Tammikuu 2023-Joulukuu 2023 kirjoitetut jutut:
Hyvää Joulua 2023!
25.12.2023 14:46
Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu
25.12.2023 14:15
Osa 1
Kirpsakka pakkaskeli kaiutti askeleita ja lumi narskui mukavasti huopikkaiden alla. Kelmeä laiha kuu pälyili kuusien latvusten yllä ja varjot lankesivat mietteliäitten vanhojen kuusien alapuolelle sulkien syleilyynsä salaperäisen pimeän. Mirkku käveli talli polkua tupaan päin ja kuulosteli kuuluisiko pakkasen maalaamassa maisemassa muuta ääntä kuin hänen omat askeleensa. Tyttö pysähtyi hetkeksi ja pälyili olkansa yli kuusien suuntaan pimeään.
- Äsh, minä varmaankin kuvittelin... ihan hiljaista.
Mirkku tuhahti ja jatkoi kävelyään taloa kohti. Talon rappusilla hän kopisti lumet pois huopikkaista ja pujahti sen jälkeen sisälle taloon. Pihan perällä pimeässä liikahti jokin. Hetken aikaa laihan sirppi kuun valo tavoitti kulkijan.
Osa2Tytön mentyä sisälle taloon kuusien pimennosta erkaantui hahmo. Surkean näköinen paleleva pieni kissa. Kissan katseessa oli lämpöä kun se katsoa napitti hievahtamatta talon ikkunaan päin jossa tytön varjokuva näkyi liikkuvan ikkunaverhojen läpi. Pieni kissa maukaisi surkeasti. Se nosteli tassujaan ilmaan vuorotellen ja sen jäisiä korvanpäitä kipristeli. Kaikkein mieluiten sen heiveröinen pieni olemus olisi ollut käpertyneenä nukkumaan tytön kainaloon. Kaihoisana pieni kissa muisti emoa ja kesää. Osa 3Pieni kissa istui tyttöä katsellen hetken ja kääntyi sitten pois. Se maukaisi surkeasti. Elämä kylmässä maailmassa ei ollut pienelle kissalle helppoa. Se olisi antanut mitä vain päästäkseen taloon sisälle lämpimään tytön luokse tai voi kun vielä olisi ollut kesä ja emo ja sen viisi sisarusta. Yhtenä aamuna pieni kissa oli seikkaillut erossa sisaruksistaan. Toiset pennut olivat jääneet nukkumaan lämpimään kissanpetiin kun pieni kissa oli siristellyt silmiään ja nähnyt kuinka sen emo oli venytellyt ja oikonut raajojaan ja sitten lähtenyt kulkemaan omia teitään kuten kissat tapaavat tehdä. Pentu oli niin pieni että se oli hädin tuskin pysynyt pystyssä pienten jalkojensa varassa mutta kissanpentu oli utelias ja halusi seurata emoaan.Osa 4Kissaemo ei huomannut poikasensa seuraavan sitä vaan jatkoi kulkuaan kohti ulko-ovea. Kissoilla oli kotitalossa makoisat oltavat navetassa ja karjakeittiön oven sivussa oli tilan kissoille mitoitettu luukku. Emo puikahti luukusta ulos. Pieni kissa piilotteli hetken aikaa karjakeittiön varjoissa mutta sitten sen uteliaisuus voitti ja sen oli pakko pujahtaa emon perään mystisestä verhon peittämästä aukosta. Hui mikä valtava kirkkaus ulkona odotti! Pieni kissa ei hetkeen nähnyt mitään muuta kuin valkoista valoa! Sen silmät eivät olleet tottuneet auringon paisteeseen. Elokuinen poutasää porotti taivaalta täydeltä terältä ja ympäristö oli aivan toista kuin navetan viileään ja hämärään miljööseen tottununut kissa ymmärsi.Osa 5-Miaaauuuu! Pieni kissanpentu kiljui! Samalla se oli vapaudesta mielissään ja myös peloissaan. Kaikki ympärillä avartuva oli kerrassaan ihmeellistä! Pienen kissan päähän ei edes pälkähtänyt että se voisi olla vaarassa. Emo olisi aina turvana, niin pieni kissanpentu uskoi. Tämä olisi sen kohtalo löytää jotain näin suurta valoisaa ja ihmeellistä. Tähän astisen elämänsä pieni kissa oli nähnyt vain verhojen välistä loimittuvien satunnaisten auringonsäteiden ja karjakeittiön hämärän kattovalon loisteessa. Yht´äkkiä kissanpentu ymmärsi olevansa yksin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kokemattomuudessa se oli loitonnut kauas navetan ovesta eikä tiennyt enää missä sen emo oli! Kissanpennun ympärillä oli pitkää heinää ja keltaisena hehkuvaa kukkaa. Atsihhh! Kissa aivasti ja pyöritteli päätään samalla vilkuillen ylös taivaalla liikkuvia pilvi ryppäitä.Osa 6Pieni kissa henkäisi syvään. Sen sisällä alkukantainen saaliseläin heräili samalla kun kissa tuijotti haltioituneena ylitse purjehtivia pilvenhattaroita. Alkueläinkissa – suuri mahtava metsästäjä sen sisällä kehoitti sitä vaanimaan ja hyökkäämään sillä liike tarkoitti saalista. Pieni kissa hytkytti hetken vartaloaan edestakaisin tuijottaen samalla korkeuksiin ja pomppasi superhypyllä ylöspäin pyllähtäen ruohikkoon. Samassa hetkessä sen ylitse laskeutui varjo joka peitti kaiken alleen. Pieni kissanpentu tunsi kuinka joku naskalinterävä tarrasi kaikkialle sen vartaloon ja maan vetovoima ei enää suojellut kissaa. Siitä itsestään oli tullut saalis. Räpistelevä kissa kohosi korkeuksiin raskaiden siiveniskujen tahdittamana.Osa 7Kissanpentu haukkoi henkeä. Se ei jaksanut enää maukua. Kissan väsynyt ruumis alistui kohtaloonsa kun iso lintu roikutti sen pikkuruista ruumista halki taivaan. Emokissa ei aavistanut ettei se näkisi poikastaan enää koskaan. Pennun oli rakennettava oma kohtalonsa... elää tai kuolla. Yht`äkkiä tilanne muuttui. Varisparvi hyökkäsi isoa lintua vastaan. Uhmakkaasti lennellen ne piirittivät kotkan ja alkoivat piikitellä sitä karkeasti huudellen ja samalla teräviä nokaniskuja sinkoili pahaa aavistamattoman kotkan höyhenpukuun. Kotka närkästyi saamastaan huomiosta. Vihoissaan se paukutti isoja vahvoja siipiään tuulen halkaisijana ja samalla kun se kohtasi vastustajansa niin kotkan ote kirposi! Kissanpentu tunsi vapautuvansa linnun kynsistä ja putosi halki taivaankannen humpsahtaen lopulta jättimäiseen heinäkasaan keskellä heinäpeltoa. Heinäkuormaa kiskova hevonen kavahti. Se oli aivan varma että oli kuullut jotain. Vanhuuttaan se ei kuitenkaan viitsinyt vaivata päätään sen enempää.Osa8Sojaa Polle... lähetäämpä kotiin täältä...
Osa 3Pieni kissa istui tyttöä katsellen hetken ja kääntyi sitten pois. Se maukaisi surkeasti. Elämä kylmässä maailmassa ei ollut pienelle kissalle helppoa. Se olisi antanut mitä vain päästäkseen taloon sisälle lämpimään tytön luokse tai voi kun vielä olisi ollut kesä ja emo ja sen viisi sisarusta. Yhtenä aamuna pieni kissa oli seikkaillut erossa sisaruksistaan. Toiset pennut olivat jääneet nukkumaan lämpimään kissanpetiin kun pieni kissa oli siristellyt silmiään ja nähnyt kuinka sen emo oli venytellyt ja oikonut raajojaan ja sitten lähtenyt kulkemaan omia teitään kuten kissat tapaavat tehdä. Pentu oli niin pieni että se oli hädin tuskin pysynyt pystyssä pienten jalkojensa varassa mutta kissanpentu oli utelias ja halusi seurata emoaan.Osa 4Kissaemo ei huomannut poikasensa seuraavan sitä vaan jatkoi kulkuaan kohti ulko-ovea. Kissoilla oli kotitalossa makoisat oltavat navetassa ja karjakeittiön oven sivussa oli tilan kissoille mitoitettu luukku. Emo puikahti luukusta ulos. Pieni kissa piilotteli hetken aikaa karjakeittiön varjoissa mutta sitten sen uteliaisuus voitti ja sen oli pakko pujahtaa emon perään mystisestä verhon peittämästä aukosta. Hui mikä valtava kirkkaus ulkona odotti! Pieni kissa ei hetkeen nähnyt mitään muuta kuin valkoista valoa! Sen silmät eivät olleet tottuneet auringon paisteeseen. Elokuinen poutasää porotti taivaalta täydeltä terältä ja ympäristö oli aivan toista kuin navetan viileään ja hämärään miljööseen tottununut kissa ymmärsi.Osa 5-Miaaauuuu! Pieni kissanpentu kiljui! Samalla se oli vapaudesta mielissään ja myös peloissaan. Kaikki ympärillä avartuva oli kerrassaan ihmeellistä! Pienen kissan päähän ei edes pälkähtänyt että se voisi olla vaarassa. Emo olisi aina turvana, niin pieni kissanpentu uskoi. Tämä olisi sen kohtalo löytää jotain näin suurta valoisaa ja ihmeellistä. Tähän astisen elämänsä pieni kissa oli nähnyt vain verhojen välistä loimittuvien satunnaisten auringonsäteiden ja karjakeittiön hämärän kattovalon loisteessa. Yht´äkkiä kissanpentu ymmärsi olevansa yksin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kokemattomuudessa se oli loitonnut kauas navetan ovesta eikä tiennyt enää missä sen emo oli! Kissanpennun ympärillä oli pitkää heinää ja keltaisena hehkuvaa kukkaa. Atsihhh! Kissa aivasti ja pyöritteli päätään samalla vilkuillen ylös taivaalla liikkuvia pilvi ryppäitä.Osa 6Pieni kissa henkäisi syvään. Sen sisällä alkukantainen saaliseläin heräili samalla kun kissa tuijotti haltioituneena ylitse purjehtivia pilvenhattaroita. Alkueläinkissa – suuri mahtava metsästäjä sen sisällä kehoitti sitä vaanimaan ja hyökkäämään sillä liike tarkoitti saalista. Pieni kissa hytkytti hetken vartaloaan edestakaisin tuijottaen samalla korkeuksiin ja pomppasi superhypyllä ylöspäin pyllähtäen ruohikkoon. Samassa hetkessä sen ylitse laskeutui varjo joka peitti kaiken alleen. Pieni kissanpentu tunsi kuinka joku naskalinterävä tarrasi kaikkialle sen vartaloon ja maan vetovoima ei enää suojellut kissaa. Siitä itsestään oli tullut saalis. Räpistelevä kissa kohosi korkeuksiin raskaiden siiveniskujen tahdittamana.Osa 7Kissanpentu haukkoi henkeä. Se ei jaksanut enää maukua. Kissan väsynyt ruumis alistui kohtaloonsa kun iso lintu roikutti sen pikkuruista ruumista halki taivaan. Emokissa ei aavistanut ettei se näkisi poikastaan enää koskaan. Pennun oli rakennettava oma kohtalonsa... elää tai kuolla. Yht`äkkiä tilanne muuttui. Varisparvi hyökkäsi isoa lintua vastaan. Uhmakkaasti lennellen ne piirittivät kotkan ja alkoivat piikitellä sitä karkeasti huudellen ja samalla teräviä nokaniskuja sinkoili pahaa aavistamattoman kotkan höyhenpukuun. Kotka närkästyi saamastaan huomiosta. Vihoissaan se paukutti isoja vahvoja siipiään tuulen halkaisijana ja samalla kun se kohtasi vastustajansa niin kotkan ote kirposi! Kissanpentu tunsi vapautuvansa linnun kynsistä ja putosi halki taivaankannen humpsahtaen lopulta jättimäiseen heinäkasaan keskellä heinäpeltoa. Heinäkuormaa kiskova hevonen kavahti. Se oli aivan varma että oli kuullut jotain. Vanhuuttaan se ei kuitenkaan viitsinyt vaivata päätään sen enempää.Osa8Sojaa Polle... lähetäämpä kotiin täältä...
Osa 4Kissaemo ei huomannut poikasensa seuraavan sitä vaan jatkoi kulkuaan kohti ulko-ovea. Kissoilla oli kotitalossa makoisat oltavat navetassa ja karjakeittiön oven sivussa oli tilan kissoille mitoitettu luukku. Emo puikahti luukusta ulos. Pieni kissa piilotteli hetken aikaa karjakeittiön varjoissa mutta sitten sen uteliaisuus voitti ja sen oli pakko pujahtaa emon perään mystisestä verhon peittämästä aukosta. Hui mikä valtava kirkkaus ulkona odotti! Pieni kissa ei hetkeen nähnyt mitään muuta kuin valkoista valoa! Sen silmät eivät olleet tottuneet auringon paisteeseen. Elokuinen poutasää porotti taivaalta täydeltä terältä ja ympäristö oli aivan toista kuin navetan viileään ja hämärään miljööseen tottununut kissa ymmärsi.Osa 5-Miaaauuuu! Pieni kissanpentu kiljui! Samalla se oli vapaudesta mielissään ja myös peloissaan. Kaikki ympärillä avartuva oli kerrassaan ihmeellistä! Pienen kissan päähän ei edes pälkähtänyt että se voisi olla vaarassa. Emo olisi aina turvana, niin pieni kissanpentu uskoi. Tämä olisi sen kohtalo löytää jotain näin suurta valoisaa ja ihmeellistä. Tähän astisen elämänsä pieni kissa oli nähnyt vain verhojen välistä loimittuvien satunnaisten auringonsäteiden ja karjakeittiön hämärän kattovalon loisteessa. Yht´äkkiä kissanpentu ymmärsi olevansa yksin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kokemattomuudessa se oli loitonnut kauas navetan ovesta eikä tiennyt enää missä sen emo oli! Kissanpennun ympärillä oli pitkää heinää ja keltaisena hehkuvaa kukkaa. Atsihhh! Kissa aivasti ja pyöritteli päätään samalla vilkuillen ylös taivaalla liikkuvia pilvi ryppäitä.Osa 6Pieni kissa henkäisi syvään. Sen sisällä alkukantainen saaliseläin heräili samalla kun kissa tuijotti haltioituneena ylitse purjehtivia pilvenhattaroita. Alkueläinkissa – suuri mahtava metsästäjä sen sisällä kehoitti sitä vaanimaan ja hyökkäämään sillä liike tarkoitti saalista. Pieni kissa hytkytti hetken vartaloaan edestakaisin tuijottaen samalla korkeuksiin ja pomppasi superhypyllä ylöspäin pyllähtäen ruohikkoon. Samassa hetkessä sen ylitse laskeutui varjo joka peitti kaiken alleen. Pieni kissanpentu tunsi kuinka joku naskalinterävä tarrasi kaikkialle sen vartaloon ja maan vetovoima ei enää suojellut kissaa. Siitä itsestään oli tullut saalis. Räpistelevä kissa kohosi korkeuksiin raskaiden siiveniskujen tahdittamana.Osa 7Kissanpentu haukkoi henkeä. Se ei jaksanut enää maukua. Kissan väsynyt ruumis alistui kohtaloonsa kun iso lintu roikutti sen pikkuruista ruumista halki taivaan. Emokissa ei aavistanut ettei se näkisi poikastaan enää koskaan. Pennun oli rakennettava oma kohtalonsa... elää tai kuolla. Yht`äkkiä tilanne muuttui. Varisparvi hyökkäsi isoa lintua vastaan. Uhmakkaasti lennellen ne piirittivät kotkan ja alkoivat piikitellä sitä karkeasti huudellen ja samalla teräviä nokaniskuja sinkoili pahaa aavistamattoman kotkan höyhenpukuun. Kotka närkästyi saamastaan huomiosta. Vihoissaan se paukutti isoja vahvoja siipiään tuulen halkaisijana ja samalla kun se kohtasi vastustajansa niin kotkan ote kirposi! Kissanpentu tunsi vapautuvansa linnun kynsistä ja putosi halki taivaankannen humpsahtaen lopulta jättimäiseen heinäkasaan keskellä heinäpeltoa. Heinäkuormaa kiskova hevonen kavahti. Se oli aivan varma että oli kuullut jotain. Vanhuuttaan se ei kuitenkaan viitsinyt vaivata päätään sen enempää.Osa8Sojaa Polle... lähetäämpä kotiin täältä...
Osa 5-Miaaauuuu! Pieni kissanpentu kiljui! Samalla se oli vapaudesta mielissään ja myös peloissaan. Kaikki ympärillä avartuva oli kerrassaan ihmeellistä! Pienen kissan päähän ei edes pälkähtänyt että se voisi olla vaarassa. Emo olisi aina turvana, niin pieni kissanpentu uskoi. Tämä olisi sen kohtalo löytää jotain näin suurta valoisaa ja ihmeellistä. Tähän astisen elämänsä pieni kissa oli nähnyt vain verhojen välistä loimittuvien satunnaisten auringonsäteiden ja karjakeittiön hämärän kattovalon loisteessa. Yht´äkkiä kissanpentu ymmärsi olevansa yksin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kokemattomuudessa se oli loitonnut kauas navetan ovesta eikä tiennyt enää missä sen emo oli! Kissanpennun ympärillä oli pitkää heinää ja keltaisena hehkuvaa kukkaa. Atsihhh! Kissa aivasti ja pyöritteli päätään samalla vilkuillen ylös taivaalla liikkuvia pilvi ryppäitä.Osa 6Pieni kissa henkäisi syvään. Sen sisällä alkukantainen saaliseläin heräili samalla kun kissa tuijotti haltioituneena ylitse purjehtivia pilvenhattaroita. Alkueläinkissa – suuri mahtava metsästäjä sen sisällä kehoitti sitä vaanimaan ja hyökkäämään sillä liike tarkoitti saalista. Pieni kissa hytkytti hetken vartaloaan edestakaisin tuijottaen samalla korkeuksiin ja pomppasi superhypyllä ylöspäin pyllähtäen ruohikkoon. Samassa hetkessä sen ylitse laskeutui varjo joka peitti kaiken alleen. Pieni kissanpentu tunsi kuinka joku naskalinterävä tarrasi kaikkialle sen vartaloon ja maan vetovoima ei enää suojellut kissaa. Siitä itsestään oli tullut saalis. Räpistelevä kissa kohosi korkeuksiin raskaiden siiveniskujen tahdittamana.Osa 7Kissanpentu haukkoi henkeä. Se ei jaksanut enää maukua. Kissan väsynyt ruumis alistui kohtaloonsa kun iso lintu roikutti sen pikkuruista ruumista halki taivaan. Emokissa ei aavistanut ettei se näkisi poikastaan enää koskaan. Pennun oli rakennettava oma kohtalonsa... elää tai kuolla. Yht`äkkiä tilanne muuttui. Varisparvi hyökkäsi isoa lintua vastaan. Uhmakkaasti lennellen ne piirittivät kotkan ja alkoivat piikitellä sitä karkeasti huudellen ja samalla teräviä nokaniskuja sinkoili pahaa aavistamattoman kotkan höyhenpukuun. Kotka närkästyi saamastaan huomiosta. Vihoissaan se paukutti isoja vahvoja siipiään tuulen halkaisijana ja samalla kun se kohtasi vastustajansa niin kotkan ote kirposi! Kissanpentu tunsi vapautuvansa linnun kynsistä ja putosi halki taivaankannen humpsahtaen lopulta jättimäiseen heinäkasaan keskellä heinäpeltoa. Heinäkuormaa kiskova hevonen kavahti. Se oli aivan varma että oli kuullut jotain. Vanhuuttaan se ei kuitenkaan viitsinyt vaivata päätään sen enempää.Osa8Sojaa Polle... lähetäämpä kotiin täältä...
Osa 6Pieni kissa henkäisi syvään. Sen sisällä alkukantainen saaliseläin heräili samalla kun kissa tuijotti haltioituneena ylitse purjehtivia pilvenhattaroita. Alkueläinkissa – suuri mahtava metsästäjä sen sisällä kehoitti sitä vaanimaan ja hyökkäämään sillä liike tarkoitti saalista. Pieni kissa hytkytti hetken vartaloaan edestakaisin tuijottaen samalla korkeuksiin ja pomppasi superhypyllä ylöspäin pyllähtäen ruohikkoon. Samassa hetkessä sen ylitse laskeutui varjo joka peitti kaiken alleen. Pieni kissanpentu tunsi kuinka joku naskalinterävä tarrasi kaikkialle sen vartaloon ja maan vetovoima ei enää suojellut kissaa. Siitä itsestään oli tullut saalis. Räpistelevä kissa kohosi korkeuksiin raskaiden siiveniskujen tahdittamana.Osa 7Kissanpentu haukkoi henkeä. Se ei jaksanut enää maukua. Kissan väsynyt ruumis alistui kohtaloonsa kun iso lintu roikutti sen pikkuruista ruumista halki taivaan. Emokissa ei aavistanut ettei se näkisi poikastaan enää koskaan. Pennun oli rakennettava oma kohtalonsa... elää tai kuolla. Yht`äkkiä tilanne muuttui. Varisparvi hyökkäsi isoa lintua vastaan. Uhmakkaasti lennellen ne piirittivät kotkan ja alkoivat piikitellä sitä karkeasti huudellen ja samalla teräviä nokaniskuja sinkoili pahaa aavistamattoman kotkan höyhenpukuun. Kotka närkästyi saamastaan huomiosta. Vihoissaan se paukutti isoja vahvoja siipiään tuulen halkaisijana ja samalla kun se kohtasi vastustajansa niin kotkan ote kirposi! Kissanpentu tunsi vapautuvansa linnun kynsistä ja putosi halki taivaankannen humpsahtaen lopulta jättimäiseen heinäkasaan keskellä heinäpeltoa. Heinäkuormaa kiskova hevonen kavahti. Se oli aivan varma että oli kuullut jotain. Vanhuuttaan se ei kuitenkaan viitsinyt vaivata päätään sen enempää.Osa8Sojaa Polle... lähetäämpä kotiin täältä...
Osa 7Kissanpentu haukkoi henkeä. Se ei jaksanut enää maukua. Kissan väsynyt ruumis alistui kohtaloonsa kun iso lintu roikutti sen pikkuruista ruumista halki taivaan. Emokissa ei aavistanut ettei se näkisi poikastaan enää koskaan. Pennun oli rakennettava oma kohtalonsa... elää tai kuolla. Yht`äkkiä tilanne muuttui. Varisparvi hyökkäsi isoa lintua vastaan. Uhmakkaasti lennellen ne piirittivät kotkan ja alkoivat piikitellä sitä karkeasti huudellen ja samalla teräviä nokaniskuja sinkoili pahaa aavistamattoman kotkan höyhenpukuun. Kotka närkästyi saamastaan huomiosta. Vihoissaan se paukutti isoja vahvoja siipiään tuulen halkaisijana ja samalla kun se kohtasi vastustajansa niin kotkan ote kirposi! Kissanpentu tunsi vapautuvansa linnun kynsistä ja putosi halki taivaankannen humpsahtaen lopulta jättimäiseen heinäkasaan keskellä heinäpeltoa. Heinäkuormaa kiskova hevonen kavahti. Se oli aivan varma että oli kuullut jotain. Vanhuuttaan se ei kuitenkaan viitsinyt vaivata päätään sen enempää.Osa8Sojaa Polle... lähetäämpä kotiin täältä...
Osa8Sojaa Polle... lähetäämpä kotiin täältä...
Vanha mies hymähti ja tarttui verkkaisesti hevosen ohjaksista kiinni. Hopeahapsinen mies sukaisi hiukset pois otsalta, veti pinttyneen lippalakin tiukemmin päähänsä ja istahti heinävankkureiden etuosaan. Miehen flanellinen raitapaita oli hiestä märkä ja sarkahousut heinäntähkien tähdittämät. Jalassa miehellä oli vanhat nahkaiset harmaan haalistuneet työsaappaat. Hevonen vilkaisi vaivihkaa papparaista. Odotti nöyrästi hetken varmistaakseen että vanhus olisi varmasti kyydissä ja lähti sen jälkeen verkkaiseen käyntitahtiin askeltamaan kotia kohti. Mies tiesi että hevonen osaisi kotiin. Hän voisi hetken aikaa makoilla heinissä aloillaan, katsella taivaan pilviä ja ottaa pienet nokkaunet. Mies kellahti selälleen heiniin ja alkoi laskemaan taivaan pilvilampaita kun hänen katseensa osui pieneen ja pehmoiseen kissanpentuun joka kuikuili katseellaan ympärilleen heinäkuorman päällä. Mies ei tahtonut säikäyttää kissaa vaan oli niin kuin ei olisikaan, nukkui koiran unta toinen silmä suljettuna, toinen avoinna seuraten kissanpennun suunnitelmia.
Osa9Kissanpentu oli löytänyt kodin ja sillä oli jäljellä vielä kaikki kissan yhdeksän elämää. Vain hännästä puolet pentu oli menettänyt taistellessaan suuren kotkan kynsissä. Töppöhännälläkin pärjäsi hyvin, hännästä oli jäljellä sentään puolet ja sitä pystyi heiluttamaan aivan sopivasti ja kun pientä kissaa pelotti se pörhäytti hännän tuuheaksi kuin pölyhuiska.
- Hah hah hah hoh hoi oletpas sinä nyt taas niin mahtavana! Minun mielestäni tuo sinun häntäsi on kuin kanilla paksu töppö hieman vain lyhyempi mutta yhtä puuhkea. Häntä on oikein hieno.
Mies nauroi ja silitti pientä kissaa joka oli unohtanut pelkonsa ja kiehnäsi tyytyväisen luottavaisena kehräten miehen pohjetta vasten. Lempeästi kissa puski päällään miehen villasukan vartta.- Minä hörppään tästä lautaselta nämä kahavit ja otan sikuria päälle se riskaa... sitten saat herkkuruokaa ennen kuin lähdetään katsomaan Pollea.
Mies jutteli lempeästi kissalle ja hipaisi kädellään kissan pehmeää turkkia.
- Olet sinä vain niin lempeä ja kaunis kissa. Ajattelin että sinun nimesi voisi olla Viiru, niin kuin siinä Viirussa ja Pesosessa jota lapsenlapset haluavat aina katsoa yhä uudelleen ja uudelleen. Nehän me olemme, sinä ja minä täällä vanhalla tuvalla kahdestaan.
Niin tarinan pienestä kissasta tuli Viiru ja se oli oikein tyytyväinen saamaansa nimeen.
Osa10Joulukuiset päivät etenivät pääksytysten ja vanha mies nimeltä Kalle ja kissa Viiru kujeilivat keskenään ja pitivät toisilleen seuraa. Yksinäisyyttä oli Kalle-papan elämässä ollut aivan riittämiin. Moni hänen ystävistään oli jo ajan saatossa kuollut eikä uusia ystäviä ollut helppoa saada. Varsinkin kun asui sivussa infrakeskuksesta ja maailman metelistä. Kissalle riitti että sai käpertyä Kallen jalkopäähän nukkumaan päiväunien aikaan ja kivuta olkapäälle nukkumaan ja kehräämään öisin. Viiru tiesi että Kallen olkapäätä vihmoi ja jomotti öisin. Aamukahvit juotiin kukonlaulun aikaan vaikkei kukkoa enää vuosikymmeniin ollut olemassakaan. Aamutv:stä mies ja kissa seurasivat päivän uutisia ja maailman menoa. Aamun valohippusten kajastaessa maailmaan taianomaisella syvän sinisellä sävyllä tallipolulle ilmestyivät kahdet jäljet, työmiehen saappaat ja kissan tassut. Hevonen hirnui tallissa aamuisen tervehdyksen ja kuopi etujalallaan odotellen kauroja ja heinäsylystä. Joulukuiset päivät etenivät tasaisen rauhallisesti.Osa11Elämä oli tasaisen kaamoksellista ja ihanaa kunnes harmonia rikkoontui. Kalle-pappa oli jo jonkin aikaa valitellut vihmovaa tunnetta rinnassaan ja arveli sen olevan täysin vaaratonta.
Osa11Elämä oli tasaisen kaamoksellista ja ihanaa kunnes harmonia rikkoontui. Kalle-pappa oli jo jonkin aikaa valitellut vihmovaa tunnetta rinnassaan ja arveli sen olevan täysin vaaratonta.
- Mikäpä se pahan tappais...
Mies myhähti ja hymyssä suin silitti Viirua, kissaa joka huolestuneena katsoi rakastamaansa ihmistä. Kissasta tuntui ettei kaikki ollut kohdallaan. Jotain oli muuttunut miehen olemuksessa mutta kissa ei ymmärtänyt mitä ja miksi. Olisiko jokin vieras vaate tai haju... Kissa ei osannut puhua ihmisten kieltä eikä sen vuosi voinut kertoa ihmetyksestään miehelle. Aamu ja päivä vilahtivat ohi nopeaan tahtiin. Jouluvalmisteluita oli tehty ja hoidettu arkiset askareet. Viimeisenä asiana kissa ja mies olivat hakeneet polttopuita navetan päädyssä olevasta halkoliiteristä. Yht`äkkiä kissa tunsi taas kummallisen häivähdyksen, kuin jokin sähköinen olisi kulkenut läpi sen raitaisen olemuksen ja samassa hetkessä kuului valtaisa rymähdys kun vanha mies kaatui tiedottomana päistikkaa lattialle. Puhelinluuri oli pudonnut hänen kädestään ja esineestä kuului taukoamatta... - haloo... haloo... pappa! Haloo pappa oletko sinä siellä? Viiru ei tiennyt mitä tehdä. Surkeasti se alkoi maukumaan säälittävän itkuisella äänellä miehen vieressä ja painoi koko kissanolemuksensa miehen rintaan kiinni kehräten ja pöristen samalla puskien päällään miehen olemusta.
- Apua! Pappa ei vastaa...tai vastasi mutta siten tapahtui jotain eikä hänen puhetta kuulunut. Siellä on ääni aivan kuin joku itkisi...
Seuraavassa hetkessä puhelin sulkeutui ja tuvan täytti hiljaisuus lukuunottamatta kaappikellon raksutusta tai kissan hyrisevää kehräystä.
Osa12Viiru-kissa ei antanut periksi. Sillä oli tallella kaikki kissan yhdeksän elämää joten se oli aivan varma siitä että ihmisilläkin olisi useampi elämä. Kissa painautui miehen rintaa vasten ja kehräsi. Välillä kissa kohottautui ylös ja leipoi tassuillaan pehmeän päättäväisesti miehen rintaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen kissa tunsi häivähdyksen tassujensa alla kun papan sydän alkoi uudelleen lyödä. Mies liikahti ja siristi silmiään ja vaikersi peloissaan
- mi-mitä tapahtui... kompuroin...
Seuraavassa hetkessä mies vaipui takaisin unenomaiseen tilaan. Pieni kissa nosti päätään. Talvisen maailman rikkoi lähestyvä ääni. Se oli korvia vihmova. Autojen jarrut kirskuivat. Kuului juoksuaskelia, puhetta, rappusissa ja porstuassa tömisteltiin. Viiru pelästyi vieraita ääniä niin että kipusi kauhuissaan uunin pankolle piiloon. Seuraavassa hetkessä koko Kalle-papan pieni tupakeittiö oli täynnä ihmisvilinää ja kahisevia vaatteita. Kummallisen näköisiä olentoja värikkäissä vaatteissaan eikä olentojen päässä näkynyt muuta kuin silmät. Nenää ja suuta kissa ei nähnyt. Järkyttynyt Viiru katseli kuinka hänelle rakasta ihmistä nostettiin kummalliseen sänkyyn ja valtaisan kolinan ja puhesekamelskan saattelemana lähdettiin kuljettamaan ulos tuvasta. Kissa keräsi kaiken rohkeutensa ja pinkaisi ihmisten jalkojen välistä ulos pihamaalle jossa odotti vielä kauhistuttavampi hirviö, peltikasa joka välkkyi valoja! Kissa pakeni sen minkä pienistä kintuistaan pääsi ja pujahti heinäladon oven pielessä olevasta sopivan kokoisesta kissan mentävästä aukosta latoon piiloon. Hetken päästä piha oli autio ja tyhjä. Tallissa Polle rouskutti heiniään tyytyväisen tietämättömänä tapahtuneesta. Vanhalla hevosella oli huono kuulo eikä se ollut pelästynyt meteliä. Päinvastoin vaimea meteli oli saanut sen muistelemaan voitokkaita kilpahevosaikoja.
Osa 13Pienen kissan koko sydämen valtasi epätoivo. Kaikki se rakkaus ja huolenpito mistä kissa oli saanut nauttia Kalle-papan luona oli poissa. Seurana hänellä oli vain vanha hevonen ja pari vikisevää tallihiirtä. Onneksi Viiru oli ennättänyt päästä talliin sisälle asti ettei jäänyt ulos pakkaseen. Murisevan ja valoja vilkkuvan otuksen mentyä Viiru oli kuullut kuinka askeleet lähestyivät tallin oviaukkoa. Raollaan oleva tallin ovi läimäistiin kiinni ja kissa kuuli enää vain oman pienen sydämensä hätääntyneen pamppailun ja vanhan hevosen huokailut sekä heinien rouskutuksen. Keskellä yötä pieni kissa heräsi. Viiru oli kiivennyt karsina-aidan päältä hevosen lämpimään selkään nukkumaan. Polle ei hätkähtänyt kissan kevyttä painoa vaan verkkaisesti nukkui seisaaltaan – kuten hevoset tekevät ja vaihteli harvakseltaan painoa jalalta toiselle. Yllättäin kissa näki jotain hämmästyttävää. Se siristi silmänsä nimensä mukaisesti aivan viiruiksi ja zoomasi katsettaan poikki tallin harmaan käytävän. Samassa Viiru näki kaksi hassunkurista pikkuruista tonttua jotka kisailivat keskenään nauraen. Kissa ei saanut pienten tonttujen puheesta muuta selvää kuin että tyttötonttu virkkoi poikatontulle vakuutellen – kaikki selviää... joulu o pian... hyvin tässä käy... täytyy vaan uskoa ihmeisiin.
Kissa yritti saada selvää tonttujen keskustelusta mutta toimi samalla hipihiljaa. Kissa ei halunnut paljastaa piilopaikkaansa kenellekkään.
Tontut viittilöivät käsillään ja keskustelivat. Samassa toinen heistä sihahti:
- Joku tulee!
Molemmat tontut piiloutuivat tallihuoneen perälle.
Ovesta sisään astui pitkän huiskea poika ikävuosiltaan alle kahdenkymmenen.
Polle... vanha ystäväni.. oletko se tosiaan sinä...
Anteeksi kun olen ollut niin ajattelematon etten ole tullut käymään luonasi.
- Sinä olet Juken ritariratsu.
Poika tokaisi ja alkoi rapsutella ystävällisesti Pollen kaulaa. Hevonen hörähti hyväksyvästi ja kyhnytti pojan kylkea turvallaan.
Osa 14
Kalle-pappa heräsi sairaalassa. Hänen olonsa oli sekava. Häikäiseviä valoja joka puolella ja metallin kylmä kolina kun sairaanhoitajat kolisuttivat kärryjään potilaan luota toisen luokse. Valkoiset pitkät takit päällä aavemaiset lääkärit tulivat yllättäin sängyn viereen tarkastamaan papan kuntoa.
- On tämä kuin katsastuksessa olisi... vai mikä lie remppa... tyhjänpäiväistä.
Kalle-pappa tivahti kun hänen luokseen tuli lääkärin mukana lauma innokkaita kandeja.
- Kuulkaas nyt... tämä kaikki on vain teidän parhaaksenne... teillä oli sairaskohtaus... teidät löydettiin tiedottomana makaamasta kotoanne... muistattekos...?
Lääkäri jatkoi melankolisella tavuttavalla äänellä.
Kalle-pappa nyökkäsi myöntymisen merkiksi ja vaikeni. Olkoon, hän ajatteli, sumea muistikuva papan päässä kirkastui vähitellen ja jotain siitä muistikuvasta vielä puuttui.
- Viiru!
Kalle-pappa parkaisi surkealla äänellä.
- Viiru... mitä sentään... ettekai te käytä jotain kiellettyjä aineita... huumeita... lääkkeitä...?
Yksi kandeista parahti.
- Mitä te nyt höpäjätte? Minä puhun minun kissasta, tämän vanhan miehen ystävästä. Missä minun kissani Viiru on?
Kalle-pappa parahti surkeana.
- Hoitaja. Selvittäkää oliko hänen kotonaan kissa? Kalle puhuu kissasta nimeltä Viiru.
Lääkäri nyökkää merkitsevästi nuoreen hoitajaan päin ja kirjoittaa sen jälkeen kynällä paperin reunaan.
- Kuulkaas arvon lääkäri. Kyllä minä tiedän että minulla on kissa. Ja on minulla hevonenkin vanha kunnon Polle tallissa. Huolehtikaa siitä että joku käy hoitamassa eläimeni etteivät kuole nälkään. Ei minulla ole aikaa täällä sairaalassa turhan panttina maata. Kuinka kauan minä olen ollut täällä?
Kalle jatkaa tivaamista.
. - Neljä päivää.
Melankolinen lääkäri vastaa ja poistuu seurueensa kanssa seuraavan potilaan luokse näkösuojasermin toiselle puolelle. Kalle makaa sängyssä huolen murtamana.
- Vielä minä tästä nousen.
Osa 15Lapset Mirkku, Mikko ja Maikki olivat innoissaan vanhasta mummolasta. Hei eivät olleet käyneet mummolassa kuin viimeksi aivan pieninä nyytteinä eivätkä muistaneet vierailusta mitään. Kaikki mummolan pihapiirissä oli uutta ja jännittävää. Lasten vanhemmista äiti yllätettiin usein tuijottamassa eteensä ajatuksissaan. Hänen mielessään pyöri paljon kaikenlaista. Lapsuuden ja nuoruuden muistoja ja suru niitä kaikkia kadotettuja hetkiä kohtaan joita ei enää takaisin saisi. Maija mietti paljon sitä kuinka hän oli nuorena lähtenyt kotoaan. Hän oli käytännöllisesti katsoen karannut kotoa silloisen poikaystävänsä nykyisen miehensä matkaan.
- Kuinka kiire minulla olikaan kasvaa aikuiseksi vaikka hädintuskin olin nuoruutta kokenut.
Maija mutisi ja puisteli päätään. Hänen äitinsä oli kuollut joitakin vuosia aikaisemmin ja isä oli ollut siitä alkaen yksin kotitalossa asumassa. Aina he olivat soitelleet sen verran kuitenkin että yhteys säilyi mutta miksi oli ollut aina niin kiire ettei ollut ennättänyt poiketa. Tiesihän Maija syyn siihen mikä etäisyyden oli tehnyt mutta ei hän oikeastaan enää edes muistanut mikä välirikon aiheutti. Aika oli kulunut turhan nopeasti. Maija huokaisi ja poimi käsiinsä vanhan valokuva-albumin kirjahyllystä. Hän selaili sitä siinä samalla käsissään kun vilkuili ulos ikkunasta pihalla leikkiviä kolmea lasta. Vanhin lapsista Juke oli lähtenyt käymään keskustassa kaupassa. Nuoremmat lapset leikkivät lumisella pihamaalla. Perheen iso paimenkoira seurasi lapsia ja tökki heitä leikkisästi lumisella kuonollaan. Maija huokaisi syvään. Hän tunsi rinnassaan kummallisen piston.
- Minä kuulun tänne.
Osa 16Parin päivän ajan katseltuaan piilostaan lasten leikkiä pihamaalla tallin ikkunasta Viiru uskaltautui ulos. Varovasti pieni kissa tassutteli vasta sataneessa lumessa. Viirun tassuanturoissa nipisteli pakkanen ja pelko kipristeli sen mahanpohjassa mutta uteliaisuus ilakoiviin lapsiin vei voiton. Viirulla oli maha täynnä sillä lasten äiti oli kuunnellut Kalle-papan puheet kadonneesta kissanpennusta ja kuljettanut lapsilta salaa talliin kissalle maistuvaa evästä. Viiru ei kuitenkaan ollut vielä varma siitä uskaltaisiko hän näyttäytyä kenellekään ihmiselle. Yht`äkkiä kissa tunsi puhalluksen niskavilloissaan. Heti sen perään joku yskähti kissaraukan selän takana.
- Anteeksi nyt vain mutta sinä olet kyllä pienin kissa mitä minä olen kuuna päivänä nähnyt... vuh.
Viiru kääntyi pelästyneenä katsomaan taakseen ja näki suurimman ja karvaisimman olennon mitä oli koskaan nähnyt. Kauhuissaan kattiraukka jähmettyi paikoilleen eikä uskaltanut liikahtaa hitustakaan. Vapisevalla äänellä kissa kuitenkin yritti hieroa tuttavuutta jättikoiran kanssa.
- miu vaan... en tunkeile luoksesi jospa antaisit minun olla... en halua että sinä syöt minut.
Pieni kissa aneli ison koiran edessä.
- Väh hau... mistäs sinä moista olet keksinyt? En iske sinuun hampaitani, en ole mikään barbaari. Minussa on vissi ero maalaisiin latokoiriin,,, minä olen sivistynyt kaupunkikoira. En syö kissoja.
Osa 17Mirkku ja Maikki eivät huomanneet vahtikoira Pojun touhuja mutta nuorin lapsista Mikko huomasi. Tytöt laskivat pulkkamäkeä kun Mikko loittoni heistä ja käveli Pojun selän taakse. Iso koira istui tallin nurkalla pää painuksissa eteensä tuijottaen ja sen suuri puuhkamainen häntä heilui tahdissa pöllyttäen puuterimaista vastasatanutta lunta. Määrätietoisesti Mikko asteli koiran viereen ja hämmästyi näkemästään. Siinä se istui – pieni kissa.
- Tytöt tulkaa katsomaan! Täällä on joku pieni ja pehmeä...
Tytöt eivät kuulleet pikkuveljensä sanoja kikatuksen lomasta. Heidän vaatteensa olivat jo aivan märät lumileikeistä mutta siltikään he eivät malttaneet lopettaa. Pieni poika ja kissa tuijottivat toisiaan hetken sanomatta mitään. Jokin pienen kissan sydämessä kehotti luottamaan. Tämä ihminen oli paljon pienempi kuin Kalle-pappa mutta hänessä oli silti jotain luottamusta herättävää. Samassa hetkessä tuulenpuuska nostatti lumienkelin ilmaan . Pienen tuulenpuhallus hetken verran Viiru-kissa ja Mikko-poika näkivät hänet.
-Oi sinua... oletko sinä aivan kylmissäsi täällä... voi kissa raukka...
Mikko sanoi ja silitti Viirun päätä. Pieni kissa suli kaikesta pelosta ja jännityksestä. Hän tiesi että poikaan voisi luottaa. Lapaskäden kosketus tuntui niin suurenmoisen hyvältä. Samassa hetkessä pojan luokse saapuivat kaksi tyttöä.
- Miksi pikkuveli on täällä?
Mirkku aloitti ja jatkoi sitten:
- Sinä tiedät ettet saa mennä näin kauas siskojen luota. Susi sinut pian nappaa pihasta!
Samassa hetkessä kummankin siskon katse laskeutui alas pieneen kissaan joka kiehnäsi ja kehräsi heidän veljensä jaloissa.
- Saanko minä?
Maikki kysyi ja odottamatta vastausta nosti Viirun ylös syliinsä ja lapset lähtivät yhdessä tuumin kulkemaan pappalan taloa kohti. Yksikään lapsista ei muistanut kopistella lunta vaatteistaan pois kun he rymistivät sisälle taloon ja suoraan porstuan kautta tupaan.
- Ketäs sieltä tulee tuollaisella ryminällä?
Maija äiti kysyi naurussa suin ja kääntyi lasten puoleen.
- Katso äiti mitä me löysimme!
Lapset huusivat yhdessä tuumin. Poju-koira oli myös lyöttäytynyt samaan poppooseen varmistamaan että lapset saisivat tahtonsa läpi. Koira katsoa napitti viisain kaikkitietävin silmin vuoroon kissaa ja vuoroon Maija-äitiä silmiin.
- Voi ihmettä!
Äiti Maija henkäisi ja nosti kissanpennun lumisten lasten lapasista käsiinsä ja ylös rintaansa vasten.Maija jatkoi:
- Tämän täytyy olla Kalle-papan kissa. Ensin kaikki luulivat sairaalassa että pappa hourailee, ettei oikeasti ole mitään kissaa mutta tämähän on toden totta kissa. Ihan oikea. Pieni ja sievä.
-Äiti! Äiti!Kissa muuttaa nyt tänne sisälle meidän kanssa! Kenen vieressä pikkukissa saa nukkua? Mikä sen nimi on?
Lapset huusivat kuorossa. Poju-koiraa nauratti lasten intoilu. Koirat osaavat nauraa sisäänpäin huomaamattomasti. Koira kyllä tiesi kenen viereen puuhkahännän lämpöön kissa tulisi yöksi nukkumaan.
Osa 18Päivät kuluivat ja Kalle pappa kuntoutui sen verran että kotiin pääsystä pystyi puhumaan virkaintoisten lääkäreiden kanssa.
-Te ette voi lähteä kotiin ilman meidän lupaamme, hetkinen hetkinen, mihinkäs te nyt menette... minulla on vielä lääkärikierto kesken ja nyt on teidän vuoronne...
Lääkäri yritti sanoillaan tavoittaa turhaan Kalle pappaa joka huitaisi kädellään väheksyvästi ja poistui jo huoneestaan ennen kuin lääkäri ehti kissaa samoa! Niin sehän on sanonta mutta Kalle-papalle totta, hänellä oli niin ikävä Viiru kissaa ja Polle hevosta ja iso huoli että miten kaikki järjestyisi. Joulukin olisi kohta ja pappa tahtoi kotiin, yksinäisyys olisi siunaus kaikki yli innokkaiden hoitajien, lääkäreiden ja muiden viranomaisten jälkeen. Vaimon poismenon jälkeen Kalle oli halunnut olla yksin. Tytär Maijan kanssa oli harvakseltaan soiteltu ja kuulumisia vaihdeltu mutta ei hän oikein osannut muuta kun vaimo oli eläessään aina halunnut hoitaa kaiken.
Osa 19
Maija äiti kurkisti ikkunasta pihamaan yli. Kotitie oli tyhjä. Yksinäinen lintu lennähti pihamaan poikki mutta muuten oli hiljaista. Kahvinkeitin porisi keittiösopen nurkassa ja pöytä oli katettu sievästi. Lasten tekemiä joulukoristeita oli siellä täällä ympäri tupaa ja pieni kuusi nökötti omalla perinteisellä paikallaan. Tuvassa oli oikein soma jouluisen odottava henki.
Viiru-kissa tavoitteli käpälällään kuusen alaoksalta roikkuvaa koristeköynnöstä. Maija-äiti huomasi sen ja käveli määrätietoisesti tuvan lattian poikki kissan luokse.
-Ei Viiru! Siitä et edes haaveile! Täällä on nopeasti täys kaaos jos kissa toteuttaa oman mielitekonsa.
Maija torui kissaa ja nosti sen syliinsä. Kissan karva oli sähköinen ja rätisi maijan silittäessä sen turkkia. Viiru pörryytti kehräten, pieni kissa ei ollut enää niin pieni, vähän kasvanut – omasta mielestään valtavan iso kissa vaikka tosiasiassa pieni se oli vieläkin – ainakin puolikkaan hännän mitan pienempi kylän muita kissoja mutta sitäkin suuremmalla sydämellä varustettu onnellinen kissa.
Vintin rappusista kuului supinaa ja tömistelyä. Lapset kiirehtivät tupakeittiöön.
-Joko?! Me herättiin! Ei malteta enää odottaa!
Mirkku ja Maikki toistivat yhteen ääneen. Mikko painoi pienen nenänsä ikkunaruutuun ja tuijotti tarkkaavaisena pihalle. Hetken kuluttua poika alkoi hyppiä innostuneesti samalla hihkuen:
-Nyt tulee!
Maija kurkisti pihamaalle uudestaan, samoin tytöt ja kissa.
-Nyt on kiire! Tätä hetkeä varten kaikki valmiina... missä Juke?
- Äiti, Juke nukkuu vintissä Pojun kanssa. Ei me saatu hereille.
Tytöt toimittivat.
- Menkää uudestaan ja huutakaa isoon ääneen että kaikki paikalle nyt!
Maija-äiti komensi.
Lapset juoksivat yläkertaan innoissaan huutaen ja saman tien takaisin tupaan. Ensimmäisenä saapui paimenkoira Poju haukahdellen ja läähättäen. Viimeisenä lasten perässä tupaan saapui vielä silmiään unesta hieroskeleva Juke jonka kasvoista paistoi samanlainen ilo kuin pienemmillä sisaruksilla.
Tuttu henkilöauto saapui pappalan pihaan. Lasten isä Pekka nousi ensimmäisenä ulos autosta. Hän venytteli hetken selkäänsä ja oikoi sitten käsiään. Samalla hän kiiruhti avaamaan autosta vänkärinpuolen oven. Kalle-pappa nousi autosta Pekan avustamana. Hetken hän tähyili ympäri pappalan lumista pihamaata ja huiskaisi kädellään tervehdyksen tallin sivussa haassa heinää rouskuttavalle vanhalle hevoselle. Pekka ja pappa tuntuivat juttelevan vuosikymmenten tarinat samalla kun he valuivat verkkaista askellusta pihan poikki. Pappa joka oli muutoin aina niin omatoiminen ja jääräpäisen itsenäinen hyväksyi Pekan auttavan käden ja käsikynkässä miehet kapusivat talon portaat kopistellen samalla lumia ulkojalkineistaan. Tuvan ovi raottui...
- Hurraaa!
Kaikki tuvassa olijat huusivat yhteen ääneen:
- Tervetuloa kotiin pappa!
Siitä alkoi perheen joulu jo aaton aattona. Kaikki olivat onnellisia papan kuntoutumisesta. Suuria päätöksiäkin oli tehty. Pekka jäisi hoitamaan kaupunkiin arkisin töitä ja omakotitaloa mutta muu perhe asettuisi asumaan pappalaan papan tueksi ja turvaksi. Paitsi Juke joka oli hakenut opiskelupaikkaa Etelä-Suomesta. Moni asia muuttuisi mutta seikkailut on tehty elettäviksi ja elämä on niitä täynnä kun vaan osaa nähdä ne ja uskaltaa elää. Viiru kissa nukkui lämpimässä leivinuunin pankon päällä. Se oli äärimmäisen onnellinen kissa. Mikään maailmassa ei ollut sille yhtä tärkeä kuin sen oma perhe, ihmiset, eläimet, kaikki.
Hyvää Joulua!
Anu Elovaaran Tunnetaide - taito tuntea taiteillen
22.11.2023 20:27
Olen saanut kohdata työssäni taiteen parissa paljon ihania ihmisiä. Jokainen heistä on yhtä arvokas. Ihmiselämään mahtuu paljon tunnetta. Kaikki ei ole aina ruusuilla tanssimista mutta eteenpäin me menemme sanoi mummo lumessa. Satu mummona satuilen kaiken ikäisten lasten kanssa. Aikuisille ei ole ikärajaa. Värit ovat sielun tunne-kartta.
Anu Elovaaran Tunnetaidemaalaus kaiken ikäisille.
20.11.2023 12:35
Tunteet ovat elämän suolan, opaskartta ja aielunmaisema. Värit ovat niiden ilmentymä. Sielun värikartta.
Julisteen maalaus tuokio on jo mennyt mutta kalenterissani on jonkin verran tilaa yksilö- tai ryhmä tunne maalaukseen sekä lasten sadutukseen.Varaathan pian omasi!
20.11.2023 12:17
20.11.2023 12:03
Kulttuurikasvatus satuhetki
Anu Elovaaran roolihahmo satumummo
20.11.2023 11:52
Kiertue oli viime viikolla. Juliste on siis vanhentunut ja laitan sen nyt vasta tänne koska sadutus oli tilaustyö. Oman satuhetkesi varmistat varaamalla ajoissa. Asiakkaani ovat lapsista aikuisiin ja ikähaitari kaikenikäisille. Tähän mennessä nuorin 2viikkoa vanha ja vanhin 93-vuotias. . Räätälöin taide hetken asiakkaan toiveiden mukaiseksi.
20.11.2023 11:45
Viime viikko oli huikea. Anu-satumummo kiersi useamman päiväkodin ja tapasi valtavasti ihania lapsia iältään 0-3v, mukaan lukien päiväkotien ihanat tädit. Valmistauduin kiertueeseen virkkaamalla ystäväni mummelin (Luca antoi nimen) ketun ja saukon. Teimme yhdessä taidetta, teatteria, musiikkia ja kuvataidetta sillä kulttuuri on kaikkea sitä yhdessä ja erikseen. Jos tiedät tahon jolla olisi vastaavaa tarvetta, oli kyseessä sitten varhaiskasvatus, koulu, hoitolaitos, yksityinen taho, Anu-satumummon voit tilata soittamalla minulle tai lähettämällä sähköpostia. Hymyillään kun tavataan!
11.11.23 Anu Elovaaran maalauksia
11.11.2023 15:52
Pakkasta koko päivän kuusi astetta. Kylmän puiseva keli joka kolottaa nivelissä. Lauantai ja vapaata mutta silti kiire sydämessä. Ensi viikolla on töissä kovin kiireistä ja erilaista. Kerron siitä sitten tuonnempana. Oheisen muotokuvan olen maalannut arpajaisvoittona. Elokuussa 2022 Nivalassa oli Maatalousnäyttely. Minulla oli siellä taidetta esillä ja arpajaisvoittona muotokuva. Taulu on akryyliväreillä maalattu ja kooltaan 55X65cm.
9.11.23 Koiran muotokuva tilaustyö. Derwent kynät ja Mi teintes paperi.
9.11.2023 11:50
Viimeisin koiran muotokuva tilaustyö. Asiakas valitsi tekniikaksi värikynät. Oli oikein virkistävää tehdä akryyli maalausten ja akvarellien jälkeen taas värikynillä. Jouluksi vielä ehtii jos lukijoilla on muotokuvan tarvetta.
9.11.23 Väriläiskä-boncho isoäidin neliöistä
9.11.2023 11:44
Tänä syksynä olen innostunut virkkaamaan. Koko elämäni ajan olen ajatellut etten ikinä opi virkkaamaan yhtään mitään. En ole uskaltanut edes yrittää. Pikkuhiljaa aloin kokeilemaan ja sitä myötä nälkä onnistumiseen kasvoi. Tein vaan omaksi ilokseni neliöitä joista en sen kummemmin ajatellut tekeväni oikein mitään mutta tässä tämä kuitenkin on - oman näköiseni Väriläiskä-boncho! Muistutuksena kaikillle, jos oikein kovasti tahtoo jotain niin täytyy uskoa itseensä ja yrittää. Ihmeitä tapahtuu.
9.11.2023 11:38
Marraskuinen keskiviikko 8.11.2023
8.11.2023 13:57
Ulkona sataa lunta. Tälle aamua on ollut jos jonkinlaista hommaa. Tulevien taidetyöpajojen mainosten suunnittelua, oppituntien suunnittelua, joulukuukin jo siintää mielessä. Hätäiseen kävin kuopukseni koulupalaverissa. Kuppi kahvia nassuun ja kohta taasen meen. Ulkona sataa lunta. Onneksi tulee vähän valkoista maahan, muuten on niin synkkää ja pimeää että kun ajelen työpäivän päätteeksi kotiin niin musta maa nielee kaiken valon ja näkyvän. Tulostimesta loppui muste. Vielä pari minuuttia ja on taas mentävä. Yks päivä ostin vihdoin itselleni termospullon kuumaa vettä varten. Monen koulun reissu opettajana on ihan kiva juoda siirtymä kilometrien aikana teetä.
27.9.2023 Syyskuu on lopuillaan
27.09.2023 06:43
Syksyinen tervehdys ystävät! Syksy on jo pitkällä. Kuopus on aloittanut esikoulun ja minulla on töitä vaikka muille jakaa. En valita sillä pidän työstäni lasten opettajana kovasti.Yksikään työpäivä ei ole samanlainen. Työn lisäksi tietenkin kaikkein tärkein on perhe, puoliso, lapset, lapsenlapset. Harrastuksina ykkös jutut soittaminen kitaralla sekä pianolla ja hevosten kanssa touhuaminen. Luca on innostunut ponista joten olemme tehneet yhdessä. Unohtamatta mökkiä! Se on meidän perheen yhteinen juttu! Kesän lopulla sovimme että mökille lähdetään jokaisena viikonloppuna. Harmiksemme se ei ole onnistunut. Minulla ainakin on ollut hurjan hektistä työn aloittamisen osalta. Uusia töitä ja uusia lapsia. Onneksi mukana on myös ennestään tuttua.
Syyskuu on ollut lämmin. Eilenkin oli vielä kuusitoista astetta lämmintä ja tuulen henkäys etelästä. Pari päivää sitten piipahdin mökille ja kävin uimassa. Harvoin tähän aikaan vuodesta on niin lämmintä vettä. Ehkä parempi sanoa siedettävää vettä.
Kello lyö pian seitsemän aamulla. Täytynee hörpätä vielä kupillinen kahvia ja herättää Luca kouluun.
Anu Elovaara malli, muotokuva, xxlmalli, aikuinen malli, black and white photography, portrait
18.05.2023 15:45
18.05.2023 15:35
18.05.2023 15:32
Anu Elovaara muotokuva, Malli,xxlmalli,aikuinenmalli
model, plussizemodel, portrait,
18.05.2023 15:26
18.05.2023 15:19
18.05.2023 15:17
18.05.2023 14:55
18.05.2023 14:53
18.05.2023 14:43
Dammisaaren Rapumajan Voikukkajuhla 28.5.2023
Mainosten tiedosta poiketen, en ole työpajan vetäjänä mukana tapahtumassa. Olen ollut mukana Voikukka-pilotissa vetämässä taiteellisen puolen keskusteluita ja ©oheiset tapahtuman mainos ja ohjelma .
18.05.2023 13:34
18.05.2023 13:32
Pääsiäinen 2023
10.04.2023 10:46
Super mahtavaa Pääsiäistä jokaiselle! Tämän pääsiäisen kruunaa upea kuutamo. Pitkänä perjantaina sinisen hämärän laskeutuessa iltataivaalle kuu oli väriltään uskomattoman upea kullan oranssin sävyineen. Sillä hetkellä minulla ei tietenkään ollut kameraa käsissäni mutta pyrin maalaamaan näkymästä taulun myöhemmin. Kaiken kruunasi uudet silmälasit joita olen jo odottanut tovin. Vanhat kunnon pantterisankaiset silmälasit katosivat johonkin hiihtolomalla. Todennäköisesti ne putosivat reissussa takintaskusta.
Joutsenet saattoi myös täysikuu kotiin takaisin. Joka vuosi nuo upeat tarunhohtoiset linnut saapuvat huvilan rantaan täydenkuun aikaan. Olemme saaneet seurata lintujen soidin puuhia aivan vierestä. Iltahämärissä ja aamuvarhaisella olen kuullut myös kuinka kauempana kettu huutaa puolisoa kutsuen. Perhosiakin on näkynyt. Ne ovat heränneet ja karkeloivat sirosti lennellen huvilan terassin aurinkoisella puolella jossa lämpötila päiväsaikaan on kohonnut korkeimmillaan kuuteentoista asteeseen. Näin varhaisille perhosille lentely on vielä kuoleman tanssi kun ei ruokaa ole missään ja yöpakkaset kangistavat pienen hyönteisen.
Toisena pääsiäispäivänä saan vihdoin valmiiksi kertomukseni, vaikka loma on jo lopuillaan. Uskon että jokaisella teillä lukijalla on myös ollut hyvä pääsiäisloma omilla tahoillanne. Onneksi järjestyi ”kotimies” huolehtimaan kodista ja muutenkin kaikki osaset loksahti paikoilleen joten tämä Pääsiäinen vietettiin mieheni Ilkan kanssa kahdestaan hempeillen
10.04.2023 10:34
28.3.23Isoäidin onnen hetkiä ja runoja elämästä
28.03.2023 11:27
28.03.2023 11:25
Elämässä
on paljon enemmän
kuin uskallan nähdä tai kokea
Tähän hetkeen.
Vähemmällä kokemuksella
olisin jo jäänyt suljetulle asemalle.
Mummous
tekee minusta naisen
jolla on elämänkerta kirjoitettavana
Entisaikaan naiset polttivat päiväkirjansa
rakkaudesta -vai kerran elämässä -
avioliittoa kohtaanKertaus on
opintojen äiti.
Säästetty sukupolvi
kantapään kautta opilta.Päiväkirja on
avoin
elämänkoulu
rakkaudesta -vai kerran elämässä -
avioliittoa kohtaan
Kertaus on
opintojen äiti.
Säästetty sukupolvi
kantapään kautta opilta.Päiväkirja on
avoin
elämänkoulu
avoin
elämänkoulu
25.3.23 Isoäidin neliö vauvan peitto valmistui talviajassa
25.03.2023 12:28
Ihana aurinkoinen maaliskuinen sää ja ensi yönä vaihdamme kellot taas kesäaikaan. Itse olen sitä mieltä että talviaika on se luontainen ja voisimme jatkaa sen mukaan koko vuoden. Onneksi on vastassa sunnuntai eikä työviikko. Kellon aika siirto on helppo unohtaa.
Tänään sain valmiiksi nuoremman lapsenlapseni pikku prinssin peiton. Olen tehnyt sen virkkaamalla isoäidin neliöitä. Kukkaiset isoäidin neliöt jätän vielä odottamaan seuraavaa peittoa jonka teen prinsessalle ja Lucalle on myös tulossa oma peitto hänen omien toiveidensa mukaan ja tietenkin unohtamatta Ronia.
Virkkaaminen on hauskaa ja siihen saa upotettua kaikki lankakerien jämät. Itse käytin vauvan peitossa pohjana valkoista perus väriä ja sen lisäksi monia eri värisävyjä. Vauvat tunnetusti tykkäävät väreistä ja toivon että saan häneltä hymyn työpalkaksi.
24.3.23 Virkattuja auringonkukkia ja kaalikeittoa
23.03.2023 07:41
Huomenta vaan kaikille.
Se tunne kun herää aamulla puoli kuudelta ja pimennysverhojen lomasta hiipii kotiin aamun kajo. Näin aikaisin jo näin valoisaa. Tunne on joka vuosi yhtä upea. Talven selkä on taittunut niks naks ja poks ja voimme elää kevättä täysin rinnoin. Vielä näin viiden kymmenen rajan ylittäneenäkin jaksaa innostua vaikka nuorena sen tunsi kuinka mahla virtasi suonissa. Miehenikin ylitti hiljattain 50 virstanpylvään joten yhdessä käydään käsikkäin samaa ikä vuosikymmentä.
Rakastan näitä aamuja kun muu perhe vielä nukkuu ja on hiljaista. Päivällä leipätyössäni opettajana lasten äänet täyttävät luokkahuoneet ja rakastan kyllä sitäkin mekkalaa mutta aamun hiljaisuudessa on hyvä ladata omia henkisiä akkuja. Onneksi menin ajoissa nukkumaan hyvän mielen kanssa sillä vihdoin opin tekemään yhden tietynlaisen auringonkukka virkkaus mallin! Laitan kuvan siitä tämän kirjoitukseni mukaan. Virkkaamista vasta opettelen joten monen yrityksen erehdyksen ja purkamisen jälkeen vihdoin oli se hetki että osasin lukea ohjeen oikein.
Torstai on toivoa täynnä... aamu menee kotona perheen kanssa ja myöhemmin päivällä töihin kahteen kouluun. Tämä viikko menee lasten kanssa keraamisten koristeltavien ruukkujen parissa ja raeruohon alkuja rustatessa, sata ruukkua ylittyy, se on varma!ps. Kaalikeitolla mennään parin viikon ajan ja uskoo ken haluaa mutta nivelkivutkin ovat paljon asettuneet soppakuurilla mutta siitä kerron enemmän toisella kertaa.
20.3.23 Pianonsoittoa väri-ja kuvio nuoteista sekä isoäidin neliöiden virkkausta
20.03.2023 11:08
Hyvää maanantaita jokaiselle tasapuolisesti! Vesi tippuu räystäältä ja jäätikkö löytyy yön aikana sataneen lumen alta. Sen sain tuntea nahoissani kun aamuvarhaisella luistelin meidän pihassa. Hupsista vaan ja kuperkeikkaa mutta onneksi ei kuitenkaan pahasti käynyt mustelmia lukuunottamatta.
Maaliskuu alkaa olemaan lopuillaan. Kevät on aivan käsillä ja se on yhtä ihanaa joka vuosi. Pian on pääsiäinen ja siitä hyppäys vappuun ja sen jälkeen ollaankin jo aivan kesässä, ihan hetkessä ja alkaa kesäloma.
Minulle on tapahtunut paljon ihania asioita. Viime vuoden puolella aukesi ovi mallimaailmaan. Vuosikymmenten haave toteutui vielä näin vanhemmalla iällä. Saatoin loppuun sen mikä nuorena kesken jäi.
Olen tuplamummo! Se on aivan super hyper ihanaa ja olen mummoilemassa maailmalla niin paljon kuin ehdin.
Rakas ihana kuopukseni Luca-Anton on nyt viiden vanha ja teemme yhdessä paljon kaikenlaista. Viimeisimpänä yhteisenä juttuna löysimme väri-ja muoto nuotit ja aloimme yhdessä soittamaan pianoa. Ostin reilu vuosi sitten vanhan venäläisen pianon ja soitin on kovassa käytössä. Väri ja muoto nuottien avulla voi todella oppia helposti soittamaan, toki täytyy olla sävelkorvaa ja tietää miten laulu menee että osaa rytmittää soiton oikein. Kitaraa olen soittanut päivittäin pian kaksi vuotta. Biisilista on pitkä mutta yli kaiken ovat tutut lastenlaulut joita säestän kitaralla Lucan laulaessa.
Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen...Pian saapuvat joutsenet! Käsi sydämellä lupaan ja vannon kirjoitan pian lisää, heippa!
Usein kysytään teenkö vielä käsitöitä. Teenhän minä aina kun ehdin, tässä viimeisin puseroni . Ei ole toista samanlaista aivan uniikkiluomus itselleni, pääsiäinen tulee!Hame on myös ihana jo toista talvea käytössä ja niin suloisen lämmin. Väreistä saa voimaa!
20.03.2023 11:03
Isoäidin neliöiden opettelua virkkaamalla. Täytyyhän tuplamummun osata!
23.01.2023 08:33
Uusia tuulia!
Kuva Studio Elite
17.01.2023 04:08
Hyvää Uutta Vuotta 2023!
9.01.2023 01:52
Hei teille rakkaat ystävät, lukijat ja kanssa kulkijat, mitäpä sitä voi muuta kuin taas huokaista ja ihmetellä että on kuljettu taas vuosi eteenpäin. Jos voisin niin pysäyttäisin mielelläni ajoittain aikamatkan ja nauttisin suurenmoisista hetkistä pidempään. Joitakin kohtia haluaisin kelata taaksepäin, niin hyviä kuin myös huonoja joista jälkimmäisiä jos onnistuisi korjaamaan.Elämäni on kuitenkin ollut suurenmoinen tähän asti enkä vaihtaisi siitä pois päivääkään. Kaiken olen saanut jota olen lähtenyt tavoittelemaan vaikka toisinaan olen ajatellut tavoittelevani kuuta taivaalta tai jotain muuta utopistista mutta kun ihmeisiin uskoo ja luottaa niin ne toteutuvat, se on minun mottoni edelleen.
Syksy 2022 oli vilkasta opiskelun osalta. Suoritin loppuun Kairon instituutin alaisuudessa Tunnetaideterapia-ohjaajan opinnot. Lisäksi kouluttauduin myös Satuhieronta-ohjaajaksi (Koulutus Tarina & Kosketus Oy). Lisäksi osallistuin myös Oulun kaupungin järjestämään Kulttuurin elämys oppaat-valmennukseen.
Politiikassa minut valittiin jatkamaan Perussuomalaiset Naiset ry hallitukseen 2023-2024. Pohjois-Pohjanmaan PerusNaisiin minut valittiin hallitukseen 2023. Vuodet Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piirin hallituksessa ovat takana, kokouksia kertyi paljon ja kilometrejä valtavasti. Politiikka on tärkeää mutta kieltämättä vuosia mukana olleena on ihana rauhoittaa elämä enemmän perheen pariin. Kuntapolitiikassa olen mukana, PS toinen varavaltuutettu ja Hyvinvointi lautakunnan 2 vpj.
Vuosi 2022 avasi minulle uusia mahdollisuuksia eri sektoreilla mutta niistä kerron vasta tuonnempana joten pysykää kuulolla! Digidarling tarjoaa edelleen monipuolista kurssi tarjontaa kuten esimerkiksi Lastenteatteri,monipuoliset taide-kurssit, tunnetaide-ohjaus, satuhieronta-tuokiot,kulttuurielämysopastus. Tulossa mukaan myös paljon uutta. Nivalassa kurssi paikkana toimii Työväentalo Kineva. Kursseja voi myös tilata sopimuksen mukaan yritykset, koulut, päiväkodit, kunnat jne.
<Takaisin blogiin
<Takaisin blogiin
Mäkinen kirjoitti 12.05.2021 08:06:
Olen huomannut huolestuttavan oireen kirjoittelussa.Esim. Teksti tv KIRJOITTAJAT ON MENETTÄNEET OTETTAAN. YMMÄRRÄN ,ETTÄ SILLOIN TÄLLÖIN TULEE JOKIN MOKA. MUTTA ALIN OMAAN HUONOA SUOMEA TAI JOPA ASAAN KUULUMATTOMUUTTA. VIIMEISIN OLI, ETTÄ LUKU OLI VÄHENTYNYT KUOLEMALLA. PITI OLLA KOLMELLA.JOKAINEN TIETÄÄ ETTÄ LUKU VÄHENEE JOS JOKU KUOLEE.MEILLE MAALIKOILLE JA SANASOKEILLE ANNETAAN ANTEEKSI PIENET VIRHEET, MUTTA AMMATTILAINEN, JOKA TEKEE TYÖTÄÄN, EIKÄ OPI ,TARVII OIKOLUKIJAN.
Darling kirjoitti 13.02.2021 13:40:
Kiitos Heinähattu! Mukana ollaan!
Heinähattu kirjoitti 15.01.2021 18:30:
Toivotan hyvää vaalimenestystä!
Darling kirjoitti 12.12.2020 20:27:
Saa tänne kommentoidakin. Välillä on ollut asiatonta kommentointia mutta kaipaan asiallisia mielipiteitä esimerkiksi joulu tarinoista, maalauksista, neuleista, koko blogista. Tyttärelleni terveisiä! Eiköhän me taas reissuun päästä kunhan tauti tilanne maailmalla helpottaa!
Paras tyttäresi 😂❤ kirjoitti 27.11.2020 02:39:
Voi että ihana kattoo vanhoja kuvia :( millon me lähetään laivalle?
Darling kirjoitti 28.06.2020 18:38:
135 000 pyörähti mittariin. Kiitokset lukukerroista❤️ Kiireet jarruttavat tarinankerrontaa mutta jos päästäisin kaikki tarinat kerralla vauhtiin kuin polkupyörällä alamäkeen niin mikä vauhtisokeus siitä syntyisi. Hyvää kesää ja muistetaan olla turvallisesti vesillä ja elämässä muutenkin.
Darling kirjoitti 12.05.2020 16:59:
134000! Iso sydän kaikki te rakkaat lukijat. Toivottavasti viihdytte tulevaisuudessakin.
Darling kirjoitti 2.04.2020 16:34:
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
Darling kirjoitti 2.04.2020 16:34:
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
Heppatyttö kirjoitti 25.01.2018 20:49:
Paljon onnea Luca-Antonille!!!!! Tulkoon hänestä iskän, ja äiskän silmäterä!
Heppatyttö kirjoitti 13.09.2017 18:31:
Paljon Onnea koko perheelle
Heppatyttö kirjoitti 10.08.2017 20:19:
Onnea synnytykseen ja Ronille terveisiä!
Koodimies kirjoitti 26.06.2017 13:00:
Häirintää tai ala-arvoista kommentointia ei ole esiintynyt! Lämpenevää kesää!
DD kirjoitti 21.06.2017 17:02:
Iloa valoa ja rakkautta ihanaa Juhannusta 2017 jokaiselle!
Koodimies kirjoitti 21.06.2017 14:25:
Seesteisiä kesäpäiviä DD:lle!
Koodimies kirjoitti 21.06.2017 14:17:
Toivotaan sisältöön kohdistuvaa kommentointia. Häiriköintikommentit poistetaan. Iloista keskikesän juhlaa ja hyvää mieltä kaikille.
Koodimies kirjoitti 21.06.2017 13:55:
Kommentointi avattu!
Tällä blogisivulla on käyty 123 kertaa!