Helmikuussa 2013 kirjoitetut jutut:

28.02.2013 21:59


Loitsuamisen paikka

28.02.2013 19:47

Joskus Darlingin jutut ihastuttaa
sitten taas vihastuttaa
mutta se on hyvä muistaa
on Darlingin henkisessä matkalaukussa
monta tarinaa

iloa ja surua

joita kertoa...

totta vai tarua
sen voi jokainen lukija
mielessään arpoa...
Jotain omaa

jotain lainattua
tarinoiden aika kulkee kehässä
tai on lineaari...

Ota tästä siis selko
pois turha pelko
Tarinoiden kirjo
on kuin sateenkaari...
Täynnä on Darlingin juttulaari!
Isot halit ystävät, siskot ja veljet! Viihtykää Darlingin seurassa!


Helmikuun viimeinen päivä

28.02.2013 17:58

Kissa vei DD:n kielen...


28.02.2013 17:56


28.02.2013 17:54


28.02.2013 17:51


28.02.2013 17:48


Harkinnassa harlekiininaamiot hymy ja suru

27.02.2013 21:32

Kello on nyt kuusi lauantaiaamuna kun minä tätä kirjoitan. Parin tunnin päästä heti kun aamu valkenee minä lähden kotiin. Eilen nautiskelin vielä Levin antimista, kävin Levin päällä ja hemmottelin itseäni Tunturikylpylässä. Kylpylä oli hieno kokemus. Minä olen kylpyläihmisiä mutta noin hienossa kylpylässä en ole vielä käynyt. Sinne kannattaa jokaisen ehdottomasti mennä. Syömässä kävin Pizzeria Narriassa. Tilasin herkullisen ja tulisen pizzan. Minusta se oli hyvää. Pohja ei ollut pehmeä tai litku vaan sopivasti vähän rapsakka. Majoneesi oli aika erityinen viritys pizzan päällä mutta menetteli. Ihan hyvä pizza ja cocacola lasituopista ei pahvimukista. Sekin plussaa. Lisäksi henkilökunta oli erittäin ystävällistä, hymyä ei tarvinnut pyytää. Se vähän latisti ruokailua kun takanani olevassa pöydässä nuorista koostuva turistijoukko valitti ja kitisi koko ajan. He olivat juuri niitä jotka ovat kasvaneet pikaruuan ja valmispizzojen maailmaan. Heille ei tuntunut kelpaavan mikään, kaikki oli huonosti ruuan osalta mutta pääasia oli lyhyt ja ytimekäs, vaikka ruoka jäisi syömättä niin viinaa pitää saada ja paljon ja sitten niitä muijia. Tuli siihen pöytään yksi nainenkin. Hänet talutettiin kahtapuolta miesystävien toimesta pöytään istumaan.

-Siinäpäs vasta muija!

Totesin mielessäni säälien kun näin miten nainen tärisi kauttaaltaan kuin horkassa. Onneksi minä olin siinä vaiheessa jo syönyt ja poistuin paikalta.

Minulla on ollut hyvä loma mutta yhden tarinan eväät syötiin kotimatkalla vähän turhan hätäiseen yhden ystäväni toimesta. Hänen suustaan kuultuna yksi lause pisti terävästi kuin parsinneula kun minua toruttiin aiheesta jota en ymmärtänyt.

-kannattaa vähän miettiä minkä kuvan itsestään antaa...

Minulle tokaistiin alta kulmain.

- Ihan siksi vaan ettei sitten tule väärinkäsitys omasta itsestään että olisi esimerkiksi helposti saatavissa oleva nainen...

-Niinhän se on että hymyn ja ystävällisyyden voi aina tulkita väärin vaikka toisaalta hymy ei maksa mitään ja kuuluu kauas puhelimessakin.

Hymy voi olla kohtalokas tai ehkä minä sittenkin olen hieman pikkusielu mutta minulle tuli oikeasti paha mieli.

-Noinko ihmiset ystävällisyydestä ajattelevat?! Hetken aikaa olin niin hämmästynyt ja pelästynyt etten ollut ollenkaan perillä käytössääntöjen kultaisella kartalla.

Yhteenvetona tapahtuneesta en löytänyt lomalle mennessäni määränpäätä vaan ajoin yli 100 km harhaan. Pysähdyin kysymään neuvoa eräältä mieheltä jonka auto oli pysäköitynä levähdyspaikalle. Minua oikeasti pelotti että olisin ajautunut seuraavaksi Venäjän rajalle ja sen yli! ( Jokainenhan on joskus katsonut silloin aloittelevan elokuvaohjaajan, Renny Harlinin tuotoksen Jäätävä polte!) Siinä minä sitten varmasti tein sen virheen kun olin ystävällinen ja hymyilin. Miehen opastuksella osasin kuitenkin perille määränpäähän. Seuraavan päivän nukuin, olin niin hirvittävän väsynyt koko siitä pitkästä ajosta ja eksymisestä. Kolmantena päivänä vastasin kyllä minua opastaneen miehen pyyntöön että lähtisimme syömään yhdessä. Tiedän kyllä mitä äiti opasti että pitää olla varovainen ja mikään ei ole lopulta ilmaista! Olen pahoillani siitä että minusta saattaa saada väärän käsityksen, sellaisen että olisin mielinkielin jokaiselle miehelle joka minulle ystävällisesti juttelee mutta ei se mene niin. Miksi sitten olen elänyt kolmistaan lasten kanssa viimeiset seitsemän ja puoli vuotta vailla kunnollista suhdetta mieheen... siksi varmaankin kun yleensä niitä miehiä minä en kiinnosta joihin oikeasti rakastun.

Pahoitin mieleni moisesta arvostelusta. Se oli loukkaavaa. Ehkä sitä ei tarkoitettu niin mutta minusta se oli todella ikävää.

Lomailin yksikseni ja niin erillään muista ihmisistä kuin mahdollista. Kirjoitin vain koko ajan. En lähtenyt etsimään lomalta miestä kuten moni muu turistinainen tekee. Niin epätoivoinen en sentään ole vaikka yksin olenkin. Olen ääriromantikko siinä asiassa ja uskon kohtaloon

Loman aikana oli hyvä huomata että sellainenkin tunne on olemassa kuin ikävä. Perjantaina alkoi yksinäisyys jo todenteolla hiipimään takaraivoon. Edessä oli pitkä kotimatka. Kotiinpaluu...hieno sana. Hirvittää oikein että mitä kaikkea siellä kotona onkaan tapahtunut, ainakin huvila pitää siivota, sinne jäi kauhea kaaos. Olin lähtiessä niin väsynyt että lysähdin vain siihen sohvalle, istuin ja itkin enkä kyennyt nousemaan. Kun kyyneleet olivat puhdistaneet sisimpäni niin sitten jaksoin taas lähteä eteenpäin... lomalle.


Laadukasta kulttuuriystävän välitystä

27.02.2013 12:41

Ainutlaatuinen mahdollisuus kokea kulttuuria entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa. Hieno ajatus mutta miksi vanhus tai syrjäytynyt joutuu maksamaan lippunsa itse mutta mukaan lähtevälle kulttuuriystävälle lippu maksetaan kaupungin taholta? Voisinkohan minäkin saada kulttuuriystävän rinnalleni jos joskus haluaisin käydä vaikka elokuvissa?

Olen elänyt vaiherikasta elämää ja kohdannut monenlaisia ihmisiä matkani varrella. Joistakin ihmisistä on tullut sydänystäviä. Niitä jotka pysyvät on todella valitettavan vähän. Olen usein pohtinut sitä että miksi ystävyys on niin tulenarka asia että nekin ihmiset joihin uskoo ja joiden puolesta antaisi vaikka oman henkensä yllättäin katoavat pois. Usein ilman syytä täysin selittämättä! Ystävä voi olla mies tai nainen, ei sillä väliä. Yleisesti hyväksyttyä tuntuu kuitenkin olevan että todellinen sydänystävä voi olla samaa sukupuolta tai muuten ystävyys muuttuu yleisen käsityksen vuoksi rakkaudeksi. Mitä pahaa sitten on rakkaudessa? Darling palaa taas takaisin rakkauden filosofiaan...

Ihmisellä on olemassa elämänsä varrella erilaisia rooleja ja niihin kuuluu myös tavalla tai toisella rakkaus. Rakkaudella on erilaisia muotoja. On olemassa vanhempien välistä rakkautta toisiaan kohtaan ja lapsiaan kohtaan. Lapset rakastavat vanhempiaan. Synnyiseutua rakastetaan ja sukua joka on aina ns. veri vettä sakeampaa-kastia. Lapset rakastavat toisiaan leikkien kautta. Rakkauden kohde voi olla myös oma lemmikki esimerkiksi silloin jos ei sisaruksia ole. Darlingilla oli oma musti koira 19 vuotta ja kun musti kuoli niin se tuntui siltä kuin oma veli olisi kuollut. Tosin en voi sanoa että tietäisin miltä oma veli tuntuu...

Yleisesti ajatellen rakkauden katsotaan kuuluvan rakastavaisille ja yleensä kahdelle aikuiselle ihmiselle. Yhteiskunta muuttuu ja meidän täytyy muuttua siinä sivussa. Ei voida enää vetää rakkauden rajoja kuulumaan vain tietyille ihmisille. Rakkaus on lopulta aina kaikki sukupuoleen tai ikään katsomatta. Että me selviydymme täällä ankarista tulossaolevista ajoista ihmisten täytyy hyväksyä ja oppia ymmärtämään erilaisuutta ja arvostamaan ihmisten oikeuksia. Erilaisuus lisää rohkeutta joka vuorostaan lisää tainoita. Se on Darlingin motto. Rakkaudella, hyvät siskot ja veljet...


Lomaperjantai

27.02.2013 12:33

Yöllä pakkasta lähemmäs kolmekymmentä astetta. Heräsin aikaisin aamulla. Viimeistä päivää viedään. Huomenna on kotiinpaluun aika.

Olo on hyvä ja levännyt. Vähän surumielinen. Täällä on ollut oikein mukavaa. Mökki rauhallinen. Olen saanut elää juuri sitä laatuaikaa jota olen kaivannutkin. Kun palaan takaisin kotiin ehkä jaksan ensi viikolla paremmin tehdä monta asiaa mitkä vaativat energiaa.

Tänään osasin jo sujuvasti Leville. Kävelin taas kerran kierroksen etsien lapsille tuliaisia, mikä olisi hyvä ja hyödyllinen ja kertoisi Lapista...

Etsivän ostosreissun jälkeen ajelin Levin Tunturi kylpylään. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä. Darling on kyllä kylpyläihmisiä mutta Levin paikka oli ehdottomasti paras. Ensin ajattelin ettei siellä ole juuri mitään kunnes huomasin että erilaiset kylpylän kohteet oli rakennettu hienosti kolmeen kerrokseen päällekkäin rikkomatta silti tilan yhtenäistä idylliä. Missään en ole aikaisemmin kokenut kuumaa allasta jossa rentoutua ja kellua. Ulkona pulahtaminen oli myös hienoa, ensin kylmää vettä ja sitten kuumia poreita. Saunoista paras oli kelosauna. Turkkilainen sauna oli jokseenkin kylmä. Kelosaunassa sai löylyt kun heitti ensin ämpärillisen vettä. Mietin siinä löylyä ottaessani että täällä ei kuitenkaan ole niin hienoa saunaa kuin kotoinen savusauna. Se on saunojen aatelia.

Rentouttavan saunan jälkeen lähdin ajamaan pois Levin keskustasta. Minulla oli hiukan liikaa nopeutta kun yllättäin muistin että minun täytyisi käydä vielä kaupassa. Jarrutin ja samassa tajusin että nyt luistellaan! Auto ei enää ollenkaan totellut ohjausta ja painoin jarrua niin lujaa kuin jaksoin! Liikennemerkki lähestyi uhkaavasti mersun konepeltiä. Sekunnin sadasosa ennen kuin rysähti auto kuitenkin pysähtyi ja armoa sain peräti kaksi senttiä. Olin niin huojentunut onnellisesti päättyneestä tilanteesta että ei siinä enää kauppa-asioista mitään tullut. Jatkoin matkaa varovaisen verkkaiseen tahtiin. Olinpahan saanut hyvän opetuksen siitä että liikenteessä aina sattuu ja tapahtuu. Hyvin muistui mieleen kuinka edellisen Mersun rikkoutuessa suistuin tieltä yhdeksänkympin vauhdissa ja pompin valtaojan pohjaa peräti viisikymmentä metriä. Silloin ajattelin siinä lyhyen hetken että nyt tuli kuolema ja kun auto viimein pysähtyi jäi rumpuputken päähän vaivaiset puoli metriä. Elämä on arvoituksellinen tarina jossa ei koskaan tiedä mitä seuraavalla sivulla odottaa...


Lomamaanantai

27.02.2013 12:19

Ystävyyden jälkipyykki

voi olla hyvin kirjavaa

vaikea erotella

oikeaan lämpötilaan.

Ystävyyden jälkipyykissä

muistojen taskut

täytyy tutkia

eritoten huolella

kääntää ylösalaisin

nurin ja oikein perin

ja huuhdella

Ystävyyden jälkipyykissä

mustaa ja valkoista sekoittamalla

tulee helposti harmaata

kuin surullinen

harmaa villalanka

joka purkautuu

kerran ystävän jalkaa

lämmittäneestä villasukasta

Ystävyyden jälkipyykki

on raskasta kantaa

kuivuu hitaasti

ja täytyy tuulettaa huolella.


Myrskyn paikka

26.02.2013 17:36


26.02.2013 17:33


26.02.2013 17:32


26.02.2013 17:31


26.02.2013 17:30


Tyttöenergiaa parhaimmillaan

26.02.2013 10:43

Eilen minulla oli kaksi innokasta apulaista tallihommissa, Anna Pippuri ja hänen ystävänsä Adam`s fan. Olin jo ehtinyt unohtaa ihanan lomani aikana kuinka kauheasti yksi kokonainen ahkiollinen pissapuruja ja hevosen kakkaroita painaa. Kiskoin ahkiota tallista ulos ensin hampaat irvessä ja yltä päältä hiestä märkänä, lumessa ahkio tulee kevyesti perässä ja luistaa mutta sitten se tunkion laelle kiskominen ja nurin kippaaminen. Huh huh, ei tarvitse Darlingin lähteä töiden jälkeen kuntosalille puuhastelemaan kun täysi reeni on täällä kotona. Pari ystävää minulla on sellaista, jotka tykkäävät nostaa rautaa ja harjoittelevat mukavasti kuntosalilla mutta kun edes ehdotan että täällä olisi avun tarvetta niin puheenaihetta vaihdetaan välittömästi tai sitten minä saan kuulla pitkän listan parannuskeinoja mitä minun tulisi tehdä toisin.

Tytöt lappoivat puruja kottikärryihin ja työnsivät niitä karsinoihin siinä tahdissa kuin minä sain karsinoita tyhjennettyä. Vihdoin hevoset seisoivat käytävällä satuloimista varten.

Liinatukkainen Aatamifani ratsasti suosikki ruunallaan ja Anna Pippuri Pepillä. Endi-varsa sai taas juosta mukana emänsä perässä. Tytöt halusivat ratsastaa suuressa aitauksessa. Ohjasin heidät sinne kun olimme hyvissä ajoin valmiita ja vielä oli valoisaa. Hevoset kahlasivat yli polven syvyisessä lumessa. Peppi innostui välillä ravaamaan ja tarpoi lumihangessa korkealla askeleella. Huutelin tytöille ohjeita kuuluvalla äänellä ja muistutin siitä että aitaus on suuren suuri ja jos hevonen jostain syystä lähtisi kirmaamaan niin he olisivat omillaan enkä voisi juosta auttamaan. Tunti oli hyvä harjoitus maastoratsastusta ja keskittymistä. Suuri osa ratsastuksessa on kyky kuunnella hevosta ja olla yhtä suuren eläimen kanssa. Silloin itseluottamus vahvistuu ja se vaikuttaa kaikkeen, tasapainoon, ryhtiin ja kykyyn hallita hevosta ilman pelkoa ja epävarmuutta.

Lopuksi tytöt ratsastivat pienemmässä aitauksessa vielä vähän ravia ja sitten loppukäynnit. Varsa ei enää jaksanut. Raukka väsähti kirmattuaan emänsä perässä syvässä lumessa. Tytöt laskeutuivat alas ratsailta ja minä löysäsin mahavyöt ja vedin jalustimet ylös. Aatami astui suoraan ratsastajan varpaille ja jäi siihen seisomaan koko painollaan! Sitkeästi tyttö halusi taluttaa pollen sisälle vaikka varmasti sattui. Kun hevoset olivat karsinoissaan kipupotilas sai kylmäkoho-hoitoa eli lunta jalkaterään ja sitten jalka ylös.

Parasta päivässä oli kun talli raikui ystävysten naurusta. Mikään ei ole niin tärkeää kuin ystävät. Darling on ollut hyvin huolissaan tyttärensä tilanteesta. Koulu joka mainostaa itseään kiusaamattomana kouluna ei ole kyennyt tekemään yhtään mitään sen eteen ettei Anna Pippuria kiusata. Minäkin voisin äitinä vähätellä tilannetta ja työntää tytön koulutielle sen enempää ajattelematta koko asiaa mutta miten voisin tehdä sen kun kaikki se ilo viime viikon lomasta ja Helsingistä katosi samantien kun tyttö muisti joutuvansa aamulla kouluun. Mahaan sattuu, päähän koskee... Onneksi kevät alkaa ja koulua on tälle lukukaudelle enää kolme kuukautta. Se aika on kuitenkin pitkä aika pienen ihmisen koulunkäynnissä ja mitään takeita ei ole siiitä missä koulussa Anna Pippuri on ensi syksynä.

Sen vuoksi korostan edelleen parasta koko päivässä oli kahden tytön onnellinen ja huoleton nauru. Se oli tyttöenergiaa parhaimmillaan!


Sweet Home Overhead

25.02.2013 09:27


25.02.2013 09:25

koodimies! Tuu ruudulle! Täällä huutaa Darling! Minulla on se taiteellinen äly mutta ei teknistä knowhow:ta!


25.02.2013 09:21


25.02.2013 09:20

Näille bloggari-koiran lapsille täytyy löytää hyvät rakkaudella motivoituneet kodit. Siskot ja veljet! Laittakaa viestiä jos on halipula ja oman haukun tarvis!


Sunnuntaina kaikki meni mönkään

24.02.2013 23:47

Sunnuntaina kaikki meni mönkään. Mikään ei onnistunut. Kävin viemässä Saran junalle ja Ronin hoitopaikkaan, palasin heti kotiin takaisin. Minulla oli aikataulu mutta koko ajan henkilökohtainen lähteminen tuntui luisuvan kauemmas.

Alexander ei välittänyt vähääkään kun päästiin hoitopaikan ovelle. Minua säälitti se pieni poikanen niin, mihin minä olen jättämässä hänet! Olenko huono äiti kun lähden yksin reissuun ja lapseni jää vieraiden hoitoon kokonaiseksi viikoksi. Olemme niin liimautuneita toisiimme, elämme jatkuvaa valtavaa symbioosielämää että tällainen ero on raastavan kurjaa mutta kun joskus äidinkin on pakko kerätä voimiaan.

Anna Pippuri oli myös aamulla jännittynyt ja vihainen minulle. Minun täytyi tehdä muutenkin monta asiaa, pakata Etanan yllätyspennut lämpimään laatikkoon ja kuljettaa ne toiseen paikkaan loman ajaksi. Vuorokauden vanhat kääröt joutuisivat olemaan emänsä kanssa yksin ja selviytymään.

Kun huvila oli tyhjä kaikesta elämästä ja metelistä minä pysähdyin paikoilleni. Huomasin että olin hirvittävän väsynyt. Istuin vain siinä enkä jaksanut kohottautua uudestaan ylös. Monta asiaa pyöri mielessä mitkä pitäisi vielä tehdä tai ainakin tarkistaa.

Eläimet olivat levottomia. Niiden arkirutiini meni rikki kun kanoin ensin lasten tavarat autoon ja palasin sitten takaisin tyhjin käsin. Jokainen koira liikehti levottomasti ja päivysti omalta paikaltaan mihin kaikkien yhteinen äiti olisi lähdössä.

Huvilalla oli niin kovin hiljaista. Löin kuvaannollisesti hanskat tiskiin. Pari minuuttia viivästystä ei tuntuisi enää missään. Koko aikatauluni oli muutenkin mennyt niin pieleen kuin ikinä voisi.

Hevosetkin tiesivät että jotain tapahtuisi. Ne eivät olleet ihan varmoja siitä mitä olisi meneillään ja seurasivat jännittyneen kiinnostuneina toimiani. Talliin ottaminen oli kauheaa. Siinäkin kaikki meni pieleen. Kaikki karkasivat ja minä halusin huutaa niille otuksille. Jäsenissä pakotti sellainen väsymys joka vaati lähtemään ja levähtämään ja minä vain seisoin siinä voimattomana ja itkuisena kun kaikki konit juoksentelivat edestakaisin ympärilläni!

Heittelin sohvan nurkkaan sellaisia vaatteita jotka piti ottaa mukaan. Sulloin kamppeita matkalaukkuun ja mahdollisimman nopeasti lähdin autolle.

Ajoin sankassa lumituiskussa eteläsuomen autoletkassa pohjoista kohti. Vähän hirvitti kun yli 50 auton letka eteni 120 km/h vauhdilla Kärsämäeltä eteenpäin. Koko matkan ajan Ouluun oli kauheita ohituksia! Jotkut lomalaiset todella elivät kuin viimeistä päivää ja lähtivät ohittamaan pimeässä sokkona kuin moottoritiellä konsanaan koko autoletkan. Sitten taas pumpattiin tehokkaasti jarruvaloja ja kun vastaan tuli rekka huokaisin vain tyytyväisenä ettei kukaan sittenkään kuollut.

Olin varannut majapaikan Oulusta ja tarkoitukseni oli tavata vanha ystävä. Olisiko ollut viivästyneen aikataulun syy vai missä meni vikaan mutta illasta tuli totaalinen katastrofi. Tukihenkilöä en vanhasta ystävästä halua. Ystävyyden ja rakkauden raja on niin häilyvä. Eikö ystävää voi rakastaa tai miksi ystävä ei rakasta... Tunsin itseni todella vähäpätöiseksi ja tarpeettomaksi. Horoskoopissa Darling on härkä. Härällä ei ole paljon sydänystäviä mutta jokainen heistä sitäkin tärkeämpi.


24.02.2013 23:46

Nyt mennään näitä Darlingin lomareissukuvauksia vähän käänteisessä järjestyksessä tai ainakin jotain sinnepäin... Siskot ja veljet, pysykää kartalla!


Lomalauantai ja Etanan yllätys

24.02.2013 23:40

Lauantaina minä siivosin ja puuhasin sitä varten että seuraavana päivänä lähtisin reissuun. Huvilan siivoaminen kuitenkin jäi sillä Etana päätti pyöräyttää yllätyspennut joista ensimmäinen syntyi ulos pakkaseen. Ensin emo ei ollenkaan ymmärtänyt mikä sieltä tulla tupsahti, otti pienen raukan suuhunsa ja kantoi sen koppiinsa olkien päälle. Emo ei tiennyt söisikö lapsen vai alkaisiko hoitamaan sitä. Minulle se ei meinannut millään antaa sitä, murisi ja irvisteli, mutta minun oli pakko saada koiranpentu sisälle lämpimään.

Sisällä huvilalla oli lämmin mutta Etana ei edelleenkään antanut minun koskea pentuun. Oli hirveän vaikeaa yrittää opastaa pientä raukkaa emon tissille kun hammaskalusto oli esillä koko ajan!

Siinä synnytyspuuhissa menikin sitten koko päivä. Pentuja syntyi kaikenkaikkiaan kahdeksan kappaletta joista yksi menehtyi. Kuolema on aina surullinen asia. Me laitoimme Annan kanssa kuolleen pennun pois vasta sitten kun Etana oli surrut tarpeeksi. Emo oli viisas vaikka pennut ovatkin sen ensimmäiset. Verenperintönä sen sisäinen susihenkiemo kertoi sille ettei yksi pentu ollut riittävän vahva selvitäkseen. Se oli hiljainen ja pienempi kuin muut. Darling voi sanoa olevansa niin herkkä että minua aina itkettää vastaavassa tilanteessa kun tiedän mikä on väistämätonta.


Rakkaus kuin sipuli

22.02.2013 10:20

Darling ihailee suunnattomasti niitä pariskuntia jotka ovat onnellisia ja rakastavat toisiaan vuodesta toiseen mutta mikä sitten on totuus. Onko rakkaus kulissi joka näytetään ulospäin vaikka sisällä kuohuu ja tunteet tulvivat puoleen jos toiseen.

Hiljattain Darling joutui vaikean kysymyksen eteen. Eräs mies napitti minua syvästi silmiini ja kysyi:

-Kerro mitä rakkaus on?

Silmissäni häivähti epätietoisuus ja kysyin häneltä:

-Mitä tarkoitat? Rakkaus...?

Mies jatkoi nopeasti:

-tarkoitan sitä että miten kuvaisit rakkauden olemusta... millainen tai mitä rakkaus on...? Olen monta kertaa rakastunut useisiin eri naisiin mutta kerro minulle mitä rakkaus on koska minä en taida tietää...

Mies jatkoi kertomustaan. Darling vastasi mitä vastasi mutta jäi miettimään rakkauden syvää ja haavoittuvaista olemusta. Rakkaus on kerroksittainen kuin kuorimaton sipuli, hyvänmakuinen, pitää terveenä, rakastunut on niin hektisen ja onnellisen oloinen että se hehku pitää onnenonkijat ja suhteeseen hakeutuvat loitolla. Toimii siis kuin sipuli. Kaikki eivät pidä sen mausta tai tuoksusta. Sipulilla ja rakkaudella on paljon yhteistä.

Darling on joskus elämänsä varrella törmännyt sipulin ja rakkauden keskinäiseen problematiikkaan. Aikoinaan halusin laittaa maukasta ruokaa sipulin kera ja sen jälkeen koko huoneisto tuuletettiin kovalla kädellä koska sipuli on niin iljettävä ja inhottava että se tarttuu jokaiseen seinää, maalikerrokseen, ikkunalaseihin ja kaapeissa oleviin vaatteisiin. Minä alistuin ja luovuin sipulista rakkauden tähden ja elin miehen ehdoilla. Miten kävi... rakkaus loppui ja mies lähti. Minä jäin nuolemaan haavojani ja itkemään uuden hankkimani maukkaan sipulin seurassa.

Itseasiassa sipuli on seurannut sydämeni ääntä muulloinkin. Yhden suhteen päättyessä oli sipulilla taas vuorosanansa sanottavanaan. Kesken ruuanlaiton mies kertoi minulle rakastavansa toista ja että en ollut mitään verrattuna upeaan toiseen naiseen. Kyyneleethän siinä tulivat silmiini. Suhde loppui ja minä jäin taas kerran itkemään sipulin kanssa. Jatkoin raivoisasti sen leikkaamista ja itkin, en tiedä kumman vuoksi enemmän sipulinko vai paljastuneen toisen naisen vuoksi.

Olen ollut yksin yli seitsemän vuotta ja nauttinut sipulista silloin kun siltä tuntuu ja joskus siivunnut rakkauttakin luullen että nyt se oikea osui kohdalle. Keski-iän kynnyksellä naiselle tulee jonkinlainen luopumisen kriisi. Sisäinen kello raksuttaa sitä totuutta että nuoruus on ohitse. Minulla on lapsia joten sitä puolta minun ei tarvitse surra. Joskus vain tuntuu siltä että laskiessa harmaita hiuksiani ja silmänurkkiin kasaantuneita ryppyjä minusta tuntuu siltä että olen suhteettoman vanha sielu keskiverto kuoressa, vähän niin kuin hyvin kypsynyt sipuli jota kukaan ei enää huoli.

Elämänkokemus on tuonut sen verran viisautta tullessaan että voin kuoria itsestäni lukuisia tarinoita siskoille ja veljille luettavaksi ja pilkkoa välillä kerroksittaisia totuuksia elämän arkaluonteisista poluista. Kaikkea ei tarvitse opetella kantapään kautta vaan joskus voi ottaa sipuliladyn neuvosta vinkin.

Miehelle joka kysyi rakkauden anatomiaa vastaisin nyt:

-Rakkaus on kuin sipuli. Kerroksittainen tarina. Kuori kuorelta kerros kerrokselta alku keskikohta ja onnellinen loppu. Parasta lämmitettynä ja mieluiten kuumana.Sitä rakkaus on.

Siskot ja veljet! Rakastetaan toisiamme! Kaikki sitä tarvitsevat ja kaikkei suurin on rakkaus.


Tarinan arvoinen ikävä

22.02.2013 07:26

Sinun silmäsi
hymyilevät minulle ja minä olen sulaa suklaata
sinun silmiesi edessä
Minusta saat hyvän kuorrutuksen sydämeesi
lepäämään vastatusten
yhteistä ihanaa unta...

Uutta tarinaa on tulossa. Olen levännyt ja kirjoittanut ja kokenut ihmeellisiä tarinoita. Tavannut mielenkiintoisia ihmisiä ja saanut aineksia monen uuden tarinan verran. Ihmisiä tulee ja menee ja osa jää ja pysyy mutta tulevaa me emme koskaan tiedä. Voimme vain kulkea kohtalon viitta harteilla ja tähyillä uteliaina tulevaa. Ikävä on hyvä tunne. Se saa aina ajattelemaan kaihon kautta positiivisesti. Kun Darlingin sydämeen pesiytyy ikävä silloin hän tietää olevansa eheä vanhoista suruista parsiutunut vahva nainen. Niissä silmissä oli lempeys. Hyvä kohtaaminen. Ikävän arvoinen.


20.02.2013 05:18


Unen sininen sisustus

20.02.2013 05:16

Merensininen mies ei ymmärtänyt kuinka kohtalokkaita hänen sanansa olivat. Unessa kaikki on mahdollista. Heräsin... makasin valveilla katsellen mökin katoa ja mietin totuutta.

-Miten minulle voi aina käydä näin?

Kuiskasin hiljaa ja nousin ylös tassuttelemaan yöpaitasillani. Olin nukkunut pitkän aikaa, vajonnut unen suureen armeliaaseen sineen luopuen kaikista univeloistani pois. Enää olisi vain tämä rakkauden velka joka jää kun uskallan jatkaa matkaa ja astua eteenpäin luottaen ja jaksaen.

Jääkaapin ovi ei sano mitään. Hiljaiset saranat antavat kiltisti myötä. Otan hyllyltä suklaata.

-Hieman lohtua tähän yksinäisyyteen ja ikävään... olenhan sentään lomalla...

Menen takaisin sänkyyn. Suljen silmäni. Hiljaista. Liian hiljaista. Miten voin olla lomalla kun kaikki elämän äänet ovat ympäriltäni poissa. Hiljaisuuteen on vaikea tarttua. Kuulen vain omat ajatukseni. On vaikea nukkua.


Merensininen uni

19.02.2013 13:06

Mihin upottaisi varreton seinäruusu juurensa kun ei multaa löydy. Unelmat ovat kasvualusta johon kiintyy ja niiden myötä voimistuu, uskoo siihen että kaikki mihin uskoo on pysyvää ja muuttumatonta, mutta maailma on kylmä aro, jossa ei mikään koskaan ole varmaa ei sekään johon on aina uskonut... rakkaus.

Unessa minä olin päivänkakkara. En nähnyt, kuulin vain merensinisen miehen loittonevat askeleet kun hän kulki ulos unestani ja sydämestäni. Minä olin paikalleen sidottu juureton rakkaudenlähettiläs , jonka korvissa suhisi itku ja ikävä ja putoilevien terälehtien nostalginen ääni.

Hiljaisuus ympäröi minut. Se oli kuin pimeä kaivo johon putoaa loputtomattomalta tuntuvan matkan. Sen syvään kitaan putoaa kuin aikagalaksien läpi uskoen siihen ettei mikään lopu, ei varsinkaan se ikuinen matka. Yhtäkkiä tiesin että törmäys on väistämättömästi edessä, iskeytyisin totuuteen ja särkyisin pieneksi olemattomaksi tomuksi...

Heräsin! Onneksi en pudonnut pohjalle asti. Elän ja hengitän vieläkin. Toivon pilkahdus näkyy edelleen eteerisessä tulevaisuuden maalauksessa... meren sininen mies, miksi uneni loppui kesken?


17.02.2013 09:50

Kukkia on monenlaisia, rantakukkia,tienvarsikukkia, seinäruusuja, mielialan tulkitsijoita ja tunteiden viestejä mutta kaikkein paras on kuitenkin se huumorinkukka.


Muutoksesta iloa ja voimaa

16.02.2013 23:53


16.02.2013 23:50


16.02.2013 23:48


16.02.2013 23:45


Hengästyttävä elämä

16.02.2013 20:36

Elämä on joskus niin hengästyttävän rytmikästä että ei tahdo kyydissä pysyä. Asioita tulee ja menee kuten ihmisiäkin ja asioita. Paljon opettavaisia tarinoita on taas kertynyt kokemusten matkalaukkuun kunhan vaan kerkeän purkaa kaiken sanoiksi ja kuviksi. Paljon on tulossa...

Tänään oli ihanaa kun sain tervehtiä kahta aikuiseksi kasvanutta hevostyttöä vuosien takaa. Mukavaa kun muistetaan ja käydään tervehtimässä. Monta pientä hevostyttöä olen saatellut aikuisuuden polulle vuosien varrella mutta valitettavasti monikaan ei edes tervehdi nyt myöhemmin vaikka satuttaisiin kaupassa samalle kassajonolle. Tänään tiesin taas että jotain on jäänyt edes parille mukavia muistoja sydänplakkariin kun kohtasin nuo tytöt, nyt aikuiset naiset.

Kaikkea ei passaa kertoa mitä viime päivinä on sattunut mutta kuten kuvasta näkyy Darling vaihtoi vähän sävyä punaisesta tummempaan ja se piristi arkipäivää ja sai tuntemaan tulevan kevään ilon luissa ja ytimissä. Sopii hyvin sävyyn pollen kanssa, sehän se lopulta oli se perimmäinen syy.

Isot halit kaikille rakkaat siskot ja veljet! Pidetään ystävistämme hyvää huolta!


16.02.2013 20:01


14.02.2013 13:49


14.02.2013 13:48


14.02.2013 13:46


Koulukiusaamisen paikka

13.02.2013 20:48

Koulu on julma maailma ja lapset toisiaan kohtaan kuin hyeenalauma. Kaikkein huolestuttavinta on jos opettaja on se joka hyväksyy kiusaamisen ja osallistuu siihen omalla hyväksyvällä esimerkillään. DD on syvästi järkyttynyt tilanteesta. Mikä silloin eteen kun lapsi sanoo ettei halua enää mennä kouluun.

Olen tänään kuullut niin järkyttäviä tarinoita kiusaamisesta että olen ihan sanaton. Solakkaa tytärtäni oli muummuassa haukuttu koulussa lihavaksi. Lisäksi opiilaat olivat ilkkuneet kaikenlaisia herjoja ja vielä kansanmusiikkiryhmässä yksi oppilas oli alkanut pilkkaamaan että

- Haiset ihan pissalle! Oletko pissannut housuun?!

Järkyttävää! Miten ihmeessä voin pysäyttää tämän syöksykierteen?!

Kiusaaminen kuulostaa ihan samalta kuin miten minun serkkuani kiusattiin ala-asteella koulussa. Jatkuvasti muut oppilaat huutelivat hävyttömyyksiä ja solvasivat mitä kauheimmilla tavoilla. Kerrankin muistan kuinka Taimi oli saanut uudet talvikengät. Hän asetti ne sievästi naulakkoon takin alle välitunnin jälkeen ja toiset oppilaat heti seuraavan välitunnin alussa potkivat ja sylkivät Taimin uudet kengät likaisiksi ja naarmuille. Taimi kärsi lievästä ylipainosta koko lapsuuden ja nuoruusiän. Nuorena aikuisena hän sai tarpeekseen pilkkaamisesta ja alkoi laihduttamaan hullun lailla. Hän onnistuikin. Kilot karisivat nopeaan tahtiin ja me tyhmät ystävät ja sukulaiset erehdyimme sanomaan että hän näytti solakalta ja kauniilta. Sitä ei olisi koskaan pitänyt sanoa. Taimin laihdutus ja kuntoiluvauhti senkun kiihtyi ja hän lisäsi toistokertoja ja kilometrejä. Lopputulos oli kaoottinen. Taimi oli 171cm pitkä ja painoi lopuksi vain 29 kg. En ollut tuntea häntä kun kävin katsomassa Oulussa teho-osastolla.

Koulukiusaamisen on loputtava. En halua että kukaan särkee minun pienen tyttäreni mieltä. Koulukiusaamisesta jää kauaskantoiset jäljet aina aikuisuuteen saakka. Taimille ei käynyt hyvin. Pitkäaikaisen sairauden, anoreksian uuvuttamana Taimi kuoli vähän yli kolmenkymmenen vuoden vanhana jättäen monta kysymystä jälkeensä ja epätoivoisen tunteen siitä että jotain olisi pitänyt tehdä toisin.


13.02.2013 20:23


13.02.2013 20:20


Heti aamusta sattuu ja tapahtuu

13.02.2013 12:24


13.02.2013 12:22


13.02.2013 12:20


13.02.2013 12:16


13.02.2013 12:14


13.02.2013 12:12


Ikkunasta nähtyä ja muita maisemia

11.02.2013 16:39

Ohessa Darlingin ja lasten kotimaisemia. Nyt varmasti ymmärrätte rakkaat siskot ja veljet miksi Darling istuu niin mielellään puoli aamua kahvimukin kanssa tuijotellen jokimaisemaa. Alla olevat maisemakuvat on kaikki otettu meidän pihapiiristä ja joki aukenee heti huvilan vieressä kallioiden alapuolella. Nyt ymmärrätte varmasti myös että noustava rinne on melkoisen pitkä ja jyrkkä ja kun lasketaan mäkeä niin ahkio vie meidät aina sadan metrin päähän alkupisteestä saunalle saakka.Tänään Alexanderin kanssa laskimme viisi kertaa koko mäen ja mukavaa oli. Aina välillä vähän huilattiin ja istuskeltiin ahkiossa kuuntelemassa sulan veden lorinaa ja irtoilevan jään leukojen raskasta ääntä kun jään reunat matsasivat keskenään kuin hylkeet konsanaan.

Jälleen hetki kahvin juontia ja sitten menoksi pitämään ratsastustuntia Annalle ja hänen ystävälleen.


11.02.2013 15:48


11.02.2013 15:46


11.02.2013 15:00


11.02.2013 12:58


11.02.2013 12:57


11.02.2013 12:56


11.02.2013 12:55


11.02.2013 12:53


11.02.2013 12:52


11.02.2013 12:52


Nettiyhteyden kiemuroita

11.02.2013 12:35

Darling on aina sanonut että osaa piirtää tietokoneella ja käyttää erilaisia piirto- ja kuvankäsittelyohjelmia mutta että tämä muu tietotekniikka, asennukset sun muut hamstuukit niin kyllä ovat minulle kaunista puhetta kuin politiikka josta en paljoa ymmärrä.

Onhan sitä tullut käytyä koulua ja opiskeltua mutta lahjani riittävät kuvapuolelle ja luovaan kirjoittamiseen. Asennukset ja semmoiset saa hoitaa aina joku toinen osaavampi ja parempi.

Alexander tulee pian koulusta kotiin. Keretään laskea ahkiolla mäkeä monet pitkät kyydit. Huvilanrinne vaatiikin extratamppausta sillä viimepäivinä on satanut reilusti uutta lunta. Tiedän että lomaan on enää viikko ja minulla on jo nyt ikävä minun lapsiani Pikku Prinssiä ja Neiti Anna Pippuria. Kauheaa ajatella että me ollaan melkein viikko erossa toisistamme!

Aamupäivästä nettiyhteyden kiemurat, sitten pulkkamäen kurvit ja iltapäivällä Annalle ja kaverilleen isot ratsastetut matourat. Siinäpäs on lyhyesti tämän päivän kiemurat.


Teatterielämys

11.02.2013 08:35

Eilen meillä oli teatteripäivä. Kävin Annan ja Alexanderin kanssa katsomassa Tirlittan-näytelmän Kopolan teatterin esittämänä.

Juoni oli jokseenkin sekava... Hukkaan joutunut lapsi, Jumalan lemmikki orporaukka jota Herran sana johdatti halki näytelmän.

Näytelmässä oli paljon hyviä aineksia ja huumoria mutta täti Darlingin mielestä se oli jokseenkin keskeneräinen. Kaikkea ei oltu mietitty loppuun asti. Juonen ja näytelmän kulun yhteensovittamisessa oli siellä täällä joitakin aukkoja. Olen niistä kirjoittanut pari sivua tekstiä mutta en tässä nyt käy niitä kovin tarkkaan ruotimaan. Siellä vilahtaa lyhyesti seuraavia kuten laukausten ja osumien yhteinen summa, sisar hento valkoisen punaiset korkokengät, Kultalinnulle toinen käsi, lihavuus ja sen esille tuonti. Asioiden ja tunnetilojen korostaminen.

Kuolema oli pelottava. Ei liian pitkä mutta ytimekäs esiintulo. Tirlittanrunon aikana roolien esilletulo oli ihan ok mutta olisiko siihen voinut tehdä jotain extrasäväystä esimerkiksi valovärein. Lisäksi kaikki näyttelijät eivät pysyneet osassaan vaan katseet harhailivat pitkin salia etsien keitä ihmisiä yleisössä on. Esiintyminen olisi ollut vaikuttavampaa jos näin ei olisi tapahtunut.

Lisäksi strapetsiesityksen aikana kaikki eivät pysyneet mukana katseen suunnassa vaan osan katse harhaili aivan väärässä rytmissä rikkoen kokonaisuutta jännittyneestä tunnelmasta. Tirlittanin isän sanaton osa oli vaikuttava. Hänestä välittyi aito hämmästys, kauhu ja huoli tyttären epäonnisesta strapetsiesityksestä. Täti Darlingin oranssi ruusu meni näytöksen jälkeen oikealle setämiehelle.

.

Tirlittanin roolisuoritus oli hyvä. Tytöllä oli nuoresta iästään huolimatta paljon muistettavaa ja hän jaksoi tsempata loppuun asti. Tyttö loisti aitona Tirlittanina ja sai selvästi voimaa ihmisten naurunpyskähdyksistä.

Aleksander naksutti taas kerran hampaitaan. Minä en sille mitään voi koska jos hän ei saa osoittaa tykkäystään omalla tavallaan niin seuraava vaihtoehto on itku ja suuttumus. Siitä olenkin pahoillani että ääni kuului ja esityksessä näytti olevan nauhoitus. On kuitenkin muistettavaa että esityksen mainoksessa täytyy olla selkeästi kieltomerkki ja teksti îei vammaisilleî jos ei sinne erilaista yleisöä kaivata. Poika nautti mutta naksutukselle ei voinut mitään. Selvästi huomasi että joitakin näyttelijöitä naksutus ja heiluminen häiritsi, mutta totuus kuitenkin on että jos näyttelijä haluaa tulla hyväksi näyttelijäksi, kasvaa ja kehittyä, niin hänen täytyy pysyä roolissaan ja kyetä keskittymään omaan osaansa riippumatta siitä mitä yleisössä tai ympärillä tapahtuu. Tirlittan ei häiriintynyt, ehkä sekunniksi, sitten hän jatkoi loistavaa suoritustaan.

Anna totesi näytelmän jälkeen että lihavalla tädillä on aina samanlainen rooli ja poliisi on aina poliisi. Ehkä olisi hyvä jos hauska ja rutinoitunut Kopolan teatteri tekisi seuraavaksi aivan uudenlaisen näytelmän. Komediatyyli on hyvä mutta jos teatteri laittaisi näyttelijöiden roolit aivan uuteen jakoon eli keikauttaisi kaikki päälaelleen. Siitä voisi tulla hauska ja erilainen esitys. Sitä ja ystävänpäivää odotellessa täti Darling kiittää ja kumartaa.


10.02.2013 09:28


Aamutuimaan

10.02.2013 08:54

Eilen käytiin makustelemassa lasten kanssa maailman tuulia ja nimenomaan uusia ruokia. Hyvää oli. Tänään on sitten ohjelmassa mäenlaskua ja sitä piisaa niin kauan kuin on valoisaa. Päivän ohjelmassa on vielä yksi juttu, mutta siitä kirjoitan enemmän sitten illalla.

Kahvi tippuu. Kirjoitan tätä tekstiä ja kurkistan aina välillä huvilan suuresta ikkunasta alas joen jäälle mahtaako saukkoperhettä näkyä. Mukavaa sakkia. Polskuttelevat iloisesti jään sulakohdissa. Kyllä naurua riittää niitä katsellessa.

Viikon päästä me kolme hajaannumme. Jokainen viettää loman omalla tahollaan. Anna lähtee siskon luokse Helsinkiin, osallistuu siellä tanssikurssille ja opiskelee tietenkin kovasti. Alexander menee hoitopaikkaan ja täti Darling... hm... jättää sen täti nimikkeen narikkaan ja nauttii lomasta täysin rinnoin hymyilevänä Darlingina. Sen enempää en tässä vaiheessa kerro omista lomasuunnitelmistani sillä se tieto on erittäin salaista. Olenko täällä vai tuolla vai jossakin vai missä ja miten ja milloin. Sitä odotellessa kahvi maistuu ja tärkein ostos oli eilen suuri taulupohja. Valkoinen kangas vaatii minua maalaamaan! Värit ja siveltimet ovat jo valmiina. Aloitan heti kun mahdollista.

Kello kahdeksan aamulla on jo valoisaa. Parin viikon päästä vaihtuu Maaliskuu ja siitä alkaa kevät. Syksyllä epäilin että pärjätäänkö me täällä hirsihuvilalla lämmön puolesta koko talvea mutta huoleni oli turha, hyvin on pärjätty ja ainahan voi lisätä vaatetta päälle jos viluttaa. Verrattuna kotitalooni joka on vanha rintamamiestalo ja jota kutsun kirjoituksissani vanhaksi taloksi tai ateljee-taloksi huvilalla asuminen on ollut voimaannuttava kokemus. Lisäksi meillä ei ole ollut tänä talvena jatkuvaa nuhakierrettä, korvatulehduksia ja röhäistä yskää. Nyt täytyy äkkiä koputtaa puuta, pyöröhirttä huvilan seinässä ettei vaan onni käänny mutta itse olen omasta puolestani sitä mieltä että vanhassa talossa on hometta ja se altisti meidät kaikille räkätaudeille. Huvilalla ei ole sellaista. On hyvä olla ja hyvä hengittää


Citrus ruokaravintola

9.02.2013 21:21

Kaikki joukolla syömään Ylivieskaan Citrus Ruokaravintolaan. Sellaista hyvää raflaa sinne ollaan kaivattukin, kunnon pizzabuffet ja täti Darling allekirjoittaa että ruoka on varmasti niin hyvää ettette tule pettymään ja lähde nälkäisenä kotimatkalle.

Erittäin valoisa ja raikas, citrusmainen tunnelma. Pisteenä iin päälle oli jokaisessa pöydässä kynttilät ja kynttilälyhdyt eri sävyissä. Toivat muuten vaaleaan sisustukseen mukavan sähväyksen lämmintä hehkua.

Ruoka oli erittäin hyvää. Pizzaa oli eri vaihtoehtoja ja oma suosikkini oli kasvispizza. Alexanderin lemppariksi nousivat salaatit joita poika muuten välttää, mutta tällä kertaa suu nappasi koko ajan ja Allu söi salaatit äidinkin puolesta. Leipää ei kaivattu ja kreikkalainen säväys tuli kuivista leivänpalasista jotka sointuivat mukavasti salaatin sekaan ja suussa sulaviin pirtsakan keltaisiin persikoihin. Nam! Ne olivat neiti Anna Pippurin suosikki.

Täti Darling otti lopuksi kupin kahvia joka kuului annoksen hintaan. En ole missään paikassa aikaisemmin saanut yhtä hyvää kahvia! Kahvi on yleensä se joka jostain syystä heikentää tason laatua. siihen ei joko satsata tarpeeksi, osata annostella oikein tai sitten se on pohjaan palanutta myrkkyä mutta nyt kahvi oli täydellistä.

Kaikki joukolla syömään Ylivieskan Kärkkäisen rakennuksessa olevaan Ruokaravintola Citrukseen. Hinta laatu suhde on kohdallaan ja samassa yhteydessä voi käväistä ostoksillakin.

Täti Darling näki vasta avatun ruokapaikan mainoksen Magneetti-lehdessä ja lähti heti katsastamaan onko paikka sellainen kuin toivoin. Kyllä on. Reilut sata kilometriä hyvän ruuan vuoksi eikä suotta. Mukavaa lauantain yömyöhää kaikille ja huomenna lasketaan heti aamusta alkaen mäkeä ja tykätään toisistamme, siskot ja veljet, eikös vaan?! Halit!


9.02.2013 20:44


Hetki ennen unen tuloa

9.02.2013 20:43


8.02.2013 21:45


Täti Darlingin mietteitä mediasta

8.02.2013 09:37

Maailmaan mahtuu kaikenlaista menoa ja meininkiä. Joitakin ihmisiä kiinnostavat toisten asiat enemmän kuin omat asiat ja totuus on että huono soppa syntyy jos keitossa on useampi tietämätön kauha.

Tämä viikko on ollut mediatiedon viikko. Hyvä että lapsille opetetaan koulussa median pelisääntöjä. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tieto on lisääntynyt niin paljon tietotekniikan kehityksen ansiosta että tietoa on pakko osata suodattaa. Kaikkea ei pidä omaksua ja joskus on vain kelluttava median valtavirrassa ja kuunneltava kaihoisasti millaisia median tuulia ulapalta kantautuu.

Nettikiusaaminen on ikävä lieveilmiö, jonka tiedon kasvu on saanut aikaan tai paremminkin ihmisten tyhmyys ja tietämättömyys. Jaoin hevosille aamuheinät ja mietin siinä samalla, että jos jakaisin sylyksen ilkeää tietoa netissä jostakusta kanssaihmisestä eteenpäin kuljetettavaksi ja kopioitavaksi niin olisinko onnellinen...? Miten voisin katsoa itseäni peiliin sen jälkeen...? Olen itse joutunut nettikiusaamisen kohteeksi omalla nimelläni jo useiden vuosien ajan. Joku aloitti toinen jatkoi kolmas lisäsi höystettä ja neljäs delekoi tekstejä alamaisilleen levitettäväksi... Nettikiusaaminen on kuin byramidi-ilmiö se kasvaa ja laajenee koko ajan. Onneksi netti on kuitenkin siitä hyvä että kaikki jää mitä sinne kirjoitetaan. Se on tiedon valtameri johon jokaisesta sanasta jää jälki.

Nettikiusaamisessa puhutaan kunnian loukkauksesta ja herjauksesta. Minä ilmoitin poliisille heti tapahtuneista vääryyksistä tuoreeltaan, mutta ei maalaispoliisi ottanut tosissaan. Koko juttua ei tutkittu ollenkaan. Vuosi oli muistaakseni 2007 kun törmäsin ensimmäisen kerran nettikiusaamiseen omalla kohdallani. Paha mielihän siitä tuli, lukea itsestään sepustuksia nimen, kuvan ja osoitteen kera KaksPlus-lehden keskustelupalstalla internetissä. Kirjoittaja oli tietenkin nimimerkin takana. Minä otin yhteyttä lehden toimitukseen ja kerroin tekeväni asiasta ilmoituksen ja pyysin saada ehdottomasti tietooni kuka kyseinen kirjoittaja on. Sitä tietoa ei minulle annettu, vedottiin vain henkilön yksilösuojaan ja käskettiin tehdä ilmoitus poliisille. Niinhän minä teinkin mutta mutta... poliisi ei alkanut tutkimaan asiaa ja KaksPlus-lehti ei kommentoinut sen kummemmin, poistivat vain tiedoston sivuiltaan. Asia jäi arvoitukseksi.

Internetissä kuka tahansa voi olla millä nimellä tahansa tai ilman nimeä. Minun mielestäni Facebook on aikuisten leikkipaikka, eikä lapsia pidä päästää sinne muuta kuin valvotusti aikuisen tunnuksilla ja valvonnassa. Lapset täytyy suojella kaikilta lieveilmiöiltä joita internet ruokkii. Lisäksi muistetaan millaisia kuvia sinne laitetaan ja mitkä ovat soveliaisuuden säännöt. Moniko äiti on tietoinen siitä millaisia kuvia heidän alaikäiset tyttärensä internettiin ja Facebookiin laittavat. Kannattaisi vilkaista. Täti Darlingin lapsuudessa 10-vuotias oli vielä lapsi jolla oli lapsen mieli ja leikit mutta tämän ajan 10-vuotias surffaa ja pelaa internetissä ja kokeilee omia ja toisten netinsietorajoja. Täti DD laittoi omalle Pippuri Prinsessalle blogin, jonne hän voi piirtää ja purkaa omia tuntojaan. Neiti Anna on tullut niin äitiinsä että kertoo mieluummin kuvin kuin sanoin elämän tapahtumista. Piirtää voi joka päivä uusia mietteitä ja ajatukset uusiutuvat, mutta pelata nyt tietokoneella tai netissä päivästä toiseen ja tuntikausia. Johan siinä jää levy soimaan pääkopan formaatissa ja jokaikinen hetki on yhtä pelitykitystä. Täti DD muistaa kuinka pelasi aikoinaan 90-luvulla vaikeaan elämäntilanteeseen ja suruun Tetristä. Jotkut ihmiset saavat saman sairaalloisen tyydytyksen ruuan ahmimisesta mutta minä pelasin ja ahmin Tetristä. Vanha kunnon hippien aikaan saannos täytti pääkoppani ja mieleni ja sai minut näkemään tetrispalikoita joka ikinen hetki kun esimerkiksi olin koulun ruokalassa, kaupan kassajonossa tai missähyvänsä. Koko ajan tippuivat palikat päässäni ja kuului voimakkaita tetriksen efektiääniä kun palikkakerrokset romahtivat. Tilanne oli lopulta kauhea. Tämän täti DD kertoo varoituksena sillä monetkaan vanhemmat eivät välttämättä ole koskaan pelanneet tietokoneella eivätkä tiedä miten pelit vaikuttavat mieleen ja aivoihin.

Tieto lisää tuskaa joissakin olosuhteissa. Täti DD kehoittaa kaikkia kanssasisaria ja veljiä huolehtimaan siitä että tieto on hyväksi yhteiskunnalle ja inspiroi lisää positiivisia ajatuksia yhteisen hyvän nimissä.

Täti DD:n kännykkä hälyttää koko ajan. Lapset ovat koulussa ja sen vuoksi en voi pitää puhelinta äänettömällä. ƒiti pitää tavoittaa tarvittaessa. Kännykkä soi ja soi ja soi.... en vastaa. Kännykkäterroristeja on kaksi. Minulla ei ole heille juuri nyt mitään sanottavaa. Tieto ei lisännyt tuskaa vaan vapautti minut velvollisuuksista noita kahta soittajaa kohtaan. Totuus tulee aina julki tavalla tai toisella. Jatkuva kännykkäterrorismi saa minut voimaan pahoin. Ahdistavaa kiusantekoa mutta siitä riittää juttua seuraavaan kertaan. Täti Darling toivottaa kaikille oikein mukavaa pakkaspäivää. Nautitaan kuppi kuumaa kaakaota hyvässä seurassa ja välitetään toisistamme. Halit!


Terapian paikka

7.02.2013 22:18


7.02.2013 22:13


7.02.2013 22:11


7.02.2013 22:07


Ystävyys

7.02.2013 22:06


6.02.2013 21:18


6.02.2013 21:02


6.02.2013 20:44


Jäätikköinen rekiretki

6.02.2013 16:05

Olihan reissu mutta tulipahan tehtyä! Käytiin Oulussa pikaisesti Alexanderin terapia ja apuvälineasioissa.

Illalla lämmitin saunan ettei vaan haise hevonen meidän hiuksissa. Erittäin hienoa mustikka shampoota ja jokivettä päälle. Rantasaunassa kylpeminen on mukavaa mutta siinä vaiheessa kun pitäisi vetää Kuumassa saunassa vaatteita päälle turvaudun mieluusti saunatakkiin ja Alexanderin sujautan kuin pupun makuupussiin ja vällyjen sekaan. Saunaiholla ei palele.

Makeitten yöunien jälkeen tein aamutallin ja jaoin hevosille einekset.

Puoli kahdeksan aikaan auto oli lastattu matkaa varten ja käänsin ötökän keulan kohti Oulua. Tällä kertaa väsymys ei vaivannut sillä alkava aamunkoi piti siitä huolen. Lisäksi Alexanderin puhuva koira ns aivoton ystävä oli sellainen räpätäti että puhui, lauloi ja loruili koko matkan.

Kuntoutusasioissa ei mennyt kauan aikaa. Sen suhteen reissu meni oikein ripeästi. Olisimme tietenkin voineet tehdä kaikenlaista kivaa mutta joskus voi olla oikeasti niin köyhä ettei voi edes syömään mennä. Ajatella miten kallista kaikki on! Esimerkiksi hampurilaisateria maksaa noin 6 euroa ja kolmesta joutuu pulittamaan 18 euroa. Markoiksi muutettuna melkein 120 markkaa! Ihmiset köyhtyvät ja elämä kallistuu. Niin se vain on.

Ajoimme suoraan kotiin Oulusta. Neiti Anna Pippuri nukahti loppumatkasta, eikä tahtonut tietää ilmansuuntia kun herätin hänet kotipihassa hakemaan huvilalta viulua. Ensin viulu, sitten kansanmusiikki.

Nyt istun musiikkiopiston pihassa, autossa. Vä-syt-tää! Nyt saan todella taistella väsymystä vastaan! Pakkasta kymmenen astetta. ÷tökän linssit ihan huurussa. Kotipihasta hyppäsi kyytiin yksi vetokoira käppänä. Raukalla on autossa kuuma. Läähättää koko ajan. Pysyisinpä hereillä vielä vähän aikaa. Kohta pääsen talliin höristelemään "haisevien " ihanien ystävieni kanssa.

Onneks on puhelin. Voi päivittää blogin. Kilauttaisko ystävälle... Ai niin ei voi, minä olen vain vastaava osapuoli. Vastaan jos vastaan...


5.02.2013 14:02


Realismi ilman allekirjoitusta

5.02.2013 11:45

Tulipas taas kuin avokämmennellä poskelle! Ystävän suusta kuulee totuuden vaan ei aina niin mieluista ja tätä realismia minä en kyllä allekirjoita!

Olen ollut hakemassa kodin ulkopuolisia töitä jo jonkin aikaa. Reilu vuosi sitten olisin päässyt ajamaan tuuriluontoisesti taksia isoon kaupunkiin (DD:n lompakossa on monenmoista korttia;pankki- ja bonuskortti, ajokortti ja taksinkuljettajan lupakortti) mutta lapsenamma puuttui. Sellaiset luotettavat ihmiset ovat kivenalla joita voisi kotiinsa päästää.

Tänään heti aamutuimaan huomasin että luotettavat ystävät ovat myös harvassa. Ystäville pitäisi joskus järjestää käytöskoulu, niin ainakin tämän aamuisen ystävän kohdalla. Kaikkea ei pidä sanoa mitä sylki suuhun tuo ja joskus kannattaa pitää mölyt mahassaan...

Haaveissani oli että olisin hakenut yhtä asiakaspalveluun liittyvää virkaa. Niitä hommia olen tehnyt paljon ja myynyt jos jonkinlaista tuotetta. Lisäksi olen kartoittanut asiakaskunnan tyytyväisyyttä ja urkkinut uusia mahdollisia asiakkaita. Se työ oli ihan mukavaa ja viihdyin puhelimessa. Työpäivän jälkeen olivat suupielet kipeät kun olin koko päivän hymyillyt asiakkaille, olivat he sitten linjoilla tai face to face kasvotusten. Hymy ei maksa mitään mutta se kuuluu puheessa ja näkyy kauas. Kerran minulla oli ääni flunssan takia käheä ja töitä oli silti tehtävä koko päivän. Myin puhelimitse kirjoja jotka maksoivat noin 340Ä per kappale. Käheä ääni tehosi miesasiakkaisiin virastoissa ympäri Suomen ja päivän loppusaldo myynnin osalta oli 7000Ä. Siitä sai myyjä provikkapalkkana ihan kivan ansion mutta oli toki niitäkin päiviä ettei kauppa käynyt ollenkaan.

Kun ihminen on pitkään pois kodin ulkopuolisista töistä niin rima edes yrittää saada töitä on huikean korkealla. Minä olen lapseni omaishoitaja ja olen sen vuoksi ollut pitkään kotona. Olen joutunut monta kertaa puntaroimaan elämän arvoja miettiessäni että kumpi on parempi, sekö että lasten äiti kävisi ns valtaväestön hyväksymissä palkkatoissä kodin ulkopuolella ja rahaa olisi enemmän, mutta sitten vastaavasti yhteistä aikaa vähemmän ja Alexander joutuisi olemaan kymmenen tuntisia päiviä hoitopaikoissa, joissa olisi hälinää ja ei kenelläkään aikaa hänelle. Koulupäivä siinä keskellä on jo aivan tarpeeksi uuvuttava pienelle pojalle. Jos menisin kodin ulkopuolelle töihin niin ilmoittaisivatko nimettömät ulvojat sitten eteenpäin että eläimeni kärsivät eroahdistuksesta ja niitä ei voi enää pitää koska kaikkien yhteinen äiti käy töissä? Kun olisin asiakaspalvelijana jossain päivätyössä niin jäisikö minulle enää aikaa ja ideoita tehdä taidetta?

Tänään aamulla ensimmäiseksi nimellinen ystäväni kertoi minulle totuuden että minua arvostetaan ihmisenä vasta sitten kun alan tehdä oikeita töitä. Seuraavaksi hän olikin ampumassa kaikki vetokoirani ja tilaamassa teuraskyydin hevosilleni. Reipasta meninkiä! Sitten hän kertoi minulle etten voi hakea asiakasapalvelutyötä koska haisen hevoselle, joten hevoset pois ja real life tilalle. Minun filosofinen idyllini kahdesti viikossa lämmitettävästä rantasaunasta särkyi siihen paikkaan. Se ei riitä! Ei puhtautta ilman suihkua joka välissä aina kun menen hoitamaan asioita. Ei pankkiin kesken kiireisen tallityöpäivän, ei kauppaan ostoksille ei mihinkään muuta kuin suihkun kautta. Apua! Minulla on paksut hiukset ja jos kastelen ne niin kuivumiseen menee useita tunteja. En omista hiustenkuivaajaa eikä minulla ole kiireisen elämäntyylini vuoksi aikaa sellaiseen. Hiuksia kuivatessa en voisi edes piirtää... Olen epäsiisti koska haisen hevoselle. Fakta.

Mihin tämä maailma on mennyt? Myöhemmin aamulla katselin tv:tä ja jäin miettimään erityisesti yhtä deodoranttimainosta. Puhdas, valkoinen, väriaineeton, alkoholiton, hajusteeton deodorantti jotta kainalosi näyttävät terveiltä, puhtailta ja kauniilta. Kaunis nuori nainen nostaa kädet ylös, hohtavan valkoinen t-paita ja siistit virheettömät ja karvattomat kainalot näkyviin. Eppujen yhdessä laulussa korostetaan sitä että ollaan îkarvaisessa kainalossasî. Ehkä olisi parasta ryhtyä heti työpaikkahaastattelussa haistelemaan ihmisten vaatteita ja kainaloita ja tarkistettaisiin myös onko niitä kainalokarvoja? Sama myös tasapuolisuuden nimissä miespuolisille työnhakijoille. Miten me kohtaamme vanhempina lasten murrosiän? Pitääkö meidän antaa höylä käteen ja kehoittaa heti alusta alkaen pysymään siistinä...?

Loiri laulaa eräässä kappaleessaan îsiipeen jos saan väliaikaista kaikki on vaanî... Minun osaltani työnhaku asiakaspalvelussa saa olla tältä osin tässä jos mahdollinen hevosenhaju minun arkipäivässäni on niin paha virhe. En ole vielä yhtään ystävääni käännyttänyt kotini ovelta takaisin jos he ovat haisseet - anteeksi tuoksuneet - lehmältä tai hevoselta tai hikiseltä työpäivältä. Bensanhaju on kitkerää samoin diesel ja voiko olla kammottavampaa hajua kuin tupakka! Tai sitten henkeä salpaava loraus halpaa hajuvettä tai partavettä joka lemuaa kotonani vierailun jälkeen vielä useita päiviä! Yhdellekään vieraalle en ole sanonut että käsien ja kynnenalusten on oltava puhtaat jos meinaa minun kotiini päästä kyläilemään!

Tämän aamuinen opetti minulle taas elämästä lisää ja sai silmäni avautumaan kyseisen ystävän kohdalla. Pitikö hän minua ensinnäkin todella niin yksinkertaisena etten tiedä miten työpaikalla pukeudutaan... tai treffeillä...tai työpaikkahaastattelussa... Ja ikää on neljäkymmentäyksi vuotta ja olen hänen mielestään täysi noviisi elämän suhteen.

Nyt täti Darling jättää pohdinnan tältä erää ja lähtee malaamaan taulua vanhaan ateljeetaloon. ÷ljyvärit ovat niin ihanan sotkuisia ja luovia. Lisäksi värien ominaishaju, pellavaöljy sekä tärpätti varmasti kyllästävät minut riittävän pinttyneeksi käymään kaupassa. Ehkäpä maalaan muutaman kirkkaan punaisen rannun ihan vain epähuomiossa hiuksiini että saa kylän hygieniapartio puhumisen aihetta. Työ josta haaveilen on opettaminen. Mikään ei olisi niin ihanaa kuin lauma innokkaita oppilaita. Täti DD on puhunut. Pusu ja hali kaikille ja päivään luomisen iloa ja energiaa!


5.02.2013 08:27


4.02.2013 17:48


4.02.2013 08:21


Aloittamisen alkusoitto

4.02.2013 08:01

Mikä voisikaan olla parempaa kuin Palokärjen aamuinen päristys? Pakkasta on rapsakat muutama astetta ja joki läikkyy ja lotisee sulana ja vuolaan virtaavana. Hieraisen aamupölyt silmistä ja kävelen puolisokkona aamuisen kahvikuppini kanssa ulos ovesta hirsihuvilan luonnonkiviselle kuistille haistelemaan enteilevän kevään tuloa. sieraimiini mahtuu monta ajatusta siitä mitä saapuva kevät tuo tullessaan.

Siemailen kahviani ja katselen kuinka taitavasti varis poimuilee tiensä läpi vastatuulen. ƒkisti varis lähtee laskeutumaan ja sitten se sieppaa veden pinnassa uiskentelevan pienen kalan. En ole koskaan nähnyt että varis osaisi saalistaa lennosta suoraan veden pinnasta!

Lihaksia särkee. Huvilamäen käveleminen tekee tänään tiukkaa. Eilen oli sellainen olo että täytyi saada nollattua kaikki pään sisällä ja siksi lähdin testaamaan jaksanko juosta viiden kilometrin lenkin. Nuorempana juoksin paljon. Neljä vuotta sitten juoksin vielä kymmenen kilometrin lenkin pari kertaa viikossa ennen kuin selkäni sanoi sopimuksen irti. Minulla on aina ollut sekopäisen kunnianhimoinen asenne juoksemiseen, mihin ryhdyn sen teen ja jaksan koko matkan jos niin päätän. Eilinen eliksiirihöyry oli hulluutta sillä olen juossut vastaavan lenkin viimeksi syksyllä. Minun oli kuitenkin pakko kokeilla. Juokseminen on niin kuin elämä ja elämänhallinta. Täytyy uskaltaa ja luottaa omiin voimiinsa. Esikoistyttäreni kävi ensimmäisen luokan steinerkoulua ja ainoa mitä sieltä muistan oli riimi îminä osaan minä uskallan minä saavutan määränpäänî. Koululaiset lukivat riimin joka ikinen aamu yhdessä. Minä en valitettavasti muista enempää sen säkeitä vain alun.

Juoksemisen aloittaminen vaatii aina riman ylitystä. Vaikka tiedän että pystyn ja kykenen niin silti aloittaminen on haastavaa. Minä tiedän että alku vetää maitohapoille, rasitus kipeyttää nivelet ja lihakset ja olo on väsynyt. Tosin lenkin jälkeen ja kunnon parantuessa odottava elimistön oma endorfiinipiriste on hyvä yllyke juoksemisen filosofiaa harkitessani. Juoksemisessa on samat elementit kuin elämän asioiden hoidossa. Alku on hankalaa. Mitä enemmän asioita kasaantuu ja kertyy niin sitä hankalampaa niihin on tarttua.

-Kauheaa! Minä en kykene tarttumaan noihin papereihin! Siinä on aivan liikaa kaikkea kamalaa...

Alun jälkeen pelko hälvenee ja alun hapuilujen jälkeen haluaakin hoitaa kerralla kaikki pois. Lopussa odottaa kiitos ja ihanan endorfiininen ja helpottunut olo.

-Eihän se niin kauheaa ollutkaan! Nyt on hyvä olo. Miksi minä en koskaan muista että se on näin helppoa.

Kevyen alun jälkeen lähdin hölkkäämään. Kilometri toisensa jälkeen taittui eikä olo ollut ollenkaan kamala. Mitä pidemmälle pääsin sitä varmempi olin että halusin juosta koko matkan. Minun oli pakko testata itseäni että jaksanko eli se sama vanha yllytyspeikko istui taas kerran olkapäällä! Viimeisten kilometrien aikana täytyi vaan keskittyä tasaiseen hengitykseen, rytmiin ja rentouteen ja siihen että askel rullaa rennosti. Päästyäni maaliin asti maamerkille annoin itselleni luvan kävellä ja silloin jalat tuntuivat hyytelöltä. Jos olisi ollut joku joka olisi vetänyt minut kotiin ahkiolla niin olisin ilomielin hypännyt kyytiin. Valitettavasti jouduin kahlaamaan uppohangessa viimeiset puoli kilometriä. Kilometri kävelyä ja viisi juosten. Huvilarinteen kävely ylösalas on tuottanut tulosta ja kasvattanut kuntoa. Ensimmäinen juoksulenkki on tehty. Saman yritän tehdä jatkossakin kerran viikossa. Toiveissa on että DD voi laittaa bikinit ensikesänä niin ettei lasten tarvitse hävetä. Uimaranta oma. Laituri oma. Linnun laulu. Laineiden liplatus. Ei yleisöä...


3.02.2013 18:12


3.02.2013 17:45


3.02.2013 15:34


3.02.2013 12:31


Avun paikka

3.02.2013 07:37


3.02.2013 07:27


3.02.2013 07:24


3.02.2013 07:17


3.02.2013 07:14


Ristiriitaista karhunpyyntiä

3.02.2013 07:01

Viimeaikoina on ollut lehdissä paljon hyökkääviä otsikoita. Vilaukselta voi heti nähdä että taas on joku hyökännyt jonkun kimppuun vai onko sittenkään? Ensin oli otsikoissa juttu että karhu on hyökännyt kahden miehen kimppuun. Samalla kertaa petoasiantuntija hehkutti että tällaista tapahtuu erittäin harvoin, olisiko viimeksi ollut kolmekymmentä vuotta sitten. Seuraavaksi hyökkäillään naamioituneena kirjan julkistamistilaisuudessa, jossa kirjan aihe käsiittelee äärirasismista ilmentymää Suomessa. Heikkohermoinen voi helposti ajatella että mihin tämä maailam on menossa? Uskaltaako tässä kohta kotoaan lähteä mökin ovea pidemmälle...?

Tallia siivotessani kuuntelen radiota ja pysyn maailman tapahtumista ajan tasalla. Viimeinen uutinen oli käänteentekevä. Nyt karhun hyökkäystä tukitaankin miesten osalta törkeänä metsästysrikkomuksena jossa ukot olivatkin lähteneet kaatamaan nukkuvaa karhua pesälle! Järkyttävää! sanoo täti Darling. Miten se tämä uutinen nyt taas menikään! Pupujussit ja ajokoirat saati metsästäjäukot pötkikööt pakoon jos oli ihan pakko nukkuvaa otsoa lähteä kaatamaan. Ensin isot otsikot karhun hyökkäyksestä ja nyt sitten tämä. Mikä lie todellinen laita, sitä en tiedä mutta jos asia kuitenkin kääntyi viattoman otson surmaksi niin hyi sentään.

Toinen on sitten tämä uinuva karhu eli rasismi. En hyväksy rasismia missään muodossa, mutta tunsin oloni taas petetyksi kun ensin hyökätään lehdistötilaisuudessa ja seuraavaksi uutisissa pohditaan että mahtoiko hyökkäys olla markkinointikikka ja ihan suunniteltu juttu. En sano ettei rasismia olisi mutta jos pelastavia sanoja markkinoidaan vilpillisin keinoin niin se ei ole hyväksyttävää.

Halatkaa toisianne rakkaat siskot ja veljet ja kuunnelkaa omaatuntoanne sillä siihen karttaan on piirretty todellisuuden ja totuuden rajat. Parhain terveisin täti DD.


2.02.2013 09:53


Näköalapaikka suoraan Tolopalta

1.02.2013 19:53

Suurennuslasin alla olemiseen ei varmaan koskaan täysin totu. Aika antaa anteeksi ja kultaa muistot mutta kaikkia nimettömien kiusantekijöiden tempauksia en pysty ymmärtämään. Minua ei kiinnosta kenenkään ulkopuolisen elämä siltä osin että jaksaisin seurata silmä tarkkana hänen elämänsä jokaista käännettä. Tietenkin olen joskus fanittanut joitakin bändejä mutta se on asia erikseen. Siinä ei ole ollut kyse mistään fanaattisesta ihailusta. Joillakin julkisuuden kipeillä tavallisilla henkilöillä on pakonomainen tarve päästä parrasvaloihin ja tehdä itsestään tähti, keinolla millä tahansa. Facebook on yksi ilmenemismuoto jossa ihmisten on helppo fanittaa toisiaan ja peukuttaa mistä tykkää ja mistä ei. Jotkut henkilöt jopa keräävät itselleen ns helmankannattajia jotka huokailevat jokaisessa repliikissään miten upea ja kaunis ja taitava facebook ystävä on. Jos ei näin käy niin palvonnan kohde heittää ystävän listalta. Saman ilmiön olen nähnyt toistuvan myös kirjan ulkopuolella ihan käytännön elämässä. Fanitettava kohde on täydellisen elävä. Hän on kuin kuningatar tai kuningas ja fanit huokailevat hänen ympärillään. Yksi muinainen ystäväni hylkäsi minut koska en vain yksinkertaisesti kyennyt moiseen îsilittelyynî. Kehun silloin kun on aihetta. Liika kehu latistaa vision. Ehkä minulla on ollut vähän kova kasvatus. Edesmennyt mummuni oli aika jyrkkä sanoissaan. ƒitini oli ostanut minulle kauniin hameen ja kehui kuinka kauniilta se päälläni näytti. Olin silloin kymmenen vanha.

-Kukapa sitä kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.

Mummu tokaisi ja jatkoi:

- Mitä sitä tyhjää kehua lekuttaa kun ei oo mitään kehumista.

Mummu oli ei puhu eikä pussaa-sukupolven kasvatti. Annettakoon anteeksi hänelle se ettei hän kyennyt antamaan sitä jota paitsi itse oli jäänyt. Aina haudalle kynttilän viedessäni hiljennyn hetkeksi ja totean:

-Kiitos mummu. Olit hyvä mummu. Kiitos kun sain tuntea sinut. Yritän olla Tolopan talon suvulle hyvä jatke enkä pystynokkaani laske ilikeitten ihimisten puhheista.


Aamuna jona maidon hinta nousee

1.02.2013 09:25

Ei ole tavallisella köyhällä enää kohta vara ostaa maitoa kaupan hyllyltä kun hintoja nostetaan 30%! Arkea täytyy pyörittää mehun voimalla sillä maailma ei pysähdy vaan jatkaa kulkuaan. Arkirutiinia, unelmia ja kiireitä. Nyt kun lapset ovat lähteneet kouluun minulla on hetki aikaa fiilistellä itsekseni ja juoda kuppi hyvää kahvia.

Harmittaa vähän kun myin lehmät pois enkä voi enää mennä aamulypsylle mutta totuuden nimissä lehmät syö paljon. Ne syö kokoajan. Paljon kuluja ja hoitamista. Taidan lähteä kysymään lähitilalta saisinko ostaa tinkimaitoa (direktiivien mukaan kaikki myytävä menee purkkiin) tai sitten tyydyn kiireettömään elämäntapaan ja ostan maitopurkkini kaupan hyllyltä. Onneksi minulla on muutama pikkuinen kuttu kasvamassa joten ennemmin tai myöhemmin pääsen taas lypsylle. Pari vuotta sitten olin Kelan korvaamalla kuntoutusreissulla. Osallistujat kertoivat työstään ja siitä mitkä työtehtävät aiheuttavat niveliin kipua. Minä kerroin rehvakkaana lehmistä ja kuttujen lypsämisestä. Silloin eräs nainen kysyi:

-Hetki hetki, otetaas vähän takas! Kaiken muun minä noissa sun jutuissa ymmärrän mutta mikä ihme se kuttu on?!

Kuin yhteisestä suusta puolet porukasta vastasi:

-Vuohi!!!


<Takaisin blogiin

<Takaisin blogiin

 

Helmikuussa 2013
kirjoitetut kommentit:

Darling kirjoitti 28.02.2013 21:32:

Voi kritiikkiakkuna sentään! Kissa vei tosiaan kielen kun pölykoiratkin kadottivat ö:n pisteet! Täydenkuun taikaa...

Jauhopeukalo kirjoitti 28.02.2013 20:47:

Elä nyt kissan anna kieltä viiä, ota se takas ja lakase kissalla pöytä :)

Vanha hippi kirjoitti 27.02.2013 21:02:

Niinhän se on, suurin kaikista on rakkaus. Me ihmiset vain jäämme niin kovin usein vajavaisiksi sen mittasuhteista.

Darling kirjoitti 27.02.2013 13:58:

Huomenna taas kuun viimeinen päivä ja sitten aloitetaan uudestaan tyhjästä ja Helmikuu siirtyy arkistoon

Jauhopeukalo kirjoitti 27.02.2013 12:45:

On sulla tosiaan kynä kulkenut :)

Darling kirjoitti 25.02.2013 08:23:

Hoi Koodimies! Oletko vielä talviunessa? Kun ehdit niin korjaatko muutaman kirjoitusvirheen sunnuntain lähtötekstistä. Autoletkastakin tuli leka...hm...sellainen se kyllä olisi ollut jos jarrutus olisi päätynyt ketjukolariin.

Darling kirjoitti 24.02.2013 23:18:

Ai kemuissa...? Muistojen kuvat täytyisi piirtää jälkipolvelle opiksi, laita tarinaa tulemaan niin minä yritän ikuistaa sitä tunnelmaa

Vanha hippi kirjoitti 24.02.2013 22:54:

Saattaapa ollakin, mutta eipä ole noin hyviä kuvia niistä ajoista. Ei ollut käännykköjä eikä kameroita niissä...

Darling kirjoitti 24.02.2013 22:51:

Vanhan hipin elämässä on varmasti ollut paljon vauhdikkaampia ja vaarallisempia tilanteita silloin hippien kulta-aikaan...

Vanha hippi kirjoitti 24.02.2013 22:47:

Onpa vauhtia noissa kuvissa, oikein pelottaa!

Darling kirjoitti 24.02.2013 18:35:

Olet oikeassa. Vain yksi Overhead ja Darling.

Mies junalta kirjoitti 24.02.2013 16:35:

Junan ikkunasta olen nähnyt useammankin Ylipään, mutta silti taitaa olla vain yksi Overhead...

Darling kirjoitti 22.02.2013 13:21:

Anna Pippuri! Nauti lomastasi! ƒidillä rupeaa jo olemaan yksinäistä täällä.

Anna pippuri kirjoitti 19.02.2013 17:15:

Mitä sinne päin kuuluu?Minulle kuuluu hyvää puhelinkin alkoi toimia yhtäkkiä(:ONKO KOTONA KIVAA???????!!!!!!!(:(:(:(:(:(3

Darling kirjoitti 16.02.2013 14:29:

Kiitos Jauhopeukalo ja Kulkija! Lomalaiseksi en voi vielä itseäni sanoa, pakkaa kaatumaan kaikki päälle just niin kuin pelkäsinkin... monessa vaiheessa että mihinkään reissuun vaikka kaikki on taas kerran sovittu varattu ja maksettu... mutta mutta...kuten Jauhopeukalo tiedät Darling on sattumien summan myrskynsilmässä koko ajan.Olen kiinnostunut rehuanalyysistä ja blogista! Hienoa! Kulkija mihin kuljet matkallasi kenties törmätään jossain tienristeyksessä...

Jauhopeukalo kirjoitti 15.02.2013 23:24:

Analyysi tulossa :) Löysin myös mielenkiintoisen blogi, jota eräs MMM hevosten ruokintaneuvoja pitää. Sun hevosten rehu on analyysin perusteella ihan erinomaisesti terveelle harrastehevoselle, hiilihydraattiherkälle hevoselle, siitoshevoselle, varsalle sekä laihalle/vanhalle hevoselle(=huonolle rehunkäyttäjälle) sopivaa. Ainoastaan kilpahevoselle rehussa olisi liikaa valkuaista, mutta montakos kilpahevosta sulla olikaan?!? ;)

kulkja kirjoitti 15.02.2013 22:06:

mitäs lomalainen??

Darling kirjoitti 14.02.2013 07:13:

Se on just näin. Ketään ei haukuta. Minä en yhtään tiedä miten tässä tilanteessa pitäisi toimia. Onneksi kevät on pitkällä ja kesäloma siinä välissä. Kiusaamaton koulu muka ja pah! Mihis minä sitten Alexanderin laitan jos Anna lähtee toiseen kouluun. Sisko on sentään huolehtinut veljestään koulussakin.Kuten Jauhopeukalo tiedät, pesukone on pyykkejä varten ja vaatteet ovat ihanan puhtaita ja raikkaita.Edesmenneen serkkuni kohdalla kotituvassa poltti tupakkaa pitkä rivi ukkoja ja vaatteet haisivat aina tunkkaiselle tupakalle.

Jauhopeukalo kirjoitti 13.02.2013 21:42:

Voi ei... :'( Juuri tästä aiheesta olemme keskustelleet eilen illalla viimeksi lasten kanssa. Että ei ikinä, koskaan, ketään haukuta. Mitenkään!Sitä ei kotona hyväksytä. Piste.

Koodimies kirjoitti 13.02.2013 09:21:

Johtuu vanhan Macin käyttiksestä, uusi mokkula tukee vasta 10.5 eteenpäin. Päivitetään käytttis. Komeita talvikuvia sieltä joen töyräältä.

Darling kirjoitti 11.02.2013 12:24:

Vielä lisäys alimmaiseen eli uusi kone ok, vanha ei toimi, ei tunnistanut vaan en nyt tee sille mitään. Vaihdan kortin takaisin entiseen tikkuun ja käytän vielä toistaiseksi sitä.

Darling kirjoitti 11.02.2013 12:08:

Hei Koodis! Sain tikun toimimaan uudella koneella mutta en ilman apuasi uskalla enää koskea vanhempaan macciin joten jospa se joskus siinäkin vielä pelittää mutta kyllä nyt toimii ja tosi hyvin!

Darling kirjoitti 11.02.2013 10:43:

Hoi Koodimies! Nyt minulla käsissä uusi hieno nettitikku mutta ei Darling raukka ymmärrä miten voi asentaa...can you call me please! Help!

Vanha hippi sairasvuoteelta kirjoitti 11.02.2013 09:13:

Reipas aiheiden laajennus teatteriesityksen arvioinnin puolelle . Hyviä huomioita. Metsästelehän uusia aiheita edelleenkin, vanha hippi niitä kyllä tavailee.

Jauhopeukalo kirjoitti 6.02.2013 08:44:

Komentaa mars työnhakuun! Toisten ystävien neuvojen kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta uls, eikä ainakaan tehdä pesää päähän!

Jauhopeukalo kirjoitti 4.02.2013 10:26:

Tosi hienoa! Jatka samaa rataa :)

Jauhopeukalo kirjoitti 3.02.2013 22:29:

Voi noita tyttöjä :D

Darling kirjoitti 3.02.2013 12:53:

Kiitos Palapeli! Nauti lomasta! Terkut koko perheelle! Pian tulet eläinten iloksi ja minä nostan kytkintä... suunta ehkä Lappiin.

palapeli kirjoitti 3.02.2013 12:46:

terkut lapista :) blogi käyty lukemassa kaiken touhun keskellä..

Darling kirjoitti 1.02.2013 22:32:

Kiitos Leonard! Sinähän olet priima! Harmi etten minä pääse katsomaan näytöstä, olen niin uppoutunut tähän omaan maailmaani.

Leonard Piippo kirjoitti 1.02.2013 22:22:

Tämän iltaisen Tirlittan esityksen jälkeen kävin Sokkarilla, ja pari nais-immeistä tuli kiittämään hyvästä esityksestä. Vaikka kipale on lasten-näytelmä, he olivat löytäneet sieltä elämänohjeita myös meille aikuisille, ja kiittivät näyttelijä-suorituksista, jotka olivat heidän mielestään nappiin osuneita. Minkä sille tekee, pakkaa vaan priimaa pukkaamaan....

Darling kirjoitti 1.02.2013 11:27:

Hyvä juttu! Sitten tulen tinkilypsylle!

Jauhopeukalo kirjoitti 1.02.2013 10:27:

Saa sitä tinkimaitoa myydä tietyn määrän/vuosi. Ei ku kysymään vaan, ei kysyvä tieltä eksy ;)

Tällä blogisivulla on käyty 1680 kertaa!