Lokakuussa 2013 kirjoitetut jutut:
Namin paikka
29.10.2013 00:17
29.10.2013 00:14
29.10.2013 00:12
29.10.2013 00:11
29.10.2013 00:10
29.10.2013 00:00
28.10.2013 23:56
28.10.2013 23:54
28.10.2013 23:53
28.10.2013 23:51
28.10.2013 23:49
27.10.2013 09:09
27.10.2013 09:08
27.10.2013 09:06
27.10.2013 09:06
27.10.2013 09:04
27.10.2013 08:57
27.10.2013 08:56
27.10.2013 08:55
27.10.2013 08:52
27.10.2013 08:51
27.10.2013 08:50
Reissun paikka
26.10.2013 12:20
26.10.2013 12:19
26.10.2013 12:18
26.10.2013 12:17
26.10.2013 12:16
26.10.2013 12:15
26.10.2013 12:14
Joesta uneen
25.10.2013 13:44
26.10.2013 12:13
25.10.2013 13:34
25.10.2013 13:32
25.10.2013 11:12
Silloin kun elämä oli edessä ja minä nautin tästä kaikesta, silloin kun ei vielä kukaan ollut keksinyt liittyä anonyymien ulvojien kuoroon, silloin kun elämä hymyili vaikka suru äidin kuolemasta oli suunnaton, silloin kun vielä oli niitä ihmisiä jotka välitti.
24.10.2013 23:16
Tyylini on hieman muuttunut mutta piirrän minä vielä näinkin. Tämä on useiden vuosien takaa. Kuvassa myös rakas koirani Donna joka on alempana sarjakuvassa.
24.10.2013 23:11
Luin jutun yhdestä hukassa olevasta äidistä ja pienestä tyttövauvasta ja siitä syntyi tämä kuva. Sopii varmasti tueksi jokaiselle silloin tällöin kun vanhemmuus koettelee... Enkelihippuja ja rakkautta jokaiselle!
24.10.2013 15:47
24.10.2013 15:41
23.10.2013 14:57
Vainon paikka
Vuosien varrelta kerättyä
23.10.2013 14:38
23.10.2013 14:36
23.10.2013 14:36
23.10.2013 14:35
23.10.2013 14:34
23.10.2013 14:33
23.10.2013 14:33
23.10.2013 14:32
23.10.2013 14:31
23.10.2013 14:30
23.10.2013 14:29
23.10.2013 14:47
23.10.2013 14:46
23.10.2013 14:44
23.10.2013 14:24
23.10.2013 14:23
23.10.2013 14:22
23.10.2013 14:21
23.10.2013 14:16
23.10.2013 14:15
Pään paikka
22.10.2013 11:17
22.10.2013 11:15
22.10.2013 11:14
22.10.2013 11:13
22.10.2013 11:11
22.10.2013 11:11
22.10.2013 11:09
SADUN PAIKKA
Satu saa myöhemmin jatkoa...
21.10.2013 19:48
21.10.2013 19:46
21.10.2013 19:44
21.10.2013 19:42
21.10.2013 19:40
21.10.2013 19:39
21.10.2013 19:37
21.10.2013 19:33
21.10.2013 19:26
21.10.2013 19:24
21.10.2013 19:22
21.10.2013 19:21
21.10.2013 19:20
Suojan paikka
21.10.2013 19:19
21.10.2013 18:54
21.10.2013 18:53
21.10.2013 18:49
21.10.2013 18:47
21.10.2013 18:38
21.10.2013 18:35
20.10.2013 08:31
20.10.2013 08:30
Menneen paikka
19.10.2013 15:03
19.10.2013 15:01
19.10.2013 15:00
19.10.2013 14:59
19.10.2013 14:58
19.10.2013 14:57
19.10.2013 14:55
19.10.2013 14:54
19.10.2013 14:53
19.10.2013 14:52
19.10.2013 11:48
18.10.2013 12:30
Hampaan paikka
Hammaslääkäri teki erittäin hyvää työtä
18.10.2013 07:26
18.10.2013 07:23
18.10.2013 07:22
18.10.2013 07:21
18.10.2013 07:20
18.10.2013 07:19
18.10.2013 07:17
18.10.2013 07:16
18.10.2013 06:58
18.10.2013 06:59
18.10.2013 06:57
Show must go on
Tarina jatkuu seuraavassa jaksossa
17.10.2013 08:46
17.10.2013 08:44
17.10.2013 08:43
17.10.2013 08:41
17.10.2013 08:39
16.10.2013 16:46
16.10.2013 16:45
Uni
16.10.2013 00:11
Tämän "unen" sain lahjaksi keväällä yhdeltä uudelta ystävältäni ensimmäisen kohtaamisemme jälkeen.
Moikka!
Sanoin että lähetän sen unen minkä näin. No tässä se on ensin suomeksi ja sitten englanniksi. Ja tosissaan se nainen tässä unessa on ihan sinun näköinen. =)Tämä on uneni, jonka näin muutama yö sitten. Olimme puhuneet Vampire Hunter D:stä kaverini kanssa ja se jäi mieleeni.Unessani nuori nainen (oranssit kiharat hiukset, siniset silmät, normaalipituinen, n. 20-vuotias tyttö) halusi pelastaa hirviövauvan kuoleman kohtalolta. Tietysti kaikki muut halusivat vain nopeasti päästä eroon tulevaisuuden uhasta. Nainen puhui kiivaasti äitinsä kanssa ettei voisi antaa hirviön kuolla. ƒiti yritti todella saada neitosen toisiin aatoksiin ja välttämään hänelle koituvasta kohtalosta jos hän suojelisi hirviötä. Tytölle hirviön pelastaminen tuntui olevan todella tärkeää ja pyysi äidiltään anteeksi sitä mitä hän joutui tekemään. Hän karkasi äitinsä syleilystä ja turvasta, juoksi nopeasti auttamaan munasta kuoriutuvaa hirviötä.Pimeässä hän juoksi sateen kuraamia katuja, vain muutaman lyhdyn loisteessa kohti suurta latoa, missä muna alkoi juuri kuoriutua. Miehet kuokkineen ja hankoineen, odottivat jännittyneinä kuoriutuvaa hirviötä. †He halusivat nähdä mikä hirviö sieltä tulee ennen kuin he tappaisivat sen, ja se oli naisen onni. Nainen pääsi latoon ja nappasi juuri kuoriutuneen hirviön ja ampaisi pakoon, miettien samalla, että jos hän jää kiinni hänen sekä hirviön elämä päättyisi siihen.Hän ei kuitenkaan päässyt pitkälle. Kuraiset kadut ja valkea mekko ei auttanut hänen pakoaan. Nainen kaatui selälleen kadulle pidellen hirviötä sylissään. Miehet saivat hänet kiinni ja piirittivät hänet. Naisen pidellessä hirviötä eräs mies voitokas hymy kasvoillaan nosti jalkaansa naisen päällä olevan hirviön selälle ja alkoi painollaan rusertamaan hirviön selkärankaa poikki. Nainen huusi etteivät he saa tehdä sitä, mutta naisen pidellessä hirviötä sen selkäranka katkesi ja nainen kärsi sekä hirviön että itsensä vuoksi.Miehet päättivät etteivät he tee naisellle muuta, sillä naisen äiti sai puhuttua heidät säästämään tyttärensä. Mutta vain hetkeä myöhemmin kun miehet soihtuineen ja aseineen poistuivat paikalta nainen nousi ylös pidellen hirviön ruumista käsillään. Hänen äitinsä pelko oli toteutunut. Hän todella oli noita. Nainen herätti hirviön henkiin ja äitinsä aneli että antaisi tämän hirviön olla ettei hän joutuisi menettämään lastaan niin kuin oli menettänyt miehensä. Nainen pyysi uudelleen äidiltään anteeksi ja oli todella kiitollinen pelastamisestaan. Hän ampaisi taas pakoon kujia pitkin ihmisten kauhistellessa tapahtumia. Nyt ei metsästys olisi enää vain hirviötä varten, vaan myös noita oli saatava hengiltä.Nainen juoksi kylästä pois pitkin pitkospuita. Miehet onneksi tajusivat myöhään että hirviö oli saanut uuden elämän noidalta. Nainen puuskuttaen kaatui pitkospuilta suolle pitkien heinänkorsien sekaan, laskien nopeasti hirviön veteen sillä tiesi, että ennen kuin ne oppivat lentämään ne asuvat vedessä. Krokotiili seurasi tapahtumaa sivusta, muttei käynyt naisen kimppuun sillä se oli naiselle kesy. Nyt naisen oli itse päästävä pakoon, elettävä elämänsä yksin.Hän nosti päätään heinikon suojista ja miesten huudot kuuluivat ja lyhtyjen valot vilkkuivat pimeydessä. Naisen miettiessä minne hän voisi paeta hän tunsi olemuksen takanaan. Hän katsoi säikähtäen taakseen ja huomasi suuren mustan hevosen, selässään mustiin pukeutuneen miehen lierihattuineen tuijottaen naista. Mies nousi ratsailta ja käveli naisen luo. Katsoi krokotiilia naisen vieressä ja pientä hirviötä joka ui syvemmälle suohon. Nosti katseensa naiseen, sitten soihtuihin ja miehiin, jotka huusivat paholaisen lasta. Mies hetken katseli tilannetta, nappasi peloissaan olevan naisen syliinsä ja juoksahti takaisin hevoselleen. Miehet aseineen kuulivat hevosen hirnunnan ja pääsivät ratsastajan perään. Ratsastaja ja nainen pakenivat paikalta hankojen ja soihtujen lennellessä heitä päin.Sitten uni hyppää eteenpäin.Nainen ja ratsastaja ovat piilossa puun takana, soihtuja kantelevat miehet liikkuivat kauempana. Naisen täytyi päästä kylään hakemaan jotain. Aikaa oli mennyt sillä ratsastaja ja nainen tunsivat jo ihan hyvin toisensa.Puun luona seistessään ratsastaja katsoi naisen takaa kulkevia miehiä, mutta hänen katseensa hänen tahtomattaan siirtyi naisen kaulalle. Ratsastajan silmin, korvin, naisen kaula tuntui niin houkuttelevalta. Suoni kaulalla tuntui pullistuvan, hän kuuli, kuinka veri virtasi naisen suonissa. Hetken hän ei kuullut muuta kuin veren kohinan ja sydämen houkuttelevan sykkeen. Suupielensä avautuessa ja hampaansa tullessa esiin mies läheni naisen kaulaa. Mutta naisen onneksi hän sanoi miehelle jotain ja mies pääsi eroon verenhimostaan. Mies piteli kasvojaan ja hoiperteli kauemmaksi. Nainen kysyi mikä hänellä oli ja meni lähemmäs miestä. Mies huitaisi naiseen päin ja käski pysyä kauempana. Mies nousi satulaan ja ratsasti vauhdilla pois naisen jääden huutamaan miehen nimeä, ìD!!îJa englanniksi:In my dream, there was a young woman, with orange hair and blue eyes, about twenty years of age. She lived alone with her mother in a small village. One day, a monsterís egg had been found, and it had been brought to a barn near the village. The villagers wanted to get rid of the calamity-to-be, but the girl wanted to save the baby monster. She argued with her mother about saving the monster. It seemed to be very important for the girl. Her mother tried to persuade her to leave the monster to its fate, since saving it would most certainly bring the girl to her death in the hands of the angry villagers. The girl looked sorry, apologized to her mother and ran from her embrace to save the monster that was hatching from the egg.She ran on the streets that were muddy from the rain, lit only by a few street lamps. She ran towards a great barn, where egg was just about to hatch. Men were waiting there with their hoes and pitchforks, nervous about the birth of the monster. They wanted to see what kind of a monster it would be before they would kill it, and that was fortunate for the woman. She got inside the barn and snatched the hatchling, running away. She knew she and the monster would face death if theyíd get caught.She didnít get far though. Muddy streets and a white dress didnít help her escape. She fell back first on the street, holding the monster in her arms. The men caught up with her and surrounded her. While she was holding the monster, one of the men grinned and pressed his foot against the back of the monster that was lying against her chest. He started to shift his weight on the foot, trying to snap the monsterís spine. The woman yelled at them that they shouldnít do it, but the creatureís spine snapped while she was holding it. She was in agony both for the monster and herself.The men decided to spare the woman, since her mother had pleaded them so. But only a moment later, when the men with their weapons and torches had left the place, the mother saw that her greatest fear had come true. The young woman had got up and held the monsterís body in her arms, restoring its life. She truly was a witch. The woman pleaded her mother to leave the monster be, so that she wouldnít lose her child as she had lost her husband. She apologized to her mother again, saying she was grateful for saving her. She ran away in the alleys again, while people were watching, horrified. Now the hunt was not only for the monster, but for the witch as well.
The woman ran away from the village along the duckboards. The men who had pursued her before got the word of the revival of the monster later, which was fortunate for her. Breathing heavily, she fell to the grassy swamp from the duckboards, letting the small monster in the water, because she knew they had to live in the water before they learned to fly. A crocodile watched the occasion nearby, but it didnít attack the woman, because it thought the woman its friend. Now the woman had to get away and live her life alone.She lifted her head from the long grass. She could hear the men shout and see their lanterns in the darkness. While she was thinking where she could run to, she felt a presence behind her. Startled, she looked back and saw a great, black horse with a man on its black, clad in black. The man had a large rimmed hat and he was staring at her. He descended his horse and walked to her. He saw the crocodile beside her, and the small monster that was swimming deeper into the swamp. He lifted his gaze on the woman, then to the torches and the men that were shouting something about a devilís child. After observing for a while, the man took the scared †woman in his arms and ran back to his horse. The nearby pursuers heard the neighing of the horse and ran toward them. The rider and the woman escaped the place while pitchforks and torches were thrown after them.Then the dream moved forward in time.The woman and the rider hid behind a tree, while men with torches were moving nearby. The woman had to go to the village to get something. Some time must have passed, because the rider and the woman knew each other quite well.
While observing the pursuers from behind the tree, the riderís gaze turned to the womanís neck. To his eyes and ears, the womanís neck seemed irresistible. The vein on her neck became visible. He heard how her blood was running in her veins. For a while, he could only hear nothing else but her pulse and blood stream. He closed in on her neck, opening his lips and revealing his fangs. But luckily, the woman said something to the rider, helping him get rid of his bloodlust. He held his face and staggered away from her. The woman asked what was wrong, trying to approach him. The man flailed his arm at her and told her to stay away from him. He got on his horse and rode away quickly, leaving the woman shouting for his name,ìD!!î
Otsikkokin unohtui
Missä enkelit?
15.10.2013 18:04
Unessani nuori nainen (oranssit kiharat hiukset, siniset silmät, normaalipituinen, n. 20-vuotias tyttö) halusi pelastaa hirviövauvan kuoleman kohtalolta. Tietysti kaikki muut halusivat vain nopeasti päästä eroon tulevaisuuden uhasta. Nainen puhui kiivaasti äitinsä kanssa ettei voisi antaa hirviön kuolla. ƒiti yritti todella saada neitosen toisiin aatoksiin ja välttämään hänelle koituvasta kohtalosta jos hän suojelisi hirviötä. Tytölle hirviön pelastaminen tuntui olevan todella tärkeää ja pyysi äidiltään anteeksi sitä mitä hän joutui tekemään. Hän karkasi äitinsä syleilystä ja turvasta, juoksi nopeasti auttamaan munasta kuoriutuvaa hirviötä.Pimeässä hän juoksi sateen kuraamia katuja, vain muutaman lyhdyn loisteessa kohti suurta latoa, missä muna alkoi juuri kuoriutua. Miehet kuokkineen ja hankoineen, odottivat jännittyneinä kuoriutuvaa hirviötä. †He halusivat nähdä mikä hirviö sieltä tulee ennen kuin he tappaisivat sen, ja se oli naisen onni. Nainen pääsi latoon ja nappasi juuri kuoriutuneen hirviön ja ampaisi pakoon, miettien samalla, että jos hän jää kiinni hänen sekä hirviön elämä päättyisi siihen.Hän ei kuitenkaan päässyt pitkälle. Kuraiset kadut ja valkea mekko ei auttanut hänen pakoaan. Nainen kaatui selälleen kadulle pidellen hirviötä sylissään. Miehet saivat hänet kiinni ja piirittivät hänet. Naisen pidellessä hirviötä eräs mies voitokas hymy kasvoillaan nosti jalkaansa naisen päällä olevan hirviön selälle ja alkoi painollaan rusertamaan hirviön selkärankaa poikki. Nainen huusi etteivät he saa tehdä sitä, mutta naisen pidellessä hirviötä sen selkäranka katkesi ja nainen kärsi sekä hirviön että itsensä vuoksi.Miehet päättivät etteivät he tee naisellle muuta, sillä naisen äiti sai puhuttua heidät säästämään tyttärensä. Mutta vain hetkeä myöhemmin kun miehet soihtuineen ja aseineen poistuivat paikalta nainen nousi ylös pidellen hirviön ruumista käsillään. Hänen äitinsä pelko oli toteutunut. Hän todella oli noita. Nainen herätti hirviön henkiin ja äitinsä aneli että antaisi tämän hirviön olla ettei hän joutuisi menettämään lastaan niin kuin oli menettänyt miehensä. Nainen pyysi uudelleen äidiltään anteeksi ja oli todella kiitollinen pelastamisestaan. Hän ampaisi taas pakoon kujia pitkin ihmisten kauhistellessa tapahtumia. Nyt ei metsästys olisi enää vain hirviötä varten, vaan myös noita oli saatava hengiltä.Nainen juoksi kylästä pois pitkin pitkospuita. Miehet onneksi tajusivat myöhään että hirviö oli saanut uuden elämän noidalta. Nainen puuskuttaen kaatui pitkospuilta suolle pitkien heinänkorsien sekaan, laskien nopeasti hirviön veteen sillä tiesi, että ennen kuin ne oppivat lentämään ne asuvat vedessä. Krokotiili seurasi tapahtumaa sivusta, muttei käynyt naisen kimppuun sillä se oli naiselle kesy. Nyt naisen oli itse päästävä pakoon, elettävä elämänsä yksin.Hän nosti päätään heinikon suojista ja miesten huudot kuuluivat ja lyhtyjen valot vilkkuivat pimeydessä. Naisen miettiessä minne hän voisi paeta hän tunsi olemuksen takanaan. Hän katsoi säikähtäen taakseen ja huomasi suuren mustan hevosen, selässään mustiin pukeutuneen miehen lierihattuineen tuijottaen naista. Mies nousi ratsailta ja käveli naisen luo. Katsoi krokotiilia naisen vieressä ja pientä hirviötä joka ui syvemmälle suohon. Nosti katseensa naiseen, sitten soihtuihin ja miehiin, jotka huusivat paholaisen lasta. Mies hetken katseli tilannetta, nappasi peloissaan olevan naisen syliinsä ja juoksahti takaisin hevoselleen. Miehet aseineen kuulivat hevosen hirnunnan ja pääsivät ratsastajan perään. Ratsastaja ja nainen pakenivat paikalta hankojen ja soihtujen lennellessä heitä päin.Sitten uni hyppää eteenpäin.Nainen ja ratsastaja ovat piilossa puun takana, soihtuja kantelevat miehet liikkuivat kauempana. Naisen täytyi päästä kylään hakemaan jotain. Aikaa oli mennyt sillä ratsastaja ja nainen tunsivat jo ihan hyvin toisensa.Puun luona seistessään ratsastaja katsoi naisen takaa kulkevia miehiä, mutta hänen katseensa hänen tahtomattaan siirtyi naisen kaulalle. Ratsastajan silmin, korvin, naisen kaula tuntui niin houkuttelevalta. Suoni kaulalla tuntui pullistuvan, hän kuuli, kuinka veri virtasi naisen suonissa. Hetken hän ei kuullut muuta kuin veren kohinan ja sydämen houkuttelevan sykkeen. Suupielensä avautuessa ja hampaansa tullessa esiin mies läheni naisen kaulaa. Mutta naisen onneksi hän sanoi miehelle jotain ja mies pääsi eroon verenhimostaan. Mies piteli kasvojaan ja hoiperteli kauemmaksi. Nainen kysyi mikä hänellä oli ja meni lähemmäs miestä. Mies huitaisi naiseen päin ja käski pysyä kauempana. Mies nousi satulaan ja ratsasti vauhdilla pois naisen jääden huutamaan miehen nimeä, ìD!!îJa englanniksi:In my dream, there was a young woman, with orange hair and blue eyes, about twenty years of age. She lived alone with her mother in a small village. One day, a monsterís egg had been found, and it had been brought to a barn near the village. The villagers wanted to get rid of the calamity-to-be, but the girl wanted to save the baby monster. She argued with her mother about saving the monster. It seemed to be very important for the girl. Her mother tried to persuade her to leave the monster to its fate, since saving it would most certainly bring the girl to her death in the hands of the angry villagers. The girl looked sorry, apologized to her mother and ran from her embrace to save the monster that was hatching from the egg.She ran on the streets that were muddy from the rain, lit only by a few street lamps. She ran towards a great barn, where egg was just about to hatch. Men were waiting there with their hoes and pitchforks, nervous about the birth of the monster. They wanted to see what kind of a monster it would be before they would kill it, and that was fortunate for the woman. She got inside the barn and snatched the hatchling, running away. She knew she and the monster would face death if theyíd get caught.She didnít get far though. Muddy streets and a white dress didnít help her escape. She fell back first on the street, holding the monster in her arms. The men caught up with her and surrounded her. While she was holding the monster, one of the men grinned and pressed his foot against the back of the monster that was lying against her chest. He started to shift his weight on the foot, trying to snap the monsterís spine. The woman yelled at them that they shouldnít do it, but the creatureís spine snapped while she was holding it. She was in agony both for the monster and herself.The men decided to spare the woman, since her mother had pleaded them so. But only a moment later, when the men with their weapons and torches had left the place, the mother saw that her greatest fear had come true. The young woman had got up and held the monsterís body in her arms, restoring its life. She truly was a witch. The woman pleaded her mother to leave the monster be, so that she wouldnít lose her child as she had lost her husband. She apologized to her mother again, saying she was grateful for saving her. She ran away in the alleys again, while people were watching, horrified. Now the hunt was not only for the monster, but for the witch as well.
The woman ran away from the village along the duckboards. The men who had pursued her before got the word of the revival of the monster later, which was fortunate for her. Breathing heavily, she fell to the grassy swamp from the duckboards, letting the small monster in the water, because she knew they had to live in the water before they learned to fly. A crocodile watched the occasion nearby, but it didnít attack the woman, because it thought the woman its friend. Now the woman had to get away and live her life alone.She lifted her head from the long grass. She could hear the men shout and see their lanterns in the darkness. While she was thinking where she could run to, she felt a presence behind her. Startled, she looked back and saw a great, black horse with a man on its black, clad in black. The man had a large rimmed hat and he was staring at her. He descended his horse and walked to her. He saw the crocodile beside her, and the small monster that was swimming deeper into the swamp. He lifted his gaze on the woman, then to the torches and the men that were shouting something about a devilís child. After observing for a while, the man took the scared †woman in his arms and ran back to his horse. The nearby pursuers heard the neighing of the horse and ran toward them. The rider and the woman escaped the place while pitchforks and torches were thrown after them.Then the dream moved forward in time.The woman and the rider hid behind a tree, while men with torches were moving nearby. The woman had to go to the village to get something. Some time must have passed, because the rider and the woman knew each other quite well.
While observing the pursuers from behind the tree, the riderís gaze turned to the womanís neck. To his eyes and ears, the womanís neck seemed irresistible. The vein on her neck became visible. He heard how her blood was running in her veins. For a while, he could only hear nothing else but her pulse and blood stream. He closed in on her neck, opening his lips and revealing his fangs. But luckily, the woman said something to the rider, helping him get rid of his bloodlust. He held his face and staggered away from her. The woman asked what was wrong, trying to approach him. The man flailed his arm at her and told her to stay away from him. He got on his horse and rode away quickly, leaving the woman shouting for his name,ìD!!î
Otsikkokin unohtui
Missä enkelit?
15.10.2013 18:04
Hän ei kuitenkaan päässyt pitkälle. Kuraiset kadut ja valkea mekko ei auttanut hänen pakoaan. Nainen kaatui selälleen kadulle pidellen hirviötä sylissään. Miehet saivat hänet kiinni ja piirittivät hänet. Naisen pidellessä hirviötä eräs mies voitokas hymy kasvoillaan nosti jalkaansa naisen päällä olevan hirviön selälle ja alkoi painollaan rusertamaan hirviön selkärankaa poikki. Nainen huusi etteivät he saa tehdä sitä, mutta naisen pidellessä hirviötä sen selkäranka katkesi ja nainen kärsi sekä hirviön että itsensä vuoksi.Miehet päättivät etteivät he tee naisellle muuta, sillä naisen äiti sai puhuttua heidät säästämään tyttärensä. Mutta vain hetkeä myöhemmin kun miehet soihtuineen ja aseineen poistuivat paikalta nainen nousi ylös pidellen hirviön ruumista käsillään. Hänen äitinsä pelko oli toteutunut. Hän todella oli noita. Nainen herätti hirviön henkiin ja äitinsä aneli että antaisi tämän hirviön olla ettei hän joutuisi menettämään lastaan niin kuin oli menettänyt miehensä. Nainen pyysi uudelleen äidiltään anteeksi ja oli todella kiitollinen pelastamisestaan. Hän ampaisi taas pakoon kujia pitkin ihmisten kauhistellessa tapahtumia. Nyt ei metsästys olisi enää vain hirviötä varten, vaan myös noita oli saatava hengiltä.Nainen juoksi kylästä pois pitkin pitkospuita. Miehet onneksi tajusivat myöhään että hirviö oli saanut uuden elämän noidalta. Nainen puuskuttaen kaatui pitkospuilta suolle pitkien heinänkorsien sekaan, laskien nopeasti hirviön veteen sillä tiesi, että ennen kuin ne oppivat lentämään ne asuvat vedessä. Krokotiili seurasi tapahtumaa sivusta, muttei käynyt naisen kimppuun sillä se oli naiselle kesy. Nyt naisen oli itse päästävä pakoon, elettävä elämänsä yksin.Hän nosti päätään heinikon suojista ja miesten huudot kuuluivat ja lyhtyjen valot vilkkuivat pimeydessä. Naisen miettiessä minne hän voisi paeta hän tunsi olemuksen takanaan. Hän katsoi säikähtäen taakseen ja huomasi suuren mustan hevosen, selässään mustiin pukeutuneen miehen lierihattuineen tuijottaen naista. Mies nousi ratsailta ja käveli naisen luo. Katsoi krokotiilia naisen vieressä ja pientä hirviötä joka ui syvemmälle suohon. Nosti katseensa naiseen, sitten soihtuihin ja miehiin, jotka huusivat paholaisen lasta. Mies hetken katseli tilannetta, nappasi peloissaan olevan naisen syliinsä ja juoksahti takaisin hevoselleen. Miehet aseineen kuulivat hevosen hirnunnan ja pääsivät ratsastajan perään. Ratsastaja ja nainen pakenivat paikalta hankojen ja soihtujen lennellessä heitä päin.Sitten uni hyppää eteenpäin.Nainen ja ratsastaja ovat piilossa puun takana, soihtuja kantelevat miehet liikkuivat kauempana. Naisen täytyi päästä kylään hakemaan jotain. Aikaa oli mennyt sillä ratsastaja ja nainen tunsivat jo ihan hyvin toisensa.Puun luona seistessään ratsastaja katsoi naisen takaa kulkevia miehiä, mutta hänen katseensa hänen tahtomattaan siirtyi naisen kaulalle. Ratsastajan silmin, korvin, naisen kaula tuntui niin houkuttelevalta. Suoni kaulalla tuntui pullistuvan, hän kuuli, kuinka veri virtasi naisen suonissa. Hetken hän ei kuullut muuta kuin veren kohinan ja sydämen houkuttelevan sykkeen. Suupielensä avautuessa ja hampaansa tullessa esiin mies läheni naisen kaulaa. Mutta naisen onneksi hän sanoi miehelle jotain ja mies pääsi eroon verenhimostaan. Mies piteli kasvojaan ja hoiperteli kauemmaksi. Nainen kysyi mikä hänellä oli ja meni lähemmäs miestä. Mies huitaisi naiseen päin ja käski pysyä kauempana. Mies nousi satulaan ja ratsasti vauhdilla pois naisen jääden huutamaan miehen nimeä, ìD!!îJa englanniksi:In my dream, there was a young woman, with orange hair and blue eyes, about twenty years of age. She lived alone with her mother in a small village. One day, a monsterís egg had been found, and it had been brought to a barn near the village. The villagers wanted to get rid of the calamity-to-be, but the girl wanted to save the baby monster. She argued with her mother about saving the monster. It seemed to be very important for the girl. Her mother tried to persuade her to leave the monster to its fate, since saving it would most certainly bring the girl to her death in the hands of the angry villagers. The girl looked sorry, apologized to her mother and ran from her embrace to save the monster that was hatching from the egg.She ran on the streets that were muddy from the rain, lit only by a few street lamps. She ran towards a great barn, where egg was just about to hatch. Men were waiting there with their hoes and pitchforks, nervous about the birth of the monster. They wanted to see what kind of a monster it would be before they would kill it, and that was fortunate for the woman. She got inside the barn and snatched the hatchling, running away. She knew she and the monster would face death if theyíd get caught.She didnít get far though. Muddy streets and a white dress didnít help her escape. She fell back first on the street, holding the monster in her arms. The men caught up with her and surrounded her. While she was holding the monster, one of the men grinned and pressed his foot against the back of the monster that was lying against her chest. He started to shift his weight on the foot, trying to snap the monsterís spine. The woman yelled at them that they shouldnít do it, but the creatureís spine snapped while she was holding it. She was in agony both for the monster and herself.The men decided to spare the woman, since her mother had pleaded them so. But only a moment later, when the men with their weapons and torches had left the place, the mother saw that her greatest fear had come true. The young woman had got up and held the monsterís body in her arms, restoring its life. She truly was a witch. The woman pleaded her mother to leave the monster be, so that she wouldnít lose her child as she had lost her husband. She apologized to her mother again, saying she was grateful for saving her. She ran away in the alleys again, while people were watching, horrified. Now the hunt was not only for the monster, but for the witch as well.
The woman ran away from the village along the duckboards. The men who had pursued her before got the word of the revival of the monster later, which was fortunate for her. Breathing heavily, she fell to the grassy swamp from the duckboards, letting the small monster in the water, because she knew they had to live in the water before they learned to fly. A crocodile watched the occasion nearby, but it didnít attack the woman, because it thought the woman its friend. Now the woman had to get away and live her life alone.She lifted her head from the long grass. She could hear the men shout and see their lanterns in the darkness. While she was thinking where she could run to, she felt a presence behind her. Startled, she looked back and saw a great, black horse with a man on its black, clad in black. The man had a large rimmed hat and he was staring at her. He descended his horse and walked to her. He saw the crocodile beside her, and the small monster that was swimming deeper into the swamp. He lifted his gaze on the woman, then to the torches and the men that were shouting something about a devilís child. After observing for a while, the man took the scared †woman in his arms and ran back to his horse. The nearby pursuers heard the neighing of the horse and ran toward them. The rider and the woman escaped the place while pitchforks and torches were thrown after them.Then the dream moved forward in time.The woman and the rider hid behind a tree, while men with torches were moving nearby. The woman had to go to the village to get something. Some time must have passed, because the rider and the woman knew each other quite well.
While observing the pursuers from behind the tree, the riderís gaze turned to the womanís neck. To his eyes and ears, the womanís neck seemed irresistible. The vein on her neck became visible. He heard how her blood was running in her veins. For a while, he could only hear nothing else but her pulse and blood stream. He closed in on her neck, opening his lips and revealing his fangs. But luckily, the woman said something to the rider, helping him get rid of his bloodlust. He held his face and staggered away from her. The woman asked what was wrong, trying to approach him. The man flailed his arm at her and told her to stay away from him. He got on his horse and rode away quickly, leaving the woman shouting for his name,ìD!!î
Otsikkokin unohtui
Missä enkelit?
15.10.2013 18:04
Nainen juoksi kylästä pois pitkin pitkospuita. Miehet onneksi tajusivat myöhään että hirviö oli saanut uuden elämän noidalta. Nainen puuskuttaen kaatui pitkospuilta suolle pitkien heinänkorsien sekaan, laskien nopeasti hirviön veteen sillä tiesi, että ennen kuin ne oppivat lentämään ne asuvat vedessä. Krokotiili seurasi tapahtumaa sivusta, muttei käynyt naisen kimppuun sillä se oli naiselle kesy. Nyt naisen oli itse päästävä pakoon, elettävä elämänsä yksin.Hän nosti päätään heinikon suojista ja miesten huudot kuuluivat ja lyhtyjen valot vilkkuivat pimeydessä. Naisen miettiessä minne hän voisi paeta hän tunsi olemuksen takanaan. Hän katsoi säikähtäen taakseen ja huomasi suuren mustan hevosen, selässään mustiin pukeutuneen miehen lierihattuineen tuijottaen naista. Mies nousi ratsailta ja käveli naisen luo. Katsoi krokotiilia naisen vieressä ja pientä hirviötä joka ui syvemmälle suohon. Nosti katseensa naiseen, sitten soihtuihin ja miehiin, jotka huusivat paholaisen lasta. Mies hetken katseli tilannetta, nappasi peloissaan olevan naisen syliinsä ja juoksahti takaisin hevoselleen. Miehet aseineen kuulivat hevosen hirnunnan ja pääsivät ratsastajan perään. Ratsastaja ja nainen pakenivat paikalta hankojen ja soihtujen lennellessä heitä päin.Sitten uni hyppää eteenpäin.Nainen ja ratsastaja ovat piilossa puun takana, soihtuja kantelevat miehet liikkuivat kauempana. Naisen täytyi päästä kylään hakemaan jotain. Aikaa oli mennyt sillä ratsastaja ja nainen tunsivat jo ihan hyvin toisensa.Puun luona seistessään ratsastaja katsoi naisen takaa kulkevia miehiä, mutta hänen katseensa hänen tahtomattaan siirtyi naisen kaulalle. Ratsastajan silmin, korvin, naisen kaula tuntui niin houkuttelevalta. Suoni kaulalla tuntui pullistuvan, hän kuuli, kuinka veri virtasi naisen suonissa. Hetken hän ei kuullut muuta kuin veren kohinan ja sydämen houkuttelevan sykkeen. Suupielensä avautuessa ja hampaansa tullessa esiin mies läheni naisen kaulaa. Mutta naisen onneksi hän sanoi miehelle jotain ja mies pääsi eroon verenhimostaan. Mies piteli kasvojaan ja hoiperteli kauemmaksi. Nainen kysyi mikä hänellä oli ja meni lähemmäs miestä. Mies huitaisi naiseen päin ja käski pysyä kauempana. Mies nousi satulaan ja ratsasti vauhdilla pois naisen jääden huutamaan miehen nimeä, ìD!!îJa englanniksi:In my dream, there was a young woman, with orange hair and blue eyes, about twenty years of age. She lived alone with her mother in a small village. One day, a monsterís egg had been found, and it had been brought to a barn near the village. The villagers wanted to get rid of the calamity-to-be, but the girl wanted to save the baby monster. She argued with her mother about saving the monster. It seemed to be very important for the girl. Her mother tried to persuade her to leave the monster to its fate, since saving it would most certainly bring the girl to her death in the hands of the angry villagers. The girl looked sorry, apologized to her mother and ran from her embrace to save the monster that was hatching from the egg.She ran on the streets that were muddy from the rain, lit only by a few street lamps. She ran towards a great barn, where egg was just about to hatch. Men were waiting there with their hoes and pitchforks, nervous about the birth of the monster. They wanted to see what kind of a monster it would be before they would kill it, and that was fortunate for the woman. She got inside the barn and snatched the hatchling, running away. She knew she and the monster would face death if theyíd get caught.She didnít get far though. Muddy streets and a white dress didnít help her escape. She fell back first on the street, holding the monster in her arms. The men caught up with her and surrounded her. While she was holding the monster, one of the men grinned and pressed his foot against the back of the monster that was lying against her chest. He started to shift his weight on the foot, trying to snap the monsterís spine. The woman yelled at them that they shouldnít do it, but the creatureís spine snapped while she was holding it. She was in agony both for the monster and herself.The men decided to spare the woman, since her mother had pleaded them so. But only a moment later, when the men with their weapons and torches had left the place, the mother saw that her greatest fear had come true. The young woman had got up and held the monsterís body in her arms, restoring its life. She truly was a witch. The woman pleaded her mother to leave the monster be, so that she wouldnít lose her child as she had lost her husband. She apologized to her mother again, saying she was grateful for saving her. She ran away in the alleys again, while people were watching, horrified. Now the hunt was not only for the monster, but for the witch as well.
The woman ran away from the village along the duckboards. The men who had pursued her before got the word of the revival of the monster later, which was fortunate for her. Breathing heavily, she fell to the grassy swamp from the duckboards, letting the small monster in the water, because she knew they had to live in the water before they learned to fly. A crocodile watched the occasion nearby, but it didnít attack the woman, because it thought the woman its friend. Now the woman had to get away and live her life alone.She lifted her head from the long grass. She could hear the men shout and see their lanterns in the darkness. While she was thinking where she could run to, she felt a presence behind her. Startled, she looked back and saw a great, black horse with a man on its black, clad in black. The man had a large rimmed hat and he was staring at her. He descended his horse and walked to her. He saw the crocodile beside her, and the small monster that was swimming deeper into the swamp. He lifted his gaze on the woman, then to the torches and the men that were shouting something about a devilís child. After observing for a while, the man took the scared †woman in his arms and ran back to his horse. The nearby pursuers heard the neighing of the horse and ran toward them. The rider and the woman escaped the place while pitchforks and torches were thrown after them.Then the dream moved forward in time.The woman and the rider hid behind a tree, while men with torches were moving nearby. The woman had to go to the village to get something. Some time must have passed, because the rider and the woman knew each other quite well.
While observing the pursuers from behind the tree, the riderís gaze turned to the womanís neck. To his eyes and ears, the womanís neck seemed irresistible. The vein on her neck became visible. He heard how her blood was running in her veins. For a while, he could only hear nothing else but her pulse and blood stream. He closed in on her neck, opening his lips and revealing his fangs. But luckily, the woman said something to the rider, helping him get rid of his bloodlust. He held his face and staggered away from her. The woman asked what was wrong, trying to approach him. The man flailed his arm at her and told her to stay away from him. He got on his horse and rode away quickly, leaving the woman shouting for his name,ìD!!î
Otsikkokin unohtui
Missä enkelit?
15.10.2013 18:04
Sitten uni hyppää eteenpäin.Nainen ja ratsastaja ovat piilossa puun takana, soihtuja kantelevat miehet liikkuivat kauempana. Naisen täytyi päästä kylään hakemaan jotain. Aikaa oli mennyt sillä ratsastaja ja nainen tunsivat jo ihan hyvin toisensa.Puun luona seistessään ratsastaja katsoi naisen takaa kulkevia miehiä, mutta hänen katseensa hänen tahtomattaan siirtyi naisen kaulalle. Ratsastajan silmin, korvin, naisen kaula tuntui niin houkuttelevalta. Suoni kaulalla tuntui pullistuvan, hän kuuli, kuinka veri virtasi naisen suonissa. Hetken hän ei kuullut muuta kuin veren kohinan ja sydämen houkuttelevan sykkeen. Suupielensä avautuessa ja hampaansa tullessa esiin mies läheni naisen kaulaa. Mutta naisen onneksi hän sanoi miehelle jotain ja mies pääsi eroon verenhimostaan. Mies piteli kasvojaan ja hoiperteli kauemmaksi. Nainen kysyi mikä hänellä oli ja meni lähemmäs miestä. Mies huitaisi naiseen päin ja käski pysyä kauempana. Mies nousi satulaan ja ratsasti vauhdilla pois naisen jääden huutamaan miehen nimeä, ìD!!îJa englanniksi:In my dream, there was a young woman, with orange hair and blue eyes, about twenty years of age. She lived alone with her mother in a small village. One day, a monsterís egg had been found, and it had been brought to a barn near the village. The villagers wanted to get rid of the calamity-to-be, but the girl wanted to save the baby monster. She argued with her mother about saving the monster. It seemed to be very important for the girl. Her mother tried to persuade her to leave the monster to its fate, since saving it would most certainly bring the girl to her death in the hands of the angry villagers. The girl looked sorry, apologized to her mother and ran from her embrace to save the monster that was hatching from the egg.She ran on the streets that were muddy from the rain, lit only by a few street lamps. She ran towards a great barn, where egg was just about to hatch. Men were waiting there with their hoes and pitchforks, nervous about the birth of the monster. They wanted to see what kind of a monster it would be before they would kill it, and that was fortunate for the woman. She got inside the barn and snatched the hatchling, running away. She knew she and the monster would face death if theyíd get caught.She didnít get far though. Muddy streets and a white dress didnít help her escape. She fell back first on the street, holding the monster in her arms. The men caught up with her and surrounded her. While she was holding the monster, one of the men grinned and pressed his foot against the back of the monster that was lying against her chest. He started to shift his weight on the foot, trying to snap the monsterís spine. The woman yelled at them that they shouldnít do it, but the creatureís spine snapped while she was holding it. She was in agony both for the monster and herself.The men decided to spare the woman, since her mother had pleaded them so. But only a moment later, when the men with their weapons and torches had left the place, the mother saw that her greatest fear had come true. The young woman had got up and held the monsterís body in her arms, restoring its life. She truly was a witch. The woman pleaded her mother to leave the monster be, so that she wouldnít lose her child as she had lost her husband. She apologized to her mother again, saying she was grateful for saving her. She ran away in the alleys again, while people were watching, horrified. Now the hunt was not only for the monster, but for the witch as well.
The woman ran away from the village along the duckboards. The men who had pursued her before got the word of the revival of the monster later, which was fortunate for her. Breathing heavily, she fell to the grassy swamp from the duckboards, letting the small monster in the water, because she knew they had to live in the water before they learned to fly. A crocodile watched the occasion nearby, but it didnít attack the woman, because it thought the woman its friend. Now the woman had to get away and live her life alone.She lifted her head from the long grass. She could hear the men shout and see their lanterns in the darkness. While she was thinking where she could run to, she felt a presence behind her. Startled, she looked back and saw a great, black horse with a man on its black, clad in black. The man had a large rimmed hat and he was staring at her. He descended his horse and walked to her. He saw the crocodile beside her, and the small monster that was swimming deeper into the swamp. He lifted his gaze on the woman, then to the torches and the men that were shouting something about a devilís child. After observing for a while, the man took the scared †woman in his arms and ran back to his horse. The nearby pursuers heard the neighing of the horse and ran toward them. The rider and the woman escaped the place while pitchforks and torches were thrown after them.Then the dream moved forward in time.The woman and the rider hid behind a tree, while men with torches were moving nearby. The woman had to go to the village to get something. Some time must have passed, because the rider and the woman knew each other quite well.
While observing the pursuers from behind the tree, the riderís gaze turned to the womanís neck. To his eyes and ears, the womanís neck seemed irresistible. The vein on her neck became visible. He heard how her blood was running in her veins. For a while, he could only hear nothing else but her pulse and blood stream. He closed in on her neck, opening his lips and revealing his fangs. But luckily, the woman said something to the rider, helping him get rid of his bloodlust. He held his face and staggered away from her. The woman asked what was wrong, trying to approach him. The man flailed his arm at her and told her to stay away from him. He got on his horse and rode away quickly, leaving the woman shouting for his name,ìD!!î
Otsikkokin unohtui
Missä enkelit?
15.10.2013 18:04
Puun luona seistessään ratsastaja katsoi naisen takaa kulkevia miehiä, mutta hänen katseensa hänen tahtomattaan siirtyi naisen kaulalle. Ratsastajan silmin, korvin, naisen kaula tuntui niin houkuttelevalta. Suoni kaulalla tuntui pullistuvan, hän kuuli, kuinka veri virtasi naisen suonissa. Hetken hän ei kuullut muuta kuin veren kohinan ja sydämen houkuttelevan sykkeen. Suupielensä avautuessa ja hampaansa tullessa esiin mies läheni naisen kaulaa. Mutta naisen onneksi hän sanoi miehelle jotain ja mies pääsi eroon verenhimostaan. Mies piteli kasvojaan ja hoiperteli kauemmaksi. Nainen kysyi mikä hänellä oli ja meni lähemmäs miestä. Mies huitaisi naiseen päin ja käski pysyä kauempana. Mies nousi satulaan ja ratsasti vauhdilla pois naisen jääden huutamaan miehen nimeä, ìD!!îJa englanniksi:In my dream, there was a young woman, with orange hair and blue eyes, about twenty years of age. She lived alone with her mother in a small village. One day, a monsterís egg had been found, and it had been brought to a barn near the village. The villagers wanted to get rid of the calamity-to-be, but the girl wanted to save the baby monster. She argued with her mother about saving the monster. It seemed to be very important for the girl. Her mother tried to persuade her to leave the monster to its fate, since saving it would most certainly bring the girl to her death in the hands of the angry villagers. The girl looked sorry, apologized to her mother and ran from her embrace to save the monster that was hatching from the egg.She ran on the streets that were muddy from the rain, lit only by a few street lamps. She ran towards a great barn, where egg was just about to hatch. Men were waiting there with their hoes and pitchforks, nervous about the birth of the monster. They wanted to see what kind of a monster it would be before they would kill it, and that was fortunate for the woman. She got inside the barn and snatched the hatchling, running away. She knew she and the monster would face death if theyíd get caught.She didnít get far though. Muddy streets and a white dress didnít help her escape. She fell back first on the street, holding the monster in her arms. The men caught up with her and surrounded her. While she was holding the monster, one of the men grinned and pressed his foot against the back of the monster that was lying against her chest. He started to shift his weight on the foot, trying to snap the monsterís spine. The woman yelled at them that they shouldnít do it, but the creatureís spine snapped while she was holding it. She was in agony both for the monster and herself.The men decided to spare the woman, since her mother had pleaded them so. But only a moment later, when the men with their weapons and torches had left the place, the mother saw that her greatest fear had come true. The young woman had got up and held the monsterís body in her arms, restoring its life. She truly was a witch. The woman pleaded her mother to leave the monster be, so that she wouldnít lose her child as she had lost her husband. She apologized to her mother again, saying she was grateful for saving her. She ran away in the alleys again, while people were watching, horrified. Now the hunt was not only for the monster, but for the witch as well.
The woman ran away from the village along the duckboards. The men who had pursued her before got the word of the revival of the monster later, which was fortunate for her. Breathing heavily, she fell to the grassy swamp from the duckboards, letting the small monster in the water, because she knew they had to live in the water before they learned to fly. A crocodile watched the occasion nearby, but it didnít attack the woman, because it thought the woman its friend. Now the woman had to get away and live her life alone.She lifted her head from the long grass. She could hear the men shout and see their lanterns in the darkness. While she was thinking where she could run to, she felt a presence behind her. Startled, she looked back and saw a great, black horse with a man on its black, clad in black. The man had a large rimmed hat and he was staring at her. He descended his horse and walked to her. He saw the crocodile beside her, and the small monster that was swimming deeper into the swamp. He lifted his gaze on the woman, then to the torches and the men that were shouting something about a devilís child. After observing for a while, the man took the scared †woman in his arms and ran back to his horse. The nearby pursuers heard the neighing of the horse and ran toward them. The rider and the woman escaped the place while pitchforks and torches were thrown after them.Then the dream moved forward in time.The woman and the rider hid behind a tree, while men with torches were moving nearby. The woman had to go to the village to get something. Some time must have passed, because the rider and the woman knew each other quite well.
While observing the pursuers from behind the tree, the riderís gaze turned to the womanís neck. To his eyes and ears, the womanís neck seemed irresistible. The vein on her neck became visible. He heard how her blood was running in her veins. For a while, he could only hear nothing else but her pulse and blood stream. He closed in on her neck, opening his lips and revealing his fangs. But luckily, the woman said something to the rider, helping him get rid of his bloodlust. He held his face and staggered away from her. The woman asked what was wrong, trying to approach him. The man flailed his arm at her and told her to stay away from him. He got on his horse and rode away quickly, leaving the woman shouting for his name,ìD!!î
Otsikkokin unohtui
Missä enkelit?
15.10.2013 18:04
In my dream, there was a young woman, with orange hair and blue eyes, about twenty years of age. She lived alone with her mother in a small village. One day, a monsterís egg had been found, and it had been brought to a barn near the village. The villagers wanted to get rid of the calamity-to-be, but the girl wanted to save the baby monster. She argued with her mother about saving the monster. It seemed to be very important for the girl. Her mother tried to persuade her to leave the monster to its fate, since saving it would most certainly bring the girl to her death in the hands of the angry villagers. The girl looked sorry, apologized to her mother and ran from her embrace to save the monster that was hatching from the egg.She ran on the streets that were muddy from the rain, lit only by a few street lamps. She ran towards a great barn, where egg was just about to hatch. Men were waiting there with their hoes and pitchforks, nervous about the birth of the monster. They wanted to see what kind of a monster it would be before they would kill it, and that was fortunate for the woman. She got inside the barn and snatched the hatchling, running away. She knew she and the monster would face death if theyíd get caught.She didnít get far though. Muddy streets and a white dress didnít help her escape. She fell back first on the street, holding the monster in her arms. The men caught up with her and surrounded her. While she was holding the monster, one of the men grinned and pressed his foot against the back of the monster that was lying against her chest. He started to shift his weight on the foot, trying to snap the monsterís spine. The woman yelled at them that they shouldnít do it, but the creatureís spine snapped while she was holding it. She was in agony both for the monster and herself.The men decided to spare the woman, since her mother had pleaded them so. But only a moment later, when the men with their weapons and torches had left the place, the mother saw that her greatest fear had come true. The young woman had got up and held the monsterís body in her arms, restoring its life. She truly was a witch. The woman pleaded her mother to leave the monster be, so that she wouldnít lose her child as she had lost her husband. She apologized to her mother again, saying she was grateful for saving her. She ran away in the alleys again, while people were watching, horrified. Now the hunt was not only for the monster, but for the witch as well.
The woman ran away from the village along the duckboards. The men who had pursued her before got the word of the revival of the monster later, which was fortunate for her. Breathing heavily, she fell to the grassy swamp from the duckboards, letting the small monster in the water, because she knew they had to live in the water before they learned to fly. A crocodile watched the occasion nearby, but it didnít attack the woman, because it thought the woman its friend. Now the woman had to get away and live her life alone.She lifted her head from the long grass. She could hear the men shout and see their lanterns in the darkness. While she was thinking where she could run to, she felt a presence behind her. Startled, she looked back and saw a great, black horse with a man on its black, clad in black. The man had a large rimmed hat and he was staring at her. He descended his horse and walked to her. He saw the crocodile beside her, and the small monster that was swimming deeper into the swamp. He lifted his gaze on the woman, then to the torches and the men that were shouting something about a devilís child. After observing for a while, the man took the scared †woman in his arms and ran back to his horse. The nearby pursuers heard the neighing of the horse and ran toward them. The rider and the woman escaped the place while pitchforks and torches were thrown after them.Then the dream moved forward in time.The woman and the rider hid behind a tree, while men with torches were moving nearby. The woman had to go to the village to get something. Some time must have passed, because the rider and the woman knew each other quite well.
While observing the pursuers from behind the tree, the riderís gaze turned to the womanís neck. To his eyes and ears, the womanís neck seemed irresistible. The vein on her neck became visible. He heard how her blood was running in her veins. For a while, he could only hear nothing else but her pulse and blood stream. He closed in on her neck, opening his lips and revealing his fangs. But luckily, the woman said something to the rider, helping him get rid of his bloodlust. He held his face and staggered away from her. The woman asked what was wrong, trying to approach him. The man flailed his arm at her and told her to stay away from him. He got on his horse and rode away quickly, leaving the woman shouting for his name,ìD!!î
Otsikkokin unohtui
Missä enkelit?
15.10.2013 18:04
She didnít get far though. Muddy streets and a white dress didnít help her escape. She fell back first on the street, holding the monster in her arms. The men caught up with her and surrounded her. While she was holding the monster, one of the men grinned and pressed his foot against the back of the monster that was lying against her chest. He started to shift his weight on the foot, trying to snap the monsterís spine. The woman yelled at them that they shouldnít do it, but the creatureís spine snapped while she was holding it. She was in agony both for the monster and herself.The men decided to spare the woman, since her mother had pleaded them so. But only a moment later, when the men with their weapons and torches had left the place, the mother saw that her greatest fear had come true. The young woman had got up and held the monsterís body in her arms, restoring its life. She truly was a witch. The woman pleaded her mother to leave the monster be, so that she wouldnít lose her child as she had lost her husband. She apologized to her mother again, saying she was grateful for saving her. She ran away in the alleys again, while people were watching, horrified. Now the hunt was not only for the monster, but for the witch as well.
The woman ran away from the village along the duckboards. The men who had pursued her before got the word of the revival of the monster later, which was fortunate for her. Breathing heavily, she fell to the grassy swamp from the duckboards, letting the small monster in the water, because she knew they had to live in the water before they learned to fly. A crocodile watched the occasion nearby, but it didnít attack the woman, because it thought the woman its friend. Now the woman had to get away and live her life alone.She lifted her head from the long grass. She could hear the men shout and see their lanterns in the darkness. While she was thinking where she could run to, she felt a presence behind her. Startled, she looked back and saw a great, black horse with a man on its black, clad in black. The man had a large rimmed hat and he was staring at her. He descended his horse and walked to her. He saw the crocodile beside her, and the small monster that was swimming deeper into the swamp. He lifted his gaze on the woman, then to the torches and the men that were shouting something about a devilís child. After observing for a while, the man took the scared †woman in his arms and ran back to his horse. The nearby pursuers heard the neighing of the horse and ran toward them. The rider and the woman escaped the place while pitchforks and torches were thrown after them.Then the dream moved forward in time.The woman and the rider hid behind a tree, while men with torches were moving nearby. The woman had to go to the village to get something. Some time must have passed, because the rider and the woman knew each other quite well.
While observing the pursuers from behind the tree, the riderís gaze turned to the womanís neck. To his eyes and ears, the womanís neck seemed irresistible. The vein on her neck became visible. He heard how her blood was running in her veins. For a while, he could only hear nothing else but her pulse and blood stream. He closed in on her neck, opening his lips and revealing his fangs. But luckily, the woman said something to the rider, helping him get rid of his bloodlust. He held his face and staggered away from her. The woman asked what was wrong, trying to approach him. The man flailed his arm at her and told her to stay away from him. He got on his horse and rode away quickly, leaving the woman shouting for his name,ìD!!î
Otsikkokin unohtui
Missä enkelit?
15.10.2013 18:04
She lifted her head from the long grass. She could hear the men shout and see their lanterns in the darkness. While she was thinking where she could run to, she felt a presence behind her. Startled, she looked back and saw a great, black horse with a man on its black, clad in black. The man had a large rimmed hat and he was staring at her. He descended his horse and walked to her. He saw the crocodile beside her, and the small monster that was swimming deeper into the swamp. He lifted his gaze on the woman, then to the torches and the men that were shouting something about a devilís child. After observing for a while, the man took the scared †woman in his arms and ran back to his horse. The nearby pursuers heard the neighing of the horse and ran toward them. The rider and the woman escaped the place while pitchforks and torches were thrown after them.Then the dream moved forward in time.The woman and the rider hid behind a tree, while men with torches were moving nearby. The woman had to go to the village to get something. Some time must have passed, because the rider and the woman knew each other quite well.
While observing the pursuers from behind the tree, the riderís gaze turned to the womanís neck. To his eyes and ears, the womanís neck seemed irresistible. The vein on her neck became visible. He heard how her blood was running in her veins. For a while, he could only hear nothing else but her pulse and blood stream. He closed in on her neck, opening his lips and revealing his fangs. But luckily, the woman said something to the rider, helping him get rid of his bloodlust. He held his face and staggered away from her. The woman asked what was wrong, trying to approach him. The man flailed his arm at her and told her to stay away from him. He got on his horse and rode away quickly, leaving the woman shouting for his name,ìD!!î
Otsikkokin unohtui
Missä enkelit?
15.10.2013 18:04
The woman and the rider hid behind a tree, while men with torches were moving nearby. The woman had to go to the village to get something. Some time must have passed, because the rider and the woman knew each other quite well.
While observing the pursuers from behind the tree, the riderís gaze turned to the womanís neck. To his eyes and ears, the womanís neck seemed irresistible. The vein on her neck became visible. He heard how her blood was running in her veins. For a while, he could only hear nothing else but her pulse and blood stream. He closed in on her neck, opening his lips and revealing his fangs. But luckily, the woman said something to the rider, helping him get rid of his bloodlust. He held his face and staggered away from her. The woman asked what was wrong, trying to approach him. The man flailed his arm at her and told her to stay away from him. He got on his horse and rode away quickly, leaving the woman shouting for his name,ìD!!î
Otsikkokin unohtui
Missä enkelit?
15.10.2013 18:04
Otsikkokin unohtui
Missä enkelit?
15.10.2013 18:04
15.10.2013 18:03
Minun pitäis olla just nyt kuorossa laulamassa mutta minä en kykene edes liikkumaan, tyttökin sanoi ettei me voida sinne harkkoihin mennä kun sitten tulee sossut ja lastensuojelu ja monta eläinlääkäriä ja ne lopettaa kaikki...Pitäiskö laittaa kädet ristiin ja kiittää tästä varjeluksesta. En just nyt osaa edes itkeä... ei tule kyyneleitä, sydän lyö miten sattuu ja on aivan helvetin paha olla... enkeleitä onko heitä vai vaan piruja ja perkeleitä...
Oulustahan ne jo laittovat viikatemiehen. Kyllä on kyläläisillä hoppu ja tuli perseessä päästä minusta eroon. Vihdoin kun olis ollut kaikki muuten hyvin. Syököön naapurit ne heinäpaalit mitkä olen varannut ja ostanut. Sairasta touhua. Pakkohan täältä on lähteä kun roviota jo sytyttävät...mutta ystäviä... onko niitä...?
Tämä kuva uudestaan. Viimeksi julkaisin vuosi sitten.
Ajojahti senkun kovenee
Päivän ilosanoma
15.10.2013 17:31
Anu Elovaara, sama julkaistu facebookissa
noin minuutti sittenKiitos vaan sinulle joka järjestit tämän. Tai teille... Hevoseni syövät 4 pyöröpaalia viikossa kun nyt sitä heinää on. Kesti aikansa ennen kuin löytyi ihminen jolle raha kelpasi ja minulle myytiin hyvää tämänvuotista heinää. Kiitos hänelle. Aikaisempiin kyselyihini vastattiin että "sinulle minä en myy heinää."
Olen ollut kuukauden sairaslomalla kun varvasluu meni hevosen kanssa poikki. Onneksi on ollut lomittaja kun en voinut paljon jalalla astua.
Olen todella järkyttynyt asiasta! Olen ollut kuukauden kotona. Nähnyt painajaisia. Pelännyt joka hetki että jotain hirveää tapahtuu. Nyt olen oppinut sen että hymyilevät kasvot eivät ole vilpittömät.
Olin jo tehnyt suuren päätöksen että kokeilen siipiäni ja lähden sinne minne unelmat kantavat. Kirjoitin sen tänne. Ilmiantaja ei viivytellyt kaukaa! Laittoi heti tiedon eteenpäin! Enkö minä todellakaan saa lähteä täältä rauhassa kun nyt vihdoin pääsette minusta eroon! Te kyläläiset ja lähistön asukkaat ja sievästi hymyilevät vihamiehet! Antakaa minulle rauha että ehdin edes pakkaamaan vai enkö minä todellakaan saa lähteä rauhassa? Nyt hevosilla on varattuna talveksi riittävästi ruokaa mutta teurasauton soitan. Jääköön muistuttamaan paalit pihaan että ruokaa oli. Sinä kyylä joka tämän järjestit olit todella sukkela! Lapset lähtivät kouluun 8.30 ja tulivat 12.00. Ruokin hevoset ja vuohet ulos 07.00-7.30. Hyvä ilma. Pari karkulaista jätin aamuksi talliin. Minulla oli kiire hoitamaan virastoon asioita. Pankissakin piti käydä. Empäs tiennyt että sillä aikaa kotiini isketään! Hyvin oli tiedossa etten ole täällä!
Sitten seurasi itkua kun tyttö löysi postilaatikkoon jätetyn käsin kirjoitetun ruttuisen lapun jonka julkaisen nyt tässä. Kiitos ja näkemiin Haapajärvi, eiköhän minulle ja lapsilleni ole jo tarpeeksi kiusaa tehty joten antakaa meidän muuttaa rauhassa.
PVM 15.10.2013HEI ANU!KƒVIN SERINA MALBERGIN PYYNN÷STƒ JA HƒNEN KANSSAAN TEKEMƒSSƒ ELƒINSUOJELULAIN 39PYKƒLƒN MUKAISEN UUSINTATARKASTUKSEN SEN SELVITTƒMISEKSI OLIKO MALMBERGIN 3.9.2013 ANTAMAN PƒƒT÷KSEN MUKAISIA MƒƒRƒYKSIƒ NOUDATETTU (PƒƒT÷SNRO 25/2013 DNO 13/13).ETSIMME SINUA TALLISTA JA RANNALLA OLEVASTA M÷KISTƒ, MUTTA EMME K÷YTƒNEET SINUA.
TARKASTIMME ULKONA OLEVAT ELƒIMET JA KƒVIMMETALLISSA, JOKA OLI AUKI
KƒVIN SERINA MALBERGIN PYYNN÷STƒ JA HƒNEN KANSSAAN TEKEMƒSSƒ ELƒINSUOJELULAIN 39PYKƒLƒN MUKAISEN UUSINTATARKASTUKSEN SEN SELVITTƒMISEKSI OLIKO MALMBERGIN 3.9.2013 ANTAMAN PƒƒT÷KSEN MUKAISIA MƒƒRƒYKSIƒ NOUDATETTU (PƒƒT÷SNRO 25/2013 DNO 13/13).ETSIMME SINUA TALLISTA JA RANNALLA OLEVASTA M÷KISTƒ, MUTTA EMME K÷YTƒNEET SINUA.
TARKASTIMME ULKONA OLEVAT ELƒIMET JA KƒVIMMETALLISSA, JOKA OLI AUKI
OTA VƒLITT÷MƒSTI YHTEYTTƒ MINUUN 15 TAI 16.102013 SOITTAMALLA P.0295017579 TAI0400 526213 TAI hanna.lounela@avi.fi
ALUEHALLINTOVIRASTO HARKITSEE KIIREELLISIIN TOIMENPITEISIIN RYHTYMISTƒ ERITYISESTI ELƒINTEN LAIHUUDEN VUOKSI JA SIKSI ETTƒ KAIKILLA ELƒIMILLƒ EI OLE ASIANMUKAISTA PITOPAIKKAA.T.HANNA LOUNELA
LƒƒNINELƒINLƒƒKƒRI
Unelmointi tekee kipeää
Dreaming hurts
14.10.2013 18:42
Olen liian kauan unelmoinut
ja uskaltanut yrittää
Olen pettynyt
pysähtynyt hengästyneenä
myöhästynyt unelma nimisestä junasta
Olen aliarvioinut itseni ja omat voimavarani
Minulla on suuri sydän
Sitä en anna pois
en anna tietotaitoa rakastaa
vaikka se joskus sattuu
tekee kipeää
I've dreamed about for too long
and dare to try to
I'm disappointed
stopped short of breath
The late train named the dream
I underestimated myself and our own resources
I have a big heart
I do not give it away
I do not give the know-how to love
even though it sometimes happens
it hurts
Hello friend! Kisses for you!
14.10.2013 12:22
14.10.2013 12:19
14.10.2013 12:17
Ystävälleni joka on kannustanut minua!
Lähetän sinulle vielä kerran terveiset ja kiitokseksi lentosuukon! Kiitos! Sinä annoit minulle rohkeutta tehdä tärkeitä päätöksiä! Nyt vihdoinkin olen vapaa ja kokeilen miten lennän minun omilla siivillä! Täällä ei ole minulla mitään minkä vuoksi jäisin joten maailma kutsuu!My friend who has encouraged me!I'll send you one more time kiss greetings and praise! Thank you! You gave me the courage to make important decisions! Now at last I am free and I'll try me fly with my own wings! Here, I do not have anything which is why I stay so the world is calling!
13.10.2013 21:47
I'll send you one more time kiss greetings and praise! Thank you! You gave me the courage to make important decisions! Now at last I am free and I'll try me fly with my own wings! Here, I do not have anything which is why I stay so the world is calling!
13.10.2013 21:47
Minä olen kuin sammunut tähti ilman rakkautta, I am like a star off without love
13.10.2013 16:16
Kadonnut ystävä
on kuin sammunut tähti
jos ehtisin nähdä
sen tähdenlennon
niin toivoisin
että ystävyys
olisi ikuista!
Lost a friend
the star is gone
if I had time to see
the shooting star
I would wish
friendship would last foreverRakkaat siskot ja veljet, Kahvitauko tallihommien ohessa. Lukaisin paikalliset lehdet, Selänne ja Maaselkä. Antoisaa. Juustohöylä huiskii kunnan taloudessa säästösyistä. Katuvaloja ei jatkossa enää pidetä päällä... paitsi että ne ovat monta kertaa kesällä palaneet ympäri vuorokauden! Syksy ja pimeä ovat hyvä aika kaamokseen, saa sitten hiipparikin työrauhan eikä valo häikäise.
Olen kahdeksan vuotta seurannut tätä hölmölän hommaa. Minua ei vielä ole poltettu înoitaroviollaî vaikka vähän erikoinen tavallisten kunnon kansalaisten makuun olenkin. Minut on varustettu suurella sydämellä ja laajalla tunneskaalalla.
Nyt on jotenkin tullut mitta täyteen. Miksi minä lyön îpäätäni seinäänî kun voin tehdä paljon muutakin. ƒitini kuoli 54-vuotiaana kahden viikon varoajalla syöpään, rauha hänen sielulleen. Minä olen nyt 42-vuotias ja minulla on sydämessäni kalenteri joka pakottaa toimimaan sillä niin monta asiaa pitää vielä ehtiä!
Elämä on luopumista. Se on luopumista monesta asiasta ja monessa mielessä. Luopuminen voi olla pitkästäs uhteesta luopumista, avioliitosta irti päästämistä. Luovutaan kyläkouluista, vammaisen lapsen hoitopaikasta, juoksevasta vedestä, tupakasta, pesukoneesta, ihmisarvosta, ystävistä! Luopuminen voi olla hyvin moniselitteistä ja vaikeaa mutta mahdollisuus uuden alkuun. Mutta unelmista, niistä minä en luovu!
îOkayî sanois tähän amerikkalainen ystäväni. Olen tuntenut hänet jonkin aikaa ja hän on suurieleiseen ja mahtipontiseen amerikkalaiseen kirjoitustyyliinsä saanut minut näkemään monta asiaa uusin unelmoivin silmin. Eihän me suomalaiset osata kertoa tunteistamme, ehkä kerran alttarilla rakastetaan ja se on sitten siinä. Muutaman kerran rakastumisen ja rakkaudesta luopumisen jälkeen olen tunteellisen kuolemani hetkellä huutanut suureen ääneen etten ikinä enää rakasta! En ketään! Rakkaus on kuitenkin niin ihmeellistä. Se on kuin feeniks-lintu joka nousee kerta toisensa jälkeen uudestaan tuhkasta, rakastuminen on sellaista, se hivelee joka puolelta päästä varpaisiin ja treenaa kipristellen myös vatsalihaksia.
Eihän me täällä olevaisten maailmassa tiedetä mikä on totta ja mikä satua ja mitkä asiat kestävät ja kantavat mutta pienikin läheisyys ja kauniit sanat voivat palauttaa uskon siihen että jotain on olemassa jotain suurempaa ja minulla on mahdollisuus siihen.
Written in the stars, tähtiin kirjoitettu
13.10.2013 11:25
Written in the stars, tähtiin kirjoitettu
13.10.2013 11:25
Love is
written in the stars
word
It is the idea of image
Love is
the key to happiness
tomorrow
when there is
no more words
Rakkaus on
tähtiin kirjoitettu
sana
Se on ajatus
mielikuva
Rakkaus on
onnen avain
huomiseen
Silloin kun muuta
sanottavaa ei ole
Small words the feelings, pieniä sanoja tunteista
12.10.2013 11:24
Minun blogi on tunteiden ja haaveiden tyhjiökaivo.
Se on kuin täyteen kirjoitettu kuilu,
graffiteja ja muuta elämän makuista sanottavaa...
My blog is the emotions
and dreams vacuum wells.
It's like a full written in the gap,
graffiti and other life-tasting to say ...
12.10.2013 08:23
En jaksa valehdella
etten tunne mitään
Rakastuminen teki kipeää
ja rakkauden yllättävä kuolema
poltti minulta haaveiden siivet
Ei se haittaa
Kasvatan uudet unelmat
ja lakaisen sydämeni sirpaleet
piiloon maton alle.
I can not lie
I did not feel anything
Falling in love
was painful
and love's sudden death
burned me wings to dreams
Never mind
I breed new dreams
and sweep the fragments of my heart
hidden under the carpet.Mistä sitä tietää
mikä on rakkautta
ja mikä on kielellä kääntämistä
kauniita sanoja ilman takuuta
tunteiden konkurssi odottaa horisontissa
nopeammin kuin arvaanHow to know what is love
and what is the language of the translation
beautiful words without warranty
emotional bankruptcy waiting on the horizon
faster than a guessSydän on kuin lompakko
Joskus se on apposen auki
toisinaan kiinni
ja joskus
se on kiinni
hylätty tyhjyyden vuoksi
ilman rakkauttaThe heart is like a wallet
Sometimes, it is wide open
sometimes caught
and sometimes,
it is closed
abandoned because of the emptiness
without loveTuntuu siltä
kuin sydämeni olisi kuoriutunut
ulos saippuakuplan kaltaisesta pallosta
Siihen asti herkkä
särkymätön
tuulen mukana kulkeva
paljas ja läpinäkyvä
Sydän on sellainen
helposti tunnistettavaIt seems like the
as if my heart would have hatched
out of the soap bubble-like sphere
Until then, sensitive
unbreakable
running with the wind
bare and transparent
The heart is a easily recognizableHaluaisin löytää rakkauden
miehen jonka kanssa
painautua pimeää vasten
kulkea huomiseen
Minun ei tarvitse kulkea edellä
voin kulkea perässä
tasavertaisena
tietäen että olen turvassaI would like to find love
the man whom
nestle against the dark,
walk together tomorrow
I do not need to go above
I walk in behind
I'm an equal
knowing that I'm safe
Autumn heart, syksyn sydän
11.10.2013 14:03
mikä on rakkautta
ja mikä on kielellä kääntämistä
kauniita sanoja ilman takuuta
tunteiden konkurssi odottaa horisontissa
nopeammin kuin arvaan
How to know what is love
and what is the language of the translation
beautiful words without warranty
emotional bankruptcy waiting on the horizon
faster than a guessSydän on kuin lompakko
Joskus se on apposen auki
toisinaan kiinni
ja joskus
se on kiinni
hylätty tyhjyyden vuoksi
ilman rakkauttaThe heart is like a wallet
Sometimes, it is wide open
sometimes caught
and sometimes,
it is closed
abandoned because of the emptiness
without loveTuntuu siltä
kuin sydämeni olisi kuoriutunut
ulos saippuakuplan kaltaisesta pallosta
Siihen asti herkkä
särkymätön
tuulen mukana kulkeva
paljas ja läpinäkyvä
Sydän on sellainen
helposti tunnistettavaIt seems like the
as if my heart would have hatched
out of the soap bubble-like sphere
Until then, sensitive
unbreakable
running with the wind
bare and transparent
The heart is a easily recognizableHaluaisin löytää rakkauden
miehen jonka kanssa
painautua pimeää vasten
kulkea huomiseen
Minun ei tarvitse kulkea edellä
voin kulkea perässä
tasavertaisena
tietäen että olen turvassaI would like to find love
the man whom
nestle against the dark,
walk together tomorrow
I do not need to go above
I walk in behind
I'm an equal
knowing that I'm safe
Autumn heart, syksyn sydän
11.10.2013 14:03
Joskus se on apposen auki
toisinaan kiinni
ja joskus
se on kiinni
hylätty tyhjyyden vuoksi
ilman rakkautta
The heart is like a wallet
Sometimes, it is wide open
sometimes caught
and sometimes,
it is closed
abandoned because of the emptiness
without loveTuntuu siltä
kuin sydämeni olisi kuoriutunut
ulos saippuakuplan kaltaisesta pallosta
Siihen asti herkkä
särkymätön
tuulen mukana kulkeva
paljas ja läpinäkyvä
Sydän on sellainen
helposti tunnistettavaIt seems like the
as if my heart would have hatched
out of the soap bubble-like sphere
Until then, sensitive
unbreakable
running with the wind
bare and transparent
The heart is a easily recognizableHaluaisin löytää rakkauden
miehen jonka kanssa
painautua pimeää vasten
kulkea huomiseen
Minun ei tarvitse kulkea edellä
voin kulkea perässä
tasavertaisena
tietäen että olen turvassaI would like to find love
the man whom
nestle against the dark,
walk together tomorrow
I do not need to go above
I walk in behind
I'm an equal
knowing that I'm safe
Autumn heart, syksyn sydän
11.10.2013 14:03
kuin sydämeni olisi kuoriutunut
ulos saippuakuplan kaltaisesta pallosta
Siihen asti herkkä
särkymätön
tuulen mukana kulkeva
paljas ja läpinäkyvä
Sydän on sellainen
helposti tunnistettava
It seems like the
as if my heart would have hatched
out of the soap bubble-like sphere
Until then, sensitive
unbreakable
running with the wind
bare and transparent
The heart is a easily recognizableHaluaisin löytää rakkauden
miehen jonka kanssa
painautua pimeää vasten
kulkea huomiseen
Minun ei tarvitse kulkea edellä
voin kulkea perässä
tasavertaisena
tietäen että olen turvassaI would like to find love
the man whom
nestle against the dark,
walk together tomorrow
I do not need to go above
I walk in behind
I'm an equal
knowing that I'm safe
Autumn heart, syksyn sydän
11.10.2013 14:03
miehen jonka kanssa
painautua pimeää vasten
kulkea huomiseen
Minun ei tarvitse kulkea edellä
voin kulkea perässä
tasavertaisena
tietäen että olen turvassa
I would like to find love
the man whom
nestle against the dark,
walk together tomorrow
I do not need to go above
I walk in behind
I'm an equal
knowing that I'm safe
Autumn heart, syksyn sydän
11.10.2013 14:03
I feel rich. I have yet another experience poorer.
Tunnen itseni rikkaaksi. Olen taas yhtä kokemusta köyhempi.
broken heart rattles
särkynyt sydän helisee
10.10.2013 23:52
10.10.2013 23:08
Särkynyt sydän helisee lattialla
en tiedä haluanko
enää korjata sitä
surun murtamaa sydäntä
on vaikea korjata
joitakin palasia jää aina hukkaan
A broken heart rattles on the floor
I do not know if I want
longer to fix it
grief-stricken heart
it is difficult to fix
some bits and pieces
will always be wastedbroken hearts
should not be picked.
Their novelty quickly fade awaySärkyneitä sydämiä
ei kannata keräillä.
Niiden uutuudenviehätys haihtuu nopeasti
should not be picked.
Their novelty quickly fade away
Särkyneitä sydämiä
ei kannata keräillä.
Niiden uutuudenviehätys haihtuu nopeasti
In my dreams I had a moment on the altar
Falling in love at the starting line
Before I could move and live in
I was already at the finish
The performance is not accepted
it was rejected.
The altar was left to sleep
in reality
there is only loneliness.
Unelmissani olin hetken alttarilla
Rakastumisen lähtöviivalla
Ennen kuin ehdin liikkua ja elää olin jo maalissa
Suoritustani ei hyväksytty se hylättiin.
Alttari jäi uneen
todellisuudessa
on vain yksinäisyysThe heart is impossibly clogged
when it is full of love
Loneliness is a wall
loveless life causes infarction
Injured and I can no longer love.Sydän on mahdottoman tukossa
silloin kun se on täynnä rakkautta
Yksinäisyys on seinä
rakkaudeton elämä aiheuttaa infarktin
Vammaudun enkä enää voi rakastaa.
love detour
10.10.2013 08:54
when it is full of love
Loneliness is a wall
loveless life causes infarction
Injured and I can no longer love.
Sydän on mahdottoman tukossa
silloin kun se on täynnä rakkautta
Yksinäisyys on seinä
rakkaudeton elämä aiheuttaa infarktin
Vammaudun enkä enää voi rakastaa.
love detour
10.10.2013 08:54
10.10.2013 08:28
A heart to transport me to a detour along the
always the same as the point of
Love is getting lost
back to the source of the wishes of
You are my only love
I hope that you love me
for the rest of life
Sydän kuljettaa minut kiertotietä pit kin
aina samaan alkupisteeseen
Rakkaus on eksyminen
takaisin toiveiden alkulähteelle
Minun ainoa rakkauteni
toivon että rakkaus kestää lopun elämän
This image is a heart gift to me
9.10.2013 06:40
8.10.2013 18:53
Treat me well, kohtele minua hyvin
8.10.2013 11:15
Rakkaus on kiertorata
Minä olen napa
sinä olet planeetta
ja minä sinun vetovoimasi
Love is in orbit
I am a pole
you are the planet
and I will be the attractionElämä on kaiku
joka vastaa minulle
kun huudan sille.
Se ei jätä minua yksin
Välillä elämä on
kuin lasinen seinä
sen läpi ei pääse
näen vain itseni
ja kysyn minulta
mikä on seuraava kulkureitti
mihin suuntaan voin kompastua...Life is an echo
who is responsible for me
I cry out for it.
It does not leave me alone
At times, life is
the glass wall
not access through its
I can only see myself
and ask me
what is the next route
which way do I stumble ÖRakkaani, minä olen kirjoittanut tuhansia runoja
sovittanut tunteisiin sanat
juurruttanut sydämeesi minut
ja antanut sinulle elämäni
ja runoniKohtele minua hyvin
älä pudota
vanhat sirpaleet eivät kestä
enempää kolhuja
Tämä rakkaus on kaikki kaikessa
mitä minä tarvitsenBeloved, I have written thousands of poems
tested emotional words
instilled in me in your heart
and given you my life
and my poetryTreat me well
do not drop
old fragments do not last
more bumps
This love is everything
what I needEn huijaa itseäni sillä että olen rakastunut
Kaikki muu on toisarvoista
silloin kun sydämen täyttää vain rakkausI do not fool myself because I'm in love
Everything else is secondary
when the heart meets only love
8.10.2013 10:05
joka vastaa minulle
kun huudan sille.
Se ei jätä minua yksin
Välillä elämä on
kuin lasinen seinä
sen läpi ei pääse
näen vain itseni
ja kysyn minulta
mikä on seuraava kulkureitti
mihin suuntaan voin kompastua...
Life is an echo
who is responsible for me
I cry out for it.
It does not leave me alone
At times, life is
the glass wall
not access through its
I can only see myself
and ask me
what is the next route
which way do I stumble ÖRakkaani, minä olen kirjoittanut tuhansia runoja
sovittanut tunteisiin sanat
juurruttanut sydämeesi minut
ja antanut sinulle elämäni
ja runoniKohtele minua hyvin
älä pudota
vanhat sirpaleet eivät kestä
enempää kolhuja
Tämä rakkaus on kaikki kaikessa
mitä minä tarvitsenBeloved, I have written thousands of poems
tested emotional words
instilled in me in your heart
and given you my life
and my poetryTreat me well
do not drop
old fragments do not last
more bumps
This love is everything
what I needEn huijaa itseäni sillä että olen rakastunut
Kaikki muu on toisarvoista
silloin kun sydämen täyttää vain rakkausI do not fool myself because I'm in love
Everything else is secondary
when the heart meets only love
8.10.2013 10:05
sovittanut tunteisiin sanat
juurruttanut sydämeesi minut
ja antanut sinulle elämäni
ja runoni
Kohtele minua hyvin
älä pudota
vanhat sirpaleet eivät kestä
enempää kolhuja
Tämä rakkaus on kaikki kaikessa
mitä minä tarvitsenBeloved, I have written thousands of poems
tested emotional words
instilled in me in your heart
and given you my life
and my poetryTreat me well
do not drop
old fragments do not last
more bumps
This love is everything
what I needEn huijaa itseäni sillä että olen rakastunut
Kaikki muu on toisarvoista
silloin kun sydämen täyttää vain rakkausI do not fool myself because I'm in love
Everything else is secondary
when the heart meets only love
8.10.2013 10:05
tested emotional words
instilled in me in your heart
and given you my life
and my poetry
Treat me well
do not drop
old fragments do not last
more bumps
This love is everything
what I needEn huijaa itseäni sillä että olen rakastunut
Kaikki muu on toisarvoista
silloin kun sydämen täyttää vain rakkausI do not fool myself because I'm in love
Everything else is secondary
when the heart meets only love
8.10.2013 10:05
Kaikki muu on toisarvoista
silloin kun sydämen täyttää vain rakkaus
I do not fool myself because I'm in love
Everything else is secondary
when the heart meets only love
8.10.2013 10:05
Nopeita käänteitä
8.10.2013 07:00
Yksi ystäväni soitti eilen että tiesinkö että pantasusi oli ollut ihan tässä kylällä lähellä kotiani edellisen vuorokauden aikana. Viime yöksi otin kaikki kotieläimet sisälle. Koirat jäivät ulos.Ne ulvoivat komeasti edellisenä yönä joten kehoitin niitä laulamaan armonvirren jos susi ilmestyy niin että emäntä herää puolustamaan. Edellisenä yönä koirat ulvoivat sillä tavalla etten ole koskaan aikaisemmin kuullut ja heräsin siihen kun yksi niistä surullisesti veti soolon "voi voi voi voi...!"
Lauantaina hymy oli niin herkässä ettei sitä ollut kun uskollinen Mersu jätti meidät Lidlin pihaan ja kotimatkaa noin 30 kilometriä! Silloin kun auto hajoaa aika pysähtyy eikä yhtäkkiä ole enää kiire mihinkään. Tuula Amberla lauloi näin " Auto sammui maantienlaitaan keskelle korpisuoraa, tuulilasiin sade rummuttaa. Täytyy tästä liftata huoltoaseman suuntaan. Odotella hetki jos sade lakkaa.(kertsi) Auto sammui maantien laitaan keskelle korpisuoraa, se on kuin kuolema joka tarttuu hetkeks mielen arkipaitaan, ja se sanoo että terve vaan, me vielä joskus kohdataan ja kokoukset sujuu hyvin myös ilman sinua."
Seuraava siirto
7.10.2013 16:42
Rakkaus on kuin hämähäkinverkko
elämä kuin tuuli
molemmat katoavat yhtä nopeasti
Sydän on kuin
aisakello ilman tiukua
sydän ilman vastarakkauttavalmiimmaksi en voi tulla koskaan
huomaamaan
että olen aina väärässä
Olen huono pelaamaan tätä rakkauden shakkia
seuraava siirto on minulle mahdoton yhtälömore complete
I can never be find
I'm always wrong
I have a bad love
to play this game of chess
the next move for me is an impossible equation
huomaamaan
että olen aina väärässä
Olen huono pelaamaan tätä rakkauden shakkia
seuraava siirto on minulle mahdoton yhtälö
more complete
I can never be find
I'm always wrong
I have a bad love
to play this game of chess
the next move for me is an impossible equation
Haasteellinen rakkaus
7.10.2013 16:28
Rakkaat siskot ja veljet! Elämä on ihmeellistä mutta sen käsikirjoitusta on joskus vaikeaa ymmärtää. Rakkaus on oikeastaan kaikkein haasteellisin sana silloin kun puhutaan miehen ja naisen välisestä rakkaudesta. Jos rakkaus olisi vain puhtaasti rakkautta eikä siihen sotkettaisi rahalla pelaamista niin silloin säännöt olisivat yksinkertaisemmat. Kysynkin teiltä rakkaat siskot ja veljet, jos joku teistä tietää vastauksen niin kertokaa se minulle, please.
Saatuani viestin mysteeriseltä mieheltä aloin ajatella että ehkä tämä on nyt sitten se juttu, se totaalinen rakkaus joka vie kerrasta jalat alta. Valtavasti kauniita sanoja ja riittämättömän paljon rakkautta... koko ajan haluaa vain lisää lisää lisää! Kukaan ei ole koskaan puhunut Darlingille niin kauniisti ja rakkautta viivytellen. Olen ylittänyt itseni ja kirjoittanut englanniksi ja puhunutkin miehen kanssa. Pieni piru istuu olkapäälläni ja kuiskii korvaani îanna mennä polta rahaa tee kaikkesi että tämä rakkaus säilyy!î Mutta samaan aikaan toisella olkapäälläni istuu pieni rauhallinen tyynikatseinen enkeli joka hyvin hartaasti vain ilmoittaa minulle että îjäitä hattuun Darling, nähdäksesi kaiken sinun täytyy nähdä enemmänî.
Rakastuminen on yhtä herkkää kuin lämmittäisi maitoa kattilassa. Kuohahtaa helposti yli, kuumuu liikaa ja palaa nopeasti pohjaan. tunteet ja maito on siirrettävä syrjään tarpeen niin vaatiessa.
Kun joku erehtyy sanomaan minulle että "rakastan sinua" kysyn häneltä heti että onko hän hullu vai sokea vai kenties vain huijari. Rakkaudella ja narulla kuivuvalla pyykillä on yksi yhteinen piirre - aika haalistaa ja kaikki ei kestä päivänvaloa.Rakastunut on kuin leikkoruusu. Hehku kestää hetken verran. Kun kuihtuminen alkaa niin aikaa ei saa millään jatkumaan vaikka kuinka yrittää juurruttaa onnen hetken arkiseen elämään.Elämä on ylä ja alamäkeä. Joskus toivoo että juuttuisi sinne huipulle ennen kuin alkaa seuraavan kerran alamäki. Olisi hetki aikaa hengähtää ja katsella maisemia, muistoja ja tulevia haaveita.
Drying love and in Finnish Kuivuva rakkaus
7.10.2013 16:16
Elämä on ylä ja alamäkeä. Joskus toivoo että juuttuisi sinne huipulle ennen kuin alkaa seuraavan kerran alamäki. Olisi hetki aikaa hengähtää ja katsella maisemia, muistoja ja tulevia haaveita.
Drying love and in Finnish Kuivuva rakkaus
7.10.2013 16:16
Kun joku erehtyy sanomaan minulle että "rakastan sinua" kysyn häneltä heti että onko hän hullu vai sokea vai kenties vain huijari. Rakkaudella ja narulla kuivuvalla pyykillä on yksi yhteinen piirre - aika haalistaa ja kaikki ei kestä päivänvaloa.
The same in English
When someone is mistaken to say that to me, "I love you" as soon as I ask him whether he crazy or blind, or perhaps just a cheater. Love and a clothesline with laundry to dry is one thing in common - all the time to fade and can not stand the light of day.
Saita rakkaus, stingy love
6.10.2013 20:33
Rakastunut ihminen
on säälittävä
jos joutuu kerjäämään
saadakseen vastarakkautta
Hyvä rakkaus
Rakkaus on ilmaista
mutta antaa takaisin
monin verroin enemmän
Yksipuolinen rakkaus on
erityisen kallista
sillä korko tulee lopulta
rakastuneen maksettavaksi.
in love with a man
is pathetic
if you have to beg
get your love back
good love
Love is free
but to give back to
immeasurably more
One-sided love is
particularly expensive
as the interest rate
will eventually
fallen in love with for payment.
ƒlykästä sanottavaa
6.10.2013 19:00
Rakkaus ja villasukat, yhteistä on että molemmat lämmittää. Tyyli vaihtelee miten rakastaa tai neuloo villasukkia. RAkkauden korjaaminen on värikästä kuten villasukkien parsiminen. Tekemisen laadusta riippuu kuinka hyvin lämpö säilyy niin rakkaudessa kuin villasukissa.
On rikkautta rakastua,
is a richness to fall in love
6.10.2013 13:39
Unessa kiipeän ylös
unelman terävää reunaa kuin pantteri
Vapautan kynteni seuraavaan iskuun
varmasti ja harkiten suuntaan eteenpäin
olen varma itsestäni
kaikki on minulle mahdollista
Kun herään
olo on surullinen
olen kuin tyhjä kulho vailla rakkautta
monta kysymystä on vailla vastausta
enkä auttaa jos menen kokonaan peiton alle
Yritän nukkua vielä hetkenIn the dream, I climb up the
the dream of a sharp edge like a panther
I release my nails for the next impact
definitely and deliberately in the direction of forward
I'm sure of myself
everything is possible for me towhen I wake up
I feel sad
I'm like an empty bowl without love
many questions remain unanswered
I will help if I go completely under the covers
I'm trying to sleep for a while
Aran paikka
6.10.2013 13:27
the dream of a sharp edge like a panther
I release my nails for the next impact
definitely and deliberately in the direction of forward
I'm sure of myself
everything is possible for me to
when I wake up
I feel sad
I'm like an empty bowl without love
many questions remain unanswered
I will help if I go completely under the covers
I'm trying to sleep for a while
Aran paikka
6.10.2013 13:27
6.10.2013 13:27
6.10.2013 13:23
6.10.2013 13:23
6.10.2013 13:23
6.10.2013 13:23
6.10.2013 13:23
6.10.2013 13:23
6.10.2013 13:23
6.10.2013 13:23
Pysähtyminen
3.10.2013 11:42
Elämä on ylä ja alamäkeä. Joskus toivoo että juuttuisi sinne huipulle ennen kuin alkaa seuraavan kerran alamäki. Olisi hetki aikaa hengähtää ja katsella maisemia, muistoja ja tulevia haaveita
Lattian paikka
2.10.2013 06:41
2.10.2013 06:40
2.10.2013 06:39
2.10.2013 06:38
2.10.2013 06:35
2.10.2013 06:32
2.10.2013 06:31
Fall in love with the dark wings, Rakastumisen pimeät siivet
1.10.2013 16:20
The moment of falling in love
I could open my eyes
and to miss that moment
Would I be happier
if I did not live to hear
the falling in love scary rustle of wings
or if I would be happier alone
experience in vacuum
life in a deep pit
Rakastumisen hetkellä
voisin avata silmäni
ja jättää kokematta tuon hetken
Olisinko onnellisempi
jos en eläisi kuulemaan
rakastumisen pelottavan siipien havinan
vai olisinko onnellisempi yksin
kokemus tyhjiössä
elämän syvässä kaivossa
a better place in English ja Suomeksi
1.10.2013 09:37
I have a dream that I could travel somewhere in another country and show my children the world. I would paint the boards and learn about foreign cultures and sends the ends of the earth on my blog stories.
I have a dream that I'd find the love that would take me over as the wind of autumn leaf. I have a few moments to dance in the air with the wind and then it would drop me to the ground calmly and nicely.
I have a dream not to have to worry about anything. In the world there would be no more wars and people would know how to love each other and it would need more anger and resentment. People blind eyes are open, and they would see how beautiful this world can be.
Minulla on unelma että voisin matkustaa jonnekin toiseen maahan ja näyttää lapsilleni maailmaa. Voisin maalata tauluja ja oppia vieraita kulttuureja ja lähettää maailman ääristä blogiini tarinoita.
Minulla on unelma että löytäisin rakkauden joka veisi minut mennessään kuin tuuli syksyisen lehden. Minä tanssisin hetken ilmassa tuulen mukana ja sitten se laskisi minut maahan rauhallisesti ja sievästi.
Minulla on unelma ettei tarvitsisi pelätä mitään. Maailmassa ei olisi enää sotia ja ihmiset osaisivat rakastaa toisiaan eikä täällä olisi enää vihaa ja katkeruutta. Ihmisten sokeat silmät aukeavat ja he näkisivät kuinka kaunis tämä maailma voi olla.
<Takaisin blogiin
<Takaisin blogiin
Lokakuussa 2013
kirjoitetut kommentit:
Darling kirjoitti 31.10.2013 19:01:
La Mer, laitoin tekstiviestinä uuden sarjijsen nimen. Monta kuvaa jo valmiina.
mi..ä se.....pi , sn he.....pi kirjoitti 26.10.2013 21:44:
sorry , tule käymään
Darling kirjoitti 26.10.2013 14:20:
Sarjakuvan paikka-kurssi syntyy mittatilauksena tarpeen mukaan. Mukana kuitenkin aina pilkahdus huumoria, iloa ja rakkautta. Sopii vaikeaankin elämäntilanteeseen. Pidän kurssin pienellekin porukalle
Darling kirjoitti 26.10.2013 13:36:
Rakkaat veljet ja sisaret, teen teillekin enkeleitä pientä korvausta vastaan, laittakaa viestiä myytävät taulut kautta.Lisäksi voin tulla pitämään värikylläisen kurssin halukkaille. Värikästä päivää kaikille!
anna kirjoitti 24.10.2013 08:31:
ihania kuvia
Darling kirjoitti 24.10.2013 00:23:
Hei Koodis, melkein oikein mutta ei ihan, katsopas uudestaan niin ei kuvat ole ihan oikeassa järjestyksessä
Koodimies kirjoitti 21.10.2013 11:20:
Pääsen sorvin ääreen huomenillaksi ja teen tuon korjauksen. Täällä korvessa täytyy säästellä kännykän akkua:)
Darling kirjoitti 20.10.2013 16:18:
Kadonnut ystävä on kuin pudonnut tähti. Ei kerkeä toivoa mitään. Ystävyys ja motiivi kulkevat käsi kädessä. Molemmista saa velvoitteita.
Darling kirjoitti 19.10.2013 08:53:
Hei Koodimies, Hampaanpaikka sarjakuvassa on kaksi ruutua mennyt väärin päin eli ota lasku ja juokse-ruutu on toiseksi viimeinen.
? kirjoitti 14.10.2013 18:04:
Tosi kiva blogi digidaarling!
DD kirjoitti 14.10.2013 16:45:
LaMer, A moment before the morning light blue and mystical than just a vision. Fragile and sensitive moment that will never be forgotten ... Music says it all!
La Mer kirjoitti 14.10.2013 16:39:
"Holy Seremony" I can still remember shy light of the morning and brilliant mood of the session. Thank you for publishing that rare gem of music.
DD kirjoitti 14.10.2013 16:20:
LaMer, my love, kisses for you! Wind gives us wings, and the power of life to carry us in different directions, but the memories are gold!
Darling kirjoitti 13.10.2013 16:39:
Hei Koodimies! Korjaisitko kamalat kirjoitusvirheet tekstistäni. Kirjoitan aina niin nopeasti etten huomaa kaikkia kirjoitusvirheitä ja sitten en saa taaskaan jostain syystä itse korjattua niitä julkaistusta tekstistä. Kiitos jo etukäteen!
Darling kirjoitti 13.10.2013 16:36:
Heipä hei Anna!
anna kirjoitti 10.10.2013 16:10:
heipä hei
Darling kirjoitti 7.10.2013 10:23:
Kiitos, viimeisessä sarjakuvassa "Aran paikka" oli 9 ruutua ja sitten joitakin tekstejä ja kuvia mutta olen oppinut tallettamaan ne aikakansioihin.
Koodimies kirjoitti 7.10.2013 09:43:
ƒlä huolestu suotta, vain pari viimeistä juttua joudut syöttämään uudestaan. Puolenpäivän jälkeen palautuu edellisen backupin tilanne.
Darling kirjoitti 7.10.2013 07:15:
Koodimies huhuu! Nyt tytön blogiinkin oli taas ilmestynyt tekstiä kommenttikenttään. Nyt siellä mainostetaan jotain ihan muuta kuin sopii 10 vuotiaan blogiin!
Darling kirjoitti 6.10.2013 23:16:
Sarjakuvat ja kaikki katos ja kaikki runot ja tekstit! Nyt itkettää!
Darling kirjoitti 6.10.2013 20:50:
Luulin että 7.10 on minun onnen päivä mutta niin kävikin että koko blogi katos tämän kuukauden osalta!
Darling kirjoitti 6.10.2013 16:50:
Huomenna on 7.päivä ja maanantai. Toivottavasti tapahtuu jotain ihmeellistä!
Darling kirjoitti 5.10.2013 09:51:
Kiitos rakas ystäväni suurella sydämellä. Enkeleitä myös sinulle!
Sielunsilmä kirjoitti 5.10.2013 09:29:
Ihana tuo kaleidoskooppi ja kaikki taulusi ja kirjoituksesi. Olet tosi lahjakas Taiteilija suurella Teellä. Toivon runsaasti voimaa ja luottamusta elämääsi..vastoinkäymisten keskelläkin olet vahva ja rohkea ja herkkyydessäsi valloittava. Enkelit ovat ympärilläsi suojelemassa ja auttamassa sinua, uskothan niin ystäväni?
saratsu kirjoitti 4.10.2013 15:20:
Tosi käheetä tekstii(:
Darling kirjoitti 2.10.2013 08:43:
Koodimies, voisitko soittaa minulle tänään aamupäivällä?
Tällä blogisivulla on käyty 3048 kertaa!