Surullista ja haikeaa... kesä on nyt ollutta ja mennyttä mutta paljon saatiin mukavia muistoja talvelle makusteltaviksi. Tänään nautimme vielä lämpimästä auringonpaisteesta, jäätelötuuteista, ja huomenna tarinan aihe on alkujaan toinen. Ai niin sellainen muistutus vielä että Sääsket ja sadekesä viimeinen jakso ilmestyy vanhaan kansioon myöhemmin. Tarinan loppu on jo kirjoitettu mutta blogikommentoinnin sulkemiseen johtaneista syistä myös kertomuksen loppu jäi aikaisemmin julkaisematta. -Näkemisiin!
Hyvät ystävät, elokuu on lopuillaan ja syyskuu tuo muutoksen tuulia blogiini. Palataan uusien ideoiden ja kirjoitusten myötä. Ei valokuvia vaan suoraa puhetta ja ajatuksia! Mieleenpainuvia ovat ne hetket jotka antavat tilaa arvata tarinan kohtalokkaan lopun.
Terveisiä kaikille Romaniasta, Oradean koiranäyttelystä, nyt on aikaa hengähtää varjossa lepotuolissa sillä kaikki on nyt voitettu molempien koirien osalta. Molemmista tuli Romanian ja Unkarin ulkomuotovaliot.
Näyttelynrupeaman lisäksi matkalaisella kolme päivää vatsa sekaisin. Ravinnotta, pelkkiä apotheketroppeja ravinnoksi. Nyt maittava capuzzino aamupala ja sitten koiran kanssa takaisin sateeseen näyttelykehään.
Illalla Unkarissa vastaanotto oli juhlallinen. Jokaisen osallistuvan koiran huoltojoukko sai heti portilla viinipullon yhden jokaista koiraa kohden. Onneksi ei satanut kovin paljoa mutta sen kuitenkin että kastuimme uudestaan. Märät kengät jalassa aamusta tuntuivat pahalta ja ahdistavalta. Jaloissa joka niveltä särki. Päivä oli kuitenkin palkitseva vielä yömyöhään tuli kummallekin koiralle samana päivänä toinen C.A.C.I.B!
Olipas komeaa maisemaa Unkarissa! Auringonkukkapeltoja silmänkantamattomiin ja vanhantyylisiä idyllisiä rakennuksia ja maatiloja. Ensin olimme päivän koiranäyttelessä Romaniassa. Sieltä tuli kummallekin koiralle C.A.C.I.B. Vettä satoi kaatamalla, näyttelykehät olivat märkiä ja kuraisia. Raskasta oli koko ajan vahtia mistä suunnasta tulee seuraava koira joka kävelee suoraan vartioivan koiran suuhun. Parasta oli myös Romaniassa sudensukuiset isot koirat jotka näyttivät absolut aivan samalta kuin vanhat vetohaukkuni. Otin niistä monta kuvaa.
Rakas herätti minut puhelinsoitolla. Olen hieman silmät ristissä väsyttää mutta kyllä Se siitä, tänään on ensimmäinen suuri näyttelypäivä. Menen heti kohta aamiaiselle. Sitten koirat bussiin joka lähtee näyttelypaikalle. Huono asia on Se että ulkona sataa kaatamalla vettä! Varauduin kesäiseen Eurooppaan en sateeseen ja harmaaseen. Näyttelystä tulee haastava sekä minulle että koiralle.
Voi voi kello kolme yöllä ja ystäväni sanoo ettei nukuta. Hän on siis valvonut koko yön! En tiedä mikä häntä valvottaa, ehkä tulen koiranäyttelyn osalta nipristelee jännitys mahanpohjassa. Minua ei jännitä. Hyvin Se menee. Haluan vielä nukkua pari tuntia ja ryömiä ihanaan sänkyyn suloisen peiton alle. Kolme tuntia. Sitten on aamupalan aika. Ystävät rakkaat! Ulkona sataa vodaa hana auki ja näyttelypaikka on ulkona.
Tänään syötiin hyvin parsaa ja kypsää makoisaa pihviä kera Romanialaisen vuosikerta viinin. Ulkoterassilta oli hulppeat näkymät alas joelle. Koirien kanssa käveltiin aikaisemmin keskustaan asti. Kadun vilinästä koirat eivät välittäneet mitään. Toivottavasti sama huomenna kun ollaan ensimmäisessä näyttelyssä tällä reissulla. Illalla minulla vuorostaan meni maha sekaisin mutta onneksi asia korjaantui. Tosin huomenna on pakko miettiä aamiaisella mitä uskaltaa syödä ettei hätä iske näyttelypaikalla.
Oradean kaduilla on erilaista kuin Suomessa. Jotenkin tulee Espanja mieleen. Rakennukset on hienoja, vanhahtavia mutta sitten seassa aivan uutta. Ihmisistä myös näkee kaksijakoisuuden, rikkaat ja köyhät. Koirat eivät katselleet eriasteisuutta tai tunnustelleet kulttuuri eroja, haistelivat vaan maailmalta kantautuvia nelijalkaisten terveisiä. Yllätys oli että lähipuistossa oli romaniankieliset varoitukset että siellä on rotanmyrkkyä! Onneksi yksi koiranomistaja oli valveutunut ja otti tekstistä selvää.
Kotiin rakkaille hirmuisesti terveisiä! Alkumatka oli jännä. Lento kouraisi mahan pohjaa ja korvat menivät lukkoon kun kone lisäsi korkeutta ja kallistui... Hui! Maisemat olivat ylhäältä alaspäin huikeita! Värikäs luonnon tilkkutäkki.
Kun tulen takaisin minulla on mukana matkalaukullinen tarinoita ja valokuvia. Yritän saada jotain kerrottua jo nyt. Sateisen harmaataa....
Hei rakkaat, huono yhteys... Pätkii... Oulu lento Helsinki, laiva Viroon, bussi, Viro, Latvia, Puola, Slovakia, Romania...
Anopin ja miniän yhteinen harrastus taiteen ohessa
Yhteistä aikaa savusaunaa ja kylmää vettä
Todelliset ystävät eivät katoa vaikka vähän sataa
Upea ystäväni ratsailla. Pakko myöntää että välillä kaipaan ratsastelua ja hevosen villiä luonnetta, natisevaa satulan nahkaa ja sääskiä... Pysykää ystävät kuulolla sillä Sääsket ja sadekesä kertomuksesta tulee vielä yksi osa.
Kiitokset kaikille kommentoijille ja valittelut sen johdosta että kommentointi joudutaan sulkemaan toistaiseksi joidenkuiden epäasiallisen ja häiritsevän kommentoinnin takia.