Helmikuussa 2014 kirjoitetut jutut:

Lomalaisen kirjavat villasukat

ja viisas kuolematon rakkaus

28.02.2014 17:28

Mies kietoi kätensä ympärilleni ja tiesin olevani kaunis, hänen silmissään hänen merensinisen himon pohjasyövereissä. Kuiskimme toistemme korviin hetken aikaa. Lauseita en kerro. Ne enteilivät lemmekästä hetkeä päivän haaveissa. Sallittakoon se meille hetkiemme kohdatessa. Rakastaa ja taintua rakkauden mereen ja liikehtiä nautinnollisesti toisen ihoa vasten, sylityksin, tanssien. Suudelmat polttavat kuin kiihkeä hekuma ja saavat villasukat pyörimään iloista karusellia varpaissani. Kantapäissä nilkoissa...aaahhhhh! Rakastaaaaa ja saada vastarakkkkaaauuuttttaaaa! Se on ihanaa eikä se tunne oikealla taajuudella lopu koskaan. Olemme kuin meri ja kallio, hän ja minä ja suudelmat ovat sellaista taikaa että voisin loitsuta maailmaan sillä hetkellä ihan mitä vaan kun pääni mieleni ja sydämeni ovat vain puhdasta kultaa, rakkautta! Rakkaus ei kuole koskaan!


Hiihtoloman alku

28.02.2014 07:31

Ihanaa! Rakkaat siskot ja veljet! Tänään alkaa virallisesti hiihtoloma! Tänä talvena ei ole tarvinnut, voinut ottaa suksia esille kertaakaan ja lumitöistäkään ei ole ollut pelkoa. Hyvä niin. Kerrankin ollaan saatu nauttia lauhasta talvesta. Niin ja ajatella, tänään on Helmikuun viimeinen päivä, vau!

Vähän rankka viikko takana. Lapset ovat sairastaneet koko viikon. Arvatenkin se olen minä joka sairastan sitten lomalla. Kurkussa tuntuu semmoista yskän poikasta. Täytyy illalla lämmittää sauna ja käydä pulahtamassa hyisessä jokivedessä. Olen tehnyt tänä talvena niin monta kertaa ja ilman saunaakin. Koskaan en mene ennen vesikastetta saunaan, sitten vasta sen jälkeen, silloin vesi ei tunnu niin kauhean kylmältä.

Kupillinen kuumaa teetä aamupalaksi ja sitten tallille tekemään aamuaskareita. Lapset nukkuvat vielä. Voikukkakin nukkuu, meidän keltainen undulaatti.

- Voi siskot ja veljet! Pian tulevat joutsenet takaisin!

Meidän taannoisen matkatarinan kuvitukset ovat melkein valmiit ja seuraava sarjakuvakin on hyvää vauhtia työn alla. Rakkaat pysykää kuulolla! Eihän sitä tiedä millaisia lisätarinoita syntyy kun mökki täyttyy iloisista lomalaisista... katsotaan...


Savumerkkejä

25.02.2014 16:34

Miksi haluan tulen palavasti muuttaa kaupunkiin pois pölyttyneiden korruptiopesäkkeiden sydämestä. Tahdon elää paikassa jossa voin elää ja hengittää ja jossa asiat hoituvat automaattisesti kerralla haettuna eikä kuppikuntaisia vääryyksiä tapahdu. Kaupunki jossa voin olla sellainen kuin olen. Minun ei tarvitse kummarrella ketään eikä pelätä selkäänpuukottajia. Kaupungissa vainoamistaipumuksen omaavilla ei ole aikaa yksittäisiin ihmisiin. Siellä on enemmän mahdollisuuksia jokaiselle ja vainoajatkin voivat tehdä jotain muuta kehittävää kuin osoittaa kiusantekonsa minuun, yksinhuoltaja äitiin. Haapajärvi on kuppikuntainen kaupunki. Täällä Kaupunki kerääkin kuppeja nimensa mukaisesti. Lisäksi on esillä palkintopokaaleja mutta niitähän ei lasketa kupeiksi... Olen taistellut yhden maa-alueen liittämisestä AT-alueeksi pitkään ja hartaasti. Tuloksetta. Ensin petti lakimies joka häipyi kakskyt tonnia mukanaan. Sitten meni EU-tuet, kiitos kaikille niille urakoitsijoille jotka sylkivät saappailleni ja kieltäytyivät rehu-urakoinnista. Se on ihmeellinen valta tuolla hyvävelijärjestöllä, en tarkoita tällä mitään uskontoon liittyvää, tarkoitan vain velikultia jotka keskenään jotain päättävät niin siinä ei sitten yksikään ole se heikoin lenkki joka lipeisi vaikka säälistä. Yhden kerran olen kyyneleetkin kuivannut ja mustelmat parantanut mutta silloin sentään sain vielä loppujen lopuksi heinätyöt pyytäen rukoillen ja nöyrtyen teetetyksi.

Jokapaikassa on sanottu että urakoitsijoilla on oikeus valita asiakkaansa. Kyllä, kyllä niillä kun ei ole mitään sääntöjä muuta kuin viidakon lait. Sitten on liuta niitä henkilöitä jotka îmielellään auttavatî mutta eivät sitten kuitenkaan sitä loppujen lopuksi tee. Kiusa. Se on laatusana. Kiusataan hengiltä, laitetaan matelemaan, esitetään ystävää, käytetään miehistä viehätysvoimaa ja esitetään suurta sankaria, pelastajaa, eikä sitten todellisuudessa mitään. Nöyryytetään antamalla ymmärtää eikä sitten kuitenkaan anneta mitään ja lopuksi soppa on sellainen ettei ole mitään annettavaakaan kun ei uhrilla ole enää mitään annettavaa...sekavaa... Mistään ei voi valittaa mihinkään, kukaan ei kuuntele tai ehkä kuuntelee sitten lopulta sillä Suomi on näiden murheellisten laulujen maa.
Omalta osaltani vainottuna oleminen on tullut määränpäähän. Miksi? Viimeaikaisena keskustelun aiheena on ollut myös poliisien korrupteituneisuus. Ongelma on koko Suomessa. Moniko kansalainen on ajatellut sitä paljonko poliisin toimesta on hänen henkilökohtaista elämäänsä urkittu tai jaettu salassapidettäviä tietoja toisaalle. Onhan isojen yritystenkin taholta tällaista tapahtunut mutta myös yksityisten henkilöiden. Kuka kenekin suosiossa on...?
Valtion määrärahoilla on palkattu lukuisia poliisitutkijoita selvittämään korruptiota ja urkintatapauksia. Minulle itselleni oli järkytys kun minusta tuli yksi tällaisen tutkinnan kohde. Toisinsanoen kun ei mitään muuta tähdellisempää ollut niin minä olen sitten se kylän syntinen îBarbi Bentonî joka päätetään asettaa poliisitutkintaan eläinrääkkäysrikoksesta. Tämän tiedon sain poliisilta puhelimitse. Olin todella hämmästynyt saamastani tiedosta. Olen tehnyt paljon töitä kuluneiden kahdeksan vuoden aikana ja joutunut jatkuvasti nimettömien ilmiantojen jatkuvan kiusanteon kohteeksi. Koko ajan uutta kiusantekoa ja aina näiden nimettömien ilmiantajien selusta on turvattu. Kaksi paikallista eläinlääkäriä on saanut potkut asiattoman käytöksen vuoksi kohdistuen minuun ja perheeseeni. Varmasti muitakin syitä on ollut mutta minun henkilökohtainen elämä yksi niistä. Sitten îjokuî nimetön keksi tehdä eläisuojeluilmoituksen naapureideni eläimistä, muummuassa yhdestä vanhasta hevosesta. Paikallinen poliisi oli käynyt vanhalle pariskunnalle kertomassa että hän ja virasta potkittu eläinlääkäri ovat ehdottomasti sitä mieltä että se olen minä joka olen tehnyt nimettömiä ilmiantoja kostaakseni koko kyläyhteisölle! Tämän tiedon luin Eviran päälakimieheltä saamastani paperista. Minun oli aivan turha mennä niille ihmisille kertomaan ettei minulla ole heitä vastaan mitään ja että minä en koskaan tekisi sellaista kiusaa muille ihmisille kun olen itse joutunut nimettömien ilmiantojen uhriksi. Turha vaivautua. He käskivät minun mennä matkoihini koska paikallinen poliisi on aina poliisi ja poliisi on varmasti oikeassa päätellessään minut syylliseksi.
Kävin poliisilaitoksella mutkan. Minulle läänineläinlääkäri ilmoitti etteivät hän ja aluehallintovirasto ole tämän tutkinnan takana vaan asiasta päättää paikallinen poliisilaitos. Poliisilaitoksella minulle esiteltiin paksua pinkkaa papereita ja osoitettiin syyttävällä sormella. Pyysin saada nähdä paperit ja kopion niistä jokaisesta itselleni luettavaksi. En saanut edes koskea papereihin koska ne ovat kuulemma erittäin salassapidettävää aineistoa!

Olin hämilläni tilanteesta. En ole koskaan syyllistynyt eläinrääkkäykseen ja olen korjannut kaikki ne epäkohdat jotka minun on pitänyt korjata, esimerkiksi vanhan tallin rakenteissa. Lisäksi Läänineläinlääkäri Hanna Lounela on minulle sanonut että nyt kaikki hänen puolestaan on hyvin. Silti hänen nimensä komeilee paperissa jolla rikostutkinta on aloitettu. Ihmeekseni kaikki vanhat ilmiantajat olivat kadonneet sillä vuosien vaino oli tiivistynyt keväästä 2012 eteenpäin eli juuri sen aikaa kuin olen kirjoittanut päiväkirjablogiani. Miksiköhän....?

Olen tonkinut korruptiopesäkkeitä. Olen juossut Haapajärven kaupungintalolla alvariinsa pyytämässä julkisia asiakirjoja nähtäväkseni ja minulta on evätty tiedonsaanti. Kaupunginhallitus meinasi tehdä AT-alue päätöksiä pipo silmillä tiedolta pimennossa näkemättä minun henkilökohtaisesti käsinkirjoittamaani lauselmaa asiasta. Minulle tuli yllättävältä taholta tieto ettei kukaan ollut nähnyt lauselmaani vaan he luulivat etten ole edes jättänyt sitä. Kyllä olen! Menin sinne kaupungintalolle ja odotin niin kauan että sain nähdäkseni oman käsinkirjoitetun ja allekirjoittamani, määräaikaan mennessä jättämäni lausuman. Se löytyi lopulta jostain îarkistostaî. Kysyin miksi se ei ole ollut kenenkään luettavissa? En saanut minkäänlaista järkeenkäypää vastausta. Lopulta sain itselleni tulosteen jossa on minun tekstini puhtaaksikirjoitettuna ja asiasisältö törkeästi muunneltuna. Eikös tämä ole asiakirjarikos? Minun jättämäni lausuma on rikollisesti vääristelty ja alkuperäinen on pimitetty päättäjiltä.

Voitte hyvin päätellä sainko minä vastauksen asiaan. Nyt ymmärrän miksi en ole myöskään saanut muita asiakirjoja nähtäväkseni vaan ne on pimitetty minulta ja muilta. Alkuperäinen käsinkirjoittamani lausuma täytyy olla jokaisella yleisasemakaavan ohjausryhmän jäsenellä, Kaupunginjohtajalla, Savolaisella, Malilalla, Niskalla ja myös îViimeisellä kiusauksellaî. Ennen kuin päätöksiä AT-alueesta tehdään niin käsinkirjoittamastani paperista täytyy olla tietoinen Teknisen lautakunnan jäsenet, Kaupungin hallituksen jäsenet, ja ehkä täytyisi vielä jonkun puolueettoman îaapiskukonî varmistaa että jokainen näistä virkaansa hoitavista henkilöistä osaa lukea.

Luku- ja kirjoitustaitoisena ihmisenä minä olen jo pitkään, vuosikymmeniä, ihmetellyt tätä menoa. Rikollinen toiminta on jatkunut vuodesta toiseen. Eiköhän nyt ole aika pöyhiä koko heinäsuova oikein perusteellisesti! Sieltähän voi löytyä vaikka mitä ja lasku tulee jonkun maksettavaksi. Aikoinaan mummoni joutui maksamaan 7000Ä suuruisen laskun heinäsuovasta johon tätini kissat olivat käyneet tekemässä tarpeitaan. Suuresta heinäsuovasta tuli ongelmajätettä pellon reunassa. Sen olisi voinut polttaa mutta ei kerennyt ennen kuin kaupungin miehet tulivat ja ajoivat ongelmajätteen kaatopaikalle. Katsotaan mitä tästä suovasta löytyy ja paljonko on poltettu savuna ilmaan?
Tämä tällä kertaa. Rakkaat siskot ja veljet. Nyt tiedätte mistä minä niitä rytmihäiriöitä saan ja minkä vuoksi yöuneni ovat yhtä sekavaa kaaosta. Totuus... se on tuolla jossain...


Hetken paikka

Hyviä ja katoavia kuin aamun hauras sinervä tai lausuttu kuiskaus

24.02.2014 08:38


24.02.2014 08:35


24.02.2014 08:35


24.02.2014 08:34


24.02.2014 08:33


24.02.2014 08:33


24.02.2014 08:32


24.02.2014 08:31


24.02.2014 08:30


24.02.2014 08:30


Sopuisa paikka

Selviytymisopas maalle aikovalle

24.02.2014 08:27


24.02.2014 08:26


24.02.2014 08:25


24.02.2014 08:22


24.02.2014 08:21


24.02.2014 08:21


24.02.2014 08:20


24.02.2014 08:19


24.02.2014 08:18


20.02.2014 23:04


Murheeseen kudotut sukat

20.02.2014 08:31

Koirani Paimenpoika katselee minua huolestuneena. Sitten se käy makuulle ja laskee päänsä alas tassujen väliin. Koira sulkee silmänsä heti kun alan kirjoittamaan. Tasainen naputus rauhoittaa sitä. Se tietää etten minä karkaa mihinkään.

Raitasukkakudelma on vieressäni. Ehkä minä saan sen joskus valmiiksi. En enää muista minkä niminen lanka on mutta sellainen iloisen kirjava. Toinen sukka on jo valmis, pitkävartinen. Sellainen mitaltaan että sukka menee Alexanderilla yli polven ja annallakin melkein.

Sukkia on yhteensä viisi iloista kaikenkirjavaa sukkaa. Yksi lapanen. Olen aina halunnut neuloa jotain mutta koska kyllästyn helposti ja ahmin silmilläni värejä olen päättänyt neuloa aina yhden kutakin ja sitten aloittaa toisen kieroksen ja tehdä niille jokaiselle oman parin. Pinkki yksinhuutaja on suosikkini. Miksi yksinhuutaja... siksi koska sen ammottava varren suuaukko kuin huutaa minulle että neulo pian minulle pari ja laita töppöset jalkaan! Pitkät varret lämmittävät aikuisenkin naisen pohkeita ja pinkki on voimaväri sopivassa suhteessa. Pinkki terapiaa. Valitettavasti toisesta lankarullasta neuloin pinkin pipon joten pinkkilataus puikoilla jää tulevaan viikkoon siihen saakka kun manivaranto napsahtaa tililleni.

Palaan vielä raitasukkakudelmaan. Toinen sukka on valmis. Toinen sukka on kärkikavennusta vaille valmis. Vähän eriparia ne ovat. Niin kuin minä ja elämä. Ihanteet ja totuus vaihtelevat. Kohtuus olisi ollut että olisin muistanut montako silmukkaa minulla sukassa ensimmäisellä kerralla oli. Nyt siinä on kahdenksan silmukkaa enemmän! Havaitsin virhelaskennan niin myöhään etten enää käynyt purkamaan koko kudelmaa. Pitkä varsi. Paljon silmukoita ja niihin kudottuja ajatuksia. Jatkan loppuun asti. Teen sitten molemmille sukille uudet yhteensopivat parit.

Voimakas stressi syö ihmisen muistia. Paineen alla tietoisuus keskittyy suurimmalla työkyvyllä tiettyihin asioihin ja oheismuistettavat asiat herkästi unohtuvat. Vihaan bläkäreitä! Vihaan sitä tunnetta että jätän jonkun esineen johonkin ja tiedostan että tähän ja sitten hetken kuluttua en muista ollenkaan että mihin. Sillä hetkellä paniikki on epämukava olotila.

Keitän aamuteetä, vettä, painan nappia ja odotan että vesi kiehuu, laitan pussin termosmukiin. Kirjoitan hetken aikaa. Päätän juoda teetä. Nostan mukin pöydältä ja hämmästyksekseni huomaan ettei siinä mitään ole, vain Liptonteepussi! Vesi puuttuu! Napsautan keittimen uudelleen päälle ja huokaan mitä stressi teettää. Unohdin.

Aamulla kävin laittamassa hevoset ulos. Askeleeni painoivat tuhat kiloa. Pysähdyin aina välillä taputtelemaan hevosta ja kertomaan sille kuinka kaunis se on. Ponit harjoittelivat vapaata kiitolaukkaa eilen illalla pitkin pihaa niin valtoimesti että voivat viettää aamupäivän sisällä.

Aamutallin jälkeen palasin takaisin huvilalle. Riisuin työkengät pois jalasta levitetyn sanomalehtipaperin päälle. Toinen sukkani jäi kenkään. Otin sen sieltä pois käteeni. Hajamielisenä kävelin kurkkaamaan hellalla muhivaa ruokaa. Seuraavaksi siirryin tv:n luokse. Toisen jalan varpaat olivat paljaat, en sillä hetkellä ollenkaan muistanut mihin jätin toisen sukkani! Palasin takaisin muistijäljille ja onneksi löysin sukan sieltä.

Teevesi jäähtyi taas... napsautin sen vielä kerran päälle. Odotin että se porisi ja kaadoin sitten veden kuppiin. Tällä kertaa en unohda vaan nautin maittavan aamiaiseni, kolme kupillista teetä kera sokerin.

Piirrän pari kuvaa valmiiksi, Työskentely on hidasta. Tunnen olevani kuin robotti josta on veto lopussa. Viimepäivinä olen latautunut parhaiten hiljaisuudessa päiväsaikaan kun lapset ovat koulussa. Jos katson tv:tä niin siitäkin on ääni pois. Minä kuuntelen korvissani kohisevaa hiljaisuutta.

Loppuun palaminen, bornout, mikä sitten on oikea sana. Toiset sietävät enemmän kuin toiset mutta minua on kuormitettu jaksamisen äärirajoille kymmenkertaisesti.

Eilinen päivä oli kamala. Ensiksi eilen minuun otti yhteyttä mies jolle myin pari vuotta sitten hevosen. Samainen henkilö on mustamaalannut ja herjannut minua toistuvasti ja kirjoittanut esimerkiksi facebookkiin minusta nimellä mainiten ilkeämielisiä kirjoituksia. Myin hänelle hevosen jonka olisi voinut maksaa rahassa tai työllä, hinta vain pari sataa euroa. Koskaan en rahoja saanut eikä mies tehnyt sitä työtä minkä lupasi. Hevonen kuitenkin lähti. Olen useita kertoja vuosien varrella pyytänyt saada tietää missä kyseinen hevonen on koska kaupan ehdot eivät toteutuneet ja olisin mieluummin myynyt hevosen suoraan teuraaksi. Minulta kuitenkin salattiin toistuvasti hevosen olinpaikka. Hinta oli vain 400 Ä joten kuka sellaisen rahan takia haluaa viedä asian rikostutkintaan? Pahinta tässä kaikessa oli se että joku lähipiirini ihminen oli antanut salaisen puhelinnumeroni sille kyseiselle miehelle. Minun numeroni on vain muutamien ihmisten tiedossa. Olen keskustellut kyseiseen hevoskauppaan liittyvistä seikoista myös läänineläinlääkärin kanssa ja ilmoittanut hänelle omistamastani hevosesta jonka olinpaikkaa en tiedä. Seuraavaksi sain monen vihaisen puhelinsoiton jälkeen tekstiviestejä jossa kiristettiin ja uhattiin että jos en heti siitä paikasta pistä nimeä paperiin niin hevonen palautuu minulle ja mukana iso liuta laskuja hevosen hoitomaksuja jne jne. Seuraavaksi soittikin sitten poliisi jolle kyseinen mies oli mennyt haukkumaan minut.

Olen elämäni aikana ostanut ja myynyt monta hevosta eikä minulle tai lähipiirilleni ole koskaan tapahtunut mitään vastaavaa. Jokaisen hevosen jonka olen ostanut olen myös maksanut rahalla. Seuraavaksi poliisi ilmoitti minulle että hänellä on iso pinkka minuun kohdistuvia ilmiantoja ja kaikkea muuta ikävää joten eläinsuojelurikosasiaa aletaan mahdollisesti tutkimaan. Mitä ihmettä! En ollut uskoa korviani! Kysyin että miksi ihmeessä kun olen tehnyt ja teettänyt kaikki vaaditut korjaukset joita aluehallintoviraston ja läänineläinlääkärin taholta on minulle vuosien varrella määrätty. Vastaus olikin että ei se mitään vaikka olisin tehnyt kaiken ,vaan paikallisen poliisilaitoksen mielestä minua voidaan syyttää kaikista vanhoista asioista joita mappiin on kertynyt! Siinä haihtui usko tulevaan savuna ilmaan ja toivo oli pelkkää sanahelinää. Olen siis laittanut tuhansia euroja turhaan talliremonttiin ja turhaan myynyt sen rahoittamiseksi kaikki maatalouskoneet pois. Turhaan olen ostanut hyviä heiniä kun omia heiniäni ei kukaan suostunut lupauksista huolimatta edes niittämään nurin (12ha). Turhaan olen uskonut tulevaan ja hyvään huomiseen ja samalla myös menettänyt fyysisen terveyteni. Kaiken piti vihdoin olla hyvin ja pienessä hetkessä, onnettoman pienen puhelinsoiton päässä oli se hetki kun jälleen kerran kaikki romahti.

Olin niin järkyttynyt kuulemastani että istuin vain ja itkin ötökän uumenissa meidän pihassa niin kauan että koulutaksi toi lapset. Olin niin pettynyt siihen että vaikka olen huolehtinut kaikesta viimesenpäälle hyvin niin aina löytyy lisää tongittavaa ja jos ei tästä hetkestä ja tulevasta niin kaivamalla menneisyyttä voidaan rampauttaa myös minun ja lasteni tulevaisuus. Vanha sanonta on totta että hyvä kello kuuluu lyhemmän matkaa mutta paha kello kalkattaa kauas

Itkettyäni tarpeeksi kokosin taas itseni jälleen kerran lasten vuoksi. Ruuanlaitto, tallityöt, kotiaskareet ja sitä rataa elämänvirtaa. En ole pitkään aikaan lakannut kynsiäni mutta nyt teen sen. Lakkaan kynnet kalvakan siniseksi ja odotan että lakka kuivaa. Sen jälkeen sipaisen jokaisen kynteen uuden maalipilkahdukset, hipaisun purevaa pinkkiä. Viimeistely on kun sujautan kalevala-helmiäis-sormuksen oikeaan nimettömääni. Se on siinä. Minulla on rakkaat lapset ja eläimet. Minulla on aina täydellinen syy nousta ylös ja jatkaa matkaa.

Minä olen se
joka saatan opastaa
pimeän valon puolelle
tupaan
ilman varjoja ja selustaa
rehellisyys istuu penkin päässä
ja katsoo tulijaa tiukasti silmiin
hyvää päivää
joko me
totuuden nimissä
huomenna käsikädessä
kohti tulevaa
parempaa huomista kohden
lähdetään
Tirskun
olen kuin tyttöriepu tuvan nurkassa
painaudun kaapin kylkeä vasten
tummanpuhuva tulokas
on niin kalmea ja hiljainen
ei puhu ei pukahda
mutta murisee
narskuttaa heleitä hampaitaan
Rehellisyys kopeloihtii rintapieltään
ja vetää esille kämmenen kokoisen
nauriskellon
katsahtaa sitä ja hymyää
no miten on mustanpuhuva vieras
ei muistella pahalla
vanhoja
vaan kohdataan
aika virtaavan
jokivöyrään lailla
sanompa tuota että tulevaan
sinne tahdon mennä
en sure vanhaa en unohdukseen kahlaa
vaan tiedän
paljosta jäisin jos en saisi lupaa elää huomiseen
ja rakastaa!


Köyhän rukous

Rakas diary...

17.02.2014 21:03

Lähetin vielä sähköpostina kirjeen vesiyhtiölle tiedoksi että olen yrittänyt ja jos joku on sitä mieltä ettei köyhä tarvitse vettä niin voi vapaasti sulkea silmänsä...

Hei, olen hakenut perusturvalautakunnalta toimeentulotukea vesilaskuihin. Jätin hakemukseni käsiteltäväksi 12.2.2014. Virkailija soitti minulle asiasta ja lupasi käsitellä asiani seuraavana päivänä eli torstaina 13.2. En ole kuitenkaan saanut sieltä minkäänlaista vastausta, en puhelimitse enkä kirjeitse joten en osaa sanoa saanko toimeentulotukea vesilaskuihin.

Juoksevaa vettähän meillä ei ole kuin ainoastaan tallilla, eikä ollenkaan asuinrakennuksessa. Lisäksi suihkussa ei ole käyty ollenkaan talven 2012 jälkeen (tammi/helmik). Lisäksi meillä ei ole astianpesukonetta, ruokailu on muutenkin tapahtunut kertakäyttöastioista jotka poltetaan saman tien.

Ihmettelin vesilaskujen suuruutta kun ottaa huomioon ettei tallilla ole ollut käytössä hevosten juomakuppeja aykayn 2012 jälkeen aina loppuvuoteen 2013. Yli vuoteen hevoset eivät siis voineet juoda vapaasti vaan ne juotettiin ämpäristä ja laitumella joivat joesta. Lisäksi syys 2012 - loppuvuosia 2013 välisenä aikana minulla ei ole ollut pesukonetta käytössä joten pesin vaatteet käsin vähemmällä vedellä ja hellävaraisella pesuaineella.

Näistä seikoista johtuen en osaa muuta kuin ihmetellä veden kulutuksen suuruutta. Olin aivan varma siitä että mittarin lukemisen jälkeen vesilasku pienenisi.

Jokatapauksessa olen yrittänyt tehdä parhaani ja hakenut summalle toimeentulotukea. Toivottavasti maksu tulee ajoissa ja jos ei niin hyvää kevään jatkoa. Kait sitä ilman vettäkin pärjää.


Ystävänpäivän elokuvaretki

17.02.2014 16:11

Perjantaina Ystävänpäivänä oltiin elokuvissa. Valitettavasti elokuva Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi ei ollut ohjelmistossa aikaisemmasta tiedosta poiketen. Katsoimme kuitenkin kaksi elokuvaa.

Samana päivänä tuli kodinhoitajalta soitto että pappa (minun isäni) oli kaatunut polkupyörällä kyljelleen ja joutunut sairaalaan. Menimme sinne ensin tervehtimään pappaa ja hakemaan avaimet että pääsisimme hoitamaan hänen asuntoon papukaijat. Papalla on siellä yksi Neitokakadu ja yksi Intialainen kauluspapukaija. Linnut saavat olla koko ajan vapaana ja ne istuivat kaappikerrostalonsa päällä ja katsoa möllöttivät meitä sieltä kuin olisimme olleet pahimman luokan tunkeutujia. Minä osaan kuitenkin sen verran linnunkieltä että sain linnut vähitellen rentoutumaan ja ne vastailivat vihellellen minulle ja alkoivat sukimaan siipisulkiaan.

Ennen elokuvaa kävimme kaupassa ja ostimme aimo annoksen karkkia. ÷tökän uumenissa söimme lisäksi maittavan kevyt aterian ennen elokuvaa. Täydellä mahalla jaksaisi elokuvissa olla paremmin.

Risto Räppääjä ja Liukas Lennart keräsi katsomon täyteen porukkaa. Ihmisiä oli niin valtavasti että osa katsojista istui sivuportailla ja osa ei päässyt sisälle ollenkaan. Onneksi meillä oli aitiopaikat heti ensimmäisellä rivillä keskellä. Siitä näkee kaikkein parhaiten. Mihin me muualle oikeastaan voitaisiin mennä Alexanderin pyörätuolin takia. Meillä oli karkkien lisäksi Alexanderille Play-kaakaota ja Annalle limsaa. Lisäksi suolaisen nälkään kaksi satsia poppareita.

Elokuva oli ihan hyvä mutta kun ohjaaja vaihtuu niin tuotannon käsiala muuttuu. Oma mielipiteeni on että tykkäsin enemmän edellisen ohjaajan tuotannosta. Hänellä oli raikas näkemys elokuvantekemiseen ja omintakeinen tyyli. Tässä Risto Räppääjässä näkyi selvästi Koivusalon kantavien voimien painotteisuus ja jäin kaipaamaan niitä vanhoja hahmoja ja näkökulmia edellisistä elokuvista.

Korostan vielä että elokuva ei missään nimessä ollut huono. Se oli vain Koivulasonmakuinen. Rauha-tädin näyttelijä oli vaihtunut Minttu Mustakallioon. Miksi? Mustakallio on kyllä hyvä näyttelijä ja kaunis ja kaikkea mutta olen aina mieltänyt Rauha-tädin enemmän rassukaksi ja heiveröiseksi naishahmoksi jota Elvi-täti pomottaa. Lisäksi kun Maaliskuussa alkavat taas uudestaan Klikkaa mua-uudet jaksot jossa pääroolissa on Minttu Mustakallio niin keskeiseksi kysymykseksi minulle nousi että miksi tässäkin elokuvassa saman naisen täytyi olla se täti joka etsi Ristolle sopivaa miehen mallia ja itselleen sopivaa miestä? Eikö se riitä että sama henkilö haikailee jo toista kierrosta sopivaa miestä netin välityksellä...? Siitä syystä kävikin mielessä että elokuva olisi voinut olla aikuisemmille katsojille tarkoitettu hupaelma.

Ei kiitos. Toisen elokuvan nimi. Anna-Leena Härkösen käsialaa. Seksiä ja aikuisten sohlaa. Elokuva oli kasvukertomus miehen ja naisen välillä ja siinä oli paljon niitä palikoita jotka saattavat muodostua kompasteluesteiksi miehen ja naisen yhteisessä elämässä. Paljon hyviä aineksia mutta sitten paljastavia rankkoja seksikohtauksia. Aina kun aikuiset alkoivat kiskomaan vaatteita pois päältä oli hyvin aikaa sensuroida näkymät lapsilta. Poikaa nauratti kovasti kun viuhautin pyörätuolin ympäri ja pikkujäbä oli sen aikaa selin valkokankaaseen. Anna nukkui vieressäni, oli ollut koulussa niin raskas päivä. Sitten taas jatkettiin elokuvan katselua kun ihmisillä oli vaatteet päällä. Elokuva oli ihan hyvä mutta toista kertaa en katso. Juoni oli sen verran ohut. Lisäksi minua henkilökohtaisesti painosti ajatus että onko totta noin, liikkuuko koko elämä jalkoväliin liittyvissä puheissa ja teoissa. Sieltäkö se onni löytyy? Olenko minä kadottanut oman onneni...?


Pyykkipäivä

17.02.2014 07:40

-voi murheen paikka, tänään on pyykkipäivä, Se viimeinen jos ei enää huomenna tule hanasta vettä. Laitoin viime viikolla toimeentulotukihakemuksen vetämään mutta Se on vähän tai oikeastaan paljon kuin kalastaminen, harvoin nappaa tai niin kuin minulla jolla ei ole kalastus onnea ei nappaa ollenkaan.on rankkaa elää niin ettei vaan yksinkertaisesti ole rahaa. Omaishoitajana ei voi rikastua. Taiteilijallakin on kivinen leipätie. Sisälle mökkiin ei meillä ole tullut vettä syksyn 2012 jälkeen. Suihkussa ei myöskään ole kotona käyty. Paljosta vedestä iloitaan uimahallilla. Hevosille voin tietenkin tehdä reiän avantoon jos hätä tulee että juovat siitä mutta miten on ihmisten vesi, ruuanlaitto, astianpesu, pyykinpesu jne. Se ei oikein onnistu jos ei ole hanasta tulevaa lähdevettä. Voisin tietenkin ostaa kaupasta vettä mutta jos ei ole rahaa niin Se ei onnistu. Auton voin jättää hätätapauksessa tankkaamatta ja käyttää lihasvoimia ja kävellä kauppaan mutta rehellisyyden nimissä jos on reppu ruokaa täys selässä ja molemmissa käsissä 5litran vesikanisteri, täynnä niin kyllä siinä voi reenattukin body nytkähtää. Toivon sydämeni pohjasta että joku ihme tapahtuisi ja meillä olisi vielä huomennakin ja ylihuomenna raikasta puhdasta hana vettä. Tänään minä varaudun ja pesen aamusta iltaan pyykkiä ja täytän vesikanistereita. Kaikkea hyvää jokaiselle.Seitsemän aikaan aamulla valoisaa, kevät tulee!


15.02.2014 19:37


15.02.2014 19:34


Hyvää ystävänpäivää!

Näiden St. Paulin kirkosta 1692 löytyneiden viisaiden sanojen kera

14.02.2014 08:11

Mene tyynesti hälyn ja kiireen keskelle ja muista, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen.

Niin pitkälle kuin itsestäsi luopumatta on mahdollista, pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa. Puhu oma totuutesi rauhallisesti ja selkeästi ja kuuntele muita, myös tyhmiä ja tietämättömiä, heilläkin on tarinansa kerrottavana.

Vältä äänekkäitä ja hyökkäileviä henkilöitä. He ovat piina sielulle. Jos vertailet itseäsi muihin, voit tulla turhamaiseksi ja katkeraksi, sillä aina on olemassa suurempia ja mitättömämpiä ihmisiä kuin sinä itse. Iloitse saavutuksistasi yhtä lailla kuin suunnitelmistasi.

Säilytä kiinnostus elämäntyöhösi, olipa se kuinka vaatimaton tahansa; se on todellista kiinteää omaisuutta ajan ja onnen vaihteluissa.

Harrasta varovaisuutta liiketoimissasi, sillä maailma on petkutusta täynnä. ƒlköön se kuitenkaan tehkö sinua sokeaksi sille, mitä hyvyyttä on olemassa. Monet ihmiset tavoittelevat korkeita ihanteita, ja kaikille elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi. Varsinkaan älä teeskentele kiintymystä. ƒlä ole ivallinen rakkauden suhteen, sillä kaiken kuivuuden ja hurmattomuuden keskellä se on ikuista kuin ruoho.

Ota lempeästi vastaan vuosien antama neuvo luopumalla tuskattomasti nuoruuteen kuuluvista asioista. Kasvata ja vahvista henkeäsi suojaamaan sinua äkillisen epäonnen kohdatessa. Mutta älä masenna itseäsi kuvittelemalla. Monet pelot ovat uupumuksen ja yksinäisyyden synnyttämiä. Terveellistä itsekuria unohtamatta ole lempeä itseäsi kohtaan.

Olet universumin maailmankaikkeuden lapsi, et vähemmän kuin puut ja tähdet, sinulla on oikeus olla täällä. Ja olkoonpa se sinulle selvä tai ei, maailmankaikkeus joka tapauksessa kehkeytyy niin kuin sen tuleekin. Sen vuoksi säilytä rauha Jumalan kanssa, olkoonpa kuvasi hänestä mikä tahansa ja mitä lienevätkin toimesi ja rietosi, elämän hälisevän sekasorron keskellä, säilytä rauha sielusi kanssa.

Ole tarkkaavainen ñ koeta olla onnellinen.

Löytynyt vanhasta

St. Paulin kirkosta

Baltimoresta vuonna 1692


Matkatarina

13.02.2014 07:42

Hei rakkaat siskot ja veljet, kiva matkatarina valmistuu pian! Pysykää kuulolla! Mukavaa lauhaa torstai talvipäivää jokaiselle! t. Darling


RISTO RƒPPƒƒJƒ JA LIUKAS LENNART

Kaikki porukalla elokuviin ystävänpäivänä!

12.02.2014 09:26

Hei kaikki ystävät! ƒiti ei arvaakaan että minä osaan kirjoittaa tai no sanella ja sitten minulla on yks haltiakaveri joka kyllä auttaa kun ei mun kätösten sormet oikein pelitä kirjoittamisessa. Luen kyllä sujuvasti ja englantiakin osaan vaikkei kaikki tyhmät sitä tajuakaan.

Perjantaina on ystävänpäivä. No meillä ei ole paljon ystäviä reaalimaailmassa paikanpäällä mutta sitten ne harvat ystävät ovat sitäkin rakkaampia.

ƒiti suree kun se on niin yksinäinen. Sille tulee aina paha mieli kun se miettii et kuinka paljon on maailmassa arvostelijoita ja sitten niitten kommentit vie ne loputkin ystäväehdokkaat kun sit ihmiset helposti samaistaa kielteiset puheet. Ei mun äidin olemuksessa oo mun mielestä mitään hirveetä. No joo, onhan se joskus vähän semmonen mörkö jos suuttuu mut sitten se taas itkee, kuivaa kyneleet ja ostaa bostonpullaa. Juodaan hyvät kermavaahtokaakaot ja herkutellaan. Sitten kaikki on taas ok.Sitäpaitsi äiti on aina opettanut et anteeks pitää pyytää tai sitten kiittää. Ne on käytöksen ABC.

äiti rupes kirjoittamaan sen vuoks et se sai kuulla niin paljon itsestään juttuja maailmalta et sanokin et on kait se paras ite kirjoittaa et voi sit jokainen lukee ne täältä yhdestä päiväkirjasta.

Voi! Mä ootan tosi paljon et tulee perjantai ja sit me mennään taas elokuviin ja istutaan siellä koko ilta. En mä niin niistä karkeista piittaa mut kun saa katsoa isolta kankaalta elokuvaa ja nauttia niin se vasta onkin jotain! Nyt tuli vasta TV:stä semmonen elokuva ku Hugo ja siinä oli elokuvan historiaa juonessa. Siinä kerrottiin miten ihmiset juoksi pakoon kun ensimmäisen kerran ne näki liikkuvaa kuvaa, miten juna tulla puksutti rautatieasemalle ja ihmiset juoksi pakoon ku ne luuli et se juna tulee niitten päälle! Siltä minustakin elokuvissa tuntuu, mut se on niin ihanaa! Kaikki ne seikkailut ja tarinat! Tosi mageeta! ja niin ihmeellisen elävää!

ƒiti on niin kauheen yksinäinen ja surullinen siitä. Sen kaikki kaverit on jossain kaukana. Ootte tietty te kaikki jotka luette tätä päiväkirjaa mut silti... äiti haaveilee aina siitä et olis ihanaa jos olis sellanen ystäväporukka jota tavata ja käydä elokuvissa. Ois avarakatseisia ihmisiä, aikuisia ja lapsia ja olis kiva kokoontua ja tehdä mukavia juttuja yhdessä. Vois ensin niinku mennä vaikka syömään ja sitten sen jälkeen elokuviin. Myöhemmin voitais tavata ja käydä läpi vaikka elokuvan herättämiä ajatuksia. Se olis niinkuin semmoista vertaistukea yksinäisyyteen....

Meillä on satoja elokuvia ja katsotaan niitä mutta elokuvateatterin tunnelmaa ei kotiolot voita.

Me mennään perjantaina, ystävänpäivänä elokuviin ja katsotaan varmasti ne kaikki! Se on niin kivaa että aika ja paikka katoaa ja saa vaan olla ja nauttia valkokankaan tarjoamista seikkailuista! Niin ja tietenkin kaikki kunnia kuuluu sille erityisen kivalle miehelle joka tulee meille näyttämään ne elokuvat ja sitte siltä voi ostaa herkullisia poppareita.

Toivottavasti mahdollisimman moni lähtee meidän kanssa elokuviin! t. Alexander

14.2.2014KLO 18.00 RISTO RƒPPƒƒJƒ JA LIUKAS LENNART - S-.LIP.7.-Ä
KLO 19.30 EI KIITOS K 16/14.LIP.8.Ä
KLO. 20.30 SATAVUOTIAS JOKA KARKASI IKKUNASTA JA KATOSI. K12/9. LIP.9Ä


12.02.2014 08:53


12.02.2014 08:05


11.02.2014 13:01


Olipa kerran enkeleitä

Tytöt on tyttöjä ja pojat on poikia ja heikoille jäille ei saa mennä!

8.02.2014 12:27

Tämä tapahtuma minkä kerron nyt tapahtui kauan aikaa sitten. Tapahtumasta on vierähtänyt aikaa jo 38 vuotta. Tapahtuma nousi mieleeni siitä syystä että nykyaika sumentaa ihmisten kyvyn erottaa oikean väärästä ja hyvän pahasta. Tarinan henkilöt sijaitsevat edelleen lähellä mutta kumpikaan heistä ei enää tunne minua.

Oli kirkas keväinen päivä. Leikin kahden parhaan ystäväni kanssa läheisen joen rannalla. Tiesimme kyllä ettei joen rantaan olisi saanut mennä mutta alle kouluikäisten vilkas mielikuvitus villitsi meidät uhmaamaan kohtaloa ja sorkkimaan vesirajaa. Minä ja kaksi poikaa olimme leikkineet keskenämme kaikenlaisia hurjia leikkejä. Milloin kiipesimme leikkimökin katolle ja hypimme sieltä lumeen, milloin kiipesimme suurten vanhojen koivujen ylälatvuksiin ja kuka milloinkin osasi tehdä hurjimman ja kamalimman tempun. Minulla ei ollut lähistöllä tyttöjä leikkikaverina joten naapurin pojat olivat ne parhaat ystäväni. Asuin siinä sopivasti kahden villin pojan välissä eikä heitä nukkeleikit kiinnostaneet. Mitä hurjempaa sen parempi.

Olen usein miettinyt aikuisena että miten paljosta vanhempani jäivät paitsi kun eivät tienneet mihin kaikkialle poikaseura pienen tytön villitsi. En voinut olla huonompi kuin muut ja usein seurassa oli vielä mukana kaksi vanhempaa poikaa jotka yllyttivät lapsikolmikon tyhmänrohkeisiin tempauksiin.

- jäätikölle ei saa mennä, ei se kestä!

Sanoin reippaasti kavereille ja pälyilin pelokkaasti joen houkuttelevaa pintaa.

- Ai sä et uskalla! Hah hah haa! Tytöt ei uskalla! Pojat on aina rohkeempii!

Pojista vanhempi yllytti ja tottakait minun oli pakko näyttää että kyllä minä tyttönä aina samaan pystyisin kuin poikakaksikko. Ei epäilystäkään. Oltiinhan me sentään minun kotirannassani ja minun oli pakko näyttää.

Lähdin hivuttautumaan jäälle. Lunta oli tuskin nimeksikään. Tiesin että jään läpi kuultava tumma vedenpinta olisi heti siinä jalkojeni alla mutta minulla oli näkkiäkin mahtavampi tarve näyttää että kyllä tyttö pystyy siihen missä pojatkin. Poikakaksikko tosin seisoi tukevasti rannalla jalat maankamaralla ja vain minä taiteilin heikolla jäällä.

Hetken aikaa minä siinä olin ja ilvailin pojille mutta sitten alkoi se kauhea rätinä ja kuinka arvata saattaa jää petti minun jalkojeni alla ja minä putosin jäihin.

Apua! Minä hukun! Vetäkää minut pois täältä!

Huusin pojille joista näkyi enää vain selkämys. He lähtivät juoksemaan samantien kun jää petti eikä kumpikaan edes vilkaissut peräänsä jäisinkö minä avantoon!

Sinne menivät ystäväni ja koteihinsa lämpimään. Minä pääsin kuin pääsinkin avannosta omin voimin ylös, olin silloin niin pieni ja laiha ja onnistuin kiskomaan itseni takaisin jään pinnalle. Avanto ei onneksi ollut kovin kaukana rannasta, äkkisyvässä kohdassa kuitenkin.

Hipihiljaa luikahdin kotitalooni ja riisuin märät vaatteet pois. Sukkahousuistakin sain vääntää vettä. Onneksi oli lämmin leivinuuni ja saatoin kiivetä uuninpankolle lämmittelemään. Häpesin. En tohtinut kenellekään kertoa mitä oli tapahtunut mutta ystävyys se loppui siihen. Ymmärsin ettei todelliset ystävät olisi tehneet niin. Samalla syntyi mielessäni railo tyttöjen ja poikien maailmaan.

Aikaa on kulunut tapahtuneesta kauan. Aina kun näen nämä kaksi parasta leikkitoveriani niin muistan lapsuudessa tapahtuneen kuin eilisen päivän. Onneksi minulla oli enkelit matkassa. Siivekkäät suojelijat eivät tuomitse minua aikuisenakaan. Osani kannan niin kuin meistä jokainen.

Rakkaat siskot ja veljet. Ei pidä tuomita tuntematta ja anteeksikin voi antaa. Lämmin teekupillinen ja empatiaa jokaiselle lähimmäiselle.


Rakkautta ja enkeleitä

8.02.2014 01:07

Torstai

6.2.2014

Tänä aamuna herättiin paniikissa. Pikkukakkonen alkoi ja aikaa taksin tuloon oli viisitoista minuuttia. Muuten se olisi riittävästi joa olisi helppo vain ohjeistaa mitä lapset pukevat päälleen. Anna sai teiniraivarin minulle eikä mikään ollut hyvin ja Alexander käpertyi yhä syvemmälle peiton alle nukkumaan välittämättä siitä että vedin häntä jaloista sängyn reunaa kohti vaihtaakseni vaipan ja aloittaakseni hänen kerrospukemisensa. Kaksitoistavuotias poika osaa olla hankala. Jos hän ei halua että häntä puetaan niin hän estää tehokkaasti käsillä. Sormissa on voimaa kuin pienessä kylässä ja edestakas viuhuvat kädet lyövät kovaa jos siihen tulilinjalle eksyyntyy yhden äidin kasvot. Lisäksi on vielä hampaat. Nekin täytyy muistaa. Ei ole mitenkään mukavaa joutua purtavaksi. Onko siinä sitten jotain ihmeteltävää? Ei ole, eivätkös kaikki nykymaailman teinit rakasta vampyyrikertomuksia ja ihaile niiden mustanpuhuvaa habitusta. Minun lapsuudessani katsottiin tv:stä Kivikasvoja ja Lepakkolinnaa ja pelättiin!

Eilen saatiin ÷tökkä kotiin. Se oli päivän paras hetki. ÷tökän masseva olemus kuluttaa niin paljon että sitä on ruokittava jatkuvasti. Tänään minä täytän papereita ja valmistaudun kerjuukierrokselle voisinko saada jostain toimeentulotukea ja matkarahaa pojan ensiviikkoista lääkärireissua varten.

Kaikki kallistuu koko ajan. Ruuan hinta nousi hiljattain reippaasti. Alhainen tulotasoni ei ole noussut. Se on pysynyt ennallaan eli paremminkin laskusuuntainen. Tilanne on tuttu varmasti monelle kanssasisarelle ja veljelle. On kurja mennä kauppaan ja ihastella kaikkea hienoa ja haaveilla herkuista kun ei ole varaa mihinkään. Onneksi Annakin sen ymmärtää ja kysyykin vain että ñ ƒiti? Ostetaanko sitten munkkipossut kun sinulla on taas rahaa....? Vastaan että kyllä, aivan varmasti ostetaan ja monta.

Köyhyys pakottaa ihmisen elämään jatkuvassa haaveiden vuoristoradassa. Huippuhetkinä kun maha on täynnä ja huolet eivät paina maailma näyttää hyvin seesteiseltä horisontilta. Seuraava vuoristoradan silmukka voi olla adrenaliinipaukku joka sumentaa olemisen sillä hetkellä kun asioiden tärkeysjärjestyksen suotimen läpi näkyy vain lasku jossa dedlinepäivämäärä on mennyt jo ajat sitten ja sähköt sekä vesi uhataan katkaista. Seuraava suunta voi kohdistua lähes täyttyvään haaveeseen että olisi oman alan töitä, työsopimus allekirjoitettuna ja taloudellinen toimeentulo turvattuna.

Velkaantuminen muistuttaa lähinnä kärpäslätkää jossa venyvän varren päässä on tahmainen lätsähtävä kämmen. Sellaiset kärpäslätkät olivat vielä joitakin vuosia sitten suosittuja. Velka on ja pysyy. Velka ei kuitenkaan saa olla hitaasti tappava myrkky. Eläminen kuitenkin maksaa. Se on fakta. Aina.

Perjantai 7.2.2014
Perjantai on kipuilupäivä. Aamulla Alexanderin kouluunlähtö vaikutti mahdottomalta. Pojalla oli selvästi veto poissa. Hän oli haluton ottamaan mitään syömistä joten annoin hänen jäädä päiväksi nukkumaan. Koulu odottaa sen verran ettei sinne sairaana mennä.

Silloin kun Alexander sairastaa niin minun päiväjärjestys menee uusikis. Pojan olo menee kaiken edelle. Hevoset päästin tottakait aamulla ulos ja saattelin Anna Pippurin koulutaksille mutta muuten oleilinkin sitten Alexanderin kanssa.

Vihdoin viimein löysin jemmaamani sukkalankapussin ja pääsin aloittamaan toista värikkään kirjavaa pitkävartista sukkaa. Olen ollut niin ahkera että minulla on jo viisi yksittäistä eriväristä sukkaa joille ryhdyn nyt neulomaan jokaiselle ikioman parin. Voi tietenkin olla että ensimmäinen sukka on kolsomman näköinen kuin parinsa mutta haitanneeko se, eiköhän tässä ole kuitenkin ajatus se kaikkein tärkein.

Neulominen on aina välillä hyvää vastapainoa elämälle ja sen mukanaan tuomille tilanteille. Sukkien kudelmaan voin hukuttaa sulavasti kaikki ajatukseni. Siveltimenvedossa riitasointu herkästi erottuu selvemmin mutta neuloskäsiala on minulla muutenkin sen verran epätasaista ettei siellä virhesäikeet paljoa erotu.

Anna Pippuri oli ennen nukahtamistaan kovasti surullinen ja minä laskin mielessäni niitä teitä ja kujia mistä olen käynyt eläimiämme hakemassa. Kahdeksaan vuoteen niitä kertyy kymmenkunta. Minulla taitaa olla edessäni melkoinen risusavotta tai paremminkin jos voisin niin toivoisin että kotini olisi kuin PrinsessaRuususen linna ja kasvattaisi ympärilleen sakean orapihlaja-aidan niin että läpi kulkeminen olisi mahdotonta.

Alexander oksentaa. Illansuussa ärhäkkä oksennustauti alkoi. Voi voi sentään. Onneksi meillä on auto että sillä voi mennä huomenna lääkäriin jos tilanne taas äityy niin pahaksi että poika rupeaa kuivumaan. Näitä tilanteita minä pelkään. Tunnen oloni niin kauhean voimattomaksi! En voi mitenkään helpottaa lapsen oloa niin paljon että hän söisi edes jotain. Mikään ei pysy sisällä, ruoka eikä juoma maistu ja lääkkeiden antaminen on mahdotonta.

Aamulla kävin hakemassa toimeentulotukea. Päätöstä ei tehty heti, vasta ensi viikolla. Tiedän että joku saattaa suuttua minulle kun murehdin köyhyyttä mutta se on todellisuutta. Apteekista ei saa lääkkeitä velaksi eikä uskalla enää mennä naapureiden oven taakse pyytämään olisiko heillä lainaksi kuumelääkettä. Alexanderille nousee hetkessä vaarallisen korkea kuume joka herkistää epileptisille kohtauksille. Viime vuosina ne ovat olleet lähinnä pitkittyneitä poissaolokohtauksia joihin liittyy todella pelokas huuto. Tähän mennessä olen siivonnut useammat oksennukset ja yrittänyt ujuttaa lusikalla vähän vettä suuhun. Ennen kuin Anna nukahti kävin vislaamassa hevoset sisälle. Tällaisina öinä kun Alexander sairastaa minun on valvottava läpi yön. Hädissäni mietin jo seuraavaa päivää mitä teen jos minun täytyy lähteä lasten kanssa Ouluun viemään poika tiputukseen...

Rakkaat siskot ja veljet. Pyydän rakkautta ja enkeleitä että tällä kertaa selvittäisiin ilman sairaalareissua. Kiitos kiitos kiitos!


Rakkaus

7.02.2014 00:20

Hyvää yötä rakkaat siskot ja veljet. Mietin pitkään että minkä otsikon antaisin tämän kertaiselle kirjoitukselleni. Laitoin sitten lyhyesti ja ytimekkäästi että "rakkaus". Yö on inspiraation aikaa. Rauhallista ja tasaista piirtää ja kirjoittaa. Lapset tuhisevat unta. Peittelen vielä varmuuden vuoksi ettei palele. Paimenpoika lämmittää paljaita varpaitani, Se on henkilökohtaista, koira pitää hyvää huolta emännän varpaista, rakkautta, aamulla on hyvä taas kiirehtää askeleet tallia kohti raksusäkille, sitten lapset koulutaksille. Paimenpoika on minun lämmin ystävä, pitää huolta, välittää,osoittaa rakkauden omalla tavallaan. Elämä olisi oikeastaan aika tylsää ilman tarinoita ja uskallusta. Tallissa kuuntelen aina radiota. Varsinkin yöllä tulee mielenkiintoisia juttuja rohkeista ihmisistä.muistetaan rakkaat siskot ja veljet että rohkeus on myös välittämistä ja sitä että on tarpeeksi rohkea osoittaakseen myös hyviä rakkaudellisia tunteita. Vihan piti on helppoa. Toisilla ihmisillä on sydämessään vihaa ja katkeruutta enemmän kuin toisilla. Toiset ihmiset osaavat antaa anteeksi kun taas toiset kasvattavat katkeruutta vuodesta toiseen. Toivotan jokaiselle hyviä yöunia ja jos sinulla on jossain ystävä josta et ole kuullut mitään pitkään aikaan niin muista häntä. Ystävyys ja rakkaus kulkevat käsi kädessä. Hyvää yötä, hymyillään kun tavataan.


÷tökkä

5.02.2014 15:20

Ihanaa! Elämä on pienistä onnenhipuista kiinni. Tänään ilo meillä kolmella ylimmillään kun saatiin ÷tökkä korjattuna ja katsastettuna, kilpien kera kotiin. Iso auto syö paljon mutta ei Se haittaa kun ajaessa on tunne kuin lomalla ois. Pojan oma hieno auto. Istun parhaillaan autossa ja odotan Annaa viulutunnilta. Ihmettelen kuinka pitkät kädet Alexanderilla on kun hän tuntuu yltävän joka paikkaan.Paimenpoikakin on mukana. Istuu tyytyväisenä peräkontissa. Sieltä on mukava katsella ohikulkijoita. Vettä vihmoo, suojakeli. Loppuviikoksi luvattuja paukkupakkasia odotellessa, iso hali teille siskot ja veljet! Sarjakuva on melkein valmis...


Eeppistä murinaa

4.02.2014 09:23

Elämä on
kuin opettelisi
vuorosanoja
vastaisuuden varalle

oleminen helpottuu
kun jatkaa luopumista
elämä ei ole lihakirves
vaikka välistä tunnen itseni pölkyksi
mielenkiinto vaatii enenmmän
kuin näkymättömänä pysymisen
selkeästi oleellisinta on
että jaksaa uskoa
omiin oikoteihin ja unelmiin
vaikka usein oikotie onneen
onkin hairahdus harhaan
ja pois elämän päätieltä,


Musapaikka

3.02.2014 13:56


3.02.2014 13:54


3.02.2014 13:53


3.02.2014 13:52


3.02.2014 13:49


3.02.2014 13:48


3.02.2014 13:47


3.02.2014 13:44


Ikävä

3.02.2014 10:42

Ikävä on ihmeellinen hulluus johon on helppo samaistua.


Saldon paikka

Rakkaus hukassa

1.02.2014 20:48


1.02.2014 20:45


1.02.2014 20:44


1.02.2014 20:41


1.02.2014 20:40


<Takaisin blogiin

<Takaisin blogiin

 

Helmikuussa 2014
kirjoitetut kommentit:

huh hoijaa jatkaa kirjoitti 26.02.2014 10:15:

Todellakin, todellakin, todellakin... urakoitsijat varmasti valitsevat asiakkaansa. Ja tiedätkös että paras asiakas on maksava asiakas ja maksavalle asiakkaalle urakoitsijan on mahdollista tehdä sitä työtä! Niin se vaan vaihdantatalous toimii. Ja se totuus ja totta joka sana, noinko? Kyllähän suurimmassa osassa asioita jonkinlainen totuuden siemen jostain löytyy kun tarpeeksi kaivaa ja väittäisin että totuus on aina musta-valkoinen ilman kultareunuksia. Sinun totuuteesi mahtuu koko kauniiden värien kirjo. Kuuluvatko ne värit siihen? Heinäsuova vaiko vuosien ajan samaan läjään ajettua, säiden armoille jätettyä, suurelta osin maatunutta ja mädäntynyttä heinää...? Tätini kissat, kaksi tahi kolme hyvin hoidettua, kiiltäväkarvaista, kultaista kehrääjää vaiko toistasataa liki villiintynyttä nälkäistä ja sisäsiittoista kurjaa eläinparkaa...? Totuuden siemen, totuus, väritetty totuus... vaiko jotain aivan muuta?

Darling kirjoitti 26.02.2014 00:18:

Tällekin kylälle mahtuu monenlaista totuutta, on vaiettua perhe väkivaltaa, alkoholismia, sadismia narsismia ja avionrikkojia ja usein ne jotka esittävät päällisin puolin täydellistä kuuluvat kyseenalaiseen "laulukuoroon".

Darling kirjoitti 26.02.2014 00:03:

Taitaa olla kirjoittaja yksi nimettömistä ilmiantajista joka huh hoijaa nimimerkin takaa herjaa minua. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa ja eiköhän tämänkin irvailijan nimi vielä jossain vaiheessa tule julki. Sitäpaitsi tekstissäni totta joka sana.

huh hoijaa taas kirjoitti 25.02.2014 22:34:

Voi kunpa kaikki tätä blogia lukevat tietäisivät sen toisenkin totuuden tästä kaikesta mistä sinä kirjoitat! Oi kunpa jokainen joka blogiasi lukee, pääsisi käymään siellä sinun luonasi ja näkisi omin silmin sen oikean totuuden! Taiteelliselle ihmiselle rajaton mielikuvitus on korvaamaton lahja mutta mitäs sitten kun se mielikuvitus muuttuukin vainoharhaisuudeksi?

Mies junalta kirjoitti 25.02.2014 07:47:

Kuulostaa kyllä jo aivan Villiltä Pohjanmaalta. Täytyy varmaan ruveta väänteleen noita kiskoja sinnepäin niin kuulee koko totuuden ja vain totuuden:)

Leonard Piippo kirjoitti 24.02.2014 19:36:

Tuli mieleen tuosta kaupungintalolla "kadonneista" Tai hukassa olleista papereista, että nuoruudessani eräs ystäväni pääsi vahingossa kunnan tekniselle puolelle töihin, mutta pesti oli lyhytaikainen, johtuen väärän puolueen jäsenkirjasta, siitä että hän huomasi toisten työntekijöiden laittavan vasemmistolaisten hakupaperit alimmaiseksi pinoon, ja vielä tuli siitä huomauttamaan ylemmälle taholle!!!! Ei oo mikkään uusi asia, että kunnan/kaupungintalolla paperit saa uusia muotoja/katoavat. Mutta eiköhän nämä asiat tässä järjesty seuraavan 60 vuoden jälkeen....

Darling kirjoitti 24.02.2014 03:17:

Hi man! Sinä kiireinen junamies, muista että kiskot kulkee tännekin jos kiireinen aikataulusi sallii. On ollut kiireitä. Olen penkonut auki korruptiopesäkkeitä ja taivastellut että minunko vuoksi paikallinen Station sai uuden Kenin. Täällä jumalan hylkäämässä paikassa viinatrokarien bisnes kannattaa, taksin voi valita haluaako valon katolle ja valaistua vai suosiiko pimeää liikennettä. Lisäksi pantasudet lakkaa liikkumasta, ne on joko hyvin koulutettu tai doubattu.parhaiten tietää omat asiat jos kysyy kylän tietotoimitsijalta. Ai niin, täällä saa myös rakentaa mihin haluaa. Ei Se niin haittaa jos lipsahtaa naapurin puolelle. Sitten kun asiaa ryhtyy penkomaan niin törmää lasiseinään. Lisäksi vielä olen oppinut että asiakirjojen väärentäminen on mahdollista. Jätin käsin kirjoitetun huomautuksen allekirjoituksineen tärkeästä asiasta. Minulle tuli hämmentyneitä kyselyitä että enkö ole reagoinut asiaan kaupunginhallitus ei tiennyt. Yksikään ei ollut tietoinen kirjoittamastani tekstistä. Aivan...aivan...todellakin todellakin täytyi vaatia ennen kuin sain selvyyden asiaan. Teksti oli "kadotettu", alkuperäinen löytyi arkistosta - Se jonka piti olla esillä - ja puhtaaksikirjoitettu ja vääristelty teksti löytyi kaivamisen jälkeen, paha vain että siinä sanamuoto ja asiasisältö olivat muuttuneet oleellisesti alkuperäisestä.semmoista rikollista toimintaa. Olen ollut töissä jossa olen joutunut virkani puolesta voimakkaan arvostelun kohteeksi. Olen hymyillyt ja todennut mielessäni että asiakas on aina oikeassa. Täytyy valita toinen ammatti jos ei kestä kritiikkiä. On joitakin ammatteja joissa ei myöskään siviilissä ole sopivaa arvostella naapurin ulkoista olemusta.Junamies, sinä tiedät. Olen valmis hyppäämään junan kyytiin!

Mies junalta kirjoitti 23.02.2014 23:59:

Katohan kummaa kun on ruuhkaa tällä blogilla. 21 500! Mitä sinä DD oikein puuhaat siellä jumalanhylkäämässä paikassa, kun noin kaikkia kiinnostaa. Panehan soittaen tännepäin niin heitän muutaman kansantajuisen kommentin maailman menosta nyt kun swedutkin jäi kiinni myrkkyjen nielemisestä. Käh käh!

Darling kirjoitti 20.02.2014 21:23:

Hoi Vanha hippi! Lämmitänkö aamusaunan? Aamusinervä joen hauraan jään yllä saunan ikkunan nokisesta kehyksestä nähtynä. Silloin salaisuudet näyttäytyvät parhaimmillaan...

Vanha hippi kirjoitti 20.02.2014 13:56:

No huh, onpa runo tuossa raadollisen tekstin jatkona, darling. Aivan surrealistisia sävyjä olet tavoittanut ja mystisiä sanakäänteitä. Taidanpa tulla saunomaan sinne joen töyräälle niin kuiskitaan lisää salaisuuksia.

Darling kirjoitti 17.02.2014 20:37:

Miettii just nyt että kauanko perusturva voi käsitellä toimeentulotukihakemusta. Jätin sen aamulla 12.2 ja samana päivänä henkilö soitti minulle että asia käsitellään huomenna. Heillä on tietona että vesi katkaistaan nyt huomenna.... Olen nukkunut pikkuisen huonosti, ei ole kuulunut asian käsittelijästä pihaustakaan....Jotenkin minusta tuntuu että siellä kohdellaan aina kuin rikollista jos joutuu pyytämään apua, kerjäämään almuja. No onneksi on joki vieressä.

Darling kirjoitti 15.02.2014 19:51:

Kestää toi matkatarinan työstäminen... Please, olkaa kärsivällisiä! Eilen oltiin lasten kans elokuvissa. Ensin katsottiin Risto Räppääjä ja Liukas Lennart. Ihan hyvä, Timo Koivusalon käsialaa mutta entisiin Räppääjä-elokuviin nähden täytyy vähän totutella uudeen tyyliin. Teatterisali oli aivan täynnä katsojia, koskaan aikaisemmin meidän aikana ei ole ollut niin paljon porukkaa. Toinen elokuva oli Ei kiitos. Se oli kans ihan hyvä mutta sellaista käsialaa että lapsiltani jouduin sensuroimaan tietyt palat. Aika rankka. Alexanderia rupesi makeasti naurattamaan kun elokuvan hahmot, mies ja nainen alkoivat intohimoisesti riisumaan vaatteitaan niin silloin äidin sensuuri iski ja käänsin pojan pyörätuolin ympäri! Okey, Anna nukkui vieressäni pipo silmillä. Oli siinä paljon hyvääkin ja katsottavaa, ei siis pelkästään aikuisten juttuja. Joskus mietin että onko aikuisten maailma todella niin brutaali kielellisesti... tai sitten minä olen jälkijunassa...

Darling kirjoitti 14.02.2014 16:09:

Kiitos rakas Leonard tekstistä. Se on viisas ja koskettava. Rakkautta ja valoa myös sinulle ystäväni!

Leonard Piippo kirjoitti 14.02.2014 15:36:

Elämän kiemuraiset polut kulkevat vaarojen viertä,laakson pohjaa,joskus kukkulan laella käyden. Päästäksesi vaaran päälle on kuljettava laakson kautta, nousten jyrkkääkin rinnettä. Se on polku ylöspäin, aurinkoon,joka paistaa pilviverhon takaa.Uudelle vaaralle päästäksesi sinun on laskeuduttava vaaran rinnettä, kivistäkin, alas seuraavaan laaksoon.Jossa puro vuolaana virtaa antaen elämää ja virkeyttä puille, pensaille,koko luonnolle,Sinullekin.Näin elämä jatkuu,kuljethan ystäväni sen mukaan Hymyä, valoa, enkeleitä elämääsi. RJ-2001

Darling kirjoitti 14.02.2014 13:42:

Hei kaikki! Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi alkaakin jo klo 16.00!!!! Kirjaston seinän ilmoitukseen oli tullut aikamuutos.

Darling kirjoitti 13.02.2014 21:49:

Happy Valentine`s Day La Mer!

Darling kirjoitti 13.02.2014 21:43:

Thank You my love La Mer, my friend, You know that I love You Forever. I have always been able to count on You as the sea beach rock.

La Mer kirjoitti 13.02.2014 21:17:

DD:lle huomiselle ystävänpäivälle Vladimir Vysotskin kauniiden säkeiden saattamana:

"Mistä tunnet sä ystävän Onko oikea sulle hän Anna meren se selvittää Kuka viereesi jää Ja jos silloin kun myrsky soi Vain sun kumppanis vaikeroi Vene lähimpään rantaan vie Jääköön pois mikä lie

Mistä tunnet sä ystävän Onko oikea sulle hän Anna tunturin selvittää Kuka viereesi jää Kun on kaukana kaikki muu Ja kun päättyvät pitkospuut Kuka rinnallas ruikuttaa Takaisin mennä saa

Mistä tunnet sä ystävän Onko oikea sulle hän Ajat ankeimmat selvittää Kuka viereesi jää Kun on sinulla vaikeaa Ja kun tarvitset auttajaa Silloin ystävyys punnitaan Menee muut menojaan Siitä tunnet sä ystävän Kun on vierelläs vielä hän Turhat tuttavat luotas ois Hävinneet pian pois"

Leonard Piippo kirjoitti 11.02.2014 17:32:

Vahingon ilo on parasta iloa! Kahtokaapas netistä ketkä on ajaneet katsastamattomalla autolla! Kiäh kiäh, hohhoo, hahhaa... Ei se sillai mikään ihme, "he" saavat nussia virka-autossa, tappaa asiakkaita, pahoinpidellä mielenterveyspotilaita, käyttää takavarikoituja huumeita ja alkoholia jne ilman rangaistusta, tai siis jotkut on jääny kiinni nykyään ku ei heidän toimiaan ENƒƒ katsota läpi sormien.... Hyvä keli nyt lumisotasille...

Leonard Piippo kirjoitti 9.02.2014 19:59:

Runon pätkäys: Alla saman auringon elämme,liikumme, nautimme sen lämmöstä. Sen kirkkaat säteet antavat valoa pimeään.. Alla saman auringon hengitämme raikasta ilmaa. Tunnemme kaipuuta, tarvitsemme ystävää. Alla saman auringon. Alla saman auringon kuljemme päivästä toiseen, arjen huolien keskellä, paremmasta huomisesta uneksien. Alla saman auringon kuljemme ohi tuntematta toisiamme, tietämättä ketä kaipaamme. Alla saman auringon. Alla saman auringon olemme kulkeneet ohittaen toisemme sokein silmin, kun emme ole voineet nähdä, että kuulumme toisillemme, kun aika on. Elämän kulkiessa eteenpäin, me sen mukana, välillä vastaan pyristellen. Alla saman auringon. Alla saman auringon sinut rakkaani kohtaan. Vihdoinkin näen auringon säteiden loiston kirkkaanpana kuin koskaan. Kimaltavat timantit lumella, jalokivet puiden oksilla. Nyt vasta voin ne nähdä, vaikka olen saanut elää näin kauan kanssasi alla saman auringon. Alla saman auringon tunnetko samoin, sinä rakkaaani. Saavatko auringon säteet tuoda silmiisi uuden loisteen. Lämmittävätkö ne sydämesi pintaa, saavatko mennä vielä syvemmälle antaen rakkauden auringon kohdata sinun sisimpäsi. Koemmeko yhdessä iloa, lämpöä, rakkautta. Alla saman auringon.

Darling kirjoitti 9.02.2014 08:17:

Joitakin vuosia sitten löysin ikävän kirjoituksen minusta. Jutussa oli minusta kuva, yhteystiedot, karttaopastus kotiini ja entinen puhelin numeroni. Jutulla oli laaja lukijakunta. Otin yhteyttä kyseiseen kustantajaan. Juttu poistettiin mutta en koskaan saanut selville kuka oli nimimerkin takaa herjaava henkilö.

Se tyly? kirjoitti 8.02.2014 12:33:

En tarkoita vaan aiempaa. Etköhän ymmärrä kun luet uudestaan kirjoitukseni ja hetken mietit. Ja jos et niin olkoot sitten niin.

Darling kirjoitti 8.02.2014 12:11:

Nyt olen vielä enemmän ymmälläni! Tee ja sympatia ovat vasta seuraavassa jutussani jota en ole vielä edes julkaissut. Jos viimeisintä kirjoitustani tarkoitat niin totta meillä on oksennustauti. Piste. Sitäpaitsi tämä on minun päiväkirjani. Miksi luet?

Se tyly? kirjoitti 8.02.2014 11:52:

Lisäät siihen vielä tuon kirjoituksesi mielestäsi saamastasi tylystä kohtelusta kun olisit toivonut sitä teetä ja sympatiaa niin palaset loksahtaa varmasti kohdalleen. En ala ruotimaan tilannetta julkisesti sen enempää, minusta se ei ole korrektia toimintaa..

Darling kirjoitti 8.02.2014 11:44:

Kun en tiedä. Voit olla kuka tahansa kymmenen kujan varrelta joista olen kahdeksan vuoden aikana hakenut eläimiä milloin kissan milloin mitäkin. Parempi nimellä kuin että meidän tarvitsee kaupassa miettiä vastaantulijoiden kasvoja.

Se tyly? kirjoitti 8.02.2014 10:48:

Varmasti tiedät kuka olen kun minusta olet kirjoittanut. En kaipaa anteeksi pyyntöä, mutta toivon että jatkossa lopettaisit minuun kohdistuvat aiheettomat kirjoitukset. Se riittää minulle, kiitos :)

Darling kirjoitti 8.02.2014 08:39:

Pyydän että Anonym ja Setyly tulevat esiin omalla nimellään niin tiedän kenelle voin anteeksipyyntöni ja pahoitteluni osoittaa.

Anonym kirjoitti 7.02.2014 23:31:

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta

Ei tarvitse kirjoitti 7.02.2014 23:24:

Eikä ole vihapuheita vaan vastaus syytöksiin..

anna pippuri pippuri kirjoitti 7.02.2014 23:17:

Tarviiko nyt tuollei kirjottaa blogiin toi on lapsellista :( kiva lukee äitin blogii kun tuollasta on kirjoteltu. tää ei oo mikään vihan purkaus blogi musta......... :S pitääkö tätä sitten lukee jos tästä ei tykkää tai kirjottaa :SSS

Se tyly? kirjoitti 7.02.2014 23:00:

Mites se kun hait eläimes jotka otin kiinni meidän kujalta. Ei se sun suhtautuminenkaan mitään kohteliasta ollut. Tuli tunne että se on minun syy että ne oli siellä. Olisko ollut vaikeaa sanoa vaikka kiitos? Silloin päätin kun seurasin olemustasi että en ole enempää kanssasi telemisissä mitä on pakko. En ole sinua tietääkseni mitenkään kylmästi kohdellut tai loukannut, joten en koe että sinulla on jälleen kerran minua kohtaan sanallisesti oikeus hyökätä. Jos pidät minua niin tyhmänä, etten hoksaa kirjoituksestasi ketä sillä tarkoitat, osoittaa se lähinnä sen että et itse arvosta muita ihmisiä? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. En puolusta itseäni, koska en koe siihen tarvetta. Jos koittaa suhtautua neutraalisti niin koet senkin loukkaavana ja henkilökohtaisena?! Minun elämään onneksi kuuluu kovin paljon muuta, sisältö ei ole sinuun kohdistuva viha. Se kun tarkoittaisi sitä että ajattelisin sinun tekemisiä koko ajan. Tuohon Piipon kommentteihin en ota muuta kantaa kuin että tietääkseni ketään Kopsan akkaa ei ole Haapajärvellä töissä.

Leonard Piippo kirjoitti 7.02.2014 11:19:

Hihii! Näkkyy joku PiiiiP kirijotelleen sulle siitä autojutusta. Ei voi muuta todeta ku suosittelen heille pipon hankkimista, joko ostaen, tai ite tehden kuhan se on vaan riittävän joustava....

Darling kirjoitti 6.02.2014 23:27:

Ystävä on Se joka tietää milloin häntä tarvitaan. Kiitos ja kuulemiin.

Darling kirjoitti 6.02.2014 23:22:

Huomautan tähän että auto oli matkalla sovitusti korjaamolle.ettei tule näistä vihapuheista väärää käsitystä niin muuten ei ole leimaamattomalla autolla ajettu.

kirjoitti 6.02.2014 23:00:

Miten ihmeessä voit ajatella sen olevan henkilökohtaista jos poliisi ottaa sinun autostasi kilvet pois? Poliisi toimii lakien ja asetusten mukaan eli sinun autosi on ollut katsastamaton tai verot ovat olleet maksamatta. Ei se sen ihmeellisempää ydinfysiikkaa ole, hieman matematiikkaa vain vaatii että numeroita tunnistaa ja maksaa maksunsa ja katsastaa autonsa ajallaan. Ja jos siihen ei ole varaa niin sitten täytyy jättää se auto kotiin ja liikkua ihan vaikka lihasvoimilla.

Darling kirjoitti 6.02.2014 21:33:

Jotkut kantavat sydämessään vihaa enemmän kuin toiset.

Justiinsa kirjoitti 6.02.2014 14:16:

Eiköhän tuo oli autoilijan oma vika jos jättää autonsa leimaamatta ja sitten riskillä lähtee liikenteeseen tietäen ettei sais. Se on ihan normaali käytäntö tuo kilpienkin pois ottaminen..

Leonard Piippo kirjoitti 5.02.2014 22:26:

No ny kiva ku ötökkä liikenteessä. Saa yks Kopsan-töksäys PITKƒN NENƒN..... Tiiän, että hän lukee blogiasi, ja toivottavasti tämäkin kirjoitus saa hänet ajattelemaan muutakin kuin omaa napaansa..... Tosin en tiiä ku yhen poliisin, jolla on todistettavasti aivot.........

Täti DD kirjoitti 3.02.2014 21:16:

Mie en tuoho ossaa Leonartti vastata, semmone tuima.

Leonard Piippo kirjoitti 3.02.2014 21:09:

Oliko se Kopsan kusipää-akka ku kilivet vei!

Tällä blogisivulla on käyty 1401 kertaa!