Kaikki lapset mukaan tekemään jouluisia juttuja.
Tänään lastenteatteriharjoitukset Kinevalla. Tervetuloa mukaan uudet ja vanhat. Sairastelua on ollut tänä syksynä paljon, sen vuoksi toivonkin että tulet terveenä. Illalla lisää kirjoitusta!
Tervetuloa kaikenikäiset lapset Lastenteatteriin. Meitä kaikkia yhdistää mielenkiinto ja rakkaus teatteriin. Harjoittelemme ja kokeilemme teatteria eri tavoin ja muodoissa, leikkien, improten, näytellen. Draamakasvatusta ja ilmaisutaitoa innostavalla ohjauksella.
Tervetuloa mukaan kokeilemaan. Tunnetaidemaalaus ei edellytä taiteellista lahjakkuutta, avoin mieli ja halu kokeilla uutta. Tunnetaidemaalaus sopii kaikenikäisille.
Drops Eskimon sivuilta löytämälläni ohjeella virkkasin teams-kokouksen aikana tämän lippiksen. Ruusuilla somistaminen on kivaa. Vain mielikuvitus rajana! Olen innostunut virkkaamisesta niin että ehkä tämä on uusi aluevaltaus. Soittaminen on tietenkin se ykkös juttu mutta tv:tä katsellessa on kiva tehdä käsillä jotain ja soittaminen ei onnistu vielä aivan sokkona.
Huomenna on tunnemaalaustyöpajani Nivalan kirjastolla. Odotan innolla millaisia maalauksia tällä kertaa syntyy ja millaisia tunteita osallistujilla on.
Tämän lippishatun virkkasin Drops Eskimo-langasta ja Dropsin sivuilta löytämälläni ohjeella. En ole aikaisemmin virkannut mitään muuta kuin vähän aikaa sitten ruusut joten olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.
Kokousreissulla ehdin sopivasti piipahtaa heräteostoksilla Zeppelinissä. Tämä mekko on aivan ihana. Tykkään varsinkin näistä hihoista. Vaikka olenkin käsitöiden ystävä ja kudon itselleni persoonallisia vaatteita niin joskus on kiva ostaa valmista kaunista vaatetta.
Olen yskinyt kaksi viikkoa yötä päivää ja viimeisen viikon keuhkot olleet jo aivan tukossa. Ääni pois. Eilen kävin varmuudeksi koronatestissä ja sain hyvän tuloksen - ei koronaa, huh onneksi! Lääkäri kuunteli keuhkot ja totesi että astmaoireet, selkeä vinkuminen kuuluu. Nyt vedetään kuurina kahta sorttia astmalääkettä, eiköhän tämä olo tästä helpota. Lupa viettää normaalia elämää ja palata talviaikaan ja maanantaina töihin. Toivottavasti ääni kestää lasten opettamisessa.
Löysin netistä ohjeen ja aikani kuluksi opettelin virkkaamaan ruusuja! (Päiväkirjasta 30.10.21)
Ensin ajattelin että hame olisi hyvä ilman hapsuja mutta ei - hapsut ovat niin minun juttu että hapsut oli tehtävä tähänkin hameeseen. Kun itse tekee ja suunnittelee niin saa sellaiset vaatteet kuin haluaa ja aina niihin on mahdollisuus laittaa myöhemminkin jotain extraa.
Uusi itsekudottu pipo tekoturkisreunuksessa ja paksu neulehame lämmittää... Jämälangoista keksii kaikenlaista.
Ihana pieni Saimi teki minusta mummun syntymällä tähän maailmaan. Toisinaan tule hassuja tilanteita kun Luca ei aivan ymmärrä kuka minä kenellekin olen. Lucalle ja Saralle, Ronille äiti ja Saimille mummu tai olisiko parempi sanoa isoäiti.Kun kotiuduin Perusnaisten kokousreissusta niin olikin mummuttelun aika.
Saimi-prinsessa on meille kaikille hurjan tärkeä ja rakas ja varsinkin Luca-enolle!
Kokousreissu "Vihrein valinta" kyydillä oli kyllä tappavan hidas. Menomatka Imatralle oli 8.48-15.52 vaihto Tikkurilassa. Takaisin päin 17.09-03.23! Hidas!
Kokousreissu oli aivan mahtava. Paljon upeita naisia, tärkeitä käsiteltäviä asioita, ystäviä, tuttavia.Hotellin sänky oli ihan huippu ja iltavalaistu kylpylä kokemisen arvoinen.
Vihrein valinta kyytinä ei tule heti toistumaan. Kun jäin Ylivieskan asemalla pois puoli neljän aikaan aamuvarhain koko yön valvoneena, skrapasin auton ikkunat ja ajoin kotiin Nivalaan oli kello jo puoli viisi. Omalla autolla olisin säästänyt paljon aikaa eikä kokousreissu olisi venynyt kolmannen vuorokauden puolelle😊 Mutta politiikka on❤
LAstenteatteri antaa minulle enemmän kuin osaan kertoa. Meitä ei ole vielä paljon mutta jokainen kerta on sitäkin rikkaampi, ei se määrä vaan laatu. Lapsissa on valtavasti potentiaalia ja he ovat lahjakkaita ja kekseliäitä. Laulamista emme olleet harjoitelleet yhdessä ja kesän Juokse sinä humma-musikaali laitosvanhuksille osoitti että kaikki on mahdollista. Olen valtavan ylpeä jokaisesta lastenteatterilapsesta ja uskon että toiminta jatkuu ja kehittyy. Seuraavaksi olisi varmasti hyvä keksiä lastenteatterille nimi. Tässä vaiheessa en ole halunnut nimetä sitä liikaa koska Digidarlingin diary on omalta osaltaan kuvaava ja lastenteatteri sopii päiväkirjan sivuille. Hetkeäkään en ole katunut että lähdin yrittäjäksi ja avasin Lastenteatterin esiripun. Draamalla on tärkeä osa myös opettajan työssäni. Kuvataide ja draamakasvatus kulkevat käsikädessä opettajan työssäni. Kohtaan työssäni innokkaita lapsia jotka ovat taiteellisesti erittäin lahjakkaita. Taiteellinen lahjakkuus on monisäikeistä. Lasten täytyy saada turvallisesti kokeilla mikä on heille se oma juttu. Taiteella ei saa pakottaa. Sivustakin seuraamalla voi olla mukana luovassa toiminnassa. Joku lapsi on hyvä kuvataiteessa, toinen musiikissa, draama tarjoaa mahdollisuuksien maailma jossa jokainen voi sukeltaa mielikuvituksen avulla erilaisiin maailmoihin. Ihailen sitä spontaanisuutta miten lapset keksivät silmänräpäyksessä tarinoita. Toivottavasti tulevaisuudessa useampi koulu lähtee mukaan draamaseikkailuun.
Ohessa muutama valokuva Työväentalo Kinevalta. Kuvat on otettu samassa yhteydessä kun pohdimme kuvakäsikirjoituksen merkitystä. Rajaton mielikuvitus työkaluna.
Torstai päivä. Ääni edelleen kadoksissa. Olen sairastanut melkein viikon. Uskon että tilanne alkaa helpottamaan mutta tänään vielä joudun olemaan pois töistä. Yhyy! KAikkein mieluiten olisin pitämässä lapsille kuvis- ja draamakerhoja. Oletyöstäni innostunut ja uusia huikeita ideoita tuntisuunnitelmiin pulpahtelee jatkuvasti. Ensi viikolla on syysloma. Seuraava pitämäni Tunnetaide-työpaja on Nivalassa kaupunginkirjaston kokoushuoneessa klo 10.00 - 14.00 perjantaina 29.10.2021. Voi hyvää päivää että varpaita palelee. Villasukkatehtaan emännältä ovat unohtuneet omat varpaat paljaaksi. Sukat, kahvit! Pysykää terveinä! Myöhemmin lisää...
Keskiviikko toi talven. Koko maailma on lumesta valkoinen ja kun Ilkka tuli kotiin yövuorosta niin hän kertoi että tiellä on jo lumidyynejä ja lisää lunta sataa vaakatasossa. Molemmat autot ovat kesärenkaissa! Talvirenkaat on tilattu mutta ne saadaan vasta aikaisintaan lauantaina. Viikonloppuna olen Perusnaisten kokouksessa Imatralla joten tänä aamuna ostin itselleni suosiolla junaliput. Olisi hulluutta lähteä autolla reissuun varsinkin kun monella autoilijalla on vielä kesärenkaat alla joten vaaranpaikkoja riittää.
Talvi yllättää joka vuosi. Tämän viikon olen ollut sairaana ja pois töistä. Kauhea flunssa. Harmittaa mutta minkäs sille voi kun sairastuu. Kuvataiteen lisäksi opetan myös draamaa ja syksyn aikana olen kirjottanut ja suunnitellut monta mukaansatempaavaa draamaseikkailua. Flunssasta puheenollen, Luca sairasti viikon. Roni on sairastanut viikon ja alkaa olemaan voiton puolella. Minä olen vielä toipilas. Ilkka on meidän perheestä pysynyt terveenä.
Sairastuminen pakotti pysähtymään ja lepäämään. Ensi viikolla on syysloma ja perjantaina 29.10.2021 pidän Tunnetaidetyöpajan Nivalan kaupunginkirjastolla kokoushuoneessa.
Nyt kuppi kuumaa kahvia ja villasukat valmiiksi.
Ihana Viiru!
Kun Viiru tuli keväällä. Se valitsi meidät itse. Hän oli aivan surkea ja pieni löytyessään ja häntä oli poikki! Osa häntää roikkui vain nahanriekaleella kissassa kiinni. Lisäksi hän ei ollut läheskään luovutusikäinen. Pienestä kissanrääpäleestä on kasvanut tärkeä perheenjäsen ja hän on oikein viisas.
Luca ja Viiru piirtämässä.
Lucan ihan itse piirtämä höyryveturi. Hänellä on ollut kiinnostus aivan pienestä höyryvetureita kohtaan.Usein katsellaan myös Youtubesta höyryvetureita. Haaveissa on että päästäisiin sellaisen kyytiin jonain päivänä.
Lucan piirtämä ihana muotokuva isoveli Ronista. Katse on juuri oikea, hieman pää painuksissa hän kurkistaa ja näyttää siltä että pikkuveli on huomioinut että toinen silmä karsastaa. Uusi pyörätuoli on hieno!
Huomenta jokaiselle! Toivottavasti olet pysynyt terveenä? Talven tulo tuntuu luissa ja ytimissä. Neuleita on puikoilla tulossa ja muutama taulu pitäisi maalata mutta missä on se energia? Vitamiineja nassuun jokaiselle. Minun on tehnyt mieli juoda keltaista. Perinteinen Jaffa on suosikkini. Sitruunoita ostin myös kaupasta ja varauduin tyyliin että minä en varmasti tule sairaaksi. Luca aloitti päivähoidossa muutama viikko sitten ja siitä alkoi tautikierre. Syysflunssa iski pieneen poikaan voimalla. Kuume kävi korkeimmillaan lukemassa 41. Seuraavaksi sairastui Roni. Lopuksi minä. Yöt ovat olleet melkoista yskänpauketta. Ilkka on meidän perheestä pysynyt vielä aivan terveenä.
Viikonloppuna kävi ammattilainen vuolemassa ponien ja Minnin kaviot. Minnillä oli pohjoinen viima pyyhkinyt kesyhevosen ajatukset pois päästä minulla oli uljas valkoinen mustangi joka liikutti emäntää. Aikani sain kävellä eikä Minni antanut millään kiinni. Tuli aina hetkeksi lähelle pakeni kuin ilkkuen minulle että - vedä päitset omaan päähäsi, olen villi ja vapaa! Lopulta villi valkoinen sai leikistä tarpeekseen ja sujautti turpansa vapaaehtoisesti päitsiin ja odotti kiltisti kun kiinnitin ne hänen päähänsä.
Koronakaamos alkaa taittua sopivasti näin talvea odotellessa mutta millaiset ovat taudin todelliset kasvot? On totta ettei yhteiskunta kestäisi enää enempää sulkua. Konkurssiaalto on nyt jo selkeästi havaittavissa. Erityisesti kulttuurialaa on ruoskittu. Koronapassin voimaantulo vaikuttaa lähinnä vitsiltä jos sen elinkaari ulottuu vain tämän vuoden loppuun asti!
Korona on varmasti tullut jäädäkseen. Koronasta on tehty kaupallinen ilmiö. Koronahulluus aiheuttaa ihmisissä kahtiajaon. Minut on rokotettu kaksi kertaa. Ihmettelen koronarokotusvastaisuutta joka monella eri sektorilla tulee suorastaan silmille. Jokaisen aikuisen ihmisen oma päätös ottaako rokotteen vai jättääkö ottamatta mutta ennen päätöstä on aina mietittävä miten päätös vaikuttaa lähellä oleviin muihin ihmisiin.
Kirjoitukseni on julkaistu Perussuomalaiset blogit-sivustolla.
8.10.2021 Tunnetaidetyöpaja onnistui hyvin. Paljon tunnetta ja maalauksia. Vanhin osallistuja 98-vuotias! Tunnetaide sopii kaikenikäisille. ❤Kuvan otti Meri Vähäkangas, Hyvinvointikoordinaattori, Nivalan kaupunki.
Muistutuksena kopioin tämän ilmoituksen suoraan Nivalan kaupungin sivuilta. Tervetuloa mukaan vaikka et olisi ilmoittautunut! Osallistujia on tulossa hyvä määrä mutta mukaan mahtuvat myös matti ja maija myöhäiset!
08.10.2021 10.00 — 08.10.2021 12.00
Nivalan kaupunginkirjaston kokoustila (Kalliontie 21)
Maksuton tunnetaidetyöpaja ikäihmisille. Ohjaajana Anu Elovaara. Ilmoittautumiset Merille 040-3447317
Jaahas... juuri kun ajattelin päästä edes jokseenkin ihmisaikaan nukkumaan eräs matti myöhäinen pistiäinen päätti ruveta turhan tuttavalliseksi. Nii-in aivan totta juuri se pahimman sortin pistävä herhiläinen oli jostain ilmestynyt meidän olohuoneeseen pörräämään vaikka nyt eletään jo lokakuuta! Pakko unohtaa väsymys ja siirtää kudelma sivuun. Molemmat pojat onneksi nukkuvat ja mieskin kömpi aikaa sitten autotallisiipeen – autotallista on sisustettu lisää asuintilaa – ja minä olin yksin aikeissa kömpiä parisänkyyn nukkumaan oikein leveästi ja lepuuttaa selkääni mutta ei. Ei suonut unimatti onnea tälle ihmiselle kun pistää yövartioon ampiasta jahtaamaan. Siellä näyttää tyytyväisenä hän raidallisessa puvussaan nuokkuvan meidän kattolampussa. Ei auta muuta kuin valvoa ja päivystää milloin hän on taas siivet selällään. Hetken aikaa odotin kuistin ovi auki mutta pukkasi sisälle sen verran kylmää että oli pakko pukea villasukat jalkaan ja laittaa ovi tiukasti sulkuun.
Oma mökki paras mökki. Viikonloppuna vietimme perheen kanssa laatuaikaa. Rantasauna lämpesi ja löylyjen lomassa tuli käytyä monta kertaa uimassa luonnonvedessä. Minä käyn muutenkin uimassa aina aamulla ja pitkin päivää vaikka vesi on kylmää niin siitä saa mahtavan ripauksen elämän eliksiiriä. Rakastan sitä tunnetta kun uinnin jälkeen melkein kuulee kuinka veri suonissa kohisee.
Mökkiranta ja koko piha-alue on täysin vartioitu sattuneesta syystä...
Voi hurja miten aika rientää kun katsoo Lucan kuvaa! Meidän pieni vauva on jo iso poika. Onneksi ei vielä niin kovin iso ettei äidin ja isän syliin mahtuisi. Pimeä sauna oli pienen pojan mielestä mökkirannassa erittäin jännittävä mutta hän kulki silti mökkipolkua enimmäisenä taskulamppu päässä valaisten polkua. Meidän sauna on sisältä musta. Siellä on edelleen savusaunan ajoista paksusti nokea pinnassa ja saa olla. Mustuus on meidän rantasaunan luonne. Joskus joku vieraista on ehdottanut että eikö sitä voisi pestä puhtaaksi mutta ei, silloin saunan henki katoaisi.
Voihan palatossu! Kotiuduimme mökiltä ja iltapuhteena aloin kokoamaan uutta neuletta nimittäin palatossua. Olin varma että osaan koota mokoman tossun mennen tullen enkä tarvitse kuin vilkaisun ohjeeseen, eihän se ole sen ihmeellisempää kuin piirtäminen kolmiuloitteisesta aiheesta mutta toisin kävi. Palatossu oli nimittäin erittäin haastava ja vaikea kasattava. Purin useita kertoja ennen kuin vahingossa hahmotin kokonaisuuden ja sain ensimmäisen tossun valmiiksi. Toista tossua ei vielä ole ja se saakin odottaa tekovuoroaan tovin aikaa.
Olkaa hyvät tässä tulee pikkumiehen 4-vuotis synttärikuva. Pahoittelen että kuva tulee viiveellä. Meillä on ollut perheen arki yhtä suhkimista ja kiirettä sen jälkeen kun itse palasin työelämään. Työ on antoisa ja ihana asia mutta samalla se haastaa suoriutumaan arjesta mahdollisimman jouhevasti niin ettei kukaan perheenjäsen kärsi kiireestä. Paremmin sanottu kuin tehty! Aina kun mahdollista lähdemme mökille rentoutumaan. Lucan synttäreitä vietettiin myös mökillä ja pieni poika sai paljon lahjoja ja yhden ison lahjan nimittäin ikioman muumilaivan. Syötiin synttärikakkua ja vietettiin kivaa perheaikaa yhdessä.
Väriä iloa valoa luovuutta tunneskaalan eri sävyjä lasten naurulla kuorrutettuna ❤
Niistä on minun työpäivät tehty.
Hyvää kaunista syyspäivää kaikille. Uusi viikko on pyörähtänyt käyntiin ja syksyn väriloisto on parhaimmillaan. Kaupossakin on väriloistoa mutta siellä tunkee jo joulu syliin. Ei vielä! Joulu saa hetken aikaa odottaa vaikka tottahan se on että moni asia jää joka vuosi joulun osalta myöhäiseen. Viimehetken paniikki ei paranna ketään vaan lisää stressitasoa. Rauhallisesti hengittäen ja sydän rakkautta täynnä kohti Joulua. Turha omaa mieltä on pahoittaa ja hukuttaa koko perhettä joulukrääsään vaikka jouluihminen olenkin. Sukkapuikot ja lankaa niitä tarvitsen.
Työssäni kohtaan joka hetki innokkaita ja luovia taiteilijalapsia. Muistan aina lukeneeni kirjan jossa kerrottiin siitä kuinka pahimmoilleen koulu voi tappaa luovuuden. Opettajana haluan olla innostava ja kannustava ja saada jokaisen lapsen tuntemaan oman taiteilijasielunsa. Taiteillaan yhdessä, arvostetaan omaa mutta myös toisten töitä ja ideoita. Ollaan hyvällä mielellä. Siinä se resepti joka tuo monin verroin hyvää takaisin.
Lastenteatteri aloitti lauantaina. Lisää lapsia toivotaan mukaan hyvään porukkaan. Nälkäpäivä lipaskeräys oli myös lauantaina, sunnuntaina perussuomalaisena ps messuosatolla Oulussa. Lopuksi vielä sunnuntaina melkein kolmen tunnin teamskokous! Sunnuntai-iltana mietin että takki oli tyhjä, olin kertakaikkiaan väsynyt. Hengitin syvään, nautin perheestä, soitin kitaraa ja latauduin. Siinä se nyt taas jaksaa jatkaa ja jo yksi työpäivä takana alkanutta viikkoa.
Hyvää huomenta ja hyvää alkavaa viikkoa!
Viikonloppu oli kiireinen ja siihen mahtui monenlaista menoa ja toimintaa. Parasta oli kuitenkin lasten nauru kun Lastenteatteri kokoontui lauantaina harjoituksiin pitkästä aikaa❤
Kerrompa teille aamun piristykseksi hassun hauskan tositarinan katoavasta sormuksesta. No viime viikolla meillä oli hääpäivä jota ei muistanut kumpikaan, arki on kiireistä kun käydään molemmat töissä. Sopivasti hääpäivän aamuna (unohdettu päivä!) keksin laittaa mieheni vihkisormuksen myös omaan käteeni etusormeen. Sormus on sen verran epäsopiva ettei hän ole sitä aikoihin pitänyt vaan korvattiin se hänelle myöhemmin toisella. Työpäivän päätteeksi huomasin ettei sormusta enää ollut! Jossain välissä oli pudonnut. Sormusta etsivät monet aikuiset ja lapset eikä sitä löytynyt. Kiitin etsinnöistä ja totesin että sormukset ovat hyviä piiloutumaan, löytyy sitten kun on aika löytyä.
Häpesin kertoa miehelleni että hukkasin hänen sormuksen. Kerkesin ajella autolla työmatkat vielä toisenkin päivän sormusta murehtien. Uniin minulle tuli katoamishetken työpaikan piha ja meidän auto. Sormus kerkesi olemaan hukassa kolme päivää!
Lauantaina olin nälkäpäiväkeräyksessä kun yks kaks sain mieheltäni viestin "siivosin pikapikaa auton. Sormus löytyi takapuskurin päältä."
Jollain ihmeellä sormus oli pysynyt siinä pienessä turvakolossa auton ulkopuolella!
Rakentajamessut Oulussa oli kolmipäiväinen tapahtuma 24-26.9.21. Kerkesin messuosastolle minäkin sunnuntaina.
Aluevaaliehdokkaat esillä. Seurassa Petteri Leinonen Utajärveltä.Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan Piirihallituksen pj Ahti Moilanen otti kuvan.
Perjantaina oli Punaisenristin Nälkäpäiväkeräys. Kiitos kaikille osallistuneille!
Minut on hyväksytty Perussuomalaisten ehdokkaaksi aluevaaleissa. Nivalasta toisena Perussuomalaisena ehdokkaana on Kimmo Korkiakoski. Vaalit 23.1.2022.
Lyhyesti ja ytimekkäästi alue vaaleihin halusin lähteä mukaan siksi että en voi hyväksyä sitä mitä sote pahimmassa tapauksessa voi tuoda tullessaan ja on jo tuonut. Lähtölaskenta on alkanut monille asioille kuten esimerkiksi syntymästä asti vammaisten ihmisten kuntoutus. Ensin en uskonut todeksi kun jo viime talvena kuulin että Kela lopettaa esimerkiksi vaikeavammaisten nuorten fysioterapiat. Karkeasti sanottuna jos et ole yhteiskunnan silmissä hyödyllinen ja tuottoisa et ole oikeutettu myöskään hyvän elämän kannalta tärkeän toimintakyvyn tukemiseen, ylläpitämiseen. Surullista luettavaa sellainen paperi jossa sanotaan irti kahdenkymmenen vuoden yhteistyö kuntoutuksen osalta! Vammaisille ihmisille taattava hyvät edellytykset elämään eikä sote-pelinappuloilla kikkailua! Elämä on arvokas
Enpä olisi uskonut silloin parikymmentä vuotta sitten kun ensimmäisen kitarani tositarkoituksella ostin että jonain päivänä soitan näin paljon ja koko ajan lisää vaikka välillä on leukaperätkin jumissa soittoreenien takia. Tähän kohtaan voisin laittaa hymiön tai vaikka ihan naurunaaman ja kysyä – mitä yhteistä on kutomisella ja kitaran soitolla? Vastaus on no kummastakin tulee leukaperä kipeäksi ja pahimmillaan hammassärky. Aivan samalla tavalla kipeytyy kummastakin rakkaasta harrastuksesta, täytyy alkaa reenaamaan myös omaa lihaskuntoa.
Viime viikonloppuna kävin prinsessa-Saimin luona yökylässä ja pikkutyttö tykkäsi kovasti mummun soitosta ja jkauniin punaisesta uudesta kitarasta jonka kävin ostamassa samalla reissulla. Me perustamme kohta bändin, Saimissa on selvästi härkälapsen aineksia eikä ihme, onhan meillä mummulla ja lapsenlapsella peräkkäiset syntymäpäivät.
Viikonloppuna oli myös piirihallituksen kokous jasamalla reissulla tuli testattua enkelienergiaa, hih, olin nimittäin niin ajatuksissani kun lähdin kokouspaikalta että käännyin tyystin väärään suuntaan ja tie senkun kapeni ja asutus harveni. Lopulta pensatankin valon syttyessä minun oli pakko kääntyä takaisin, en uskaltanut ottaa riskiä vaikka... kyllä minä sen otin, päätin että kyllä sieltä korvesta vielä huoltoasemalle ja bensatankille päästään. En muista milloin olisi tilanne ollut niin hektinen mutta laskettelin sieltä autolla nilkuttaen eli kaasua, liuku vaihde vapaalla ja reilusti yli odotusten pääsin kuin pääsinkin sieltä korvesta bensatankille ja rahaakin oli onneksi tilillä! Loppu hyvin kaikki hyvin.
Syksy etenee kovaa vauhtia. Ruska taitaa olla nyt parhaimmillaan. Pientä yöpakkasen nipistelyä on jo ollut. Yhtenä yönä oli käynyt jo neljässä pakkas asteessa. Huvilalla olemme viettäneet aikaa niin paljon kuin mahdollista ja toivottavasti kerkeämme sinne myös talvella. Mikään ei ole niin parasta kuin aamukahvit kivikuistilla kitaran kera.
Miksi en ole pitkään aikaan kirjoittanut. Elämä on ollut hurjan hektistä sen jälkeen kun työ alkoi. Teen sitä mistä olen aina haaveillut mutta en vieläkään kerro aivan kaikkea...
Lastenteatteri jatkaa syyskaudelle toimintaa. Tiedossa on paljon kivaa teatteritekemistä sekä myös pieniä esiintymisiä. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää sydämestään teatterikipinän ja tulee mukaan toimintaan. Aikuisten teatteri aloittaa heti kun rohkeita aikuisia löytyy pienen novellisikermän verran tai muuten vaan improilemaan. Tilat on varattu jatkossakin.
Uusi työ on alkanut vauhdilla ja nautin jokaisesta hetkestä! Työtakki ei valmistunut aivan työn alkuun mutta nyt se on valmis ja hyvä, juuri sellainen kuin halusinkin. Takin toteutus oma idea ja itse tehty. Viime talvena liiasta kutomisesta kipeytynyt käsi kesti tämän joten laitan pikkuhiljaa puikoille tulemaan jotain uutta ja jännittävää.Villatakkiin tein eteen pari taskua, vyölenkit sivuille ja kudotun vyön. Ilman vyötä hapsut ovat alas asti nilkkoihin ja joudun työni vuoksi nousemaan ja laskemaan monet raput joten onneksi näin vyöllä saan hapsut ylemmäs enkä kompastu rappusissa niihin.
Neulomistauko on päättynyt! Monta kuukautta vei että käsi parani mutta tämän työtakin sain tehtyä vähän kerrassaan. Enää ei uskalla tehdä niin ahneesti neuleita, synnyttäen viikkotahtia uusia puseroita, hameita ja muuta kivaa. Tämä on minun oma työtakki, idea omasta päästä ja kudoin takin saumattomana aloittaen pääntiestä. Värejä osa on myynnistä poistuneita värejä jotka halusin talteen ihanaaan työtakkiini ja osa tämän syksyn värejä. Kaikille yhteistä on että ne ovat Novita Isovelilankoja. Helman hapsuista löytyy ohuempia Novitan Seitsemänveljestä lankoja.
Viikko on ollut huikean jännittävä! Kerroin jo aikaisemmin alkavasta työstä ja nyt se on alkanut. Yksi unelma on toteutunut. Kerron myöhemmin lisää....
Sote on tulossa ja Kela säästää sen kustannuksella. Millainen tulevaisuus mahtaa aueta vaikeasti vammaisille ihmisille? Useiden kohdalla Kelan kuntoutus on toiminut koko heidän elämänsä ajan mutta nyt on tiedossa rajapyykki. Kelan kuntoutus loppuu. Yhteiskunta säästää. Kelan kuntoutus on ollut myös pojalleni (20v) ilmaista mutta kuntoutuksen siirtyessä kuntayhtymälle siihen tulee myös omavastuuosuusmaksu. Pienestä eläkkeestä aletaan lypsää takaisin. Kun tavoite ja hyöty eivät kohtaa aletaan säästämään vaikka toiminnan säilymistä ylläpitävällä kuntoutuksella parannetaan elämänlaatua. Usein myös lakisääteiset omaishoidon vapaat jäävät joitajilta pitämättä sen vuoksi ettei hoitopaikkoja ole. Sivullisen on helppo veistellä lakisääteisistä vapaista ihmetellen etteivät omaishoitajat pidä niitä mutta totuus on toinen. Ensinnäkin omaishoidontuki on kunnille harkinnanvarainen joten kukaan omaishoitaja ei halua erottua joukosta ns ”vaikeana tapauksena”. Tärkein asia on että koronan kustannuksella rahahanat vedettiin kiinni, jos niitä hyviä hoitopaikkoja joskus oli niin koronasta johtuvista syistä niin palvelun tarjoajat kuin käyttäjät on johdettu erityiseen varovaisuuteen. Tähän vielä koronarokotukseen liittyvä manipulaatio puolesta ja vastaan sekä se pelko että jos laittaa hetkeksi rakkaansa tilapäishoitoon niin joutuuko hän jäämään koronakaranteeniin kodin ulkopuolelle viikko toisen jälkeen ja päätyy lopulta yhteiskunnan heittopussiksi ja koronatyrannian sekä setelibyrokratian uhriksi. Olen usein miettinyt sitä kuinka helppoa omaishoitajille on tarjota iltapäivään vesijumppaa ja osallistujamäärä on minimissä. Miten voi osallistua mihinkään jos ei hoidettavalle siksi aikaa ole hoitajaa. Omaishoito on sitovaa 24/7 tehtävää arvokasta työtä.
Maanantai aamu tuoksuu maanantailta ja syksyltä. Sää on yllättävän lämmin. Paljain varpain tarkeni käydä kastelemassa kesäkukat kuistilla. Monista pienistä Lucan viljelyksistä nousee vasta nyt hentoja taimia pinnalle. Meillä kotona voi olla melkoinen taimitarha talvella.
Viikonloppu oli kiireinen. Lauantaina alkoi syyskausi lastenteatterissa. Alamme harjoittelemaan esityksiä yleisöä varten mutta niistä kerron enemmän tuonnempana. Sunnuntai aamuna lähdin kokousreissuun kahdeksalta ja päivän päätteeksi olin puoli yhdeksältä takaisin kotona. Kyseessä oli piirihallituksen kokous. Seuraava poliittinen työrupeama on Aluevaalit jotka pidetään 23.1.22. Nivalasta on kaksi ps ehdokasta ja minä olen niistä toinen. Mielenkiintoinen ja kiireinen syksy tulossa.
Olen niin innoissani ensi viikolla alkavasta työstä! Jännittää ja työ tuo mukanaan haasteita mutta työ on minulle kuin lottovoitto. Tälle viimeiselle elokuun viikonlopulle on luvattu lämmintä säätä mutta mökille meno peruuntuu kun on tulossa heinäkuormaa ja lastenteatteriakin täytyy vilkaista onko sinne tulossa ketään vai ovatko lapset vielä sairaana. Nivalassa koronatilanne on huono. Yksi koulu on kokonaan etäopetuksessa. Minut, Ilkka ja Roni on rokotettu kaksi kertaa koronaa vastaan. Onko rokotteesta hyötyä, sitä en tiedä mutta en uskaltanut olla ilman rokotusta. Koronan kuolleisuusluvut ovat korkeat mutta samalla on lakattu uutisoimasta muista sairauksista ja viruksista joita tulee ja menee ja osa on tappavaa laatua. Kaikki uutisointi on täynnä pelkkää koronaa. Paras minkä olen lukenut koronarokotteista on että sielu irtaantuu ruumiista jos ottaa koronarokotteen... ainakin vielä toistaiseksi oma sieluni on pysynyt ruumiissani kiinni.
Soittoharjoitukset jatkuvat. Neuletakin tekele edistyy hyvää vauhtia. Eilen ahnehdin kutomuksen kera tv:tä katsellen niin paljon silmukoita etten tänään uskalla rasittaa kättä. Neuletakki on tosi pitkä.
Nyt tapahtui se kaikkein kauhein! Vanhan macin laturi sanoi sopimuksen irti!
Tänään sataa. Yöt alkavat olemaan kylmiä. Vuodenaikaviisari rapsahtaa ensi viikolla syyskuun puolelle ja sen jälkeen alkaa neljän kuukauden odotus Jouluun. Viikko aikaa työnaloitukseen. Manantaina kuopus kävi ensimmäisen kerran tanssitunnilla. Kyllä pojatkin voivat tanssia. Kyseessä on Tanssikoulu Uusikuun lastentanssiryhmä 1. Toisena harrastuksena alkaa pienten lasten liikuntakerho. Musiikkia harrastetaan kotona.
Korona jyllää Nivalassa. Huolestuneena seuraan tilannetta. Tautitilanne näyttää vakiintuneen uudeksi normaaliksi. Aina on kaikenlaisia tarttuvia tauteja ollut joten sen suhteen tilanne ei ole erikoinen. Toivottavasti meidän perhe säästyy koronatartunnalta. Märkä ja harmaa sää eivät inspiroi oikein mihinkään. Neulevillatakki on tulollaan puikoilla. Viime talven nivelkivuista oppineena kudon villatakkia rauhalliseen tahtiin. Uusia muotokuvamaalauksia on jonossa ja maalausinspiraatiota odotellessa olen lajitellut niitä maalauksia joiden tilaajista ei ole kuulunut mitään. Monta tilaustyötä on odottanut uuteen kotiin pääsyä vuosikaudet. Lastenteatteria varten olen lukenut satuja ja valinnut niistä sopivat pienimuotoisten näytelmien dramatisointiin.
Vettä sataa... lisää päiväkirjaa myöhemmin.
ps. Elämänkaarihaastatteluun ja tunnemaalaukseen etsin viittä rohkeaa vapaaehtoista. Jos olet kiinnostunut asiasta niin rohkeasti minuun yhteyttä. Yhteystietoni löydät kurssimainoksistani.
Syksyn alku on jännittävää sillä uudet tuulet puhaltavat minua eteenpäin myös työn merkeissä. Ensi viikosta alkaen olen töissä. Voitte arvata että esitin kotona perheelle melkoisen tuuletustanssin saatuani työtarjouksen. Jes! En vielä tässä vaiheessa halua paljastaa työkuviosta sen enempää mutta kerron varmasti myöhemmin lisää. Itselleni niin mahtava juttu että täytyy ensin vähän sulatella tätä uutta tilannetta. Alkava työ on juuri sitä mitä olen aina toivonut. Tämä viikko on aikaa järjestellä asioita niin että perhe ja molempien vanhempien työt kulkevat jouhevasti arjessa.
Viikonloput täyttyvät lastenteatterin ohjauksesta ja politiikasta. Piirihallituksen kokouksia sekä myös PerusNaisten hallituksen kokouksia. Lisäksi huomenna on ensimmäinen Nivalan hyvinvointilautakunnan kokous. Hyvinvointilautakunnassa olen toinen varapuheenjohtaja alkavan kauden. Innolla odotan lautakuntatyöskentelyä. Kunnanvaltuutetuksi en päässyt mutta toiseksi varavaltuutetuksi ja alun pettymyksen jälkeen olen siihen tyytyväinen.
Kävelylenkkejä, pyöräilyä ja kevyempää ruokaa. Nuorempana laihduttaminen oli helppoa. Iän karttuessa huomaa että omasta hyvinvoinnista täytyy muistaa pitää huolta.
Loppukevennyksenä selfiekuva Dinan kanssa.
Olen tätä kitaraa rakastanut sen kaksikymmentä vuotta vaikka soitin onkin osaltani roikkunut vain seinällä ja kulkenut mukanani elämän myllerryksissä ja käänteissä mutta siltikin se on ollut minulle aina rakas soitin. Yhtenä iltana pysähdyin miettimään että voiko esinettä rakastaa...? Voi sillä tähän soittimeen liittyy niin paljon hyviä rakkaita muistoja. Kitara on kyllä saanut soida ystävieni käsissä mutta oma soiton opiskeluni päättyi alkutekijöihin. Joitakin biisejä osasin soittaa. Nyt vanhempana ja viisaampana olen päättänyt oppia. Voin sanoa että vain muutamana päivänä on kitara jäänyt soimatta. Muuten olen tunnollisesti harjoitellut. Soittolistaltani löytyvät jo biisit Juokse sinä humma, Kotiviini, Kolme Cowboyta, Täällä Pohjantähden alla, Lulu ja paljon muuta mitä Rockway-sivustolla opetetaan. Joka päivä vähintään tunti.
Kitaransoittoa, politiikkaa, tunnetaideterapiaa ja kudottuja silmukoita, siinä tiivistetysti viimepäivien kiire. Perhe kuitenkin kaikkein tärkein. Niinä päivinä kun aikataulussa ei ole mitään keskityn kokonaan perheen kanssa olemiseen ja vietän mielelläni pyjamapäiviä. Kitaran soitto on haastavaa mutta myös palkitsevaa. Toisto on opintojen äiti, tai kertaus kun huomaa ettei kaikki mennytkään oikein nuottien mukaan ja on pakko harjoitella lisää. Tunnetaideterapeutiksi olen opiskellut vuoden ja olen onnellinen siitä että lähdin tunteiden tielle, opintoja on jäljellä vielä vuosi mutta matka on niin mielenkiintoinen etten hetkeäkään ole katunut opintojen aloitusta. Tunnetaideterapian avulla voin tarjota ihmisille avaimet prosessoida ja korjata itse itseään, ihmissuhdetta tai parisuhdetta.
Syksy tulee viipymättä. Paljon uusia asioita on tapahtumassa mutta niistä en kerro vielä. Lastenteatteri kokoontuu syyskaudelle huomenna lauantaina ensimmäistä kertaa. Aikuisten teatterinkin päätin perustaa. Minulla on mahdottoman paljon ideoita miten aikuisten teatterin voisi toteuttaa mutta nähtäväksi jää tuleeko siitä yhden ihmisen show vai useamman ihmisen yhteinen.
Kurkien syyshuutojen myötä seuraamme tilannetta ja pysytään kuulolla.
Onko parisuhde aiheuttanut sinulle traumoja? Kiinnostaako sinua solutason periytyvyys sukupolvien yli? Edullinen yhdistetty elämänkaarihaastattelu ja tunnetaideterapiamaalaus pariskunnille, pareille tai yksilöterapia. Aikavaraus. Ilm. anuelovaara@gmail.com/ 0466226736. Luottamuksella!
Lisäksi muita kursseja Digi Darling
Vain toinen omaishoitaja äiti voi tietää sen miltä tuntuu kun olet 24/7 valveilla nukkuessakin. Ronin epilepsia on pahentunut ja iso kohtaus saattaa tulla milloin vaan, yleensä yöllä. Nukun kuin koira toinen silmä auki ja vartioin. Pikkumies kömpi viereeni nukkumaan yönkähmeessä ja potki siihen malliin ettei äiti voinut nukkua. Uneni oli hetken torkahduksia. Lopulta kun nukahdin heräsin siihen että Roni alkoi säpsymään. Ennen varsinaista kohtausta hän kopisteli sängyn laitoja tietoisesti herättääkseen minut. Kohtauslääkkeen nähdessään poika taputti käsiä yhteen ja hän hymyili ja oli onnellisen näköinen. Suurelta kohtaukselta vältyttiin onneksi tällä kertaa. Annoin kohtauslääkkeen ja toivotin hyvää yötä ja kauniita unia. Uusi päivä meneekin Ronilla pitkälle iltapäivään nukkuessa sillä kohtauslääke on niin lamaannuttava. Mitä äiti tekee loppuyöllä? Pysyy hereillä ja kirjoittaa. Välillä käyn tarkistamassa hengittääkö Roni ja seuraavaksi kurkistan nukkuuko pikkumies sängyssä hyvin. Huomenet sanoin aamuvuoroon lähtevälle miehelleni ja juotiin yhdessä kuppi kahvia. TV ohjelma oli pahin, Pippa Laukka pisti joltain stand up koomikolta kilot kuriin... pitäiskö kaivaa kuntopyörä esille ja aloittaa elämäntapamuutos tästä hetkestä vai meniskö nukkumaan hetkeksi... Toisaalta pojan epilepsialääke täytyy antaa tunnin päästä joten nukkumaan ei kannata mennä ennen sitä.
21.8.2021 jatkamme teatterin tekemistä
LASTENTEATTERI jatkaa syyskaudelle 21.8.21 alkaen.
Tiedossa esiintymisiä ja pienen näytelmän valmistaminen unohtamatta draamaleikkejä❤
Tervetuloa mukaan!
Anu Elovaara
Teatteri on minulle se intohimo ja tunteen palo. Ensin haluaa olla itse tähti ja sen jälkeen sytyttää enemmän muita tähtiä. Nautin siitä kun saan opastaa ja harjaannuttaa näyttelijöitä olivat he sitten lapsia tai aikuisia.
Politiikassa on käynyt samalla tavalla. Kun lähdin politiikkaan mukaan lähdin liikkeelle tyhjästä. Tutustuin uusiin ihmisiin ja sain vinkkejä siihen kuinka politiikkaa tehdään ja ennenkaikkea kuinka politiikan ohessa eletään. Joskus unohdan politiikan ja ystävyyden rajat. Politiikassa ja draamassa on paljon samoja piirteitä hyvässä ja pahassa. Halusin nähdä kuinka pitkälle politiikassa pääsen. Mihin minun rahkeet riittää. Olen saavuttanut tämänhetkisen tavoitteeni ja minulle tärkeää on auttaa muita ihmisiä eteenpäin politiikassa. Nostaa heidät tähtenä ylöspäin. Taustatyön tekeminen on tärkeää.
Tammikuussa 2013 päätin opetella kutomaan sukkia ettei niistä olisi lapsilla puutetta. Vedän itseni äärimmäisyyksiin mihin ryhdyn. Monen epäonnistuneen kutimen jälkeen olen onnistunut kutomaan paljon kauniita vaatteita niin sukkia kuin muutakin. Viime talvena kudoin paljon paksusta langasta ja se kostautui. Keväästä asti olen pitänyt langoista taukoa, tyytynyt vain katselemaan niitä etäältä. Eilen sorruin kauppareissulla ja ostin keltaista ja violettia sukkalankaa. Niistä kudon ensimmäiset mökkisukat tälle syksylle.
Pihlajat ovat täynnä marjoja. Linnuille on paljon ruokaa. Saa nähdä pitääkö paikkansa vanhan kansan viisaus että jos syksyllä pihlajissa paljon marjoja niin tulevana talvena vähän lunta. Alkusyksyä eletään mutta onneksi on vielä lämmintä. Kesän aikana olemme lomailleet paljon mökillä. Ilkan kesäloma loppui ja paluu arkeen tapahtui. Minä ja lapset nautitaan vielä lomasta. Aamuvarhaiset hetket ovat parhaita. Hiljaista ja rauhallista. Aamuinen uinti puoli seitsemän aikaan ja aamukahvit huvilan kuistilla. Varpaita paleli mutta muuten tarkeni. Tänään täytyy aloittaa villasukkien kutominen. Hyvää huomenta kaikille! Kursseillani tavataan!
- Nyt tehdään yhdessä aikuisten teatteria oikeesti! Kurssillani tehdään draamaa ja teatteria yhdessä ja hyvässä hengessä. Mukaan ovat tervetulleita kaikki näyttelemisestä ja teatterista kiinnostuneet. Et tarvitse aikaisempaa kokemusta vain avoimen mielen. Kurssilla teemme harjoitteita jotka parantavat esiintymistaitoa, keskittymiskykyä, auttavat jännityksestä selviämiseen ja ennenkaikkea valmistamme yhdessä pienen näytelmän syksyn aikana. Luvassa myös muita esiintymisiä. Tervetuloa mukaan!
Ensimmäinen kerta 24.8.2021 klo 19-21.
Crogue-piirtäminen on taitolaji mutta sitä voi harjoitella. Minä olen piirtänyt croqueta paljon aina lapsuudesta asti. Lapsena en tiennyt hienoa nimeä tälle taiteen lajille. Eniten olen suosinut piirroksissani tussikynää joka ei anna armoa, sitä ei voi pyyhkiä eikä korjata vaan viiva on sellainen millaiseksi sen nopealla luonnoksella siihen vetää. Usein piirro ei ensialkuun miellytä omaa silmää mutta muovautuu paremmaksi ajan myötä. Croque on karkea mutta kaunis ja aikaa sen piirtämiseen menee maksimissaan kymmenen minuuttia.
Kurssillani piirretään croqueta ja olemme jokainen vuorotellen mallina. Tussikynä ja lehtiö mukaan.
Huomenta sateista aamua.
Toiset tykkäävät matoista ja toiset eivät. Mattojen suhteen on aivan samanlaista kuin minkä tahansa muun asian suhteen jokaisella on omat mieltymyksensä ja jokatapauksessa toiset ovat mattoihmisiä kun taas toiset eivät voi sietää niitä. Eron huomaa meidänkin perheessä. Minä rakastan mattoja ja kuorruttaisin kodin lattiat moisilla pölypesillä kun puolestaan mieheni rakastaa paljasta lattiapintaa. Mökillä kompromissin voi tehdä ja nauttia puulattian eheyttävästä vaikutuksesta mutta sitä en raskinut lattian löytäjälle kertoa että ellei tuota elämää nähnyttä lattiaa oltaisi suojattu matoilla ei löytö olisi ollut yhtä viehättävä.
Viikonloppu vilahti ohi niin etten kerennyt perheen kanssa olla kuin käydä nukkumassa. Politiikka täytti viikonvaihteen. Lauantaina koko päivä meni Kiimingissä Pohjois-Pohjanmaan Perussuomalaisten piirin ylimääräisessä kokouksessa ja sunnuntaina aamupäivästä kävin tervehtimässä Perussuomalaisia kansanedustajia Jenna Simulaa ja Ari Koposta Pyhäjärven tapahtumassa ja illalla osallistuin Nivalan Perussuomalaisten kokoukseen. Poliittisella rintamalla syksy tulee olemaan tapahtumarikas sillä ensimmäiset aluevaalit pidetään tammikuussa 2022.
Harmittaa että kesä meni jo vai menikö? Ainakin viikonlopulle on luvassa sopivia helteitä jos sääennusteeseen on uskomista. Yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja eikä sateesta tietoakaan. Kyllä kelpaa mökillä pätsäillä ja pulahtaa uimaan järveen aina kun siltä tuntuu. Huvilan kuistilla kitaransoitto ei häiritse ketään paitsi ehkä hepokatti herkistyy ja ilmestyy siihen jalkojeni juureen ihmettelemään soituja. Me olemme musikaalinen perhe ja musiikki eri tavoin kuuluu oleellisena osana perheen elämään. Kerran illalla kun istuimme huvilan kuistilla grillaamassa ja syömässä musiikki soi eikä sitä siinä hoksannut että tyyni veden pinta kertaa äänen ja kuljettaa kauemmas kun yllättäin kuului kova ääni – laittakaa isommalle että kuulee! Pistettiin musiikki pienemmälle ja oli siinä naurussa pitelemistä, olihan se alku sekin. Naapurustoa ei yleensä kuule ei nää ja yllättäin joku nimeämätön uskalsi avata sanaisen arkkunsa piilosta. Ei ollut tarkoitus soittaa liian isolla joten jos satut lukemaan niin sori kun häirittiin.
Mökkitontille oli pakko laittaa vartiointi. Vuosien mittaan on aina silloin tällöin käyty tontilla luvatta ja varkaitakin on ollut. Niinkään ei harmita ne varastetut uudet mersunrenkaat kuin että mökiltä vietiin synnyinkotini maitotonkat joita oli kolmessa eri koossa. Ilkivaltaa ja kiusantekoa enimmäkseen.
Kesä on vilahtanut lastenteatterin merkeissä. Elävän mallin piirustus ja maalaus-kurssi ei vetänyt odotetulla tavalla taiteilijoita puoleensa mutta ehkä syksy on enemmän kurssi aikaa kun illat pimenee. Lastenteatteri jatkaa edelleen vaikka huomenna ja viikon päästä lauantaina pidän teatterivapaata ja olen muissa maisemissa. Syksylle Lastenteatterille tulee esiintymisiä joista ilmoitan myöhemmin. Ohjaamani Aikuistenteatteri aloittaa 24.8.2021 ja kokoontuu jatkossa tiistaisin klo 19-21. Toivottavasti Aikuistenteatteriin ilmoittautuu eri sorttisia ja näköisiä ihmisiä joille kaikille on yhteistä rakkaus teatteriin. Monessa näytelmässä olen vuosien varrella ollut mukana ja kohdannut erilaisia ihmisiä. Usein näytelmätyöskentelyssä roolit elävät omaa elämäänsä ja näyttelijöiden persoonallisuudet kuoriutuvat, kasvavat ja eheytyvät. Kohtaamisia on monenlaisia. On oivalluksia ja ihastuksen tunteita kuin myös negatiivisia tunnelatauksia. Jokaisella näyttelijällä on isot roolisaappaat jalassa ja yhteisen hyvän eteen tehdään töitä. Sopu sijaa antaa on viisaus tässäkin yhteydessä mutta kipinöistä voi syntyä uutta ja inspiroivaa. Näytelmä valikoituu sen mukaan kuinka monta näyttelijää ilmoittautuu mukaan AIKUISTENTEATTERIIN.
Kitara soi. Vasemman käden sormet ovat päivittäisistä harjoituksista hellänä ja varsinkin sormenpäät kiittävät mutta teatterin tekeminen on minulle tässä tapauksessa inspiraation lähde. Se mihin ryhdyn teen sen täysillä. Katsotaan osaanko ensi kesänä soittaa. Juokse sinä humma-biisin säestys sujuu jo melkein ulkomuistista.
Lucan kanssa soitetaan päivittäin yhdessä ja missä vaan.
Kitara soi tarvittaessa sohvanurkassa ja miten mukava onkaan vajota sohvan sylliin lukemaan kirjaa. Kesälomalla katsoimme sohvan syleilyssä maratonikatseluna Walking Dead-sarjaa.
Vaihdoin verhot ja heti teki mieli laittaa leijonat talaisin ikkunoihin mutta hyvät ne on nämäkin, vaihtelu virkistää.
LASTENTEATTERI jatkaa edelleen syksyä kohti lauantaisin klo 14-16 ja valmistamme myös pienen näytelmän. Uudet innokkaat näyttelemisestä kiinnostuneet lapset ovat tervetulleita meidän hyvään porukkaan. Tiedossa syksyn mittaan myös esiintymisiä
AIKUISTENTEATTERI aloittaa ohjauksessani 24.8.21 alkaen joten ilmoittautua voi suoraan minulle puhelimella 0466226736 tai sähköpostiini anuelovaara@gmail.com.
Aikuistenteatteri kokoontuu tiistaisin klo 19-21. Valmistamme yhdessä näytelmän.
Ilmoitukset on julkaistu Nivalan kaupungin tapahtumat-sivulla.
Tervetuloa mukaan kaikki näyttelemisestä ja teatterista kiinnostuneet.
❤ Anu
DigiDarling
Kaksi Pesosta ja Viiru! Viiru muutti meille ystävän luota viime keväänä. Hän on alkujaan villikissa ja muutti meille hirmu pienenä. Kisuli oli meille tullessaan pikkiriikkinen rääpäle jolta oli kaiken lisäksi häntä poikki. Alku ei ollut ollenkaan lupaava mutta Viiru ja perhe kiintyivät toisiinsa ja pikkuhiljaa myös isot koiramme ovat suvainneet kissaa. Välillä minusta tuntuu siltä kuin tämä huvilavahti luulisi olevansa koira. Kirjoitan myöhemmin lisää kissamaisia seikkailuja mutta sen voin sanoa että tärkeä on tämä pienen pojan ja kissan välinen ystävyys ja kissa osaa olla Ronille terapeutti. Viiru on viimeisen päälle ihmisrakas ja kehrätä hurruuttaa koko ajan.
Kesän aikana muutettiin mökillä järjestystä ja mietittiin uusia tilaratkaisuja. 60-luvulta peräisin oleva vaaterekki/hyllykkö sai lähteä.Ronin sängylle aukesi parempi tila. Taulut siirtyvät seiniltä viistokattoon. Kultalammasturkki lämmittää vilun yllättäessä vuodenajasta riippumatta. Rakastan puupintaa! Mökkimaton on tehnyt minulle tilauksesta Tiina Hanhikorpi.
Meidän mökki. Maailman paras paikka! Alueella täysvartiointi.
pienen pojan ja äidin loma
- Minä pelkään vettä... Poika totesi vielä siinä vaiheessa kun joi pillimehua rannalla ja katseli muita Merisärkällä olijoita. Samalla hetkellä pojalla oli kuitenkin niin päättäväinen ilme kuin sanoen tuonne minä vielä menen. Mehun juotuaan hän tarttui minua kädestä kiinni ja kahlasi kanssani lämpimään rantaveteen. Lämmin merivesi helli varpaita. Samassa hetkessä pienen pojan pelko unohtui ja hän juoksi veteen ja takaisin rantahietikolle ja takaisin veteen toistaen sitä samaa ja nauraen ja iloiten tunnin yhtäsoittoa niin ettei pysähtynyt kertaakaan. Meillä oli kahdestaan, pojalla ja äidillä mahtava reissu Kalajoelle Hiekkasärkille. Olimme siellä samaan aikaan kun metsäpalo syttyi emmekä aavistaneet tapahtumasta mitään. Metsäpalo poltti metsää Kalajoella lähes kolmesataa hehtaaria.
Prinsessa on ensimmäinen lapsenlapseni.
Rakkaat!
Saimi Anna Sofia
Pienen enon tehtävä oli kuivata Saimin pää.
Enomies odottaa että Saimi-prinsessasta kasvaa leikkikaveri.
Kuvaajalta meinasi unohtua kastetilaisuus tämän prinssi linssiluteen kanssa. Kastemaljaa kohotettiin jo taustalla!
Prinsessan kummit mukana kuvassa
Saana-kummi ja Saimi
Äitejä ja mummoja ja yksi enomies!
Saarnastuolissa poika ja mummu näyttävät pieniltä.
Marketta-mummu ja Luca kiipesivät kirkon saarnastuoliin ja olivat huisin korkealla!
Muhoksen ylväs kirkko toimi pienen prinsessan kastepaikkana ja kakkukahvit juotiin nuoren perheen kotona. Täydellinen juhla kaikinpuolin.Kirkossa tunsin kuinka ohimoita vihloi ja mietin - kohta tulee ukonilma. Yksi kummeista oli tuntenut samaa ja kun prinsessan nimi oli annettu ja siunattu taivas räsähti ja salamoi, vettä satoi kaatamalla ja salamointia riitti pitkän tovin vielä kakkukahvien ajaksikin.
Kastekimpun, pääseppeleen ja pikkukimpun teki tilauksesta Haapajärven kukkakauppa Venla. Puhelimessa keskustelimme väreistä ja kukista mitä toivon ja tulos oli jälleen kerran loistava!
Anu Elovaaralta ja lapsilta iso kiitos yleisölle!
Minulle yksi ystäväni esitti taannoin visaisen kysymyksen,
-tiedätkö mikä on huono teatteri?
- En...mikä?
Teatteri ilman yleisöä!
Olemme nyt esiintyneet yleisölle ensimmäisen kerran, pyynnöstä kävimme esiintymässä vanhuksille ja heidän hoitajille ja kokemus oli aivan mahtava. Teemme tätä isolla sydämellä!
Tänään sain pari valokuvaa Lastenteatterin näytöksestä ja mukana pieni videopätkä. Videopätkää en valitettavasti voi laittaa blogiini. Yleisönä meillä oli palvelutalon asukkaita, vanhuksia ja palaute oli ihan mahtava. Esitimme omaa käsialaa improvisoidun näytelmän Juokse sinä humma-sanoitukseen. Mukana oli kaksi komiaa poikaa ja tyttöset. Laulu soi ja Keikkaa pukkaa tälle porukalle ja lisää näyttelemisestä innostuneita lapsia toivotaan mukaan Lastenteatterin toimintaan. Tulossa myös leirejä! Esiinnymme pian mahdollisesti Nivalassa torilla tai kirjastossa.
Ps. Minulta voi tilata esiintymisiä.
Mikä voisikaan olla parempaa kuin käydä yhdessä oman miehen kanssa usvauinnilla aamulla kello puoli kuusi tai juoda sen jälkeen aamukahvia kylmällä ulkokuistilla varpaat palellen ja kuunnellen kuinka kauempana kurjet huutavat haikeita hyvästijättöjään. Sisälle siirryttyäniViiru-kissa katsoo kanssani hetken aikaa Pikkukakkosta ennen kuin menee Ronin jalkopäähän nukkumaan ja kehrätä pöristelemään äänekkäästi.
Kesä alkaa olemaan lopuillaan. Huomenna on suuri juhla. Prinsessa tyttären tytär saa nimen kastejuhlassa. Tänään lauantaina on lastenteatterini ensimmäinen esiintyminen!
Tänään on myös rakkaan äitini kuolinpäivä. Surumielisten kurkien kanssa itken hänen vuokseen kyyneleen mutta elämä on. Blogistani löydät Vieläkö on villihevosia-nauhoituksen. Biisi on nauhoitettu täpötäydessä tallissa jossa kaikki hevoset olivat hiljaa. Hevosten rakas emäntä oli kuollut syöpään edellisenä yönä ja me nauhoitimme laulun hänen muistokseen. Sara laulaa mukana. Tuolloin hän oli kaksi vuotias ja nykyään hän on itse äiti. Sidoin hevosten karsinaoviin mustat surunauhat.
Se tunne kun aamuvarhain istut kesähuvilan kuistilla ja kuuntelet kuinka luonto herää. Jossain kauempana kurjet huutavat syksyistä kutsuhuutoaan ja miten ihmeellisen suuret kasvavat aallot voi lähteä pienestä sorsasta joka ui määrätietoisesti joella.
Kesä on taipumassa syksyyn ja arkeen paluu edessä. Paljon mukavia kesämuistoja tuli tältäkin kesältä. Paras päätös oli yrittäjäksi ryhtyminen. Lastenteatteri on aloittanut vauhdilla ja uusia tulevaisuuteen kantavia ideoita pulppuaa. Maalauskurssit ja ennenkaikkea tunnetaide ovat mielenkiintoinen kokonaisuus mitä niistä kehkeytyy yhdessä lastenteatterin kanssa. Yritystoiminnan aloittaminen ei tullut minulle hetken mielijohteesta. Digidarling toiminimen olen rekisteröinyt jo vuonna 2008 mutta nyt vasta oli oikea ajankohta yritystoiminnalle. Digidarling sai alkunsa Oulussa rautatieasemalla. Olimme ystävien kesken viettäneet yhdessä aikaa ja oli lähdön hetki. Istuimme aamukahvilla ja odotimme junan lähtöä. Yht`äkkiä totesin – nyt minä tiedän mikä minun toiminimeksi tulee, se on Digidarling!
Yksi tärkeä päätös on ollut myös soittoharrastuksen aloittaminen. Olen härkämäiseen tapaan joissakin asioissa jahkailija ja hidas sellainen. Soittimia roikkuu seinällä mutta lähinnä ystävät ovat soittaneet vieraillessaan niillä. Opiskelen kitaransoittoa Rockway-musiikkisivuston kautta. Nuorena näppäilin kitaralla jotain ulkomuistista mutta nyt olen päättänyt edetä alkeista lähtien. Joka päivä tunnin verran ja sormet kiittää. Vaikeaa on saada vasemman käden sormet koulittua oikeille paikoille kitaran kielissä kun en oikeakätisenä ole vasenta kättä pahemmin haastanut.
Paras tapaus soittamisen osalta tapahtui kun olin ulkokuistilla harjoittelemassa ja huomasin että kas – minulle oli tullut yleisöä, heinäsirkka!
Toiveiden mukaan juhliin, perheille, ryhmille, oppilaitoksille, yrityksille
Kesä alkaa olemaan lopuillaan. Tässä kohtaa sanotaan että toivottavasti syksy on pitkä ja lämmin ja toivottavasti tulee vielä seuraava kesä. Onhan se niin että kun täyttää viisikymmentä vuotta niin se on taitekohta kuin linnun selässä olisi, ajan joka uhkaa loppua, kääntyä loppusuoralle ja voi koska tahansa päättyä. Nämä ovat sanoja ajan kulumisesta mutta en ole surullinen. Tulipahan tehtyä tämä elämä tähän asti, jokainen päivä ainutlaatuinen ja matka jatkuu. Viisikymppiseen liittyy kohdallani myös vahva muisto, äitini juhlat. Hän täytti pyöreitä ja oli onnellinen ja seuraavassa hetkessä hän oli poissa. 54-vuotiaana hän äitini kuoli syöpään. Äiti vietiin minulta pois ihan noin vaan yllättäin parin viikon varoitusajalla. Siihen täytyi sopeutua mutta vaikeaa se oli. Äitini kuolemasta alkaen olen kammonnut ajatusta että ohittaisin viidenkymmenen vuoden merkkipaalun. Monta vuotta äidin kuoleman jälkeen minulla oli vielä vahva tunne siitä etten elä vanhemmaksi kuin hän. Onneksi me emme voi ennalta tietää päiviemme määrää. Taas kerran muistutuksena ja äitini muistolle – käykää kuuntelemassa nauhoitus nimeltä Vieläkö on villihevosia. Löytyy oikealta blogini painike. Nauhoituksen tarina on se että äitini oli kuollut edellisenä yönä ja laulettiin hänen muistolleen täpötäydessä tallissa äidilleni rakkaiden hevosten keskellä eikä yksikään hevonen liikahtanutkaan. Sara laulaa mukana. Hän oli tuolloin vasta kaksi vuotias. Tytöllä ei ollut laulunsanat hallussa mutta tunne se oli aito. Oma ääneni sortuu surusta. Aikaa nauhoituksesta on kuusitoista vuotta. Tänäpäivänä Sara on äiti. Hänellä on oma pieni prinsessatyttö. Minä olen mummu ja elämä jatkuu.
On vaikeaa tämä kitaransoiton opettelu ja sormenpäät hellänä mutta unelmat on tehty toteuttamista varten.
Olen kirjoittanut blogiani yli yhdeksän vuotta. Siinä ajassa myös poikani Roni, sarjakuvissani nimellä Alexander, on varttunut. Hän on jo kaksikymmentä vuotias nuorimies. Joskus ikuisuus sitten ajattelin tulevaisuuden suunnitelmaa että sitten kun Roni täyttää 16 vuotta hän muuttaa pois kotoa, menee kouluun ja hänellä on oma kiva henkilökohtainen avustaja. Toisin kävi. Kotoa voi muuttaa pois jos haluaa luovuttaa lapsensa byrokratian omaisuudeksi mutta haluanko sitä - se onkin toinen juttu.
Vaalien alla monet tuntuivat välittävän heikompien puolen pitämisestä ja kiusaaminen ja sen estäminen oli vielä useammalla vaaliteemana. Moniko todella välitti? Vammaiset ja muutoin sairaat ovat valitettavan monille mediaseksikäs aihe silloin kun se sopii heidän pirtaan mutta moniko muistaa lupauksensa tulevaisuudessa?
Haluaisin soittaa pojaltani kivut pois! Pyörätuolia odotetaan. Nykyinen on äärimmäisen epämukava vanha p... josta aikoinaan 2017 hankinnasta vastannut henkilö sanoi että sen tulee sitten kestää koko aikuisikä. Pyörätuoli on kauhean epämukava ja ahdistava ja täysin väärä skolioosista kärsivän pojan käyttöön. Lisäosia ei koskaan saatu vanhaan pyörätuoliin vaikka ne luvattiin jo vuonna 2017 ja myöskin wcsuihkutuoli on niin epäkäytännöllinen ja kipua aiheuttava että sen voisi räjäyttää vaikka heti atomeiksi. Onhan meillä toki onneksi edes nosturi ja sitä voisi käyttää myös suihkussa mutta ei ennen kuin saadaan kodinmuutostyöt haettua, suunniteltua ja tehtyä. Nosturi ei nimittäin mahdu ovesta pesuhuoneeseen.
Lasten kotipuutarhassa kukkivat tänä vuonna orvokit ja neilikat sekä siemenestä kasvatetut köynnöskukat joista osa on salaattiin kelpaavia syötäviä kukkia. Kirjoitin aikaisemmin keväällä viherrakentamisen ja ruukkupuutarhoiden puolesta. Omassa puutarhassamme on riittänyt keväästä asti kasvunihmeen seuraamista kun olemme silmä kovana katselleet nouseeko ruukun multapintaan mitään vihreää. Osa siemenistä oli melko vanhoja ja niiden kehitys on ollut todella hidasta mutta lopulta esimerkiksi persiljat ja tillit ja herneet menestyivät ja aikaisemmin mainitsemani köynnökset. Orvokit ja neilikat on ostettu suoraan kaupasta ja kukkineet koko kesän ajan kiitettävästi. Ulkona on viihtynyt myös traakkipuu josta ei tällä kertaa ole kuvaa. Hyönteishotellit ovat tarjolla kaikenlaisille pörriäisille.
Elämässä parasta on yhdessä vietetty aika ja se kun voi olla onnellinen ja hymyillä yhdessä. Enkö vain ole ansainnutkin tämän onnen, mietin usein kun kelaan taaksepäin tätä omaa elämääni. Siltikin vaikka siellä menneisyydessä on niitä vaikeitakin hetkiä en päivääkään vaihtaisi pois. Kaikki mikä ei tapa se vahvistaa ja myrskyjen jälkeen osaa nauttia onnesta. Muutama viikko sitten olimme Nivalan Tuiskulassa Eppu Normaalin keikalla ja se oli aivan huippu! Parasta kuitenkin oli että saatiin hetki olla kahdestaan, upota toistemme silmiin ja rakastaa.
Kun vanhaksi elää niin paljon näkee kaikenlaista. Olemmeko me vielä tässä iässä vanhoja? Kyllä vain. Lähtölaskenta on jo käynnissä. Välillä sitä jää miettimään että mitä jos aika loppuu kesken ja mitä jos toinen meistä kuolee huomenna? Sekin on vain osa tätä maailmankaikkeutta elää ja kuolla emmekä me voi muuta kuin olla onnellisia ja nauttia jokaisesta päivästä niin kauan kuin meille elonpäiviä suodaan.
Me ollaan onnellisia ja se on kaikkein tärkeintä..
Ennen Eppu Normaalin keikkaa innostuin jo taas tästä kitaransoitosta. Taisin aikaisemmin mainita että kerkesi kitara roikkua seinällä sen parikymmentä vuotta. Nuorempana, kun otetaan iästä pois yli puolet, näppäolin jotain ja säestin joitakin kappaleita ulkomuistista mutta en sen enmpää vaikka aina oli se haave opetella ja osata. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 91 Savonlinnan Taidelukiosta josaa puolet luokasta oli kuvataidepuolelaisia ja puolet musiikkipuolella. Usein tunnin pidosta ei tullut mitään kun opettajan ääntä ei kuullut viereisessä luokassa oli soittotreenit mutta mahtavaa se oli, kuulua siihen porukkaa ja olla taidelukiolainen.
Kesälomalla ollaan edelleen. Elämässä täytyy aina olla haasteita. Kudoin käteni talvella niin rikki että kudelmat on ollut pakko jättää matkasta joksikin aikaa. Liikaa silmukoita väkersin. Taulujen maalaus on samasta syystä tauolla kun pahimmoilleen oikealla kädellä ei voinut tehdä mitään. Toipilaana on hyvä olla. Joskus on vaan pakko pysähtyä hetkeksi ja antaa aikaa itselleen ja omille ajatuksilleen.
On minulla uusi haaste nimittäin kitaransoitto. Asetin itselleni tavoitteen että viimeistään nyt kun olen jo viisikymmentävuotias aikuinen nainen minä haluan ja minun täytyy oppia soittamaan kitaraa. Akustinen kitara on roikkunut seinällä sen parikymmentä vuotta että oli jo aikakin. Nuorempana harjoittelin ja soitinkin jotain ulkomuistista mutta nyt on eri juttu, pikkuhiljaa alkeista alkaen ja Rockway musiikkikoulun avulla. Soittimia löytyy kotoa vaikka ja mitä että eihän sit'ä tiedä mitä tässä vielä ehtii soitella. Toinen innokas musikantti meillä on kuopus Luca. Täytyyhän mummun osata soittaa nyt kun ensimmäinen lapsenlapsikin on maailmaan syntynyt. Joka päivä soitan... pikkuhiljaa hyvä tulee,
Mökkimaisemaa parhaimmillaan. Tähän kirjoitan tarinaa lisää myöhemmin!
Hirsihuvila on korkean kallion päälle rakennettu 60-luvun alussa. Toisesta päädystä pudotus alaspäin on noin kuusi metriä. Komeita maisemia täällä saa katsella. Järvimaisema on jokaisena päivänä erilainen ja haaveissa on jos voisi olla täällä tontilla enemmänkin. Rantaviivaa on noin kaksisataa metriä. Harvennustöitä riittää tällekin kesälle. Silloin kun asuin vielä täällä vaikituiseen eläimet pitivät huolen harvennuksesta ja rantatontin siistimisestä mutta nyt kaikki on ihmiskäsien varassa. Alimpana on kuva jossa ennen oli silta. Silta romahti vanhuuttaan ennen joulua 2020 ja uutta siltaa ovat kyläläiset puuhaamassa. Sen jälkeen kun vanha silta meni käyttökieltoon on omalla tontilla ollut rauhallista. Pahoin pelkään että uuden sillan myötä liikenne kiihtyy ja lenkkeilijöiden armeija ryntää paikalle. Meidän tontin läpi kulkee ikävä kyllä yleinen tie. Saahan siitä kulkea mutta sanoisin että kulkea saa mutta poiketa ei. Onneksi piha on vartioitu joten sen puoleen ei ole hätää.
Toisinaan ilta-aurinko värjää läntisen taivaanrannan palavan ruosteen väriseksi. Kesähuvilan kuistilta katseltuna taivas on oikein kaunis. Palava hehku painuu pikkuhiljaa mailleen. Yöt alkavat jo pimenemään. Syksyä kohti mennään. Tämä kesä on ollut mahtava lämmön puolesta. Ei minua haittaa vaikka on ollut kuumaa, yöt varsinkin ovat olleet mahtavia kun yli 20 astetta lämmintä. Veikkaan ettei tänäkesänä lämmöstä huolimatta nähdä sinilevää - toivottavasti! En tiedä mistä johtuu mutta viime yönä kun mieheni kanssa käytiin yöuinnilla vesi oli ihan hyytävän kylmää!
Tätä vois tehdä enemmänkin! Spraymaalia, sääskiä ja kesäyö. Anun ja Riitan taideteos ❤ Roskaa! Lystipolku, Nivala. Meidän kannanotto niitä asioita kohtaan jotka eivät mene meidän mielestä oikein. Kansainvälinen käsimerkki.
Tästä se lähtee! Mummuus! Olen niin murusina tämän pienen prinsessan kanssa. Elämän kiertokulku se on ihastuttavaa ja toisaalta taas surullista. Monet rakkaat ovat jo poistuneet keskuudestamme. Olisin omalle äidilleni ja molemmille mummuille halunnut lahjoittaa täm'än hetken pieni ihme sylissä. Me synnymme ja kuolemme ja voimme vain iloita jokaisesta hetkestä siinä välillä. Kiitos että olet olemassa!
Ajatelkaa - niin pienen hetken verran on aikaa siitä kun sain itse pitää kuopusta sylissäni näin ja nyt olen mummo. Ihanaa!
Pientä pysähdystä silloin tällöin tarvitsee meistä jokainen. Elämän pysähdyspaikka jossa ollaan vaan ei sen takia että olisi suru joka on pysäyttänyt tai elämän käänteentekevä ilon hetki vaan olla vaan ja öllötellä ilman minkäänlaista kiirettä tai huolen häivää. Huolet ja vastuu ovat siitä mahdottomia etteivät ne jätä meitä koskaan mutta se tunne kun saa hetken hengähtää pahimmista arjen kiireistä ja olla sen kaikkein tärkeimmän eli perheen kanssa.
Olen saanut olla pikkuneidinkin kanssa eli ylisöpön lapsenlapsemme. Mummun sylissä oli hänellä hyvä ja turvallinen olla sillä aikaa kun nuoripari sai käydä kahdestaan kävelyllä. Olen kirjoittanut tätä päiväkirjablogiani yli yhdeksän vuotta ja sinä aikana on ehtinyt tapahtua paljon!
Tervetuloa taiteilemaan!
Kokousreissu Helsinkiin
Päivitän nämä jutut viiveellä. PerusNaisten järjestäytymiskokous oli jo aikaisemmin. Vauhdikas päiväreissu Helsinkiin ja takaisin. En ole koskaan aikaisemmin lentänyt Kokkolasta käsin. Lentomatkaan Helsinkiin meni vain tunti. Onneksi minulla oli kokenut perusnainen oppaanan kokousreissussa, en olisi osannut enää kulkea yhtään mihinkään. Apua kun ei voi julkisen liikenteen lippujakaan ostaa suoraan ajoneuvosta vaan täytyy puhelimessa olla sovellus.
Kotimatkalla otin pari kuvaa auringonlaskusta ja hups millainen kuva yksi on... Voisiko oheinen pyöreä harmaa olla ufo?! Muissa kuvissa ei harmaata ympyrää näy ja linssi oli täysin puhdas.
Ennen kokousta oli hetki aikaa samoilla Helsingin keskustassa. Istahdin varjoon huokaisemaan. Tässä kuvassa ei ole maskia kasvoilla mutta voitte arvata miten tukalaa ja kuumaa oli puuskuttaa maskin läpi.
Hurja tunne kun pieni kone kallistaa ja tuntuu siltä että se justiinsa putoaa taivaalta!
Autolla lentokentälle! Näytän ihan täti Moonikalta!
Voi hellettä! Helteelle ei näy loppua. Ei pidä valittaa kun Suomen kesä on niin lyhyt – vai onko? Onko se meidän tulevaisuutta että maasta taistellaan ja tonteilla kasvaa banaanipuita. Eteläisellä pallon puoliskolla ei elä enää ketään ja pohjoisen asuinpläntti pullistelee saumoistaan ja alkaa käydä ahtaaksi. Ilmaston muutos on totta mutta onko se lopulta yksinomaan ihmisen aikaansaamaa vai vuosituhansien, miljoonien vuosien sykleissä tapahtuvaa muutosta? Pienen lapsen äitinä kannan tietenkin vastuuta maapallon kohtalosta ja toivon etteivät tulevaisuuden elinolosuhteet ole sietämättömiä vaan tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus elää. Onneksi kuntavaalit ovat mennyttä. Onneksi! Seuraavaksi minun täytyy viedä painoon vaalimainoshupparit ja kysyä eikö niihin voisi tehdä rintapieleen jonkinlaisen brodeerauksen etteivät enää ole vaalikamaa. Toiseksi varavaltuutetuksi tuleminen ei tietenkään ollut sitä mitä alunperin lähdin tavoittelemaan mutta ihan hyvä tulos kuitenkin. Toivon saavani itselleni yhden tietyn lautakuntapaikan ja jos se toteutuu niin olen siihen tyytyväinen. Varapaikoilta ei välttämättä koskaan tule kutsua kokouksiin. Toisaalta olen helpottunut ettei minusta tullut valtuutettua. Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piirihallituksen jäsenenä riittää työtä ja lisäksi vielä toteutunut unelmani eli nousu Perussuomalaiset Naiset ry:n hallituksen jäseneksi tuo lisää vastuuta ja poliittista työtä. Naisten kattojärjestön hallituksen jäsenenä vastuualueenani on koko Pohjois-Pohjanmaasta ja sen toimivuudesta huolehtiminen. Pohjois-Pohjanmaalla on melkein kolmekymmentä perussuomalaista paikallisyhdistystä joten työsarkaa riittää. Olen tämän kertonut jo aijemminkin mutta viime vuonna ps poliittisia kilometrejä kertyi 18000km! Laitoin aina navigoinnin päälle joten kilometrit ja reitit kertyivät googletililleni.
Hani sai lomailla serkkuni kanssa pitkän tovin mökillä ennen kuin tuli aika sanoa heippa vähäksi aikaa. Tällä kertaa saateltiin serkkupoika Kärsämäelle onnibussin kyytiin. Arvatkaas muuten miksi sohvasusi istuu niin korkealla alla olevassa kuvassa - Hani kiipesi takakontista selkänojan yli kun serkku lähti autosta ja kotimatkan koiruus istui perussuomalaiset lehtipinon päällä. Oli sohvasudella hyvät maisemat!
Sukurakkaus, mitä se on? Olen aina ollut vähän kateellinen siitä että on sukuja jotka jakavat kaiken ja viettävät aikaa yhdessä. Minäkin halusin aina sellaista, yhteenkuuluvuutta ja välittämistä sillä onhan veri vettä sakeampaa. Paremmin sanottu kuin tehty. Äitini suvussa pidettiin yhteyttä ja oltiin jatkuvasti tekemisissä. Mummola jossa äitini vanhemmat elivät oli tukikohta jossa vietettiin aikaa ja josta haettiin myös turvaa, kuuntelijaa, olkapäätä ja me lapset haimme seikkailuja mummon puutarhasta, papan jännittäviä kummitustarinoita ja yhdessä olemista. Mummola oli täydellinen paikka.
Minä asuin toisessa mummolassani. Minun kotiini mummolaan tulivat kesäisin setä, tädit perheineen. Talvella loma-aikoina sukulaiset tulivat myös lomailemaan.
Lapsuudestani on paljon hyviä sukumuistoja. Serkkuja, yhteistä tekemist, mummojen hössötystä, kesäkuumaa.
Elämä on kuljettanut jokaista sukulaista oman kohtalon kirjoituksen mukaan. Ikävä kyllä äidin puolen sukulaisista ei ole jäljellä kuin kaksi äidin serkkua joiden kanssa soitellaan silloin tällöin. Yhteydenpito loppui siihen kun suvun yhteyttä pitävät henkilöt olivat kuolleet.
Isäni suvusta serkkuni on minulle kuin isoveli. Olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä koko elämän ja aina on voinut soittaa vaikka keskellä yötä. Pari päivää sitten sain kuulla että isäni luona olivat vierailleet setäni ja tätini joita en ole nähnyt tai kuullut pariinkymmeneen vuoteen. Se kertookin kaiken isäni suvusta. Ei tullut sitä puhelua nytkään että olisin päässyt näkemään lähisukulaisia mutta tieto kyllä kulki isän naapuruston kautta kuten joka vuosi. Olis kyllä ollut kiva saada kerrankin se puhelu ja olisivat voineet tuoda serkkupojan takaisin tullessaan...
Minun serkku on on kuin mun isoveli.
Edellisestä kerrasta kun vierähtänyt tovi aikaa. Heti minun isäni tunsi siskonsa pojan kun menimme kylään. Minun isälläni oli aivoinfarkti vuonna 2005, vain muutamia kuukausia aikaisemmin kun äitini sai yllättäin syöpädiaknoosin eikä hän elänyt sen jälkeen kuin kuukauden. Isäni tuntuu muistavan kaikki vanhat asiat. On surullista kun oma isä menettää puhekyvyn, lukutaidon ja kirjoituksen mutta näillä eväillä on menty monta monituista vuotta ja mikä parasta minun isäni asuu edelleen vuokra-asunnossa.
Hymyä! Heikkilän suku edustettuna, tytär, isä, setä, serkku!
Tule ja kokeile jotain uutta!
Pieni prinsessa tyttö kasvaa joka päivä kohisten. Hän on jo vähän yli kaksi kuukautta vanha. Vanhapa tosiaan... niin pieni ja tomera ja elämä vasta edessä.
Muistan kuinka lapsuudessani meillä kukki juhannusruusut tuvan ikkunan alla aina Juhannuksen aikaan. Kahta puolta ovea koristivat juhannuskoivut ja juhannus oli muutenkin juhannuksen näköinen. Lomalaisia, ruokaa, juhannusrekvisiittaa. Juhannus on vuosien saatossa muuttanut muotoaan niin kulttuurillisesti k uin myös meidän perheperinne. Nykyinen juhannus on lähinnä levon aika, saa oleilla niin kuin haluaa ja nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Tämä juhannus vietettiin ihan vain perheen kesken mökillä. Olen senkin juhannuksen nähnyt kun oli hirveä stressi että heinät pitää olla tehtynä tai muuten heinä on jo vanhaa. Kauhein juhannukseni oli se jolloin äitini kanssa teimme hevosille heinät juhannuksen aikaan ja sen jälkeen äitini lähti Oysiin sairaalaan taksilla kun arkipäivä koitti. Hän itki ja sanoi minulle että - nyt sinulla on hevosille heinää vuodeksi. Jos en tule takaisin niin älä myy mitään pois ennen kuin olet vuoden miettinyt asiaa. Äitini ei tullut elävänä takaisin. Hän kuoli 31.7.05 ja kävi arkussa kotipihalla jättämässä hyvästit.
Villiruusu joka kukkii kesähuvilan ympärillä on Karjalanruusu ja paljon vanhempi kuin minä.
Tunnekettujen. myötä toivotan vielä kerran hyvät jussit jokaiselle! Muistetaan olla kiltisti ja sovussa eikä sitten urheilla vesillä tai muutenkaan ja muistetaan heittää ennenkaikkea sellainen turhuus kuin kiire pois matkasta.
Kirjoitukseni löytyy myös Perussuomalaisten blogista
Sydämellinen kiitos Jussi Halla-aholle!
Suuren puolueen keulakuvana oleminen on varmasti ollut uuvuttavaa. Surun ja pettymyksen tunteet ovat monella perussuomalaisella niin naisella kuin miehellä tällä hetkellä pinnassa. Jussi Halla-aho on ollut meidän kaikkien sankari. Kun pöly laskeutuu tästä on hyvä jatkaa. Suosittelen jokaista lukemaan mestarin puheen joka koskee hänen päätöstään puheenjohtajuudesta. Mestari sulkee viimeiset sanat salamyhkäisen tyylikkäästi kirjekuoreen. Mitä me saamme kuulla kymmenen vuoden viiveellä … sitä odotellessa poliittinen elämä jatkuu.
PerusNaisten kokousreissussa Tampereella😁
Puheenjohtaja Kike Elomaan kanssa yhteiskuvassa. Hyvä reissu!
Eilen sain vetää ikimuistoisen lasten tunnetaide ryhmän. Lapsia oli viisi ja minua jännitti. Alusta asti lapset olivat mukana tunteella. Kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Aluksi hieman metelöintiä ja villiyttä mutta kun alkuun päästiin niin taiteiltiin todella tunteella ja jokainen lapsi maalasi kaksi tunnemaalausta. En paljasta sen enempää tunnetaiteen sisältöä. Toivon että mahdollisimman moni lapsi pääsisi kokeilemaan. Muistutuksena että jos lapsi on arka ja pelokas niin tunnetaide voidaan toteuttaa myös yksilöllisesti. Parasta oli kun lopuksi kysyin jokaiselta lapselta että mikä oli parasta niin yksi vilkas poika vastasi että tunne - se kun sai maalata oikein tunteella niin kuin itse tuntee eikä kenenkään opettajan tunnetta. Se oli paras kiitos ikinä.
Kuvassa Luca, Hani ja Viiru.
Muista ilmoittautuminen!
Ihana kesä.Tänään on kesäpäivänseisaus ja tästä se taas lähtee päivä lyhenemään mutta onneksi pimeyteen ja kaamokseen on vielä vallattoman pitkä matka!
Kiitos ja kumarrus😊 Kuntavaalit on mennyttä ja aika siirtyä tulevaan, unelmoida uusia juttuja ja antaa aikaa taiteelle❤ Kuten sanotaan aikansa kutakin.
Tänään loppuu yksi aikakausi ja on kuntavaalien h-hetki. Tottakai tämä on jännää miten tässä käy mutta toivotaan parasta pelätään pahinta.Tänään muuten tulee kuluneeksi tasan seitsemän vuotta legendaarisesta hevoskaupasta jossa näin mieheni Ilkan ensimmäisen kerran. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Myin anopilleni hevosen ja sain miehen kaupanpäälle. Silloin 13.päivä kesäkuuta oli perjantai. Toivottavasti tämä päivä on yhtä onnekas!
Kirjoitan huomenna tähän lisää seikkailustani ....
Oheinen piirrokseni jää elämään seuraaville sukupolville. Kuvassa olemme me - Tarkastuslautakunta 2017-2021, kirjanpitäjä ja sihteeri. Kuvan voit löytää myös 2020 tilinpäätöksestä. Ei enempää sanoja, kuva puhukoon puolestaan.
Huomenta kaikille! Vaalijännitys rupeaa jo pikkuhiljaa kutittamaan mahanpohjassa miten meikänaiselle kuntavaaleissa käy mutta äänestäjät sen sunnuntaina 14.6.21 päättävät. Minun piti käydä äänestämässä ennakkoon eilen... lähdin kuitenkin autoilemaan vanhojen suurien puiden kuvauskeikalle. Taannoin julistin kilpailun mistä löytyy Nivalan vanhin ja suurin puu ja ihan mukavasti sain puista tietoa.
Vaihtuvat maisemat taulut palasivat yllättäin jo nyt Nivalan Kotikeskukselta kotiin ja odottavat työhuoneessani seuraavaa seinää jonne kaivataan piristystä. Nämä taulut olivat jo kolmas näyttelykokoelma Kotikeskuksen seinillä noin puolentoista vuoden aikana. On hienoa että vanhukset ja työntekijät ovat saaneet uudenlaista taidetta seinilleen kun vuorostaan toinen taiteilija on innostunut ripustamaan omat taulunsa sinne. Oikein hyvä.
Mietin että pitäisikö tässä alkaa viimemetreillä vaalipuheita pitämään kun h-hetki on jo niin lähellä. Minusta nivalalaiset saisivat hyvän valtuutetun, avarakatseisen, yhteistyökykyisen ja positiivisen sekä uusia ideoita pursuavan kuntalaisten puolesta toimijan.
Kävi vaaleissa miten tahansa tätä vuotta on vielä jäljellä ja piirihallitus kautta. Paljon on asioiden hoitoa ja tapahtumia tiedossa, Seuraava poliittinen tapahtuma on ensi lauantaina kun Nivalassa vielä kerran pystytetään eri puolueiden teltat ja kuntavaaliehdokkaat edustavat itseään supliikilla tavalla. Osa on rehellisiä ja osalla taas ketunhäntä kainalossa. Aina ei voi voittaa ei edes joka kerta – tuumasi aikoinaan pelihahmo Hugopeikko. Saman saimme todeta jännittävän jääkiekon MM-turnauksen aikana. Leijonat taistelivat hienosti ja hopea ei ole häpeä. Nälkä kasvaa syödessä ja uudet ahnaat nuoret Leijonat luistelevat pelikaukaloon vuoden päästä.
Viikonloppuna kävin kesävieraan kanssa hänen pyynnöstään tsekkaamassa vanhan legendaarisen tuiskulan. Pakko antaa vähän palautetta. Naurussa oli pitelemistä kun kesäviera – olkoon hän tässä jutussani nimetön – kysyi baarin työntekijältä että
– onko sulla aata?
- Mitä?!
- Onko sulla aata, sitä minä kysyin...
- aaata? Mitä aata?
- No aata...
- Nyt en ymmärrä mitä ihmeen aata...
- aata... no sitä vahvempaa olutta...
Ei ollut hanassa aata mutta keskaria ja sen tuopin jälkeen toista ei tullut koska hanaolut loppui siihen paikkaan. Ulkona sääskien syötävänä istuskeli noin seitsemän henkilöä. Paitsi että aan ymmärtäminen oli vaikeaa, kesävieras sai ostaa vain yhden sorttista tupakkaa, käsidesi loppui baarin pullosta ja lopulta kaksi pientä olutpulloa ja yksi hampurilainen maksoivat yhteensä 25€! Muuta ei sitten ostettu koska kukaan ei kertonut missä kohtaa tuli valomerkki. Kerran kesässä. Tuli kuitenkin käveltyä kesävieraan kanssa Tuiskulakierros kesäyön valossa. Ravintolassa käyminen on kallista. Ei kukaan yhdestä tölkistä maksa seitsemää euroa kun sitä saa kaupasta paljon halvemmalla. Parkkipaikalla ihmiset olisivat voineet kokoontua katsomaan jääkiekon mm-finaalia isolta näytöltä, pelasihan siellä myös Nivalasta lähtöisin oleva Atte Ohtamaa. Olen kyllä tukenut paikallista yrittäjää ja tilannut Tuiskulasta ruokaa kotiinkuljetuksella.
Tapasin hänet tänään ensimmäisen kerran❤
Ihanaa olla pienen prinsessan mummo❤
Kiitos Sara & Santeri💞Olette rakkaita!
(kuva julkaistu vanhempien luvalla)
Kävin Kambodzassa jokiristeilyllä rakkaan seikkailijamieheni kanssa. Pieni varastettu hetki ihan kahdestaan. Näitä hetkiä toivoisi olevan enemmän.
Miten nopeasti huomaakaan että arkielämä on yhtä kiirettä ja oravanpyörää. Kiire kiire kiire! Kun toinen tulee kotiin niin toinen lähtee ja kerkeämme hädintuskin antamaan ohimennen suukon kuin varkain. Monikaan ei ymmärrä sitä kuinka sitovaa elämää erityislapsi perheessä voi olla. Roni on nyt 20-vuotta ja niin kauan minä olen häntä hoitanut mutta siihen aikaan mahtuu paljon kaikenlaista.
Otetaan hetkestä kiinni aina kun se on mahdollista sillä pienistä hetkistä koko elämä rakentuu.
Ihana kesä ja ihana aurinko! Välillä on ollut niin tukalan kuuma että tekisi mieli valittaa mutta ei kun muistaa kuinka lyhyt Suomen kesä on ja pian taas palellaan. Luca on onneksi hattumaakari niin kuin äitinsä. Lucan hattu on ostettu muistaakseni S-marketista ja oma keltainen hattuni löytyi Pala ja lanka Ainasoja & Laulumaa ky liikkeestä nivalasta.
Hattuillaan ja chillaillaan kun tavataan ja nautitaan kesästä.
Iloa ja vauhtia kotikuistin puutarhassa! Ahkera pikkupuutarhuri kasteluhommissa ja samalla kastui myös äiti.
Myös tilauksesta
Sarjakuvan piirtämiskurssi on tarkoitettu kaikenikäisille sarjakuvasta kiinnostuneille.
Rohkeasti mukaan piirtämään ja maalaamaan elävää mallia. Muutamia rohkeita ihmismalleja on jo lupautunut mukaan kurssille. Eläinmalliksi ilmoittautuvien emännät ja isännät ottakaa ensin yhteyttä minuun.
Muistan nuorena tyttönä lukeneeni seuraavan aforismin - rakastuminen on kuin piirtäisi voileivän nälkäänsä. Tule mukaan taiteilemaan iloiseen, kannustavaan ja tasavertaiseen porukkaan! Luovuus on kaikkia varten ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Tervetuloa iloiseen joukkoon harrastamaan teatteria ja ilmaisutaidetta! Ohjaamassani lasten teatterissa jokainen on yhtä arvokas, tärkeä ja ihana. Kiusaamista ei sallita ja kaikki lapset otetaan tasapuolisesti huomioon. Kesän aikana tutustumme teatterin tekemiseen monella tapaa, leikimme, draamailemme ja tutustumme teatterin eri genreihin eli tyyleihin. Jokaiseen kertaan riittää yllätyksiä, iloa ja mukavaa yhdessä tekemistä. Lastenteatteri kokoontuu vanhan historiallisen Kinevan tiloissa jossa meillä on näyttämö ja paljon erilaista teatterirekvisiittaa.
Pienillä teatterilaisilla voi olla vanhempi mukana. Ennakkoilmoittautuminen koronarajoitukset ja terveysturvallisuus huomioiden.
Hei kaikki ihanat ja rohkeat ihmiset❤
tmi Digi Darling
www.digidarling.biz
Lähdin politiikkaan mukaan vuonna 2017. Kuinka "värvääminen" tapahtui - tapaus saa minut nauramaan vieläkin! Olimme mieheni kanssa häämatkalla Teneriffalla kahdestaan. Vastaan otimme uuden vuoden etelän lämmössä. Nautimme toistemme seurasta ja päätimme että kun ei meille yhteistä lasta luoja suonut niin jatkossa olisi hyvä keskittyä uusioperheen arkeen ja yhteiseen elämään.
Kotiinlähdön aika tuli ja bussissa matkalla lentokentälle tapasin talouspäällikkö Auli Kangasmäen. Yllättäin hän kysyi minulta lähtisinkö vuoden 2017 kuntavaaleihin ehdokkaaksi. Vastasin myöntävästi vaikka en sillä hetkellä osannut ottaa kysymystä todesta. Siitä se politiikka sitten lähti. Kaikki oli täysin uutta eikä alku ollut helppo. Ennenkaikkea oli vaikeaa edustaa itseään riittävästi vanhoja politiikko-konkareita vastaan. Lisäksi naurussa suin muistelen sitä tunnetta kun paistoin makkaraa perussuomalaisten teltalla ja samaan aikaan sisuksissani velloi pelkkä makkaran näkeminen. Luulin laihdutuskuurin tehneen tehtävänsä mutta vasta kuntavaalien jälkeen todellinen syy selvisi - yllätyslapsi oli saanut alkunsa Puerto de la Cruzissa! Rakas Luca-poikamme syntyi 100-vuotiaan suomen juhlavuonna myöhemmin syksyllä.
Vaaleissa minusta tuli kolmas varavaltuutettu ja tarkastuslautakunnan jäsen sekä maaseutulautakunnan jäsen. Lisäksi olen kuulunut vuodesta 2017 alkaen perussuomalaisten lisäksi aktiivisesti perusnaisiin ja toimin alueen naisten eli Pohjois-Pohjanmaan PerusNaiset ry:n puheenjohtajana kolmen vuoden ajan. Kaikken merkittävin poliittinen oppimispaikka on minulle ollut ja on edelleen Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piirihallitus johon minut on äänestetty jäseneksi 2020 ja 2021. Neljän vuoden ajan päätavoitteeni on ollut Kuntavaalit 2021 ja riittävä äänestystulos kunnanvaltuutetun paikkaan. Minusta kuntalaiset saavat hyvän ja oikeudenmukaisen valtuutetun. Minulle kuntalaisten hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeää. - Ei pelkkiä lupauksia vaan tekoja kuntalaisten parhaaksi!
Paikka Kineva
Kineva, Nivala 30.5.21 klo 14-16
Aloitan tunnemaalaus ryhmien ohjaamisen Nivalassa. Maalauspaikkana vanha upea henkinen Kineva. Tervetuloa mukaan tunnetaidemaalaus matkalle! Osallistumismaksu on 20€ (sis alv) henkilöltä. Maksu sisältää ohjauksen ja materiaalit.
Rakkain terveisin Anu Elovaara
DigiDarling
Oheisen vaalikuvakehyksen on tehnyt minulle facebookia varten Sini Pajukangas.
Vaalikuvani otti Arthippa, Haapajärvi.
Hyvää huomenta!Muutama päivä on vierähtänyt etten ole ehtinyt kirjoittamaan mutta tänään myöhemmin päivällä päivitän tilanteen. Tällä hetkellä istun huvilan kuistilla ja kuuntelen yksinäisen kuovin huutoa. Harmaalokit kävivät minua aamunvirkkua jo tervehtimässä. Muu perhe sekä serkkupoika vielä nukkuvat. Kävin eilen hakemassa hyvän ystävän, serkun, kylään ja on ihan mahtavaa tavata taas livenä muutaman vuoden puhelinyhteyden jälkeen. Aivan kuin olisimme hetki sitten olleet hiekkalaatikkokorkuisia. Nyt ikää kummallakin mutta olemme yhä samalla aaltopituudella.
Aurinko paistaa. Kello on seitsemän. Peipponen aloitti aamukonsertin. Mietin että jos seuraavaksi lämmittäisin aamusaunan.
myöhemmin päivällä lisää...
Päivän päätteeksi mökille. Mikä olisikaan paras tapa viettää äitienpäivän aattoa kuin kylpeä rantasaunassa. Vähän oli kylmää vettä mutta heitin talviturkin pois ja kävin uimassa!
Kevääseen mahtuu monenlaisia tapahtumia ja ajatuksia. Korona ja maskit ihmisten kasvoilla ovat arkipäivää vaikka toivonkin että tästä uudesta normaalista päästään ja jonain päivänä maskit, käsidesit ja muut varotoimet voi unohtaa. Ennen kuin täytin 50-vuotta minun täytyi käydä lääkärintarkastuksessa koska minulla on kuorma-autokortti ja haluan sen säilyttää. Keskustelin lääkärin kanssa koronarokotteista ja siitä mihin riskiryhmään minä itse kuulun. Lääkäri kehoitti olemaan ottamatta rokotusta. Hän sanoi että on parempi odottaa että rokotteet kehittyvät.En ole rokotevastainen mutta tämä oli minulle aivan uutta. Venäläinen Sputnik on tehty ihmisen kantasoluihin mutta kahdessa muussa rokotteessa on käytetty apinan ja rotan kantasoluja. Suurin syy kuitenkin siihen etten voi rokotetta ottaa on se että rokotepohja on sama kuin e-pillereissä, valmiste joka kohottaa huomattavasti veritulppariskin alttiutta.Vuonna 85 olin ratsastus onnettomuudessa ja minulta leikattiin aivoverenvuoto. Melkein kuolin, olin kymmenen päivää koomassa ja opettelin uudestaan kävelemään. Olisi kohtalon ironiaa jos nyt saisin koronarokotteesta aivoveritulpan ja kuolisin siihen.
Viisikymmentä vuotta ja mummo! Elämä on ihanaa! Tunnen joka solulla että nyt elän uutta vaihetta elämässäni. Mummoudesta innostuneena katselin netistä vähän meikkivinkkejä ja sieltä yllätyksekseni löytyi vinkki että viidenkympin rajan jälkeen naisen täytyy uohtaa hempeät pastellisävyt meikeissä ja tehostaa tummilla sävyillä katsetta ja huulia. Omasta mielestäni tämä meikki on ihan kiva, ainakin se toimi hyvin eilisellä Oulun reissulla. Mukava oli muutenkin heittää mustaa rohkeampaa vaatetta ylle talven kotikutoisten villavaatteiden jälkeen.
Näin äitienpäivänä ja 50-vuotta täyttäneenä naisena ikävöin äitiäni ja mummojani. Äitini kuoli hänen täytettyään 54-vuotta. Syöpä vei hänet nopeasti eikä mitään ollut tehtävissä. Kuolinvuoteellaan äitini suri niitä asioita elämässä jotka jäivät häneltä tekemättä ja hetkiä joita hän ei saisi enää elää. Äidin kuolema oli minulle hyvin traumaattista sillä olimme äidin kanssa niin läheisiä että soittelimme joka päivä ja hän oli minulle paras ystävä. Kuolinvuoteellaan hän huolehti siitä että muistaisin varmasti sulkea leivinuunin pellit vasta kun se olisi turvallista. Hän rohkaisi minua elämään ja olemaan rohkea.
Äitini kuoleman jälkeen seuraavana aamuna nauhoitettiin tallissa äidin rakkaiden hevosten keskellä Vieläkö on villihevosia kappale. Laulun voit kuunnella klikkaamalla sitä oikealta olevasta painikkeesta. Oikealta löydät myös Ajatus karkaa-kaleidoskooppi elämästäni teoksen jossa interaktiivisuus ei enää toimi mutta voit katsella teoksen videona.
Aikuisilla on monta roolia elämän eri sektoreilla jossa tappelu ja kiusaaminen voivat yltyä todella rumaksi ja aina on joku joka kääntää selkänsä tai on tilanteen yläpuolella tai jota ei vaan kiinnosta.
Kiusaaminen on niin syvältä! Jokainen joka on joutunut kiusaamisen kohteeksi tietää sen että kiusaaminen voi alkaa hyvin pienestä ja vähäpätöisestä asiasta ja kasvaa järkyttäviin mittasuhteisiin. Kiusaamista on monenlaista Yhtä paljon kuin ihmisen elämässä on aikakausia, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus on myös rooleja jotka alkavat lapsuuden leikkirooleista ja mielikuvitusystävistä kehittyen kouluajan rooleihin. Kerran kiusattu saa helposti merkin otsaansa että hän on kiusattu aina ja kiusaajat janoavat verta sekä sirkushuveja. Kiusaajissa on mukana myös heitä - heikkoja - jotka eivät uskalla olla oma itsensä ja asettua kiusatun puolelle.
Jos kohtaat vastaavan tilanteen kuin kuvassa, oli se sitten lasten leikissä, koulussa, yhteisössä tai perheessä - ole rohkea ja auta.
Papasta tuli isopappa viime viikolla. Nyt hänellä on pieni tyttären tyttären tytär. Enomies Luca on kolmen vanha. Eilen kävimme papan luona kylässä. Pyysimme pappaa mukaan ulos. Olemme aikaisemminkin käyneet yhdessä kiertämässä Haapajärven Siiponkosken luontopolkuja. Siellä on oikein mukava retkeillä. Papalla on jo ikää mutta se ei vauhtia hidasta. Surullista on se ettei hänellä ole enää sanoja. Aivoinfarkti vei lopullisesti hänen puhekykynsä melkein kaksikymmentä vuotta sitten. Pari sanaa on vielä hallussa mutta yhteinen kommunikointi voi olla myös elekieltä. Täytyy vain heittäytyä rohkeasti leikkiin. Leikillä en tarkoita tässä tyhmyyttä tai lapsellisuutta vaan uskallusta olla oma itsensä myös ilman sanoja. Hannu Heikkinen on kirjoittanut hyvän draamakasvatus-kirjan nimeltä Vakava leikillisyys. Kirja kertoo koko ihmisen elämän tapahtuvasta leikistä. Suosittelen jokaiselle luettavaksi. Korostankin sitä että jos teillä on samassa tilanteessa oleva läheinen niin älkää jättäkö häntä yksin hiljaisuuteen vaan pyytäkää mukaan toimintaan. Yksinäisyys ja hiljaisuus voivat olla kohtalokkaita kenelle tahansa. Kukaan ei jaksa olla ilman sosiaalista elämää.
Aamupalaksi iso kupillinen kahvia ja digipiirros koirien ryhmäkuva. Toinen kuva tälle aamulle kertoo kiusaamisesta. Helposti syrjintä ja kiusaaminen ovat naamion takana niin etteivät ne näy muille. Kiusaamista tapahtuu joka puolella, ei yksin kouluissa tai työyhteisöissä. Persoonallisuus altistaa kiusaamiselle, uskaltamalla tuoda omia ajatuksia julki olet erilainen, et sovi muottiin ja se riittää kiusaamisen syyksi. On väärin että monista asioista emme uskalla olla julkisesti jotain mieltä.
Sananvapaus "ei ole enempää tehtävissä kuin herätellä niitä, jotka vain teeskentelevät nukkuvansa." Navajo-intiaanien viisaus. Kansainvälistä sananvapauden päivää vietetään 3. toukokuuta. Uutismedia.fi sivustoa lainaten ” sanasi ovat sormenjälki maailmaan”. Vapaus ja vastuu kulkevat rinnakkain ja sen vuoksi on aina syytä miettiä millaisen mielikuvan haluaa sanojensa avulla itsestään maailmalle välittää. Ennenkaikkea sananvapauden tehtävä on rakentaa eikä rikkoa. Erilaiset mielipiteet ovat rikkaus, ilman niitä ammennettu tieto olisi kuin tyhjä taulu ilman prosessointia. Älykkään mielipiteen sanat on taitavasti aseteltu ja niissä on pyrkimys myös ymmärtää vastapuolta. Mielipiteen sanomisesta ei kuitenkaan saa tehdä liian älyllistä sillä sen seurauksena monet lentäviksi lauseiksi elämään jääneet mielipiteet olisivat jääneet syntymättä.
Mielipiteet ovat suola yhteiskuntasopassa mutta tässä tapauksessa vanha keitto ei parane uudelleen lämmitettynä vaan se kannattaa unohtaa ja kompostoida sillä silloin uusia mielipiteitä itää terveestä kasvupohjasta.
Sanomalehtien liitto kertoo että Suomessa sanomalehdet korostavat sananvapauden päivänä rooliaan sananvapauden puolustajina ja toteuttajina sekä kansalaisten vaikutuskanavana ja mielipidefoorumina. Edellä oleva oli suora lainaus demokraatti.fi sivustolta. Toteutuuko tämä? Saavatko mielipiteiden kirjoittajat sanomansa kuuluville? Julkaisevatko lehdet kirjoituksia? Onko päätösvalta viimekädessä toimituksella ja millaisin kriteerein ja kenen kirjoituksia julkaistaan?
Voiko lehti olla korruptoitunut? Puuttuuko lehdeltä rohkeus? Kuntavaalien lähestyessä ovat monet lehdet julistaneet kuinka tärkeää on että kuntavaaliehdokkaat kirjoittavat lehtiin ja saavat mielipiteensä kuuluviin. Lehtien tulisi hyödyntää tilanne ja toimia mielipideautomaatteina. Varsinainen paradoksi on että rajaton sananvapaus on johtanut sananvapauden rajoittamiseen (pjarvinen.blogspot.com) Lehdistön tehtävänä on toimia tiedonvälittäjänä eikä rajata sitä. "En ole samaa mieltä mistään mitä sanot, mutta puolustan täysin oikeuttasi ilmaista sanomasi." (Sitaatti, Voltairen ystävät 1906) .
Lainatakseni Viktor Franklin sanoja, ”ihmiseltä voidaan viedä kaikki paitsi yksi asia: ihmisen vapaus valita oma asenteensa, oli tilanne mikä hyvänsä.” Tämä mielipiteeni on kannanotto sananvapauden ja mielipiteiden julkaisun puolesta. Loppusanoiksi melkein kirjoitin poislukien huono maku, solvaus, vihapuhe jne mutta jos sen olisin tehnyt niin en itse olisi ollut avoin sananvapaudelle. Kirjoitukset voivat olla aina tulkinnanvaraisia niin hyvässä kuin pahassa riippuen lukijasta.
Näin se on taas valkolakki ulkoilutettu ja pääsee tallelokeroonsa silkkihuiviin käärittynä odottamaan seuraavaa Vappua. Oli se tapaus kun ylioppilaaksi kirjoitin Savonlinnan taidelukiosta 1991 kuvataidelinjalta. Vanhempani halusivat antaa minulle lahjaksi varsan ja kun ei varsaa alkanut kuulumaan niin isäni tuumasi äidilleni ettei lähde koko lakitustilaisuuteen kun ei voi jättää tammaa vartioimatta. Hän kipaisi sitten talliin ruokia jakamaan ja siellä oli odottamassa kuiva pirteä tammavarsa! Niin syntyi ylioppilaslahjani Nebulosa aivan oikealla hetkellä.
Koko päivä on mennyt aivan kotioloissa perheen kanssa. Vielä mietityttää koronan mahdollisuus ja ei tainnut tänä vuonna olla edes mitään tapahtumia joissa olisi ollut vaarana että ihmislaumat olisivat parveilleet. Itseäni ainakin mietityttää että jos järjestäisin tapahtuman niin miten voisin olla varma siitä ettei ihmisiä ole paikalla kymmentä enempää ja turvavälit. Sää on ollut tämän Vapun aikana tosi kalsea. Vappukuvaksi valikoitui tämä pusukuva. Kävin ulkoiluttamassa valkolakkiani puunhakkuupaikalla. Ensin Ilkka menas ettei lähde työvaatteissa kuvaan mutta Vappuhan on perinteisesti työväen juhla.
Olen huomannut huolestuttavan oireen kirjoittelussa.Esim. Teksti tv KIRJOITTAJAT ON MENETTÄNEET OTETTAAN. YMMÄRRÄN ,ETTÄ SILLOIN TÄLLÖIN TULEE JOKIN MOKA. MUTTA ALIN OMAAN HUONOA SUOMEA TAI JOPA ASAAN KUULUMATTOMUUTTA. VIIMEISIN OLI, ETTÄ LUKU OLI VÄHENTYNYT KUOLEMALLA. PITI OLLA KOLMELLA.JOKAINEN TIETÄÄ ETTÄ LUKU VÄHENEE JOS JOKU KUOLEE.MEILLE MAALIKOILLE JA SANASOKEILLE ANNETAAN ANTEEKSI PIENET VIRHEET, MUTTA AMMATTILAINEN, JOKA TEKEE TYÖTÄÄN, EIKÄ OPI ,TARVII OIKOLUKIJAN.
Kiitos Heinähattu! Mukana ollaan!
Toivotan hyvää vaalimenestystä!
Saa tänne kommentoidakin. Välillä on ollut asiatonta kommentointia mutta kaipaan asiallisia mielipiteitä esimerkiksi joulu tarinoista, maalauksista, neuleista, koko blogista. Tyttärelleni terveisiä! Eiköhän me taas reissuun päästä kunhan tauti tilanne maailmalla helpottaa!
Voi että ihana kattoo vanhoja kuvia :( millon me lähetään laivalle?
135 000 pyörähti mittariin. Kiitokset lukukerroista❤️ Kiireet jarruttavat tarinankerrontaa mutta jos päästäisin kaikki tarinat kerralla vauhtiin kuin polkupyörällä alamäkeen niin mikä vauhtisokeus siitä syntyisi. Hyvää kesää ja muistetaan olla turvallisesti vesillä ja elämässä muutenkin.
134000! Iso sydän kaikki te rakkaat lukijat. Toivottavasti viihdytte tulevaisuudessakin.
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
Paljon onnea Luca-Antonille!!!!! Tulkoon hänestä iskän, ja äiskän silmäterä!
Paljon Onnea koko perheelle
Onnea synnytykseen ja Ronille terveisiä!
Häirintää tai ala-arvoista kommentointia ei ole esiintynyt! Lämpenevää kesää!
Iloa valoa ja rakkautta ihanaa Juhannusta 2017 jokaiselle!
Seesteisiä kesäpäiviä DD:lle!
Toivotaan sisältöön kohdistuvaa kommentointia. Häiriköintikommentit poistetaan. Iloista keskikesän juhlaa ja hyvää mieltä kaikille.
Kommentointi avattu!