Elokuussa 2013 kirjoitetut jutut:

Rakkaus - ohi on päiväys

31.08.2013 20:03

Rakkaus
kuin juosten kustu
silloin kun
arvostaa enemmän
mitä se toinen välittää

Niitillä vaan
alennuslappu persuuksiin
että kierrätystavaraa
kun paras kausi
menee ohi
ja erotiikka hiljenee
Soluttaudun
sinun sydämeesi
kuunteluoppilaaksi
että tietäisin paremmin
miksi olen näkymätön
Suru
se on jano
kuulua johonkin
Yksinäisyys
että löytäisi sen
kyljen
johon nojata
Istun kotitalon rappusilla
ja pidän pienen puheen
itselleni
ja koirilleni
Ulvon jos tahdon
ja olen hiljaa
jos sydän sanoo niin
Viikate on kuoleman kaveri
ei minun aikani ole vielä
Viikatteella katkon
vain heinän
sen yhden
näin aluksi
Kaiken tietävä on rakkaus
Lähteminen pakottaa
luopumaan
ja entisöimään
ajatukset
Kullalla silatut muistot
ovat harvoin kyseenalaisia
Paljonko on paljon
ja mikä on liikaa
Jos rakastaa
ilman vastakaikua
silloin paljon on liikaa
Siltä yhdeltä mieheltä
sain verkkarit lainaksi
luulin että se olisi rakkautta
ensislmäyksellä
kun kaaduin vesilätäkköön
Ei se kestänyt
Mies antoi kuivat vaatteet
Minä kuivasin myöhemmin
kyyneleet.
Vuosia myöhemmin
tein vaateinventaariota
ja muistoja
siinä samalla
Taidan palauttaa verkkarit
Fazerin sinisen suklaan kera
Olihan se
hetken aikaa makeaa
vaikka lopputuloksena kyyneleet
olivatkin suolaisia.
Tänään minä olen runoilija
kuten huomaatte
huomenna katson muistini eteiseen
jäikö jotain sanomatta
Tänään tartuin siihen viikatteeseen
niitin kaistaleen
vielä on 11.99ha jäljellä
Kuvittelin että jos siihen pellon reunalle
ojan pientareelle
saapuisi se unelmieni prinssi
tai se eronnut ja karannut kuningas
niin silloin jaksaisin niittää
vaikka puoli valtakuntaa
Ei näkynyt miestä, ei kannustusjoukkoja niitty oli hiljainen
Annoin ajatuksen lentää ja kaadoin heinää
kuin miehet kaatavat naisia
Melkein itkin kun nokkoset ja ohdakkeet
raatelivat käsivarsia
Se oli hyvä syy
antaa kyynelten tulla
luonnonvaraista lähes uhanalaista
Itkin viikatteelle itkuni annoin sille isänmaan palaselle kaikkeni
Paita hiestä märkänä
lappasin heinää mustiin aukkoihin
jätesäkit nielivät maallisen omaisuuteni
Johtotähteen mahtui neljä suurta säkillistä
elämän itkettävää ironiaa
heinää joka lakastuu hetki hetkeltä
niin kuin minäkin
päivä päivältä vanhenen
enemmän.


Paras kirjoittaa...

31.08.2013 13:11

Aamuisin minä
rakennan maailmani valmiiksi
sellaisista elementeistä
että kaikki näyttää helpolta
ja kauniin valmiilta
Sen teen ennen kuin arki
ja todellisuus lävistävät minut
ettei se niin helppoa olekaan
ja toivon terälehdet
ovat varisseet
jo puoleenpäivään mennessä pois

Epävarmuus on
ihmisen johtopäätös siitä
ettei kaikki mennytkään
kuin elokuvissa
Askel painaa
raahaudun autoon
Olen luvannut ajaa
lasten vuoksi
ihmisten ilmoille
Muuten en haluaisi
en jaksaisi
mutta koulu urheilee
ja lapseni sen mukana
Portinvartijana seisoo nainen
jonka farkut kimmeltävät
valkaisuaine on tehnyt takapuoleen
ammottavan värittömän aukon
valkoinen loistaa auringossa
kuin fosfori pimeässä
Matkustan väsyneessä kehossani
naisen ohi
katson läpi
kerran ystävä nyt portinvartija
Nainen kyllä tuntee
hän osoittaa seuralaismiehelleen
ivallisesti hymyillen
kuinka vähän hän minua arvostaa
Jatkan matkaa
En välitä
Olen varma
että jonain päivänä siperia opettaa
ja totuuden pasuunat
puhaltavat hymyn pois hänenkin naamaltaan
Olen hetken yksinäisyyden kuplassa
ympärilläni vellovassa urheiluhuumassa
Tavoitan oman lapseni
ja hänen kuunteluoppilas ystävänsä
penkkirivistöstä
Toinen lapseni on hukattu muualle
sillä kävelemättömät vammaiset
eivät urheile terveiden kanssa
Vaihdan maisemaa
Kirpputorin ovi
aukeaa aina yhtä iloisesti
menen sisään
ja toivon olevani tarpeeksi pölyttynyt
ja harmaa
ettei kukaan minua havaitse
Vanhat tavarat kertovat tarinoita
hehkuvat energiaa
Vaellan hyllyjen välissä
Katseeni kiertää
ja kuuntelen vanhan kertomaa
Sitten yks kaks
joku tuijottaa minua
Katson ylöspäin ja siellä hyllyrivistöjen tuolla puolen
istuu yksinäinen täytetty kettu
surullisin silmin
kuin odottaen minua
Minä tiedän
se on minun kettu
Se on minulle tarkoitettu
intuitio
jostain ylempää
Kettu kainalossa
palaan autolleni
kotiin
Pitkästä aikaa hymyilen
Elämä osaa sittenkin
olla myös ilkikurinen


Yksinäisyys on

30.08.2013 20:40

Yksinäisyys on
armoton lampi
siihen putoaa
ei näe eteensä
sitä syrjääntyy rannasta tuonnemmas
ui vaan keskelle pimeää
Ei näe
Ei kuule
Kauhoo vaan menemään
yksinäisyyden
syvässä vedessä

Sitten yks kaks ystävä
se uhanalainen
huutaa rannalta
jotta tännepäin
antaa äänimerkkiä
opastaa
Pimeä vesi pelottaa
yksinäisyys on hiljainen
salakavala
Kuulen ystävän hengityksen tahdin
eloisan sydämen lyönnit
Jalat pohjaa
Silloin tiedän en eksynyt lopullisesti
Ystävän halaus
se antaa voimaa!
With Love Darling


Elämän ymmärrys

30.08.2013 09:54

Se on elämä joksi sitä kutsutaan
Riittoisa aina välillä
kun on tylsää
Liian säpäkkä riittämään
hyviin hetkiin
Elämä on mahdollisuus
se on uskallus
ja yhtä kaikki lopuksi meidän taskut ovat aivan tyhjät

mutta siihen asti minä rakastan
haaveilen kiipeäväni sateenkaaren laelle
lasken sen kaikki värit
yhä uudelleen ja uudelleen ja valmistun ymmärtämään
sävyjä rivien välissä
With Love Darling


Kuulumisia keskellä viikkoa

29.08.2013 09:12

28.8.2013

Rakkaat siskot ja veljet, rakkauden täyteistä huomenta meistä jokaiselle! Minusta tuntuu siltä että tämän yksinäisyyden keskellä tapahtuu joka päivä niin paljon asioita etten kerkeä hengähtää ja ottaa piirtopöytää esille, yö on olemassa mutta kun silloin täytyy nukkuakin niin mistä minä löydän sen ajan, sen hetken että voisin piirtää ja maalatakin noita luontoaiheisia tauluja.

Mietin usein tallitöitä tehdessäni että osaavatkohan ne ihmiset edes hävetä jotka ovat kohdelleet minua kaltoin täällä sen kahdeksan vuotta vai kuuluuko tämä älytön ajojahti vain heidän henkilökohtaiseen elämän suunnitelmaansa, ehkä he saavat jonkin sulan hattuun tai taivasosuuden että minun elämäni on mennyt näin päin prinkkalaa heidän myötävaikutuksestaan.

Kaikkein pahimmalta tuntui se että oli mukamas ystäviäkin jotka jaksoivat teeskennellä ja näytellä minulle vuosikaisia ystävää murakuumeen vallassa. Varsakin minulta kuoli sen murakuumeen seurauksena ñ lähetin Ouluun tutkittavaksi ja myrkkyseulan ottoa varten mutta niin on ihmeellinen maallinen mahti että tutkimustulos tuli îkyllä varsan suolisto on syöpynyt puhki jonkin aineen seurauksenaî mutta mitäs sitten tapahtuikaan, jokin mahti oli käskenyt tuhkata varsan eikä yksilöityä myrkkyseulaa otettu. Tämänhän ne ihmiset tiesivätkin, olan kohautuksella vain ohittivat koko asian ja îpöh, et kait sä tosissas usko että siinä mitään myrkkyä olis ollutî. Minä itkin silmät päästäni mutta annoin silti niille ihmisille anteeksi kun en muutakaan voinut, kun kuvittelin että aidosti ja oikeasti olivat minun ystäviäni. Siitä olen todella katkera että niin höylisti minua muka auttoivat ja samalla huijasivat erinäisiin sopimuksiin ja halusivat vain tehdä minun elämästäni vielä enemmän vaikeaa. Itseasiassa en usko enää sanaakaan että mitään ystävyyttä olisi koskaan ollutkaan, ns ystävyys oli vain keinotekoinen kanava vahtia minun elämääni ja saada minut kertomaan asioita. Sen jälkeen kun petollisuus minulle selvisi niin jäin miettimään että eikö minun elämälläni todella ollut mitään merkitystä. Kuka meistä tietää kenen uskonto on se ainoa oikea tai kenen koulu se ainoa opinahjo, onko kotikutsulla aina pakko ostaa tuotteita joihin ei olisi varaa kun ruokakin on tiukassa tai mihin tyttöjen kerhoon on pakko liittää oma lapsensa siksi että lapsellani olisi ehkä tarvehankitaystävä... tai onko naapurin puolella ruoho vihreämpää ja kumman rajanaapurin ja voiko todella uhata että jos joku rajan ylittää niin haulista saa kuten minulle sanottiin... tai miten on suhderintamalla jos vuosikausia roikun matkassa niin voiko minut laittaa hyllylle odottamaan iloisia aikoja...

Nykyisin minulla on raskas käsi. Se nousee tervehdykseen hyvin harvoin. Olen ajatellut sen niin että jos joku oikeasti minusta välittää niin voi tulla luokseni turisemaan. Silloin minä näen kun silmiin katson että millainen äly ja sydän siellä ovat minua vastassa.

Palatakseni vielä tähän ajojahtiin ja vainoon joka minuun kohdistuu niin siinä tallilla varusteita puhdistaessani muistelin samalla niitä iloisia akkaporukoita ja lapsia sekä nuoria jotka aikoinaan tämänkin tallin täyttivät. Jokaisen heistä otin hymyssäsuin vastaan. Porinaa riitti, välillä oli vaihto-oppilaitakin ja minä hyvää hyvyyttäni vedin ratsastuksia milloin mihinkin, käytiin jopa kuuden tunnin maastoratsastuksia. Käytännöllisesti katsoen minulla ei ollut vapaapäiviä lainkaan sillä aina oli joku iloinen ratsastaja messissä. Minä tein sitä hommaa suurella sydämellä. ƒidin kuoltua koulutin vanhoista ravihevosista kelporatsuja ja tiesin niiden sielunmaiseman jokaista piirtoa myöten niin että uskalsin viedä ratsastajat nauttimaan luonnosta. Paljon oli myös pelkoratsastajia jotka olivat ehkä pudonneet joskus kauan sitten ratsailta mutta halusivat kokeilla uudestaan. Vammaisiakin mahtui mukaan.

Vuonna 2008 tutustuin sellaiseen ihmiseen josta kukaan ei tykännyt mutta minuun hän liimautui ja koska olen ystävällinen ihminen niin ei siinä sen ihmeempää ollut. Sitten alkoivat jatkuvat eläinsuojelu ym ilmoitukset. Pyysin ratsastajilta lausunnot että ovatko he olleet tyytyväisiä ratsastusretkiin, talliin ja ovatko hevoset olleet täysipäisiä ja hyvin hoidettuja. Yksikään ei suostunut kirjoittamaan lausuntoa ja heidän johtajansa kuiskasi îen voi kun pelkään että tulen itse leimatuksiî. Märehdin sen vuoksi tätä surullista tarinaa että nyt tiedän rummun takojan olleen minuun kohdistuneen vainon osalta juuri se henkilö joka pelkäsi leimautumista. Jos satut lukemaan tämän niin totean vain että onkohan sinulla ollenkaan sydäntä? Toivottavasti elämä opettaa niin että opit sinäkin jonain päivän hiljaa kävelemään. Minä olin sinun ystäväsi mutta näin usein silmissäsi sen häiveen jota en olisi halunnut nähdä.

Kaikki ratsastajat katosivat kuin taikaiskusta vuonna 2008. Sen jälkeen onkin ollut jatkuvia tarkastuksia että mitä minä näillä hevosilla teen? Sitten on kirjattu papereihin ettei hevosia voi pitää jos ne ovat kesälaitumella vaan niille täytyy antaa myös extraliikuntaa. Hevonen ei saa syödä maasta kun se saa pian jonkin pölyähkyn ja ei voi syödä suoraan pyöröpaalistakaan...voi voi voi voi. Arvaatkaapas ystävät miltä tuntuu kun 12 ha on heinää edelleen pystyssä eikä kukaan niitä tai paalaa sitä pyynnöistäni huolimatta. Rehu-urakoitsijoista ei voi valittaakaan mihinkään ne ovat oma pimeä lajinsa. Minulla on vain yksi vaihtoehto eli aloitan niittämään viikatteella sen 12 ha kun en muutakaan voi... Olis edes tullut toimeentulotuki että sais ostettua uuden viikatteen jossa on terävä terä.

Jari tervo sanoi äsken TV:ssä että kirjoittaminen on kehtaamislaji, jos ei kehtaa niin sitten kannattaa sulkea tietokone ja olla kirjoittamatta.

Minä kirjoitan. Olkoon sitten vaikka testamenttini muulle maailmalle sillä kirjoitettu tietohan ei koskaan katoa.

Kahvit juotu. Lähden takaisin tallille. Kävellä lompsin sinne surullisin askelin kun kuulen vielä ympärilläni sen naurun rapatuksen joka siellä aikoinaan soi. Nyt ei kukaan enää pistäydy entisistä ratsastajista minua edes tervehtimässä saati sitten lähtisi seurakseni ratsastamaan, olen kyllä pyytänyt mutta silloin katseeni väistetään. Hyvä että on löytynyt paremmat paikat hevostella.

Tässä tallissa ratsastamme me kolme, minä, Anna ja Alexander. Minulla on ollut pitkä tauko ratsastamisessa välillä kun tämä ihmisten ilkeys ja pelottelu ovat lyöneet mielen maahan niin ei minusta ole ollut osaksi luontokappaletta. Hevonen on kuitenkin niin viisas ja hieno eläin että se ymmärtää ja rakastaa minua sellaisena kuin olen. Talven ratsastus ei ollut kovin hedelmällistä. Hevonen vaistosi minussa pelon ja ahdistuksen ja teki täyden tenän kuin käskien minut alas ratsailta. Vaistosin että jokin tuska silläkin oli sisällään. Kun osaisikin kertoa minulle elämäntarinansa.Nyt halusin kokeilla uudestaan olisiko minusta vielä siihen, nousta hevosen selkään jota en tunne, puhua sen kanssa samaa kehon kieltä. Parantaisiko tämä luontokappale surun minun sisältäni....

Hevonen hirnui minulle kuin huudellen tule hakemaan, olen valmis! Talutin sen tarhasta, harjasin ja satuloin. ƒidin vanha lypsyjakkara oli minulla siinä apuna että pääsisin paremmin selkään. Yhden uuden hevosen kanssa kävi kerran niin että ratsuksi mainostettu hevonen olikin kaikkea muuta, kun yritin nousta selkään niin se sekosi täysin ja pyörähdin satulan kanssa hevosen mahan alle ja päistikkaan sementtilattiaan ja jouduin hevosen hysteeristen kavioiden sekaan.

Vanhan tapahtuman muistikuvat palasivat väkisellä mieleeni. Ne luikertelivat tajuntaani vaikka kuinka yritin estää niiden tulemisen ajattelemalla jotain muuta. Tein ristinmerkit, pelkäsin... pelkäsin... aah! Yrin monta kertaa nousta selkään mutta en voinut. Ajatukset käskivät liikkeen mutta kehoni ei totellut. Aikaa siinä meni. Pelkäsin niin kauheasti että kädet vapisivat! Hevonen kääntyi ja katsoi minua lempein puhuttelevin silmin. Sen silmissä oli vihdoin rauha. Lopulta minä tein sen! Nousin hevoseni selkään ja sitten se olotila oli taas niin ihanan auvoisa kuin olisin ollut siellä aina. Pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri minulle.

Rakkaat siskot ja veljet, elämä ei ole aina helppoa mutta esteet on tehty ylitettäviksi ja ystävyys se kantaa pitkälle...

With Love Darling
ps. Olen kirjoittanut monta kurssirunkoa valmiiksi. Minulla on mainioita ideoita ryhtyä pitämään hyvän olotilan taidekursseja ja tarinan tiloja mutta mutta... uskallus. Todennäköisesti kukaan ei tulisi täältä lähiseudulta mutta tulisitko sinä minun luokseni kauempaakin tai sitten minä tulen teidän luoksenne. Laittakaahan kommenttia tai viestiä jos kiinnostaa!


27.08.2013 12:54


27.08.2013 12:53


27.08.2013 12:52


27.08.2013 12:51


Darling tarinoi

27.08.2013 10:07

26.8.13

Rakkaat siskot ja veljet, välittäminen on jumalaista mutta unohtaminen tai näkymättömäksi muuttuminen on uni josta haluaisi herätä mahdollisimman nopeasti.

On niin rysän päältä kiinnijääneen olo kun laitan paskatalikon tallin nurkkaan ja päätän että yö on karsinan siivouksen aikaa. Silloin on viileämpää ja nyt on mahdollisuus nauttia viimeisistä kesäpäivän hehtuvista.

En tiedä itkeäkö vai nauraako tälle tilanteelle. Koko elämä on niin absurdi tai paremminkin huono komedia. Heinä on 12 ha edelleen pystyssä kun ei kukaan lähde sitä niittämään edes nurin, saatika sitten tekisi sen minulle. Olen miettinyt ja märehtinyt erilaisia vaihtoehtoja, sitäkin että jos heinä kaadettaisiin ja koottaisiin yhteen läjään niin mites sitten jos se olisikin ihan suolattuna kuivaheinänä mutta ei onnistu kun ei ole îomaaî kaatajaa...

Selkä on taas pahaa enteilevän heikossa kunnossa. Aivan samanlaisia kiputuntemuksia kuin muutama vuosi sitten. Silloin minä valitin ja valitin ja laukkasin lopulta erilaisissa tutkimuksissa jopa psykologisissa testeissäkin että jos sitten kuitenkin vika olisikin henkistä laatua.

Tänään minä kävin röntgenkuvauksissa. Sievä ulkolainen lääkäri selitti minulle että siten he saavat tietoonsa onko tilanteessa tapahtunut jotain selkeästi suuntausta huonompaan... Selitin hänelle mahdollisimman selkeällä äidinkielellä että - miten se voisi röntgenissä sitten näkyä kun ei se selän nikaman repeämä näkynyt siinä aikaisimminkaan vaan todettiin vasta magneettitutkimuksessa. Miten siis muutos näkyy nyt röntgenissä...

Mietin joskus olisiko minusta voinut tulla lääkäri? Kuinka taitavasti olisin jaksanut kuunnella ihmisten vammat ja todeta olisivatko ne sitten todellisia vai keinotekoisia. Tai olisiko minusta tullut opettaja. Opettajan pätevyyshän minulla on mutta en tiedä uskaltaisinko edes lähteä opettamaan lapsia saati sitten nuorisojoukkoja. Minusta ne molemmat ovat kammottavan suorasanaisia raakalaisia ja pelottavia samoin kuin vanhukset jotka sanovat kaiken mitään säästämättä koska heillä ei ole enää mitään menetettävää (Tästä aiheesta minulla on tekeillään romaani). Keski-ikäisten skaala on laaja ja siihen mahtuu värikäs kirjo elämänkokemusta. Sellaista ukkoakka-porukkaa voisin opettaakin. Olisin siihen henkisesti valmis... olenhan jo kahdeksan vuotta hakenut kotikunnasta opettajan pestiä vaikka sitten sijaisuuttakin.

Entäs sitten lakimies. Se sitten olisikin best unelmahomma. Saisi puhua niin paljon palturia kuin haluaa lain nimessä oli sitten syytetyn tai uhrin puolella. Siinä olisikin työ ja harrastus samassa paketissa näytellen... tai ei sentään... onhan se vielä yksi duuni nimittäin poliitikko jossa saisi käyttää näyttelijänlahjoja ja dramaturgikerrontaa hyväkseen. Jotain uupuu... mitä se on... edelliseen listaan lisäisin vielä sossutädit, pappi ja uskonlahkojen saarnaajat.

27.8.13

Hyvää huomenta kaikille siskoille ja veljille!

Istun hetken aikaa tässä upottavan pehmeällä sohvalla. Tämä on kuin tumma syli joka haluaa että minä viivyn tässä ja kuuntelen omia ajatuksiani. Eilen illalla huomasin että yksi pieni tyyppi tuli kans minun viereeni kuuntelemaan. Sohvatyynyjen uumenista kaivautui iso paksujalkainen musta hämähäkki joka kipitti siihen viereeni kuulolle. Oli varmaan kärpäspaistia vailla. Minä olin kuitenkin sitä mieltä että hämähäkki joutaisi mennä ulkomajoitukseen. Minulla oli kuitenkin kärpäslätkä kädessä ja hyvä tutka joten voisin kyllä läiskiä kärpäset itsekin hengiltä ja viedä niitä sitten vaikka läjän ulkokuistille luononantimiksi linnuille ja hämähäkeille.

- Kuules Hämähäkki Herra Hiltunen, minä vien sinut nyt ulkokuistille istuskelemaan. Odota vähän aikaa ja lepuuta jäseniäs. Verkotkin saa olla sillä mitä lähteä merta edemmäs kalaan kun voi pyydystellä ihan mun tappamasta kärpäsläjästä...

Juttelin hämähäkille ja kuskasin sen varoen paperin sisässä ulos. Totuuden nimessä kyllä se vikeltäjä sieltä muutaman kerran pääsi putoamaan lattialle mutta nappasin ötökän aina määrätietoisesti uudestaan kiinni!

Aamulla heräsin aikaisin tekemään huussilenkin koirien kanssa ja toivottelin hyvät huomenet rantapusikoissa hörähteleville hevosille. Päästin vuohet ulos jaloitteluaitaukseen ja talutin Tyttö Tuulian pihalle syömään. Aamukasteisen kierroksen jälkeen palasin huvilalle takaisin ja laskeskelin hetken aikaa tyttäreni matematiikantehtäviä. Saatoin vaan puistella päätäni nöyränä matematiikan kiroista.

-Minulle riittää että osaan laskea ihan perusjuttuja ja laskimen avulla. Tämähän on ihan järjetöntä alkaa laskemaan näin vaikeita juttuja.

Puhelin itsekseni ja mietin kuinka suuri valta voi opettajalla olla. Tässä tapauksessa se opettaja huutaa eikä osaa neuvoa Annalle mitään, tai ehkei hän käsitä että tyttö vaatisi määrätietoista kärsivällisyyttä ja hyväksyvää ja kannustavaa opetustapaa.

Olin niin aikaisin hereillä' että kerekesin vielä piirtääkin tietokoneella. Latasin siihen ensin noin kymmenen uutta piirrosarkkia ja aloin piirtämään. Piirrosjälki syntyi kuitenkin hitaampaan tempoon kuin tekstit päässäni joten minun täytyi kirjoittaa jokaiseen ruutuun ensin tekstit valmiiksi ja sitten vasta ryhtyä piirtämään kuvat.

- Kerkeäähän sen näinkin...

juttelin ja samalla kirjasin lyijykynällä paperille lyhyesti miltä tekstiin liitettävä kuva tulisi näyttämään...

Piirsin sen aikaa ja siemailin aamukahvit kun herätyskellon torkkuajastin oli hälyttänyt kolme kertaa. Sitten oli pakko ryhtyä tuumasta toimeen ja herättää lapset.

Alexander on mestarinukkuja. Jos hän ei halua vielä herätä niin hän käpertyy vain syvemmälle uniasentoon ja vaikka vetäisin sängystä jaloista niin hän vaan suloisesti nukkuu. Siinä vaihdan lennosta vaipat, puen pitkikset, sukat, jalatuet, kengät ja kun telkkarissa alkaa kuulumaan jänisNeposen ääni tai sitten Dinojunan tunnusmelodia niin siinä vaiheessa poika herää. Nostan pojan ylös seisomaan, puen päälle korsetin ja takin ja laitan pyörätuoliin istumaan ja odottamaan taksille lähtöä.

Anna Pippurilla oli taas toinen ääni kellossa ja väärä jalka noustessa. ƒidin osa on kamala. ƒidille saa huutaa ja karjua ja paiskoa tavaroita.

Väistimme Alexanderin kanssa Anna Pippurin raivon tieltä ja lähdimme edeltä koulutaksille. Anna tuli pian perässä. Raivo oli laantunut ja enkelimäinen tyttö halasi minua ennen taksin kyytiin sujahtamista.

Tässä tämän verran tarinaa tälle aamulle. Nyt taas täytyy mennä. Kahvikin kerkesi äljettyä tässä ajassa mutta vielä sitä yhden kupillisen siemaisi ennemminkin kuin selkäänsä saa...

Rakkaat siskot ja veljet! Oikein ihanaa energistä ja voimaannuttavaa syyspäivää kaikille!


Rakkaat siskot ja veljet - elämä on haaste!

25.08.2013 20:17


25.08.2013 20:16


25.08.2013 20:15


25.08.2013 20:14


25.08.2013 20:12


25.08.2013 20:11


25.08.2013 20:08


25.08.2013 20:07


25.08.2013 20:00


25.08.2013 19:57


Kiireisen äidin merkintöjä

25.08.2013 13:33

20.8.13

Illalla taas saunottiin. Poikakin pääsi rantasaunaan. Komea oli kuunsilta kun käytiin uimassa. Hyvät makoisat löylyt. ÷ljylyhty hajosi mutta kyllä saunassa kumminkin näki ihan hyvin. Isonokka päivysti Hanin kanssa saunan kuistilla tarkkaavaisena ja tomerana. Mikäs siinä saunoessa kun kaksi vahtikoiraa varmistamassa ettei hiippareita näkynyt. Löylyn lämmössä oli mukava mietiskellä maailman menoa ja seurata nauttivia lapsia. Unta ei tarvinnut odottaa kauaa. Kerkesi äiti vielä hurauttaa ABC:lle hakemaan Viilikset ja kylmää juotavaa sekä päärynätuutit ennen Nukkumatin tuloa. Kerroinkin pienille että heidän isosiskoaan kun odotin niin silloin tulivat Viilikset kauppoihin ja samaan aikaan pyöri TV:ssä Blondi tuli taloon. Huh, kylläpäs minä olen vanha!

22.8.13

Aamukiiret ohitse. Lapset koulussa. Aikaisin aamulla kun kuljin hevoshaan poikki ja laitoin ponit ulos niin kurjet huuteli haikeaa hyvästiä. Voi että minä olin eilen väsynyt kun ensin ajoin pyörällä noin 10 kilometriä ja sitten talutin poniorin kotiin. Olin niin typerä että ajatuksissani läksin polkemaan kumpparit jalassa ja kait minä ensin kuvittelin että olisin sen Ukon kanssa ajanut pyörällä takaisin mutta kun ponin luokse pääsin niin luovuin ajtuksesta. Kotiin päin ensimmäiset kaksi kilometriä tultiin vauhdikkaasti ja takajaloille pomppien mutta kyllä se tahti siitä rauhoittui. Nyt on Ukko taas kotona karjumassa ja pääsee Anna ratsastamaan iltalenkilleni mukaan. On se kauheaa tuo koulukiusaaminen. ei se vaan koskaan lopu. Miten ihmeessä ne opettajat on kiusaamattomassa koulussa niin sokeita ettei kukaan tee mitään ja lapsen pitää kesken tunnin mennä vessaan itkemään. Ei sen puoleen, ei se olis sen parempaa olla jossain kyläkoulussa jossa meno olis ihan samanlaista. Jos ei äidistä tykätä niin ei sitten lapsestakaan. Eilen illalla Anna tuumasi: - Ajatella äiti... millaistakahan se on Alexanderin olla kun ei pysty puhumaan eikä sille rassulle kukaan koskaan puhu mitään, ei koulussa eikä missään paitsi kotona...Tuntuu varmasti pahalta. Vastasin tytölle: -Niin se on, surullinen ja yksinäinen maailma, mutta onneksi Alexanderilla on meidät. Olet sinä sisko reipas kun olet Allun kanssa välitunnillakin. Oikeassa oli se avustaja joka oli koulussa sanonut että Anna on Allun maailman paras ystävä.

Mikään ei ole niin hivelevää musiikkia korville kuin pesukoneen tahdikas hiljainen jyminä... aah ihanaa... sitä kuunnellessa ja kahvia hörppiessä. Kiitos kuulu ystävälle jolla on sydän paikallaan!
Ainoa joka sen pesukoneen hyllyvän äänen rikkoo on meidän poniori joka karjuu kuin Ukko konsanaan. Siinä sitä on äijäenergiaa kerrakseen. Shettisorilla on erittäin hyvä sukutaulu mutta kun se on tuotu Ruotsista väärällä tavalla eli puutteellisin paperein niin minulle on Hippoksesta vastattu että Ukko pitäis käyttää synnyinmaassaan mutka tunnistettavana ja tuoda sitten uudestaan lisäpapereiden kera. Ponilla on mikrosiru ja sen on juuri se poni kuin pitääkin mutta täytyykö tunnistaminen todella tehdä näin hankalaksi...?

Vielä ylläolevaan. Poni tuli minulle osamaksuna yhdessä hevoskaupassa eli kulki vain hevoskauppiaan tallin kautta. Vuosikausia asiaa on pyöritelty tuontiponina enkä ole oria tilastoponiksi luvannut laittaa kun sillä on siellä Ruotsissa se oikea passi. Hankalaa...

24.8.13

Naamatauluni on peilin vanha kaveri ja seuraava elämäni suuri rakkaus löytyy peilin kääntöpuolelta

Näin viimeyönä kauheaa unta... Oltiin takas Lehtimäellä ja sitten minä pakkasin kauheella kiireellä. Oli kaikki samat haikeat hyvästit diipadaapa ja sitten meidän hieno oma pesukone. Kone oli muka sijoitettu viereiseen huoneistoon ja olin pessyt siellä ihan raivona pyykkiä. No minä pakkasin meidän auton ihan täyteen ja sitten hommasin todistuksia sitä varten että se pesukone tulee varmasti perässä invataksilla... Oliskohan pikkuisen ressiä ilmassa...
25.8.13

Kalajoella käytiin lasten kans uimassa. Sen verran repästiin arkipäivä rikki että hups! Ihanaa oli saunoa pitkän kaavan kautta invasaunassa ja polskutella ja Sunifanille kymppi siitä että siellä ei ole kylpyaikoja eikä avustajaäidistä mennyt maksua ollenkaan. Esimerkiksi Oulun Eedenissä ei ole invasaunaa ja kaikista menee maksu. Sitten kun tultiin kotiin niin eikös vaan joku pimbo ollut käynyt meillä ja polletkin olivat piiloutuneet rantamaastoon...

Illalla katsottiin Manserockia eli Timo Koivusalon elokuva Vuonna 85. Se oli ihan kiva pläjäys lapsille äidin elämää nuoruutta. Hyvä oli katsoa yhdessä sillä monikaan ihmeellinen asia ei olisi ollut lapsille selvä jos en olisi selittänyt kuten esimerkiksi isot matkalaukun kokoiset painavat puhelimet. Aatelkaa jos nytkin ihmiset kantaisivat kaapin kokoisia puhelimia mukanaan! Vaatteet olivat just niin sitä aikaa ja miesten pitkä takatukka. Elokuva on ihan hyvä ja tarpeeksi humoristinen kaiken ikäisille vaikka siinä käsitelläänkin 80-luvun nousujohteista kulttuuria ja juomista ja kapakkatappeluita mutta ah niin ihanaa aikaa. Niin mekin varhaisteinit päästiin Lestijärvelle kuuntelemaan Popedaa ja sitten oli se SaapasjalkaRock Pihtiputaalla ja Dingo sitten vähän myöhemmin ja rakkaus se oli niin sensuellin viatonta ja puhtoista.


Sohvakuulumisia

24.08.2013 11:35

Tänään iltamyöhään lösähdän sohvalle ja siemailen lasin kuohuviiniä. Kyllä, aivan oikein, juon kahvimukillisen päärynän makuista kuohuviiniä ja nostan jalat ylös lattian tasasta. Voi että kyllä kolottaakin! Tuntuu aivan repivä kipu jokapuolella kintuissa ja selkä ñ se on aivan kuin tulessa.

Vähän aikaa noin puoli tuntia ja sitten alkaa illan elokuva. Kehuttiin mainoksessa oikein hyväksi ja dieselin hajuiseksi. Sehän sopiikin minulle, voin kunnolla röhnöttää tässä sohvan nurkassa ja fiilistellä lentävätempoista leffaa!

- Vaan ajatella mitä minä tekisin jos rakastuisin jonain päivänä ja tähän kolmen hengen sohvaan majoittuisi toiseen päähän joku mies jota en vielä tunne tai sitten olen ohimennen kohdannutkin...

Puhelen itsekseni ja naurahdan ääneen. Ajatukseni rakastumisesta tuntuu niin absurdin typerältä etten juuri nyt osaa nähdä moisesta olotilasta edes unta. Olen sitä mieltä että suojamuuri on paras rakentaa yksinäisyyteni ja päivystävän ulkomaailman väliin. Särkyminen on liian kuuluvaa eikä sydämen sirpaleita jaksa koota ja liimailla liian useasti.

- Ti-ti-aa-jaa-jaa...

Alexander vastaa minulle ja sitten hänen lelukoiransa hihkaisee:

- Sinä olet hassu! Halaa minua minä rakastan sinua...

Rakkaat siskot ja veljet, minulla on monta sarjakuvaa keskeneräisenä odottamassa melkein valmiina ja monta tarinaa kirjoitettuna keskeneräisenä ja avuttomana odottamassa loppuaan mutta minä olen yksi avoin tarina ja pian kuulette lisää tarinaa...


Oranssisade

19.08.2013 17:15


19.08.2013 17:13

Alexanderin kanssa ihastelimme oranssia sadetta. Mahtavaa! Ei me olla koskaan vastaavaa nähty, oli kuin taivaasta olisi satanut kultaisia pisaroita ja kamera tallensi valoilmiön juuri sellaisena kuin se oli.


19.08.2013 17:09

Tähyilin korkealta huvilan kaiteelta sateen jälkeen olivatko ponit vielä rantahaassa. Kyllä vain! Siellä se pieni Myrsky laidunsi tyytyväisenä emänsä kanssa! Myrsky syntyi harmaana ja muuttaa nyt väriään mustaksi.


19.08.2013 17:04


Yhteen vedetty eka kouluviikko

19.08.2013 08:32

12.8.13

Voi apua. Nyt se rumba sitten taas alkaa. Lasten koulut! Joutuu herättämään lapset pahantuulisen taksikuskin kyytiin ja siellä ne vaanivat koulun tiloissa kaiken maailman kiusanhenget jotka pistävät äidinkin mahan sekaisin.

Lapset lähtivät kouluun. Huh huh ensimmäinen koulupäivä. Taksikin tuli ajoissa, ei valittamista ja mies jopa hymyili minulle. Täytyy siis haudata vanha sotakirves ja aloittaa syksy uusin tuulin. Tuulista puheenollen, siellä ne kurjet huuteloo syksyä ja muuttomatkaa. Samalla kun kuulen kurkien huutavan ja voin nähdä silmissäni niiden uljaan tanssin niin samalla tunnen kuinka syksy saapuu ja haisee ilmassa. Hm... pitäisikö sanoa haisee vai tuoksuu... silloin kun maajussit ajavat paskaa pelloilleen niin silloin se haisee samoin kuin märäntynyt homepölyinen kuollut kasvisto mutta syksy tuoksuu mullan löyhkältä ja vehreän luopumisen tuskalta. Sitä se on. Syksy.
Minulla on vajaa puoli tuntia aikaa hetki istahtaa ennen kuin lapset tulee koulusta. Aamu oli kiireinen. Ensin koulutaksi imas lapset ja sen jälkeen kuppi kahvia, Tunteita ja Tuoksuja TV:stä. Sitten ihastelin muutaman sekunnin tyyntä joenpintaa ja mietin että jos kävis suihkussa eli pulahtais jokiveteen. Ei kerennyt. Mentävä oli. Kiireisin askelin säntäsin autolle ja hurautin tk:hon sydänfilmiin. Nii-in. Semmoista se on. Ei vanhan sydän enää tahdo jaksaa kaikkia elämän murheita. Kun oliskin aina ystävä tuuppaamassa että menehä siitä murehtimasta niin kyllä kait se kyyti elämän alamäessä olis sitten lupsakampaa...

Voi että minua sitte ärsyttää nuo mainokset "paikallisen äidin paljastamat rypynpoistovikit". Siinähän se mie vanhenen ja rypistyn. Hiuksetki muuttuu harmaammiksi ja koko akka kulahtaa vaan semmostahan se on elämä.

15.8.13

Kuvitelkaa miltä tuntuu kun palaa niin loppuun ettei uskalla enää sähköpostia avata ettei siellä vaan ole jotain lisää piinaavaa pahaa. Eilen sain viestin joltain nuutiselta jota en edes tunne. Hyökkäsi silmille! Tänään katsoin taas viestit pelko sydämessä mitä kauheaa siellä olisi ja kas sinne oli tullut viesti sivustolta jossa minulla on tauluja myytävänä tosin viesti oli yhdeltä iljettävältä mieheltä joka ei jätä minua rauhaan vaan ahdistelee - ukkomies- kokoajan. ƒllöttää! Nytkin siinä luki että "milloin tavataan ja missä kahdestaan?" Kuvottava pervo mutta nyt siinä viestissä näkyy hänen nimi ja yhteystiedot ja puhelimessa on muistissa samanlaisia viestejä vaikka kuinka paljon.

Kello onkin sitten vasta puoli kaksitoista yöllä. Otan tuon susikoiran irti matkaan ja lähden tallille vähäks aikaa lappamaan paskaa. Sitten otan hevoset sisälle muutamaksi tunniksi jos vielä sataa. Yhden äidin aika ei riitä kaikkeen joten menee usein yötöiksi. Lapset nukkuvat tyytyväisenä ja maha täynnä. Ettei tekeminen lopu kesken niin sitten otan tuosta vielä pyykkiä yhden saavillisen. Joudan olla vielä tallissa nyrkkikyllikki kun pesen pyykkiä aamuksi narulle kuivamaan.
17.8.13

Heräsin aamutallia tekemään ja sitten laskin unisena hevoset jotka laiduntavat kotimme liepeillä. Voi jestas! Yksi puuttuu! Etsin sitä joka puolelta ja hikihän siinä tuli kun sinkoilin sinne tänne. Vuoden ikäistä ei kertakaikkiaan näkynyt missään ja aikuiset hevoset seistä möllöttivät sen näköisinä että niitä ei niin vähääkään kiinnostanut minun ravilaukka. Kauhuissani ajattelin että jos vaikka ilves on käynyt syömässä sen raukan... Lopulta kävin tallilla mutkan heittämässä kuivat heinät toisen laitumen polleille. Sisälle talliinkin kurkkasin mutta anoa joka sieltä löytyi oli meidän koiranpentu joka istui lähes tyhjässä matalassa kaurasaavissa. Pentu katseli minua ja jatkois sitten tutkimista ja näytti maistavan kaurojakin.

- Hassu! ƒlä sinä kauroja syö! Koirien herkut ovat ihan eri pussissa.

Takaisin huvilalle palatessani Peppi (nuorukaisen emä) havahtui hereille haaveistaan ja hörähti käskevästi rantalepikkoon ja sieltä kuului vastaus. Siellähän se tyttö oli vattupuskien seassa! Nam nam!

18.8.13

Illalla laitettiin lasten kanssa pizzaa ja herkuteltiin. Nyt löysin sopivan murean ja ohuen pizzapohjaohjeen. Lisäksi sytyteltiin illan pimeään kynttilöitä ja lyhtyjä ja lähetettiin Lappiin empatia-ajatuksia ystäville. Tänään lämmitetään rantasauna ja käydään vielä uimassakin jos tarkenee. Sen verran tuulista että vesi tuntuu kylmältä. Hevoset ovat jo yötä sisällä. Sen verran pimeää mutta aina se konilauma haluaa aamun tullen hyvin mahtipontisesti ulos.

Josko taas kirjoittelis blogia piirtäis pitkästä aikaa sarjakuvaa. On niin paljon kertynyt kokemuksia plakkariin että täytyy tehdä ne piirrosmuotoon. Siinä sivussa vois neuloa tytölle pipoa ja ppojalle villasukkia. Miksei minua voi kloonata kun minusta pitäisi olla niin moneksi!

19.8.13

Tänään lupaa sitten vesisadetta. Yö oli vielä pehmeän tuulinen. Vähän rippas välillä vettä. Tytön kanssa käytiin yömyöhäisellä rantasaunassa kylpemässä ja uskallettiin uidakin kuunsiltaa pitkin. Vesi ei ollut mahdottoman kylmää mutta ei uskalla niin pimeällä kun ei tiedä mikä mörkö siellä vedessä on. Meillä oli hyvät löylyt ja tunnelmallista kun oli öljylyhty ikkunalla valaisemassa. Pois kun lähdettiin saunalta ja oltiin vasta laskeutumassa kuistin rappusia niin kyllä säikähdettiin molemmat kun pusikossa rasahti! Sitten toisella puolella! Kamalaa! Meidän hevoset olivat tulleet siihen ympärille päivystämään ja ilmestyivät pois piilosta. Tyttö Tuuliakin oli siinä niin reippaana kuin sanoen:- Etkö näe että minä se olen? Tummasta väristäni holimatta otsassani loistaa kaunis valkoinen tähti. Kuunvalaisemaa polkua kiivettiin takaisin huvilalle ja sitten olikin jo unen aika. Poika siellä jo nukkuikin. Heti kun koulut alkoivat tuli flunssa. Kuumetta vähän ollut ja nenä vuotanut ja samantien iskee ruokahaluttomuus. Roni on niin heikko lapsi vastustamaan kaikenlaisia pöpöjä.

Käperryin siihen pojan viereen nukkumaan. Vähän aikaa yritin sinnitellä ja katsoa elokuvaa... muistin että olin sitä aikaisemminkin yrittänyt katsoa mutta yhtä huonolla menestyksellä. Tarinan loppua en nähnyt nytkään.


Darling palaa takaisin blogiin

17.08.2013 09:22

Rakkaat siskot ja veljet! Hyvää huomenta jokaiselle ja lämmin halaus voimaannuttavaan päivään!

Tämä kulunut viikko on ollut monella tavalla rankka. Koulut alkoivat ja se ottaa aikansa ennen kuin rytmiin taas tottuu. Varsinkin kun Alexanderin koulu alkaa melekin joka aamu kahdeksalta eli kouluun on lähdettävä jo niin että taksi on meidän pihassa vähän yli seitsemän. Hullua että niin aikaisin vaikka matkaa on vain kuusi kilometriä!

Koulunkäynnistä puheenollen ñ mitä siinäkin sanot kun tyttö ojentaa lippulappusen että:

- ƒiti kato mikä putos taksikuskilta... mikä tämä on?

Käänsin huomioni tytön ojentamaan lappuun.

- Onko tämä sellainen mihin isikin aina soittaa...?

Otan lapun käteeni ja katson sitä:

- Joo on, just sellanen (Ajattelen: - jestas! Mistä se tyttö senkin tietää?!)

Vastaan tytölle ja tungen lapun lapselta pimentoon. Kuvassa on kaikkea muuta kuin lapsille sopivaa sillä siinä on liveh...mainos! Oikein kaunis tyttö tosi niukassa asusteessa ja kutsuvassa asennossa että hei kaikki miehet ñ soitelkaa!

Edelliseen asiaan liittyen kerronkin toisen jutun joka alkaa mielestäni olemaan jo karmiva. Kahdeksan pitkää vuotta yks vanha ukko naapuripitäjästä on käynyt vonkaamassa säästölipasta jonka päällä istun. Varsinainen pankkiiri se äijä! Luulee että minä sellaiselle koronkiskurille lahjoittaisin jotain kallisarvoista. Hyi!On tainnut käytöstavat unohtua kun kiusaa tehdään joka suunnalta ja ehdotteleva viesti tuli jopa sivuston kautta jossa minulla on tauluja myytävänä.! Tiedän että hän on löytänyt tämän bloginkin joten tiedoksi että - nyt jätät minut ja perheeni rauhaan! En halua enää yhtään ainoaa vihjailevaa ehdotusta ja törkeää suoraa kommenttia! Haluan olla rauhassa enkä ole todellakaan mitään mistään velkaa. Piste. Tai muuten tieto lähtee oikeaan osoitteeseen. Minut on kasvatettu siten että yritän kunnioittaa vanhempaa ihmistä mutta rajansa kaikella.
Koulun alku on jännittävää aikaa. Eniten Anna Pippuria on harmittanut R. Kellopään tytöt jotka julmistelevat koko ajan ja sipisevät eli kiusaaminen jatkuu heti kättelyssä. Onhan se helppo sellaisten lasten elvistellä joilla on niin mahtipontinen isä että hyökkää äidin ja lasten kimppuun ja käyttää vammaista lasta lyömäaseena!
Olen taas vaihteeksi sairauslomalla. Selkä rasittui tästä jatkuvasta nostelemisesta ja niveliä särkee. Kävin lääkärissä ja kuuntelin sen virolaislääkärin jorinoita. Saattoi hän olla oikeassakin mutta minä en usko mahdollista diagnoosia sillä kun luin asiasta tarkemmin niin totesin että näin minut sitten tungettiin mappi ööhön eli sinne joiden asiat eivät oikeasti kiinnosta ketään. Arvauslääkkeitä en rupea syömään jos kliinistä testausta ei voida edes suorittaa vaan kyseessä oli lääkärin hieno îarvausî.

- Mitä sitä sitten valittaa...

Kysyn itseltäni. Täytyy vaan elää kipujen kanssa päivän kerrallaan.

Ihana täydellisen kaunis aamu. Ilmassa tuoksuu syksy ja kun oikein pöyhäsee maaperää niin voi haistaa jo enteilevän talven tulon. Tänään vois puuhailla jotain suuremmoista. Jos vaikka samoilis ympäröivässä metsässä kameran kanssa etsimässä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Sitten vois tekaista lapsille pipot ja neuloa vielä sukatkin.
Syksy on kudelma
kesän muistoja
lomapalasia
Koulun alun jännitystä
selittämätöntä ikävää
kevään rinnalle
Rakkaat siskot ja veljet. Onneksi kirjoitin teille kuulumisia! Nyt on paljon reippaampi olo. Seuraavaksi jätän lapset katsomaan tv:tä huvilalle ja suuntaan askeleeni ylätalolle kahvin juontiin. Nautiskelen kupin tai pari siellä Kaunotar -kissan kanssa ihan vaan kahdestaan. Suunnittelen mielessäni päivän ohjelmaa ja palaan kaihoisin aatoksin takaisin Lappiin. Tänään on siellä ystävällä Lyhtyjuhla mutta ei auta kuin sytyttää empatialyhty täällä kotipuolessa. Kun oliskin ollut niin helppoa niin olisin pakannut lapset autoon ja ajaa hurauttanut käväsheen Pohojosessa... huokaus... murteiden sekametelikirjosoppaa. Otampas kudelman esille ja ruopean ensitöikseni neulomaan raitasukkaa.

Halaus ja rutistus rakkaat siskot ja veljet!


Päivitetty elämä

13.08.2013 11:36

Elämä on ohjenuora
johon tarttua joskus
erityisen lujaa
hetkittäin

Kauppareissulla
Ihminen kysyy
mitä minä
näillä hevosilla teen
- en minä vaan tiedä
vastaan
palaan kotiin takaisin
Hevoset ovat minua vastassa
parveilevat ympärillä
hörähtävät
tönivät turvallaan pehmoisesti
Annoin ihmiselle väärän
vastauksen
Kyllä minä tiedän
Lempeissä silmissä on
elämisen viisaus
Asenne.
Täydellinen elämä
ei vaadi miehen ja naisen välistä rakkautta
Se on kuin viimeinen pikavuoropysäkki
ennen vakioliikenteen alkua


Yksinäisen ihmisen paatos ja erillisyys

10.08.2013 13:43

Rakkaat siskot ja veljet. Juuri nyt tunnen itseni niin kauhean yksinäiseksi että minulla on tarve purkautua jollekin ja siksi kerron teille nyt ikäviä asioita. Olisiko tämä sitten k-18.

Minua niin ärsyttää että jotkut ihmiset ovat parempia kuin toiset. Joku saa avun itselleen koska edustaa oikeaa uskontokuntaa. Hän laittaa kädet ristiin ja tattis kaikki minkä tarvitset on siinä ihan hollilla. Toinen vie toisen työpaikan puhumalla paskaa selän takana kolmas laittaa kädet ristiin ja aamen kaikki tuodaan herralta lahjana. Joku sanoo huonot on huonompia koska maksavat synneistään ja kaikki vaikeudet ovat heidän elämänsä risti. Yksi hurskasteli kerran että koskaan ei ole niin köyhä ettei hädänalaiselle lähimmäiselle antaisi mitään jos esimerkiksi eläimet ovat ilman ruokaa. Aina sen verran löytyy...vai löytyykö vai onko sekin loppupelissä pärstästä kiinni. Viime kesänä ja syksynä uskoin ja luotin niittyni korkeimman käteen ja ajattelin että laitan hyvän kiertämään kun en kerran saanut yhtään ainoaa urakoitsijaa töihin. Mikä se on sellaisen heinäurakoitsijan virka joka mainostaa itseään eikä sitten ota toimeksiantoa vastaan kun oli kerran îäijäporukallaî sovittu niin. Siitä kait se totaalinen alamäki alkoi ja sulka hattuun sille joka toimi juudaksena. Lupasin kaikki heinät toiselle maatilalliselle vaikka itselläkin olisi ollut syöjiä mutta minkäs teet kun ei niitä naisihminen yksin saanut pellosta pois. Olis etes joku niittänyt niin olisin laittanut vaikka seipäälle. Ensimmästen lumien aikaan minulle sitten käytiin sanomassa että tiesinkö että heinä on edelleen pystyssä. Enpäs tiennyt en. En saanut peltokarttojakaan pois. Tästä opin että kannattaa luottaa ystävän sanaan ja mitä enemmän vakuuttaa olevansa hyväkin ystävä, niin sitä vähemmän on uskomista. Mitä enemmän sitä pahempi. Kyllä siinä ovat nyt sitten väkäleukaämmät sun muut suurisuiset hurmostelleet että kyllä nyt se overheadin ämmä lähtee häntä koipien välissä pois pakosalle tästä pitäjästä. Kaivettiinpa salainen puhelinnumeronikin tiitonrantasten toimesta esille ja sieltä haukkua räkytettiin että miten oon saamaton akka kun heinäkin on pystyssä ja ranta pajua täynnä.Olis lyönyt arvostelija sievosen tukon (sen minkä pyydän) rahaa mulle käteen niin olis saanut saanut ruveta kuokkimaan pottumaata itelleen.Vielä palatakseni heinämaahan niin kerrompa miksi ei minulla ole enää raktoriakaan eikä mitään muitakaan maatalousvermeitä. Itseasiassa juttu löytyy jossain muodossa viime syksyn kansiosta.

Olen asunut täällä îpohjallaî vai pitäisikö sanoa pätsissä kahdeksan vuotta. Vanhemmillani oli huippuhevosia ja jo silloin kiusanteko kyläläisten toimesta alkoi. Isäni muummuassa oli kerran ajamassa huippuaikaisella tammalla maastolenkkiä kun polun eteen olikin hilattu puunrunko esteeksi. Hevonen näkee hämärässä hyvin ja hyppäsi mutta kärryt eivät tulleet niin hyvin mukana. Onneksi pahempaa ei tapahtunut. Toisella kerralla aisat oli sahattu alulleen poikki niin että ukko venyi hevosen perässä kilometrikaupalla ohjista roikkuen. Hiiviskelijöitä ikkunan takana oli silloinkin. Olipa kerran eräs kyläläinen tullut tallille ja käynyt äitiini käsiksi!

Nimettömiä ilmiantajia oli silloinkin. ƒitini oli hyvä kaikille mutta itki monet katkeransuolaiset itkut ihmisten pahuuden vuoksi. Pahin oli silloin kun isäni sairastui aivoinfarktiin ja joutui Ouluun sairaalaan. ƒiti teki maatalouslomittajan töitä ja siivosi yöllä oman tallin että kerkesi sitten taas päivällä miestään katsomaan pitkän matkan päähän sairaalaan. Minä asuin silloin Forsbyssä. ƒitini sydän särkyi kun yksi Siiponkoskinen mieshenkilö levitti ilkeitä juoruja etteikö hän rakastaisi miestään...

Huh! Heräsinpä tähän todellisuuteen kun yhtäkkiä muistin että jätinkös minä kahviveden kiehumaan hellalle! Kirjoitan tätä muisteloa huvilan kuistilla ja nautin samalla ulkoilmasta. En saa tällä kertaa kahvia. Hyvä ettei syttynyt tulipalo! Vesi oli kiehunut aikapäiviä sitten ja hellalla oli pelkkä pannu. Täytyy jossain vaiheessa harpata ylätalon pihaan hakemaan juomavettä.

Kuten edellä mainitsin olen asunut täällä kahdeksan vuotta ja se on syönyt ihmistä. Minua on alusta alkaen yritetty häätää pois jokatavalla. Ensin yritin hoitaa isänikin kotona mutta kun vähän minua nuorempia ämmiä alkoi vouhkalehtia tallin nurkissa vokottelemassa isääni rahan kiilto silmissä niin jouduin hakemaan isälleni edunvalvontaa että pystyin päättämään edes jostain asioista. Siitä se helvetti sitten alkoi. Isääni en silloin voinut pitää luonamme koska hän oli niin vastikään vammautunut aivoinfarktin vuoksi eikä oikein kyennyt ymmärtämään vammansa laatua. Suruunsa hän joi pitkin pihaa piilottamiaan viinapulloja. Ponet kerrat istuin isäni vieressä ja huokasin syvään samalla kun odotin ambulanssia. Minulla oli silloin kolme puhumatonta perheenjäsentä. Isältäni oöli mennyt puhekyky. Alexander ei osannut puhua eikä Anna halunnut puhua kun ei velikään puhunut. Monet kerrat juttelin hevosille ja itkin suruani ñ yksin.

Kaikista onnenonkijoista en viitsi edes kertoa. Niitä mahtuu kahdeksaan vuoteen niin paljon. Toiminta oli todella räikeää ja monen kirjavaa vatulointia mutta onneksi olen kirjannut kaikki tapahtumat ylös joten asiaa voidaan vielä jossain vaiheessa tutkia.

En ole talousihme enkä väitäkään sitä mutta tein kuitenkin sen ihmeen että pelastin silloin konkurssikypsän maatilan tuholta. Vaikeuksia kyllä riitti. Kyläläiset tekivät minusta silloin jopa verokantelun ja maistraattiin ilmiannon että hoidan isäni omaisuutta väärin vaikka minä tein kaikkeni pelastaakseni kotitilani ja siivosin uhkasakon alaisen pihankin. Nimetöntä ilmiantajaa suojelee laki. Nimetön ilmianto on paras mahdollinen tapa suojata oma selusta ja tehdä toisen elämästä helvettiä.

Palataanpas vielä heiniin ja maatalouskoneisiin. Viime syksynä minulla oli reilun seitsemän vuoden ajojahdin jälkeen viikko aikaa uusia tallin karsinoiden rakenteet tai muuten olisi tullut se teurasauto. Jouduin siinä hötäkässä myymään kaiken mahdollisen että sain rahat kasaan karsinoiden uusimista varten. En enää itsekään uskonut selviäväni koska minulla ei ollut ketään joka olisi auttanut minua mutta onneksi sitten lopulta löytyi ihana pariskunta joka laittoi hihat heilumaan ja karsinat uusiin puihin tai pitäisikö sanoa levyihin. Alunperin samaisen urakan olisis pitänyt olla valmis jo vuosia sitten ja auttajiakin ilmaantui ja häipyi monenlaista sorttia. Yksi nuorimieskin kirjoitutti minulla sopimsupaperit alle että olisi tehnyt karsinat uusiksi ja kaikki maanviljelystyöt koulun harjoittelun merkeissä mutta koululta ei otettu yhteyttä, sopimuksia ei purettu eikä kaveria näkynyt.

Elämäni on suoraan sanottuna ollut täällä todella vaikeaa. Hetkeäkään en ole saanut iloita siitä että olen onnistunut jossain vaan aina on tullut uutta paskaa niskaan. Monet ihmiset ovat tulleet ja lähteneet hyvästejä sanomatta. Avioerokin tuli ja meni. Tavaraa on häipynyt vaikka kuinka paljon. Yksi rotukoira on varastettu ja yksi hevonen samoin. Pari hevosta on työnnetty teurasautoon tekeytyen minuna.

Mitäs sitten jos on totaalisesti erilainen. Joka suunnalta tykitetään että tarttis lähteä pois, kadota kokonaan kunnon ihmisten silmistä. Mikä sitten neuvoksi? Pitäiskö vaan lähteä sen vuoksi että oikeat ihmiset saavat paremman elämän? Kellopää (kesäkuun blogi) teki meidän, minun ja lasten kesästä helvetin. Ei ole ollut yhtään sellaista aamua etten heräisi henkeä haukkoen ja peläten että tänään tänne kohdistuu varmasti uusi hyökkäys! Koko päivän päivystän ja odotan pahinta. Kuuntelen pihakoirien haukkua ja odotan että aivan varmasti jotain pahaa tapahtuu. Kellopää aiheutti niin paljon vakavia seurauksia röyhkeällä kotiintunkeutumisella että kauhulla odotan koulun alkua ja sitä miten Anna Pippuri koulussa selviää kun joutuu samaan paikkaan häijyn isän lasten kanssa. Entäs sitten musiikkiopisto? Sain vasta viime viikon perjantaina ensimmäisen viestin musiikkiopiston rehtorilta kun lähetin hänelle uudestaan viestin ja laitoin siihen liitteeksi kirjeen hänelle joka on nimet muutettuna julkaistu kesäkuussa blogissani. En saanut suoraa vastausta siihen voiko Anna enää opiskella musiikkiopistossa vai toimiiko se yksistään kiusaajan tarpeiden tyydyttämiseksi. Rehtori ei vastannut opettajaan kohdistuvaan kysymykseeni muuta kuin että asia käsitellään opiston sisällä... Minun osaltani asia ei jää tähän. Haluan vastauksia.

Kiitos kellopään järkyttävän toiminnan ja sosiaalisen tätikolonnan puhuttelun en ole koko kesänä voinut käydä lenkillä oman pihan ulkopuolella. Kysyn vaan että miten ne muut yksinhuoltajat asiansa järjestävät kun meidän perheessä Anna ei saa olla Alexanderin kanssa silloin jos esimerkiksi kävisin juoksemassa. Olen sairaanloisesti seurannut painovaakaa ja surrut jokaista ylimääräistä grammaa ja kaloria. Minulle tuli sen sosiaalikeskustelun jälkeen sellainen olo kuin olisin rangaistusvanki eikä minulla olisi enää oikeutta mihinkään. Heillä oli muummuassa tietona että olen ollut Nivalassa keväällä uimassa ja tiedustelivat että miten se sitten on ollut mahdollista kun on lapset... Vastasin että lapset koulussa äiti uimassa. Nyt kun tätä kirjoitan niin mieleeni nousee muutamia ihmisiä joihin olen siellä uimahallilla törmännyt. Että silleen...

Sen jälkeen kun en ole voinut haluamallani tavalla liikkua ja urheilla niin minuuskäsitys on mennyt alaspäin kuin lehmän häntä. Liikunnasta saa niin paljon voimaa ja iloa että se näkyy ja tuntuu koko kehossa.

Kaikenlisäksi minulle sanottiin että minulla on liian iso piha joten minun pitäisi kuljettaa lastani mukana joka ikinen hetki tallilla ja joka paikassa. Kyllä se muuten käy mutta niitä apuvälineitä tarvittaisiin että olisi helpompi liikkua ja jotain suojaa kun lapseni on niin hirvittävän yliherkkä lentävien ötököiden puremille.Pyysin silloin että lapseni saisi henkilökohtaisen avustajan siksi aikaa kun minulla on esimerkiksi tallilla töitä. Asia ei tullut kyseeseen koska Alexander ei osaa itse sanoa îminä haluan henkilökohtaisen avustajanî.

Kuvitelkaa miltä sellainen tuntuu kun pannaan naisen jalkaan kahleilla pallo jonka nimi on îmahdoton elämäî. Minä olen hyvä äiti ja pidän lapsistani huolta. Yritän pitää itsestänikin aina jos voin ja kerkeän ja rakkaat siskot ja veljet, onneksi minulla on teidät jotka kuuntelette pulinoitani. Nauretaan ja itketään yhdessä.

Kirjoitan vielä kappaleen matkaa. Heinä on edelleen pystyssä. Iso huoli sydämessä. Viikon sairausloma ja maanataina sydänfilmi. Mitäs jos sinä mies joka jätit viime kesänä ja syksynä heinät peltoon osoittaisit että sinulla on sen verran sydäntä että kävisit ajamassa murskaksi kaikki heinikot. Se olis miehen työ. Korvaisit sen mielipahan jonka aiheutit. Minulla on edelleen hevosia. Yleisen painostuksen vuoksi ostoheinät tänäkin vuonna. Ei auttanut että asun jokirannassa vaan pihaani on pitkin kesää tultu sanomaan että minulle käy huonosti ja vasara tulee paukkumaan koska minä en voi kylän mahdille mitään. Minun pitää lähteä pois tai muuten...

Rinnakkais aseenkantoluvan sain vaikka asia piti käyttää Oulun Hallinto-Oikeuden kautta. En ollutkaan sitten niin pöllö akka kuin kyläläiset olivat antaneet ymmärtää. Kerran olen kokeillut jo hirvikiväärillä ampumista, vain yhden kerran ja hupsis se olikin sitten napakymppi. Tästä ilosta voin Annan kanssa jatkaa syksyllä ampumisharrastusta kunhan sossut antavat ensin Alexanderille sen henkilökohtaisen avustajan siksi aikaa ettei pojan tarvitse päivystää ampumaradalla.

Seuraavan lauseen kirjoitin facebookiin îSyrjäytynyt maailma pakottaa ihmiset lokeroitumaan omiin suojakuoriinsa. Päällisin puolin elämä voi olla loistavaa vaikka oikeasti jokainen hyvä hetki on ansaittu giljotiinin partaalla. Mistä tunnet sä ystävän... siinäpä se.î
Rakkaat siskot ja veljet. Tänään on lauantai. Ei virka-aikaa, ei tarkastajia. Saa hetkisen hengähtää... Olen tässä huvilan ulkokuistilla nyt kirjoittanut hyvän aikaa. Alexander nukahti päiväunille. Seuraavaksi onkin vuorossa vanhan talon siivous operaatio. Tiesittekö että minä omistan tässä pihapiirissä kaksi maatilaa. Näitä ei kannata yhdistää sillä silloin menetän toisesta rakennusluvan. Vanhassa talossa on huono katto ja home ongelma joten siellä ei voi tällä hetkellä asua. Huvilalla on hyvä ja puhdas ilma. Läänineläinlääkäri on määrännyt että minun täytyy olla kirjoilla siinä missä eläimetkin joten asumme virallisesti tallissa... siis talossa... mutta oikeasti rajan yli huvilalla jokirannassa. Tämä on kuitenkin vapaa-ajan asunto, noin virallisesti vaikka olemmekin asuneet tässä kohta vuoden. No oli niin tai näin niin emme saa asumistukea emmekä toimeentulotukea. KELA sanoo että vapaa-ajan asunto ei ole asunto ja sossu sanoo että elelen leveästi maatalouden EU-tuilla. Että semmoista.

Seuraavaksi lähden hakemaan pihasta kahvivettä. Kupillinen tai kaksi hyvää tuoretta tummapaahto kahvia ja sitten pyykille. On minulla toimiva pyykinpesukone mutta koska olen nainen niin en osaa liittää sitä tallin vesihanaan. Talvella sain pestä pyykkiä yhden ihmisen luona mutta se tuli kalliiksi. Toukokuusta asti olen pessyt pyykit käsin. Se on vain turkasen hidasta ja voimille käypää. Pyykki lisäski kuivuu niin hitaasti että aurinko meinaa haalistaa vaatteiden värit. Laskin tässä että viisi miestä on käynyt metsoilemassa minulle että îkyllä minä tuon laitan sinulle toimimaan, tule ihan pian ja tuon tarvittavat osat tullessaniî. Yhtään miestä ei ole tullut takaisin. Nyt työn touhuun ja mukavaa lauantaipäivää kaikille!

With Love Darling
Vaikka minä vaikenisin ikuisesti
niin eivät asiat siitä muutu.
Tehkää niin kuin te teette
älkää niin kuin minä teen
tai minulle on tehty
Eläkää huolella
mutta rakkaudella


9.08.2013 16:41


9.08.2013 16:39


9.08.2013 16:27


9.08.2013 16:22


Kalastusta Overheadin tapaan

9.08.2013 15:49

Yölläkin voi pimeän turvin tulla joelle asuinrakennuksen ikkunan alle" huorittelemaan ja huutamaan hullua ämmää". Tämäkö sitä on ihmismäistä kohtelua kun muistetaan että täällä asuu lapsiakin. Itseltäni loppuu sydän tätä menoa, rytmihäiröt senkun kiihtyy... koko kesän on ollut pelottelua tavalla jos toisella.


9.08.2013 15:43

Hevoset oli levottomia koko illan kun vieras auto seisoi rajassa kiinni ja oli kulkenut vielä märässä maassa naapurin peltoa pitkin. Minäkin olin levoton ja mietin että mitä porukkaa tällä kertaa...


9.08.2013 12:27

Auto parkkiin rajalle ja sitten haan läpi joen rantaan.


9.08.2013 00:45

Tässä taas ote siitä mitä sanotaan kalastuksesta ja missä sitä saa harjoittaa... Seuraavaksi nimittäin lataan tänne valokuvan autosta joka olla öllötti ihan rajan ja hevosaitauksen vieressä. Auto oli siinä tuntikausia. Kello 23:20 kun olin tallilla lisäämässä puruja karsinoihin autolaiset vihdoin ilmestyivät paikalle taskulamppujen ja oranssien liivien kera. Sehän on näin että heillä täytyy olla jossain venekin kun kerran oli pelastusliivit. Laitumella olevat hevoset pelkäsivät taskulamppujen valokiiloja. Aivan varmasti kolme ihmistä kulki hevosaitauksen poikki sillä hevoset ovat syöneet hyvän kulkureitin rantaan. Ongelma on vain siinä etten voi sietää sitä että he kulkevat minun pihani kautta. Sama porukka on pitänyt samaa peliä edellisinäkin vuosina. Silloin mopot jätettiin tienviereen ihan talon pihan rajalle.

Nyt minulla on kuva autosta ja rekisterinumero. Minä en ole antanut lupaa kulkea pihani läpi. Ympäristölle aiheutuu huomattavaa häiriötä kun ventovieraat ihmiset rymyävät puskissa ja vahtikoirat rupeavat haukkumaan. Lisäksi osa hevosista pelkää salamavaloa jolloin taskulampuilla ja auton pitkillä valoilla on helppo pelotella koko lauma hysteeriseksi.

"Kuinka lähellä mökkiä, rantaa tms. saa kalastaa?
Millä etäisyydellä, tai kuinka lähelle toisen tontinrajaa, laituria, rantaviivaa, mökkiä tai saunannurkkaa voin mennä vieheellä kalastamaan jokamiehenoikeuteeni vedoten? Onko olemassa jokin etäisyyssääntö, -kielto tai käytäntö joka estää viehekalastusta esimerkiksi toisen rannasta, rantavedestä tai laiturilta? Olen ymmärtänyt että lähempänä kuin 50 m ei tule olla toisen verkosta.

Kalastuslain 39 ß:n mukaan jokamiehenkalastusta ei saa harjoittaa niin lähellä toisen asuttua rantaa tms, että siitä aiheutuu tarpeetonta haittaa tai häiriötä. Merkeillä varustetun pyydyksen suojaetäisyys on 50 metriä. Tapauskohtaisesti kotirauhan suojaetäisyys voi olla muukin kuin kalanpyydyksiä koskeva 50 metriä. Eli kotirauhan piiriin kuuluvalla alueella ei ole kalastusoikeutta. Ongelmana on, ettei kotirauhan piirin laajuutta ole metrimääräisesti määritelty. Veneellä ei saa häiritä rannalla olijoita (vesiliikennelaki). Tässäkään ei ole etäisyysmääritelmää siitä, kuinka lähellä rantaa saa ajaa.

Ylitarkastaja Pekka Tuunanen, ympäristöministeriö"


Byrokratiaa ja oivalluksia

8.08.2013 22:22

Miksi me emme
elä ikuista nuoruutta
ja rakastu helposti ja
vilpittömästi
Nyt rakkaus voi tulla
salakavalasti
ja olla takiaisena pankkitilillä

Olen kuin kulahtanut piirustus värejä vailla
Silti olen lätkässä elämään
ja sen ennalta arvaamattomuuteen
Tähtiin kirjoitettu
tai ei
minä olen elämän suhteen jääräpää
tulisielu kuten
horoskooppimerkkini härkä
Punaisia vaatteita löytyy syötiksi kyllä
Tunkkaisia paniikkihäiriöisten leikkipaikkoja
kaikki pankit ja virastot
Virkailijanaiset kävelevät korkokengissä
Pyrkivät olemaan sentin ylempänä
ellei askeleen edellä
köyhyydestä harmaantuvaa asiakaskuntaa
Mitä törkeämpi käytökseltään
sitä parempi asiakaspalvelija
Karkoittaa kiltit ihmiset kauas tulevaisuuteen
Ei uskalla hakea avustuksia
kun ei anneta
Tylytetään ulos huoneesta
ennen kuin kerkeää aukaista suunsa
että apuakin tarttis
ehkä joskus...
aikaisintaan huomenna
joskus.
KELA:n virkailija
jaksaa hymyillä
Hän ottaa vain vastaan paperit
hän ei päätä asioista.
Lyhyt ja kaunis vastaanotto
Totuus tulee myöhemmin postissa.
Uskomuksia löytyy lääkkeistä
luonnosta ja tehtaista
Byrokratian rattaissa vetojuhtana
Ihminen ei enää usko selviävänsä
ilman ylimääräistä virtapiikkiä


8.08.2013 22:09


8.08.2013 22:08


8.08.2013 22:06


8.08.2013 22:05


8.08.2013 22:04


8.08.2013 21:56


8.08.2013 21:55


8.08.2013 21:54


8.08.2013 21:49


8.08.2013 14:23


Nivelsärkyä ja elämänuskoa

8.08.2013 01:26

Uskotko ystävä minuun? Uskonko itsekään itseeni?

Välillä kysyn itseltäni miksi, minkä vuoksi tai miten olisin voinut tietää...

Rakkaat siskot ja veljet, eilinen päivä oli raskas. Kirjoitan tätä nyt yöllä vasta kun on hetki aikaa itselleni. Avasin ikkunan ja annan raittiin yöilman tulla sisään huvilalle. Muuten täällä on varmaan kolkytviis astetta lämmintä. On niinkuin saunassa eläisi.Ukkonen murahteli illansuussa kauempana mutta ei antanut meille täällä edes salamoita. Vettä kyllä saatiin sen verran että heinä kasvaa ñ onneksi.

Hevoset ovat olleet hyvin tyytyväisen oloisia kun me ollaan taas kotona. Tulevat huvilan kivikuistin liepeille kerjäämään leipäpalasta. Niillä on niin lempeät ja ystävälliset silmät. Saan siitä rytmihäiriöitä kun ajattelenkin että joudun taas syksyn tulle tekemään raakaa listaa kuka saa jäädä ja kuka lähtee... Nyt en edes halua ajatella sellaista. Toivon että ihmeitä tapahtuu ja vielä tulee se aika että ilmestyy joukko ihmisiä auttamaan ja rakennetaan poneille hyvä aitaus pikkutallin ympärille ja kaivetaan heinän seasta kaksi rullaa uutta koiratarhan verkkoa ja laitetaan vasarat paukkumaan. Olen jo sellaista ihmettä odottanut liian kauan. Tämä päivä on ollut surun sekoittama coctail nivelsärkyjä, sydämen sekopäistä tykytystä ja pettymyksiä ja höysteeksi jokaisen aamun pelkoa siitä että tapahtuu jotain kamalaa. Se on kaikkein pahin tunne kun avaa silmänsä, henki menee ahtaalle, päätä särkee, tuskanhiki pukkaa päälle ja tietää että päivä kerrallaan on elettävä tuli mitä tuli...

Nivelsäryt ovat epäinhimillisiä ja säteilevät joka puolelle. Taas kerran olo on kuin piru tökkisi pitkillä kynsillään minua.

Kävin lääkärissä kuuntelemassa liirum laarum sitä ja tätä ja tuota ja totesin hiljaa mielessäni ettei vissiin kannata puhua mistään muusta kuin kovista nivelsäryistä. Viikko sairauslomaa. En jaksanut edes soitella lomatoimistoon lomittajaa. Ei köyhällä ole varaa mihinkään. Täytyy sanoa hevosille että viihtykää sen aikaa ulkosalla mahdollisimman paljon ja tehkää talliin kevyitä ja pieniä paskoja.

Olo on surkea ja yksinäinen. Se on aina kiva kun joku ystävä soittaa pitkän ajan hiljaiselon jälkeen ja kertoo omia kuulumisiaan ja kysyy sitten mitä minulle kuuluu eikä oikeastaan halua edes kuulla. Ei ole koskaan aikaa. Pahinta on kun kerron niitä näitä ja huomaan ettei kuulijaa kiinnosta pätkän vertaa. Se on niin syvältä olla osa-aikaystävä silloin kun kalenterissa on pikku tauko. Jos en olisi niin kiltti ja rupeaisin itsekin sanomaan joka kerta että anteeksi aikani loppuu nyt, olen varattu, , olen sidottu, olen upotettu muihin tehtäviin, en näe en kuule en muista ketään ennen kuin minulla ehkä joskus on aikaa niin olisikohan minulla sitten enää ketään vai olisiko se helpotuksen huokaus että minustakin pääsivät kokonaan eroon. Ystävä voi olla myös sellainen joka tulee jälkeenpäin todella kalliiksi kun ensin kiristää rahaa monella tavalla, haalii hevosia ja muita elukoita ympäri Suomen toisen elätettäväksi ja ns ystävän riesaksi. Lopuksi tulee käyttömaksu korkojen kera koko elukkahelvetistä ja sekopäisistä hevosista joiden selkään ei edes kukaan uskaltanut nousta. Tulen raportoimaan jokaikisen asian jonka vain suinkin voin oikeudenkäynnin edetessä.

Tuntemattoman lahjoittajan heinäpaali seisoo edelleen pystyssä keskellä tallille menevän tien päällä. Puhelen sille paalille aamuin illoin kuulumiset. Kysyn siltä onko hänet jätetty siihen kenties vahingossa? Entä jos puran paalin... tuleeko joku sitten syyttämään ettei heinä oikeasti ollutkaan tarkoitettu minulle. Siinä olisikin pureskeltavaa. Mistä tiedän että paalin sisältö on kunnollista... Olen harkinnut sitäkin että rupean kirjoittamaan paalimuoviin tussilla runoja... ajatelmia...aforismeja...

Ihana yö. Hiljaista. Ikkunat on auki eikä ulkoakaan kuulu yhtikäs mitään. TV:stä tulee elokuva, ihana Kevin Costner. Silmäilen sitä samalla kun kirjoitan tätä. Piirrän sitten pari ruutua sarjakuvaa ja suunnittelen huomista. Huomenna kiikutan kielteisen toimeentulotukipäätöksen uudelleen uusien papereiden kera uudelleen täytettynä sosiaalitoimistoon ja annan heille vielä lisää hylättävää.

Rakkaat siskot ja veljet, muistakaa ettei ystävyyttä ja rakkautta ole koskaan liikaa. Tänään Haapajärvellä kaupunki kuulutti iloisesti valon ja lämmön voimaa polttamalla päivällä auringonpaisteessa ja elohelteessä katuvaloja!

Elämä on rakkaus
ja rakkaus on elämä
Unohtuneet muistot
eivät ole minkään arvoisia
Uusia muistoja tehdään
joka hetki
Kuuluisimpia ovat ne
elämän tarinat
jotka jäävät elämään
vielä meidän jälkeemme.


7.08.2013 08:25

Riittää että
pidät minusta
riippumatta siitä
millaisen kuvan
kylän "historioitsijat"
minusta piirtävät.


Maanatai illan kuvatarina

6.08.2013 09:38


6.08.2013 09:36


6.08.2013 09:35


6.08.2013 09:34


6.08.2013 09:33


6.08.2013 09:31


6.08.2013 09:30


6.08.2013 09:29


Tökkäilyn filosofiaa

5.08.2013 15:15

Rakkaat siskot ja veljet,

meillä oli ihana viikko Alexanderin ratsastusterapian ansiosta mutta yksi asia minua jäi noin muuten elämässä ja ihmissuhteissa mietityttämään. Tämä ei liity mitenkään niihin ihmisiin joita tapasin Lehtimäellä. Suurkiitos kotimiehelle joka mahdollisti meille viikon poissaolon ja lomittajalle joka urheasti suoriutui talliurakasta vaikka minä en aina uskaltanut edes ajatella että mitä kauheaa kotipuolessa olisi voinut tapahtua.

Kun opiskelin draamakasvatusta niin yksi leikki jäi erityisesti mieleen. Siinä pirulla oli pitkät sormet ja kynnet ja hän sai kutitella meitä opiskelijoita ja me eläydyimme koko kehon voimalla kuvittelemaan millaisia tökkäyksiä meille enäkymättömältä taholta tulisi. Facebook voi olla myös tällainen. Ei se mitään jos tökkäilemme ihmisiä ja ravistamme heitä siten hereille ja toimimaan mutta mikä merkitys tökkäyksellä sitten lopulta on? Eikö se ole aika julkeaa mennä tökkäilemään varsinkin jos tökkäykseen vastaa kirjoittamalla eikä tökkääjä sitten kommentoi mitenkään. Eikö se ole vähän sama juttu kuin kysyisi onnettomuuden uhrilta onko hän hengissä ja tökkäisi ensiksi jalalla uhria jalkapohjaan...

Kokematon tökkääjä voi tökätä tietämättään kohdetta kun yrittää soittaa ja koputus kuuluu vastaanottajan korvaan. Silloin tökkäys on kesympää ja kohde voi itse valita vastaako vai jättääkö vastaamatta. Minulla ei sitä murhetta ole koska olen hukannut puhelimen laturin niin totaalisesti että sitä pitää etsiä vielä huominen päivä... tulevaisuus.

Jatkan vielä tökkäilystä. Olikohan joku tökännyt poissaollessamme vähän vahingossa postilaatikkoa? Ainakin se oli tökätty ihan vinoon. Monta muutakin asiaa oli tökätty nurinperin. Lisäksi pihan läpi ajelut ovat kiihtyneet uudestaan ja yllättäviäkin henkilöitä on käynyt ajelemassa. Ihmisiä joista en ikinä olisi uskonut että vaivautuvat tänne ja pakenevat sitten kaasupohjassa pois paikalta kun näkevät minut.

Poni on sitten viisas. Se tietää että heinä on parempaa aidan toisella puolella. Minulle se ainakin on aiheuttanut koko kesän sydämen tykytyksiä pelkästä ajatuksesta että karkaa väärälle maalle ja saa haulista. Onneks se on niin viisas että parkkeeraa omalle pihalle syömään. Jollakin on aikaa vahtia tämän puhdon tapahtumia kun heti tuli tytön kauhuksi poliisit kyyläämään ponia joka söi omalla pihalla. Voi sentään. Pitää vissiin soittaa lomittajalle ja kysellä että montakohan poliisipartiota täällä on sillä aikaa ajellut kun oltiin reissussa... Jos mä voisin niin mä räjäyttäisin ton pihan läpi kulkevan tien. Se oliskin tökkäys vailla vertaa.


Kotiinpaluu herkkupatojen äärestä

5.08.2013 11:47


5.08.2013 11:44


4.08.2013 22:11


4.08.2013 22:10


4.08.2013 22:09


4.08.2013 22:08


4.08.2013 22:07


4.08.2013 22:06


4.08.2013 22:05


4.08.2013 21:27


4.08.2013 21:26


4.08.2013 21:25


4.08.2013 21:24


Lehtimäki on ihana paikka!

4.08.2013 21:22


4.08.2013 07:18

Tämä äiti ei uskonut että mihinkään ihan aikusten oikeesti lähetään ennen kuin viimein oli auton keula kohti Reisjärveä. Kaasua täti Darling! Kaasua!


4.08.2013 07:16

Matkalla Lehtimäelle ihailtiin hienoja ukkospilviä ja enskertalainen automatkaaja Hani jaksoi rauhoittua ihmeen hyvin.


4.08.2013 07:04


3.08.2013 07:53


3.08.2013 07:52

Pitkästä aikaa Alexander on ollut niin reipas että on yrittänyt päästä pyörätuolista seisomaan omin avuin. Kiitos ratsastuksen ja Lehtimäen!


3.08.2013 07:50


3.08.2013 07:49


3.08.2013 07:47


3.08.2013 07:46


3.08.2013 07:45

Alexander istui hevosen selässä niin hyvin että viikossa tapahtui ihmeitä. Maanantain ensimmäiset ratsastukset olivat niin uuvuttavia että poika hädintuskin jaksoi ratsastaa mutta perjantaina oltiin ryhdissä koko ajan.


3.08.2013 07:40

Lapsilla on ollut Lehtimäen viikko tosi upea! Paitojakin on kertynyt enemmän kuin mitä Darlingilla on päällä. Anna teki yhden itselleen ja yhden minulle ja Alexander oli saanut tehdä myös paidan. Minä maalasin lapsille vielä kummallekin omansa. Niistä laitan tänne valokuvat myöhemmin.


3.08.2013 07:35

Täällä on tehty paljon kaikenlaista kivaa. Tässä T-paita johon piirsin Annan ja Alexanderin kuvat.


Elokuun ensimmäinen

2.08.2013 06:49

-tsirp tsirp!

Sanoi undulaatti kun tervehti kotivahtia iloisesti huvilan katonrajasta. Kenellä lie mahtanut olla niin mauton huumorintaju tällä kertaa että kävi päästämässä Voikukan pois omasta häkistään lentelemään ja harhailemaan huvilan atmosfäärissä.

- Tiedoksi sinulle pahantekijä... jos lainaa vara-avainta niin se kannattaa jättää samaan paikaan ja samalla tavalla kuin se on ollut siellä aina.

Lisäksi bernipoika Paimenpoika oli vapauttanut itsensä ja lähtenyt nähtävästi tekemään tarkempaa tuttavuutta yöllisen vieraan kanssa.

Hyvää alkavaa Elokuuta rakkaat ystävät, siskot ja veljet. Olemme edelleen reissussa ja kotitila on vieraiden ihmisten hallinnoima. Pelko sydämessä olen täällä välillä myöhään iltaisin miettinyt että miten kotitilan eläimet pärjäävät. Meillä on ollut niin paljon ohjelmaa että hyvä kun on muistanut itsensä !

Pakko myöntää että tulopäivänä väsytti. Sunnuntaina oli matkan varrella niin komeita ukkospilviä jotka vyöryivät myrskyrintamana että oli pakko välillä pysähtyä ottamaan niistä kuvia.

Matkaan lähteminen oli haastavaa. Minä sanoinkin lapsille että uskon vasta sitten että ollaan oikeasti lähdössä reissuun kun käynnistän auton ja painan kaasua. Pakko oli nytkin kerran kotitien jälkeen kääntyä takaisin ja palata kotiin hakemaan parit kengät.

Minä enemmän olin varma lähenevästä reissuun lähdöstä sitä enemmän minä tunsin kuinka kaikki voimat hupenivat pois kehostani. Olen yksin urheasti pinnistellyt ja ponnistellut ja reipaasti hymyillyt vaikeuksien edessä mutta kun tiesin että vähäksi aikaa päästään pois niin se sai väsymään entisestään.Iski hirveä jyräävä uupumus. Tieto siitä että saisi pari päivää olla valmiin ruuan ääressä ja päästä vähän helpommalla sai ikäänkuin îluhistumaanî luvallisesti.

Olen usein pohtinut tätä dilemaa että miksi olen niin yksinäinen. Haluaisin saavuttaa jotain suurta, päästä välillä ihmisten ilmoille ja laittaa hyvän kiertämään. Haluaisin mennä ihmisten joukkoon, vetää keskusteluita, haastaa puhumaan ja antautua ideoimaan taiteen nimessä kaikkea hyvää, antoisaa ja kukoistavaa mutta miksi jään aina yksin? Pidin äsken luovan tauon. Vaihdoin Alexanderin kakkavaipan ja laitoin pojan nukkumaan. Anna Pippuri oli laittanut Allun unikoirasta äänen pois. Tyttö oli varmasti ajatellut että saisimme sitten paremmin nukkua kun koira ei koko yötä laulaisi ja kertoisi loruja pienen pojan iloksi. Ilta on ollut hiljainen. Liiankin hiljainen! Olen samalla tutkaillut omia mietteitäni kun olen yrittänyt saada tv:tä uudestaan näkymään. Täällä satoi kahdeksan pintaan tunnin verran kaatamalla vettä kuin sieltä esterin ahterista! TV:tä en saanut näkymään... olkoon, kerkeäähän sitä kotona katsomaan yllin kyllin yksinäisyyden painikkeeksi.

Täällä on ollut ihan kivaa. Se oli surullista että heti maanantaina kuulin tämän olevan viimeinen tämänmuotoinen ratsastusterapialeiri. Tieto tuli pahaan paikkaan. Koko leiri alkoi raskain mielin. Mietin vaan että miten se heti menee näin, olisin mieluummin kuullut koko asian sitten vasta myöhemmin kuin nyt. Maanantai oli surun sekoittama. Mukavaa oli kun oli päässyt lasten kanssa tänne mutta samalla suru siitä tiedosta ettei meillä sitten enää ole tätäkään. Täällä on oltu kaksi kertaa aikaisemmin ja jaksettu kiltisti odottaa kaksi vuotta seuraavaa kertaa ja nyt koko juttu oli lähinnä vitsi. Mitä sitten seuraavaksi? Vielä enemmän minä olen yksin ja lapsilla ei ole enää tätä tulevaisuuden haaveena. Ne kerrat kun olemme olleet täällä ovat antaneet paljon uskoa elämään ja auttaneet jaksamaan koska aina on tulevaisuus. Entä nyt? Muutenkin on niin voimaton ja surullinen kaiken tulevan edessä niin mitä sitten seuraavaksi. Ei vaan jaksa haaveilla mistään...

Yksi ihminen sanoi minulle kerran että minä tarvitsen vertaistukea. Sitähän sitä me kaikki tarvitsemme joilla on elämässään vaikeuksia voitettavana mutta jäin miettimään sitä lausetta, aloin purkamaan auki sitä koko prosessivyyhteä. En oikeastaan tiedä tarvitsenko vertaistukea siinä muodossa kuin sanoja sitä tarkoitti. Minulla on ollut niin rankka ja vaikea elämä aina että minulle piirtäminen ja kirjoittaminen ovat olleet kaikkein parasta vertaistukea. Lapsuudessanikin kertyi lukuisia kannesta kanteen kirjoitettuja diary-opuksia. En kestä säälittelyä enkä jossittelua. Elämä vain on. Sääli on sairautta ja se on kaikkein vihonviimeisintä mitä tarvitsen. Olisi varmasti kiva jos olisi edes yksi ihminen jolle purkaa surut silloin kun pojan kanssa on vaikeaa. Totuus on ettei ketään minun tuntemistani ihmisistä kiinnosta. Enemmän kuin vertaistukea kaipaisin ystävää joka saisi minut nauramaan ja veisi tarinoillaan edes hetkeksi ulos surunsekaisesta saippuakuplasta jossa elän.

Minulla on lapsi joka juoksee unissani luokseni ja puhuu selkeitä kirkkaita sanoja. Unessa iloitsen hänen nopeasta kehityksestään ja keskustelen lapseni kanssa. Uni päättyy ja olen yhä yksin hiljaisen todellisuuden kanssa. Sanon lapselleni että rakastan häntä ja samalla suren ja pelkään hänen puolestaan, sairautta, luopumista, kuolemaa, elämää jota todellisuus ei käsittele silkkihansikkain. Vihaan typerien ihmisten katseita jotka ivaavat lapseni keskeneräistä kehitystä ja haurasta vartaloa. He katsovat minua merkitsevin katsein ja kääntävät sitten julmasti katseensa pois kuin todistaen että olen täysin arvoton.
Rakkaat siskot ja veljet. Nyt minun on pakko painaa pää tyynyyn ja nukkua vähän.Sitten tarina jatkuu. Halaus jokaiselle ja varsinkin yksinäisille!


<Takaisin blogiin

<Takaisin blogiin

 

Elokuussa 2013
kirjoitetut kommentit:

Darling kirjoitti 29.08.2013 23:02:

Kiitos Palapeli, jokainen ystävä joka itsestään ilmoittaa on arvokas... olen nytkin sairauslomalla mutta eipäs ole köyhällä varaa enää edes lomittajaan... yrittää vaan pärjätä kun hevoset on laitumella. Viime yönä jouduin ottamaan hevoset sisälle kun yks poniori hyökkäs niiden luokse ja siinä sivussa yritti raivona potkia minuakin, osui mutta onneksi vain hipaisten. Pilkkosen pimeässä oli vaarallinen tilanne kun talutin tammaa ja mustaa ponia ei näkynyt ollenkaan.

palapeli kirjoitti 29.08.2013 21:41:

voi dd.. karua luettavaa taas kerran :( kumpa mulla olisi aikaa tulla auttamaan.. mutta jos en auttamaan kerkeä niin ehkä tulen pepsipullon kanssa kylään kerä jonkunlaisten leivosten niin parannetaan maailmaa..

Sinikka kirjoitti 28.08.2013 13:33:

Aika harvasanaista sun kommentoijat but mine kommentoin net että kiva blogi - erilainen.

Darling kirjoitti 9.08.2013 21:36:

Anna Pippuri! Ikävä äidillä jo on. No pian nähdään. Laitan sinulle kirjeen ja joitakin kuvia sun blogiin www.digidarling.biz/sara

anna pippuri kirjoitti 9.08.2013 20:35:

ihania kuvia kiva katsella kuviasi mamma<3Hyvää yötä

Darling kirjoitti 9.08.2013 16:58:

Laitoin huvikseni googleen haun "digidarling" ja hups sieltähän tuli vaikka mitä. Muistutan kuitenkin että Digidarling on minun rekisteröity toiminimi vaikka tätä blogia kirjoitan ja piirrän yksityishenkilönä. En ole tällä nimellä twitterissä enkä fb:ssä enkä muuallakaan. Halit kaikille lukijoilleni!

Darling kirjoitti 7.08.2013 20:35:

Hei Koodimies! Annan blogissa sattui pieni vahinko kun latasin sinne kuvia niin ne meni epähuomiossa väärin päin. Korjaisitko vahingon ja sitten teksti, kirjoitin sinne kirjeen niin taas laitoin välistysmerkit väärin ja en voi niitä sieltä korjata kun ei ole sitä tekstin korjaus vaihtoehtoa. Kiitän ja kumarran!

Darling kirjoitti 7.08.2013 20:29:

Hyvä tytöt! Nauru pidentää ikää ja saa voimaan oikein mainiosti!

ansku kirjoitti 7.08.2013 20:21:

Saralla ja minulla on ollu kivaa ekanaäivinä.Mä en muista koska mä oon nauranu näin paljon.:)

Darling kirjoitti 7.08.2013 18:36:

Kiitos La Mer, luulin jo sinun kadonneen ja unohtaneen kun ei ole kuulunut mitään pitkiin aikoihin, valovuosiin. Kun aloin kirjoittamaan blogia niin ensimmäinen tuhat tuntui saavutukselta. Hienoa että ihmiset ovat viihtyneet juttujeni parissa, olen ihastuttanut ja vihastuttanut. Juhlitaan kun kerkeät joskus tänne...

La Mer kirjoitti 7.08.2013 15:56:

10 000 hittiä. Onneksi olkoon ja halaus. Juhlitaan sitä heti ensi tilassa ja oikein kunnolla.

Darling kirjoitti 7.08.2013 08:41:

Jos tänään menee 10 000 vierailijaa rikki niin se on kyllä lettukestin arvoinen asia.

Darling kirjoitti 6.08.2013 09:43:

Neiti Anna Pippuri on lähdössä reissuun ja talo hiljenee vähäksi aikaa. Yritän herättää henkiin vanhan prepaidystävän jos se linkki ulkomaailmaan vielä toimii...

Koodimies kirjoitti 6.08.2013 09:19:

Ok, hoidetaan koneet kuntoon ja varmistan arkistot molempiin blogeihin heti kun pääsen omalle koneelle lähipäivinä. Mustikoita vielä keräilen metsässä, mutta sato ei ole kovin hyvä.

DArling kirjoitti 5.08.2013 19:43:

Koodimies, puhelimeni on suljettu joten voi olla että kohta sulkeutuu nettikin... toivottavasti voin sitten ladata näitä juttuja jotenkin niin kauan kuin hiljaisuutta kestää. Minä ja mäcci ollaan täällä jos joskus käyt huoltamassa...

Koodimies kirjoitti 5.08.2013 09:28:

Täytyy muutenkin tsekata ja optimoida se macin systeemi, on varmaan vähän jo päässyt rehevöitymään, siitä tuo ongelma luultavasti johtuu. Palataan lähipäivinä asiaan.

Darling kirjoitti 4.08.2013 22:15:

Koodimiehelle tiedoksi että sormihiirellä piirtäminen ei pitemmän päälle kannata. Noin vähän piirsin reissussa ja nyt koko systeemi temppuilee että palautetta macistä, ei toimi.

Darling kirjoitti 2.08.2013 12:12:

Reissussa ollaan joten en nyt kerkeä sitä tutkimaan. Katsoin vaan että alkuvaiheiden kansiossa oli ilmestynyt vanhan tilalle joku vasta piirretty kuva. Minulla on kuvia kahdella koneella ja en aina kerkeä niitä katsomaan onko saman nimisiä joten silloin voi käydä näin.

Koodimies kirjoitti 2.08.2013 09:25:

En pystynyt tuosta paikantamaan kuvaa. Laita kuvan aikakoodi ja kerro missä kohti sen pitäisi olla. Uskoisin pystyväni sen täältä tien päältäkin siirtämään.

Darling kirjoitti 2.08.2013 07:45:

Hei Koodimies, huomasin että kun olen välillä epähuomiossa tallentanut kuvia samalla nimellä niin ne ovat liikkuneet blogin sisällä. Esimerkiksi ensimmäisessä kansiossa alkupäässä jutun luonne on muuttunut kun siellä on nyt erilainen kuva.

Darling kirjoitti 1.08.2013 17:54:

Sormihiiripiirtäminen on vaikeaa ja haastavaa kun ei voi letkeällä ranneliikkeellä liikuttaa hiirtä tai koskea näyttöön sormella kuten joissakin versioissa voi vaan minun piirtopöytä on nyt noin 7 x 10cm kokoinen kenttä joka saa macin ja piirtämisen toimimaan sormenpäiden kosketuksella eli sellainen nykyaikainen sormivärijuttu. Vaan mitäpä sitä ei tekisi kun meinasi ensin paniikki iskeä että millä minä sitten piirrän kun jäi digitaalinen piirtopöytä matkasta pois. Kynä kyllä löytyi vaatteiden seasta mutta sillä ei tee mitään ilman piirtopöytää.

Vanha hippi kirjoitti 1.08.2013 10:31:

Tuo sormipiirtäminenhän tuottaa elävää jälkeä. Taitaa hiiri olla kohta historiaa:)

Tällä blogisivulla on käyty 2397 kertaa!!