Katson eteeni. Tässä kohtaa on tyhjä tila. Tyhjä valkoinen kirjoittamaton tietokoneen tallentamaton dokumentti. En osaa kirjoittaa sanaakaan... edessäni on kirjoittamaton elämän aukeama.
Olen onnellinen. En enempää enkä vähempää. Minuun on kirjoitettu viime aikoina niin paljon ihania muistoja etten enää saa mahtumaan niitä tyhjälle valkoiselle arkille. Ihmeitä tapahtuu... siinä se.
Rakastunut
on kuin vastavalmistunut
tulevaisuus avoinna
Rakkaus on pikantti piristysruiske tai pehmeä mauste koko perheen elämään. Rakkaus lisää hymyä ja iloa ja tulvii hyvää mieltä. Rakkaus on ihanaa!
Alexanderiakin naurattaa äidin moottoripyörähaaveet mutta kun uskoo ihmeisiin niin kaikki on mahdollista! Expect the Miracle!
Ihme toi sinut luokseni 13.päivä perjantai...
Kiitos paikalliselle saunatontulle joka otti tämän lämpimän herkän kuvan...
Lomalla lämmiteltiin rakkauden loimussa ja saunan lauteilla ja ihanaa oli. Sielu lepäsi ja sydän sai elää ja kun palattiin takaisin puhtoon oli hetkeksi haikeiden jäähyväisten aika...Kiitos ihanalle tyttärelleni Anna Pippurille joka otti nämä kuvat
Nälkä herätti minut. Sydän lyö tasaiseen tahtiin harvakseltaan eu mitenkään kiihtyneessä tilassa. Mahalaukussani pörrää nälkä... Ikävä tunne näin yön syvännä.
Olen vimmatusti yrittänyt laihduttaa liikunnalla ja siinä sivussa jättänyt kaikki herkut pois. Eilen tunsin ensimmäisen kerran armotonta huippausta kun revin heinäpaalista hevosille heiniä. Minun piti välillä istahtaa hetkeksi että pahin pyörrytys meni ohi.
Tämän herkun karsinta rupeaman lisäksi olen alkanut liikkumaan. Kerkesinkin jo riittävän kauan harkita asiaa että nousisinko ja lähtisinkö vai jatkanko väsynyttä nojatuolimatkaa tv:n ääressä...
Rakas harrastukseni on itämainen tanssi. Voi että minä nautin siitä tanssista ja niistä pehmeistä liikkeistä ja miten kiva on laittaa lantio tytisemään rumpusoolon matkassa ja samalla erkaannuttaa pehmeät kädet tanssimaan sormet aistikkaasti väristen. Pari vuotta sitten lopetin tanssimisen kun selkä oli kivulias ja kohotetuista käsistäni lähti olkavarteen asti tunto pois! Nyt ei ole ollut sitä ongelmaa.
Toinen uusi harrastus on zumba. Siellä minä taidan olla osaavien ihmisten tiellä mutta pikkuhiljaa... Olen joskus vuonna nakki harrastanut latinotansseja ja askelkuviot ovat sieltä tuttuja mutta että kädetkin täytyy saada pysymään mukana. Haastetta kerrakseen!zumba on kuitenkin niin raskas laji että hiki siellä tulee.
Mikä on sitten Se kaikkein rakkain laji - juokseminen. Viime talvena fysioterapeutti sanoi minulle etten voisi enää juosta enkä myöskään uida että selkä kuormittuu siitä liikaa, nikamat hankautuvat ja istun pian pyörätuolissa. Mitä minä sitten teen? Kysyin hölmistyneenä lääkäriltä.
Kesän tullen tapasin uuden tuttavani korpin ja kesäkuun sille trampoliinilla maatessani. Lieneekö Se ollut alkusysäys siihen että hädin tuskin jaksoin punnertaa kymmenen vatsalihasliikettä, sitten kaksikymmentä ja muutaman viikon jälkeen tein niitä jo useamman kerran päivässä. Juoksu ei kuitenkaan sujunut. Puolen kilometrin hölkän jälkeen en meinannut päästä sängystä ylös seuraavana aamuna.
Korppi kävi aina tervehtimässä minua, jotain sekin tiesi, elämän ja kuoleman lintu, sanansaattaja. Jotain erityistä oli ilmassa kun en ollut nähnyt näillä pihalakeuksilla korppia koskaan ennen.vain joskus pohjoiseen menevän tien laitamilla.
Aloin uudestaan juoksemaan syyskuussa 2014. Varovasti tunnustellen matalalla tasaisella askeleella lähdin kokeilemaan. Selkä ei enää ollutkaan niin huonossa kunnossa kuin olin kuvitellut.
Pari päivää sitten juoksin/kävelin seitsemännen lenkin. Ensin 600m reipasta kävelyä, kolme kilometriä juosten ja lopuksi 61 jyrkkää rappusta ylös voima laitoksen altaan penkalle, juosten. Sitten sieltä reipasta kävelyä kotiin 3-4km.
Ensimmäisen juoksun yhteydessä karmaiseva jäätävä polte tuli lihaksiin jo 100m jälkeen kun maitohapot hyökkäsivät raihnaiseen elimistööni. Juoksin kuitenkin kivun ja väsymyksen yli. Pikkuhiljaa maitohappojen hyökkäys on siirtynyt kauemmas eikä enää kestä niin kauan vaan kivun ja väsymyksen yli on helpompi juosta. Voi veljet ja siskot! Tänään ja allekirjoitan että ne 61 jyrkkää rappusta ylöspäin juosten on aina Se viimeinen rutistus ja mittari. Siitä huomaa että kunto kasvaa kun rappusissa ei enää hengästy niin helposti ja matkan jatkaminen kävellen sujuu leikiten niin ja enää ei tarvitse potea kipeitä lihaksia.
Malttia. Sitä tämä kuntointo vaatii. Olen päättänyt juosta saman matkan lisäämättä siihen mittaa tämän vuoden loppuun. Aikaisemmin olen lähtenyt ahnehtimaan hyvin nopeasti ja juossut parhaimmillaan 15km lenkkejä. Nyt pidän itseni kohtuuden aisoissa ja katson mihin tämä johtaa...
Rakkaalle suurkiitos että saavuit elämääni ja sait uskomaan kohtaloon. Expect the Miracle!
Sen siitä saa... Levottomuuden ja yksinäisyyden kun nukkuu rakkaan vieressä ja sitten koittaa yksinäinen yö tunteettomalla sohvalla. Uni ei tule sitten millään. Paljon mieluummin nukkuisin rakkaan vieressä mitättömällä patjalla kylmällä vetoisella lattialla kuin tässä yksinäisellä sohvalla.
Onneksi huomiseen ei ole pitkä aika... Tai itseasiassa eilen huominen on jo tänään sillä kello on ylittänyt vuorokauden rajan aikaa sitten. Täällä on muutenkin niin hiljaista kun Anna Pippuri on kaverilla yökylässä ja Alexander nukkuu. Pihakin on Autio ja hiljainen sillä minun ulvovat ystäväni lähtivät jo kesällä uusiin seikkailuihin.
Hyvää yötä rakkaat siskot ja veljet. Pysykää kuulolla sillä Darlingin ja Ibleessin rakkaus tarina jatkuu...
Eilen satoi rankasti vettä. Yömyöhäkin tuntui pimeämmältä kuin pitkään aikaan, valon kajo hukkui heti sateiseen maailmaan eikä taskulampusta ollut huvilapolulla mitään hyötyä. Huvilan lämpimässä sydämessä puuhastelimme kuitenkin jotain ihanaa mutta mitä... ?
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...mitä tässä tehdään?
Arvatenkin tässä tehdään.... jotain... mutta mitä??? Arvatkaapas rakkaat ystävät mitä me tässä tehdään?
Sydänkiitos Anna Pippurille joka otti erinomaiset kuvat!
Rakkaus on sellainen
se tarttuu paitaan
imee minut ihollesi
tiiviiksi kerrostumaksi
lämpöä
ja elinvoimaista iloa.
Rakkaus asuu
silmissä
sydänjuurissa
voimakkaampana kuin koskaan
eheämpänä kuin
eilinen
Tervehdin tunnetta sisälläni
toivotan tervetulleeksi
jokaisena rakkauden hetkenä
Sanon heippa
yksinäisyydelle
ikävä kertautuu
Se kasvattaa rakkautta
silloin
kun olen kaukana
magneettisesta
vetovoimasta.
Ai, ai... Pitäkää kiinni toisistanne varsinkin myrskyissä. Se on suurinta elämässä. Menestystä teille.
Tähdet kertovat sen... Tämä syksy muuttaa kaiken.
Etsitään vastausta pimenevässä syksyssä alla tähtien valaiseman taivaan!
❤sydämellä
Mihin olet kadonnut?
Vetäydytkä kylmään yksinäisyyteesi pakoon elävää unelmaa vai minua...heitän lisää löylyä... kuumaa ja kosteaa...
Pakko pysyä hetki kaukana yöllisestä pehmeästä lämmöstä, siitä limaisen syntisestä hyväilystä!
❤
Kutsuhuuto auuuuuuaaaauuuu
Mietin lähtisinkö jälleen suden lailla yölliselle matkalle.
No siinähän sitä ollaan kuin kaksi marjaa. Nyt taisin myöhästyä, olisi sittenkin pitänyt lähteä sillä aikaisemmalla junalla...