Marraskuun viimeinen päivä 2017
Kirjoitan kunhan ehdin… niin ja piirrän… mutta kutonut olen vauva-arjen ohessa.
1.12.2017 Hyvää Joulukuun ensimmäistä rakkaat lukijat! Aamuyöllä kun vauvakansalaisen kanssa köllöteltiin kahdestaan hereillä, ihasteltiin punahehkuisia jouluvaloja ikkunassa ja meidän pinkkiä höyhenpalloa makuuhuoneen katossa, siinä erehdyin laskemaan monesko joulukuu ja joulu tämä minulle on mukaanlaskien myös se joulu kun olen ollut itse vauva . Minulle tuli ikävä äitiä ja mummoa ja tätiä, rakkaita ihmisiäni jotka olivat puuhakkaita jouluihmisiä. Jokainen Joulu oli yllätyksiä ja herkkuja täynnä. Varhaisimpia joulumuistojani on joulukoristeet pakkasen huurtamassa vintin ikkunassa. Saatoin olla silloin itse tosi pieni, ehkä olin minäkin vaunuissa nukkuva vauva vielä. Muistan minä senkin että olin jossain missä oli punainen hehku yläpuolella. Minulla oli hienot punaiset nahkaiset vaunut. Niissä vaunuissa nukkuivat myöhemmin myös jo aikuiseksi kasvaneet lapseni.
Luca-Anton on nyt reilun 2,5kk ikäinen. Mahakipruja on vielä ja itkua piisaa. Välillä en tiedä väsymykseltä onko päivä vai yö. Viime viikonloppuna käytiin draamamatkalla Jyväskylässä. Roni oli hoitopaikassa, Sara jäi varamummon kans kotiin ja me vietettiin samalla laatuaikaa oltiin kahdestaan aikuisten kesken mukana tietenkin yksi vauvakansalainen. Hän on pomo. Kotona pomo valtaa parisängyn kokonaan. Hän nukkuu x-asennossa keskellä sänkyä mammatteluiden ja itkuhuutojen välissä ja minä äiti-ihminen nukun käppyrässä sängyn jalkopäässä tai mihin rakoon satun mahtumaan. Isä-ihminen nukkuu edelleen reteesti asuinhuoneeksi sisustetussa autotallissa Raku-koiran kanssa. Hotellissa sama pomo miehen valtius jatkui. Sänkyjä oli kaikkiaan neljä. Vedimme ne kaikki yhteen yhdeksi isoksi sängyksi. Jotenkin ihmeellisellä tavalla Luca onnistui valtaamaan ne kaikki. Lisäksi draamailu oli niin uuvuttavaa että romantiikka oli siinä kun uni yllätti vanhemmista molemmat. Kaksi päivää dramaturgiaa ja unta. Hyvä kertymä. Opiskelussa tuli paljon kaikkea ja olo oli yhtä aikaa takki täynnä ja takki auki. Ensi vuoden puolella jatkuu ja saan vihdoin loppuun draamakasvatuksen aineopinnot.
Vietimme minilomaa Laajavuoressa Jyväskylässä kahden yön mittaisen loman. Nukkuminen oli ihanaa mutta jotain vikaa niissä patjoissa oli nimittäin tulimme takaisin selkävaivaisina.
Aamun sininen hetki on paras hetki. Se hetki kun tummuus väistyy ja tulee vähän kobolttiin vivahtava syvä sininen tilalle. Sinen hetki kestää hetken ennen kuin harmaa päivän valo koittaa. Vaikka aurinko paistaisi niin silti kaamosajan päivässä on aina jotain harmautta seassa.
Lapset lähtivät kouluun. Nautin hetken viipyvästä aamusta ja nukkuvan vauvan tuhinasta. Ihanaa olla äiti.
Jouluun ei ole pitkästi aikaa. Kyllä se sieltä tulee kun vain maltamme vielä vähän aikaa. Viimein saatiin lunta ja toivon että valkeus jää. Pimeä sysimusta aina näin talven alkaessa on ankara vastus. Mokoma pimeys nielee kaiken valon jakailkialla on sysimustaa ja pohjattoman pimeää. Lunta saatiin mutta ei pakkasta. Pari astetta olisi hyvä.
Pieni poikamme kasvaa kovasti.Aamulla hänen herätessä ja venytellessä näkee kuinka hurjan paljon hänessä on vauvavoimaa. Pituutta on tullut lisää, nyt hän on 56cm ja painoa 5200g.
Hörppään aamukahvit ja tiedän että kohta Luca tarvitsee minua. Ihanaa olla äiti.
Pienimies on syyllinen tai paremminkin kokonaisvaltainen ajansieppaaja etten ole kerennyt kirjoittamaan yhtään mitään. Äsken kirjoitin puhelimella pitkän tekstin ja hops pum! Kaikki sanat katosivat kun aloin lataamaan sanat blogiini. Pikku hetki... illalla laitan tekstiä macillä. Puhelimesta usein päivitykset katoaa. Iltaan kuulemiin!
1,2 kk ikäinen pikkupoika
Hyvää yötä lukijat, ystävät. Tänään oli kuvattu Suomessakin punaista aurinkoa. Minä en sitä Nivalan taivaalla huomannut. Tiedän että hiekkamyrskyt maailman laidoilla värjäävät auringon matkatessaan myrskytuulien mukana kaukaisiin kolkkiin. Samasta syystä Lontoossa oli nähty oranssin keltainen taivas ja maailma. Muistelen että alkuvuosien blogikansioissani on valokuvia huvilamökiltä ja niissä koko maailman on oranssin värinen. Oli huojentavaa kuulla ettei vika ollutkaan kuvaajan silmässä tai kamerassa vaan illuusio oranssista väristä on ihan todellinen.
Vauvapoika on vielä ihan pieni vaikka hän täyttikin viikko sitten yhden kuukauden ja nyt ollaan jo 1,1kk vanhoja. Painoa hänelle oli kuukauden ikään tullut kilo lisää. Ulkoiltu ollaan aina kun sää sallii ja omat voimani riittävät. Pikkuhiljaa kolmen kilometrin kävely alkaa sujua vaikka vieläkin tuntuu siltä kuin liitosnivelet lantiossa olisivat irti ja selkä rutisee. Paino on lähtenyt putoamaan. Maitoa tulee suihkuamalla joten vauvapojalla on koko ajan riittävästi hyvää ruokaa. Hänelle ostettu vauvanpesä on koko ajan käytössä. Vauvanpsä on nukkumakolo jossa on patja alla ja pehmustetut noin kymmenen sentin korkuiset reunat ympärillä ovaalin muodossa. Vauvapesä on hyvä turvalaite kun hän nukkuu koko yön vieressä. Mahan kipristelyitä on ollut ja niitä ollaan itketty. Taulut käytiin viime viikonloppuna hakemassa Käpylän kirjastosta Helsingistä, yksi yö vietettiin samaisessa hotellissa kuin viimeksikin, vauvapoika oli tosin silloin vielä mahassa, sielläkin valvoin ja kanniskelin pikkuista kolmeen asti yöllä ja sen jälkeen hän nukkui.
Väsyttää. Tällä hetkellä vauva nukkuu hyvin ja rauhallisesti. Kömmin hänen viereensä nukkumaan. Muutaman piirroksen laitan näytille, ovat intohimoni, groque-piirroksia, paperi A3 ja aikaa annan itselleni piirtämiseen per kuva 1 - 3 minuuttia. Kokeilkaa, se on hauskaa, voitte esimerkiksi aloittaa piirtämisen ja laskea sekunnit ääneen. Sitten lopetus kun aika on täysi. Groque-luonnokset ovat hyviä akvarellimaalauksia varten. Molemmissa yhtä nopea tekniikka. Tussi on armoton opettaja, sitä ei voi pyyhkiä, samoin akvarelliväri kun maalataan märkää märälle tekniikalla.
Yösyöttöjen välissä voi piirtää sarjakuvaa tai lukea draamakirjallisuutta. Voi kutoa villasukkaa ystävän vauvalle tai katsoa netflixiltä elokuvia. Valvottuun yöhön mahtuu paljon kaikenlaista. Tässä yhden yön tulos… voi olla että väsyneen mutta onnellisen äidin ajatus jossain kohtaa väsähtää tai karkaa...
Akvarelli Sisarukset syntyi tänään kaiken kiireen keskellä. Tarinaa tulee kunhan ehdin kerkeän!
Odotusaikana en piirtänyt kun pelkäsin että vauva saa tietokoneesta säteilyä
Olen huomannut huolestuttavan oireen kirjoittelussa.Esim. Teksti tv KIRJOITTAJAT ON MENETTÄNEET OTETTAAN. YMMÄRRÄN ,ETTÄ SILLOIN TÄLLÖIN TULEE JOKIN MOKA. MUTTA ALIN OMAAN HUONOA SUOMEA TAI JOPA ASAAN KUULUMATTOMUUTTA. VIIMEISIN OLI, ETTÄ LUKU OLI VÄHENTYNYT KUOLEMALLA. PITI OLLA KOLMELLA.JOKAINEN TIETÄÄ ETTÄ LUKU VÄHENEE JOS JOKU KUOLEE.MEILLE MAALIKOILLE JA SANASOKEILLE ANNETAAN ANTEEKSI PIENET VIRHEET, MUTTA AMMATTILAINEN, JOKA TEKEE TYÖTÄÄN, EIKÄ OPI ,TARVII OIKOLUKIJAN.
Kiitos Heinähattu! Mukana ollaan!
Toivotan hyvää vaalimenestystä!
Saa tänne kommentoidakin. Välillä on ollut asiatonta kommentointia mutta kaipaan asiallisia mielipiteitä esimerkiksi joulu tarinoista, maalauksista, neuleista, koko blogista. Tyttärelleni terveisiä! Eiköhän me taas reissuun päästä kunhan tauti tilanne maailmalla helpottaa!
Voi että ihana kattoo vanhoja kuvia :( millon me lähetään laivalle?
135 000 pyörähti mittariin. Kiitokset lukukerroista❤️ Kiireet jarruttavat tarinankerrontaa mutta jos päästäisin kaikki tarinat kerralla vauhtiin kuin polkupyörällä alamäkeen niin mikä vauhtisokeus siitä syntyisi. Hyvää kesää ja muistetaan olla turvallisesti vesillä ja elämässä muutenkin.
134000! Iso sydän kaikki te rakkaat lukijat. Toivottavasti viihdytte tulevaisuudessakin.
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
Paljon onnea Luca-Antonille!!!!! Tulkoon hänestä iskän, ja äiskän silmäterä!
Paljon Onnea koko perheelle
Onnea synnytykseen ja Ronille terveisiä!
Häirintää tai ala-arvoista kommentointia ei ole esiintynyt! Lämpenevää kesää!
Iloa valoa ja rakkautta ihanaa Juhannusta 2017 jokaiselle!
Seesteisiä kesäpäiviä DD:lle!
Toivotaan sisältöön kohdistuvaa kommentointia. Häiriköintikommentit poistetaan. Iloista keskikesän juhlaa ja hyvää mieltä kaikille.
Kommentointi avattu!