Viimeisin itse tehty neuleeni Eskimo-langasta
Tässä uusin neulomukseni boncho joka lähtee mummolta lahjaksi ❤ pehmoinen ja lämmin. Tähän olen neulonut vauvaonnea, rakkautta, auringonsäteitä ja valoa. Samat värit jotka minun mummo neuloi minulle villasukkien varsiin silloin kun minusta tuli äiti.
Elämä on rikkaus
Yllättäin kokous alkoi kakkukahveilla ja kukituksella aivan niin kuin muutamaa päivää aikaisemmin Nivalan tarkastuslautakunnan kokous.
Ensin täytin pyöreät viisikymmentä vuotta ja seuraavana päivänä minusta tuli ensimmäisen lapsenlapseni mummo! Elämä on seikkailu ja vanheneminen rikkaus!
Tänään oli erilainen tarkastuslautakunnan kokous. Saavutan parin päivän päästä aikuisen naisen iän joten ISO KIITOS tarkastuslautakunta ja Nivalan kaupunki muistamisesta. Kiitos Riitta Ekstam kuvista.
Kahdenkeskistä laatuaikaa sunnuntaina. Voi sen ajan näinkin viettää jakamalla lehteä. Samalla voi jutella niitä näitä ja pitää myös evästauon. Huippukohta oli kun satoi sakeana styroksmaista lunta niin ettei tahtonut eteensä nähdä. Sen kohdan unohdin piirtää. Tietenkin kaikella kunnioituksella, niihin laatikoihin ei lehteä laiteta joissa on selkeästi kielto ilmoitus.
Mielipidekirjoitukseni on julkaistu Nivala-lehdessä 8.4.21
Nivala myötätuuleen
Kuntavaaliehdokas ps
0466226736
anuelovaara@gmail.com
Valot ja varjot riitelevät. Ne erkaantuvat toisistaan kuuman tiiviin rytmin silottamana. Hetken aikaa karkeat ääriviivat vievät ja värit putoavat ulottumattomiin. On vain hetki johon tarttua ja elää sille.
9_4_21Politiikan paikka
Oheinen piirros syntyi hetkessä ja sai alkunsa ideologiasta, siitä miten erilaisia ihmisiä politiikan virrassa kulkee. Tämä piirros kuvaa politiikkaa yleensä ei mitään tiettyä puoluetta.
Luonnos tulevaa naivistista maalausta varten.
Kertomus siitä millaista on omaishoitajan arki. Minä en valita, olen itse tämän tien valinnut mutta silti, toisinaan kysyn itseltäni että missä on se unen paikka? Tästä sarjakuvasta puuttuu perheen pää, mieheni, joka myös etsii unelleen paikkaa koska hän on kolmivuorotyöläinen. Meidän yövahti nukkuu aina kun mahdollista . Se on koiran virka, nukkua ja vahtia. Toki hän tekee paljon muutakin kuten syö, paimentaa perhettä, seurustelee mutta enimmäkseen sohvasusi nukkuu. Minä nukun silloin kun on sen paikka.
Juhlasarjakuva hienon nuoren miehen 20-vuotis syntymäpäivän kunniaksi! Elämä on niin suhteellista, kaikki eivät osaa tai voi tehdä niitä asioita jotka meille ns terveille ihmisille ovat itsestäänselvyyksiä. Toivon että sarjakuvani toimii ikkunana vaikeasti vammaisen ihmisen arkeen ja hänen perheensä elämään kokonaisuudessaan ja antaa jokaiselle lukijalleen ajattelemisen aihetta kuin myös vertaistukea niille perheille jotka elävät samanlaisessa omassa kuplassaan. Tänään ei ollut poikani syntymäpäivä, piirsin pienellä viiveellä.
Mökillä on mukavaa mutta aina välillä on kotiinpaluun aika.
Kokeilin pitkästä aikaa piirtää jotain erilaista. Nämä oheiset kuvat on piirretty piirtopöydällä lassotyökalua käyttäen. Piirtäminen on ihanaa!
Mahtaako noitia olla olemassa ja millaisia he ovat
Valokuvausreissu Tynnyrikoskelle
Ollessani taidelukiolainen kolmekymmentä vuotta sitten ihailin naivisteja ja erityisesti yhtä Suomalaista nais taiteilijaa. Alice Kairan työt olivat minulle se innoituksen lähde mitä halusin tehdä. Jostain syystä naivismi hautautui jonnekin taka-alalle elämässäni vaikka toisaalta se alkoi elämään ja nimenomaan Alice Kairan esimerkki oli alkusykäys sarjakuvaan meidän perheen seikkailuista joista ensimmäiset kuvat piirsin ja julkaisin blogissani jo 2012. Toinen naistaiteilija jonka olen myös saanut tavata on Kaarina Staudinger-Loppukaarre. Hän oli taidemaalari sekä mystikko. Muistan kuinka ahmin silmilläni Olevaisten maailmaa Kaarinan hienoissa maalauksissa. Mystikko olen minäkin omalla tavallani, kaikkea ei tarvitse selittää ja usein maalauksiini nousee sellaisia asioita, kasvoja, hahmoja, joita en maalatessa tiedosta. Siveltimen kautta puhuu intuition ääni.(akryylimaalaus 50 x 60cm)
Keijut, Surullinen klovni ja Intiaanisoturi
Kohtaamisia ja kohtauksia
Akryylimaalaus
Akryylimaalaus 50x70cm
Oli nainen minkänäköinen tai minkämuotoinen tahansa niin hän saa tanssia sydämensä kyllyydestä ja olla oman elämänsä tähti ja kaunotar!
Akryylimaalaus
Nuorena tyttönä jouduin ratsastusonnettomuuteen jossa melkein kuolin. Kymmenen päivää makasin OYS:issa koomassa ja kuntoutus siihen päälle. Minä selvisin. Myöhemmin minulle välitettiin viesti että enkeli nimeltä Helena oli mukanani onnettomuudessa. Vuosipäivä tapahtumasta lähestyy ja minun oli aivan pakko maalata hänet. Olen varma että Helenalla on punertavat hiukset ja hän viihtyy kirsikkapuussa. Valoa jokaisen päivään!
Se hetki kun täytyy taas sopeutua uuteen aikaan ja aika kuluu...
Ilmestys. Akryylimaalaus 50×70cm.
Kevät tulee ja hame heilahtaa mökillä tai kabaree parrasvaloissa. Huumoria ja iloista mieltä jokaisen viikonloppuun.
Maalaus syntyi hetkestä kun kaikki muu tekeminen piti jättää kesken ja tarttua siihen tunteeseen jossa minut pakotettiin maalaamaan kiireesti sana ilmestys! Todellakin ilmestys soi päässäni sanana enkä yhtään tiennyt mitä sieltä taulukankaalle tulee ennen kuin aloin maalaamaan nopeasti ja tunteella.Maalauksessa on käytetty työvälineenä kaikkea muuta kuin siveltimiä.
Katsokaa ja tuntekaa kuinka kuvan nainen tanssii, silmät kiinni, nauttien ja välittämättä muista. Taustalla voit erottaa ihailijan joka seuraa naisen tanssia.
Mökkiaamun tunnelmia. Muutakin vaarallista ilmassa kuin covid19
Tarina siitä kun muu perhe nukkuu ja äidin unet karkaavat
Roni poika pääsi reissuun mutta päämäärä oli OYS selkäröntgen
Pitkästä aikaa piirsin sarjakuvaa kun lähdettiin mökille
Mielipidekirjoitukseni on julkaistu 25.3.2021 julkaistussa Nivala-lehdessä
Nivalaan viljelypalstojen vuokraus
Vihreä kaupunki on viihtyisä ja sietää ilmastoa parhaiten oli sää polttavan aurinkoinen tai rankkasateiden jäljiltä hulevesien valtaama. Viherpalstat sitovat hilidioksidin lisäksi ilman epäpuhtauksia ja vaimentavat melua.
Korona-aika on kurittanut meistä jokaista. Mikä olisikaan hienompaa kuin palstaviljelyn mukanaan tuoma ilo, uteliaisuus ja onnistumisen riemu. Yhteisöllisyys korostuisi hiilinielun rakentamisen merkeissä. Palstaviljely olisi sallittua kaiken ikäisille. Kohta ei ole enää sukupolvia jotka sanovat nuoremmilleen että ennen vanhaan tehtiin sitä tätä ja tuota ja ruoka kasvoi maasta vaan uudet sukupolvet saavat ruokansa kaupan hyllyltä. Palstaviljelyn merkeissä lapset saisivat nähdä kasvun ihmeen tekemällä oppimalla.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä – kaupunkiviljely, palstaviljely, tilkkuviljely. Talven taittuessa kevääseen on erinomaisen hyvä aika tarjota kuntalaisille mahdollisuutta aloittaa oman hiilinielun suunnittelu. Lähes kaikki vihreät kasvit sopivat ilmastoteon pioneereiksi poislukien kuitenkin haittakasveiksi luokitellut kuten esimerkiksi Jättiputki, Jättipalsami tai tienvarsien vanha rakastettu villi Lupiini. Kasvukauden aikana kasvien hiilen sidonta kyky on parhaimmillaan. Kasvien lisäksi myös hyvin hoidettu musta maa sitoo ja varastoi hiiltä. Vähäravinteinen köyhä maa rikastuu nopeasti kun saa osakseen kasveja ja puutarhaan kuuluvan eliöstön. Alkuun pääsee puutarhan rakentamisessa mainiosti laatikko tai ruukkuviljelyllä.
Lopuksi toivomus siitä että jokaisessa puutarhassa olisi hyönteishotelli. Niitä voi ostaa valmiina mutta teko-ohjeita ja rakennuspaketteja löytyy paljon netistä. Hyönteishotellit ja perhosbaarit tarjoavat suojaa ja asuitilaa kaikenlaisille hyönteisille. Lisäksi kukkavalinnoilla voi vaikuttaa siihen millaisia mehiläisiä ja perhosia haluaa vieraaksi omaan puutarhaan.
Palstaviljelyn avulla jokaisella kuntalaisella on mahdollisuus vaikuttaa hiilidioksidin määrään ilmakehässä. Viljelyinto ei ole haitta vaan voima! nämä tilkutusalueet voivat mielestäni olla kukkapurkin kokoisesta tilkusta aina mielikuvituksen rajoihin.
perussuomalaisten
kuntavaaliehdokas
Tänäaamuna heräsin aikaisin kun muu perhe vielä nukkui ja maalasin kevättä! Herttoniemen kirsikkapuisto ja synnyinseutuni Haapajärven Härkäahonkoski maalauksien aiheina.
Akryylimaalaus. Härkäahonkoski, Haapajärvi.
Kirsikkapuisto Herttoniemessä Helsingissä. Akryylimaalaus
Ilta oli villi ja Luca sekä Roni kumpikaan ei olisi malttanut nukkua vaikka niin toivoin. Päivän olimme taas mökillä ja myös koiramme Hani oli mukana. Joutsenia emme nähneet tällä kertaa mutta päivän aikana lumi suli jo niin paljon että maa alkoi pilkistää parkkipaikalla. Lumiakka on sulanut kokonaan pois. Näyttää siltä ettei saunalle asti tarvitse lapioida polkua jos kevät etenee näin nopeasti. Tänä vuonna laitan useamman linnunpöntön mökkirannan puihin.
Iltamyöhään syntyivät nämä akryylimaalaukset. Metsäntontusta Luca kertoi että olennon nimi on Ninni ja asuu meidän mökillä.
Akryylimaalaus. Valittu.
Akryylimaalaus. Metsäntonttu (Luca antanut nimen)
Voi tavaton sentään! Toisinaan näin yömyöhällä kun kerkeän hetkeksi istahtamaan ja ottamaan tietokoneen esille pelkään etten enää muista sen tunnusta. Tai sitten olen varma että pankin asiakasnumero on huuhtoutunut pois päästäni oltuaan siellä useamman vuoden. Yhtenä yönä minun oli pakko herättyäni nousta ja lähteä kokeilemaan onko facebookin salasana varmasti se sama jonka muistan vai olenko sen jossain stressin tilassa muistamattani muuttanut... Puhelimessa ja tablessa facebookki oli auki joten tietokoneestakaan en sitä uskaltanut sulkea. Kuorsaava unenlämmin mieheni oli pakko herättää ja kysyä häneltä jos kirjautuisi omalta facetililtään ulos ja kokeilisin hänen puhelimestaan kirjautua tililleni. Ei onnistunut. Hän ei enää muistanut omaa salasanaansa jotta olisi voinut kirjautua ulos. Lopulta ei auttanut kuin penkoa kaikki muistivihot jos salasana olisi siellä mutta ei – viimein kirjauduin ulos ja pääsin takaisin. Muistin!
Perheen päällä on yövuoroviikko. Sen mukaan mennään. Takana viikonlopun valvomiset kummallakin aikuisella kun päivystimme Ronin tilannetta. Oksennustauti altistaa aina epilepsiakohtauksille. Pahin pelkoni on että jos en heräisi kun Roni saa kohtauksen. Aikaisemmin hänen öiset kohtaukset sisälsivät karmean huudon. Hän alkoi poissaolosäpsymisten yhteydessä lopulta huutaa pelonsekaisesti ennen kuin pelko muuttui hysteeriseksi nauruksi ja kohtaus oli ohi mutta samalla kukaan muu perheen jäsen ei saanut enää unta. Lääkitystä vaihdettiin kun yösäpsymiset ja huudot alkoivat olla jokaöistä herkkua. Uuden lääkkeen myötä ääni katosi mutta samalla kohtauksen havaitsemisesta tuli vaikeampaa. Yleensä sisäinen herätyskelloni soi kun unen läpi kuulen kopsahduksen. Kohtauksen alkaessa Ronin kädet ojentuvat sivuille ja kopsahtavat sängyn reunoihin. Onneksi Ronilla on hyvät kohtauslääkkeet jotka auttavat hädän hetkellä. Tänä aamuna viimeksi. Kohtaus tuli yhtä arvaamatta kuin aina. Onneksi peruin tältä päivältä Ronin kouluun lähdön. Huokaus.
Aamulla hoidettiin epilepsiakohtausta. Juotiin yhdessä aamukahvit yövuorosta palaavan mieheni kanssa. Katsottiin tv:stä aamun uutiset ja ihmeteltiin pikkumiehen unenlahjoja. Kun hän nukahtaa niin unta riittää.
Lucan herättyä lähdin kuopuksen kanssa käymään mökillä. Mahtava aurinkoinen kevätaurinkoinen päivä. Huvilan rannassa näimme tämän kevään ensimmäiset joutsenet! Aikaisin ovat tulleet mutta yleensä tietävät erittäin hyvin kevään kulun. Lumiakasta oli jäljellä enää pieni nyssäkkä lunta. Luca nautti täysin siemauksin ulkona olemisesta ja lumesta. Mökille mennessä kävimme hakemassa grilliruokaa ja hyvää oli.
Illalla kotiin lähtiessä hörppäsin autossa aamulta unohtuneen termoskuppikahvin ja totesin että kylmä kahvi kaunistaa. Kotimatkalla Luca nukkui hetken ja minä listasin päässäni niitä asioita jotka olen viime päivinä unohtanut hoitaa. Antakee armoo... nyt on ollut viime ajat kaikki niin hektistä.
Kello tulee pian kaksitoista yöllä. Koko päivän olen haaveillut taulujen maalaamisesta ja tehnyt luonnoksia päässäni. Ehkä huomenna. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kohta nukahdan istulleni... väsyttää... huomenna maalaan... vielä pakko pysyä hereillä ja tarkistaa Ronin vointi.
Hyvää huomenta! Viikonloppu oli hurja ja muistuttava siitä kuinka tärkeää työtä minä ja kaikki omaishoitajat teemme. Jotenkin olen aina vierastanut koko sanaa – omaishoitaja. Varmaan se johtuu siitä että olen hoitanut poikaani Ronia pian kaksikymmentä vuotta. Niille lukijoille jotka ovat tulleet vasta viime aikoina mukaan tiedoksi että meidän perheen elämästä kertovassa sarjakuvassa Roni kulkee nimellä Alexander.
Kaikki alkoi torstaina kun Roni alkoi oksentamaan varhain aamulla. Täysin yllättäin oksennus lensi eikä mikään pysynyt sisällä. Kaikki neste jonka hänelle pegnapista laitoin lensi kaaressa suun kautta ulos! Siinä tilanteessa tuntee itsensä voimattomaksi.
Torstaina tilanne näytti jo pikkuhiljaa helpottavan mutta perjantai aamuna oksennettiin taas yhtä rajusti. Kotikonstein nesteytystä ja ravinnetta napista mahaan. Taisteltiin aikaa vastaan. Hikotus yltyi ja pojan mahasta kuului sen suuntainen roplatus ja röyhinä että epäilin hetimiten viimekesäistä oksennustautia, ainakin oireet viittasivat samaan. Lauantaina oli pakko antautua soittamaan ambulanssi. Onneksi ottivat äidin mukaan kyytiin. Ronia ei voisi jättää yksin ja hoitajilla on päivystyksessä kädet täynnä töitä. Verikokeita, lääkäreitä, hoitajia... Samalla mietin kuinka radikaalisti Ronin elämä muuttui pari vuotta sitten. Jalkaterä halvaantui pysyvästi. Kivut. Nauru katosi pitkäksi aikaa. Hymynkarettakaan ei löytynyt yli vuoteen. Mitä silloin tapahtui? Mitkä syyt heikensivät Ronin elämänlaadun. En voi kertoa vielä keskeneräisyyden vuoksi mutta itseltäni katosi usko tasa-arvoon ja byrokratian johdonmukaisuuteen. Jokaisen ihmisen kuntoutuksen on oltava aina yhtä arvokasta ja riittävää.
Nestetippa teki ihmeitä ja pääsimme kotiin saman vuorokauden puolella. Ambulanssin ja Oulaskankaan sairaalan henkilökunnalle täys kymppi arvosanaksi. Pikkuhiljaa voimaannutaan ja sunnuntaina ilokseni Roni halusi itse juoda mukillisen vitamiinirikasta mehua. Maanantaina ei vielä kouluun mutta jospa se taas tästä elämä lähtee rullaamaan.
Pian aukeaa blogissani taulutori!
Vanha puu on löytämisen arvoinen
Eläinten lisäksi puuvanhukset tarjoavat suojaa monille kääpä ja sienilajeille. Esimerkkinä mainittakoon vanhojen koivujen rungoilla kasvava pakurikääpä. Veteraanipuut ovat iästään huolimatta täynnä elämää. Ne ovat hyödyllisiä metsän terveyden kannalta sillä niiden suojassa pesivät hyönteissyöjälinnut syövät tuhohyönteisiä sekä pöllöt pyydystävät taimikoista myyriä.
0466226736
anuelovaara@gmail.com
16.3.2021 Viime viikonvaihteessa kävin vetämässä elämäni ensimmäisen tunnetaideryhmän. Kokemus oli arvokas enkä kadu yhtään että olen lähtenyt tälle tielle opiskelemaan tunnetaideterapeutiksi. Tämä on sitä mitä haluan tehdä! Kaikki taidealan ja draaman opinnot samaan nippuun ja tavoitteenani on tuoda hyvää jokaiselle sitä tarvitsevalle. Mikäli koronatilanne sallii aloitan tämän kevään aikana tunnetaideryhmien vetämisen myös Nivalassa. Ilmoitan tapahtumista hyvissä ajoin etukäteen sillä ennakkoilmoittautumisten perusteella suunnittelen montako ryhmää tulee.
Haluaisin kertoa tunnetaiteesta enemmän mutta en paljasta vielä kaikea. Tule mukaan kokemaan tunne itse. Tunnetaiteen lisäksi on tulossa myös muuta josta kerron tuonnempana. Piilomaan pikkuaasia mukailen – entä mitä sitten tapahtui... siitä kuulette myöhemmin.
Kuluneella viikolla havahduin huomaamaan että olen ollut graafinen suunnittelija pian kaksikymmentä vuotta! Ravistus tapahtui kun päivitin grafian tekijä-sivustoa omalta osaltani. En ollut koskenut profiiliini moneen vuoteen. Jos haluat niin käy kurkistamassa Grafia ry:n sivuston kautta Tekijä. Sivustolta löydät myös minut. Linkin kautta pääset blogini taidegalleriaan johon tosin blogin lukijana pääset suorinta tietä viereisestä linkistä. Kuvittajat ry:n sivuille tulee minulle myös oma portfolio. Huomasin uponneeni suohon näinä omaishoitajan vuosina ja unohtaneeni kaikki koulutukset jotka olen suorittanut ja joista saan olla ylpeä. Savonlinnan taidelukion ylioppilas, Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusoppilaitos artenomi graafinen suunnittelija, Savonia Ammattikorkeakoulu akm medianomi, Helsingin Yliopisto taidehistorian perusopinnot, Jyväskylän Yliopisto draamakasvatuksen aineopinnot ja tällä hetkellä opiskelen tunnetaideterapeutiksi. Taide on kulkenut elämässäni aina rinnalla kuvataiteena, teatterina, käsitöinä, musiikkina.
Olen hyvä taiteilija mutta huono kauppamies. Tähän voisin laittaa nauruhymiön mutta en laita. Taiteella pitää voida myös elää ja ostaa perheelle ruokaa pöytään. Toisinaan näkee kuinka taiteilijat kiukuttelevat somepalstoilla siitä kuinka joku on jättänyt tilaustyön maksamatta. Kyseinen ilmiö on varsin tuttu ja maksamatta jättämistä tapahtuu tosi paljon. Työt ja niiden käyttöoikeus jää yksin minulle jos ei maalausta lunasteta. Monet taulut ovat kiertäneet näyttelyissä ja tuottaneet katsojilleen paljon iloa. Osa tauluista ilahduttaa tällä hetkellä Nivalassa Rantakodin asukkaiden elämää.
Työnalla blogiini on tulossa kansio josta löydät myytävät taulut, myös ne jotka ovat alkuperäiseltä tilaajalta jääneet lunastamatta. Jatkossa säilytysaika maalaukselle lyhenee kolmeen kuukauteen ennen kuin siitä tulee vapaata riistaa.
Nivalassa oli aamulla pakkasta -31 astetta! Huokaus! Banaanipuiden kasvatus taitaa sijaita muualla kuin Nivalan lakeuksilla ainakin toistaiseksi. Hiihtoloma viikko ja olemme saaneet todistaa talven armottomuuden. Ensin ropattiin niskaan lunta oikein olan takaa. Olen muistellut usein että lapsena ollessa lumipenkat kotitien molemmin puolin olivat ainakin hevosen korkuisia! Olin tosin pieni itsekin etten aivan muista oliko hevonen sama kuin metrin korkuinen shetlanninponi mutta nietoksia riitti. Tänä talvena olen nähnyt saman ilmiön, himpun vaille 50 vuotiaana synnyinkotini tien polemmin puolin on ollut metriset penkereet ja mökkitien pientareet vielä korkeammat puhumattakaan pyörätuolin mentävästä railopolusta jonka mieheni lapio niin että päästiin talviloman viettoon kesähuvilalle. Ilman ystävällisen naapurin apua, hän kävi aukaisemassa raktorilla mökkitien ja parkkipaikan, emme olisi päässeet lomalle ollenkaan.
Lumi teki tepposet meille Perussuomalaiset-lehden jako reissullakin Nivalassa. Jaettiin lehtiä päivän näöllä. Ei tarvinnut tehdä pimeähommia kun niin monista pihoista nousi käsi tervehdykseen. Yksi lenkkeilijä näinen nosti meille kättä kohtalokkaasti. Mihin lien huomio herpaantunut mutta sitten oltiinkin jo liusuttu jäistä tien pintaa ojaan. Heti tuli ystävällisiä ihmisiä paikalle. Annoin heillekin lehtiä vietäväksi myös kavereille ja jonkin aikaa siinä juteltiin ja odoteltiin niin auto käytiin nykäisemässä raktorilla ylös ojasta. Tällä hetkellä teiden pinnat ovat petollisen liukkaat ja siinä kohtaa linkomies oli vetänyt tien auki niin että näytti kuin tie olisi ollut leveämpi.
Sunnuntaina oli piirihallituksen kokous Oulussa. Viimeiseen asti jännitin miten käy, joudunko ajamaan uppohankisen tien isolle tielle vai kerkeääkö linkomies ensin. Edellisenä iltana ajoin mökille takaisin sellaisessa äsässä että huh huh! Kotona piti Nivalassa käydä ulkoiluttamassa ja hoitamassa hevoset ja sillä reissulla yltyi sen sorttinen myräkkä että en nähnyt samassa pihassa olevaa anopin taloa lumimyrskyn läpi! Pihalle satoi hetkessä noin 30cm lunta. Ison tien reunoille oli kertynyt lumidyynejä ja tuuli juoksutti lunta vaakatasossa tielle. Mökkitien ajoin vauhdilla toivoen parasta ja peläten pahinta. Onneksi linkomies avasi tien ennen kokousreissua. Kuudensadan metrin kolaushomma käsipelillä ei houkuttanut. Kyytiläisen kanssa haukoimme monet kerrat henkeä kokousmatkan aikana kun rekkoja puski vastaan ja lumi pöllysi sokaisten näkyvyyden kokonaan mutta ehjänä päästiin onneksi takaisin.
Siinä vaiheessa kun säätiedote lupasi pakkasen kiristyvän yli kolmeenkymmeneen asteeseen pakattiin kamppeet ja lähdettiin kotiin Nivalaan. Huvilan hirret paukkuivat enteellisesti siihen malliin ettei säätiedotusta sopinut epäillä.
Mielipidekirjoitukseni on julkaistu Nivala-lehdessä torstaina 4.3.2021
Kuntavaalit 2021 lähestyvät. Paljon on meiltä kuntalaisilta viety pois palveluita mutta pyritään säilyttämään ne palvelut jotka meillä vielä Nivalassa ovat jäljellä. Hyvä arvokas vanhuus, sen meistä jokainen haluaisi omalle kohdalleen. Liian paljon on vanhuksia jotka asuvat kotona vaikka eivät enää pärjäisi yksin. Kotihoito käy liian harvoin ja silloinkin aika on rajallinen ja minuutilleen laskettu mihin perusasioiden huolehtimiseen aika ehkä hädintuskin riittää. Kaikilla vanhuksilla ei ole omaa lasta tai muuta lähimmäistä auttamassa. Usein lähisukulaiset tekevät pyyteetöntä työtä ilman rahallista korvausta huolehtiessaan omaisestaan. Yksikään vanhus ei halua joutua sellaiseen laitokseen jossa ihmisarvo lakkaa olemasta. Hoidon taso lasketaan halvimman taksan mukaan kilpailutuksen seurauksena ja sijoituspaikka saattaa olla niin pitkän matkan päässä etteivät vanhuksen ystävät enää pääse hänen luokseen kyläilemään.
Voisiko Nivala kehittää vanhusten hoitoa ja olla uraauurtava ja suuntaanäyttävä kunta myös muille ympäristökunnille?
Toiveenani on että Nivalaisten kyläyhteisöjen vanhuksille mahdollistettaisiin asuminen omalla kylällä mahdollisimman pitkään. Vanhuksille rakennettaisiin rivitalotyyppinen palveluasunto jossa olisi esimerkiksi kuusi kaksion kokoista huoneistoa. Lääkäripalvelut kuuluisivat sovitun säännöllisesti palveluun eikä vanhusten tarvitsisi lähteä jokaista vaivaa jonottamaan terveyskeskuksen päivystykseen. Kotihoito tai muu hoitajapalvelu huolehtisi palvelurivitalon vanhustenhoidosta. Yhteisellä taksikyydillä vanhukset pääsisivät sovittuina päivinä asioimaan Nivalan keskustaan, kylälle. Lisäksi vanhuksella olisi lähellä se kaikkein tärkein eli oma perhe ja kylällä asuvat ja elävät ystävät.
Kaikki vanhukset eivät taivu askartelu ja tai kerhotoimintaan. He eivät ehkä koskaan ole olleet kerhossa tai askarrelleet. Heille tärkeintä koko elämänajan on ollut työ ja perhe. Rivitalopalveluasumisella omalla kylällä mahdollistettaisiin se että vanhuksen mieli pysyisi virkeänä kun hän voisi seurata omien lasten ja lasten lasten elämää osallistumalla myös apuna töihin silloin kun siltä tuntuisi. Lisäksi vanhuksella olisi lähellä luonto. Omalla kylällä tapahtuva palveluasumisjärjestely lisäisi ihmisten, sukupolvien välistä tasa-arvoa ja kylien yhteisöllisyyttä.
Kirjoittaja on perussuomalaisten kuntavaaliehdokas
Ohessa kuvakollaasi tauluista jotka lähtivät tällä kertaa ilahduttamaan Nivalassa Rantakodin asukkaita.
Kuvakollaasissa kuvien laatu on huono mutta paremmat kuvat maalauksista löydät taidegalleriastani.
Tänään vein uudet taulut vanhusten iloksi Nivalan Rantakotiin. Paremmat kuvat maalauksista esillä blogini taidegalleriassa. Taulut valittu enimmäkseen näyttelystäni nimeltä Vaihtuvat maisemat. Maalauksieni tehtävä on tuoda hyviä tunteita katsojilleen.
Akryylimaalaus 50 x 60cm
Oheisessa muotokuvassa on tallennettuna hetki yhteiseltä lomareissulta. Olisi hienoa päästä taas matkustamaan mutta koronan vuoksi ei uskalla. Toivottavasti jonain päivänä voimme taas lähteä seikkailemaan! Omasta rakkaasta on. muuten kaikkein vaikeinta maalata muotokuvaa.
Akryylimaalauksia ilman sivellintä
Viime viikonloppuna saimme ihailla hienoa täysikuuta. Kuutamossa on aina jotain salaperäistä ja taianomaista, jotain sellaista tunnetta jota ei voi järjellä selittää. Kuutamo vangitsee pauloihinsa ja sitä katsellessa ovat monet ajatukset syntyneet. Nämä kaksi erilaista täydenkuun taulua, Korpikuu ja Impressikuu maalasin ilman sivellintä akryyliväreillä. Hetki on impressio joka seuraavassa hetkessä on kadonnut.
Tulevassa torstain 4.3.21 ilmestyvässä Nivala-lehdessä juttu minulta. Muistakaa lukea!
Kukkia olen maalannut todella harvoin mutta tänään innostuin maalaamaan sinisiä ruusuja akryylivärein. Maalaustyylini impressionistinen. En yrittänyt tavoitella pikkutarkkaa jälkeä vaan maalasin rennolla otteella ja tunteella. Kukkien alapuolella oleva Murheellinen syntyi siveltimestäni lauantaina 27.2.21.
PS blogitekstini
Nimeni on Anu Elovaara. Olen 49-vuotias perheellinen nainen Nivalasta ja ehdolla kuntavaaleissa 2021. Kuntavaalit ovat hetken päästä. Toivottavasti vaalit voidaan pitää suunnitellusti keväällä koronarajoitukset huomioiden.
Vaalipäiväkirja
Tämä viikonloppu meni tunnetaiteen merkeissä opiskellen ja maalaten. Tentti on onnistuneesti tehty, maalausryhmiä läpi käyty Oulussa. Tunnetaiteen lisäksi olen täyttänyt kuntavaaleja silmälläpitäen vaalikoneita netissä. Aikaa on enää hetki vaaleihin. En vielä tiedä minkä numeron saan itselleni. Toivottavasti ehdokkaita on joka puolueesta mahdollisimman paljon. Oman puolueen osalta toivon että kaikki ehdokkaat pääsevät esille samaan A4 kokoisen mainokseen. Asialla alkaa olemaan jo kiire. Sopivan kokoinen mainos sujautettavaksi Perussuomalaiset lehden väliin ja jaettavaksi kotitalouksiin. Perjantaina posti toi taas 300 kappaletta lehteä mutta viikonloppu oli niin kiireinen että lehtien jako menee ensi viikolle. Minulla on kestotilaus puolueen lehdestä joten lehtipinkkoja on tullut jaetuksi paljon. Koronatilanne huolestuttaa. Voi olla että vaaleissa on ennätyksellisen alhainen äänestysaktiivisuus mutta jos kuntavaalit siirretään syksyyn niin sekin on uuvuttava ajatus.
Kotona haluaisin maalata koko ajan. Tänään kävin isäni luona vierailulla ja ajattelin vievämi hänelle pari maalaamaani taulua. Etsin maalauksia joka paikasta ja ihmettelin niiden mystistä katoamista kunnes mieheni muistutti minua että kyseiset taulut ovat vanhusten ilona näyttelyssä. Hassua miten olin itse unohtanut koko asian. Kuvittelin että maailmalla on aivan erilainen kokoelma tauluja.
Seuraavan maalausprojektin aihe on selvillä. Kevättä kohti mennään. Maailman valostuminen on huikeaa. Tarkoitan sitä että kun mieheni tulee aamulla yövuorosta kotiin on jo aamunkajo parhaimmillaan, syvä sininen hetki.
Muistakaa olla varovaisia koronan suhteen. Me emme voi nyt muuta. Huolellinen ja varovainen täytyy olla.
Kirjoitukseni julkaistiin Nivala-lehdessä 18.2.2021
Edellisessä Nivala-lehdessä oli hyvä kannanotto siitä voitaisiinko kotikaupungistamme tehdä aurinkokaupunki. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Kirjoitus herätti ajattelemaan.
Nivalassa olisi hyviä alueita valjastaa aurinkovoiman käyttöön Hiturasta joutomaa-alueisiin ja talojen kattoihin. Aina löytyy puolesta ja vastaan väittelijöitä mutta todellisuus on sitä että maailma muuttuu ja meidän täytyy muuttua kehityksen mukana. Sähkölaskut hipovat jo tähtitieteellisiä lukemia ja mikä pöyristyttävintä sähkön siirtomaksut ovat yli puolet kalliimpia kuin sähkö. Jos ei kehitystä energiataloudessa tapahdu niin yhä usemmasta torpasta sammutetaan lopullisesti valot ja seuraavat Nivala lähtöiset sukupolvet syntyvät ja asuvat kaupungeissa.Tienvarsilla maalaismaisemassa kyhjöttää jo aivan liikaa hylättyjä autiotaloja.
Katse tulevaisuuteen ja nenä kevätaurinkoa kohti!
Anu Elovaara
Kirjoittaja on perussuomalaisten kuntavaaliehdokas
Huomentapäivää. Tälle aamulle maalasin tämän omakuvan suoraan väreillä yhtä pientä lattasivellintä ja lattamaalaussieniä käyttäen. En käyttänyt kynää tai hiiltä ollenkaan. Päätin hieman hullutella ja maalata nopeasti . Pienet virheet ovat mauste tunnesopassa! Oikein hyvää keskiviikkopäivää ystävät.
Tiedän miksi olen lähtenyt opiskelemaan tunnetaideterapeutiksi mutta kysyn itseltäni - miksi vasta nyt vaikka monta merkkiä on tähän annettu elämäni varrella. Myöhäistä heräämistä en osaa selittää muuta kuin sillä että olen valmis tähän vasta nyt.
Syksyllä 2020 selailin nettiä ja silmiini osui ilmoitus TTT-koulutuksen alkamisesta Oulussa. Jotain sellaista olin nähnyt olevan tarjolla muutamaa vuotta aikaisemmin Kuopiossa mutta maantieteellisesti olisi minulle ollut siihen elämäntilanteeseen mahdottomuus kulkea opiskelemassa niin kaukana.
Toinen herääminen tapahtui kun opiskelin yhden vuoden Hollolan käsi- ja taideteollisuus oppilaitoksessa graafista suunnittelua ennen kuin siirryin opiskelemaan samaa Raaheen Lybeckerin käsi- ja taideteollisuus oppilaitokseen 90-luvun puolivälissä. Hollolassa opettajanani toimi taiteilija Marsa Isotupa. Hän teki minuun suunnattoman suuren vaikutuksen väreillä ja niiden intuitiivisella puolella. Silloin sivusin taiteessani tunnetta ja värejä sekä maalasimme myös intuitiivisesti valituilla väreillä kummallakin sekä oikealla että vasemmalla kädellä ja myös silmät kiinni. Marsa opettaja kertoi kuinka kuvataiteilijat saattavat urautua elämänsä aikana maalaamaan vain yhtä ja samaa ja luovuuden vapauttaminen on suotavaa. Marsa Isotupa avasi minulle portin tulevaan. Sain häneltä vielä monta vuotta myöhemmin joulukortin joka oli täysin valkoinen. Kun kaikki värit yhtyvät toisiinsa lopputulos on täysin valkoinen. Japanissa valkoinen on surun väri ja tunnetaidemaailmassa se on häpeän väri vaikka meille monille ihmisille valkoinen on korvamerkitty neitseellisyyden ja puhtauden väri. Toisinaan kun värien merkityksiä pysähtyy miettimään ja niiden kulttuurellisia sekä uskonnon sävyttämiä merkityksiä on vaikea irrottautua vanhasta ja päästää uusi avoin tunne tulemaan tauluun asti.
Tunnetaidetta ovat myös neuleet joita käsistäni syntyy. Tammikuussa 2013 päätin että opin kutomaan ainakin sukat. Tämä siksi ettei lapsillani ollut enää mummoja jotka olisivat pitäneet heidät villasukissa. Ajattelin myös hieman itsekkäästi että jos ei minusta maailmaan muuta jää niin ainakin taulujen lisäksi villasukkia. Tuon hetken jälkeen olen kutonut ja kutonut ja loihtinut kaikenlaisia neuleita. Vieläkin katson ohjeita mutta osaan myös suunnitella uutta. Perustekniikat kutomiseen/ neulomiseen ovat hanskassa. Olen tehnyt monenkirjavia sukkia, lapasia, lakkeja, villatakkeja, villapuseroita isoille ja pienille samoin villahousuja, hameita, tossuja. Olen kutonut omalle perheelle ja ystäville lahjaksi.Olen lankojen hamstraaja, myönnän mutta samoin kuin maalit ne edustavat minulle luovuutta ja värien vapautta. Hyvin usein valitsen neuleisiin värit intuitiivisesti sokkona. Väreillä on parantava vaikutus myös neuleissa.
Viikonloppu pakkasta ja lumituiskua. Mukava viikonloppu vierähti Saran luona Muhoksella. Dina koiramme lähti Saran luokse lomailemaan. Tänä aamuna kun lähdin käyttämään Dinaa pissalla koira heittäytyi lattialle makaamaan ja ei olisi millään viitsinyt lähteä ulos, luuli raukka varmaan että kotimatka alkaa takaisin Nivalaan. Meillä kotona ei koirat voi koko ajan olla sisällä vaan välillä joutuu ulos lähinnä siitä syystä että takkaa lämmitetään ja lämpötila on paksuturkkiselle koiralle tosi kova, paitsi Hanille, äiti koira nukkuu paksusta turkista riippumatta aina mahdollisimman lähellä takkaa ja nauttii.
Tulomatka Muhokselle oli hirmu huono keli. Lunta tuiskutti vaakatasossa ja näkyvyys oli nolla. Yhdessä kohtaa varsinkin ihmettelin että miksi koko tien peittää lumipilvi! Syy selvisi kun varovasti ajaelin sokkona lumipilvessä ja yht`äkkiä havaitsin pilven sisällä yhden keltaisen pienen valon – niin vähän näkyi isosta autosta joka aurasi tienvieriä puhtaaksi. Siinä lumipilvessä tuli ajeltua useampi kilometri ja jonoa kertyi perään. Pelkäsin koko ajan että joku höyrypää lähtee ohittamaan uhkarohkeasti. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Tulomatkalla erehdyin laittamaan takapyyhkijän päälle ja näin kuinka sukkelaan Dina koira loikkasi peräkontista takapenkille huips vaan! Pistin hänet kuitenkin takaisin taakse ja onneksi laitoin sillä jonkun matkaa ajeltuani löysin itseni siivoamasta koiranoksennusta peräkontista. Onneksi Dinalla oli siellä koiranmakuualusta joten auto ei sotkeutunut. Mitä tästä opimme – aina pitäisi olla vähintään yksi talouspaperirulla mukana. Minulla ei ollut joten jouduin huopatossuineni hyppimään makuualustan hankeen ja pyörittelemään kangasta aikansa siellä.
Lauantailtana piipahdin myös Oulussa Tunnetaidemaalauksen merkeissä ja oli taas niin ihanaa! Jälleen aukesi uusi ulottuvuuden ovi, mihin tunnematka minut vielä viekään... Kevään aikana alan pitämään tunnetaideryhmiä Nivalassa joten pysykää ystävät kuulolla ja seuratkaa minua. Kaikki halukkaat pääsevät osallistumaan.
Kohta lähden kotimatkalle. Ohessa vaalikuvani 2021. Kuntavaalit ovat ihan pian! Mukana ollaan ja toivottavasti mahdollisimman hyvällä menestyksellä.
Kun katsot ensimmäistä kuvaa näet iloisen pikkupojan vihreinen käsineen. Minun serkku kuittasi kuvan nähtyään aivan oikein että ennenmuinoin tuota kutsuttiin autorempaksi. Totta! Me 60- ja 70-luvuilla syntyneet olemme kasvaneet aivan kelvollisiksi aikuisiksi vaikka ei meitä ole erityisemmin sivistetty muuta kuin pitämällä töissä mukana, remppahommissa, navetassa, puutarhassa, milloin missäkin. Mummolassa pääsi mukaan vanhanajan töihin, hakemaan hevosella heinää, panemaan pottua maahan, lypsämään lehmää jopa kyntämään ja karhihtemaan hevosella maata. Nykyajan lapset eivät enää hahmota entisaikaa ja nykyaikaa. Vanha aika on katoamaan päin. Mummot ja papat ovat moderneja ja nuorekkaita ja tiukasti kiinni vieraalla töissä. Perheiden rakenteet ovat myös murentuneet.
Onnellinen lapsi on joka leikkii. Ikävä kyllä lapsuus lyhenee ja leikki katoaa hyvin varhaisessa vaiheessa. Vanhoja kotimaisia elokuvia katsellessa naurattaa kuinka isot lapset leikkivät ja kyselevät nykyajan mittapuun mukaan tyhmiä. Entisaikain lapset saivat olla lapsia vaikka osallistuivatkin talon töihin. Nykyajan lasten uraputkikehitys alkaa jo kohdusta.
Lucan 3-vuotis neuvolassa sattui olemaan viisas neuvolatäti. Hän oli samoilla linjoilla kanssani monessa asiassa ja varsinkin siitä ettei pienellä pojalla tarvitse olla vielä kiire mihinkään. Maailman oravanpyörään kerkeää hypätä myöhemminkin. Nuorena äitinä minulla oli kiire opiskella ja päästä työelämään. Kuopuksen kanssa tiedän ettei näitä hetkiä saa takaisin. Nämä hetket ovat tässä ja nyt.
Ronin maalauksesta laitan kuvan tänne huomenna.
Roni sai kans maalata tänään. Tehosi ja toimi, tunnetta oli ja väriä lensi vähän sinne tänne ja tuonne, lopuksi paperi rutattiin mutta kivaa oli. Tunnetaiteen idea on just siinä että pitää saada ja voida näyttää tunteita ja kertoa tunteet värein ja muodoin. Maalata tunnemaisema.
Pieni mies tutkii värin ominaisuuksia. Tarkkaa työtä.
Minun tunnemaalaus. Värit valittu silmät kiinni intuitiivisesti samoin sokkona koko maalaus. Ensin en ymmärtänyt näkemääni mutta sitten huomasin että kuvassa olen minä hymyssä suin ja violetit hiukset hulmuten valmiina kuoriutumaan toukasta perhoseksi täyteen kukoistukseen. Minä ja elämä, matka minuuteen.
Lucan ensimmäinen tunnetaidemaalaus
Vaalipäiväkirja
Hurahdin tähän kutomiseen tammikuussa 2013 kun aloin opettelemaan sukkien kutomista. Minulla oli silloin jonkinlainen vanhenemisen kriisi kun 40 vuotta oli ohitettu ja ajattelin että jos ei minusta muuta jää lapsilleni niin ainakin sukkia. Sitkeästi harjoittelin vaikka alku tuntui tosi vaikealta.
Politiikassa ja kutomisessa on muuten paljon samaa. Harjoittelemalla oppii ja kertaus on opintojen äiti. Pelisilmäkin kehittyy, neuleissa värisilmä ja kyllä myös pelisilmä, harjoituksen kautta oppii reagoimaan ongelmatilanteisiin ja miksei joskus itkukin tule kun liian myöhään huomaa virheen tai koko kuvio purkaantuu. Silmukkamäärää en enää pysty laskemaan paljonko olen kutonut. Viime vuonna 2020 puolueen eteen tehdyn poliittisen työn autokilometrejä kertyi 18 000km.
Kuntavaalisukat kudoin itselleni onnea tuomaan. Pitkät varret yli polven.
Sukat kuin elämä koko kirjo.
Villasukat ja säärystimet. Näissä säärystimissä kokeilin uutta eli sydänjoustinta. Ihanat mutta lopputulos oli ihan liian joustava lörppö molemmista päistä joten purin ja kudoin kumpaakin päähän lisää ja lisäksi ketjusilmukkanyörit ylös pitämään säärystimet ylhäällä.
Ruttuvarsisukat . Löysin netistä kivan ohjeen ruttujen tekemiseen ja tässä ensimmäiset. Värivalinta räiskyvää minua. Myöhemmin totesin että näissä sukkaosat liian lörpöt, alunperin ajattelin että olisivat hyvät Ronin jalkadafojen päälle. Purin nämä sukanterät valmiista varsista ja kudoin uudet soukemmat jalkaterät.
Käsin itse tekemisessä on se hyvä puoli että aina voi muuttaa tai korjata pitkänkin ajan jälkeen. Näissä sukissa oli yksi virhe joka on minua askarruttanut monta vuotta joten purin ja tein toisen sukan varpaat uudestaan.
Vaalipäiväkirja
Toivottavasti Hallitus tekee viisaita päätöksiä perheiden tulevaisuuden eteen. Perhevapaa uudistus mietityttää sillä varsinaisesti se ei lisää työllisyyttä. Voi olla että uudistus ajaa äitejä enemmän ja syvempään köyhyysloukkoon. Jännä juttu sinänsä miksi halutaan tasa-arvon nimissä että naiset lähtevät nopeammin työelämään jos työtä ei ole tarjolla... Entä koulutus? Kaikki äidit eivät halua tai voi opiskella. Työtä saa vain jos on todistus mutta käytännökokemuksella ei. Mihin on kadonnut kotiäitien arvostus? Eivätkö äidit enää saa valita haluavatko he olla kotona ja hoitaa lapsia tai lähteä töihin. Jos töitä on töihinpaluu on ymmärrettävää mutta entä jos töitä ei ole? Miksi lapsi ei voi pienenä olla kotona jos siihen on mahdollisuus? Olen seurannut yhteiskunnan kehitystä että lapset ”työllistetään” pienestä pitäen päivähoitoon. On trendikästä että joku muu hoitaa lapset ja vanhemmat tulevat siinä sivussa lapsen elämässä mukana.
Kuntatasolla perhevapaa uudistuksia ei tehdä mutta kotihoidontukeen kuntalisä kirsikkana tuen päällä olisi varmasti perheille tervetullut plussa ja houkuttelisi kuntaan asumaan syntyvyyttä lisääviä perheitä. Lisäksi moni kunta maksaa vauvarahaa kunnassa syntyneistä ja kasvavista lapsista.
Vaalipäiväkirja
Vaalipäiväkirja 14.2.2021
Kuntavaalit 2021 ovat taas hetkeä lähempänä. Heti näin aluksi haluan toivottaa kaikille teille hyvää ystävänpäivää! Jokainen ystävä on arvokas ja ihana juuri sellaisena kuin on. Tietenkin ystävien joukossa on niitä kultakimpaleita jotka ovat korvaamattoman arvokkaita, on myös ystäviä jotka ovat vähän ruosteessa – elämä ja sen olosuhteet ovat vieneet erilleen mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Lisäksi on ihmisiä joita kukaan ei muista, muistetaan me ja tehdään jokaisesta päivästä ystävänpäivä.
Palaan takaisin kuntavaaliteemaan. Mikä olisikaan jännittävämpää kuin vaalikuvan otto! Edellisenä päivänä huomasin unohtuneeni sovituskoppiin kun kokeilin vaatteissa erilaisia väriyhdistelmiä. Kilautin ennen kauppareissua ystävälleni kysyäkseni neuvoa ja hän luetteli suoralta kädeltä tukun sävyjä jotka sopisivat ihooni. Todentotta hän oli värisuoran suhteen oikeassa ja oli haastavaa valita väreistä se oikea.
Vaalivalokuvauspäivänä jännitti. Vatsassa liihotteli runsaasti perhosia. Vaalikuvan täytyy olla onnistunut, pelkkä hyvä ei riitä. Ilme, asento, meikki, hiukset, tunnelma jne. Täydelliseen kuvaan vaaditaan täydellinen hetki ja paras tuttu kuvaaja. Kaikenlaisia ilmeitä! Yksi kuitenkin valittiin. Iso kiitos Haapajärven ArtHippaan.
Tässä kuvan jutussa on kuvauksen jälkeen itse itsestäni ottama kuva jossa on helpotuksen huokaus ja hymy.
Hymyillään kun tavataan...
12.2.21 vaalipäiväkirja
Kuntavaalit 2021 kolkuttelevat jo ovella! Aikaa vaaleihin on tosi vähän ja niin paljon tehtävää. Valmistautuminen jäisi aika minimiin ellei olisi politiikasta kokemusta jo entuudestaan. Monta asiaa mietittävänä, uskottavuus luotettavuus tunnettavuus... yksi poliitikko sanoi taannoin minulle että … ”tunnettavuutesi on sitä luokkaa että”... loppu jäi vähän uupumaan sillä siihen olisi hän voinut lisätä vaikka ”tiedät kyllä mitä tarkoitan”. Mitäpä noista parran pärinöistä. Hyvähän se on jos tunnetaan. Tähän kohtaan hymysuu hymiö.
Vaateostoksille ensi töiksi ja ei ole muuten aivan helppo juttu. Sinne sovituskoppiin jää helposti asumaan kun vaihtoehtoisia sävyjä on niin monta. Vaatteet on mun aatteet lauloi Maukka Perusjätkä vuonna 1980.
Nimeni on Anu Elovaara ja olen ehdolla kuntavaaleissa 2021! Kuntavaalit ovat olleet päätavoitteeni aina vuodesta 2017 kun lähdin mukaan politiikkaan ja olin ensimmäisen kerran ehdolla kuntavaaleissa. Pakko myöntää että siihen asti olin kuulunut puolueeseen nimeltä ”en äänestä koskaan” mutta sattuman kantamoinen avasi minulle mahdollisuuden lähteä mukaan politiikkaan enkä päivääkään ole katunut ratkaisuani. Tässä olen mutta monta poliittista kokemusta rikkaampana ja taas mennään kohti kuntavaaleja.
Toisen loppu on toisen alku. Kiitän ja kumarran! Viime viikonloppuna 23.1.21 pidettiin Muhoksella Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan Perusnaiset ry syyskokous ja järjestäytymiskokous. Ilmoitin heti etten ole jatkossa käytettävissä. Omassa elämässäni puhaltavat uudet lempeät tuulet.
Kuluneet kolme vuotta alueen naisten puheenjohtajana olivat antoisaa aikaa ja myös opettavaa monella eri tavalla. Iloa ja valoa toivotan jokaiselle perusnaiselle ja hymyillään kun tavataan! Hymy palkitsee aina ja tulee moninkertaisena takaisin.
Naistoiminta on tärkeä osa puolueiden toimintaa. Halusin jättää alueyhdistyksen toiminnan nuorempien aktiivisten tekijöiden käsiin. Viime vuonna 2020 liittyi mukaan Pohjois-Pohjanmaan PerusNaiset ry:n toimintaan 52 uutta naista! Jäseneksi liittyneitä tuli reilussa kuukaudessa edellä kertomani määrä kun vein naistoimintaa aktiivisesti eteenpäin ja olin mukana Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piirin kiertueella. Naisten lisäksi Perussuomalaiseen puolueeseen liittyi yli puolet lisää.
Paikallisyhdistysten naiset, olkaa aktiivisia! Puhaltakaa yhteiseen hiileen. Suunnitelkaa uusia tapahtumia, Toimikaa ja tehkää. Muistakaa myös tarkistaa että saatte kokouskutsut alueyhdistyksiltä joissa vaikutatte ja Naisten kattojärjestöltä. Yhdessä olemme enemmän ja saamme onnistumisia aikaan. Muistakaa myös minut, milloin tahansa missä vaan kun kohdataan minulla on aina aikaa juttutuokiolle. Lisäksi minut saa kiinni puhelimella, sähköpostilla tai kirjeitse. Ollaan kuulolla! Kaikkea hyvää jokaiselle!
Tässä asussa kaikki on itse tehty ja suunniteltu.
Kiitos mieheni Ilkka Sarja kuvista.
Itse tehdyissä vaatteissa on se hyvä puoli että ovat oman näköisiä ja voi muokata ja uudistaa tarpeen mukaan. Luovuus valloilleen!
Kevättä helmoissa niminen neulehame valmistui tänään. Ohjeen kirjoitan Lempilankablogiini .
Eilen minulle tuli sellainen olo että pitäisikö olla luonnostaan joku standup koomikko kun olin lapsen kanssa syömässä hampurilais ateriaa Haapajärven ABC:llä. Nimittäin sattui seuraavaa. Meillä oli jo kova nälkä koko päivän pulkkamäessä riehumisen jälkeen. Valittiin pöytä ja istuttiin siihen odottamaan jo tilattua ruokaa. Eikös siihen hiihdellyt tulemaan yksi ukko, mies, joka ensimmäisenä kysymään kuulumisia. Vastasin että kuuluu kiitos hyvää. Oltiin pojan kanssa mäkeä laskemassa. Siihen hän alkoi tivaamaan että miten minä kehtaan käydä siellä laskemassa mäkeä toisten ihmisten omistamalla tontilla!? Minä tokaisin siihen ukolle että ihan omassa pihassa siellä lasketaan johon ukko vaan puisti päätä ja noitui että sietäis hävetä kun toisten omistamassa pihassa kulen. Kysyin ukolta että mistäs moinen tieto on tullut? Kuka omistaa minun omani mutta vastausta ei tullut, onneksi häipyi. Ruoka tuli ja Lucan kanssa herkuteltiin. Oltiin syöty jo melkein kaikki kun ukko (anteeksi, nyt ukottelen kun suututti niin) hiihti siihen meidän pöydän viereen sanomaan että sinä oot niin lihava että syö vähemmän ja liiku joskus. Toisti sanat vielä uudestaan että varmasti kuulen. Vastasi hänelle että kahto muualle jos kerran niin ahistaa... se on asia jota en hyväksy kenenkään ihmisen kohdalla kun aletaan arvostelemaan ulkonäköä ja seuraavalla kerralla kun satutaan samaan paikkaan niin toivottavasti sulkee silmänsä. Tuli silti niin paha mieli että unohtui ottaa lucan jälkiruokajäätelö , kaakao ja minun kahvi. Joskus ihmiset on niin ilkeitä. Onneksi Luca on vielä niin pieni ettei ymmärtänyt sitä "komiikkaa".
Ihania pitkiä mäkiä ja iloista mieltä! Parasta lapsen kanssa vietetty aika.
Kysymys kuuluu onko kuntavaaliehdokkaaksi ilmoittautuneella oikeus perua hakemuksensa? Syitä en lähde sen enempää pohtimaan mutta jos paikallisyhdistyksen hallitus ei ole käsitellyt ehdokashakemusta eikä ehdokas halua että sitä käsitellään niin onko hakemuksen jättäjällä oikeus pyytää omansa pois? Kuinka edellä mainitsemassani tilanteessa tulee menetellä että asia korjaantuu mahdollisimman nopeasti. Ihmisen elämäntilanne, työkuviot, perhe, vakaumus, aatemaailma – mikä tahansa henkilökohtainen syy voi aiheuttaa sen ettei kuntavaaliehdokkuus enää kiinnosta. Henkilökohtaisten syiden vuoksi ihmisellä tulee olla oikeus perua hakemus ja myös ennalta hakemuksen käsittely. Ennen molemminpuolista hyväksyntää ei ole kuntavaaliehdokkuutta.
Olen huomannut että tulevat kuntavaalit menevät monilla tunteisiin. Kaikki puolueet hakevat riveihinsä mahdollisimman paljon hyviä ehdokkaita. Minua kiinnostaa se kuinka paljon ehdolle pyrkivät ovat törmänneet vastaavaan kuin kirjoituksessani eli haluavat syystä tai toisesta perääntyä ehdokkuudesta tai eivät halustaan huolimatta saa paikallisyhdistyksen hallituksen kannatusta taakseen? Tämä kysymykseni koskee kaikkia puolueita.
Kaikkein vaikeinta politiikassa on varmasti se miten ihmiset ajattelevat, saavat ajatella tai kuinka heidät ohjelmoidaan ajattelemaan. Oikeus ajatella eri tavalla on jatkumo pyrkimys yhteiseen hyvään-pohdinnalle. Kuinka me ajattelemme eri asioista? Onko kannaotoissa kenties jotain samaa vaikka ihminen saattaa esittää oman mielipiteensä silkkihansikkain siinä kun toinen ihminen murjoo oman kantansa nyrkillä pöytään. Me kaikki olemme erilaisia ja meillä on oikeus ajatella ja olla jotain mieltä asioista.
Poliitikoilla on paksu nahka. Se kasvaa kokemuksen myötä. Kommunikointi on keskeisessä asemassa. Ilman sanoja ei ole viestintää kumpaankaan suuntaan. Riitatilanteissa Ihmisen tulee olla niin sivistynyt olento että kykenee nousemaan asioiden yläpuolelle, sopimaan ja paiskaamaan kättä sovinnon merkiksi tarvittaessa. Ikävä kyllä loanheitto ja mustamaalaaminen ovat arkipäivää elämän eri sektoreilla.
Minut tempaisi mukaan politiikkaan sattuman kantamoinen. Tapasin kiinnostavan ihmisen. Puoli leikilläni vastasin hänen kysymykseensä kuntavaaliehdokkuudesta (2017) kyllä. Siihen asti minua ei kiinnostanut politiikka yhtään ja olin vannoutunut enäänestäkoskaan-puolueen jäsen.
Olen edelleen sitä mieltä että minulla on oikeus ajatella niin kuin haluan. Sinulla myös! Ilman meitä eritavoin ajattelevia ihmisiä tämä maailma olisi tylsä paikka. Ylistys sille että olemme erilaisia.
Ohessa kirjoitus jonka olen julkaissut alunperin Perussuomalaisten blogit-sivustolla. He jotka eivät eksy sinne voivat turvallisesti lukea jutun täältä.
Samalla kun meidän kaikkien on ajateltava maapallon tulevaisuutta on hyvä miettiä mitä arvoja ehdokkaat puolueista riippumatta kannattavat? Tuulivoima on jatkuva riidan aihe mutta kauanko kauanko maapallo kestää nykyistä energiataloutta? Monet asiat jotka Suomessa kielletään kuskataan jatkossakin itärajan takaa. Esimerkiksi turve.
Turkistarhaus on monelle elinkeino ja turkistarhauksen kieltäminen herättää tunteita. Asiaan liittyy kuitenkin se mutta josta ei paljon puhuta ääneen. Onko turkistarhaus nykyaikaa? Asiaa puolustellaan sillä että jos ei sitä tehdä Suomessa niin sitten muualla maailmassa. Entä sitten? Miksi Suomessa pitäisi kasvattaa turkiksia häkissä? Kärsimys ei kaunista ketään. Samalla voisi pohtia sitä kuinka metsästystä voitaisiin hyödyntää suomessa niin että turkiksia olisi saatavilla ja eläinkanta säilyy elinvoimaisena.
Tärkeää kuntapolitiikassa ei ole vain se ketkä ovat ehdolla. Tärkeää on nähdä suurempi kokonaisuus. Moni kuntapoliitikko keskittyy vain itseensä eikä näe metsää puilta. Parasta politiikkaa kuitenkin olisi että puolueista riippumatta ihmiset kykenevät työskentelemään yhdessä ja pyrkimään kaikkia tyydyttävään päämäärään.
Tänne henkilökohtaiseen blogiini en politiikkaa mielelläni laita mutta koska seuraava juttu on jo julkaistu Perussuomalaisten blogit-sivustolla uskallan laittaa sen tännekin lähinnä siksi että minulle oli "nimetön" laittanut terveisiä että parempi kuin kirjoitan vain omaan blogiini enkä mihinkään muualle joten laitan kirjoitukseni myös tänne että sen näkevät kaikki puolueesta riippumatta.
Vanhukset ja vammaiset . Heitä ei saa unohtaa. Sotaveteraaneja on Suomessa enää häviävän pieni joukko. Ilman heitä meillä ei olisi itsenäisyyttä. Koronavuosi on ollut raskas ja tuhoisa varsinkin monille laitoksissa eläville ihmisille. Mieleeni tulee kysymys moniko laitoksessa menehtynyt on todella kuollut koronaan? Lisäksi laitoksen asukas on voinut näyttää ulkomaailman suhteen unohdetulta ja hylätyltä vierailukieltojen vuoksi.
Kuluneen vuoden aikana olemme joutuneet seuraamaan hallituksen ”sekoiluja”. Kenelläkään ei kohta ole enää varaa asua maaseudulla saati Suomessa. Omakotitaloasumisen kustannukset kallistuvat päivä päivältä. Työttömyys lisääntyy samalla kun ”kotoutettavat” työllistyvät suomalaisten ohi. Kelaan suunnitellaan oikotietä ”kotoutuvien” asiointiin. Turvetuotanto ajetaan alas eikä nähdä metsää puilta kuinka sen lopettaminen vaikuttaa monien alojen toimintaan esimerkiksi puutarhoilla, kasvinviljelytiloilla, maatiloilla tai myös osana matkailua.
Suomalainen on kiltti ja kuuliainen eikä paljoa murahda vaikka ympäriltä viedään kaikki mahdollisuudet. Maaseutu autioituu koko ajan. Pitkin teiden varsia voimme nähdä maatiloja ja tupia joissa ei ole enää jäljellä mitään elämää. Maanviljely on kallista mutta siitä luopuminen se vasta kallista on. Ei ole helppoa saada toimintaa loppumaan, purkaa sopimuksia ja luopumisen perässä tulevat vielä monet Melan laskut sekä ennakkoverot maksettavaksi. Pahimmassa tapauksessa lopulta jäljelle jää vain ulosotto. Lisäksi jos maanviljelijä saa töitä kodin ulkopuolelta ja hänelle jää omistukseen tukikelpoinen peltotilkku on verotus kova – yli 40 prosenttia palkkatulosta! Suo kuokka ja jussi-ajat ovat ohi. Suomi kaipaa verouudistusta. Ihmisten täytyy voida elää ansaitsemallaan palkalla toimialasta riippumatta.
Tuleva vuosi 2021 on kuntavaalivuosi. Lähde sinäkin ehdokkaaksi. Yhdessä olemme enemmän ja saamme positiivista muutosta aikaan! Kuppikuntaisuus ei riitä ja politiikkaa ei uudisteta vain harvain vallalla. Mukaan poliittiseen toimintaan kaivataan miehiä ja naisia yhdessä tekemään ja rakentamaan parempaa Suomea.
Seuraava teksti tulee hivenen viiveellä. Tarjosin mielipidettä Nivala-lehteen mutta sitä ei julkaistu joten ehkä kiitos välittyy hammaslääkärille blogini kautta.
Tämän jutun alla kerron hirvittävästä hammaskivusta joka tuli kuitenkin hammaslääkärireissun jälkeen. Ihme kyllä uutta lääkärireissua ei tarvittu sillä muutaman päivän kipuilun jälkeen tilanne alkoi rauhoittumaan ja nyt voi jos pureskella ruokaa ilman kipua. Jonkin verran on vielä kylmäarkuutta.
Yläasteikäisenä kerroimme kauhutarinoita hammaslääkärin odotusaulassa jossa muuten vallitsi käsinkosketeltava paniikin ilmapiiri. Olihan meidän vanhemmista jo monilla tekohampaat suussa. Nuorena äitinä sain makeat naurut kun hammaslääkäri kertoi ettei hampaassani ollut reikää vaan minulle puhkesi yksi myöhäinen hammas yhtä aikaa esikoiseni ensimmäisen hampaan kanssa. Ikimuistoinen oli myös yksi Joulujuhla johon menin puolet kasvoista mustelmilla viisaudenhampaan poiston jälkeen!
Suuri kiitos Nivalan Hammashoitolalle! Hammaslääkäri ja hoitaja tekivät kiitettävän hyvää työtä. Hammaslääkäri oli inhimillinen. Hampaan Korjaus Operaation aikana hän kosketti olkapäätäni ja kysyi minulta monta kertaa – ”onko kaikki hyvin? Pärjäätkö?”Puudutus oli myös kohdallaan, mutta se että tunsin olevani siinä ihminen, enkä pelkkä rikkinäinen hammas auttoi kestämään.
Nyt kun tätä kirjoitan hammaskipu on poissa ja kesää, valoa kohti mennään.
Anu Elovaara
Loppuvuosi meni kutoessa. Värejä ja lankaterapiaa. Novita Jenika langasta ideoin lämpimän paksun hameen jossa tietenkin hapsut helmassa ja nyörikujan lisäksi kuminauhakuja vyötäröllä. Villapusero on Novita Aava ja jo vuosia sitten tehty mutta purin ja kudoin kauluksen uudestaan tosi löysäksi ja muhkeaksi. Villasukkien varsiin opettelin uutta, kukan terälehteä ja hunajakennoa sekä vohvelia.
Hammaskipu sai alkunsa siitä kun viikko ennen joulua kävin hammaskiven poistossa. Toimenpide ei ole koskaan mukava mutta tällä kertaa se oli erityisen kivulias. Toimenpiteen jälkeen hampaitani vihloi ja erityisen kipeä oli tämä joulun kipu hammas. Jouluaaton aattona menin hammaslääkäriin jossa hammas kuvattiin. Mitään vakavampaa ei kuvissa näkynyt, ei tulehdusta eikä tarvetta juurihoitoon. Hampaan paikassa oli särö. Hampaan paikka avattiin ja rakennettiin uudestaan. Sain kunnon puudutuksen ennen toimenpidettä.
Kotona kun puudutus lakkasi kipu yltyi ja siinä meni koko Joulu...
Jatkuu...
Olen huomannut huolestuttavan oireen kirjoittelussa.Esim. Teksti tv KIRJOITTAJAT ON MENETTÄNEET OTETTAAN. YMMÄRRÄN ,ETTÄ SILLOIN TÄLLÖIN TULEE JOKIN MOKA. MUTTA ALIN OMAAN HUONOA SUOMEA TAI JOPA ASAAN KUULUMATTOMUUTTA. VIIMEISIN OLI, ETTÄ LUKU OLI VÄHENTYNYT KUOLEMALLA. PITI OLLA KOLMELLA.JOKAINEN TIETÄÄ ETTÄ LUKU VÄHENEE JOS JOKU KUOLEE.MEILLE MAALIKOILLE JA SANASOKEILLE ANNETAAN ANTEEKSI PIENET VIRHEET, MUTTA AMMATTILAINEN, JOKA TEKEE TYÖTÄÄN, EIKÄ OPI ,TARVII OIKOLUKIJAN.
Kiitos Heinähattu! Mukana ollaan!
Toivotan hyvää vaalimenestystä!
Saa tänne kommentoidakin. Välillä on ollut asiatonta kommentointia mutta kaipaan asiallisia mielipiteitä esimerkiksi joulu tarinoista, maalauksista, neuleista, koko blogista. Tyttärelleni terveisiä! Eiköhän me taas reissuun päästä kunhan tauti tilanne maailmalla helpottaa!
Voi että ihana kattoo vanhoja kuvia :( millon me lähetään laivalle?
135 000 pyörähti mittariin. Kiitokset lukukerroista❤️ Kiireet jarruttavat tarinankerrontaa mutta jos päästäisin kaikki tarinat kerralla vauhtiin kuin polkupyörällä alamäkeen niin mikä vauhtisokeus siitä syntyisi. Hyvää kesää ja muistetaan olla turvallisesti vesillä ja elämässä muutenkin.
134000! Iso sydän kaikki te rakkaat lukijat. Toivottavasti viihdytte tulevaisuudessakin.
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
Paljon onnea Luca-Antonille!!!!! Tulkoon hänestä iskän, ja äiskän silmäterä!
Paljon Onnea koko perheelle
Onnea synnytykseen ja Ronille terveisiä!
Häirintää tai ala-arvoista kommentointia ei ole esiintynyt! Lämpenevää kesää!
Iloa valoa ja rakkautta ihanaa Juhannusta 2017 jokaiselle!
Seesteisiä kesäpäiviä DD:lle!
Toivotaan sisältöön kohdistuvaa kommentointia. Häiriköintikommentit poistetaan. Iloista keskikesän juhlaa ja hyvää mieltä kaikille.
Kommentointi avattu!