Tammikuussa 2017 kirjoitetut jutut:

31.01.2017 11:46

Vaihtuvat maisemat-taulut matkalla Kemijärven Kulttuurikeskukseen taidenäyttelyyn. Illalla enemmän...


Brasilia. Akryylimaalaus, 89 x 116cm

29.01.2017 20:16


29.01.2017 19:01


29.01.2017 18:51


29.01.2017 18:51


29.01.2017 18:50


29.01.2017 18:49


29.01.2017 18:48


29.01.2017 18:47


25.01.2017 23:04


25.01.2017 23:03


25.01.2017 23:02


25.01.2017 13:03

Tosi kova koetus ollut tämä flunssa. Vieläkään en tunne itseäni täysin terveeksi. Hikoiluttaa ja väsyttää ja kuume nousee illalla. Yskinkin vielä vaikka luulin sen jo helpottaneen ja korvia särkee. Olen kuullut että tässä on suuri vaara saada joku jälkitauti.

Viikon päästä ripustan tauluja Kemijärvellä näyttelytilan seinälle. Siihen asti on aikaa vielä maalata. Tällä hetkellä päähäni ei mahdu mitään muuta kuin noita maisemia, olen pahoillani kaikille heille jotka odottavat rakkaistaan muotokuvaa, tämä viikko menee maisemiin. 6.2 olen ripustamassa Seinäjoen suunnalla Erityisen rakkaita tauluja. Helmikuussa kaksi näyttelyä päällekkäin mutta sen jälkeen Erityisen rakkaat-taulut matkaavat Vaasaan.

Enää en sure sitä etteivät Erityisen rakkaat-sopineet Oulun kaupunginkirjaston teemaan, onneksi Erityisen rakkaita viedään ympäri Suomen tänä vuonna peräti kahdeksan näyttelyn verran ja kirjahankekin etenee.

Kaiken flunssailun ja köhimisen lisäksi myös lapset ovat sairaana. Kumpikin pois koulusta. Toivottavasti tautikierre katkeaa tähän kuukauteen. Olisipa lopputalvi ja alkava kevät iloa ja voimaa täynnä!


24.01.2017 19:47

Minua melkein säälittää mies joka oli tavattu Kärsämäellä lemmiskelemässä 250 kiloisen uros sian kanssa. En ymmärrä hänen tekoaan mutta mietin lähinnä sitä miltä miehestä ja hänen läheisistään, ystävistä, sukulaisista tuntuu kun kaikki selaavat facea kuumeisesti ja tsekkaavat etteivät vaan ole kyseisen miehen kavereita siellä. En ole missään julkisuudessa nähnyt kerrottavan miehen nimeä mutta kansan suussa se on kuitenkin julkistettu. Entä jos mies ei olekaan oikea… millaista miehen elämä mahtaa myöhemmin olla… ottaako kukaan häntä enää vakavasti?

Possuttelut sikseen. Tänään olen tehnyt lähinnä ajatustyötä maalausten osalta ja ajattelin niin aktiivisesti että tilasin samalla itselleni räiskyvän migreenin. Ensin tulevat väripallot. Sen jälkeen sahalaita oikealle puolelle näkökenttää ja kohta kipu onkin niin hakkaava ettei mikään muu mahdu päähäni.

Isäni soitti minulle pitkästä aikaa. Tällä kertaa puhetulkin välityksellä. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, olin silloin 16-vuotias ja isä soitti minulle kertoakseen äitini astmakohtauksesta. Melkoisesti vuosia kahden puhelun välissä. Isälläni on aivo afaasia ja sen vuoksi hän menetti puhe- luku - ja kirjoituskykynsä vuonna 2005. Isäni muistaa kaikki vanhat asiat kuin eilisen päivän mutta lähimuisti on huono. Tällä kertaa hän kaipasi vanhempieni ravihevosten kilpailupokaleita jotka hevoset voittivat ansiokkaasti 90-luvulla. Silloin tuvassa oli kirjahylly täynnä hevosten kuvia, palkintoja, pokaaleja ja sängyn päällä koreilivat voittoloimet. Tuotin isälleni pettymyksen, en ole kyseisiä asioita nähnyt sitten loistovuosien. Edellisen kerran kun kävin hänen luonaan kerroin että lapset ovat mukana ja kysyin haluaako hän nähdä heidät… isäni katsoi minua ilmeettömästi ja ymmärtämättä, hän ei selvästikään muistanut enää lapsia.


24.01.2017 08:32

Ystävät. Kauhea stressi. Taidenäyttelyt lähestyvät. Erityisen rakkaista en stressaa mutta maisemakuvat täytyy saada valmiiksi ja kuivaksi ennen tämän kuun viimeistä päivää.Aika tuntuu loppuvan kesken mutta en luovuta!

Tallilla olen hengähtänyt. Kuten kuvista näkyy. Expect the Miracle - minun ikuisuusprojekti (kasvattamani hevonen) ja myös elämäni motto. Hevosten kanssa enenrgia kertautuu. Sen minkä antaa se tulee vastakaikuna moninverroin takaisin.

Kevät tulee kohisten vaikka tällä hetkellä pakkasta ulkona -12°C. Harvinainen pakkanen. Tälle talvelle pakkasherran puremia ei ole ollut eikä tarvitsekaan. En kaipaa. Etelän lämmön ja loman jälkeen tuntui pieni viimakin jo niin kylmältä että kasvot paleltuivat. Influenssa oli kova tauti. En ole vieläkään oikein kunnossa. Yskä on helpottanut mutta ääni on käheä vieläkin ja kova väsymys joka iskee salakavalasti. Välillä viluttaa ja palelee niin että on pakko mennä vällyjen alle lämmittelemään.


24.01.2017 08:23


24.01.2017 08:22


19.01.2017 15:15

Hei taas!

Täytyy kirjoittaa emmerdale rippeiden lomassa hetki. Sitten lähden tallille tekemään loput hevostyöt. Aamulla minä kävin siellä ensimmäisen kerran tosi aikaisin. Tänä aamuna meni kahdeksaan kun koko yön taloa ravisteli kevääntuoksuinen myrskytuuli. Aika harvoin on tammikuussa näin lämmintä, aamulla seitsemän aikaan oli 3,3 plusastetta.

Eilen oli kiva päivä. Aamulla vein tytän kouluun ja tankkasin kotimatkalla. Melkein tankkasin väärää bensiiniä! Apua! Jokainen jolle on käynyt samanmoinen erehdys tietää millaiset sävärit siitä saa. Paniikki tuntuu kurkussa asti ja puristaa niskasta. Onneksi selvisin säikähdyksellä eikä mitään katastrofaalista tapahtunut.

Ruuan hinnasta minun on pitänyt kirjoittaa monta kertaa. Lomareissun jälkeen olen tarkastellut hintoja erityisen huolella. Elintarvikkeiden hinta on räjähtänyt käsiin. Rusinaton maksalaatikkokin maksaa yli kaksi euroa paitsi Lidlissä hinta on perusmaksalaatikolle 60 centtiä. Lihaperunasoselaatikko maksaa melkein kaksi euroa, laihduttajan herkku naturel kana 400g maksaa jo lähemmäs 5€ ja jos lasketaan että syön sitä kuukauden verran joka päivä 450g niin kuukauden hinta huolestuttaa. Kotimaisen naudanlihan hintaa en viitsi edes katsoa. Entä paisti? Onneksi mieheni on lihakarjankasvattaja joten jopa meidät koirat syövät kotona tuotettua marmorilihaa. Jokatapauksessa tiivistetysti kaikkien ruokien hinnat ovat nousseet. Ei maito maksanut kuutta markkaa litralta saati mehupurkki 12 markkaa. Maailma muuttuu ja me sen mukana mutta elintason pitäisi olla kaikilla sen mukainen että on vara syödä hyvää monipuolista ruokaa.

Iltapäivällä oli vuorossa Ronin ja ponin ratsastusretki. Tällä kertaa ratsuksi valittiin Luna. Lisäksi retkelle lähtivät aikuiset, minä, Ilkka sekä Ronin fysioterapeutti Sirpa. Ratsastusretkelle tuli mittaa pyörätietä pitkin kilometri. Tuuli ei ollut silloin vielä niin raivoisa kuin tänään joten selvisimme ehjänä kotiin asti. Mahtavaa miten mukavaa ratsastaminen on Ronin mielestä. Silmin nähden voi havaita kuinka hänen lonkat ja jalat rentoutuvat ponin lämmön ja liikkeen vaikutuksesta. Lisäksi Roni pysyi selässä ryhdikkäänä ja meidän kaikkien mielestä pojan asento oli parempi kuin aikaisemmin. Iltahämärä tai autojen kiiluvat valot eivät haitanneet vaan poni toimi porkkanoilla. Välietapeilla herkuteltiin.

Myöhään illalla lähdin käymään isojen koirien kanssa potkukelkkailemassa. Harmi ettei pyöräteiden hiekoituksessa käytetä maalaisjärkeä niin että pyörätien reunaan jätettäisiin myös potkukelkkailijoille oma väylä. Hiekasta huolimatta koirat vetivät. Minulle tuli lapsuus mieleen. Muistin elävästi kuinka Musti-koirani kanssa samoilin mielikuvituksessani Siperian lumiaroilla ja yhden pienen koiran sijaan potkukelkkani, rekeni edessä oli kymmenen koiran valjakko. Hiekkaa oli joka puolella . Ei ihme että potkukelkkailevat mummot ovat kadonneet.

Yötä vasten myrskytuuli yltyi. Sähkökatkoja ei ollut. Aamulla piha oli muuttunut entisestään luistinradaksi. Jos plussakelit jatkuvat niin lumi sulaa pois kesken talven.


17.01.2017 08:26

Muistutuksena Erityisen rakkaat-kutsu. Seuraava näyttely on Helmikuussa ! Mukaan mahtuu vielä!


17.01.2017 08:14

Huomenta. Aamun aluksi latasin kuvan joka on otettu Vantaalla lähtösäpinöissä lomareissulle. Niille lukijoille jotka ovat myös facebook kavereitani tämä kuva on sieltä tuttu. Eikös olekin hyvä kuva siitä kaikesta huolimatta että meidän alkuperäinen majoituspaikka oli täysi susi eli rakennustyömaa pitkästi sivussa lentokentältä. Cumuluksessa kelpasi köllötellä enkä enää seuraavien lomareissujen alkumajoitukseksi muuta valitsekaan.

Mitä tälle aamulle kuuluu? Kaksi kupillista kahvia juotu - se normaali aamukiintiö - hevoset ulos aamulla seitsemän aikaan, karsinan siivousta jne. Aamuhämärissä mystinen ystäväni luikahti ulottumattomiin tallin liiketunnistinvalosta. Kävelin tallipolkua pitkin ja hetkeä aikaisemmin ennen kuin valo syttyi tummaharmaa varjojen kätkemä olento luikahti pois ponien suojasta. Vain pyöreät tassunjäljet kantoivat katseeni sen perään kohti avaria peltolakeuksia. En ole varma onko kyseessä kissa, tuskin, sillä tassut ovat suuret ja pyöreät. Suppovarpainen susi tai kettu se ei ole mutta ehkä supi… Ilveksen tassut ne eivät kuitenkaan ole, se on varmaa. Olennolla on pienet käpälät. Ehkä kyseessä on kesäkissa jonka poloisen on joku "hyvä ihminen" hylännyt… Yritän lähettää kulkijalle telepaattista sanomaa että navetassa on lämmin ja siellä se voi talven yli asustaa.

Ilkka lähti jo kouluun. Sara lähtee kohta. Roni sitten. Maisemataulut makuuhuoneen seinällä suorastaan ilkkuvat minulle. Ne vaativat ilkikurisen värikkäästi itselleen jatkumoa. Tiedän että pari taulua on vasta väreinä päässäni, ne vaativat ulospääsyä, pursuavat värikkäitä idearikkaita tunnelmakuvia, ajatuksia joita ei sanota sanoin vaan jotka kehittyvät katsojalle värien tunteesta. Inspiraatio on voimakas. Pakko maalata, Tahtoa on mutta aikaa… ensin täytyy hoitaa pari aasiaa niin sen jälkeen katsotaan mitä syntyy… Näkyillään!


17.01.2017 07:59


16.01.2017 18:33

16.1.2017

Pikkuhiljaa elämä voittaa ja alan parantua tästä kamalasta flunssasta. Ääni toimii jo jotenkuten mutta aika käheä. Mieheni nauraa tälle äänelleni että se on aika hottis. Vuosia sitten minulla oli kerran kurkussani samanlainen ongelma eli ääni lähestulkoon poissa ja pakko oli tehdä töitä. Olin silloin lehtialalla, myin lehtiä iltaisin sekä päivisin lakikirjoja ja muuta ammattikirjallisuutta puhelimitse. Yhden päivän aikana onnistuin myymään noin 350€ maksavia kirjoja yli 7000€ verran. Kiitettävä ääni.

Alapuolella uuden vuoden tervehdys reilusti myöhässä. Ulkomailla nettiyhteys toimi niin hektisesti että tätä käsiteltyä kuvaa en voinut ladata blogiin.

Kuumeesta ja karseasta köhästä huolimatta olen silti joka päivä jaksanut hoitaa hevoset. Ensimmäisenä iltayönä kotiintulon jälkeen mietin hetken onko tässä mitään järkeä kun nielin kuivaa purupölyä silmät, sieraimet täyteen ja silmiä kirveli. Silloin mietin hetken että ehkä olisi helpompiakin tapoja hevosten kanssa pelata kuin tällainen kotiinpaluu. Silmät rähmivät ja yön tunteina alkoi paha flunssa.

Lehmiin en uskalla koskea vaikka hevosia hoidankin. Viime aikoina olen kuitenkin rohkaistunut sen verran että annan vasikoille ruokaa. Jokaisella on jokin pelonaihe. Niinhän sitä sanotaan että kun vanhenemme niin pelot pahenevat… minulla ne ovat lehmät. Jos hevosen selästä putoaa täytyy nousta heti takaisin tai muuten se voi jäädä tekemättä

Sairaana ollessani olen miettinyt kaikenlaista. Taidenäyttelyitä on kaksi seuraavan kuun osalle. Kilometrejä tulee reilusti mutta molempiin näyttelypaikkoihin lähtevät taulut. Aika käy vähiin. Minulla ei olisi ollut varaa sairastaa…. monta taulua täytyy saada valmiiksi ennen Helmikuuta.

Tänään oli jo huomattavasti parempi päivä.


15.01.2017 01:24

12. tammikuuta kello 13:40 ·

Minulle ei nyt kannata soittaa sillä jos vastaan puhelimeen niin kuulet ehkä hiemanpihinää. Ääni poissa. Lomalla lämmintä parhaimmillaan +37. Muistelen kaihoisasti lomaa kun makaan sängyn pohjalla peittojen alla. Sain kaiken, flunssa,yskä,kuumenuha,koko kehon säryt.

Lomalistassa oli kärkisijalla influenssarokotus.Luin jostain että Suomen rokotuserä olisi ollut jotenkin laimeampaa kamaa... Näin sairaana en ole ollut vuosikausiin.

Onneksi on Netflix. Pojan kanssa katsotaan flunssapotilaille sopivia piirrettyjä.

Aamulla kuuden aikaan kävin tekemässä tallityöt, laitoin pollet ulos ja siivosin karsinat, onneksi, nyt voin vaan lepäillä. Mukava oli mennä talliin kun hevoset hirnuivat heti tervetulotoivotukset siitä huolimatta vaikka en voinut niille puhuakaan - tämä ääni... tai sen puute.

14.tammikuuta. sama meno jatkuu… edelleen tosi kipeänä sängyn omana…

15.tammikuta klo 01.20. Kova tauti. Olen edelleen sairaana ja ääneni on poissa. Kuumetta piisaa eikä mistään tule oikein mitääm. Kaikki yöt yskin enkä voi nukkua… Kirjoitan lisää kunhan tästä paranen. Pieni ressi alkaa olla jo taidenäyttelyiden suhteen. Helmikuuhun on tosi vähän aikaa. Lisäksi muotokuvia on jotka odottavat valmistumistaan mutta nyt ei voi ei kykene. Toivottavasti huomenna tämän flunssan selkä taittuu...


11.01.2017 00:33

Parhaillaan istumme Onnibussissa matkalla takaisin Suomen keskipisteeseen. Olo on vähän haikea. Ripaus surua mutta kivaa oli ja paljon ihania muistoja! LisäkI tapasin kotimatkalla bussissa matkalla lentokentälle yhden aivan suurenmoisen ihmisen ja uskon että meistä tulee hyviä ysviä. Tosi paljon olisi ollut tarinaa molemmin puolin kerrottavana mutta eiköhän siihen järjesty aikaa tuonnempana.

Nyt kirjoitan varmasti paljon virheitä kun näpytteken tätä tekstiä huojuvassa onnibussissa joka on sisältä aivan pimeä. Vain siniset rinkulavalot loistavat katossa penkkien kohdalla.Väsyttää mutta toisaalta on ylivilkas ja levoton olo. Hieman jo Nukkumatti kuiskuttelee mun korvaani että voisin alkaa nukkumaan mutta enmalta aivan vielä.

Kotilento oli paikoitellen melko töyssyinen. Yhdessä välissä meinasi tulla vähän huono olo. Matkasta kuitenkin selvittiin ja laskeutumisestakin enkä kuollut siihen korvien vihlomisen vuoksi. Ruuvasit hyvissä ajoin apteeksta ostamani korvatulpat korviini. Pakkauksessa on maininta että niitä voi käyttää vain kaksi kertaa ja onneksi ne toimivat myös paluulennolla. Hassua miten tvruuduilla näytettiin hanhien le.nosta laskeutumista ennen laskua ja aikaisemmin ennen ateriaa ruudulla pyöri filmi jossa korpit varastelivat peuran ruholla aterioivalta sudelta ruokaa...


10.01.2017 07:19

Hyvää mitä parhainta huomenta!Kello on vähän yli viisi paikallista aikaa. Tytölle soitin herätyksen sinne kotisuomeen puoli tuntia sitten.Lapsia on jo kovasti ikävä. Ronikin on ollut kaksi viikkoa omalla lomareissullaan!

Kotona odottaa kiire. Taulut lähtevät seuraavaksi kahteen eri paikkaan. Kemijärven näyttelytila varmistui vasta nyt, mikä lie sekaannus ja unohdus. Vaihtuvat maisemat lähtevät Kemijärvelle ja Erityisen rakkaat Seinäjoen suuntaan. Maaliskuussa Erityisen rakkailla on vuorossa Vaasa.

Painan hetkeksi silmäni kiinni. Tunnin päästä on herätys. Silloin loput kamat laukkuun, viimeisen kerran se sama aamiainen ja laukkujen kanssa odottamaan lentokenttäbussia. Toivotaan että kone pysyy ilmassa. Pikaisiin näkemisiin kaikki ystävät! Päivitän taas blogia kun pääsen kotikonnun maankamaralle. Jännitys ei lopu vielä sielläkään. Meillä on kriittisen vähän aikaa keretä lähtevään bussiin että oltaisiin kotona jo huomen aamulla.


10.01.2017 06:52

Eilen oli haikea päivä. On taas tullut aika jättää hyvästit kauniille lomasaarelle joksikin aikaa. Lomareissu on ollut hyvä ja onnistunut.kahdenkeskistä aikaa on tankattu pitkäksi aikaa.

Eilinen päivä meni kauppoja kiertäessä. Lapsille löytyi kivoja tuliaisia. Ostosten jälkeen palasimme takaisin hotellille pakkaamaan. Ennen hotellille paluuta kävimme hakemassa matkaoppaalta teiden hissirahan takaisin.Toivottavasti vielä joskun onnistuu päästä ylös Teidelle.

Matkalaukut pakattiin ja tunnelma oli haikean surullinen. Tällaisena hetkenä täytyy aina muistaa iloita siitä että voi palata takaisin. Punnitsimme pakkausoperaation jälkeen laukut ja yllätys kummankin iso matkalaukku painoi 13kg. Paljoa ei laukkuihin voi laittaa kun laukkujen oma painokin otetaan mukaan kokonaispainoon. Isoon laukkuun mahtuu vielä yksi kilo ja pieneen lentolaukkuun 2,5kg. Yhteensä lauku saavat painaa 20kg.

Pakkausoperaation jälkeen oli kylvyn vuoro. Ensimmäinen asia tälle vuodelle, täytyy löytää kotiin sopuhintainen amme.Kylvyn jälkeen jääkaapin tyhjennys. Tuoretta patonkia, leikkelettä, gourmet juustoa. Nam! Kyytipojaksi kahvia.

Hotelli on ollut ihan hyvä. Siivoojalle on jätetty joka päivä pari euroa ylimääräistä palkkaa. Tavan mukaan palvelurahan suuruus on yleensä 5-10% palvelun kokonaishinnasta. Uskoisin että siivoojalle jokainen ylimääräinen euro on tosi tärkeä tienestinlisä. Aamiainen on ollut ainoa miinus hotellissa. Kaksi viikkoa aina samaa. Kaiken huippu oli paistamaton pekoni, ehkä se oli kokin vaihtelu.


9.01.2017 04:26

(Tämän päivän alku alapuolella)

-tuntuu ihan siltä kuin joku kömpisi mun sängyssäni! Ilkka huuhdahti, hyppäsi ylös makuuasennosta ja puisteli peittoaan ja silotteli kämmenellään lakanan suoraksi.

-Ai miten niin kömpii...

Kysyin häneltä saamatta vastausta. Mies pötkähti takaisin nukkumaan ja jatkoi samantien kuin ei olisi hereillä ollutkään tasaista kuorsausta.

Arvatkaa nukunko minä? Kello on puoli kolme täkäläistä aikaa ja uni ei tule silmään. Liekkö ollut Nukkumatti joka siellä Ilkan lakanoissa kömpi mutta minua jäi painamaan mielikuva kasvottomasta, hahmottomasta, ehkä roolittomastakin mystisestä kömpijästä joka kenties vilahti minun peittoni alle jatkamaan kömpimistään. Tässäkin kun nyt istun sängyn päätyyn nojaten luulen koko ajan tuntevani vähintäänkin pikkuruisten kipittävien jalkojen kuljeksimista ihollani ja päässäni...

Netti toimii hyvin tähän aikaan yöstä. Ei ole liiemmin muita käyttäjiä. Hyvä aika kertoa eilisestä seikkailusta.

Pienen alkuepäröinnin ja tuulivoiman seurannan jälkeen me lähdimme eilen merenranta kaupunkiin. Aurinko pilkisti esiin ja menimme pariksi tunniksi aurinkokylpyyn Martianezin merivesialtaille. Suuri osa ihmisistä oli kadonnut mutta oli siellä yhä yksi espanjalaisperhe jotka joka päivä ovat tasan samassa kohtaa prikulleen samassa asennossa aurinkoa palvoen. Tänään aurinko ei paistanut pilvettömältä taivaalta. Yhden kerran uin koko altaan ympäri ja sen jälkeen tuli kylmä. Hytisin viluissani aurinkotuolissa kunnes muistin että minulla on tuliaisostoskassissa (kuljimme kaupoissa ennen merivesialtaita) leveä pehmoinen kaulahuivi. Kietouduin huivin sisälle lämmittelemään. Jotenkin huvittavaa kun täällä naiset varsinkin pitävät jalassa talvistyle saappaita ja turkisreunaisia talvitakkeja näkee paljon. Kaupoissa talvivaatekamaa on hyllyt notkuen alennusmyynneissä. Kokeilin paria talvitakkia mutta espanjalainen kokomitoitus on selvästi paljon pienempi kuin suomessa.

Lopulta luovutimme ja annoimme auringon olla pilvensä takana. Suuntasimme syömään tuttuun paikkaan Compostelanaan päätorin viereen. Tilasimme kaksi pizzaa todetaksemme että kahdessa viikossa pizzan laatu oli eittämättä heikentynyt kyseisessä paikassa. Ennen paikkaa johti eri henkilö, nyt kaikki oli nuoremmissa käsissä mutta muutos edellisten matkojen tarjontaan nähden oli pöyristyttävän surkea. Olen lukenut että kanarialainen keittiö on mutkatonta. Ehkä se tarkoittaakin sitä että ainekset laitetaan mitä on saatavissa. Minun pizzassani ei edellisellä kerralla ollut paprikaa eikä kinkkua, silloin pizza oli hyvä mutta nyt sama pizza oli kuin...juosten... tehty.Ilkka tilasi tulisen pizzan joka ei ollut tulisuutta ja mausteita nähnytkään.

Hyvä asia tälle päivälle olivat tuliaisostokset. Haikeus alkaa pikkuhiljaa tulemaan kun loman loppu lähenee ja sanomme hyvästit vähäksi aikaa tälle kauniille saarelle. Pakko kuitenkin tunnusta että pitkin lomaa päivittäin minulla on ollut ikävä lapsia.Vielä tähän loppuun juttua kipittäjistä. Wc:ssä on mystinen kipittäjien lauma joka uurastaa edestakaisin lattialaattojen raoissa. Ne ovat pikkuruisia kuin muurahaiset ja kipittävät edestakaisin. Toivottavasti ne eivät kipitä meidän sänkyyn. Hyvää yötä.


8.01.2017 11:23

Ulkona tuulee ja on sateisen näköistä. Kukot kiekuvat. Yhden kulon huuto kuulostaa siltä kuin se huutaisi hernandoo!

Olotilani on kohentunut huomattavasti. Kurkku on hieman kipeä. Eiköhän tästä jaksa lähteä kaupungille tekemään ostoksia. Sateisen harmaa päivä on hyvä siihen tarkpitukseen.

Hetki sitten kävimme aamiaisella. Ruoka ei uponnut. Munakas oli merkillinen möykky johon oli siroteltu persiljaa koristeeksi. Pekoni oli kuin suoraan pakkauksesta nykäisty. Sitä ei ollut selvästikään muistettu paistaa. Se oli ihan rakaa. Muutaman pekonisiivun reunassa oli pieni käpristymä kuin sitä olisi käytetty sekunnin verran pannulla. Kokilta oli selvästi vähän ajatukset katkenneet. Onneksi kahvi oli kelvollista. Cappuccinoa sai suoraan koneesta.


8.01.2017 08:53

Heräsin muistaen että kello on siellä Suomessa jo yhdeksän ja varmasti moni on käynyt katsomassa onko uusin kirjoitukseni ilmestynyt.

Eilen kävimme aamulla aikaisin aamupalalla ennen kuin kukaan muu kerkesi. Valitettavasti pari tuntia myöhemmin minulla meni toisen kerran tällä lomalla maha totaalisesti sekaisin. Onneksi mukana on lääke nimeltä Immodium se auttaa aina.

Ilkka piristyi silminnähden oltuaan vuoteen omana kaksi päivää. Onneksi, sillä vuorossa oli meidän reissu Teidelle ja sitä ympäröivään kansallispuistoon. Kävelimme puolen päivän aikaan odottamaan lähistölle meitä hakevaa bussikyytiä. Olimme jo aivan varmoja että olemme väärällä pysäkillä kunnes paiklle tuli pikkunäppärä turistibussi jota ajoi nainen. Oli vinha ero naikuljettajan ja viimekertaisen saarikierroskuljettaja Angel nimisen miehen välillä. Vaikka miehen nimi oli enkeli niin hänen kyydissään pelotti ihan hirveästi. Mies ajoi tosi röyhkeästi luottaen toisten väistämistahtoon ja painoi äänimerkkiä vähän väliä. Mutkiin mentiin renkaat ulvoen. Naiskuski Kati ajoi rauhallisesti taidolla. Englanninkielinen opas oli hyvä ja selkeä.Puheita ymmärsi ihan hyvin.

Kun Teiden huipun ympärillä on tiivis pilvirykelmä on se merkki siitä etä siellä tuulee kovasti. Tuulen vuoksi meidän täytyi tyytyä ihailemaan Teideä alhaalta emmekä päässeet hissin kyydissä ylös. Opaskierroksella pysähdymme useisiin paikkoihin joista kantautuivat heenkeäsalpaavan upeat maisemat. Vuorelta alastulotulo oli minulle tuskallinen.korvat menivät täysin lukkoon ja en kuullut mitään. Päätin säästää korvatulpart paluulennolle ( niitä voi käyttää vain kaksi kertaa) mutta jos olisin arvannut millainen tuska paineen laskusta taas tulee olisin harkinnut uudestaan. Päivän retken jälkeen meidät palautettiin samaan paikkaan kuin mistä olimme lähteneet.

Illalla olotilani huononi ja popsin buranaa sekä join kuumaa mehua. Yritän sinnitellä. En halua viettää viineisiä lomapäiviä sairaana.


6.01.2017 12:55

Ilkka makaa sairaana vieläkin. Olen huvittanut itseäni aamupäivän piirtämällä sarjakuvaa tussilla luonnoskirjaan - aiheena ME.Siivoojat nauravat käytävässä ja selittävät toisilleen jotain. He voisivat varmasti kirjoittaa kirjan kaikesta siitä jota ovat työurallaan nähneet. Tänä aamuna meinasi minuunkin iskeä bakteerikammo aamupalalla kun ajattelin kaikkia niitä räkäisiä käsiä jotka ovat ruuan ottimiin koskeneet. Otin vain jotain. Suomalaisturistit joita olemme samassa hotellissa tavanneet ovat päivitelleet sitä että aamupalat ovat aina samanlaisia ja totta niin, joka aamu samaa, jotain pientä eroa voisi olla.Samoin olen alkanut epäilemään että väsyneet viileät nakit uivat samassa liemessä aamusta toiseen. Olenkohan minäkin tulossa sairaaksi?

Aamiaisen jälkeen pyörin jonkin aikaa sängyssäni. Ajattelin että nukkuisin tovin mutta kumppanin niiskutus ja aivastelu saivat minut epävarmaksi päätöksestäni. Sellainen ihmeellinen vaikutus tällä saarella on että olen nähnyt paljon unia. Joka kerta kun nukahdan näen myös unta. Unet ovat merkitsevän tietäviä ja erikoisia, selvänäköisiä. Merivesialtailla on tapahtunut sama, aina kun suljen silmäni minä nukahdan ja näen unta.paremmin olen kohdannut monta ystävää ja puolituttua ja miettinyt jälkeenpäin pitäisikö etsiä heidät oikeasti käsiini ja varoittaa tai kehoittaa olla varovainen. Yksikin ihminen, ystävä menneisyydestä antoi minulle käsiini paleltuneen, elottomaksi kohmettuneen talitiaisen. Otin sen käsiini, hieroin sitä, laitoin lämmintä vettä ja lintu pelastui.Toivottavasti vanha ystäväni voi hyvin.

Lopulta päätin lähteä katselemaan kaupunkia. Keskustassa hyppäsin Loro pargueen asiakkaita vievään junaan. Lämmintä oli mittarissa +32. Eläintarha Loro parkuessa käynti on aina yhtä vaikuttava kokemus. Miekkavalaiden huumorilla höystetty esitys saa minut itkemään. Vankeudessa Orcan selkäevä menettää ryhtinsä. Ne kuuluvat delfiinien heimoon ja ovat hurjan älykkäitä. Esityksissä eläin inhimillistetään ja tehdään siitä ihmisen kaltainen. Silti minusta ainakin näyttää siltä että siellä olevat miekkavalaat ovat elämäänsä tyytyväisiä. Ainakin näillä kaikilla eläimillä on tärkeä merkitys opettaa ihmisille ja etenkin tuleville sukupolville eläinten merkitystä.

Eläintarhassa oli paljon nähtävää. Pingviinitalo oli hieno. Sitä en muista ennen nähneeni. Pingviineille oli tehty sinne oma arktinen maailma joka oli suuri. Pingviinejä oli paljon erilaisia ja niiden tarpeiden mukaan maisemakin niiden kotifoorumissa vaihtui. Kaiken huippu oli että siellä satoi keinotekoidtasta lunta! Pingviinivauva olivat nähtävillä erillisissä lasikopeissa jossa ne ottivat elämän ensimmäiset askeleet. Eläintarhasda ne saavat viettää helppoa elämää kun luontaisia vihollisia ei ole.

Gorillat eivät ihmisistä piitanneet vaan möllöttivät kukin omalla tyylillään. Simpanssilapset kisailivat keskenään turistien iloksi. Gebardia en löytänyt kameran linssiin (päiväunilla varjossa) mutta onneksi Amurin valkoinen tiikeri heräsi jaloittelemaan ihan minua varten. Krokotiilit pötköttelivät rannalla. Kamala miten isoja ne olivat! Nukkuivat silmät auki odottaen että jos joku turisti asettautuisi makupalaksi niiden uima-altaaseen.Anteeksi kirjoitusvirheet, minulla oli jäänyt oletuskieleksi suomi-espanja.

Olen aivan varma siitä että käydessäni Loro parguessa ensimmäisen kerran hait olivat suurempia akvaariossa jonka läpi turistit kulkevat lasista putkea pitkin. Silloin ne uivat tiiviisti putkessa kiinni ja vilauttivat julmia hampaitaan. Minusta tuntuu että silloi hait olivat vain valkohaita eikä pienempiä haita ollut.

Eläintarha kierroksen uuvuttamana matkustin loro parguen turistijunassa takaisin Puerton keskustaan.Siellä päätin kokeilla maccaria. Nälkä hiukoi jo suolissani. Eläinpuistossa join yhden kylmän smoothien ja minusta tuntui siltä että aivotkin jäätyy. Mac donaldsissa tilasin yhden muskottimausteisen hampurilaisen ja kokiksen. Hinta oli vähän päälle kuusi euroa. Halpa hinta siitä että minulla oli aikaa istahtaa ja lisäksi käytettävissäni oli tosi nopea ilmainen netti.

Syötyäni jatkoin matkaa. Hiperdino-kauppa oli kiinni. Täällä 6.1 on tärkeä ja markkinataloudeltakin rauhoitettu juhlapäivä. Jumalallisen ilmestymisen päivä. Onneksi matkan varrella oli toinen Merkandoza - kauppakeskus - jossa auki oli vain King Burger. Ostin sieltä kolme tosi tukevaa hampurilaista hintaan 16€. Tähän loppuun vielä huomatus että olen sylnyt mäccärillä ruotsissa, virossa, latviassa, liettuassa ,puolassa mutta ehdottomasti parhaan hampurilaisen söin teneriffalla./p>


6.01.2017 06:13

Olen aivan varma että paikallinen kukko kiekuu " aliandro! Aliandro!"

Hyvää varhaista aamua ystävät. Täällä kello on vähän yli neljä ja siellä kotisuomessa kello tikittää jo yli kuuden. Heräsin siihen ajatukseen että suomessa on pian kouluaamu ja minun täytyy soittaa tyttö herelle sekä kouluun huolehtiva isä. Pakkasta kotimaassa yli kahdenkymmenen... en vielä halua murehtia.

Eilen eli 5.1 oli ensimmäinen sateinen päivä koko loman aikana. Se teki hyvää. Huomasin että paikalliset asukkaat ja etenkin puutarhurit kiittivät sateesta ja sen mukanaantuomasta kosteudesta.

Ilkka oli eilisen päivän petipotilas, häneen iski karmea flunssa oikein räkätautien kuningas. Jätin hänet sänkyyn lepäämään ja lähdin yksin puiston halki kaupungille kiertelemään vaatekauppojen alennusmyyntejä. Samalla tavalla täällä kuin Suomessa ihmiset rynnistävät alevaatteiden kimppuun. Kaikenlaista päällepantavaa tarpeellista ja turhaa. Kaupungille kävellessäni mietin englanninkielistä sanaa Ilkan ostostoiveelle "pässinpökkimät". Hän pyysi tuomaan sellaiset itselleen ettei palellu loppulomalla. Mistä minä nyt pässinpökkimät tähän hätään tällä aurinkoisella lomasaarella vaikka onhan täällä talvi...Mitä mies tarvitsee laita nainen asialle kaikki luonnistuu.

Selailin alennusmyyntejä tuskastuttavan kauan näkemättä mieheni lahjatoiveesta vilaustakaan päätyen lopulta Herrors-vaateliikkeeseen mistä löytyi sekä miesten pitkät alyshousut sekä muutakin sutjakkaalle opiskelijamiehelleni. Tyytyväisenä palasin takaisin hotellille. Nousu otti voimille. Oikea jalkani kipeytyi ostosreissusta tavattomasti sillä minulla oli kevyet lipokkaat jalassa siltävaralta jos olisin päätynyt sovittamaan kenkiä. Varsinkin naiset katsovat usein tuhannen paheksuvasti HellyHansen retkeilykenkiäni ihmisvilinässä kaupungin sydämessä.

Tyytyväisenä palasin hotellille takaisin pässinpökkimien ym vaateostosten kera. Jalkaa särki kamalasti. En olisi lähtenyt enää kaupungille ellen olisi halunnut nähdä paikallisen katolilaisen joulunajan hupennuksen Kolmen kuninkaan kulkueen.

Illansuussa kävelimme hissukseen kaupungille ja siellä etenimme aina Playa Jardinille asti jossa sijaitsee castillo san felipen linnoituksen jäänteet. Ihailimme mustahiekkaisen Jardinin rannan auringonlaskua. TEIDEN TULIVUORI NÄKYY MYÖS SIIHEN, VÄHÄN VILAHTI SEN LUMISOMISTEISIA RINTEITÄ MUUTEN TULIVUOREN HUIPPUA YMPÄRÖI PAKSU SAKEA.... hups sori! Vahingossa pätkän matkaa suuret kirjaimet!... Sakea pilvimassa. Pelotti niiden hurjapäisten ihmisten puolesta jotka vielä puoli seitsemän aikaan uiskentelivat yhä vain voimakkaammin kuohuvassa meressä. Onneksi he tulivat kuitenkin pois ennen kulkueen alkua.

Paikalle oli kerääntynyt sankoin joukoin ihmisiä. Joku suomalainen meidän vieressä kertoi toiselle että hän oli nähnyt kulkueen useita kertoja ja ennen siinä oli ollut mukana kameleitakin.

Kulkueeseen kuului jos jonkinlaista kulkupeliä.junia, kyniä, kurpitsavaunuja, reki jne. Kuninkaiden apurien joukosta saattoi löytää tuttujakin kuten esimerkiksi Lumikin kera seitsemän kääpiön ja Tuhkimon lakeijoineen. Katselimme kulkuetta jonkin aikaa kuinka se pysähtyi ja kuinka lapset saivat satuhahmoilta karkkeja. Enkelit jakoivat lapsille myös tähtiä.

päätimme lähteä hissukseen kulkemaan hotellille koska Ilkka oli kuitenkin vielä toipilas. Se olikin paremmin sanottu kuin tehty. Ihmisiä oli jokapuolella tuhansia. Suurin kokoontumispaikka oli keskustori johon kulkueen oli tarkoitus tulla Jeesuslapsen, Marian ja Joosefin luo.


5.01.2017 02:11

Hei taas! Täällä Puerto de la Cruzissa on paljon flunssaisia ihmisiä. Otimme influenssa rokotteet hyvissä ajoin enmen matkaa mutta eihän sitä tiedä millainen muuntautunut virus näitä ihmisiä täällä pärskityttää. Jatkuvasti tulee vastasn kovasti yskiviä ja pärskiviä. Aamiaiselle olemme pyrkineet menemään ensimmäisten joukossa sillä jotkut aivastelevat sielläkin suruitta ja estoitta ympäriinsä, pyyhkivät sitten aivastuksen räkäämät kädet housuihin ja tarttuvat ruokien ottovälineisiin. Tänä iltana Ilkalla meni nenä tukkoon. Buranaa on mukana, onneksi. Tiökka kuumaa ja nukkumaan. Minä katson tv:stä jotain 50-luvun amerikkalaista leffaa joka on dupattu espanjaksi. Miksi ei meillä Suomessakin voisi olla että kaikki elokuvat dupataan suomeksi...parempi kuitenkin englanti englantina, se kartuttaa kielitaitoa.

Aamulla suuntasimme taas rannalle ja merivesialtaille. Sää oli hehkuvan kuuma. Tällä kertaa sijoituimme aivan altaan reunan tuntumaan niin että saatoimme ottaa toisistamme kuvia uimassa. Vettä oli enemmän kuin yhtenäkään päivänä. Paikoiten jalat eivät yltäneet pohjaan saakka lainkaan. Uidessa pohjan väristä näkee missä kohtaa on matalampia alueita. Syvät kohdat ovat sinisiä ja matalat valkoisia, vaaleita veden heijastuksen läpi.

Mitä opimme tänään uima-altaalla sen että suolavesi kelluttaa. Minulla on luonnostaan hyvät "kellukkeet" niin että kellun sujuvasti myös uimahallin kloorivedessä. Siellä kloorissa Ilkka ei kellu ollenkaan vaan painuu tönkkönä pohjaan kantapäät edellä. Yritin aikani pätevästi häntä opettaa kotioloissa kellumaan samoin kuin minä mutta sitten totesin todeksi sen että meidän kahden ero johtuu siitä että rasva kelluu ja laiha jäntevän solakka vartalo ei. Ronin fysioterapeuttikin sai silloin hyvät naurut. Pojalla onneksi on kauluri joka pitää hänet pinnalla.

Toinen asia jonka Ilkka henkilökohtaisesti oppi oli kuinka raha pestään... vahingossa uimahousujen vetoketjutaskussa. Rahan kuivaamiseen meni tovi ennen kuin sillä saattoi mennä ostamaan kiskalta super hotdogit. Hassu juttu täällä ravintoloissa ja kioskeissa jos yrittää tilata englanniksi niin myyjä yleensä vastaa heti tilauksen toistaen ja vahvistaen suomeksi. Jostain meidän heimon tunnistaa. Kaupassa minulle on usein käynyt niin että hymyilen ja nyökyttelen myyjälle ja myyjä alkaa ystävällisesti kaupanteon yhteysessä juttelemaan niitänäitä minulle espanjaksi. Siihen vastauksena minä vain hymyilen ja nyökyttelen peilaten kertojan tunteita.

Huominen kohokohta on kulkue jota menemme illalla katsomaan. Katolisessa Espanjassa joulun juhlinta kestää aina 6.tammikuuta Kolmen kuninkaan päivään saakka. Suomalaisessa kulttuurissa nykyisin vähäpätöinen loppiainen, täällä Kolmen kuninkaan päivä on yhä tärkein päivä espanjalaisessa jouluperinteessä, etenkin lapsia ajatellen.kolmen kuninkaan kulkueessa on paljon nähtävää. Kulkue etenee halki kaupungin Jeesuslapsen ja hänen vanhempiensa luo. Kolme kuningasta ( itämaan tietäjät) kulkevat Jeesuslapsen luo vieden hänelle mirhamia, kultaa ja suitsukkeita. Kulkue on kuulunut espanjalaiseen jouluperinteeseen jo vuodesta 1917. Kulkue aloittaa matkanteon 5.1 joka puolella kulkueet valtaavat kaupunkien ja kylien kadut. Kulkueessa on mukana kolmen kuninkaan lisäksi heidän apureitaan, peduiineja jotka jakavat koristelluista kulkuneuvoistaan lapsille karkkia. Karkinjaon jälkeen lasten tulee mennä nukkumaan ja lahjat odottavat heitä seuraavana aamuna 6.1. Kolme kuningasta ovat tuoneet lasten lahjat eli he tekevät joulupukin virkaa täällä. Jos lapsi on ollut tuhma niin lahjojen joukossa saattaa olla hiilenpala joita voi ostaa sokerisena kaupasta. 6.1 on Espanjassa pyhäpäivä, vastaava kuin suomessa Joulu ja useimmat kaupat ja toimistot ovat kiinni.

Tässä oli tämän kertaisen tarinani tärkeimmät. Aamuun ei ole enää montaa tuntia ja täytynee saada unenpäästä kiinni. Hyvää yötä. Hasta mañana.


4.01.2017 02:49

Ola! Kello on täällä melkein yksi yöllä. Ulkona riehuu puhjennut tuuli. Jostain se on kasannut voimansa ja lipoo nyt talojen nurkkia. Joka päivä kello kolmen jälkeen merenkäynti kovenee ja aallot pärskäyttävät merivesialtaan reunojen yli pahaa aavistamattomien turistien päälle. Vuorovesi se on mikä jyrää. Googlasimme asiaa miten vuoksi ja luode syntyvät ja missä päin maailmaa vuorovesi on voimakas. Pahimmillaan vuoroveden vaihtelu voi olla jopa kymmenen metriä. Yllättävää oli että ranskassa ja englannissa vaihtelu on suuri ja norjassakin sen voi huomata. Seurasin vasta tv:stä ruotsalaisdekkaria Vuorovesi, se oli tosi jännä ja hyvin tehty. Vuorovesi syntyy magneettisuudesta ja kuun ja auringon yhteisvaikutuksesta

Tänään kun kävelimme aamupäivällä alas kaupungille löysin ne villit kukot jotka niin rehvakkaasti aamuisin metelöivät. Siellä ne "laidunsivat" poikaporukassa kuivassa vesiuomassa kiiltäviä mustan ja punaisenruskeiden siipisulkien hersyessä auringonvalossa. Oli siellä pari kanaakin jotka kipittivät punaisina ja pikkuruisina marssivan kukkopoikajoukon seassa. Jostain ne olivat sinne varmasti karanneet etsimään omaa polkuaan.

Mitä sitä voi ihminen muuta toivoa lomaltaan kuin lepoa, kiireettömyyttä ja terveyttä. Merivesialtaille suuntasimme tänäänkin, siellä ei ole vaarallisia aaltoja ja merivirtauksia kuin villinä pauhaavassa meressä. Rauha hänelle, hänen sellulleen hiljattain Kanarialla hukkuneelle suomalaismiehelle joka lähti pelastamaan naista merihädästä ja hukkui itse.

Tänään oli merivesialtailla se päivä kun altaat olivat aamupäivästä vata täyttymässä ja silloin siellä pystyi vain kahlaamaan. Vesialtaat tyhjennetään ja täytetään uudestaan lähes joka päivä. Tänään me löhösimme auringossa tunti kausia. Olemme rasvanneet ahkerasti ja saaneet estettyä ihon kärvähtämisen. Aurinko on lempeä ja ihana ja samalla julma. Kun katselen tummaksi korpuksi muuttuneita vanhoja auringonpalvojia niin kysyn itsekseni - kuinkahan moni vie ihosyövän itsellen tuliaisena?

Auringonpalvonnan jälkeen suuntasimme taas Hiperdino-kaupan kautta hotellille. Tähän väliin minun on mainittava Puerto de la Cruzin koirista. Ne ovat ihme otuksia. Ole luultavasti ennenkin maininnut niistä. Paikalliset koirat ovat pienikokoisia ja hyvin oppineita. Aamuisin ne odottavat joko irti kaupan ovella istuen tai puistonpenkkiin kytkettyinä omistajaansa kaupasta ulos. Koirat ovat pääsääntöisesti pienikokoisia terriereitä, jackrussel, vehnäterrieri, silkkiterrieri jne. Joitakin mopseja ja kaikkien pienten sekoituksia. Muutama mäyräkoira on myös kadulla tullut vastaan. Jyrkissä portaissa iloista irtokoiraa vastaan tuli tiukasti hihnassa mummojen kanssa kaksi suurta koiraa. Mummojen koirat aloittivat alkukantaisen rähinän pienelle ystävälliselle piskille. Sitten kajahtivat ilmoille mummojen suusta suomalaiset brutaalit käskysanat joita pieni terrieriparka pelästyi kamalasti. Mekin pelästyimme. Ohitimme vastaantulevat mummot koirineen hipihiljaa paljastamatta kansallisuuttamme.

Kaupan kautta hotellille. Huoneessamme voi laittaa ruokaa ja on jääkaappi. Tällä kertaa ostin pullovettä ja siemensämpylöitä. Erilaisia makkaroita ostin eilen. Hinta 2€ ja maistiaispakettiin siivutettu folioon hienon ohuita erilaisia makkaralaatuja, jos oikein muistan niin neljää laatua per paketti. Se täällä Teneriffalla on huomioitavaa että ruoka on yllättävän vähäsuolaista. Täällä suolaa käytetään säästeliäästi toisin kuin suomessa.


2.01.2017 08:58

Arki se sieltä tulla tömistää! Koulut alkavat ihan kohta. Poika on lomalla hoitopaikassa ja tyttö on isänsä kanssa kotona meillä. Sara on hienosti hoitanut hevoset sillä aikaa kun olemme reissussa.Exäni on pitänyt hyvän huolen tytöstä, talosta ja koirista. Lisäksi samassa pihassa ovat anoppi sekä maatalouslomittaja. Arki tuli yöllä kuiskuttelemaan korvaani että missä ne wilman tunnukset on... lasten kouluasiaa. Istuin hereillä pitkän tovin mutta en muistanut miten päin ne kirjaimet laitetaan isoja vai pieniä ja mihin kohtaa se numero pistetään...

Tänä aamuna heräsin normaaliin aikaan eli nyt vasta paikallista aikaa seitsemältä. Suomessa kello olisi jo yhdeksän. Voi kun voisin laittaa kukon kiekumista purkkiin ja tuoda matkalaukussa Suomeen niin sen tekisin.

Annan miehen vielä nukkua sen aikaa että kirjoitan tämän. Olen niin iloinen että pääsimme tänne viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa. Kotona kaiken kiireen ja hyörinän keskellä on mitä muistella. Seuraava loma tehdään koko perheen voimin niin että lapsetkin pääsevät reissuun mukaan. Puerto dee la Cruz on liikuntarajoitteisen kannalta hyvä paikka. Esteettömyys toimii hienosti varsinkin rantabulevardilla ja siellä olevissa puistoissa, myös merivesialtailla. Tämän kertainen hotelli sijaitsee korkealla ja ylöspäin kulkiessa tulee vastaan paljon rappusia. Lasten kannalta paras on sijoittua rannan tuntumaan.

Uutena vuotena kävimme heittämässä hyvästit vanhalle vuodelle ja vastaanottamassa uuden vuoden keskuspuistossa. Kävelimme ensin puiston kautta kaupungille ja poikkesimme ensin kahdessa suomalaisbubissa. Väinämöinen on pikkiriikkinen paikka johon mahtui hädin tuskin sisään. Kuulin paikasta että se on arkisin ja päivisin oikein viihtyisä paikka. Siellä on kirjahyllyllinen suomalaista lukemista ja biljardipöytä ajan vietteeksi. Uutena vuotena paikan täyttivät meluisat etukumarat suomalaiset. Tuli ihan Eppujen biisi Turmiolan tommi siitä tunnelmasta mieleen. Paikassa kokoontui riidanhaastajien kerho. Huomenna käyn katsomassa millaisia lihapiirakoita siellä on myytävänä, ovat kuulemma saaren parhaat.

Karaokepaikka La Bambassa kävimme myös. Siellä on aina paljon hyviä laulajia, suomalaisia, espanjalaisia ja venäläisiä oli silloinkin. Mieleni teki käydämiehen laulamassa mutta jono oli niin pitkä että jätin toiseen kertaan. Paikka on sama missä minä lauloin ensimmäisen kerran elämässäni karaokea kaksikymmentä vuotta sitten. Paikka on entisellään. Vain ihmiset ovat vanhentuneet. Hassu tunne kun menee siellä vessaan ja muistaa että ovessa oli silloinkin haka, vähän möykätyt ovenpielet. Siellä vessassa muistaa dejavuu. Istumme siellä pyöreän pöydän ääressä fiilistelemässä. Huomasin että baarijakkaralla istui mies joka oli siinä silloinkin, parikymmentä vuotta sitten. Asu oli sama, eleet, karaokebiisit, mutta mies oli hurjasti vanhentunut ja mennyt liikkeiltään vaivaiseksi. Yht'äkkiä La Bamban suuria portaita alas baariin laskeutui mies, me molemmat pelästymme sillä mies oli aivan saman näköinen kuin Putin.

Keskuspuistossa oli valtavasti ilakoivia ja karnevaalitunnelmaisia ihmisiä. Ihmisiä alkoi tulla sinne enemmän vasta yhdeksän jälkeen. Perheet olivat sonnustautuneet parhaimpiinsa. Miehillä puku ja kravaatti tai rusetti, naisilla juhlapuku sekä korkeat korot - tosi korkeat! Ikäjakauma oli kaikenikäiset. Puistossa oli mukana aivan pieniä sylilapsia sekä vauvojakin. Musiikki soi, kansa karkeloi ja ilo sekä rakkaus ne näkyivät ja kuuluivat joka puolella. Me tanssimme muiden mukana rumba boleron askelin. Lopuksi kävimme syömässä. Ilotulituksia ei ollut paljon. Tavalliselle kansalle raketteja ei myytykään vain jotain paukkupommeja. Vuoden vaihtumisen jälkeen pidot paranivat. Me lähdimme kahden aikaan yöllä kävelemään takaisin hotellille ja silloin puistossa juhla sen kun paranivat. Suomessa ei olisi puhettakaan että pienet lapset sisivat olla mukana ravintoloissa ja juhla/ anniskelutilaisuudessa. Suomessa juomakulttuuri on toisenlainen.Samoin holhouskulttuuri. Hotellille oikaisimme taas pelottavan puiston läpi. Se ei ehkä ollut kovin viisasta, en suosittele muille.Merivesialtailla olemme molemmat melkein joka päivä ensimmäistä kertaa lukuunottamatta uineet koko alueen ympäri kaksi kertaa. Uskoisin että matkaa tulee ainakin kilometri...

Eilen illalla oli ensimmäinen ilta että päätimme jäädä hotellille levähtämään. Kaupasta ostetut herkut, patongit, leikkeleet ja erilaiset juustot sekä kyytipojaksi hyvää tuoremehua. Pitkä tosi hyvin nukuttu yö takana. Nyt minä herätän Ilkan aamuaiselle. Kuulemiin!


<Takaisin blogiin

<Takaisin blogiin

 

Koodimies kirjoitti 24.02.2017 14:12:

Kommenttialue suljettu toistaiseksi häirinnän vuoksi.

Tällä blogisivulla on käyty 730 kertaa!