Tämä aamu sujui onnellisten tähtien alla siitä huolimatta että viime yönä valvoimme. Pieni poika oli oikein sisukas valvoja. En tiedä oliko syy iskän antama sokerikeksi vai ihan vain uhmaikäisen pikkumiehen päähänpisto että yöllä valvotaan. Samaa mieltä oli myös isoveljensä Roni. Hän ensin nukahti ja kuten aina syvän unen alkaessa tuli epilepsiakohtaus. Onneksi kohtaus oli lievä ja meni nopeasti ohi puhuttelulla ja pitämällä pojan kädestä kiinni. Kun säpsykohtaus oli loppunut oli karhuelokuvan aika. Mikään muu ei ole niin hyvää kuin tuokio Baddingtonin kanssa. Ripustin Ronille myös himmeän yölyhdyn pehmentämään tv:n valoa.
Ronin kanssa vietetyn hetken jälkeen oli hiljaista. Pikkuprinssi nukkui mutta äiti ei. Seuraavat tunnit menivät odotellessa että minä itse nukahtaisin. Ei tullut uni silmään ei ja hyödytöntä olisi ollut enää siinä vaiheessa maalata taulua kun kello kävi neljää aamulla sillä tiesin että pian soisi herätyskello ja aamu olisi täydessä vauhdissa. Lopputulos oli kuitenkin hyvä - iloinen poika lähti kerhoon vaikka yöunet jäivät lyhyeksi.
Lapsen isä antoi lapselle sokeria iltapalaksi sillä seurauksella ettei pieni sirkusapina nukahda ikinä. Ei se mitään tuumaa äiti jonka jäseniä kolottaa päivän raskas pyörälenkki ja akvarellipaperikin odottaa hohtavan valkoisena väriä. Voi elämä! Tämä on niin tätä. Ehkä yövuorolainen mieheni epähuomiossa antoi uusi aamu uusi yö-kahvinsa ohessa kuopukselle sokerikeksin noin vaan vahingossa mutta kun nyt ei ole aamu. Olen kolme ja puoli tuntia odottanut että nukkumatti tulee ja vie tuon lapsen sinivuorten unimaahan, lapsen joka melkein nukahti syliini muskarin jälkeen kello puoli kuusi talvitakkia pukiessa mutta ei... lapsi laulaa ja tekee kaikkensa että hän valvoo vaikka mitään virikkeitä ei ole. Näyttää siltä että aamun aikaisesta heräämisestä tulee hirvittävän raskas. Kerhoon on mentävä puoli yhdeksäksi. En voi maalata tänä yönä.
Onko kukaan pysähtynyt todella miettimään kuinka paljon salasanoja meille jokaiselle kertyy elämämme aikana. Salasana sinne tänne tuonne ja pankkipalveluistakin on tehty vaikeita avainlukulistojen alasajamisen myötä. Tällä hetkellä Suomea puhuttaa se kuinka paljon arkaluonteista tietoa asiakaista hakkeroitiin Psykoterapiakeskus Vastaamosta. Vastaamoon on kohdistettu tietomurto ja kiristys.
Mihin voi luottaa? Pysyvätkö asiamme turvassa salasanojen takana? Onko pilvipalvelu hyvä ja turvallinen tapa arkistoida henkilökohtaisia asioita? Onko kukaan ajatellut sitä mitä kaikkea me tuotamme pilvipalveluun esimerkiksi valokuvien muodossa? Eilen viimeksi minulle kävi niin että kun olin aikeissa päivittää blogisivustoani puhelimella näytölle ilmestyi teksti ettei päivittäminen olisi sillä kyseisellä hetkellä turvallista vaan sivustoon kohdistuu hyökkäys. Vuosien varrella blogiini on kohdistettu kaikenlaisia hyökkäyksiä, muutaman kerran kaikki materaiaali on jopa kadonnut kokonaan! Onneksi on varmuuskopiot. Kommenttikentässä on viime vuosina ollut hiljaista. Aikaisemmin siihenkin iski muutama hakkeri ja pari häirikköhenkilöä. Kommentointi oli pakko alistaa sensuuriin.
Palatakseni aiheesen salasanoja on niin paljon eri tahoille ettei niitä millään voi muistaa kaikkia. Onneksi on sähköpostilinkkejä joista pääsee luomaan uuden salasanan kadonneen tilalle. Lisäksi olen oppinut kantapään kautta sen miksi kannattaa pitää muistikirjaa eikä luottaa siihen että puhelimen muistissa salasanat ovat turvassa.
Eilen kävin ajamassa 20,59 kilometriä pitkän pyörälenkin. Menomatkalla oli kova vastatuuli ja kotiinpäin tulin mahtavassa myötäisessä "päihtyneenä" syksyn karkeudesta ja liikunnan ilosta myötätuuleen. Pyörällä ajellessani mietin kuinka monta sivupersoonaa ihmisellä voi olla. Sivupersoonia voi olla mielessä mutta myös naamakirjassa. Oletko koskaan miettinyt sitä että kun hyväksyt uuden kaverin facebookissa niin saatat olla jo saman henkilön kaveri hänen toisella naamanimellä. Joillakin henkilöillä on esimerkiksi facebookissa useita profiileja ja valenimiä. Ei ainakaan tule tylsää jos voi kirjoitella itse itsensä kanssa, haastaa riitaa, rakastua taikka vain kertoa kuulumisia kaverin puolesta joka sillä hetkellä saanut bannia.
Iltapalaksi jätin herkut syömättä ja neuloin pari kirjavaa pipoa. Hyvää keskiviikkoa jokaiselle!
24.10.20Ihana syksyinen sää. Lämpötila nuolee hieman pakkasrajaa... hetken aikaa olemme kesäajassa vaikka talven kynnyksellä.
Tänään pyörälenkillä mietin yksinäisyyttä. Miten omassa elämässään voi olla yksinäinen vaikka ei yksin olisikaan jos otetaan huomioon perhe, politiikka jne. Silti, yksinäinen minäkin olen hyvin usein. Puolisolla on työ ja minä olen kotona kotiäiti. Näin loppuvuodesta tulee joka vuosi mieleen kaikenlaista. Millaisissa merkeissä kulunut vuosi on sujunut. Puolisolla on työ - onneksi! Minä olen kulkenut kuin tuuliviiri aina sinne minne poliittinen tuuli on puhaltanut. Kulunut vuosi on ollut aivan mahtava. Olen oppinut paljon niin hyvässä kuin myös pahassa mutta vuoden lopuksi on pakko miettiä millainen tyhjyys jää jos osat vaihtuvat ja työpanokseni ei ole ollut tarpeeksi vahva. Kuinka osaan pysähtyä paikoilleni ja pitäytyä kodin askareissa kun olen saanut kulkea eri tapahtumissa ja tavata valtavasti uusia ihmisiä. Ystävystyä.Samalla mietin voiko politiikassa olla ystäviä. Mitä jäljelle jää kun kaikki on sanottu ja tehty.
yksinäisyys. Tänään pyörän selässä mietin yksinäisyyttä. Kuinka helppo sinne yksinäisyyteen on vajota. Yksinäisyys on suo joka pettää jalkojen alta imaisee mennessään eikä päästä irti. Kesken yksinäisyysmietteiden vastaan tuli pyöräilevä mies joka nosti minulle iloisesti kättä ja tokaisi kuuluvalla äänellä "näkkeehä sitä tuotakkii!!!" Nosti käteni vastatervehdykseen ja huikkasin hänelle kiitokset. Matka jatkui mutta ajattelin että vau! Näin vähästä se voi huomaaminen olla kiinni. Kaksi tuntematonta kohtaavat toisensa ja tuntematon puhuttelee osoittaen ettei hän olekaan niin tuntematon. Morjestetaan aina kun tavataan.
Tänään valmistui lämmin tuubihuivi tyttärelleni Saralle. Paksuilla puikoilla nro 8 ja lankana Novita Välke sekä Novita Pehmo
Sara pyysi minua kutomaan hänelle lämpimän huivin ja tässä se tulee. Etsin googlen avulla ohjetta ja löysin perusohjeen paksuilla puikoilla nro 8 ja valitsin langaksi kutittamatonta lankaa Novita Välkky, Novita Pehmo ja kolmantena harmaa pörrölanka laatikon pohjalta nimeltä Novita Pilvi. Ohje meni näin kaksi kerrosta nurjaa reunaan alussa ja lopussa ja muuten koko ajan oikeaa. Sillä tavalla tein. Alkuperäisessä ohjeessa oli silmukoita paljon enemmän ja eri lanka mutta hyvä ohje. Nyt löysin muistikirjastani eli Toisellapuolenlahden.blogspot.com Tuubihuiviohje1, 24.lokakuuta 2011. Tuubihuiveja meinaan tehdä monta erilaista!
Eilen siirryimme takaisin talviaikaan, siihen normaaliin. Jotenkin kummallista tämä kesä - talvi aikojen vempyilu kun loppupelissä kellojen siirtelyä ei tarvita. Hyvin pärjättiin silloinkin kun oli vain yksi aika eli talviaika. Hoopoilua koko kesäaika intoilu. Tunti sinne tunti tänne. Se hyvä puoli talviaikaan paluussa että aamut ovat valoisampia mutta illasta puolestaan pimenee nopeammin.
Aamulla puoli kahdeksan aikaan oli seitsemän astetta plussan puolella. Ihan leppeä syysk eli ja valoisampaa kuin kesäaikaan😁.
Tällä viikolla toivottavasti saadaan normaalista rytmistä kiinni. Syysloma meni Kuinkas muutenkaan sairastamisen merkeissä. Luca oli hoidosta pois syyslomaa edeltävän viikon. Sisällä pienen pojan kanssa oli myös äiti. Välistä tuntui että seinät kaatuvat päälle kun ei voinut mennä ulos. Pikkupoika puolestaan kaipasi ihan selvästi kerho ystäviä, pienten lasten seuraa ja tekemistä. Viikon verran hän pyöritti perhettä auto leikissä jossa pakattiin porukalla kamppeet ja lähdettiin mökille autolla. Jokaisella oli oma ennalta suunniteltu istuinpaikkaa..
Ronin puutarha kukat on pelastettu sisälle. Osa vielä kukkii. Eilen kävin hakemassa tuttavan tekemän majakan naapuripitäjästä. Majakka on puusta tehty ja sen sisään voi laittaa lyhdyn tai lampun. Jotain kivaa täytyy kehittää kuistille että siitä olisi iloa talvellakin.
Sara tyttäreni 18-vuotis syntymäpäivän lähestyessä neuloin elämää näihin käsitöihini
22.10.20 Tämän päivän olen kutonut sukkia ja katsellut räntäsadetta ikkunasta Lucan ja Ronin kanssa ja miettinyt rakasta tytärtäni Saraa ❤️ Hänellä tänään syntymäpäivä 18v😊. Pari päivää aikaisemmin kävimme yhdessä katsomassa asuntoa ja tänään hän on allekirjoittanut vuokrasopimuksen. Mihin se aika menee kun Sara oli ihan hetki sitten äidin pikkutyttö.
Auringon nousu kuva on siltä taipaleelta jonka ajoin katsomaan Saran asuntoa. Äitinä minun on rehellisesti pakko todeta että olisin hänen halunnut jäävän lähemmäksi minua, meitä, koko ydinperhettä mutta lapset ovat lainaa vaan eikä heitä voi kahlita. Äitinä voin vaan toivoa että hänen elämänsä olisi kaikin puolin onnellinen. Minulla ehkä jonkinmoinen ikäkriisi. Tunnen itseni hirmu vanhaksi. Nuoruus ei ole ikuista enkä sitä tavoittele mutta jos edes hetken pienen hetken verran saisi olla muuta kuin vanheneva nainen. Kaija Koon biisin sanoissa toivotaan takaisin niitä hulluja päiviä! Ihmetellään mihin ne ovat menneet! Minäkin olen ollut nuori ja elänyt ja kokenut elämää täysin palkein. Hetkeäkään en heittäisi pois mutta hullut päivät jääköön sinne nuoruuteen. Ei tällä vanhalla kropalla enää jaksa. Ei kukaan vihellä enää perääni enkä ole enää se villi ja vapaa hivenen arka nainen joka halusi pelotta elää ja kokea. Nuoruuden kokemuksia on mukava muistella mutta ei niitä toista kertaa jaksaisi elää. Nyt on pimenevinä iltoina hyvä käpertyä sohvan nurkkaan oman kullan kanssa katselemaan leffoja, olla vaan ja vanheta yhdessä.
Ystäviä jotka jäivät sinne nuoruuteen kaipaan silloin tällöin. Tiemme erkanivat perheen perustamisten, erojen, työpaikan vaihdosten ja muiden elämän kulmakivien myötä.
Saralle hurjasti onnea! Hän täyttää tänään 18-vuotta. Viimeiset pari vuotta on olleet yhtä lentoa ja kiire aikuistumaan mutta nyt toive toteutuu ja aikuisuus koittaa iloineen ja suruineen. Toissapäivänä olin auttamassa Saraa asuntoasioissa ja muutenkin. Silloin jo vietimme vähän synttäreitä etukäteen. Tänään lähetän hänelle halit ja onnittelut telepaattisesti! Tällaisena hetkenä sallittakoon että äiti tuntee itsensä vanhaksi.
Viikonloppu oli kiireinen. Lauantaina kävin reissun Pudasjärvellä ja sunnuntaina ajoin reissun Ouluun. Lauantaina ei vielä näkynyt lunta, ajokeli oli suhteellisen hyvä. Kilometrejä kertyi reilut 500km. Sunnuntain aamu oli sakea sumuinen. Näkyvyys oli erittäin heikko ja sai tarkasti katsella tien sivuja huomioiden tuleeko puskista hirvieläimiä tielle. Lunta ei aamulla vielä ollut mutta kokouksen jälkeen kotimatka oli erinäköinen. Räntää suorastaan tuiskutti ja autossa kesärenkaat alla. Lisäksi täytyi vielä kääntyä moottoritieltä takaisin kun jäi allekirjoitus pois paperista. Lunta tuli melkein koko kotimatkan. Autoja siellä täällä suistuneena tieltä. Parikymmentä kilometriä ennen kotia oli selkeä raja lumisen ja lumettoman välillä. Vähän aikaa sää näytti kirkkaalta ja sen jälkeen pimeni. Vastassa oli massiivinen sumurintama kuin kauhuelokuvasta. Tänään taas tien päällä. Kirjoitan myöhemmin lisää...
Tällä sarjakuvalla ei ole vielä oikein nimeä... tuumaa yks äiti joka taas valvoo...
Politiikka on kuin kuumaa siirappia, samalla kertaa imelää ja tahmaista. Jokapuolella näkee kehoituksia lähteä kuntavaalit 2021 ehdokkaaksi mutta kuinka moni ensikertalainen tietää mitä kaikkea ehdokasprosessissa voi mennä pieleen. Vaikka kuinka haluaisit ehdokaspaikkaa niin viimekädessä se on niissä näpeissä joka pitää nuijaa kokouksissa - hyväksyy tai hylkää. Politiikka ei ole saumatonta yhteispeliä mutta ratkeamiakin syntyy. Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.
Sä olet tollanen ja mä olen tällainen juuri oikean lainen. Mistä meille jokaiselle valaisi kehopositiivisuuden ja tyytyväisyyden omaan itseen sellaisena kuin on niillä eväillä kuin on annettu ja kilomäärillä. Tämä kommentti siksi että vyön alle on helppo iskeä, mahaan, rasvaprosenttiin, peppuun, rintoihin, nenään tai mihin vaan ulokkeeseen. Ilkeät kommentit satuttaa ja nakertaa itsetuntoa. Myönnän, minäkin käytin miestäni peilinä, hän oli lähdössä töihin minä kokoukseen ja oli pakko varmistaa että onko hyvä näin 😁 kankaat suorana ja hiukset ojennuksessa.😊 Olen sitä mieltä että me kaikki ollaan hyviä ja ihania ikään sukupuoleen ja ulkonäköön katsomatta. Näen punaista kaikista yleistävistä karikatyyripilakuvista joita somessa jaetaan ja arvostellaan raakasti ulkonäköä ja samalla mainostetaan ja myydään esimerkiksi laihtumisen oikotietä.
Kauneus on ihanne. Tiettyyn muottiin valettu kauneus. Painoindeksin tulee olla kohdallaan samoin iän. Ikuinen nuoruuden tavoittelu on plussaa. Elämänkokemus tuo viisautta mutta elämänkoulun jäljet eivät saa näkyä.
Hiljattain eräs tuttavani sanoi ymmärtävänsä minua siinä että minulla on suuri ongelma ulkonäköni kanssa siksi että olen niin iso. Sanoista jäi hivenen katkera jälkimaku. Jäin miettimään että miksi sanoja oli kokenut niin että minulla on ulkonäöstäni ongelma? Olenko sanonut tai tehnyt jotain sen suuntaista? Ei minulla ole ongelmaa vaikka olen saanut osakseni ruokotonta arvostelua kuten viimeisin minulle kohdistettu kommentti kuului yhden vanhan herran suusta "saatanan ihrakasa tajuis jo tappaa itsensä". Lisäksi blogini kommenttikentän kautta ollaan jälleen kerran alettu lähettämään minulle uhkaavia ja halventavia viestejä. Edelliset yli 40 viestiä olen toimittanut poliisille ja niin teen samaa linjaa jatkaville uusillekin viesteille.
Minulla ei ole ongelmaa siitä että kokisin itseni liian isoksi. En edes ole mitenkään erityisen pitkä. Nuorena ja laihana otin ulkonäkööni kohdistetut arvostelut hyvin raskaasti. Iän myötä olen oppinut kestämään. Nykyisin päätavoite painon pudotukselle ja kuntoilulle on terveys eikä laihuus ihanne. Lisäksi haluan omalla esimerkilläni rohkaista myös muita tervehtymään ja olemaan iloinen oma itsensä.
Politiikka on naamapeliä. Kenen naama miellyttää ja kenen naama ei. Blogistani et löydä politiikkaa kuin ripauksen verran ja se on minun tietoinen valinta. Poliittisia juttujani voit halutessasi lukea puolueen blogisivustolta. Sen verran kirjoitan nyt tässä jutussani politiikkaa että on todella surullista etteivät poliittiset linjaukset ole se pääidea joilla mennään vaan ihmiset ovat politiikan linjausten pelinappuloita ja sätkynukkeja. Politiikassa kohtaamme paljon vallanhimoisia umpinarsisteja jotka eivät aina näe metsää puilta tai paremminkin puita metsältä vaan pönkittävät vallalla omaa egoaan. Surullista on että yhteinen suunta usein unohtuu ja sylkykupeiksi joutuvat hyvät ihmiset. Jos politiikka olisi sitä että kaikilla olisi käypä arvo niin tilanne olisi ideaalinen. Näin ei kuitenkaan ole. Olen tämän lausahduksen kirjoittanut varmasti jo aikaisemmin mutta kun vuonna 2017 lähdin politiikkaan mukaan kuntavaaliehdokkaaksi sain yhdeltä vallan kahvassa vehtaavalta ohjeen " jos kirjoitat yhtään mitään missään tai jos saati julkaiset mitään missään niin sinä ja perheesi tulette saamaan kaikki paskat silmille". Oheinen ohje oli selvä uhkaus joka myös toteutettiin. Politiikassa ei ole ystäviä. Kehenkään ei voi luottaa ei edes itseensä. Politiikka on syväluotausta jossa minäkeskeiset kapteenit ohjaavat aluksiaan. Politiikka on kuin sukellusvene. uutispommeilla yritetään tuhota toisten työ. Epämieluiset henkilöt heitetään yli laidan, joillekin jätetään tyhjenevä pelastusrengas, toiset pudotetaan syviin vesiin kettingeissä ja painojen kera. Politiikka on selviytyjät peli ja samalla roolipeli. Politiikassa pelataan raskailla panoksilla herkästi särkyvän kuplan sisällä. Politiikka on täynnä kuppikuntia ja selkään puukottajia. Politiikassa räkytetään takanapäin ja hymyillään edessäpäin. Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön ja vain paksunahkaiset selviävät.
Olen lähtenyt politiikkaan tositarkoituksella ja kasvatan nahkaa...
Lokakuu on jo pitkällä. Korona leviää. Ensimmäiseksi aamulla katson uutisista koronatilanteen. Toiset syyttävät koronauutisia ylihysteerisyyden lietsomisesta kun taas toiset saavat myrskyn aikaiseksi vesilasissa Pääministeri Sanna Marinin avonaisesta kaula-aukosta ja paljaasta rintavälistä. Korona on todellisuutta jota en käy kyseenalaistamaan ja Marin on karkeasti todeten vaan nainen. Onneksi tässä sukupuolineurtaaliutta tavoittelevassa maailmassa vielä rintoihin keskittyvät uutiset nousevat otsikoihin.
Muutaman päivän olen viettänyt hiljaiseloa kirjoittamisen suhteen sillä kotirintamalla on ollut kiireistä. Kuopus on sairastanut. Viikonloppuna pikkupojalle nousi parin päivän mittainen kova kuume. Ensimmäisenä päivänä kuume hipoi neljääkymmentä astetta! Muuten oireena vähäinen nuha. Muilla perheenjäsenillä ei vielä ole kuumeilua. Tilannetta seurataan.
Lauantaina olin menossa tädin hautajaisiin. Alkuperäisen suunnittelman mukaan olin varannut yösijan ja tarkoitukseni oli olla reissussa sunnuntaihin saakka. Elämä on sellainen reality tapahtumasarja että koskaan ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Lähtöaamua edeltävänä yönä Roni sai niin rajun epilepsiakohtauksen ettei koskaan aikaisemmin. Säikähdin! Onneksi kohtaukseen tarkoitetut ensiapulääkkeet ovat hyviä ja tilanne rauhoittui nopeasti. Kouristukset ovat aina pelottavaa katseltavaa ja äitinä en ole voinut välttyä siltä että käyn monta kertaa yössä tarkistamassa hengittääkö Roni normaalisti. Toinen huolestuttava asia oli kuopuksen korkea kuume. Tädille olen jättänyt jäähyväiset polttamalla kynttilöitä. Toivottavasti hän kertoo äidilleni terveisiä siellä jossain taivasmatkalla.
omaishoitajan arki
Omaishoitajan arki on raskasta ja kuormittavaa. Minä olen saanut paljon voimaa elämääni liikunnasta. Loppukeväästä minulle sanottiin tylyt lukemat että sokeritaudin riski oli huomattavan korkea. Sukurasite sokeritautiin on korkea ja tulee kummanki vanhempani puolelta. Pikkuhiljaa aloitin pyöräilyn. Tästä olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Aluksi liikunta oli haastavaa ja surukseni huomasin että kunto oli tyystin romahtanut. Nuorena naisena liikuin aina jalan tai pyörällä koska ajokorttia minulla ei ollut. en mielestäni tarvinnut sitä. Tilanne muuttui vasta kun äitini kuoli ja muutin kaupungista takaisin synnyinkotiini maaseudulle. Ajokortti oli välttämättömyys ja tuolloin olin jo pitkästi yli kolmekymmentävuotias.
Keväällä aloitin liikunnan ja pyörälenkit pitenivät vähitellen. Välillä tuli aikoja jolloin en kerennyt ulos ja lenkille. Esimerkiksi Elokuussa kansanedustajien mukana kulkiessani teltta tapahtumissa seisoin tuntikausia joka päivä kaksikymmentä paikkakuntaa. Edellisenä talvena vastaava päivän seisominen teki minut täysin jalattomaksi ja selättömäksi niin etten tahtonut kipujen vuoksi päästä sängystä ylös. Minulla oli koko ajan sellainen tunne kuin jalkateräni olisivat olleet pirstaleina. Elokuun kiertueella kivut olivat poissa. Pelkäsin etukäteen kipujen palaavan.
700 kilometriä ja matka jatkuu. Paljon on vielä tehtävää mutta tästä on hyvä jatkaa. Minulla on tavoite että kuntavaaleihin mennessä minusta on lähtenyt pois 20 kiloa.
Jokainen ihminen on arvokas sellaisena kuin hän on. Muistetaan olla inhimillisiä ja kiukun yllättäessä ei arvostella puolisoa, ystävää, tuttua eikä naapuria ei edes ventovierasta iskemällä arkaan paikkaan eli hänen ulkonäköönsä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan.
Ensimmäinen omaishoitajien päivä, vasta ensimmäinen mutta hyvä että on. Toivottavasti tulevaisuudessa omaishoitajille merkitään oma viikkoEuroopan laajuisesti. Viikko joka täynnä tapahtumia. Monella muulla asialla on jo oma viikko.Tarkistin että Suomessa Valtakunnallinen omaishoitajien viikko on 22 - 29.11.2020. Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä. Omaishoitajat eivät voi kuuluvasti valittaa sillä muuten heidän elämänsä saattaa vaikeutua.
Olen ollut omaishoitaja yli 19 vuotta enkä kadu päivääkään vaikka rehellisyyden nimissä olen joskus itkenyt missä minun työura on, mihin katosivat aktiiviset työvuodet, mihin normaali perhe-elämä jne. mutta siltikin olen kiitollinen siitä että olen voinut tarjota omalle lapselleni kodin jossa hän saa elää ja varttua turvallisessa ympäristössä. Kauhulla odotan sitä päivää kun napanuora katkeaa ja minun on pakko päästää poikani elämään omaa elämäänsä vaikka se tuleekin olemaan täysin autettavalle henkilölle laitosympäristö. Vielä ei ole se ajankohta. Erokipu on liian suuri. Miten voin olla varma poikani hyvinvoinnista jos en voi itse tarkistaa... Monet asiat askarruttavat mieltäni.
Toivottavasti tulevaisuudessa herätään arvostamaan omaishoitajia paremmin. Omaishoitajat jäävät liian usein yksin hoidettavansa kanssa. Omaishoidosta kertyvät lakisääteiset vapaat jäävät monilta omaishoitajilta vuosittain pitämättä koska kunnilla tai kuntayhtymillä ei ole hoitopaikkoja tarjolla tai hoitajia kotiin niin että omaishoitaja voisi hetkeksi vapautua. Kaiken lisäksi omaishoitajille maksetaan liian pientä palkkaa huomioiden työn laadun kuormittavuus ja sitovuus. Laitospäivä maksaa yli 400€ vuorokausi mutta omaishoitaja tekee kuukauden työt muutamalla satasella 24/7. Tulevaisuuden näkymissä omaishoitajuuden on oltava tasa-arvoista ja näkyvää ja omaishoidon rahapalkka sitä luokkaa että sillä elää.
Vihapuhe pistää vihaksi hyvänkin asian. Tämä on mietelmäni sanojen voimasta. Nykyisin some on täynnä vihaa ja tai vihan sanoja. Sanonta että minua niin pistää vihaksi pitää paikkansa monessa yhteydessä mutta eikö sen voisi sanoa niin. Oksennetaan ulos se vihaksi pistely ja se on sitten siinä. Sitä en ymmärrä kuinka nykyaikana näkee paljon vihakirjoituksia joissa käytetään sanallisesti raakaa voimaa, kirosanoja, seksuaalista väkivaltaa. En esimerkiksi voi hyväksyä sitä kuinka kirjoituksissa naiset raiskataan ja työnnetään vaginaan sitä sun tätä tai annetaan ymmärtää että siitä vaan nussikaa niin että nainen särkyy tai kuolee. Sodassa on aina ollut hirveyksiä ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Ei jatketa sitä täällä meillä Suomessa rauhan aikaan. Ollaan viisaampia. Naisministeritkin ovat ihmisiä. Heillä on perheet ja läheiset. Painava ei huumeille! Ei lasten tyttöjen ja poikien silpomisille! Ei perheväkivallalle! Ei monelle asialle mutta ei myös vihamielikuville ja uhkailuille.
Ajatusjoogana kudoin tämän uusimman villapuseroni sekalaisesta väriläjästä Novitan Hyggewool neulelankaa. Ohje on Novitan lehdestä. Olen jo aikaisemmin tehnyt samaisesta langasta pinkin jättineulepuseron koska luulin ensin että tämä lanka huopuu ja kutistuu huopuessaan. Myöhemmin tuotetietoihin tuli lisäys ettei kyseinen lanka huovu. Tämä pirteä villapusero on ihanan lämmin. Oikeastaan puseroa voi pitää kummin päin vaan sillä letti muodostaa jännän kuvion myös työn nurjalle puolelle ja siellä taas pintaneule on oikein. Puseron nurjalle puolelle jätin pitkiä lankoja hapsuttamaan niin että se toimii myös oivallisesti siten, vähän jännittävän eksoottisena ja mielikuvitusrikkaana. Yritän saada kuvan myös ns nurin päin päällä olevasta puserosta. Anopin lampaiden mielestä puseron värit olivat vähän räikeät.
Kiusaaminen on aina syvältä. Sitä tapahtuu koko ajan ikään ja sukupuoleen katsomatta kaikilla elämän sektoreilla.
Kiusaaminen on tuomittavaa aina. Paljon puhutaan koulukiusaamisesta mutta minun mielestä tulee muistaa myös kuinka paljon aikuisten maailmassa tapahtuu kiusaamista. Viranomaiset, byrokratia, työpaikat, harrastustoiminta, yhdistykset, järjestöt, taloyhtiöt missä vain suinkin ihmisiä on toimimassa yhteisen edun nimissä kiusaamista tapahtuu jatkuvasti. Hyvä tarkoitus pyhittää likaiset keinot.Väriläiskiä voimme olla mutta ainutkertaisia ja hyviä juuri sellaisina kuin olemme. Laitetaan hyvä kiertämään ilon ja valon kautta.
Taas yksi villapusero puikoilla. Paksusta langasta. Yksi virhekin oli vilahtanut kutimeen mutta päätin että virhe on ihan ok - niitä sattuu ja ovat vaan suola sopassa tai piste iin päällä.
Muuten ole pitänyt tarkoituksella muutaman päivän hiljaiseloa. Ensi viikolla kalenteri on jo täynnä kaikkea mahdollista.
Nyt hörppään kahvit ja lähden hakemaan Lucaa kerhosta. Roni tulee koulusta myöhemmin. Väsyttää... Kirjoitan myöhemmin lisää.
Ruska on ollut tänä syksynä aivan mahtava. kaikki värit ympärillä. Oi upeaa mitä kaikkea värejä ja väriyhdistelmiä luonnon väreistä löytyy. Pyörälenkillä olen monta kertaa pysähtynyt ja kuvannut jonkun väriläiskän, katsotaan mitä niistä myöhemmin syntyy, ehkä tauluja...
Minun Helena-täti oli luonnon ystävä. Hän keräsi kesällä neliapiloita ja kuivatti niitä kirjojen välissä. Samoin hän kuivatti ja prässäsi kesän kukkasia, puiden lehtiä ja varsinkin syksyllä värikkäitä ruskanlehtiä.
Talvella hän askarteli prässätyistä kasveista joululahjoiksi tauluja. Ne olivat ihania, minäkin sain onnekseni neliapilataulun joka on minulla vieläkin. Sen jälkeen kun Helena-täti kuoli, seuraavaksi äitini ja pari vuotta hänen jälkeensä kuoli heidän äitinsä, maailman ihanin isoäitini Pienimummo, äidin puolen suku katosi. Siihen asti olimme kokoontuneet mummolaan viettämään merkkipäiviä sekä muita juhlapäiviä. Nykyisin äidin sukua ei ole muuta kuin pari äidin serkkua pitämässä yhteyttä ja siinä se. Itselläni ei ole sisaruksia ja sen vuoksi olen usein elämässäni merkinnyt ystävät erityiseen asemaan. Ehkä liiankin isoon osaan.
Tänään ajoin pyörällä ruskalenkin. Puista pudonneet värikkäät lehdet sirisivät pyöräni renkaiden alla. Kilometrejä on nyt tasan 700 kilometriä.
Pyöräkilometrejä on kertynyt 680 kilometrejä. alkukesästä aloitin ja sieltä matka on jatkunut. Elokuu meni niin etten paljon kerennyt lenkkeilemään mutta nyt on taas hyvä jatkaa. Pyörälenkillä sielu lepää. Oli tuuli millainen tahansa myötäinen tai vastainen niin lenkille täytyy aina mahdollisuuksien mukaan päästä. Kahdenkymmenen kilometrin lenkki ei tunnu enää missään vaikka kesän alussa kilometrikin tuntui raskaalta ja ajattelin etten jaksa enää alkaa millekkään kuntokuurille. Kuitenkin liikunta on aina ollut tärkeä osa elämääni. Kilpaurheilijaa minusta ei tullut. Köyhistä kotioloista olisi ollut vaikea lähteä harrastamaan mitään kilpaurheilun kaltaista. Rahaa ei ollut sellaiseen. Olen kuitenkin aina kilpaillut liikunnassa itseäni vastaan.
Liikunta on tuottanut tulosta. Paino on pudonnut hitaasti mutta varmasti ja mikä tärkeitä sokeritaudin uhka ei ole enää niin akuutti vaikka varuillaan täytyy edelleen olla ja miettiä jokaista suupalaa minkä syö. Painoa täytyy saada reippaasti pois mutta sen kanssa edetään hitaasti ja varmasti elämäntaparemontin avulla. Olen ollut pettynyt siihen ettei paino ole pudonnut nopeammin vaikka vaatekoko on pienentynyt. Samalla minun on ollut pakko muista totuus että läski painaa vähemmän kuin lihas ja lihaksia olen vartalooni saanut.
Ihana syksy. Aurinko. Värikäs ruska. Minä ja pyörä - mikä siinä voisi mennä pieleen? Ei mikään paitsi että niskavillat nousevat pystyyn aina kun näen keskenkasvuisia poikajoukkoja seisoskelemassa tienposkessa. Viha säkenöi niistä keskenkasvuisista klopeista ja kun ajan ohi saattavat huudella törkeyksiä ja näyttävät keskaria. Purkavat pahaa oloaan mutta miksi kohteena olen minä? Minua kylmää moinen käytös. Onko se pelko joka niskavillat nostaa pystyyn? Onko se muisto ajoilta jolloin olin vielä lapsi ja koulukiusattu sellainen vai onko se sääli lapsia kohtaan jotka eivät osaa tuntea kuin negaation kautta
Ruska on parhaimmillaan ja minä olen matkalla
Toinen opiskelupäivä tunnetaideterapiaa oli mahtava. Minulle tuli sellainen tunne että uin syvissä vesissä - hyvällä tavalla. Miten paljon sitä onkaan ihmisellä traumoja joiden luulee olevan taakse jäänyttä elämää, synkät asiat on haudannut jonnekin ja aiheuttanut itselleen tunnelukkoja. Tähä asti olen luullut että unohdus on oiva valttikortti selviämisessä mutta ei se olekaan.
Kurssipäivien välisen yön minä maalasin yön koko ajan. Välillä heräsin ja jatkoin unta mutta maalaaminen jatkui edelleen! Maalauksesta ei tullut valmista vaikka kuinka yritin, sotkin sormillani väriä ei siinä ollut mielestäni mitään esittävää.
Aamulla heräsin ja lähdin autolla kohti opiskelupaikkaa. Se tavallinen aamupala mukana eli kahvi mutta lisäksi mieheni teki minulle mukaan myös pari leipää. Aamuinen usva peitti aluksi kaikki ruskan värit alleen mutta kun maisema pikkuhiljaa avautui niin nautin ja imin sieluni täyteen värejä.
Ajaessani oli taas kuin olisin katsellut elämääni filmiltä edessäni. Keskeiseksi traumaksi tällä kertaa nousi ystävyys. Olen vieläkin niin sinisilmäinen että uskon kaikista ystävyyttä ehdottavista että he ovat todella sitä mitä vakuuttavat olevansa. Yksi ystävä sanoi minulle vuosia sitten että hän tukee minua kaikessa, auttaa elämän myrskyn keskellä ja hän näkee sen niin että me seisomme jyrkänteen laella ja hän pitää minusta kiinni etten vaan putoa suinpäin pimeään. Haluatte ehkä kuulla miten siinä ystävyydessä sitten lopulta kävi, hän ei koskaan ystävä ollutkaan vaan suunnitteli alusta alkaen sysäävänsä minut alas sieltä jyrkänteeltä ja lopulta niin tekikin ihan kirjaimellisesesti mutta se on toinen tarina se.
Viimeisin ystäväyritelmä vannoi että ystävät ovat hänelle niitä joita hän puolustaa henkeen ja vereen ja auttaa kaikessa mutta hän ei voi sietää petturuutta ja kohtelee karmealla tavalla niitä jotka hänet pettävät. Odotan siis karmeaa kohtaloani. Ystäväksi aloin mutta petturiksi en mutta karmean petturinkohtalon saan silti vaikka en edes tiedä mistä syystä mutta heitän irti, olkoon, se ystävyys upotkoon omaan katkeruuteensa. Meitä ihmisiä on moneksi. Elämme ja hengitämme emmekä voi miellyttää kaikkia. Valta usein on sellainen asia joka sokaisee ihmiset. Valtaa on monenlaista. Joka valtaa tavoittelee ei pidä luottaa keneenkään ei edes itseensä. Vallan tavoittelijoita on turha auttaa, lopulta valta ei muista muuta kuin itsensä.
Tämän kertainen tunnetaideterapiamaalaukseni kertoo yhden tarinan vallasta, Näetkö sinä sen minkä minä näen?
Aivan mahtavaa! Tunnen eläväni😊
Viime yönä maalasin unessa koko yön. Paljon värejä ja tunnetta mutta maalauksesta i ei tullut valmista.
Aamu sujui ongelmitta heräsin reippaana ja pirteänä ylös ja lähdin kohti opiskelupaikkaa. Matkasta muodostui kummallinen. Paljon tunnetta. Ensin luulin että itken peuran vuoksi jonka kuollut ruho lepäsi tienpientareella. Sen peuraraukan elämä oli päättynyt siihen vastakkaiselle kaistalle, pää oli räjähtänyt! Itkin minä sitä kuollutta raukkaa mutta itkin myös elämää. Näin kuin elokuvafilminä elämäni kipukohdat vilisemässä silmissäni.
Matka on alkanut
Rakkaus
intuitio
suru
vihaKolme lintua lentää
menneen aikatunnelista
ulos
minä ja lapset
Tässä hetkessä nyt
Mennyt nostaa vielä päätään
Esittäytyvät
yrittävät estää
mutta siivet
kantavat
menneen ikeestä
ulos
tulevaan
kohti uutta
ja avaraa
Anna anteeksi
unohda
jatka matkaa
En tiedä
olenko valmis
koskaan
mutta ystävän
sanoin
olen hyvä juuri näin
keskeneräisenä.
Tänään 26.9.2020 alkaa elämässäni jotain uutta ja jännittävää elinikäisen oppimisen tiellä
Huomenta kaikille rakkaille lukijoilleni. Heräsin ajoissa. Pukeudun, syön kiireesti aamupalaa tai no taitaa olla se tärkein kupillinen kahvia vaikka ravitsemushoitaja on minulle viimeisen puolen vuoden aikana niin kovin yrittänyt puhua aamupalan tärkeydestä. Tänään alkaa elämässäni jotain uutta ja jännittävää, vielä en paljasta mitä mutta sen verran voin sanoa että sukellan konkreettisesti taiteen maailmaan. Tuleva päivä voi olla itsetutkiskelun paikka itkeä menetettyjä mahdollisuuksia tai paremmpinkin olla ylpeä siitä että taas minä olen Nähdään pian! Kerron lisää kunhan kotiudun!
Lankoina 7veljestä Noki, 7veljestä Kuura, 7veljestä Isoveli
Ruska maalaa luonnon värikkäällä siveltimellä. Kaikki kasvit puut, kukat, ruoho valmistautuvat talven tuloon. Syksyn hetken kaikki värit hehkuvat ennen pimeää ja kylmää talvea.
Olen jo pitkään haaveillut villahousujen kutomisesta mutta en ole luottanut itseeni. Olen ajatellut että haarakiilan kutominen ei onnistuisi minulta. Löytyneet ohjeet ovat tuntuneet sekavilta enkä ole jaksanut keskittyä.
Aloin etsimään googlesta villahousuohjetta ja löysin Karvapallon päivityksen villahousujen kutomisesta vuodelta 2009. Ohje tuntui hyvältä ja voin sanoa että villahousukuume kolahti minuun. Ensin kudoin meidän pikkumiehelle yhdet pässinpökkimät ennen kuin uskalsin alkaa kutomaan housuja isommassa koossa. Halusin tehdä housuista omani näköiset joten hylkäsin värit tällä kertaa ja halusin enemmän jotain goottihenkeä. Sovelsin alkuperäistä ohjetta vähän kaikessa, tyylissä, puikoissa, langoissa. Hyvät tuli!
Lankoina villahousuissa 7veljestä, 7veljestä Kuura, 7veljestä Isoveli, Schachenmayr Originals Brasilia. Pyöröpuikot nro 6. Mustaa kuminauhaa jossa napinreijät, mustia nappeja, sukkapuikot nro 6 nyörin tekemiseen, virkkuukoukku hapsujen kiinnittämiseen ja neula päättelyä varten. Sakset 😊.
Mieheni Ilkka otti aivan mahtavia kuvia jälleen kerran. Näihin villahousuihin olen niin tyytyväinen että puikoilla on tulossa jo toiset mutta niihin tulee runsaasti värejä. Odotan vain että saan jossain vaiheessa teetätetyksi anopin lampaiden villat langoiksi. Ehtaa mustaa lampaanvillaa joista kudon monenmoista lämmintä asustetta ehkä muillekin kuin omalle perheelle ja ystäville.
Lankoina villahousuissa 7veljestä, 7veljestä Kuura, 7veljestä Isoveli, Schachenmayr Originals Brasilia. Pyöröpuikot nro 6. Mustaa kuminauhaa jossa napinreijät, mustia nappeja, sukkapuikot nro 6 nyörin tekemiseen, virkkuukoukku hapsujen kiinnittämiseen ja neula päättelyä varten. Sakset 😊. Hyvä mieli ja rohkeutta ideoida ja ennenkaikkea kärsivällisyyttä! Yläpuolella olevassa kuvassa on vielä kaikki silmukanja kerroksen merkit paikallaan.
Akryylimaalaus 40 x 50cm.
Vähän aikaa sitten kohtasin ylvään peuran. Parin metrin etäisyydellä katselimme toisiamme ja otin hänestä valokuvia. Kotona latasin valokuvat tietokoneelle ja kuvista paljastui enemmän. Salaperäinen olento kääntyi monta kertaa katsomaan minua kuin kutsuen seuraamaan ennen kuin hän katosi. Mitä olisi tapahtunut jos olisin seurannut kutsua.
Kesä alkaa olemaan lopuillaan mutta lämmintä piisaa. Elokuun viikonloput ovat menneet tiiviisti töissä Perussuomalaisten kansanedustajien mukana Pohjois-Pohjanmaan alueen kiertueella. Ilahduttavaa on ollut nähdä kuinka naiset ovat erityisesti valveutuneet ja uusia naisia liittyy mukaan puolueeseen ja alueen naisten toimintaan.
Kesä meni aivan liian pian ohi. Lucan muskari alkoi eilen ja Roni palaa ammattikouluun ensi viikolla. Myös Sara on aloittanut ammattiopinnot. Vihdoin viimein olen kerennyt tarttumaan pensseliin ja maalasin alkupaloiksi kaksi akryylivärimaalausta.
Korpikuuset. Akryylimaalaus 50x60cm.
Alla olevassa kuvassa Luca ja Raimo-pappa. Yhdessä käytiin metsäretkellä.
Kuvassa olemme Kalajoella hiekkasärkän päässä keskellä merta😁 Hyvää ja onnellista Juhannusta ystävät!
Äidiltä tyttärelle ja muuta sellaista
Neulepuseroon on kirjailtu 18 hevosta
Pusero on odottanut käyttämättömänä kaapissa, vain punainen ja pinkki. Sain idean ja somistin puseron uudestaan. Neuloin lisää helman ja hupun, kirjailin 18 hevosta❤️ muistoksi hevosille jotka minulla on ollut ilo tuntea. Äitini kuoli 2005 syöpään ja häneltä jäi hevoset jotka opastivat minua elämässä eteenpäin. Samat hevoset seikkailivat blogini sarjakuvissa aina vuoteen 2014. Hevosten lisäksi puserossa on mukana punahiuksinen heppatyttö.
Alla oleva kuva ei kuulu tähän neulejuttuun. Latasin sen vahingossa mutta saa olla. Punaisten hiusten kanssa vaatekaappi on täytynyt kääntää ylösalaisin sillä vaatteiden sävyt menivät uusiksi. Tämä sininen käy onneksi vielä.
Viikonlopun minimatka tehtiin Ouluun
Kuten kuvista näkyy mitä isä edellä sitä poika perässä.
Suomessa 60-luvulla höyryjuna teki viimeisen virallisen matkustajajunamatkansa. Amerikassa höyryjunat kulkivat 70-luvulle saakka. Big Boy joka oli amerikkalaisten junajätti on huollettu oltuaan vuosikymmeniä varastossa ja liikennöi matkustajajunan virassa edelleen. Kaikki tämän oikean junan yksityiskohdat löytyivät myös leikkijunista ja niitä ihmeteltiin illalla kotona.
Paluumatkalla kävimme ihastelemassa Ukko-Pekka höyryjunaa Oulaisissa. Pikkumiehelle junan näkeminen oli mahtava elämys. Meillä leikkijunat ja rautatiet niin muoviset kuin myös puiset ovat kovassa käytössä joka päivä ja nukkumaankin mennään leikkihöyryjunan kanssa. Toivottavasti kesällä on mahdollisuus käydä matkustamassa tämän Ukko-Pekan sisarusjunan kyydissä joka ielä liikennöi.
Mitä ei tekisi rakkauden vuoksi halisi, pussaisi ja söisi kakkua
"Kel onni on sen kätkeköön". Ei vaan päinvastoin. Rakkaus saa näkyä. Toivoisin että ihmiset lähettäisivät sosiaaliseen mediaan enemmän pusukuvia ja toisivat esille enemmän rakkautta. Rakkauden näkävuodet ovat onneksi takanapäin.
Viikonloppuna syötiin kakkua. Tämä ihana kakku on tyttäreni Saran käsialaa. Muistakaa että hän esiintyy sarjakuvissa nimellä Annapippuri.
Yritin miettiä sanoja tähän kuvaan mutta sanat eivät riitä kertoman kuinka onnellinen olen hänestä. Kun mies tulee vanhana isäksi häntä ei arvostele kukaan mutta kun nainen saa iäkkäämpänä lapsen niin haukutaan mummoäidiksi ja muuta kamalaa. Siinä se. Jos lapsia saavat ja haluavat tehdä vain koulutetut nuoret ihmiset niin syntyvyys laskee entisestään kuin lehmän häntä. Lapsi on lahja jonka saaminen ei ole itsestäänselvyys.
Vaaka on kuin mörkö tai perheenjäsen
Koronan kanssa varovaisuus ei ole pahitteeksi mutta pieni matka piristää arjen keskellä
Keskiyö ei ole kakuntekoaika
Tarina siitä kuinka hengenvaarallinen voi pieni leivänmuru olla
Lunta ja lumeunta
Tämä korona-aika tulee muuttamaan maailmanjärjestystä varmasti pysyvästi. Emme me vielä ole kuivilla vesillä vaan tämä on vasta alkua jonka lopusta emme tiedä mitään. Minä lakkasin ajat sitten laskemasta päiviä eristäytymiselle. Huolehdin perheestä ja tein kaikkia niitä asioita jotka saavat mieleni iloiseksi. Tv:stä on tullut paljon sellaista ohjelmaa jota ilman koronaa ei olisi. Jostain syystä ajankohtaistiedotteet/uutiset ovat viime aikoina kutistuneet, aivan kuin koronaa kohtaan mielenkiinto olisi suurella medialla saammunut vaikka kaikki tämä on arkipäivää. Ehkä minä itse olen syyllinen, ehkä en enää jaksa joka päivä ensimmäiseksi katsoa uutiset koronasta ja kuolleiden lukumäärästä. Omasta mielestäni Suomen hallitus tekee teki ison virheen kun koulut avattiin vielä toukokuun kakhdeksi viimeiseksi viikoksi. Korona tulee leviämään räjähdysmäisesti. Pelottavaa! Onneksi meidän perheessä ei ole peruskouluikäisiä, jos olisi niin pelkäisin tosi paljon heidän puolestaan ja meidän kaikkien koko perheen ja läheisten. Tällä hetkellä ei auta muuta kuin odottaa ja katsoa mitä tuleman pitää. Päivä kerrallaan ihan hissukseen. Ruotsin malli näyttää siltä että heikommat ihmiset surutta uhrataan. Toivottavasti ei meillä Suomessa nähdä samankaltaista surumarssia.
????? Ikä on vaan numeroita.
12-vuotias
14-vuotias
Kerran vuodessa painan tämän lakin päähän ylpeydellä.
Nukkepoika Söpö on uniikki lelu. Hänen laistaan ei ole toista. Olen tehnyt hänet pienelle pojalle kaveriksi ja koko perheelle mökkimaskotiksi. Jos minun täytyisi kirjoittaa ohjeet niin se on haastavaa koska kaikki tässä Söpössä on uniikkia. yritän kuitenkin saada ohjeet aikaan Lempilankagallerian puolelle jotta mahdollisimman moni innostuisi kutomaan leluja. Ilo irti ja mielikuvitus valloilleen!
Söpö on tehty Lucan tarkkojen suunnitelmien mukaan.
Valmiina Söpö sai ylleen Ilkan mummon hänelle 70-luvun alussa ompelemat vaatteet. Söpö on lähes saman kokoinen kuin leikkijä Luca.
Tässä kuvassa nukkepoika alkaa olemaan viittä vaille valmis ja tyttäreni Sara keksi että hänen nimensä on Söpö.
Hän ei ole mollamaija vaan nukkepoika. Tässä kuvassa vasta alkutekijöissä.
Tämä villasukkatekniikka on niin mun juttu. Teen villasukkia kaikenvärisiä ilman vartta valmiiksi odottamaan ja sitten myöhemmin varret jos sukkaparin saaja niin haluaa. Näistä ja allaolevista viltsuista lähtee monet ystäville lahjaksi. Koronalohdutusta.
Olen huomannut huolestuttavan oireen kirjoittelussa.Esim. Teksti tv KIRJOITTAJAT ON MENETTÄNEET OTETTAAN. YMMÄRRÄN ,ETTÄ SILLOIN TÄLLÖIN TULEE JOKIN MOKA. MUTTA ALIN OMAAN HUONOA SUOMEA TAI JOPA ASAAN KUULUMATTOMUUTTA. VIIMEISIN OLI, ETTÄ LUKU OLI VÄHENTYNYT KUOLEMALLA. PITI OLLA KOLMELLA.JOKAINEN TIETÄÄ ETTÄ LUKU VÄHENEE JOS JOKU KUOLEE.MEILLE MAALIKOILLE JA SANASOKEILLE ANNETAAN ANTEEKSI PIENET VIRHEET, MUTTA AMMATTILAINEN, JOKA TEKEE TYÖTÄÄN, EIKÄ OPI ,TARVII OIKOLUKIJAN.
Kiitos Heinähattu! Mukana ollaan!
Toivotan hyvää vaalimenestystä!
Saa tänne kommentoidakin. Välillä on ollut asiatonta kommentointia mutta kaipaan asiallisia mielipiteitä esimerkiksi joulu tarinoista, maalauksista, neuleista, koko blogista. Tyttärelleni terveisiä! Eiköhän me taas reissuun päästä kunhan tauti tilanne maailmalla helpottaa!
Voi että ihana kattoo vanhoja kuvia :( millon me lähetään laivalle?
135 000 pyörähti mittariin. Kiitokset lukukerroista❤️ Kiireet jarruttavat tarinankerrontaa mutta jos päästäisin kaikki tarinat kerralla vauhtiin kuin polkupyörällä alamäkeen niin mikä vauhtisokeus siitä syntyisi. Hyvää kesää ja muistetaan olla turvallisesti vesillä ja elämässä muutenkin.
134000! Iso sydän kaikki te rakkaat lukijat. Toivottavasti viihdytte tulevaisuudessakin.
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
Paljon onnea Luca-Antonille!!!!! Tulkoon hänestä iskän, ja äiskän silmäterä!
Paljon Onnea koko perheelle
Onnea synnytykseen ja Ronille terveisiä!
Häirintää tai ala-arvoista kommentointia ei ole esiintynyt! Lämpenevää kesää!
Iloa valoa ja rakkautta ihanaa Juhannusta 2017 jokaiselle!
Seesteisiä kesäpäiviä DD:lle!
Toivotaan sisältöön kohdistuvaa kommentointia. Häiriköintikommentit poistetaan. Iloista keskikesän juhlaa ja hyvää mieltä kaikille.
Kommentointi avattu!