtiili hädän hetkellä.

- Enhän! Olet ilkeä Tuska!

- Se on nimeni ja siksi kerron sinulle...

Rakkaus on kuin
kulovalkea
palaa nopeasti ja ahnaasti
sammuu hitaasti.
Tukahduttamalla.

Yht¥äkkiä kaikki taas muuttuu... Tuskan silmä villiintyy sateenkaaren spiraaliksi ja vaikka kuinka yrittäisin irroittaa katsettani sen hypnoottisesta pyörteestä niin se pitää minut silti tiukassa pihtimäisessä otteessaan!

Olen jättimäisen tiimalasin sisällä. Tavuja ja kirjaimia putoilee harvakseltaan. En tiedä minkä tekisin minkä valitsen. Minä putoan siinä mukana.

Pel..

Pelkuri raukka pakenen
Käännän selkäni rakkaudelle
samalla kun
juoksen pois
murtuvat kyynelteni padot

Huomiseen...

---

Vuosia sitten

kun meri kohisi ensimmäisen kerran

jälkimainingit

23.06.2014 21:04

suutele minua
niin pehmein huulin

koko hulluus
yksissä kansissa
Sinä ja minä
kaksi elämän nälkäistä
Suutele vielä (lisää) kerran
elämän yksinäistä
Maailmaa silmistä
murheita hiuksilta
Pidä kiinni
ja suutele
vielä kerran
hymyn häive
pehmeillä
huulilla

Muisto sinulle rakas Darlingin päiväkirjasta vuosien takaa...

---

Oikopolku onneen

Tuska ja Darling, satumaisia kuvituksia

Tussi ja sivellin

23.06.2014 18:11

---

23.06.2014 18:09

---

23.06.2014 18:08

---

23.06.2014 18:07

---

23.06.2014 18:04

---

23.06.2014 17:58

---

23.06.2014 17:54

Oikopolku onneen...

Kuvituksia sieltä täältä ja tuolta ja tyyli vaihtelee...

---

23.06.2014 17:49

---

23.06.2014 06:43

- Tämä on minun limsa... ei Minni tämä ei ole sinulle. Onneksi muistin että autosta löytyy ihanaa virkistävää janojuomaa...Kiirehdän askeleeni huvilalle. Tuskan ja Darlingin tarinaa on kirjoitettuna jo monta lukua mutta sitä mitä heille tänään tapahtuu en tiedä minäkään... istun alas kirjoitustuoliini ja annan sanojen tulla. Rakkautta ja lämpöä jokaiselle tähän päivään!

---

Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 6

23.06.2014 06:13

Havahdun hereille! Minua paleltaa. On kuin olisin eksynyt johonkin pitkäksikin aikaa.

- olet lähempänä oikotietä kuin arvaatkaan...

Kuulen tutun äänen sanovan minulle.

- En ymmärrä miten tämä eläimellinen rääkki voi sinne johtaa! Sinä kidutat minua!

- Ei. Neuvon sinulle tien...

- Opastat harhaan!

- Niinhän sinä luulet...

- Tunteet parantavat. Tieto lisää tuskaa. Tunteet ovat tiedon kääntöpuoli. Sitä en tiedä kumman pitäisi olla enemmän esillä. Korppi! En ymmärrä!

- Elämä on juhlaa ja tuskaa...

Samassa hetkessä sateenkaaren spiraali herää taas. Yritän olla katsomatta korpin silmään mutta en voi!

- Vie... minä vikisen...

Seison pimeässä. Yläpuolellani leimottaa ruosteenpunainen kuu. En tunne mitään. En maista en haista en näe mitään muuta kuin kuun. Seison pimeässä ja tiedän että olen olemassa. Ainoa reagtio on että tunnen kuinka silmäni sulkeutuvat ja aukeavat taas. Jos en voisi avata silmiäni en tietäisi olevani olemassa. Yritän muuten liikkua ñ en voi! Mitä minulle on tapahtunut! Jokin valokiila lähestyy minua. En näe tulijaa... Lopulta matkalainen pysähtyy kohdalleni ja laskee repun selästään maahan. Sehän on rusakko! En ole koskaan ennen nähnyt jänistä repun kanssa. Sillä rusakolla on hengästyttävän kauniit silmät.

Yritän sanoa jotain mutta jänis ei kuule. Se vain pyörittelee silmiään ja tuumailee itsekseen.

Silloin minä ymmärrän mikä minä olen... olen elävä puu... sidottu jähmerään varteen paikoilleen. Yritän kertoa rusakolle että se olen minä jonka varteen hän nojaa ja silmänsä ummistaa mutta pitkäkorva ei kuule...

Oksiini puhkeaa kauniita lehtiä yksi toisensa jälkeen... tavuja... minun on valittava...

U...

Unessa
pelkoni on
aiheellinen
sinä et tarvitse
minua
kun ruletti
osuu kohdalleni
sinä valitset
yltäkylläisyyden
et minua.

Jatkuu huomenna...

---

Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 5

21.06.2014 21:01

Joka puolella leijuu kuin palapelin palasia sikinsokin sinne tänne. Yritän suojata itseni etten osu niihin. Kuitenkin samalla hetkellä kun ne iskeytyvät minua vasten ne katoavat!

Merkillistä! Kerrassaan uuvuttavaa väistellä jotain niin turhaa joka osuessaan väistää minua! Taakseni ilmestyy suuri trumpetti tai jokin muu sellainen jättikokoinen pasuuna. Sen korviavihmova ääni saa minut säpsähtämään. Pitelen korviani ja katson kuinka miljoonat kätten taputukset kohoavat sateenkaaren musiikkimerestä. - Tavut kuin nuottiavaimet trumpetin ahnaasta kidasta!

Ne eivät sovi ääneen lankaan. Ne lentävät ylitseni ja jäävät sitten kisailemaan pääni ympärille kuin kuiskaillen ñ valitse! Minä tartun sormenpäilläni yhteen niistä varoen etteivät siivet vahingoitu ñ samassa hetkessä näen mikä tavu sen suppusiipien sisältä aukeaa...!

Hän

Hän
joka korjaa television
ei ohjelmista tiedä
Hän joka kuljettaa bussia
ei kysy mihin olemme matkalla
Hän joka kantaa kirjeet
tietää että joku sanoo jollekin jotakin
Tarinankertojasta kerrotaan tarinoita
hän joka ei osaa elää
hän antaa meille elämänohjeet.

Jatkuu...

---

21.06.2014 20:55

---

Hyvää lumetonta Juhannusta!

Tuskan ja Darlingin tarina jatkuu huomenna...

21.06.2014 14:12

---

21.06.2014 13:59

---

Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 4

21.06.2014 13:56

Jokin kutittaa nenääni. Olen kipristynyt sikiöasentoon. Herään ja näen Tuskan tulenpalavan katseen.

- Ylös laiskimus! Meillä on vielä matkaa!

Korppi sylkäisee sanat vihaisesti vasten kasvojani.

- älä nyt huuda minulle.

Minä suojaudun.

- Ei ñ minä en huuda ñ minä vain puhun sinulle kovemmalla äänellä ñ artikuloin selvästi. Kiire kraak kraak!

- Onko elämässä koskaan niin kiire ettei voisi toviksi palata takaisin sikiöasentoon...

Kysyn korpilta venytellen.

- En tiedä. Minä olen kuoriutunut munasta.

Korppi vastaa näsäviisaasti.

- Olenhan minäkin... Siis tavallaan... olen ollut emoni kohdussa kuin munassa... siis joo... kyllä! Olen syntynyt alkumunasta!

- Ehkä niin mutta te ihmiset elätte koko ikänne paljaina ja alastomina hakien koko elämänne uutta alkukantaista munaa ñ kotia tai muuta sellaista johon mennä maailmaa piiloon.

- Ei hyvä ystäväni. Olet väärässä. Me vain kuoriudumme hitaammin kuin te linnut... kyllä meidänkin siivet kantaa... joskus

Tuska katseli minua totisena. Sitten se rykäisee ja äyskäisee

- Aika valita uudestaan, suulas ihminen!

- Odota! Odota! Mihin tämä matka johtaa! Minua pyörryttää! Tunteet ovat minun temppelini! Sinä hajoitat sen tukipilarit!

Korppi työntää lasisilmänsä lähemmäksi minua enkä minä voi muuta kuin imeytyä pyörteeseen ja valita. Taas kerran...

- Huomiseen!

---

20.06.2014 11:11

---

20.06.2014 11:10

---

Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 3

20.06.2014 10:57

Sa...

Salaisuus
on sinun
ja minun
katseen
liitos

Havahdun takaisin omaan tietoisuuteeni.

- Aah! Tuskaa! Minua pyörryttää vieläkin ñ mitä se oli... ihmeellistä... sinun kaunis silmäsi on hypnoottinen...

- Taikuutta ystäväni... taikuutta. Sinä halusit tietää ja minä opastan sinua mutta vain lyhyen lennon pyrähdyksen kerrallaan... sinun täytyy oppia kuuntelemaan... puhumaan sydänten kieltä.

- Tuska rakas, miten se voisi olla oikotie?

- Hiljaa ñ minä olen sinun mestarisi nyt ja sinun on kuunneltava minua.

- Hyvä on (murinaa) mutta sil...

- Ei mitään epäröintiä! Tai tytönhuitukkamaisuutta. Matkasi on alkanut. Valitse toinen.

Ennen kuin ehdin sen enempää vastustella korpin harmajan silmän matta muuttui taas sateenkaaren pyörteeksi jossa helmeilevät pilkahdukset sikinsokin pyörteilevät hohtavat tavut.

- Ota kiinni! Valitse!

Tuska huutaa minulle...

Sen ääni kumpuaa jostain ontosta kuin kaikuna. Minä yritän vastata sille mutta en saa suutani auki en pysty vastaamaan... ojennan käteni ja minä valitsen

PAM!

Kaikki räjähtää sateenkaaren sirpaleiksi! Minusta tuntuu kuin levittäytyisin saippuakupliksi ympäriinsä, joiden herkästä pinnasta kuvastuvat sateenkaaren herkät pinnat kuin minun tunteeni.

Leijailen ylöspäin. Tunnen kuinka tuulenvire tarttuu minuun ja kuljettaa minua ylöspäin tuulitunnelissa...

A-

Ajatuksenjuoksua
Arkiaskareita
Mielipuolisia unelmia
luvattomia toteuttaa

...jatkuu huomenna...

---

Oikopolku onneen

Tuska ja Darling, osa 2

19.06.2014 09:39

En tiedä osaavatko korpit varsinaisesti hymyillä mutta minusta näytti ihan siltä kuin tuska olisi hymyillyt...

Sitten se hypähti oltaltani alas käsivarrelleni ja sanoi päätään herrasmiesmäisesti kallistaen:

- Darling rakas... katso lasisilmääni pitkään ja hartaasti. Katsot vain etkä tee mitään muuta et elettäkään etkä sano mitään... katsot vain minä annan sinulle avaimen polkusi oikotie onneen ensimmäisen tavun ñ valitse!

Tuska korpin lasisilmä muuttui siniharmaan matasta hehkuvan kupariseksi. Pian sen jälkeen sen pintaan ilmestyivät kaikki sateenkaaren värit. Sateenkaari pyöri kuin spiraali imien minut ihmeelliseen syöveriinsä. Ympärilläni leijailivat höyhenet ñ ei ñ sanat... - tavut... kirjaimet!

Olin aivan pyörryksissä ja silmissäni sumeni! Näin vain sateenkaaren joka imi minut kuin universaaliin lavuaarinreikään mukanaan!

Apuaaaaaaa!!!! Korppiiiii! Minua huimaaa!!!!

- Ota kiinni tavusta ja pudota se sydämeesi! Kuuntele mitä sanottavaa sillä oooonnn!!!

Tuskan ääni vaimeni. Minä putosin pimeään onkaloon ja tömähdin jossain vaiheessa sen pohjalle pehmeästi kuin tyynykasaan. Mustat korpin höyhenet pölvähtivät ympäriltäni ilmaan!

- voi hyvä tavaton... mitä tämä on?

Pimeässä höyhenien pölyisessä onkalossa syttyivät itsestään joka puolella sateenkaaren loistavat kynttilät.

Minä olin aivan pölmistynyt pudotuksesta. Istuin tyynykasassa ja minun sylissäni loisti fosforin hohtavana vaaleanpunainen tavu. Mikä se oli... sen kerron teille huomenna...

---

19.06.2014 09:36

---

Oikopolku onneen

Tuska ja Darling, osa 1

18.06.2014 16:55

Sen korpin nimi on Tuska. Se asettui istumaan olkapäälleni. Takana oli niin sikiän tiheä korpimetsä ettei takaisin paluuta ollut.

- Kuules Korppi... löydätkö oikotien?

Kysäisin tummasilmäiseltä korpilta.

Korppi katsahti minuun ja virkkoi sitten:

Ei polkua ei tietä... ei päämäärää...

- On minulla päämäärä ja määränoää... en vain tiedä miten pääsen sinne.

- Sinne sinne kraak kraak...

- Niin, voisitko sinä ystäväni viisas korppi auttaa ja opastaa minua?

Kysäisin korpilta joka mietteliäänä edelleen istui olkapäälläni.

- Jos apua tarvitset niin katso lasisilmääni... miten sen sain se on pitkä tarina... sen kerron toisen kerran...

Tuska kallisti sievästi päätään. Se katsoi minua näkevällä silmällään suoraan ñ julkeasti.

- Korppi rakas...

Minä tiedän sinun tuskasi mutta kertoisitko sinä minulle oikotien onneen?

Jatkoin sanomalla ponnekkaasti korpille.

- Sellaisenko haluat tietää?

- Niin.

- Entäs kun kuljet suoraan onneen niin osaatko arvostaa sitä?

Korppi jatkoi kysymyksellä.

- Osaisin kyllä kaiken tämän jälkeen.

- Niin kaiken jälkeen... mutta jos ajattelet tarkemmin niin sehän se juuri on se ajatuksen juuri...

Korppi jatkoi enkä enää ymmärtänyt sen juonta.

- Siis mikä?

- No se että mitä enemmän tuskaa verta ja hikeä niin sen parempi on sun onni.

- Niinhän sinä Tuska sanot.

- Totta se on mitäs muuta vanha korppi näin kesäaamuna huutelis.

- Voit olla oikeassa mutta mikä se sitten on se onnen määritelmä...?

Korppi jatkoi väittelyä kysymyksellä.

- Se tietenkin että on onni.

- Onni onni onni onnettomuudesta...

- Mutta paljonko... tarkoitan sitä että paljonko annetaan lusikalla vai kauhalla?

Tivasin korpilta.

- Te ihmiset ajattelette liikaa asioita. Onni on tietenkin... vain onni.

Korppi sanoi ja alkoi silminnähden jo hermostua.

- Ei se niin mene korppi rakas! Onni voi olla olotila asia nimi tai vaikka lahja kuten esimerkiksi ñ suudelma!

- Kraak! Nyt ei vanha korppi ymmärrä!

- No jos mietit niin mikä se on sinun onni... Olisitko onnellinen maahan kahlittuna kuin vaikka jänis...?

- No en tod!

- Vedessä?

- Nouuuu!

- No mikä sitten on korpin onni?

- Kraak kraak! Vai kysyt sinä minulta tuollaisen kysymyksen? No tietenkin siivet levällään ja leikkisä tuuli sulissa!

Korppi innostuu tanssahtelemaan vähän malliksi ja kääntää höyhenensä kohti tuulenpuuskaa...

- Minä teidän. Sellainen se on minunkin onni se sellainen tunne niin kuin lentäisi ja jalat lähtee alta... polvet notkahtaa... se on rakkaus.

Sanon korpille kaihoisasti.

- Siihenkö haluat oikotien onneen... rakkauteen?

Tuska kysyy hämmästyneenä.

- Jos se olisi mahdollista niin kerrotko minulle sen...?

- Oikotien...?

- Joo sen.

- Rakas ystävä! Minä kerron sinulle jotain en suoraa oikotietä vaan annan sinulle avaimen tavu kerrallaan... jos olet viisas niin osaat suunnistaa sen mukaan...

Korppi vastasi minulle salaperäisesti.

- Kerro. Minä olen niin malttamaton! Tämä on jännittävää!

En tiedä osaavatko korpit varsinaisesti hymyillä mutta minusta näytti ihan siltä kuin tuska olisi hymyillyt....

Tarina jatkuu huomenna... pysykää kuulolla...

---

17.06.2014 14:08

---

17.06.2014 09:43

Näillä nestemäisillä akvarelleillä on kiva tehdä luonnoksia suurempia akryylimaalauksia varten. Tämä kuva on A3 kokoinen mutta kun sama aihe maalataan suurelle kankaalle niin sen dymamiikka voimistuu.

Olen piirtänyt ja maalannut vuodesta 97 alkaen digitaalisia kuvituksia, piirtopöydällä ja macillä. Rakastan sitäkin hommaa ja pyrin tekemään digipiirtojäljen mahdollisimman luonnonmukaisesti mutta ei koneella tehty maalausjälki ole koskaan sellaista kuin siveltimellä saa aikaan. Tussijälkeä voi paremminkin jäljitellä onnistuneesti.

Enää ei passaisi juoda aamiaiseksi kahvia - näitä taiteilijan elämän varjopuolia - etova olo yök!

On kylmä ilma - hyi kamala! Monesti lokakuussakin on lämpimämpää kuin nyt. Poikakin nukkui lammasturkin sisässä viime yönä ettei paleltunut. Raukkaa palelee nytkin... täytyy käydä laittamassa turkki taas päälle ettei muutu aivan jääprinssiksi ja sitten ruokaa tekemään namskis!

---

17.06.2014 09:33

---

17.06.2014 07:53

Huomenta rakkaat! Ulkona on kylmä! Tuulee mökin seinähirsistä läpi. Tuuli puskee päänsä mistä vaan. En tiedä mitä tänään tapahtuu tai millaisia kuvia... Tarina jota kirjoitan ahnehtii minun päivästä pääosan. Alan tänään kirjoittamaan sitä puhtaaksi - siis prikulleen samoin sanoin kuin olen käsin kirjoittanut mutta yritän ensinnäkin saada käsialastani selvää! Voi huokaus! Niin lennokasta! Niin mehevää ja kiireellä kirjoitettu milloin mihinkin ja missä vaan. Tarinan ensimmäinen kappale tulee tänään.

---

16.06.2014 22:33

Uskokaa tai älkää, näiden maalaushommien lomassa kirjotan aina välillä uutta kertomusta. Sekin on niin kuin akvarelli... ennalta arvaamaton en tiedä mitä tapahtuu se tarina vaan syntyy...

---

16.06.2014 22:31

---

16.06.2014 17:14

Rakkaat siskot ja veljet, tänään tein aamiaisiksi koskimaalauksen nestemäisillä akvarelliväreillä. Värit ovat lojuneet värikorissani monta vuotta mutta olen aina sivuuttanut ne. Tänään oli aiheellista kokeilla. Harmi vaan että akvarellipaperia ei A3 kokoisena enää ollut joten kokeilin tehdä tämän luonnoksen omaisesti paksummalle kartonkipaperille.

---

16.06.2014 17:10

---

15.06.2014 13:40

Rakkaat lukijat, tässä teille pari akvarellia päivälliseksi. Tällä kertaa kokeilin maalatessani käyttää maskikumia valkoisten kohtien suojaamiseksi. Kun levitän maskia en käytä sivellintä vaan ihan vaan siveltimen pokkimennyttä vartta. Jokainen tietenkin tyylillään mutta minulle tämä työkalu on luontevi. Silloin viivasta ei tule yhdenmukainen ja lineaarinen vaan vaihtelut ovat sallittuja. Riippuu siitä mihin suuntaan siveltimen vartta kallistaa.

Akvarelli on salaperänen ja ennalta arvaamaton...pidän sen nopeasta rytmistä silloin kun maalaan märälle märkää. Värit putoilevat mieleeni kuin itsestään ripaus keltaista tuonne tumma sininen tuonne ja tuolla on aavistus punaista. Lopputulos yllättää joka kerta minutkin.

Lopuksi hieroin kumimaiseksi jähmettyneen maskin pois valkoisten kohtien päältä. Sitten vielä pilkahdus vaaleaa sinistä sinne tänne ja tuonne.

---

15.06.2014 13:17

---

15.06.2014 13:15

Alla olevaa näkyä minulle tulee ikävä. Mikään ei ole ollut nii hienoa kuin aamutuimaan kuulla kavioiden kopse ja poiketa kahvikupin kanssa kuistille poneja tervehtimään...

---

15.06.2014 13:13

---

15.06.2014 00:06

Katsokaa rakkaat, noin toimii häirikkö, taas oli ilmestynyt suljettuun kommenttikenttään hakkerin viagra-mainokset, jotka piti poistaa. Se on Suomessa kielletty aine, myydään vain lääkärin reseptillä. Näin tämä kiusanteko toimii.

---

14.06.2014 12:09

Sitten vielä yksi kuva hassutelle. Mietin pitkään että maalaisinko taustalle koskimaiseman tai jotain muuta. Kolmen kahvikupillisen jälkeen en vielä tiennyt, en osannut päättää... Kiikutin maalaukset kainalossani ulos kuistille, valokuvasin ne ja yhdistin ne. Aika kivan näköinen, mietin päivän yli ja illan tullen maalaan meidän muotokuvaan taustan ihan aidon ja suoraan samaan paperiin.

---

14.06.2014 12:05

Yön yli nukuttuani huomasin myös mikä vika noita akkamaisessa lyijykynäluonnoksessani on. Se oli sen vuoksi niin tarkoin tutkittu ja piirretty että halusin painaa mieleeni jokaisen rypyn ja uurteen... tosin armeliaampaa näin akvarellina, voin hukata vanhenemiseni hetkeksi. Alexander ja Anna ovat tässä kuvassa onnistuneita, tavoitin heistä sen herkkyyden. Maalaus on suuri A2. Märkää märälle akvarelli.

---

14.06.2014 12:01

Aamulla maalasin ensimmäiseksi akvarellikoskimaiseman. Tässä kuvassa on paikallinen Härkäahonkoski kevätulvan aikaan.

---

13.06.2014 20:18

Minusta tuntuu
ettei kukaan
nähnyt minua
siihen asti
kun olin lähdössä
pois.

---

13.06.2014 17:54

Kiitos lomalaiselle nopeasta toiminnasta! Hienoa että poistit törkymainoksen pian pois kommenttikentästä. Korosta vielä että kommenttitila on kesän ajaksi suljettu ikävien mainosten vuoksi.

Hyvää täydenkuun sanelemaa perjantai ehtoota jokaiselle.

---

13.06.2014 17:07

-Katsokaapas ystävät houdinia!!!! Kommenttikenttä on suljettu kesän ajaksi ja silti sinne onnistui hakkeri tärskäyttämään taas vaihteeksi mainoksen! Siis ei mitään rajaa kun minäkään en voi kommentoida kommenttitilan kautta...

---

13.06.2014 16:51

Joskus olo on kuin noita akalla kun katsoo peiliin ja näkee sieltä vuosien rypistämän itsensä. En pidä vanhenemisesta ja sen vuoksi en halua katsella enää nuoruuden kuviakaan kun silloin olin vielä siloposkinen minä. Muutenkin vaheneminen on ahdistavaa, joskus minusta tuntuu että vanhenemiseni kiihtyy kun tv suoltaa ulos vain nykyisin ikäloppujen tekemiä ohjelmia, iänikuisen vanhoja uusintoja ja vanhat starat koittavat vielä heilua musiikkimaailmassa. Sitähän minäkin, me kaikki vanhenemme mutta onko sitä koko ajan pakko korostaa... päivä päivältä lähempänä kuolemaa ja sekin on lopulta pakko.

Anteeksi rakkaat, synkkiä ajatuksia. Ukkonen on murahdellut pitkin päivää. Perjantai ja kolmastoistapäivä ja yksi minun hevosistani on varattu. Lähtee ensi viikolla uuteen kotiin.

---

13.06.2014 14:35

- Rypyt ja iän tuomat juonteet vois kyllä jättää pois...

---

13.06.2014 14:34

---

13.06.2014 10:36

Talven muistoja!

---

13.06.2014 10:35

---

13.06.2014 09:14

Hyvää huomenta rakkaat siskot ja veljet ja perjantaita kolmattatoista päivää! Pilven lonkalta aurinkokin näyttää naamaansa. Kahvit on keitetty ja pari piirustusta syntynyt. En laita niitä vielä tänne, jos kerkeän niin teen luonnoksiin vielä akvarellimaalaukset.

Tänään on loistava päivä myydä hevosta! Jos olisin eilen hoksannut että tänään on perjantai ja kolmastoista päivä niin en varmasti olisi sopinut ostajaehdokkaan kanssa koeajelua. Mitä tahansa voi tapahtua! Olenko hieman taikauskoinen, kyllä olen, myönnän sen sillä minun elämässäni monta ikävää asiaa on tapahtunut juuri kyseisenä epäonnen päivänä.

29000 täyttyi! Kiitos kaikille lukijoille! Jotain hyvää tässäkin päivässä eli onni onnettomuudessa.

---

13.06.2014 08:46

Rakkaus
on ristiriita
Hiljaisuus

Rakkaus ei
syö
se seisoo
sanojensa
takana

rapistuu
yksin

Sanat
voivat olla
löysiä päätelmiä
tunteiden
jälkijuoksusta

Enemmän
minä arvostan
rehellisyyttä
kuin sitä
että pukisit minut
silkkihansikkaisiin

Rakkaus
ja mielenharhat
eivät kuulu
yhteen
Ne pukevat
toisiaan
ristiriitaisin värein

Valitettavasti
harhat
sekoittuvat
sopivasti
joukkoon
ennen lopullista
sävyä.

---

13.06.2014 08:40

---

13.06.2014 08:38

---

13.06.2014 08:34

---

13.06.2014 08:34

---

13.06.2014 08:33

---

13.06.2014 08:32

---

12.06.2014 23:15

Jos ikävällä
olisi silmät
Se itkisi silmät päästä
ettei näkisi rakastaan

---

12.06.2014 22:00

Mitä se on ihmisen elämä... piirtämistä. Rakastamista ja piirtämistä. Oikeasti maaseudun huono puoli on minun kohdallani ollut tämä musertava yksinäisyys. Tänne uskallan se tuskan vuodattaa kun tämä on minun päiväkirjani.

Yhdenksään vuoteen maaseudulla liittyy paljon muistoja. Niistä löytyy iloisia, ratkiriemukkaita mutta myös niitä sairaan kipeitä. Olen usein miettinyt sitä että miten ihminen voi oikeasti palaa loppuun. Ensin sitä kuvittelee että pystyy kantamaan kaiken. Haavet on tehty mahdollisiksi tai paremminkin haaveet ovat sitä varten että ne toteutetaan mutta entä sitten kun silta romahtaa tai vaikka vain yksi palkki joka sitä kannattelee.

Tällä hetkellä minulla on muutama hyvä ystävä jotka harmikseni sijoittuvat välimatkaltaan kauas. Niitä rakkaita on vielä harvemmassa. Vanhoja ystäviäni jotka syystä tai toisesta ovat kaikonneet muistan useina haikeudella ja käsittämättömällä ikävällä - se on sellainen tunne kuin olisi ollut jotain ja sitten ei mitään, kuin hetki jonka höyhen pysyy vedenpinnalla ja sitten se kastuu, hukkuu katoaa. Joku voi tähän kohtaan tietenkin ajatella minusta jotain ikävää mutta ei se haittaa, ei minun tarvitse sitä kuulla. Minä kuitenkin kannan sydämessäni niidenkin ystävien kuvia joita elämäni polun varrella ei enää kulje vastaan.

Rakkaus, ser on pelottavan hauras, sen voi katkaista jokin äkkiarvaamaton sairaus, luonnonmullistus tai viime kädessä kuolema. Kuolema on se jota minä aidosti pelkään. Se on jotain niin lohdutonta ja pysäyttävää. Kuolema voi viedä minut rakkaideni luota tai sitten viedä rakkaan minulta

Yksinäisyys. Se on surullista. Jos se olisi väliaikaikaista ja tietäisin että se joskus päättyy niin kestäisin sen. Tällä hetkellä totaalista yksinäisyyttä on kestänyt aivan liian kauan. Avioerot ovat surullisia. Ne vievät ihmisiltä paljon ystäviä ja sukulaisia. Erotilanteessa puoli on valittava. Minulle on pikkuhiljaa käynyt niin. ƒitini kuoleman jälkeen minulta on kadonnut kaikki sen puolen sukulaiset pois. Samoin isäni puolelta. Tädeistä ja sedästä en ole kuullut ainakaan seitsemään vuoteen ja silloinkin se olin minä joka kyselin kuulumisia. Ajatelkaa tilannetta että sukua ei olisi. Minä kaipaan suvun yhteisiä jouluja pääsiäisiä ja juhannusjuhlia, sitä tunnelmaa kun talossa oli elämää ja joku aina muisti puhelulla tai postikortilla. Joku viisas oli tehnyt yksinäisyydestä tutkimuksen. Siinä todettiin että jos on lapsena yksinäinen niin sitten jos ei se ole yläasteikään mennessä korjaantunut niin erittäin todennäköistä että yksinäisyydestä jää pysyvä olotila loppuelämäksi. Niin kait sitten, onneksi minulla on lapset, neljä ihanaa lasta.

Pikkuhiljaa olen erakoitunut ja mökkiytynyt. Jossain aikuisen elämäni aikana olin erittäin sosiaalinen. Minulla oli ystäviä ja tein osallistavaa markkinointityötä joss aolin kaiken hälinän ympäröimä. Loppuunpalaminen on paljolti syy yksinäisyyteen ja erakoitumiseen. En käy tässä sen enmpää ruotimaan loppuunpalamisen syitä, ne löytyvät blogikansioista mutta siinä vaiheessa kun olo on niin kuin seisoisit pienellä kielekkeellä keskellä syvää kuilua. Olet jo pudonnut hyvän matkaa. Alaspäin on vielä jonkin verran ja siellä on reilusti tilaa. Ylöspäin näet heikosti kajastavan sateenkaaren jonka säie putoaa sinun hiuksiisi sinne syvänteeseen. Sen jos koet niin tiedät mitä on loppuunpalaminen - se on hienon hieno säe todellisuuden ja epätoivon haaveiden ja epätoivon risteymäkohdassa. Alas et halua mennä ja ylöspäin täytyisi yrittää kiivetä. Sellaiselta tuntuu loppuunpalaminen. Toisinaan postilaatikon kansi painaa aivan järkyttävän paljon, kauppaan et halua enää mennä koska siellä on ihmisiä. Kenellekään et soita koska et halua kertoa.... Loppuunpalanut näkee painajaisia joissa tulee jätetyksi. Lisäksi niissä unissa korostuu kuolema. Keskellä yötä heräät ja säntäät katsomaan hengittävätkö lapset! Loppuunpalanut ei tarvitse enempää kipeitä sanoja eikä myöskään taputuksia olalle. Sitä vain haluaisi olla hetken turvallisessa rakastavassa seurassa, ladata akkuja ja kerätä voimaa kiivetä ylöspäin.

Olen piirtänyt, tänäänkin. Kaikki paitsi piirtäminen on turhaa... Olen kirjoittanut seuraavat sanat vuonna 2008 (9.1.2008) luonnoslehtiööni. Loppuunpalaminen ei ole tullut hetkessä. Se on roikkunut mukana jo aika kauan. Uupumus ei kuitenkaan tee minusta yhtään huonompaa ihmistä.

Pelko
on pieni tyttö
sillä on
tyhjät kädet
Se seisoo
selin elämään
säätää itsensä
taajuuksille
ottamaan
vastaan
painavaa
sanomaa
ulosotto, verorästi
maksut
maksut
Varpunen palaa
hatulleni
ja odottaa että
sanon sille
kiitos
Rakastaa
ei rakastaa
Maailma valuu
hiekkaan
ja minä sen
mukana.

---

12.06.2014 17:42

Ihanaa, onneksi minun ei tarvinnut lähteä ylivieskaan asti sillä löysin kuin löysinkin vanhasta ateljeetalosta kyniä ihan omiksi perustarpeikseni. Melkein jo tiedän mitä tänään maalaan. Olen etsinyt aiheita niin paljon että nyt on jo runsaudesta ylitunkua. Se on yksi vaihtoehto että lähden maalaamaan ulos. On minulla iso sateenvarjo, ulkona sataa vettä.

Poika nauraa makeasti, hän katsoo tv:stä Pikku Kakkosta. Sen jälkeen tulee äidille Emmerdale ja sitten Salkkarit - tämän kevään viimeinen jakso ja taas siinä tapahtuu jotain järkyttävän jännittävää...

Tänään olen ollut surkea. Pian on useille ihmisille hyvästijätön aika. Talvella kun sain itseeni kohdistuvaa negatiivista palautetta jäin pitkäksi aikaa miettimään sitä että miksi niin, miksi olen kuin vesakko kasvimaalla tai varjo auringonpaisteessa. Tulin siitä hyökkäyksestä hyvin surulliseksi. ƒlkää rakkaat siskot ja veljet kertoko kenellekään, tämä ihan näin meidän kesken, mitä sitä kylillä huutelemaan. Silloin minut valtasi tauoton suru siitä että miksi en ole pidetty, mihin ovat ystäväni kaikonneet, on tietenkin muutaman aikuisen ystävän rypäle joista olen kiitollinen sydämellä mutta että sitten nämä jotka eivät oikeasti tunne minua ja silti tuomitsevat.

Rakastan tätä elämää kaikesta huolimatta vaikka nyt itkenkin silmät päästä. Joskus tulee aikoja jolloin onni ja epäonni eivät sovi yhtälöstä liika on liikaa ja rakkautta liian vähän ja siihen jakolaskuun voimavarat eivät täsmää.... Jaahas, jospa se siitä ... prikulleen.... nyt tiedän mitä maalaan!

---

12.06.2014 13:13

Rakkaat siskot ja veljet... harmittaa hirveästi kun jatkuvan kiusanteon vuoksi piti laittaa tuo kommenttipalsta kiinni kesän ajaksi. Ei kiva. Kuitenkin minä meinaan kirjoitella ja piirtää tänne nitä minun tarinoitani, vaikkakin nyt ykspuoleista kun ei kukaan vastaa mitään. Minua voi ottaa hihasta kiinni kadun vilinässä ja jututtaa mutta jos vihan annat laskeutua kasvojesi ylle niin silloin anna minun vaan jatkaa matkaa.

Tänään kävi ikävä tilanne paikallisessa kirjakaupassa. Täällä näitä kauppoja on vain yksi. En edes tiedä kuka sen nykyisin omistaa enkä välitäkään, taidetarvikkeita ja kirjoja löytyy ylivieskasta. Kävelin sinne kauppaan. Olin ainoa asiakas. Myyjä näki minut, tuijotti vaan vihaisena tyhjyyteen ihan niin kuin ei olisi nähnyt minua. Ei kuulunut "päivää" tai mitään muutakaan sen suuntaista. KAtselin siinä ja kiertelin hyllyjä, mietin että kovin on huonoksi valikoimat menneet mutta ehkä minä noita lyijykyniä voisin ostaa... tästä meidän taidehuushollista ei löydy kuin yksi hb vahvuuskynä. Keräsin jo kyniä käteeni hyvän satsin, sitten etsin vielä kirjekuoria... myyjä oli edelleen niin kuin minua ei olisi ollenkaan olemassa ja olin siis ainoa asiakas. Lopulta kyllästyin puoli tuntia oltuani siellä ja katseltuani niitä kyniä. Vaikka yleensä vastaankin että "kiitos mutta minä vain katselen ja kysyn toki apua jos tarvitsen" niin nyt olin kyllä todella pettynyt kun ei sellaista kysymystä kuin "anteeksi mutta voinko olla avuksi..." kuulunut. Ei mitään! Lopulta palautin kaikki kynät takaisin paikoilleen ja kävelin ulos edelleen ainoana asiakkaana ja ovella sanoin taakseni katsomatta "kiitos".

Semmoista kaupantekoa. Olen aina luullut että alko on se semmoinen kauppa jossa ei välttämättä jokaista palvella mutta että kirjakauppa! Hohhoijaa... tämä olkoon kannanottoni, kiitos ja kumarrus myyjälle palvelualttiudesta ja jos en minä kerran saa ostaa kyniä kotipitäjästä niin ajelen pojan kanssa Ylivieskaan tai Pulkkilan Kauppamajaan ostoksille. Siellä on aina reilu meininki ja hymy pelaa ja kauppa käy.

---

12.06.2014 10:06

Voi suru... vettä sataa.. kaikki pestyt pyykit kastui narulla uudestaan. No eipähän kukaan tuolla sateessa kyyneleitä mun poskilla nää... menee vaan ja yrittää taiteilla eteenpäin. Voisin kirjoittaa niin kuin tunnen mutta en sitä tee, ei ketään kiinnosta surut ja murheet.

Eilen en maalannut mitään, en kerennyt. Illalla selasin paljon maisemakuva-aiheita läpi ja laitoin sopivat kansioon jonka nimi on "akvarelli". Tänään olen murheellinen ja murehdin kaikki maailmani surut. Sen jälkeen julistan sodan kesän pörriäisille, viritän ansoja ilmestyneille kärpäsille ja hyttysille ja ostan uuden kärpäslätkän kadonneen vanhan tilalle.

---

11.06.2014 10:42

Huomenta rakkaat siskot ja veljet... pakko nöyrtyä tietotekniikan ja nettiyhteyksien edessä. Niin siinä sitten kävi että kirjoitin tähän pitkän pätkän ja sitten unohdin tallettaa... joten mukavaa... kaikki katosi savuna ilmaan ja kirjaimina bittiavaruuteen!

Viime yönä Dipitassuiltiin pojan kanssa rock hengessä niin lahjakkaasti ettei pikkukaverille meinannut millään uni tulla silmään. Se elokuva oli niin hyvä! Sitten kun Alexander vihdoin viimein nukkui minä katsoin vielä jotain dekkaria josta näin vain alun ja ehkä vähän keskikohtaa, miten niitä onkin niin paljon ohjelmia jotka vaikuttavat enshätään tutuilta ja sitten huomaan että ovatkin vain alusta tuttujani ja lopusta ennennäkemättömiä uutuuksia.

Eilen oli Alexanderilla muutenkin kivaa kun fysioterapeutti kävi ja jumppasi poikaa meidän jättitrampoliinilla. Alexander hyppii sujuvasti pyörätuolilla ja kiitää pottatuolilla mutta trampoliinin heijaava liike on ollut vielä vähän pelottavaa.

Yöllä minä näin unta että joku tuli ja sanoi minulle "ai onk tos päässä ampiaispesät vai...?"

- No eikä ole kuin kukkaset, ruusut...

VAstasin kysyjälle ja käännyin nähdäkseni kuka hän on. Samassa hetkessä hän katosi enkä ennättänyt näkemään... minä heräsin...

Rakkaat siskot ja veljet, minulla on sellainen tunne että tästä tulee hyvä "väreily" päivä. En tiedä vielä aihetta enkä ole ihan varma tekniikastakaan mutta iloisia sateenkaaren värejä ja hyvää mieltä!

---

11.06.2014 02:01

Hohhoijaa, väsyttää liikaa, nyt ei enää edes kahvi virkistä. En osaa nyt väsyneenä analysoida uutta akvarellia sen enmpää, se saa välttää. Alexanderin kanssa katsoimme monta kertaa Dipitassuja ja sitten minä siinä samalla maalasin. Ensin kävin yönselässä niittämässä vuohille heinää... melkein täysikuu ihan vähän vaille... huomenna vois olla kuutamouinnin paikka.

Isoäidille sinne taivaaseen terveisiä! En koskaan unohda miten laitoit juhlapyhinä nietoskakkua ja sitten lämmitettiin rantasaunan. Mummo maalasi minulle ensimmäisenä kuvan mieleen kuinka upea kokemus on päästä uimaan kuunsiltaa pitkin. Se oli ihanaa ja teen sen vieläkin aina kun voin.

- Hyvää yötä!

---

11.06.2014 01:52

---

10.06.2014 22:46

Uusi maalaus työn alla. Otin pienet nokoset odotellessani että liimapaperikiinnitys kuivaa (kiinnitetään akvarellipaperi ettei Se kupruile)Unessa ystäväni, soitit minulle, en kuullut ja ehtinyt vastaamaan. Kun huomasin että olit ollut siinä, tavoitettavissa, minut valtasi voimakas suru että olen puolimatkassa erillisyyteen ja yksinäisyyteen ja järkytyksikseni menettämässä sinut! Sitten heräsin hetkeen en tiennyt missä olen tai kuka olen...makasin unenpöpperössä ja mietin mahtoiko Se olla totta...

Kuppi kahvia... Jatkan maalaamista... Ehkä huomenna kuulen sinusta.., toivon että kaikki on hyvin.

---

10.06.2014 20:03

- Mää ee mittää nii toivo ku että saisi tänne hyvät ja reheliset asukkaat pitämmää rakkaasta kojista hyvvää huolta seen aikaa ku me lähettää seikkailemmaa suuree maailimaa..ehkä me kierrettää koko maailima ja sen joka kolokka ja soppi, mää oo iha varma että kyllä tästä vielä hyvä tullee...

Suukkoja ja halauksia jokaiselle! With Love Darling

---

10.06.2014 19:57

Rakkaat siskot ja veljet, kuten huomaatte - olen lomalla - kahvia ja piirroksia ja aina välillä tekaisen minulle ja pojalle " ihan asiattoman isot ja mehukkaat pihivit", tuo äskeinen siksi lainareissa kun se termi kuului meidän korviin siinä Kaappaus keittiössä ohjelmassa... ohojelmassa. hah hah haa tätä ihanaa mehukkaa rehevää murretta.

---

10.06.2014 19:52

---

10.06.2014 19:49

---

Kuva kertoo enemmän

9.06.2014 21:10

---

9.06.2014 21:06

---

9.06.2014 21:05

---

9.06.2014 21:04

---

Kesälomanen!!

9.06.2014 21:03

---

9.06.2014 08:33

- ƒiti! Mä voisin oikeestaan jäädä tänne koulutaksiin.... No ei vaineskaan! Nyt hyppimään trampoliinille!

---

9.06.2014 08:31

- Saiskos vielä tämän lukukauden viimeiset kissanraskut taskusta..?

Paimenpoika kysyy.

- Tottakait! Ilmanmuuta! Saiskos sitten käpäläpäivää kanssa...?

Härkösen Harri vastaa.

- Tuohon tassuun! Oikein hyvää kesälomaa maailman parhaalle koulutaksikuskille!

Kiittää Paimenpoika.

---

9.06.2014 08:27

Tässä nämä kesälomalaiset! Ihana ansaittu lomanen.

---

9.06.2014 08:24

Trampoliinia kärrynpyöriä ja muuta mukavaa!

---

9.06.2014 08:22

---

9.06.2014 08:21

---

9.06.2014 08:20

- Heippa äiti! Mä meen nyt siskon luo Hesaan!

---

9.06.2014 08:18

- Mä olen aatelisverinen voikukkanoutaja!

---

9.06.2014 08:16

- Nam! Kasviksia! Voihan näitä popsia!

---

9.06.2014 08:11

Lyijykynät! Ei löytynyt kuin hb vahvuus mutta kyllä sekin käy. Olen piirtänyt digitaalikuvia piirtopöydällä ja tietokoneavusteisesti vuodesta 97 alkaen. Siihenkin tarvitaan piirustustaitoa mutta vanha kunnon lyijykynä... jos maailmasta menisi sähköt poikki ja piirtopöytä lakkaisi toimimasta niin siksi on hyvä verrytellä vanhoja taitoja.

Etsin ja löysin minun venäläiset akvarellivärit! Olen ostanut ne silloin kun olin Savonlinnan Taidelukiossa (kirjoitin ylioppilaaksi 91). VAnhat rakkaat värit! Onneksi peltikuoressa. Pyyhin pölyt pois.

Sitten minä yht äkkiä muistin miksi minä rakastin aina akvarellivärien tuoksua ja makua - no ei oikeasti niitä voi syödä eikä maistella tai haistella - mutta se tunne kuinka väri leviää märällä huokoisella paperilla ja olet siinä aivan voimaton värin mahdin edessä. Ripaus sateenkaarta, kuin hunajaa sielulle ja hetkeksi tuntuu kuin kaikki murheet ois hävinneet...

---

9.06.2014 08:01

---

7.06.2014 15:05

Aamulla kun aloin maalaamaan pelastin pienen hämähäkin hukkumiskuolemalta. Se raukka oli yön aikana mennyt kuppiin jossa siveltimet olivat pystyssä pienessä vesitilkassa. Kaadoin siihen lisää vettä ja huomasin avuttoman pyristelijän. Onnellinen hämähäkki pääsi meidän kuistille ja sai siitä ottaa jalat alleen. Edes kesän sirkuttaja ei kerennyt sitä siitä nokkimaan. ƒsken oli ulkona valokuvaamassa ja piirtelin siinä nurmikolla löhötessäni. kun tulin sisälle niin tunsin kuinka joku liikehti pohkeessani. Ensin ajattelin sen olevan taas joku hämähäkki mutta ei - tällä kertaa se olikin vain pieni vihreä toukka jolta oli selvästi suunta hukassa.

- Jaahas, vai sillä tavalla... Sinut pitää sitten viedä ulkoilmaan...

---

7.06.2014 14:59

---

7.06.2014 08:52

Eilen oli ukkosmyrsky. Tuuli yltyi pahapäiseksi ja viskoi taas peitteitä ja mattoja alas huvilan kuistin kaiteelta. Hetkeä ennen myrskyn nousua kävin uimassa ja vilvoittelin kylmässä jokivedessä. Uskalsin jopa sukeltaa ja pestä hiukset.

Myrskyn jälkeen koko maailma oli sateisen raikas. Yöllä uni voitti enkä jaksanut enää maalata. Tuijotustyötä tein ja katselin keskeneräistä koskiluonnosta sohvalta viltin suojista.

Aamulla heräsin aikaisin. Kuuden aikaan. Käytin koirat lenkillä. Tervehdin maatalouslomittajaa (tänään viimeistä työpäivää, sitten alkaa piha tyhjenemään kun eläimet lähtevät uusiin koteihin ja me suuntaamme kaupunkiin).

Seitsemännen päivän koski, sateinen raikkaus ukkosmyrskyn jälkeen... rakkaat siskot ja veljet hyvää lauantaita jokaiselle.

---

7.06.2014 08:41

---

6.06.2014 17:05

Ukkosmyrsky nostatti inspiraation. Tällä kertaa myrsky ei kaatanut puita mutta yksi koskiluonnos sai loppusilauksen.

---

Maalausterveisin!

6.06.2014 12:34

Keskeneräistä työtä ei pitäisi koskaan näyttää mutta minä teen sen kumminkin. Kaksi uutta suurta (116x89cm (50F) koskimaalausta työnalla. Siihen vaaditaan valvottuja öitä ja aamupalaksi kahvia, välillä lepuutetaan silmiä ja tuijotetaan taustasävyjä ja kahvia... Nyt näissä maalauksissa ei ole vielä juuri mitään itua muuta kuin pari hiilijälkeä ja pohjasävyt mutta pysykää rakkaat siskot ja veljet kuulolla niin näette miten työ tästä etenee...

---

6.06.2014 12:30

---

6.06.2014 12:30

---

6.06.2014 12:27

---

6.06.2014 12:26

---

6.06.2014 12:26

---

3.06.2014 21:35

---

3.06.2014 21:33

- Oli mun sitte pakko maalata Lemmensilta sinne näyttelyyn! Olkoon näin kukkaruukun kyljessä! Sieltä on hyvä heittää pullopostia... vik vik La Mer!

---

2.06.2014 21:25

Näyttelyyn tekstiä Huovisen kynästä...- Hyvä Aira!

Kirjastolla nähdään kesäkuussa haapajärvisen Anu Elovaaran akryylimaalauksia. Ekspressiiviset, värikylläiset työt ammentavat inspiraationsa tutuista maisemista, kuten Tynnyrikoskelta ja kotitilalta, Tolpalta. Hevoset toistuvat useissa töissä ja niihin liittyy tavallaan myös näyttelyn nimi. - Suvun vanha kotitila Tolppa on sijainnut juuri tällä paikalla. Heikkilän sukuhaara, jota minä edustan, on lähtöisin tältä tilalta, îTolopaltaî, eli johan tässä ollaan îtoloppasiaî 12. polvessa. On kerrottu, että tämän haaran Heikkilät ovat alun perin hevoshuijareita Taalainmaalta, kertoo Anu. - Kun ravihevonen juoksee maaliin ensimmäisenä, se juoksee tolpan tai tolppapaikan. Näyttelyn nimellä on siis monta merkitystä.

Myös muita eläinhahmoja on hiipinyt mukaan teoksiin ñ koskimaisemissa lymyilee myyttinen kettuhahmo ja omakuvassa olalla istuu tummanpuhuva korppi. Puunrunkojen ja kallioiden kehystämä, satumainen metsä on samaan aikaan synkkä ja rauhoittava. Jokainen katsoja saa tulkita symboliikan omalla tavallaan, sillä taiteilija ei halunnut nimetä teoksiaan näyttelyyn. Mielestäni teosnimet ohjaavat ja rajoittavat katsojan tulkintaa. Haluan antaa katsojalla vapauden tulkita teoksia itse ja omista lähtökohdistaan ñ jokainen näkee kuvat omalla tavallaan.

Anu Darlingin kynästä...

Yksi sielunveli lausui nämä hienot sanat minulle joita tässä lainaan;

îJa mitä tulee tuohon toiseen korppiin, niin itse lähtökohtaisesti uskon, että intuitio on miltei aina tätä meidän järjeksi kutsumaa ominaisuuttamme viisaampi, kunhan sitä malttaa tarkkaan kuunnella. Ja silloinhan intuitio ja järki eivät sulje pois toisiaan,vaan onn järkevää kuunnella intuitiota.î

---

2.06.2014 20:23

Käykää rakkaat katsomassa taulujani ja kirjoittakaa siellä olevaan kirjaan terveisiä...tai tänne , mitä näette tauluissa. Jätin taulujen nimet tarkoituksella pois - kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja taulujen maisemista ovat ystävät löytäneet yllättävän paljon kaikkea sellaista mitä en itsekään tiennyt maalanneeni - intuition sanelemaa...

---

2.06.2014 20:16

---

2.06.2014 20:15

---

2.06.2014 20:13

---

2.06.2014 16:59

Suurkiitos Aira Huoviselle näyttelyn järjestämisestä ja hienosta julisteesta.

---

<Takaisin blogiin

<Takaisin blogiin

 

Kesäkuussa 2014
kirjoitetut kommentit:

Tällä blogisivulla on käyty 3422 kertaa!