Toukokuussa 2013 kirjoitetut jutut:

29.05.2013 12:13

---

29.05.2013 12:09

---

29.05.2013 12:05

---

29.05.2013 11:59

---

Taiteesta ja elämästä

29.05.2013 09:38

- Ihana aamu!

Rakkaat siskot ja veljet! Upea aamu ja ihana mieli! Sydän täynnä mahdollisuuksia ja odotusta! Jotain ihmeellisen upeaa tapahtuu aivan varmasti juuri tänään!

Darling meinasi nukkua pommiin mutta onneksi isonokka herätti. Märkä pusu poskelle toi takaisin todellisuuteen unimaailmasta. Koululaiset kerkesivät nippanappa koulutaksiin ja Darling oikaisi paljain varpain aamukostean hevoshaan poikki takaisin huvilalle.

Eilen oli Darlingilla ideanetsintä päivä. Kävin ensin Paimenpojan kanssa autoilemassa läheisellä tekoaltaalla ja kuvaamassa vedenhuuhtomia yksityiskohtia. Samalla muistelin haikeana kuinka vielä joitakin vuosia sitten toin ratsastajat samaan paikkaan. Hevostelu siinä muodossa on jäänyt. Vanhat konkarihevoset ovat lähteneet yksi toisensa perään vihreämmille laitumille. Parhaimmillaan säännöllisesti käyviä ratsastajia oli noin 40 henkilöä. Sitten yhtäkkiä iski lama ja kaikki ratsastajat katosivat.Muistoja minulta ei voi viedä kukaan ja valokuvia niistä ajoista on niin paljon että voisin loppuelämäni maalata hevosaiheisia tauluja.

Haikeus sikseen! Darlingin motto on että elämä on elämistä varten! Paimenpojan mielestä autoilu oli superupeaa. Se työnsi valtavan kuononsa ulos auton ikkunasta ja antoi huulten lepattaa tuulessa. Samalla se haisteli maisemia kuin kartoittaen mitä juoruja muut koirat olivat korttelin kulmille jättäneet. Paimenpojalla tahtoo olla näin kesäkuumalla raskasta kun sillä on niin valtava turkki. Darlingin ja Paimenpojan lenkillä ei autosta ulostautuessa vauhti päätä huimaa vaan käveleskellään ja haistellaan ihan rauhassa. Välillä istuskellaan ja rapsutellaan. Vaihdetaan kuulumisia. Autossa unohdetaan hitaus ja annetaan mennä! Tietenkin nopeusrajoitusten mukaan!

Toinen autoiluhullu Darlingin ystävälemmikki on Isonokka Söpö. Se haluaa välttämättä istua vänkärinpaikalla ja halkoa siitä aitiopaikalta tuulta. Nokka on kiinni etulasissa ellei sitten kuono mahdu ulos avoimesta ikkunasta. Yleensä Isonokka haluaa kuitenkin seurata tietä ja maisemia kuin painaen reitin mieleensä. Samalla se painottaa istumisensa etutassujen varaan ja istuu kuin lainelaudalla peffa osittain ylhäällä tasapainoillen auton liikeratoja kuin lainelauta aaltoja.

Kello on jo yli yhdeksän! Nyt tulee Darlingille kiire! Sellainen juttu vielä tähän loppuun että olen kuullut kritiikkiä siitä voiko tauluja mainostaa netissä. Netti ei ole sen kummempi kuin ateljeen seinä tai valokuva esittelypaikkana. Netti vie taluista tiedon laajalle alueelle. Digi Darling`s Gallery on Darlingin oma kurkistusikkuna vanhan talon ateljeetupaan. Paikalle saa tulla katsomaankin valmistuvia ja valmiita tauluja. Lisäksi on taulun tilaajasta itsestään kiinni haluaako hän teettää taulun valokuvamallista tai tulla itse malliksi. Lisäksi voin lähteä paikan päälle tilaajan luokse luonnostelemaan ja maalaamaan mutta silloin teoksesta tulee kalliimpi. Darling mahtuu sopuisasti olohuoneen nurkkaan maalaamaan... joskus jos saisi kupin kahvia ettei vireystila lopahda ja ehkä voileivän... tai mikä olisikaan viehättävämpi näky kuin tavata taulun tilaajan kanssa maantieteellisesti puolivälissä, jossain huoltoaseman nurkkapöydässä tauluteline pystyyn ja sivellin käteen. Muutenhan sitä elää pelkällä luomisentuskalla, aika ja paikka katoavat eikä Darling kuule eikä näe kun työ imaisee mukaansa ja tauluun ikuistuu pala Darlingin sisintä.

Iloista ja rakkauden täyteistä päivää kaikille!

Rakkaudella Darling

---

28.05.2013 12:24

Tällä varsalla tuli varmasti oma keiju mukana!

---

Lomaa odotellessa

28.05.2013 12:22

Helteellä elämä menee yötöiksi. Päivällä on niin kuuma ettei jaksa mitään ja yöllä on vireystila toinen. Elämä heittää kuperkeikkaa. Ei pitäisi valittaa mutta Darling myöntää olevansa kevät ja syksyihminen ennenkaikkea.

Tämä viikko on viimeinen kouluviikko ja se on hieno asia. Saadaan vihdoinkin olla ansaitulla lomalla. ƒiti myös, ei tarvitse kuunnella kiukuttelevaa Anna Pippuria tai pukea väkisellä sitkeästi nukkuvaa Alexanderia. Tänäänkin poika nukkui niin tehokkaasti että kun työnsin häntä huvilan rinnettä ylös taksille niin aloin jo epäilemään ettei kaikki ole kunnossa kun poika nukkui vaan. Pönötti siinä tukevasti korsetin tukemana umpiunessa. Pysähdyin ja puhaltelin hänen kasvojaan:

- Pikku Prinssi... huhuuu! Kuuletko sinä äitiä? Haloooo...

Lopulta pojan suupoimuun ilmestyi pieni hymyryppy ja tiesin että hän oli hereillä vaikka ei sitä heti kertonutkaan.

Isonokka Söpö seurasi mukana hanin roikkuessa terävillä hampailla sen maata viistävässä hännässä. Komensin paikalle istumaan ja odottamaan kun koulutaksi tuli ettei isonokan päässä napsahtaisi kun vieras mies tulisi ja ahtaisi pikkupojan koulukyydin uumeniin.

Kun poika oli lähtenyt koulutielle suuntasin koirakaksikon kanssa tallille jakamaan aamueväät. Yö oli ollut viileä ja levänneet hevoset nousivat haassa makuulta pehmeästi tervehtien minua ja matkalaisia jotka seurasivat kintereilläni kuin hai laivaa.

Söpö ymmärtää kaiken muun, on nähnyt hevosia ennenkin mutta vuohet ovat sille arvoitus. Se ei selvästikään pidä niiden hajusta! Eikä myöskään terävistä pienistä sarvista! Minun täytyy vierasta opastaa ettei saa napsauttaa hampaitaan kiinni uteliaan vuohen nokkaan.

- Nämä ovat hampailta rauhoitettuja. Muistathan sen. Vaikka oletkin aika söpö isohampainen ystäväni niin näitä paimennetaan taidolla. Ketään et saa purra mutta jos saat yöllä hiiviskelijän kiinni niin sen saaliin saa tuoda hihasta tai housunpuntista minulle.

---

Maanantain hellepäivä

27.05.2013 12:32

Rakkaat siskot ja veljet,

Tänään on tylsä päivä kun tällä tontilla on sähköt poikki huoltotöiden vuoksi ja sen seurauksena koko elämä on ikäänkuin seisahtunut.

Hevosia ei voi laittaa ulos koska paimenpoika ei toimi. Onhan minulla koira Paimenpoika mutta se on niin itsenäinen berni ettei paljoa perusta paimentehtävistä kuin satunnaisesti ja tarpeeksi harvoin. Koiruus ei lähde kotoa mihinkään mutta kun en nyt kaipaa täysin palkein huutamista siitä että mihin saa tassunsa laittaa. Pojan mielestä on silloin tällöin ihan mukava haistella myös rajan yli mitä kaikkea kivaa viereisellä tontilla on. Hevoset tietävät heti jos sähköjä ei ole. Ne haistavat virran tai jotenkin muuten aistivat sen. Sähkökatkoksen aikaan on usein karattu ja myös silloin jos esimerkiksi on sulake palanut.

Darlingilla itsellään on väsynyt ja vetämätön olo. Hellettä luvattiin useiksi viikoiksi eteenpäin. Miten jaksaa tällaista kuumuutta...Ei pitäisi valittaa, talvella pakkasen hampaissa tulee ikävä lämpöä.

Tuomet kukkivat mahtavasti huvilan ympärillä. Tuoksu on huumaava. Kukaan muu meidän perheestä ei suorita pistävien lentävien pyydystystä kuin minä. Minulle on lapsesta asti opetettu ettei mehiläisiä ja kimalaisia saa tappaa, se tietää huonoa onnea ja vähintäänkin rikkaus menee sivu suun. Rikkaudesta en oikein tiedä, ei se aarrekaan tällä tontilla ole vaikka sateenkaaren pää on tänne usein laskeutunut.

Rakkaat siskot ja veljet. Tämän päivän motto on että pidetään ystävistämme hyvä huoli ja ei koskaan teeskennellä ystävyyttä sellaisen ihmisen kanssa josta ei oikeasti välitetä sillä ystävyys on ase jolla voi satuttaa. Vihdoinkin sähköt tulivat ja hevoset pääsevät laitumelle! Työ kutsuu! Iso hali!

---

27.05.2013 08:23

---

27.05.2013 08:19

---

27.05.2013 08:17

---

27.05.2013 08:15

---

27.05.2013 08:13

---

27.05.2013 08:06

---

Onni löytyy sisimmästä

26.05.2013 02:15

Toukokuun kuutamo kotirannasta kuvattuna.

---

26.05.2013 02:12

Lennä toive tuulen mukana
ja pidätä itsellesi oikeus
onneen
iloon
uskallukseen!
Onni on
sopusointu
joka löytyy elämästä
vaikka ilon takana
olisivat kyyneleet.

---

26.05.2013 02:05

Voi lentää!

---

26.05.2013 02:03

Tanssi antaa siivet!

---

26.05.2013 02:01

Muu maa mustikka oma maa mansikka

---

26.05.2013 01:59

Koulun retkellä oli hetki aikaa kaivautua jopa hiekkaan

---

Kuninkaallinen kohtelu

26.05.2013 01:47

Rakkaat siskot ja veljet,

En ole teitä unohtanut vaikka Darlingilla on viime aikoina ollut kaikenlaista menoa ja meininkiä. Anna Pippurilla on ollut kiireinen viikko tanssiesitysten kanssa ja kesäteatterin vuorosanojakin on pitänyt yrittää opiskella vaikka tuntuu siltä etteivät ne tartu millään päähän, sinne kun keskittymisen sijaan lepattaa aina jotain ylimääräistä ajatusta ja juonen poikasta. Tuloillaan on myös uusi mystinen tarina. Se valmistuu kun valmistuu mutta ennen sitä kerron kuitenkin mietteitä arkielämästä.

Darling ruukaa sanoa että tuli kylmää vettä niskaan silloin kun sattuu jotain ikävää. Tällä kertaa sain niskaani tulikiven katkuiset arvostelut. Minua kehoitettiin luopumaan netistä ja tekemään parannus sillä kyseisen henkilön rukouskaan ei auta minua matkalla lapion varteen...No, minä sanoisin tähän että olisin voinut kyllä sanoillani nakata sangollisen kylmää vettä kyseisen palopuheen sammukkeeksi mutta antaa roihuta vaan. Lapionvarressa tallilla koninkakkaa lappaessani olen mietiskellyt asiaa ja päätynyt lopputulokseen että viimekädessä kuitenkin me ihmiset olemme vain maan tomua eikä meillä ole lupaa arvostella toisiamme liian kiihkeästi. Mikä onkaan maailmassa sen suurempi sodan aihe kuin uskonto. Sanoisinkin tähän että vaikka kirjoitan rakkaudella tätä blogia niin silti minulla on aikaa lapsilleni Annalle ja Alexanderille sekä jo aikuisille pesästä lentäneille lapsilleni, eikä minun tarvitse esitellä itseäni kyläläisille. Voipi olla että se joka Darlingia niin oudoksi haukkui on saanut itse saman maineen.

- Ken oudoksi toista haukkuu itse sitä on.

- Jipii! Koulua enää viikko! Sitten alkaa ansaittu kesäloma. Alexanderille olisi ollut tarjolla kesähoitopaikka mutta ei me jakseta siihen tarttua. Pojalla on oikeus namutella kesälomasta ilman aikaisia herätyksiä ja ottaa ihan rennosti.

Ylivieskan Akustiikassa oli eilen Tanssiopisto Uusikuun viimeinen kevänäytös ja se oli upea! Alexander nautti esityksestä niin mahtavasti että hän meinasi saada pyörätuolinkin lentämään. Meille oli tarkoitus olla istumapaikat edessä reunassa niin että olisi tarpeeksi tilaa. Toisin kuitenkin kävi, ihmisiä oli niin paljon että ainoat vapaat paikat löytyivät ihan edestä keskeltä. Alexander katsoi näytöstä muuten kiltisti mutta musiikin alkaessa hän meinasi irrottautua tanssijoiden matkaan ja lähteä pyörätuolilla lentoon! Pyörätuoli hyppi ja pomppi pojan mukana. Vieressämme istui keski-ikäinen nainen joka tuli siihen vasta meidän jälkeen. Hänen keskittymisensä meni siihen että hän tuijotti poikaani suunnattoman vihaisesti ja samalla kädellä varjostaen selasi facebookia älykännykästään. Hm... voikin kysyä kumpi oli sopivampaa käytöstä näytöksen kannalta...?

Darling ei aina jaksaisi näitä vammaisiin kielteisesti suhtautuvia ihmisiä. Kerran muistan kun ajattelematon ystäväni alkoi pyytämään yläkerrasta apua sellaisella hetkellä kun hän olisi voinut ojentaa auttavan kätensä tuomalla minulle vaikka paperirullan ja puhdasta vettä kun Alexanderin kanssa oli täysi sota käynnissä ja poika oli päättänyt lopettaa syömisen. Ei sellaisessa tilanteessa tuijoteta inhoten miten ruoka lentää ja mukia paiskotaan pitkin huushollia. Mitä minä olisin voinut tietämättömälle ihmiselle sanoa kun omat voimavarani olivat aivan lopussa.

Kaikkein huolestuttavin uutinen tälle keväälle oli se ettei kotikunnassa ole enää kesän jälkeen paikkaa jossa alexander on hoidossa silloin kun pidän omaishoidonvapaita. Menetys koskee kaikkia erityislapsia. Lähin paikka hoitopaikan järjestymiseen on mahdollisesti Oulu mutta kenellä olisi mahdollisuuksia ja halua lähteä viemään lapsi yli 160 kilometrin päähän kotoa? Ei kenelläkään.

Rakkaat siskot ja veljet, uskokaa unelmiin. Ihmeitäkin tapahtuu kun niihin oikein kovasti uskoo ja silloin kun väsyttää ja kaipaa kuninkaallista kohtelua niin hurauttakaa kaikki Ylivieskan Shellille tankkaamaan. Löytyy heti siitä keskustan liikenneympyrän vierestä. Se on palvelutankkausasema. Jokakerta saa tuntea olonsa tärkeäksi tankkaussummasta riippumatta ja hymyn kaupanpäälle. Palvelu pelaa. Vielä se viimeinen kommentti tälle yölle:

- Hymyillään kun tavataan unessa tai livenä.

---

Päättymätön toivo

21.05.2013 10:51

Iso halaus teille rakkaat siskot ja veljet kun jaksatte vierailla blogissani vaikka en sitä aina ehdi niin tiiviisti päivittämään. Viimeaikoina on ollut todella raskasta. Olen kirjoittanut tarinoita mutta en ole julkaissut niitä. Ne tulevat esille sitten aikanaan.

Valitettavasti Darlingin maailmaan ei mahdu hyötyajattelu. Minulle arvokkaat asiat joko ovat tai eivät ole. Kieltämättä sellainen tuntuu pahalta kun huomaa olleensa väärässä.

Yhden kirjoittamani pienoisnäytelmän nimi on Never Ending Hope.Tässä pieni näyte dramaturgiasta:

îToivo ñ se on pikkiriikkinen pilkahdus kaiken muun keskellä. Toivo on niin pikkiriikkisen pieni että sitä on välillä vaikea huomata.

Toivon sisar on ihme. Ne kulkevat käsikädessä. Usein vaikeisiin asioihin ratkaisut löytyvät uskomalla ihmeisiin. Ihmeet voivat olla asioita jotka löytyvät arjen keskeltä, sanoja ja tekoja sekä vastauksia jotka liikauttavat elämän suuntaa liitoksistaan.

Viisaus on sitä ettei kerro kaikkea mitä tietää. Antaa asioiden olla levossa kuin pahan päivän varalle varastossa. Jossain vaiheessa palaset loksahtavat paikoilleen. Rehellisyyden nimissä totuus on hyväksyttävä ja tiedon kohdalla pakeneminen ei auta."

Maailma puhkesi parissa päivässä vihreyteen. Anna Pippuri on käynyt jo useita kertoja uimassa. Kaikkein parasta oli kun tyttö pyydysti 30 cm pitkän lihavan hauen rantavedestä paljain käsin! Nam että olikin paistettu hauki hyvää! Ei auta Darlingin muuta kuin vihdoin viimein hankkia kalastusvehkeet että pysyy perhe ruuassa.

Tämä viikko on kiireinen kun Anna Pippurilla on vielä kolme tanssiesitystä jäljellä. Viimeinen esitys on Ylivieskassa asti. Hienoa että Tanssiopisto tekee näytökset joka vuosi. Eilen sain ilokseni Mersun takaisin korjattuna. ÷tökällä ajaminen tulee niin kalliiksi kun tila-auto ahmii bensiiniä. Olisin halunnut nähdä kaikki esitykset joissa tyttäreni on mukana mutta koska kyyditsijöiltäkin peritään pääsymaksut niin en voi mennä kuin yhteen näytökseen Alexanderin kanssa. Harjoitusten ja varsinaisen esityksen kesto on useita tunteja joka ilta.

Mersusta puheenollen, haluaisin tietää kuka on niin röyhkeä että ajoi pihaani mustalla mersulla ja kuljeksi pitkin pihaa pari yötä sitten kun itse en ollut kotona. Kello oli kymmenen ja kahdentoista välillä. Minulla oli vieraita ja halusin tarjota toiselle vieraalleni mukavan maisemakierroksen Suomalaista yömaisemaa. Sehän ei suinkaan tarkoita sitä ettei ketään olisi kotona jos ei ole auto kotona. Lisäksi vieraat voivat tulla ja lähteä junalla. Olen siitä asti miettinyt että mikä ihmeen mahti ihmisillä on käydä minun pihassani yöllisillä vierailuilla? Vieraani olivat aivan järkyttyneitä kaikesta siitä mitä sinä yönä tapahtui. Silminnäkijöitä puolesta ja vastaan. Pari vuotta kadoksissa olleet painajaiset palasivat takaisin ja voin kertoa teille rakkaat siskot ja veljet että nyt nukun yöni erittäin huonosti.

Uusi sarjakuva on melkein valmis. Lisäksi olen maalannut tauluja jotka tulevat pian myyntiin. Iso halaus rakkaat siskot ja veljet! Elämä on.

---

Arvosolmu

19.05.2013 17:04

Ystävyys on kuin
sirkusteltta
Aina yhtä arvaamaton
ja maksullinen.
Ystävyyden raja
on juuri siinä
että minä kuljin sen yli
toivoen sen olevan totta.
Taantuma.
Ystävyys.
Se on harha-askel.

---

Ystävyyden eutanasia

19.05.2013 00:15

Luottamuksen ansaitsemiseen menee aikaa mutta sen menettää hetkessä.

---

Ihmeellinen elämä

18.05.2013 06:30

Darlingin tarina jatkuu... kotona yölliseltä keikalta oltiin puoli viiden aikaan aamulla. Matka oli pelottava ja kamala, sen verran kovaa kuski ajoi mutta onneksi tuli hakemaan ja päästiin lopulta kotiin nukkumaan. Tarina ei kerro rohkean pelastajan henkilöllisyyttä.

Auton konepellin alta kohosi sellainen savu määränpäässä että Darlingilla oli jokseenkin tyhmä olo siinä auton vieressä parhaissa vetimissä ja turhan lyhyessä mekossa sekä korkokengissä. Terveiset vaan illallisseuralle! Kannatti kuitenkin lähteä vaikka matka muuttuikin raskaanpuoleiseksi ikävyyksien saartamana. Jospa seuraavalla kerralla on parempi onni.

Jälkimainingit... jokaisella asialla on jälkimainingit tai pitäisikö sanoa likapyykki. Eilisen päivän Darling nukkui, oli niin uupunut olo edellisestä yöstä ja maailma keinui väsymyksen seurauksena kuin karuselli. Onneksi oli vielä väsypäiväksi lomittaja niin ettei tarvinnut huolehtia mistään.

Nukutun päivän jälkeen koitti uusi aamu ja olo oli paljon virkeämpi. Kävin juoksemassa viiden kilometrin lenkin ja jaksoin juosta paljon paremmin kuin ennen uintikuurin aloittamista. Oli niin lämmin torstainen päivä että tarkeni juosta farkkushortseilla. Se oli just sopiva keli Darlingille aloittaa uudestaan juoksuharrastus - paahtavan kuuma auringonpaiste.

Juoksun jälkeen venyttelin ja kerkesin hetken aikaa olla kotona tekemättä yhtään mitään kunnes ovikello soi eli korat alkoivat vanhan talon kupeessa haukkumaan sellaisella aksentilla että olisi ihmisvieraita tiedossa. Ei auttanut muu kuin Darlingin hätäiseen sipaista pitkälahkeiset farkut jalkaan ja lähteä katsomaan mikä siellä portinvahteja niin haukututti. Kuten arvata saattoi siellä oli tarkastuskomitea - eläinlääkäri ja kaksi ympäristötarkastajaa. Ihmiset olivat yllättyneet näköisiä nähdessään että olinkin kotona. Kahden tunnin tarkastuksen jälkeen ja asiaa mietittyäni olin ymmärtävinäni että tarkastajilla oli selkeästi sellainen käsitys ettei minun olisi pitänyt olla kotitilallani maillahalmeilla. Todennäköisesti ilmiantaja joka a seuraa ahkerasti minun blogiani (en muistanut kertoa että pääsimme kotiin) tai sitten kiikaroi kotipihaani ja oletti että jos ei ole mersu pihassa niin ei sitten Darlingkaan. Nimeähän ilmiantajalla ei koskaan ole vaikka tietääkseni muut tilalliset ovat vastaavassa tilanteessa saaneet selville ilmiantajan henkilöllisyyden.

Darling on viime aikoina ollut hyvin suppea kirjoittaja. Nyt kun tätä tarinaa jatkan niin on jo perjantai ilta. Kuuntelen samalla Harkimon haastattelua jossa vieraana on Matti Nykänen. Varsinaista rakkauden filosofiaa. Jos Masa on oikeesti noin hieno ihminen niin pitäisköhän minun kilauttaa Matille että jos hän tulis tänne Overheadiin asumaan ja tallipojaksi. Huvilan rinne on niin jyrkkä että hän voisi siinä sivussa vetää harjoituksia ja juosta ylösalas mäkeä ja kantaa sitten voimaharjoitteluna Alexanderia yhdellä kädellä vuorotellen molemmin puolin!

- Tuliskohan Matti...?

Tänään perjantaina oli kiireinen päivä. Aamu alkoi loistavasti kun Anna Pippuri polki aamulla jalkaa ja haukkui minut tosi pahasti. Kouluun lähteminen oli ylitsepääsemätön juttu ja kaikki elämän asiat olivat huonolla tolalla. Lopulta tyttö suostui kouluun ja viime hetkellä lähti odottamaan pihan perälle taksia. Hetken kuluttua tuli minulle tekstivisesti Annalta îruskea varsaî. Hämmästyneenä luin viestin ja vastasin îmitä ihmettä?î Samantien Anna soitti minulle ja kertoi että kun hän oli odottanut koulutaksia niin yks kaks Silver oli ilmaantunut siihen hänen eteensä pienen varsan kanssa! Silveri oli varsonut viime yönä tallin eteen ja esitteli ylpeänä lapsostaan ympäri pihamaata. Minulla oli siistit vaatteet päällä koska olimme juuri lähdössä Alexanderin kanssa Ouluun hakemaan pojan uusia dafoja eli jalkatukia. Minun ei auttanut muu kuin siepata pikkiriikkinen varsa kainaloon niin että sain Silverin tulemaan mukana talliin. Varsa oli niin sulonen! Pehmeä, lämmin ja kuiva kuin leluponi että sitä kantoi ilomielin kainalossa.

- Tervetuloa maailmaan uusi perheenjäsen!

Rakkaat siskot ja veljet! Elämä on ihmeellistä! Hyvää ihanaa kaunista helteistä lauantaita!

---

Yönselkä

15.05.2013 01:29

Niin jäi Darling autolla yönselkään lasten kanssa. Alexanderilla ei pyörätuoli mukana, Anna Pippuri suree huomista menetettyä englannin koetta ja Darling - miten sen nyt sanoisi - ajatukset ovat julkaisukelvottomia. Olemme parhaillaan yli kahdensadan kilometrin päässä kotipesästä ja yö on synkkä ja pimeä ja kylmä.

Hinauspalvelu ei auta yksityistä ihmistä jos ei ole heti käteistä rahaa. Tieliikennepalvelu ei päivystä kuin viikonloppuisin! Kaukana siis kaikkien tuntema TeamAhma sketsisarjan aina niin auttavaiset autoilijoiden apurit.

Oli hyvä palaveri aina niin mukavan ystävän kanssa. Kannattiko kohtaaminen? Kyllä kannatti. Olisi vaan pitänyt ottaa se toinen auto, ötökkä, ja ajaa riskillä talvirenkailla. Se lysti olisi kuitenkin tullut halvemmaksi.

Ei rahaa hotelliin, ei ruokaan, ehkä just sen verran että jos hyvin käy niin kotiin...

Autosta en tiedä mutta soitin yhdelle ystävälle joka oli tarpeeksi hullu noustakseen sängystä ja lähteäkseen hakemaan meidät ihmiset yli neljänsadan kilometrin matkan takaisin kotiin.

Auto saa odottaa. Ehkä jonain päivänä saan senkin vielä takaisin kotipihaan ja toivottavasti ajokuntoon.

Hyvää yötä rakkaat siskot ja veljet. Toivottavasti olemme kotona omassa sängyssä vielä ennen tämän päivän valkenemista tai ainakin ennen puolta päivää. kauniita unia ja oman kullan kuvia!

---

Korkeita korkoja ja sointuja

9.05.2013 10:12

Aamulla Darling ihasteli aurinkoa ja väljäksi käyneitä farmarihousuja.

- Ehkä tästä vielä timmiin bikinikuntoon keskikesäksi.

Sitten oli todellisuuteen paluun paikka ja Darlingin oli pakko murehtia jos viimeinkin saisi kesäkumit mersun alle! Tehovalvontaviikko poliisilla meneillään ja Darling oli joutunut ajelemaan pala kurkussa nastarenkailla.

- Sitä se miehettömyys teettää! Vapaus ja uusiosinkkuna eläminen on muuten mukavaa mutta kyllä renkaiden vaihto on miesten maailmasta!

Darling murehti hetken aikaa ja mietti sitten ukkospilven lailla myös ostamaansa rankopinoa josta olisi tarkoitus tehdä kesäksi kuivumaan seuraavan talven polttopuut.

- Täytyy testata jos kosijoita vielä ilmaantuu pihapiiriin että kenellä on ruista ranteessa ja pitkä pinna.

Kun renkaidenvaihtoon oli saatu aika niin Darling kurvasi takaisin kotipihaan. Hevosille raikasta vettä ja koirille rapsuttelukierros. Aurinko paistoi niin mahdottoman komeasti että mersun penkillä oli mukava ottaa kauneustorkut. Darling mietti pitäisikö hänen huolestua kun hänestä oli kehkeytynyt kevään etenemisen myötä oikein hyvä autossa torkkuja. Kiireetön hetki ennen koulutaksin tuloa kotipihassa. Ajatusten nollaus, tyhjäkäynnin omainen unenomainen horrostila ja puhelimessa herätys ennen koulutaksin tuloa.

Alexanderin ja Annan tultua koulusta Darling hurautti autokorjaamolle kesärenkaiden kera. Hän istui korkealla baarijakkaralla korjaamon toimistohuoneessa tuiki tärkeän näköisenä ja syventyen kännykän kalenteriin blogin kirjoittamiseen kun yllätäin pakokaasunkatkuinen korjausjomppe tuli kysymään:

- Mää tulin sitä vaan kysymää että onko sulla jossain tuolla autossa sopivat pultit noihin renkaisiin... Niitä ei tiiätkö muuten saa kiinni autoon...

Darling tunsi ensin lievää suuttumusta miehen vähättelevästä puhetyylistä mutta enemmän siitä ettei pultteja löytynyt auton peräkontista.

- Uskomatonta! No oishan se pitänyt arvata että edellisellä renkaiden vaihdolla oli kauaskantoiset seuraukset!

Darling ajatteli tuohtuneena ja suosittelee jokaista siskoa ja veljeä lukemaan rengasbaronijutun viime syksyltä. Ei auttanut muuta kuin ostaa mersuun uudet pultit ja sitten renkaidenvaihdolle tulikin hintaa. Naisenlogiikka ei riitä selvittämään muuta vaihtoehtoa kuin että edellisestä vaihdosta pultit olivat jääneet rengasparonin pajalle.

Darling lähti pajalta ja hurautti tekemään katselukierroksen paikalliseen vaateliikkeesen Stilettoon. Alennustelineet on aina hyvä tarkistaa ajoittain sillä pikkurahalla saattaa tehdä hurmaavia löytöjä. Darling katseli upeita vaatteita kevään ja kesän väriloistossa. Hillittyjen pastellivärien rinnalla oli räväkämpääkin väriloistetta. Darlingia kiehtoivat erityisesti farkut alennuskorissa.

-Uskaltaisinkohan kokeilla noita... talvella en olisi mahtunut noihin ollenkaan. Pitäiskö antaa olla, minulle tulee kuitenkin taas paha mieli kun ei nappi mene kiinni... huokaus... mitä sitä ei tekisi kauneuden eteen...

Darling tupisi itsekseen mutta nappasi kuitenkin farkut kainaloonsa. Iloisesti hän tervehti myyjää ja sukelsi sovituskoppiin verhon taakse. Farkut sopivat helposti jalkaan ja nappikin meni ilman vääntämistä kiinni. Darlingin ihmetykseksi farkut olivat löysät!

- Tämähän ihmeellistä! Nyt ei minun tarvitse enää ostaa telttakankaita päälleni kun olen hoikistunut näin paljon mutta sitä en ymmärrä kun paino ei millään putoa vaan pysyy koko ajan samassa.

Farkut ja muut vaatteet saivat olla mutta sitten siellä samassa liikkeessä on paljon kauniita kenkiä.

- Ostaisin nämä kaikki jos minulla olisi paljon rahaa!

Darling hämmästeli kenkien runsautta ja ryhtyi katsastamaan sopivia korkokenkiä.

- Minun täytyy löytää sellaiset kengät jotka ovat kauniit, seksikkäät, käytännölliset ja helpot kävellä... olikohan tuossa vaatimuksessani joku soraääni? Ei kait kaikkien noiden kriteerien täyttämiä kenkiä ole olemassakaan. Piikkikorko on kaunis mutta jos se on liian korkea niin minulla on sellainen olo kuin olisin tuulisella säällä mutanttihaikara väärällä katolla.

Lyhyesti ja ytimekkäästi Darlingin kenkien täytyy olla sellaiset että niillä osaa yläilmoissa tukevasti kävellä ja ottaa tiukan paikan tullen roolistatusta ylemmäs.

Shoppailukierroksen jälkeen Darling palasi takaisin kotinurkille.

- Kuoroharjoitukset melkein unohtuivat. Täytyy vaihtaa nopeasti vaatteet ja taas mennä. Darling vinkkasi Kaunotar-kissalle käydessään pistäytymässä ateljeetalossa.

Laulajia ei ollut muita. Kanttori antoi Darlingille yksityisopetusta. Tunti tehokasta laulamista nosti hien pintaan. Varsinkin sopraanon yläkorkeuksiin kohoaminen oli suorastaan uuvuttavaa.

- Nyt minä tiedän miten seuraavat viikot poltan kaloreita jos laulaminen on näin hikistä hommaa.

Darling naurahti kanttorille.

- Niin sinun täytyykin harjoitella ja paljon sillä toukokuun loppuun mennessä sinun on pakko osata kaikki seuroihin valitut virret.

Joissakin kohdissa Darlingia nauratti ihmeelliseltä tuntuvat îkiekaisutî. Onneksi oli nauhuri mukana johon Darling tallensi koko tunnin harjoituksen. Darlingilla olisi edessään paljon harjoiteltavaa kesän seuroja varten. Tyynellä säällä joen vedenpinta varmasti kuljettaisi äänen kilometrien päähän metsän eläinten ja lähistöllä liikkuvan karhun iloksi. Toivottavasti otso pelästyy siitä sen verran ettei yhdy musisointiin ja tule syömään Darlingin hevosia!

---

Etsivä löytää

8.05.2013 10:44

Hyvää huomenta rakkaat siskot ja veljet!

Elämä on ihanaa! Aurinko paistaa ja linnut laulavat ja ensimmäiset kärpäsetkin ovat ilmestyneet joten eikös vaan että kesä on ihan kohta vain hetken päässä.

Eilen illalla kävin taas uimassa kilometrin. Vedessä minusta tuntui kummalliselta, ihan kuin jonkinlainen painottomuuden tila. Minusta tuntui siltä kuin leijuisin veden kannattelemana ja minun oli vaikea pysyä liukuvaiheessa pinnan alla. Mietin että mistähän se johtui... ehkä kyse oli tosiaan siitä että olen laihtunut tai sitten minulla oli niin hyvä ja kevyt mieli. Uintirytmistä kiinni saaminen oli haastava homma mutta kun vauhtiin pääsin niin kilometri taittui ennätysvauhtia. Muuten en ole koskaan pitänyt kilpailemisesta mutta itseäni vastaan olen aina kilpaillut ajassa. Täytyy yrittää pikkuhiljaa aloittaa myös juokseminen uudestaan. Vaikka talvella lupasin juosta joka viikko niin lipsuin siitä lupauksesta mutta nyt on parempi lihaskunto ja juossut olen joka kerta huvilan rinteen ylöspäin eli useita kertoja päivässä.Olen niin innostunut tästä hoikistumisesta että jos vanha lady DD tähän vielä kerran pystyy niin nyt on pakko yrittää ihan tosissaan ja ennenkaikkea nimenomaan hyvän kunnon vuoksi. Jaksan paljon paremmin nostella Alexanderia. Aloittaminen on aina vaikeaa eikä nyt saa harjoitusote lipsua.

Kahvit on nyt juotu ja päivän aloitustarina kirjoitettu. DD lähtee katsastamaan tiluksia ja rupattelemaan hetkeksi naakkalauman kanssa. Täytyy antaa niille taas päivittäinen savuannos etteivät sukella vanhan talon piippuun.

Darling toivottaa jokaiselle rakkauden täyteistä päivää ja muistakaa että etsivä löytää oli sitten kyseessä aarre, ostoslista, oma kulta tai kirpparikierros! Haleja!

---

8.05.2013 10:24

---

8.05.2013 10:21

---

8.05.2013 09:36

---

Entä jos... joisin kupin kahvia ja kirjoittaisin

7.05.2013 16:17

Rakkaat siskot ja veljet. Tänään on ollut aurinkoinen päivä paitsi nyt neljän aikaan alkoi satamaan vettä. Olen siivonnut koko päivän huvilaa ja etsinyt vyötä tai henkseleitä. Darlingin lempifarkut ovat kuntokuurin myötä käyneet niin löysäksi että kun talvella täytyi vielä löysätä nappia niin nyt housut putoavat äkkiarvaamatta nilkkoihin!

On vähän vetämätön olo nopean salamasuhteen jäljiltä. Onneksi käsilaukustani löytyi hotellireissulta jäänyttä annoskahvia. Se saa nyt riittää pikakahvina.

Orkidea on edelleen pöydällä. Ostan sille tänään sopivan ruukun ja lisään vähän multaa, eihän se ole kasvin vika jos tuoja oli väärä. Ystävättäreni kysyi minulta:

-kauankos se tämä suhde kesti rakastumisesta jätetyksi tulemiseen...?

Vastasin hänelle:

-En oikeastaan tiedä, ehkä pari vuorokautta, kaikki eteni niin huikealla taivaallisella nopeudella...

-Voi sinua Darling! Eihän sitä koskaan tiedä...

Ystävä lohdutti minua.

-Ei niin, se on aina arvoitus tehdäänkö lehmänkauppoja vai sinun kauppoja mutta sen lupaan että kirjoitan kirjan mieskokemuksistani.

Vastasin hymyillen.

-Lupaa kans tehdä se niin varmasti haluan lukea sen kirjan!

- Lupaan minä. Itseasiassa olen jo kirjoittanut niitä hersyvän hauskoja ja toisaalta hirtehisen huumorin suolaamia surullisiakin tarinoita rakkaudesta ja sen oikean etsimisestä ja myös niistä tapauksista jotka ovat tulleet luokseni väkisellä. Kävi kerrankin niin että teatteriohjaaja kosi minua ja muisti sitten vasta useita päiviä myöhemmin että hänellä on jo avopuoliso ja lapset... Eikä siinä mitään mutta kun kolme teatterialan miestä olivat keskenään sopineet ja lyöneet vetoa että kuka minut saa antautumaan hetken huviksi.

- Eikä! Kamalaa! Miten siinä sitten kävi?

- Ei pahasti minulle ainakaan. Jotenkin tajusin että siinä kuviossa ei ollut kaikki oikein. Miesten itsetunto sai korkeintaan kolauksen...

- Voi sentään, sinun ei auta kuin uskoa että se oikea löytyy. Oletko vielä siellä deittijutussa?

- Olenhan minä. Ei tosin paljon innosta. On siellä reilut parisataa seuraavaa tarjokasta.

-Eikä! Sulla menee neljä vuotta ennen kuin olet käynyt ne kaikki läpi!

- Aivan.

Orkideamies ei osannut painaa jarrua. Hän lähti visioimaan yhteistä elämää liian nopeasti ja Darling joka elää joka hetket tunteella sydämen sykkeen mukaan tunsi kuinka kuuma sydän takoi rinnassa ja pulppusi onnellista tarinaa. Darling oli pakahtua komean miehen sanoista ja kehuista. Sieltä täältä miehen juonesta Darling kuitenkin poimi tiedonjyvän joka sai hänet epäilemään koko storyn paikkansapitävyyttä. Se oli jo ensimmäinen viba kun mies halusi heti samantien auttaa Alexanderin hoitamisessa. Sellaista ei ollut tapahtunut koskaan ennen.

Darling meni melkein omaan ansaansa. Antautumalla täysin tunteen vietäväksi ja uskoen että kohtalo on tähtiin kirjoitettu Darling unohti yhden tärkeän asian! Olin itse DD:n Diaryn ansiosta miehelle kuin avoin kirja mutta vastaavasti en tiennyt miehestä mitään!

Rakkaat siskot ja veljet, en usko laskelmoituihin järkiliittoihin joissa ei ole kemiaa. Miksei kuitenkin kahden aikuisen sydämensopimus onnistuisi vaikka ei olisi ystävyyttä enempää silloin kun ihmiset aidosti arvostavat toisiaan. Kaiken pohjalla täytyy kuitenkin olla se jokin arvokas juttu, juoni joka vie tarinaa eteenpäin.

Olen aina uskonut siihen että rakkaus syttyy ensisilmäyksellä tai se ensimmäinen intuitiivinen arvio uudesta ihmisestä on se oikea. Valitettavasti olin tällä kertaa väärässä.

Rakkaat siskot ja veljet! Uusi sarjakuva on pian valmis. Rakastetaan ja antaudutaan unelmien vietäväksi vaikka se joskus sattuu ja sinulle Orkideamies, jos satut lukemaan vielä Darlingin juttuja niin kannattaa lukea ajatuksella ne kaikki alusta alkaen.

- Kysyit minulta onko kaikki hyvin?

Vastaukseni on että kaikkein suurin on rakkaus. Sen takia kannattaa joskus kolhiutuakin. Se on hieno tunne kun rakastaa vaikka vain hetken verran.

---

Rehellisyys

6.05.2013 06:51

Olemalla rehellinen
asetat itsesi vaaralle alttiiksi
etkä loppupelissä tiedä
vastapelurista mitään.
Rehellisyys on kuin muotinukketehdas.
Ensin riisutaan kaikki valheet ja totuudet
pyritään annostelemaan muottiseos sellaiseksi
jonka vastapeluri haluaa.
Lopulta jää tyhjä meikkipaletti
etkä tiedä millaisen ilmeen
värittömälle naamallesi maalaisit.

---

Minussa ei takuuta

5.05.2013 18:48

Yksinäisyys se on tuttu kaveri ja hiipii mieleeni yhtä epäilyttävällä tavalla kuten aina ennenkin. Minä en ole mitään siihen verrattuna miten voisi olla. En ole sitä jota ihmiset minulta odottavat vaikka luulin jälleen kerran valmistautuvani suureen muutokseen niin loppupelissä jää jäljelle pimeys ja tyhjyys.

En halunnut upottaa päätäni jääastiaan. Halusin uskoa ja uskaltaa mutta loppupelissä ihminen on itselleen se pahin vihollinen.

Yksinäisyys on kuin katkeran suolainen suudelma. Yksinäisyys tervehtii aina taputtaen olalle ja lohduttaa samalla verkkaisella tavallaan olemalla lohduttomuuden keskiössä. Jälleen kerran huomasin ettei sanoilla ole mitään merkitystä. Minä ajauduin umpikujaan ja jäin puristuksiin kahden maailman väliin sellaisen joka minä olen ja sen millainen minun pitäisi olla.

Suru. Se kulkee kanssani käsikädessä. Lähtemällä haaveilemaan palaan aina takaisin yhtä naurunalaisena kuin ennen. Olen sekundaa. Rakkaus antaa mutta se ottaa enemmän. Se ottaa tiukasti rintapielestä kiinni ja yhtäkkiä äkkiarvaamatta huomaat että oletkin vääränlainen, et sellainen virheetön kuin sinun pitäisi olla, suoraan paketista esille otettu. Takuu on aina voimassa. Rakkauden voi aina palauttaa kyynelten kera. Vihaan sitä tunnetta kun unelmien korttitalo sortuu ja huomaankin etten ole tarpeellinen. Jokatapauksessa rakastin ja rakastan vielä pitkän aikaa. Hetket ovat pelottavia, ne voivat viedä jalat alta hyvässä ja pahassa. Painan pipon syvemmälle päähäni. Haluan olla immuuni unelmille. Toivon että törmään vielä kerran orkidean tuojaan... unessa. Rakkaus on kaunista.

---

Mitä jos...

5.05.2013 04:26

---

5.05.2013 04:24

---

5.05.2013 04:19

---

5.05.2013 04:18

---

5.05.2013 04:16

---

5.05.2013 04:12

---

5.05.2013 04:11

---

5.05.2013 04:10

---

5.05.2013 04:08

---

5.05.2013 04:07

---

Tarjous rehellisyyttä

3.05.2013 22:54

Rakkaat siskot ja veljet! Yhden kilon painon pudotus! Vihdoin! Ei sillä, vaatteet roikkuvat ylläni eli kiinteytymistä on tapahtunut mutta nyt vihdoinkin vaaka näytti yhden kilon vähemmän.

Tänään uin taas kilometrin. Nyt olen uinut yhteensä 6,5 km kahden ja puolen viikon aikana. Vielä jos huomenna käyn uudelleen altaassa kilometrin verran niin loppusumma kasvaa.

Minulla on ollut paljon ajateltavaa. Rakkaat siskot ja veljet, kyllä te tiedätte mitä se tarkoittaa kun DD kertoo olevansa sanaton. Uinnin metrejä mitatessa samalla mietiskelen elämääni ja tätä maailman menoa. Paljon on tapahtunut minimaalisen pienessä ajassa. Joudun perumaan sellaisia sanoja joiden alku on kuulunut îen koskaan...î.

Minulle on tarjottu sopimus rehellisyyttä ja ajattelin ottaa sen vastaan ja antaa oman panokseni sopimukseen. Ensin minun täytyy tietää onko kaikki vain pelkkää unta, unelmaa tarua vai totta? Rakkaat siskot ja veljet, olkaamme rehellisiä toisillemme tänään ja huomenna sekä tulevaisuudessa.

---

3.05.2013 07:38

---

Joutsenten soidinmenot

3.05.2013 07:33

Rakkaat siskot ja veljet! Viime päivinä on tapahtunut niin paljon että olen unohtanut kirjoittaa blogia! Voitteko kuvitella että DD on laittanut sivuun elämässään blogin kirjoittamisen. On tapahtunut paljon jännittäviä asioita ja myös sellaisia että niistä ei voi vielä tässä vaiheessa puhua. On pakko olla hiljaa. Täytyy odottaa asioiden etenemistä ja oikeaa käännettä. Sen voin kertoa että nyt on tullut se suuri muutoksen hetki jota olen odottanut jo monta vuotta. Olen aina tiennyt että jonain päivänä tiedän että elämäni suunta kääntyy ja se tunne on niin vahva että kun se osuu kohdalle niin tämä vanha alus natisten muuttaa tavanomaiselta reitiltään kurssia.

Darlingin levoton yö. Monet asiat pyörivät mielessäni ja kasvot. Kävin uimassa iltapäivällä uimahallissa kilometrin. Lihaksisto oli palautunut viime viikon kolmesta kilometristä niin hyvin että uinti oli helppoa ja vaivatonta. Nyt olen vähän reilussa kahdessa viikossa uinut 5,5 kilometriä. Suunta alaspäin mutta ei kunnolla vaan painolla. Tavoitteeni on laihduttaa viisi kiloa ja siten muuttua îkultakimpaleeksiî. Uinnin jälkeen kuuma sauna rentoutti mukavasti väsyneitä lihaksia.

Kotona asetuin hetkeksi pitkäkseni sohvalle. Asento oli niin mukava että nukahdin tuota pikaa. Jossain vaiheessa yöllä heräsin siihen että Alexanderilla oli lievä neurologinen poissaolokohtaus. Heräsin ja valvoin pojan vierellä hyvän aikaa kunnes poika nukahti taas normaaliin sikeään uneen.

Lähdin tallille ja tein siellä pikaiseen hommia. Hevosia ei tarvinnut houkutella kun huutelin niitä sisälle talliin. Kaikki kävelivät irti perässäni karsinoihin. Harmaa poni alkaa olemaan jo niin lihava että hän on saanut erivapauksia ja voinut laiduntaa irti talon pihapiirissä. Ponin vauhti on selvästi hidastunut ja kun poni käy makuulle niin se ei tahdo enää päästä uudestaan ylös.

Tallikierroksen jälkeen aamu alkoi sarastamaan. Palasin takaisin huvilalle ja jäin katselemaan joutsenten soidinmenoja aivan kotirannassa. Neljä joutsenta lensi kaaressa ylitseni aivan matalalta ja sitten ne laskeutuivat jääriitteiselle joelle. Yksi joutsen teki muista poikkeuksen. Se ajoi toisia pois selvästi minun luotani. Aina kun toiset linnut lähestyivät sitä se teki uhkaavan hyökkäyksen ja hätisti mahtipontisella olemuksellaan muut linnut pois. Sitten lintu palasi uimaan lähemmäs minua ja lauloi minulle. Yritin kuvata sitä samalla kun juttelin ontuvasti joutsenten kieltä. Valokuvat eivät onnistuneet mutta tapahtumasta jäi hieno muisto. Mietin että olisiko kyseinen joutsen sittenkin ollut sama jota ruokimme pitkin kevättä.

Ihanaa aurinkoista perjantai päivää kaikille teille rakkaat siskot ja veljet! Muistetaan nauttia keväisen luonnon kauneudesta.

---

Sanaton

1.05.2013 20:47

Rakkaat siskot ja veljet! Iso halaus jokaiselle! Kuten olette varmasti huomanneet Darling on viettänyt muutaman päivän hiljaiseloa. Syy miksi... Darling on hetken sanaton. Ihmeitä tapahtuu kun niihin uskoo... Palaan asiaan tarina jatkuu...Pysykää kuulolla! With Love Darling

---

<Takaisin blogiin

<Takaisin blogiin

 

Toukokuussa 2013
kirjoitetut kommentit:

Tällä blogisivulla on käyty 2674 kertaa!