Kesäkuussa 2013 kirjoitetut jutut:

Kesäkuun lopun etsinnät

30.06.2013 18:27

Eilen

Pieni opetus kaikille. Kun älypuhelin hajoaa niin siinä voi mennä koko elämä kun kaikki kalenterit, aikataulut ja puhelinnumerot menevät siinä samalla kun ei niitä tietenkään ole missään muualla kuin puhelimen muistissa.

Voi miten sitä voikaan tuntea itsensä tyhmäksi kun Itselläni luki näytelmäplarissa että näinä kolmena perättäisenä päivänä olisi teatteriharkat. Jos on tullut aikataulumuutos josta tiesin niin se oli sitten siinä älykaverissa.

Kolmena päivänä peräkkäin olen ajellut pesueeni kanssa etsimässä teatteriharkkoja tuloksetta. Onko sitten vika minussa, aikataulussa, telepatian puutteessa vai suunnistustaidossa mutta en ole kyllä harjoituksia löytänyt. Puhelin ei toimi. Ei toimi. Ei toimi. Sähköposti on silloin kun nettitikku suvaitsee täällä katvealueella toimia ja sitten me ajellaan ristiin rastiin joka päivä pari tuntia ja ollaan aivan ulalla. Lopuksi poika nukahti ja tyttö lähti kaverin kanssa uimaan. Ajoin kaupan eteen varjoon invapaikalle. Jätin ikkunat auki ja kipaisin nopsaan hakemassa pienelle kylmää juotavaa, joghurttia, jäätelöä ja muuta herkkua ja koko ajn soi takaraivossa että mitäs jos...mutta onneksi R.Kellopäätä ei näkynyt ja kaun katsoin onnellisena nukkuvaa lasta niin totesin että paras käydä yksin hoitamassa pakolliset ruokaostokset.

Myöhemmin illalla.

Tämä hetki. Tämä usvainen yö rankkasateen ja kuuman päivän jäljiltä nostaa pintaa kaikenlaisia tunteita. Olen yli vuoden kirjoittanut tätä hyvin intiimiä ja henkilökohtaista blogia ja luulin että minulla olisi vielä paljon kerrottavaa yhteen toiseen blogiin mutta nyt hämmästyksekseni olen tässä, istun vain hiljaa enkä juuri nyt osaa sanoa yhtään mitään. Tunne on puoleensavetävä. Jään harvoin sanattomaksi.Etsivä löytää myös yksinäisyyden.

Mikään muu

ei ole niin surullista

kuin yksinäisyys

Silloin kun siihen

on pakotettu

sen ollessa

ainoa vaihtoehto.

Tänään sunnuntaina.

Etsivä löytää eli löysin vahingossa matkalla kesäteatteripaikalle yhden teatterilaisen - onneksi! Hän kertoi minulle että vasta huomenna kokoonnutaan taas harjoituksiin. Hienoa! Kerrankin en ollut myöhässä vaikka sikäli tämä älyvitsi ei naurata että olen etsinyt ilman älyn häivääkään toisia kolmena päivänä löytämättä totuutta. Kun vielä oppisi käyttämään tehokkaammin aikaa että ehtisi kirjoittamaan blogiakin...


29.06.2013 10:59

- Ota nyt äiti se kuva! Meillä on kiire!


29.06.2013 10:57

Ukkosmyrskyn jälkeen vesi on niin korkealla että langat on siellä jossain


29.06.2013 10:55

- Voi hyvät ystävä! Tulkaa vaan tänne saunarantaan. Se on laituri, ei se pure! Susikoira voi joskus vähän ottaa hännästä kiinni tai napsauttaa turvasta jos yritätte karata haasta.


29.06.2013 10:43

Onkos tämä este vai laituri vai vesieste... maaeste... kun se on tässä maalla


29.06.2013 10:40

Vähän aikaa sitten ihailtiin täydellistä kuutamoa


ƒlypuhelimen äly on rajallinen

28.06.2013 22:51

Ajeltiin 1,5 tuntia edestakaisin etsimässä että missä ne teatteriharkat sitten on. Ketään ei näkynyt missään. Plarissa eli näytelmä käsikirjoituksessa luki vain että 27.6 klo 18.00 ja paikkaa ei ole päätetty. Eilisen kohdalla oli että kesäteatteripaikka ja silti siellä ei ollut ketään seitsemän aikaan kun ukkonen hellitti. Kylläpäs tämä puheliton elämä on sitten hankalaa... ei saa tietoa sitten mistään jos ei ole puhelinta. Oma vika se kait on kun ei osaa telepatiseerata mutta silti kun olis ollut tietoa niin ei olis ajeltu ympäriinsä auto täyteen lastattuna. Alexander hyttysverkkoineen, Anna Pippuri rooliasuineen, Anniinan vaatteetkin olivat mukana, pyörätuoli, eväät tauolle, sateenvarjot, ja tietenkin pisteenä iin päälle Isonokka joka osasi seistä, iso susikoira, keskellä autoa, aivan keskipisteessä kuskin ja vänkärinpaikan välissä nokka tietä näyttäen kuin mersunmerkki johtotähti kaikilla teillä. Takapenkillä on joskus hieman ahdasta jos Alexander päättää puraista koirasta palasen tai ainakin karvatukon. Vänkärinpaikan vie pyörätuoli.

Tiiviin ajelun jälkeen me palasimme kotiin takaisin. Eihän sille mitään voinut kun ei ketään löytynyt. Darling korostaa että älypyhelimet ovat ihan ok mutta jos käytät vain ja yksinomaan älypuhelimen kalenteria ja numeromuistia niin voi olla että tunnet olosi orvoksi ja tyhmän tietämättömäksi kun kaikki tiedot katoavat.


Kiireen vuorosanat

28.06.2013 17:08

Lähdössä teatteriharkkoihin ihan kohta. Tässä näin sohvalla löhötessä muistan kaikki kiukkuisen Anniinan vuorosanat näytelmässä Tangoon tarvitaan kaksi. Kun pääsen harjoituspaikalle niin voi olla etten muista enää sanaakaan...Anna Pippuri paineli uimaan. Hän muistaa kaikki vuorosanat oikein sujuvasti.

Kirpparillekaan en ole päässyt etsimään roolivaatteita. Puoli ullakkoa on edelleen kaivamatta, ehkä sieltä löytyy jotain sopivaa päälle pantavaa. Toinen ongelma on se että joskus sitä voi olla niin köyhä ettei ole varaa ostaa vaatteita edes kirpparilta kun ruokakin on kortilla mutta silti iloisin mielin eteenpäin.

Alexander katsoo hetken aikaa lastenohjelmia. Suunnittelin että hänelle täytyy ottaa hyttyskatos mukaan ja sitaista se johonkin puuhun kiinni siellä. Allu-rassukka on niin herkkä hyönteisten pistoille.

Puhelin on rikki. Eilen kävimme etsimässä teatterilaisia kunhan pahin ukonilma oli hellittänyt mutta ketään en nähnyt. Ukkosella ei uskaltanut lähteä mihinkään kun piti vahtia Tolpan kolmea päärakennusta salamoiden ja tulipalon varalta.

Puheliton elämä on hankalaa. Iso halaus jokaiselle lukijalle Darlingilta!


27.06.2013 21:55

Mitäs kivaa täällä on?! Oliskos täällä häijylin jäljet...


Kotirauha ja yksityisyys

27.06.2013 15:34

Julkaistu facebookissa viisi tuntia sitten varoitukseksi kaikille jotka arvostavat kotirauhaa, yksityisyyttä ja ihmisoikeuksia. Kiusaaminen on vaarallinen peto .

Tiesittekö että ensin vammaisen lapsen äidille sanotaan että on liian iso piha. Pihan perälle kävellessäni voi lapselle tapahtua jotain kamalaa. Tiesittekö että jos olisin kenguruäiti isolla taskulla varustettuna johon mahtuu 12-vuotias poika niin olisin hyvä äiti. Tiesittekö että kun lapsi ei osaa puhua niin hänellä ei sitten ole oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan ja äidillä ei ole oikeutta tehdä töitä kun lapsella ei ole sitä henkilökohtaista avustajaa. Kysyinkin että voinko nukkua? Kaikesta tästä lisää juttua blogissani. Vasta tuli uusintana "ei tainaa takapihalle"-dokumentti. Loistava tositarina! Blogijutussani kerron kuvien kera kun sain lapseni kiusaajan tukijoukkoineen etupihalleni ja millaiset dramaattiset seuraukset siitä aiheutui. Muistakaa että joulupukki koputtaa mutta kiusaaja voi kävellä ovestasi sisään minä hetkenä tahansa ja tehdä elämästäsi helvetin. Silti hymyssä suin elämässä eteenpäin. Oikeus lopulta voittaa. Vanha toteamus rahalla saa ja hevosella pääsee pitää osittain paikkansa, hevosella pääsee mutta rahalla ei saa kaikkea.


Haluatko kiusaajan kotipihaan?

27.06.2013 11:31

Tämä juttu on totta. Ohessa on kirje pienten lisäysten kera jonka lähetin Musiikkiopiston rehtorille. Tähän blogijuttuun muutan nimet periaatteen vuoksi vaikka kaikki tietävätkin kenestä/ keistä on kyse.

Kiusaaminen:

Opettaja salli sen koko vuoden, katsoi ns sormien läpi ja laajeni myös ala-asteelle joka on ns kiusaamaton koulu. Lapsi meni harrastukseen aina myöhässä ettei tarvinnut katsella ja kuunnella kiusaajaa. Hän halusi lopettaa koko harrastuksen josta oli ennen nauttinut niin suuresti.

Hei, Anna Pippuri (nimet blogin tyyliin sovitettuna) jatkaisi mielellään oppilaana Musiikkiopistossa kansanmusiikissa ja viulunsoitossa mutta haluan teidän tietävän millaisen helvetin viime vuotinen opettajanne aiheutti meidän pienelle perheellemme. Hän salli koko vuoden jatkuneen kiusaamisen kansanmusiikkiryhmässä sillä seurauksella että kun omin silmin näin ja kuulin mitä tapahtui Overheadin koulun juhlassa niin olin todella järkyttynyt äitinä. Lapseni sanoi minulle että "äiti, lähetään pois täältä" ja niin me lähdimme ennen kuin esitys alkoi. Harjoituksissa myös opettaja tiuski lapselleni eikä laittanut edes Anna Pippurin soitinta päälle. Lapsi oli täysin lamaantunut eikä surultaan jaksanut hymyillä, ei soittaa ja kun toiset lapset kuiskivat ja osoittivat sormellaan lapseni vaatteita jotka olivat värikkäät ja kauniin keväiset kuten kutsussa oli lukenut niin eihän se lapsen vika ollut kun toisilla oli aneemiset pastellisävyt. Lähdimme pois juhlasta eikä opettaja edes huomannut poistumistamme. Myöhemmin samana päivänä laitoin opettajalle viestin kiusaamisesta että nyt olen omin silmin nähnyt sen. Edellisen lukuvuoden opettaja oli loistava opettaja eikä hänen aikanaan koskaan olisi tapahtunut tällaista sortoa ja lapseni nautti monta vuotta esiintymisestä ja musiikista täysin rinnoin.

Tällä înimettömälläî opettajalla oli muutenkin huono tapa opettaa ja sortaa koko ajan kiusattua. Hän ei kannustanut vaan nälvi lastani sanoen ettei tämä osaa soittaa ja vaikka Anna kävi viulutunneilla niin kansanmusiikkiryhmässä hän ei saanut soittaa viulua.

Opettajan kuultua kiusaamisesta hän soitti minulle ja tekeytyi muka kiusatun puolelle. Hän halusi että asia sovitaan kiusaajan vanhempien läsnäollessa. Ajatukseen että he tulisivat meidän kotipihaan sanoin ehdottomasti ei. Sanoin että jos asiasta keskustellaan niin jossain neutraalissa paikassa ja haluan että kiusaaja pyytää Annalta anteeksi tekojaan.


27.06.2013 11:27

Opettaja teki niin kuin lystäs ja vaikka sanoin hänelle ettei perjantai viimeinen virallinen normaali koulupäivä kävisi niin hän antoi ilman lupaani salaisen puhelinnumeroni kiusaajan kasvatti-isälle ja vaikka olin nimenomaisesti kieltänyt meille tulemisen niin opettaja teki toisin. Sanoin hänelle puhelimessa ettei tapaaminen käy koska olemme lukuvuodesta väsyneitä ja ehdottomasti ei meidän pihaamme. Sanoin että Anna on jossain sukulaistytön ja muiden lasten kanssa uimassa... jossain tarkoitti sitä että meillä 200 m rantaa ja yhdistettynä naapurin rantaan vielä enemmän eli lapset olivat "jossain" kotirannassa uimassa. Vähän väliä lapset juoksivat sisälle Alexanderin luokse kuivattelemaan .Luulin että opettaja ymmärtäisi asian mutta ei. îJatkuva painostus tulla kotiimme. Kielsin. Sanoin että ehdottomasti ei. Ei milloinkaan kiusaajaa meidän pihaamme. Mieluummin joku neutraali paikka jos on pakko.Opettaja valehteli olevansa matkalla nivalaan! Näytteli lahjakkaasti olevansa kiusatun puolella ja ymmärtävänsä koska on itsekin ollut kiusattu. Hevonkakkaa! Myöhemmät teot osoittivat opettajan puhuneen pelkkää palturia.

Kiusaajan isä kyttäsi milloin lähden kotoa. Kukaan ei enää soittanut puhelimeeni. He odottivat että lähtisin maitokauppaan kotipihastani ja hyökkäsivät pihaani. Anna oli hädissään tullut sanomaan (pelkää kiusaajaa joka oli mukana) ettei meille saa tulla kun äiti on kaupassa käymässä. Anna nimenomaan pelkäsi mahdollista sovittelutilannetta niin paljon että pyysi minua perumaan keskustelun kokonaan. Opettaja pidätteli lastani ja kiusaajan isä väkivalloin suuntasi asuinrakennukseemme.


27.06.2013 11:23

Molemmat aikuiset olivat syyllistäneet lastani että meidän auto on pihassa ja että äiti piileskelee jossain ja asia tullaan nyt heti selvittämään juurta jaksain! Totta että meidän toinen auto oli pihassa mutta olin liikenteessä toisella autolla. Ukko tunkeutui kotiimme ja musiikkiopettaja kielsi lastani menemästä omaan kotiinsa. Ukko kävi videoimassa ja kuvaamassa sisällä asunnossamme ja kuvasi myös vaikeasti kehitysvammaisen Alexander- pojan joka oli katsomassa sisällä lastenelokuvaa. Ukon tullessa takaisin kumpikin olivat uhkailleet lastani että tästä tulee lastensuojeluilmoitus heitteillejätöstä! Kun tulin kotiin niin musiikkiopettaja oli kerennyt häipyä pihastani. Ennen sitä hän oli tivannut lapseltani meidän mersun rekisterinumeroa ja että hän mukamas lähtee etsimään minut esille piilosta. Ukko huusi ja uhkaili minua ja esitti törkeitä syytöksiä. Hetkeä aikaisemmin opettaja ja ukko olivat molemmat olleet sitä mieltä ettei kiusaamista ole oikeasti tapahtunut ja että kiusaaja täten on turvassa ja meidän perheeseen kohdistetaan ilmoitus.

Minulle ukko esitteli kamerakännykkää, taisi olla Lumia ja kehui kuvanneensa ja videoineensa kaiken ja että minulle kävisi nyt huonosti sillä hän tekisi lastensuojeluilmoituksen törkeästä heitteillejätöstä! Kellopää huusi niin ettei sanoista aina tahtonut saada selvää. Soitin opettajalle ja sanoin että hänen pitää heti välittömästi tulla pihaamme ja hommata ukko hiiteen sieltä uhkailemasta. Opettaja selitti ettei ole paikalla että hän on nivalassa ja jää virkavapaalle apurahan turvin tekemään sävellystyötä. Silloin en vielä tiennyt tapahtunutta että opettaja oli juuri hetkeä aikaisemmin ollut meidän pihassamme mahdollistamassa tämän kaiken ja opastamassa kellopääukon sinne mesoamaan.

Opettajasta en ole kuullut senkoommin mitään. Meidän kesä meni tapahtuneen takia pilalle sillä R. Kellopää toteutti uhkauksensa ja teki "nimettömän" ilmiannon lasten heitteillejätöstä. Nimetön tässä sekoittaa sen verran pakkaa että haluan tietää oliko opettaja tässä konkreettisesti mukana ja millaiset seuraamukset opettajalle tästä lankeaa. Voiko opettaja toimia näin?

Minä kävin meidän perheen vaikeasti vammaisen Alexander- pojan kanssa kuuntelemassa kaksi tuntia kestäneen palaverin lastensuojeluilmoituksen tiimoilta. Anna oli tuolloin rakkaan isosiskon hoivissa Helsingissä lomailemassa. En saanut ilmoituspaperia edes itselleni, se vain luettiin minulle ääneen. "vammainen lapsi istui sisällä asunnossa pyörätuolissa seuranaan vain televisio ja aikuinen täysikasvuinen saksanpaimenkoira". Kyllä, lapseni istui väsyneenä pyörätuolissa jossa on turvavyö ja katseli lastenelokuvaa dvd:ltä. Meidän koira oli sisällä myös. Eihän se perheenjäsentä syö! Ukon sisälle tunkeutumisen seurauksena koiralla tosin oli verta tihkuvat haarukan pistojäljet kirsussa. Haarukka oli pöydällä.


27.06.2013 11:19

Minun on nyt päätettävä mitä tämän kotirauhan häirinnän ja laittoman uhkailun sekä perusteettoman lastensuojeluilmoituksen kanssa tehdään. Millaiset toimenpiteet tästä seuraa ja mikä on Musiikkiopiston kanta opettajan omavaltaisesta toiminnasta? Anna haluaisi jatkaa opistossa entiseen tapaan mutta R. Kellopään kiusaaja-tyttären kanssa hänen on vaikea tämän jälkeen olla. Ystävällisin terveisin ja aurinkoista mukavaa kesää kaikesta huolimatta toivottaen Darling


Voiko samaan aikaan tehdä monta asiaa

23.06.2013 13:01

23.6

Ei voi muuta kuin puistaa päätä kun katsoo tämänkin sunnuntain maksuttomien kanavien elokuvatarjontaa. Hohhoijaa... missäs se kaukosäädin on, katsotaan uudestaa Taunon ja Ansan rakkauden paloa.

Uusi koskimaalaus on tuloillaan. Maalauksen luominen on kuin synnyttämisen tuska. Hiki pukkaa päälle ja koko ajan on niin hermostunut olo. Tuolin päällä pitää olla viltti pehmukkeena ettei selkään ota niin kovasti jakkaralla istuminen. Sitten on se kaukonäköisyys, niin niin tarkoitan kyllä sitäkin miltä työn alla olevan maalauksen pitää näyttää sitten valmiina mutta ennen valmistumista synnyttämisen yhteydessä pitää vähän väliä nousta jakkaralta ylös ja astua sivuun, katsoa eri kulmista ja kipittää tuvan perälle katsomaan mahdollisimman kaukaa ovatko maalauksen piirteet jotakuinkin oikein ja onko värimaailma tasapainoisen harmonin, sellainen joka korostaa horisonttia. Synnyttäminen oli kans sellaista, levotonta käveleskelyä edes takaisin ja tulevaisuuden suunnittelua ja saattaa siinä samalla tulokkaan nimeäkin miettiä.

Pikkuhiljaa valmistuu maalausteni kuopus. Tässä vaiheessa kun pinnat on vasta pelkistäen maalattu karkein yhtenäisin vedoin väripinnoiksi taulu näyttää jokseenkin epätoivoiselta mutta kyllä se siitä valmistuu ja näyttää todellisen luontonsa, sen joka on aiheena ñ luonto.

Kattilassa porisee pasta Deluxe Armonie Basilico & Pomodoro. Kiireissäni tavasin pakkauksen kylestä että keittämiseen 500g pastaa tarvitaan 5 litraa vettä. Kiireisen taiteilijan päässä väripaletissa lainehtivat vain okra, sienna ja sininen sekoitettuna valkoiseen ja minun täytyi vilkaista Rainbow kilospaghetin kylestä että mitäs siinä lukee... 1 litra vettä koko kiloon! Mittasin kuitenkin sen viisi litraa vettä ja nyt odotellaan että päästään syömään. Hetki sitten tarkistin pikaspaghetin mittausohjeen uudestaan ja voi sentään jos olisin mitannut hajamielisenä niin huonosti olisi käynyt, tarkemmin katsottuna siinä lukee että litra vettä ja 100g spaghettia! Hupsis! Kastikkeeksi jauhelihaa, sipulia valkosipulia ja tomaattimurskaa sekä tietenkin mausteet.

Alexander tykkää kun äiti maalaa. Poikaa naurattaa kovasti kun isolla siveltimellä räiskin väriä isolle kankaalle. Anna Pippuri on vielä Helsingissä ja saa nauttia tänään myös isoveljen seurasta. Onnellinen hän. Olisipa meilläkin ollut mahdollisuus lähteä piipahtamaan Etelä-Suomessa mutta nyt ei voi. Toivottavasti sitten myöhemmin loppu kesästä.

Rakkaat siskot ja veljet, pitäkää huolta siitä ettei kukaan tunne itseään yksinäiseksi. Asian voi korjata pienillä teoilla. Minä olen yksinäin, ajoittain, sillä niinhän se on että ihmisiä tulee ja menee. Onneksi Anna Pippuri tulee pian kotiin ja sitten on taas puheen papatusta ja tarinaa.


Juhannuksen rippeitä

23.06.2013 00:30

Voi hitsin hitsi! Rakkaat siskot ja veljet, vielä yksi juhannus paasaus.

Olen ollut siihen tyytyväinen kun asutaan kaukana päärakennuksen pihan läpi kulkevasta tiestä. Jokaista läpikulkijaa ei tarvitse nähdä. Toisin on nyt kun kalastus kausi on parhaimmillaan, alaikäistä esibuberteetin kynnyksellä olevaa pojan kloppia lappaa ihan huvilan viereen soutuveneellä harvase yö. Minä en sitten ymmärrä onko niiden aivan pakko joka yö tulla klo 23.00 jälkeen mekastamaan ihan siihen asunnon viereen. Nytkin säikyttivät ensin hevoset siinä ohimennen ja ei auttanut muu kuin lähteä Isonokan kanssa korjaamaan aituuksia. Pojat olivat oikein tyytyväisiä. Nauraa räkättivät ja soutivat saunan luokse asti.

siellä sitten huudeltiin että îvoi neekerin pippeli!îJestas sentään mikä sivistyksen riemuvoitto ja suomalaisuuden kunnia.

Klopit olivat taas niin kuin jokainen yö melkein puoli yhteen asti mekkaloimassa. Sitten kun he vihdoin lähtivät pois vetäisin saunatakin päälleni ja kävin nopeasti kuutamouinnissa ja helpottamassa vähän oloani nokkosenpistojen jäljiltä. Isonokka oli urheasti rantavahtina. Hevoset tungeksivat katsomaan ilmein - ai noinkin voi tehdä!

Jotain kivaa tälle Juhannukselle. Teemalta tulee Tauno Palon ja Ansa Ikosen elokuvamaraton. Hyvää yötä rakkaat siskot ja veljet. Minä tartun siveltimeen ja maalaan vielä yhden koskimaiseman.


Korppi

22.06.2013 17:45

Maalaus sai alkunsa elämäni vaiheessa jolloin en tiennyt mihin kulkisin. Siihenkin aikaan liittyi suuri rakkaus ñ se senhetkinen. Rakkaus oli kuin korppi. Se istahti olalleni ja puhui kauniita. Kaikki ympärilläni tuntui ja näytti kauniilta. En välittänyt siitä miten epäreallistinen suhteeni korppiin oli se oli sivuseikka. Korppi on viestintuoja menneen ja tämän hetken välillä. Jotkut väittävät korpin välittävän sanomaa tuonpuolleisesta edesmenneiltä rakkailtamme. Mies joka sai maalauksessani korpin muodon muistutti minua edesmenneestä rakkaastani. Rakastin miestä kuin konkreettisesti ja fyysisesti kuollut rakkaani olisi ollut läsnä. Rakkauteni edesmennyttä kohtaan ei koskaan kuollut. Hän oli niin samankaltainen jokaista piirtoa myöten. Siksi piirsin hänet ñ korppi rakkaani.

Maalaus on akryylimaalaus ja sen koko on 116 x 89 cm.

Aika on lainaa ja joskus me pysähdymme siihen ñ hetkeksi.


22.06.2013 16:26


Juhannus ajatuksia - haaveita ja pettymyksiä

22.06.2013 12:31

Hyvää Juhannusta rakkaat siskot ja veljet! Keskikesä on parhaimmillaan ja saimme eilen ihailla yöttömän yön lisäksi myös taivaalla köllöttävää täysikuuta. Suuremmoisen täydellistä! Anna Pippuri on sisarensa luona Helsingissä ja me Alexanderin kanssa lämmitimme rantasaunan. Hevoset ovat siivonneet rantapolun niin että nyt siitä pääsee oikein hyvin kulkemaan pyörätuolilla. Saunalle mennessä otin pojan kainaloon ja käytin nopeasti järvivedessä. Poika hihkui ja huusi, niin kylmää se vesi oli mutta täytyi pikku prinssinkin saada kylmä kaste. Muuten Alexander on niin heikko laiheliini ihan luonnostaan ettei kylmään veteen uskalla kuin vain hetkeksi. Se voi olla vaarallista pienen pojan sydämelle.

Saunassa meillä oli mukavaa. Laitettiin makkaraa kiukaalle paistumaan ja otettiin löylyä. Allulla oli oma punkka täynnä vettä ja hänen oli siinä mukava polskutella. Minä kävin välillä pulahtamassa joessa ihan ilkosillaan kaksi makkaravahtia seuranani. Isonokka ja Hani päivystivät koko ajan saunan liepeillä josko sitä makkaraa saisi...

Kiukaan kyljessä tulee kuumaa vettä nopeasti. Kylmään veteen on mukava pulahtaa mutta loppusilaus ennen kuivattelua on hyvä tehdä lämpimällä pesuvedellä.

- No niin koirapartio. Nyt on sauna saunottu ja on aika siirtyä peremmälle huvilan lämpöön.

Sanoin koirakaveruksille jotka kallistelivat päätään sanojeni tahdissa. Poika kiljui ja hihkui vieressäni ja oli kuin olisi ollut lentoon lähdössä.

- Rauhassa nyt Alexander että äiti jaksaa nostaa sinut saunan rappusia alas pyörätuoliin. Kas noin.Nyt on saunan punaiset posket ja puhdas iho. Siinä olet saunatakin sisässä huvilalle asti.

Hetken aikaa meni ennen kuin pääsimme liikkeelle sillä kiusallinen mehiläinen alkoi pyörimään ympärillämme ja se hätisteli meitä hyvin kiihkoisasti. Pelkäsin että se pistäisi poikaa joka joutui kerran pienenä sairaalahoitoon mehiläisen piston vuoksi.

- Kas näin, olihan täällä minullekin jotain päälle pantavaa. Tuumasin ja vetäisin pitkän paidan päälleni.

- Ainoa asia mikä minua harmittaa on tuo laituri. En sen vertaa saanut porukkaa avukseni että olisin saanut laiturin vesille.

Koirat vanavedessä kuljimme takaisin tuvalle. Huvilan mäki on todella jyrkkä ja vaatii joka kerta ponnisteluita kiskoa poika pyörätuolin kanssa turvallisesti ylös.

- Sekin mokoma häijyli ukkeli joka hyökkäsi meidän kimppuun, tulkoon itse kokeilemaan jos luulee tästä paremmin selviytyvänsä. Sisällä huvilalla söimme iltapalaa ja laitoin pojan sääskenpistoihin kutinaa helpottavaa voidetta.

- Sitten se toinen mies joka vouhotti että minun pitäisi olla kenguruemo ja kuljettaa poikasta pussissa koko ajan ympäri pihamaata. Vaan kun en ole kenguru niin tässä tulos. Hyttysrollia ei voi laittaa ettei poika pyyhi sitä silmiinsä tai syö ja hetkenkin ulkonaolon seuraus on tämä jos ei koko ajan joka sekuntti ole sääskien henkilökohtainen karkoittaja paikalla.

Kutinaa on ihmisillä monenlaista. Se voi olla myös tunnepitoista. Mikä sitten olikaan ihanampaa kuitinaa kuin ensirakastumisen luoma jännityksen kutina.Juhannusaamuna heräsin puoli seitsemän aikaan siihen että minulle tuli tekstiviesti îHyvää juhannus saunaa kultaseinî. Hölmistyneenä luin viestin ja vastasin siihen îKiitos, samoin sinulleî.Hölmistymiseni johtui siitä etten kertakaikkiaan tiennyt keneltä viesti oli! Ehkä se sittenkin oli minulle vahingossa lähetetty... Viestin lähettäjästä ei kuulunut myöhemmin mitään muuta.

Ei auta kukkasten keruu tänä jussina tyynyn alle. Ei tällaista darlingia kukaan huoli. Eliittikumppanissa jossa olen hakenut sitä eliittiseuraa on noin 140 îjuuri minulle sopivaaî miesehdokasta mutta ei. En enää usko siihen että se kohdallani natsais. Olen tyytynyt ajattelemaan että ehkä joskus jonain päivänä kohtalo iskee sormensa peliin ja esittelee minulle miehen joka on hauska ja komea kuin eri planeetalta konsanaan! Niin voi tapahtua tai sitten ei. En kuitenkaan ole vanha piika vaikkei prinssi rohkea minulle enää esittäytyisikään ja en minä jaksa missään seuralaispalveluissa esillä olla. Minusta ei yksinkertaisesti ole mainostamaan itseäni. Tällä hetkellä ihmisten asenteet varjostavat muutenkin elämääni niin rankasti että kaupassakin täytyy käydä toisella paikkakunnalla. Mitä sitten tapahtuisi jos löytyisi elämääni mies... hän todennäköisesti sanoisi

- Ei nainen. Minä olla luolamies ja sinä olla minun nainen etkä enää voi olla Darling. Kiellän sinulta kaiken!

Juhannuksen tv-tarjonta on hyytävää luettavaa. Kuka noita jaksaa koko ajan katsoa samoja elokuvia ja kaiken lisäksi vielä huonoja elokuvia? Eivät kaikki ihmiset hanki maksukanavia kotiinsa. Tämä toteamus koskee tv-ohjelmia muutenkin, elokuvatarjonta on pelkkiä uusintoja.

Juhannuksen aikaan näkee kaikenlaista. Tänä vuonna juhannus sallii monelle matkalaiselle pitkän lomaviikonlopun. Surullisena katselin kirkonkylällä kuinka pieni tyttö tolkutti kuin papupata iloisia asioita mummolleen joka oli niin hyvästi humalassa ettei juuri kuullut tytön tarinoita. Mietin sitä seuratessani että löytääköhän kaksikko tiensä kotiin tai mummolaan.

Tähän asti kesäloma on mennyt virka-ajan sallimissa rajoissa. Koko ajan joka päivä virka-ajan loppumiseen saakka on ollut pakko olla kotipihassa jos vaikka tulee tarkastajia. Puhelin ei toimi kuin joskus jos hyvin käy hetken verran. Olo on kuin rangaistusvangilla. Olen iloinen siitä että asumme jokirannassa omassa rauhassa mutta olosuhteet muuttuivat häijylin hyökkäyksen jälkeen. Kuka tahansa voi hyökätä toisen kotiin vaikka avoimesta ikkunasta. En yhtään ihmettele tämän jälkeen että kesävieraatkin viipyivät vain yhden yön verran. Se oli ehdottomasti lyhin kesätyö tällä plantaasilla. Otan aina avosylin vastaan ja luotan ihmisiin mutta ehdoton rehellisyys on se jota toivon, vaadin. Viimeksi kun lomalais työntekijät näin niin oli viikate kovassa käytössä ja olen sitä siitä asti etsinyt joka puolelta löytämättä. Viikatetta säilyteään aina puussa korkealla oksanhaarassa ja nyt se on teillä tietymättömillä. Miettikö kesävieras että miten vaarallinen se viikate voi olla pitkässä heinikossa...Jos satut lukemaan tämän nii laita viesti vakka blogikommenttiin että mistä löytyy viikate.

Pari päivää sitten kävimme Alexanderin kanssa hakemassa valkoista akryyliväriä Ylivieskasta. Isonokka oli mukana. Kärkkäisen parkkipaikalla nuori isä oli ajanut pienen autonsa reteesti invapaikalle ja otti juuri autostaan terveen noin 4-vuotiaan pojan ulos kun kurvasimme siihen viereen ñ invapaikalle. Vieras isä katsoi hyvin paheksuvasti nenän varttaan pitkin meitä aivan kuin olisimme tunkeutuneet hänen reviirilleen ja hän otti vielä pojan syliinsä kuin sanoakseen ñ varo aina tuollaisia pahoja tätejä. Olin juuri sanomaisillani miehelle:

- Hei kuules, unohtuiko invakortti vai onko teillä edes sellainen ...

kun tällä kertaa olin hiljaa ja pidin mölyt mahassani. Mitä suotta, jos on isukilla vaikka lukihäiriö eikä hän osannut katsoa liikennemerkkiä oikein ja ajatella että siinä todella oli kolme invapaikkaa. Kerran ole tehnyt senkin. Kun invapaikat olivat täynnä tavallisia pysäköijiä niin kävelin suoraan infoon ja pyysin kuuluttamaan että asiattomat autot pois invapaikoilta niin johan tuli nopeasti tilaa.

Juhannusostokset ovat aivan oma luku sinänsä. Kotipitäjässäkin juhannusaattona oli kaupat kuhisevan täynnä kesävieraita ja ylpeitä isäntäperheitä. Paksut maalaiset survoivat väsyneenä mutta ylpeinä kilpaa ruokaa ostoskärryihin. Jokainen esitteli ylpeänä pesuettaan tai kaupungistuneita sisaruksiaan tai serkkuja...ja meno oli kuin suoraan maalaiskomediasta. Joillakin aikuiseksi kasvaneilla lapsilla oli aurinkolasit päässä kaupassakin ettei vaan häikäise tai vaikka rumuus tartu tai kun on niin kaunis niin pitäähän sitä aurinkolasit olla päässä kuin julkkiksella konsanaan ettei vaan kukaan tunnista tai sitten huomaavat jo laseista miten erityinen ihminen on kyläpahaiseen laskeutunut. Kassajonossa kuhisi. ñ Kyllä minä nämä kaikki maksan! Sanoi maalais serkku kun kaupunkilais serkku mitättömän ohuesti tarjoutui maksamaan kauppaostokset. Jono oli melkoisen pitkä. Minua ennen oli yksikseen mies ja vähän aikaisemmin jonossa nainen. Luulin ehdottomasti heidän olevan pari. Kauniita ihmisiä. Yllätyksekseni kumpikin olivat maksamassa erikseen ostoksensa. Nainen pakkasi ostoksia kassalla ja katsoi hyvin merkitsevästi miestä ja hymyili- Sitten hän lähti.

-Mitä ihmettä! Minä ajattelin...

-Olisko sittenkin salasuhde tai piilotettu rakkaus?

Ulkona lastasin omaan autooni vähäisiä ostoksiani ja kassamiehen auto oli vieressäni. Nainen käveli kauempaa miehen luokse. He katsoivat toisiaan syvään silmiin ja sitten nainen hipaisi miehen kättä kuiskaten:

- Muista sitten mitä sovittiin mitä sinun pitää sanoa.

Juhannuksen hyvä teko oli kun uupuneena Halpa-Hallista selvinneenä löysin itseni paikallisen elektroniikkaliikkeen pihasta. Minulla olisi ollut asiaa sinne mutta ei se tietenkään ollut juhannusaattona auki. Viereeni ajoi outo mies. Hän kysyi:

- Anteeksi mutta en ole näitä paikallisia... minun pitäis saada sellainen scartliitin- johto. Voiko sellaisen ostaa jostain muualta?

Miehellä oli ystävälliset kasvot. Hymyilin hänelle ja vastasin;

- Joo voi ostaa. Halpa-Hallista.

Neuvoin miehelle tien kyseiseen kauppaan ja lähdin kuitenkin varmistukseksi ajamaan hänen edellään ettei hän eksyisi tieltä. Sitä en varsinaisesti sanonut oudolle kulkijalle mutta ohittaessani Halpa-Hallin huiskutin hänelle jäähyväiset isolla kädellä kuskin avoimesta ikkunasta ja samantien välkkyivät valot perässäni pari kertaa. Siitä tuli hyvä mieli. Se oli Juhannuksen hyvä työ.

- Hyvää Juhannusta Herra Outo Mies!

Ei auttanut kerätä monen sortin kukkia tyynyn alle tänä Juhannuksena. Hyvä näin, yksinkin. Ehkä se on sittenkin totta mitä serkkupoika muinoin sanoi että tässä iässä ei auta muuta kuin luovuttaa sillä kaikki hyvät on jo päältä viety ja jäljellä on enää vialliset ja varatut. Darlingin huumorikirja valmistuu pikkuhiljaa. Siinä on tarinoita miehistä ja monenlaisista sellaisista joihin Darling on elämänsä aikana törmännyt unohtamatta niitä miehiä jotka ovat ketunhäntä kainalossa tulleet kosiskelemaan ja unohtaneet esitellä vihmisormuksen taskunsa pohjalta. Jokainen mies on ansainnut oman hulppean sarjakuvansa. Kaikille näille yhteistä on yksi asia. He ovat olleet jokainen vuorollaan jotain vaille ja kuvittelevat itsestään jotain suuremmoisen jumalallista. Silti jokainen heistä on jättänyt osin tietämättään palan rakkautta joista olen nyt koonnut sarjakuva-albumia Darlingin Lemmityt. Yksi on ylitse muiden, rakas aina vaan mutta valitettavasti hän on niin vannoutunut hippiegoonsa ettei koskaan luovu vapaasta tahdostaan ja sielustaan. Tulee luokseni silloin kun elämä suo. Yksi mies on jota olisin sitten niin rakastanut tänäkin jussina mutta hänelle minä en ole vanhaa autoa kummempi kapistus vaikka kuinka kiillottaisin ja laittaisin maalia pintaan niin romuttamolle joudan hänen elämästään. Vuosia ja hyviä muistoja ja hän kokeili taas heräisikö rakkaus henkiin. Puhalsi sydämeni hiilloksen liekkiin ja hylkäsi taas uudestaan rakkauden hapettomaan tilaan.Itse otin riskin vain todetakseni että Darlingin sydän on rakkautta täynnä mutta miehen akussa ei ole tilaa minulle. Jussin kunniaksi laitoin hänelle viestin îNaisella ja autokaupalla on yksi yhteinen piirre. Molemmat voi reilusti ja kirjaimellisesti perua viimeistään koeajon jälkeenî.

Rakkaat siskot ja veljet! Elämänmyöteistä ihanaa ja rakkauden täyttämää Juhannusta!


22.06.2013 09:29


21.06.2013 21:28


21.06.2013 11:41


Nokka horisontin yli kesälaitumella

20.06.2013 13:58

Rakkaat siskot ja veljet, voi pahalainen mikä aamu. Ensin aamuyöstä meni henki niin ahtaalle että ajattelin jo tämän tytön ajan koittaneen. Heräsin siihen kun oli kuin olisin pillin läpi hengittänyt ja sitten aloin etsimään pelastavaa astmapiippua. Tiesin kyllä missä se oli, tai ainakin luulin tietäväni sillä se ei ollutkaan siellä missä sen piti olla! Pikkuhiljaa alkoi pelko ja paniikki nakertaa takaraivoa, mitäs sitten jos en löytäisikään pelastajaani! Tulisiko sitten noutaja...Etsin etsin ja etsin ja yritin säilyttää mieleni rauhallisena. Tunnin piiloleikin jälkeen yhtäkkiä muistin missä olin nähnyt astmapiippuni viimeksi. Aaah mikä ihana tunne! Kuin paras ystävä olisi löytynyt ja sitten henkikin alkoi kulkemaan paremmin kun tiesin että siinä se ystävä minun vieressäni tyynyllä pötköttää.

On se vaan kumma miten jotkut ikävät asiat tulevat unissa läpi arkielämästä. Olen useana yönä nähnyt unta tietyistä henkilöistä ja sitten unensekaisena lähtenyt juoksemaan huvilanrinnettä ylös katsomaan että onko vanhantalon pihamaalla tai hevosilla joku hätänä. Ei ollenkaan mukava tunne.

Suurkiitokset sille henkilölle jonka kanssa kävin myöhäisillalla keskustelua koulukiusaamisesta ja miten se kiusaaminen vaikuttaa kiusatun arkielämään myös aikuisena. Hyi hyi hyi te kaikki kiusaajat sanoo nyt täti Darling! Kiusaaminen on väärin. Kiusaaminen on itsehillinnän petosta. Kiusaaja on kuin energiavampyyri joka tunkeutuu toisen reviirille lupaa kysymättä ja imee uhristaan kaiken olevaisen voiman. Harvassa ovat ne energialataajat, ystävät joiden seurassa voimaantuu ja jotka toimivat kuin kilpenä pahaa maailmaa vastaan.

Minua järkytti se miten raharikkaan ukkelin hyökkäys meidän kotiimme sotki koko kesän. Enää ei voi olla varma mistään muusta kuin siitä että tämä pieni perhe on rakkautta täynnä. Sitä tunnetta se ukko ei pysty musertamaan mutta kiusaaminen sai julmat kovat kasvot. En ole vielä jaksanut ottaa yhteyttä musiikkiopiston rehtoriin asian tiimoilta sillä ukon mukana tänne tuli kansanmusiikkiryhmän opettaja joka oli yhtä mieltä tahtipuikon heiluttajan kanssa asiasta. Anna Pippuri oli niin järkyttynyt tapahtuneesta että ei ensin jaksanut kertoa kaikkea kerralla mutta kun minulle selvisi että se oli opettaja joka oli tässä kiusatun polkemisjuonessa mukana niin sisälläni räjähti. Minä soitin kyseiselle opettajalle (joka luovutti salaisen numeroni kiusaajan sälle) kun mies kyyläsi minua autossaan ja huuteli uhkauksia keskellä pihaani. Opettaja valehteli sujuvasti olevansa Nivalassa vaikka oli hetkeä aikaisemmin ollut pihallani tivaamassa ukon kanssa 10-vuotiaalta lapselta että îmissä äitisi piileskelee kun teidän iso auto on pihassa?î

Syksyyn on onneksi pitkä aika. Juuri sen verran että kerkeän äitinä pohtia eri vaihtoehtoja tulevaisuuden suhteen. Kiusaamisen en salli jatkuvan ja jos kerran valta on kiusaajan puolella niin silloin tässä yhteiskunnassa on paljon mätää.

Eilen sain kuulla toiselta taholta etten voi askeltakaan ottaa ellei vammainen poika ole mukanani. Valitettavasti en ole kenguruäiti jolla olisi tarpeeksi iso pussi poikaa varten ja riittävä kyky loikkia paikasta toiseen salaman nopeudella. Minulle käytiin luennoimassa siitä että minun tulisi laittaa lapsi hoitoon jos meinaan tehdä jotain muuta kuin istua hänen vieressään. Miksi laittaisin pojan hoitoon? Eikö hänellä ole oikeus olla kesälomalla ennemmin kuin nököttää pyörätuoliin kahlittuna hoitopaikassa. Kyllä kesäloma ja rento elämä on vammaisiakin varten.

Rakkaat siskot ja veljet. Nokka horisontin yli ja katse tulevaan yli kiusaajan tulvivan ilkeyden. Elämä on suurinpiirtein ihanaa...


20.06.2013 10:11

Tulvavirta pauhaa ja jylisee ja sen kosken pauhussa soi esi-isiemme henkäys.


Valkoisen värin metsästys

19.06.2013 23:01

îMyyjä sanoi narisevalla äänellä: - meidän ei kannata pitää täällä taiteilijavärejä.Puhu kauppiaalle jos on valittamista. Jestas, minä ajattelin ja vastasin vain:- Ei voi sitten mitään. Minäpäs kipaisen Ylivieskaan tai Pulkkilaan ostamaan valkoisen akryylivärituubin että saan maalauksen valmiiksi. Ylivieskaan on vain 54 km ja Pulkkilaan melkein 100 km yhteen suuntaan. Taiteilijan elämä on kovaa...Blogissa näkyy enemmän...www.digidarling.biz/blogiî.

Tällainen paikka voi olla ainoastaan Haapajärvi jossa ei Info kirjakaupasta saa enää edes valkoista akryylivärituubia. Muistan kun opiskelin Savonlinnan taidelukiossa kuvataidelinjalla vuonna yks ja kaks niin silloin kaikki lukiotarvikkeet kirjat ja taidetarvikkeet hankittiin lähestulkoon paikallisesta Infosta. Haapajärvellä ei selvästikään osata arvostaa taidetta saati sitten taiteilijoita. Minulla oli iso taulu keskeneräisenä eikä valkoista väriä missään! Lisäksi myyjän hapan asenne koko asiaa kohtaan altisti minut alakuloisuudelle ja päätinkin kaivaa sen valkoisen värin vaikka mistä hiirenkolosta. Lopulta sitten leikkasin yhden kuivuneen vanhan valkoisen tuubin kannan auki niin että sain puristettua sieltä valkoista väriä ja taulu valmistui suunnitelmien mukaisesti. Pulkkilassa on erittäin hyvä valikoima taidetarvikkeita. Olis pitänyt tankata värit ostoskassiin viimeksi kun siitä ohi ajelin.

Rakkaat siskot ja veljet! Halataan ettei halipula iske!


Painovirhepaholainen

19.06.2013 11:13


19.06.2013 11:11


19.06.2013 11:10


19.06.2013 11:08


19.06.2013 11:05


19.06.2013 11:03


16.06.2013 21:01


16.06.2013 20:59


16.06.2013 19:17


16.06.2013 19:14


16.06.2013 19:12


Väriä on monenlaista

15.06.2013 19:43


15.06.2013 19:34


15.06.2013 19:32


15.06.2013 19:30


15.06.2013 19:28


15.06.2013 19:26


Pelon paikka

15.06.2013 06:34


15.06.2013 06:31


15.06.2013 06:29


15.06.2013 06:27


14.06.2013 22:10


14.06.2013 22:05


14.06.2013 22:03


14.06.2013 22:01


14.06.2013 21:59


Timotein rakkaus

14.06.2013 11:30


14.06.2013 11:28


14.06.2013 11:25


14.06.2013 11:24


Sateinen perjantai

14.06.2013 09:17

Rakkaat siskot ja veljet, meillä oli eilen niin hektinen päivä kun käytiin mutka Oulussa etten kerennyt kirjoittamaan mutta pian on sarjakuva päivästä valmis. Ensin täytyy juoda ne herättävät kolme kupillista kahvia ja ottaa elvyttävä allergialääke heinänuhaa vastaan. Siinä odotellessa että aivastukset loppuvat katson romantiikka myrskyn Tunteita ja tuoksuja.


Askel askeleelta

11.06.2013 21:30

Elämä on huvila
jossa on lasikatto
Tähtikirkas taivas
pään päällä
unelma jokaisessa tähdessä poimittavaksi
Huvilan tuvan nurkassa
on köysitikkaat
ne voi asettaa keskelle lattiaa
elämä kannattelee
ja askel askeleeta kohti päämäärää.


Pikku prinssi laskeutuu takaisin kotiin

11.06.2013 14:39


11.06.2013 14:38


11.06.2013 14:36


11.06.2013 14:34


11.06.2013 14:33


11.06.2013 14:31


Kesävieraita tulossa

11.06.2013 10:32


11.06.2013 10:28


11.06.2013 10:26


11.06.2013 10:24


11.06.2013 10:23


11.06.2013 10:22


Yön ratoksi

10.06.2013 04:14


10.06.2013 04:13


10.06.2013 04:11


Varsan elämää ja saunan liepeiltä kuvattua

9.06.2013 15:01

Parasta pistää sauna lämpenemään. Tekaista pari tuoretta vastaa ja laittaa saunamakkarat paistumaan.


9.06.2013 14:57

Anna Pippurin kuva. Telkkä poikineen rantasaunan kivellä uimasta tulossa.


9.06.2013 14:54

Anna Pippurin loistava kuva!


9.06.2013 14:51

Paras pysyä emon hännässä kiinni ettei eksy.


9.06.2013 14:44

Tässä näin menevät aitauksen rajat.


9.06.2013 14:42

- Yritä vaan siinä potkia! Minä olen harmaa kivenjärkäle enkä liikahdakkaan mutta potkin takaisin jos tarve vaatii!


9.06.2013 14:38

Jännittävien tapahtumien jälkeen on hyvä päästä imulle. Sen emo on niin super rohkea suurella egolla varustettu ponitamma.


Kesäsunnuntain aamuajatuksia

9.06.2013 09:30

Eilen surun ja murheen päivänä saatiin sitten vihdoinkin vettä ja sitä tuli oikein reippaasti. Sateen tuojana saatiin myös raivoisa ukkonen. Se kesti useamman tunnin. Juoksin kolmen rakennuksen väliä sammuttamassa sähköjä pois pääkatkaisijoista ja toivoin ettei salama osu minuun eli liikkuvaan kohteeseen. Pappa-vainaa oli sodankäynyt mies ja hän meni aina ukkosella keskelle pihaa seisomaan sadekamppeissa ja kumisaappaissa. Hän sanoi että se oli turvallisin paikka. Tämän papan viisauden yritin pitää mielessäni kun katselin ympärilläni räiskyviä salamoita ja kuuntelin suoraan päällä jyrinää.

Salamoissa oli erikoinen punaisen hehku. Muutama salama räjähti sykkyrällä kuin pallosalama korkealla ilmakehässä. Olen aina ajatellut että huvilalla elämä ukkosella on turvallista mutta sehän olikin suorastaan ratkiriemukasta... pelottavaa! Virta oli kokonaan pois ja silti salama iski antenniin ja siitä bling välähdys kävi joka puolella sähkölaitteissa ja taas jytisi!

Ukkosen jälkeen lähdin tarkastamaan hevoset. Kiersin kaikki aitaukset ja katsoin että kaikki oli kunnossa. Samalla siirsin aitauksia sen verran että hevosilla olisi lisää syömistä. Alalaitumella tein nuorisoporukalle rantaan lisää laidunnettavaa ja kahlasin vedessä painamassa aitapaaluja kiinni.

- Voi surkeaa... tähänkö sitä on tultu...

Huokaisin ja katselin litimärkiä ja savisia leveneviä farkunlahkeitani.

- Näilläkin farkuilla ollut joskus hintaa mutta nyt saavat kelvata tällä kertaa työhommiin.

Mutisin ja kumarruin käärimään farkunlahkeet ylemmäs.

- Hyvä hyvä, olen uinut siitä kun aloitin 12,5 kilometriä ja kyllä se vaan jossakin tuntuu ja näkyy. Vaatteet tippuvat päältä ja käsivarsia särkee kamalasti kun en ole voinut tällä viikolla käydä uimassa kuin kerran. Elimistö vaatii liikkumaan.

Hevoset seurasivat uteliaana aitauksen korjausta ja kulkivat perässäni varoen samalla Isonokka Söpöä joka paimensi niitä tarkasti kontrolloiden.

Yöllä sää oli sen verran viileämpää että päätimme Anna Pippurin kanssa nukkua sisällä huvilalla. Muutama yöllinen kalastaja siitä kulki ja koirat herättivät haukullaan mutta muuten oli aivan hiljaista.

- Atsiiihhh! Tästä se sitten alkaa tämä allergian autuus... atsih!

Darlingin loppukesä olisi sinetöity aivastelulle. Lääkkeitä ei tietenkään ollut varastossa koska olin viimeiseen asti uskonut siedätyksen voimaan ñ taas kerran.

Anna Pippuri nukkuu vielä. Hän nauroi äsken ääneen unissaan. Mitähän ihanaa unta tyttö mahtaa nähdä? Kahvi porisee. Hetken päästä aamu alkaa oikein todenteolla kun saan kolme kupillista höyryävän mustaa tummapaahtoa, siihen ripaus maitoa, ei sokeria. Tänään täytyy tehdä jotain aivan erityistä. Nyt on viimeinen päivä tehdä jotain tyttöjen juttuja sillä Alexander tulee kyläilyreissulta kotiin takaisin. Toivottavasti pikkuisella prinssillä on ollut mukava loma.

Rakkaat siskot ja veljet. Muistakaa että ystäviä joko on tai ei ole ja silloin kun heitä on niin vaalikaa ja hoitakaa ystävyyttä hyvin. Jonain päivänä voi tulla aukoton hetki jolloin ei ole yhtään ystävää. Vietetään rakkaiden kanssa mukava sunnuntaipäivä!


Vuosi blogia täällä Pohjantähden alla

8.06.2013 10:36

Tasan vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen blogijuttuni Pakkolasku perikuntaan. En olisi silloin vielä uskonut kuinka paljon tarinoita tulen vuoden aikana kirjoittamaan, tai lähinnä minua peloitti juttujen rehellisyys ja julkisuus. Syksyyn asti Lokakuulle 2012 kirjoitin juttuja vain muutamien ystävieni tiedossa mutta sen jälkeen annoin luvan laittaa koko blogin yleiseen hakuun. Sarjakuvaruutuja olen syksyn jälkeen piirtänyt noin 900 kappaletta ja käsitellyt elämääni hirtehisen huumorin keinoin. Viimeiset neljä viikkoa ovat olleet niin kiireisiä etten ole ennättänyt juuri piirtämään. Kirjoittanut vain nopeasti kuvakäsikirjoitukset ylös tulevaa kesäyön hetkeä varten jolloin on ehkä hetki aikaa sarjakuvittaa tarinat julkaistavaan muotoon.

Elämä on täynnä iloja ja suruja. Elontien polut risteilevät ja vaihtelevat. Toisinaan tulee polviin kolhuja ja äidinmaidossa opitut virheet uusiutuvat. Verenperintö unohtuu. Ihminen ei ole koskaan täydellinen vaan kasvuprosessi kestää koko elämän.

Nukuin Anna Pippurin kanssa huvilan kuistilla. Itikoita ei ollut juuri nimeksikään muuta kuin toisella murteella îitikatî eli lehmät vastarannalla. Keli oli mukavan viileä ja sateisen raikas ukkosmyrskyn jäljiltä.

Nukuin sikeästi mutta näin unta jossa oli paljon ihmisiä ja rakennettu miljöö. Yhtäkkiä uni vaihtui toisenlaiseksi ja olin siinä unessa juuri siinä todellisessa paikassa eli sängyssäni huvilan kuistilla. Joku olento tuli viereeni seisomaan. En nähnyt hänen kasvojaan. Olento alkoi laulamaan ja lauloi minulle Täällä Pohjantähden alla-laulua. Siinä vaiheessa kun laulaja aloitti toisen säkeistön laulamisen îtäällä Pohjantähden alla murheita on laulajalla...î minä heräsin ja pomppasin saman tien ylös sängystä. Minulla oli vain yksi ajatus siitä että nyt on joku kuollut!

Melkein heti aamulla tuli yksi suruviesti poisnukkuneesta ystävästä ja myöhemmin päivällä toinen järkyttävä suruviesti ikiuneen nukkuneesta sukulaistytöstä. Surun ja murheen ruotima päivä. Suru on kuin routa se ei säästele vaan tunkeutuu läpi mielestä ja muistoista. Sytytin molemmille edesmenneille muistokynttilän ja pidin hiljaisen hetken.

Täällä Pohjantähden alla elämä jatkuu menetyksistä huolimatta. Tulee hetkiä jolloin pohdimme milloin liika on liikaa ja itkemme silmät päästämme tai nauramme pissat housussa. Ilo ja suru vaihtelevat kuin lainehtivat aallot.

Rakkaat siskot ja veljet, tänään blogini vuosipäivänä Ruotsissa vietetään Prinsessa Madeleinen häitä. Onnea Ruotsin Prinsessalle ja makoisia lukuhetkiä Darlingin ystäville!


I love hate

7.06.2013 10:38

Rakkaat siskot ja veljet, nyt saatatte ihmeissänne miettiä että mitä se Darling höpäjää että rakastaisi muka vihaa... Ei sentään. Lauseellani on aivan toinen merkitys. Hate oli ensimmäisen mieheni eli jo aikuisten lasteni isän lempinimi.

Kesäloman kunniaksi suuntasin askeleeni Paimenpojan kanssa läheiselle tekoaltaalle. Tuuli tuiversi hiuksia ja lokit kirkuivat pesäpaikkojensa yllä. Kävelin eteenpäin määrätietoisesti ja tiesin tarkkaan mihin olin menossa;

- Tule Paimenpoika, mennään niin keretään käydä tuolla ennen kuuminta auringonpaistetta. Haluan vain tarkistaa yhden tietyn jutun ja sitten ehdimme hyvissä ajoin kotiin.

Koira vilkaisi minua ymmärtävästi. Se tiesi mitä tarkoitan. Jotain suurta ja tärkeää silloin kun äiti on noin määrätietoinen askelissaan.

Pian saavuimme perille vanhan voimalaitoksen luokse. Vanha seinä oli täynnä kaikenlaisia raaputuksia. Nimiä oli pilvin pimein. Etsin sitä yhtä ja ainoaa sitä oikeaa ja ainutkertaista...

- Kas tuossa! Tuossa noin tuolla ylhäällä! I love hate! Voi siinähän se vielä on! Olen kirjoittanut sen tuohon 15-vuotiaana... Nyt otan vielä kuvan muistoksi.

Raaputin koiran takkuista korvantaustaa samalla kun luin ääneen tekstiä ja sitten otin kuvan raapustuksesta.

- Ajatella että se oli vielä tallella vaikka täällä on varmaan miljoonia kirjoituksia.

Nostalgisella mielellä poistuin paikalta ja kuljin verkkaiseen kotiin takaisin. Kotimatkalla mietin niitä näitä ja annoin muistojen tulla ja mennä. Vihaa en voi rakastaa mutta Hatea rakastin silloin ennen.

Rakkaat siskot ja veljet! Tänään suru on Darlingin silmässä, en voi kertoa millaisen kiusanteon kohteeksi olen taas joutunut ja siipi on aivan maassa mutta muistakaa rakastaa Darlinginkin puolesta sillä rakkaus se on kaikista suurin.


Kuvaeloa

7.06.2013 10:35


Alla olevassa kuvassa vaihtelee kaksi uintikuvaa. Eilen siinä oli kuva jossa Tolpan tytöt polskuttavat keskellä jokea ja nyt sitten kuvassa olikin Anna Pippuri heittämässä talviturkkia. Kuvilla on varmaan sama nimi. Oli niin tai näin uiminen on mukavaa!


6.06.2013 21:43

Tolpan tyttäret uimassa ja vilkuttavat kuvaajalle


6.06.2013 21:41

Lemmensilta kotirannasta nähtynä


6.06.2013 21:38

Viimeinen kouluaamu. Tässä odottavat poika ja pojan kaveri koulutaksia.


6.06.2013 08:44


6.06.2013 08:27

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa


6.06.2013 08:25

Pienestä pitäen...


6.06.2013 08:19


Haikea mieli

6.06.2013 08:05

Haikea mieli. Sydän täynnä lämpöä hyvästelin ystäväni matkaan. Illalla lämpesi rantasauna ja käytiin uimassa virkistävässä joessa. Ilo oli ylimmillään kun ystävät kohtasivat Darlingin maatilalla. Se pariskuntaa hieman nauratti mitä tapahtui kun he ottivat torkut ötökän uumenissa (ötökkä = tila-auto). Onneksi ei jäänyt paha mieli mutta minä olisin kyllä halunnut tietää rekisterinumeron.

Darlingin rakkaat lähtivät ja niin lähti myös Anna Pippurin ystävä. Pihamaa on hiljainen. Ei naurua ei laulua ja Alexanderkin on yökyläilemässä. Tänään täytyy tehdä kaikenlaisia juttuja ettei ikävä kurista niin rinnasta. Jokakerta sama juttu, tuntuu siltä kuin sisukset kääntyisivät ylösalaisin kun on niin ikävä. Just tämäntakia minä aina välillä mietin että voisin osan vuodesta asua muuallakin etten olisi niin yksinäinen.

7:06

Kahvin paikka. Huvilan kuistilla on mahtavan viileää. Luonnonkivi kuisti tuntuu kivalta varpäiden läpsytellä. Hyyssipolulla aamuvarhaisella oli viileä aamukaste varpaiden välissä ja kun käytiin Hanin ja Söpön kanssa tallikierroksella niin siellä oli pistelevää sepeliä jalkapohjien virvoikkeena. Unet karisivat silmistä kun suunnistin kulkuni sepelissä valiten jalkapohjieni paikan huolella.

Kaikki hevoset olivat haassa ja muutenkin kaikki oli ihan ok. Yöllisistä kulkijoista en tiedä. Tänä kesänä minulta on jo kaksi kertaa säretty paimenpoika. Onneksi itse laite on ehjä mutta kaikki johdot on revitty siitä irti ja myös maadoituusjohto. Lisäksi paimenpojan johto oli leikattu niin että jouduin uudestaan kuorimaan säikeet esille johdon sisältä että sain piuhat uudestaan kiinni virranlähteeseen. Liekkö ollut virta lopussa silläkin îyövieraallaî joka oli jättänyt toisenlaisen yllätyksen. Huvilan kivikuistilla on sähköhella odottamassa sisällepääsyä. Joku yöllinen kuljeksija oli aikapäiviä sitten jättänyt minulle käytetyn kesäkuminsa hellan ritilälle roikkumaan!Yäk yäk yäk! Siellä se îaarreîon vieläkin joten jättäjä vois päivän näöllä käydä hakemassa omansa pois.

Rakkaat siskot ja veljet, Darling on yleensä illan virkku ja aamun torkku mutta näin paahtavalla helteellä täytyy pakolliset työt tehdä heti aamulla. En muista toista tällaista kesää jolloin kesäkuun alussa olisi marjapensaissa jo vihreät raakileet. Ellei hallaa tule niin marjasadosta tulee runsas. Lapsena serkkutytön kanssa keitimme leikisti vihreistä raakileista maittavaa mehua. Mummo varoitteli ettei raakileita saa syödä että niissä saattaa olla matoja. Emme olisi millään malttaneet odottaa sadon kypsymistä ja söimme raakileita kielloista huolimatta. Toisinaan tuli vähän masu kipeäksi. Nyt aikuisena minulla on aikaa odottaa että marjat saavat punaisen värin ja pääsen poimimaan niitä. Viime kesänä sadon korjasi nenäni edestä siviiliasuinen poliisi! Silloin asuin vielä vanhassa ateljeetalossa enkä voinut muuta kuin harmistuneena seurata miten marjat katosivat parempiin suihin.

Rakkaat siskot ja veljet! Nyt keitän kolme kupillista tummaa paahtoa niin siitä lähtee päivä mukavasti käyntiin. Iso halaus jokaiselle. Hymyillään kun tavataan ja nokka hellettä kohti...

Tolpan tytöt retkellä vanhan Tolpan kivijalan päällä


÷tökän uumenista

5.06.2013 00:17

Rakkaat siskot ja veljet. Olipa kerran kyläreissu joka suuntautui minun luokseni. Ihanaa saada ystäviä kylään autolastillinen. Osa oli ajanut pitkän matkan ja pyysi saada levätä jossain. Minä keksin että ötökkä olisi tarpeeksi eksoottinen levähdyspaikka. Muuten hyvä mutta sitten ilmestyi pakettiauto Tolpan pihaan vähän ennen yhtätoista myöhään illalla ja pysähtyi siihen! Vähän olivat yövieraani ihmeissään moisesta käytöksestä.


Vuohia ja muuta pelastettavaa

4.06.2013 10:09

09:00

Miksi hätätiedotetta myös testisellaista ei myös viitota tai puhuta ohjelman päälle... miten tieto menee jokaiselle perille? Missä on kaikille yhteinen kommunikaatio?

17:01

Kauhea morkkis siitä kun pieni poikani Alexander menee viikoksi hoitopaikkaan. Ihan kamalaa! Minulla on sellainen olo että olen ihan paska äiti!

Olis pitänyt viedä jo kaksi tuntia sitten mutta kun en millään raaskis. Mitä se pieni ajattelee siellä vieraiden ihmisten joukossa kun joutuu olemaan ihan yksin. Pelottaakohan pientä että hän joutuu jäämään sinne kokonaan. Tunteeko olonsa uhatuksi tai unohdetuksi?

Viimeisiä omaishoidonvapaita tässä tosin vietetään. Enää kaksi kertaa ja sen jälkeen minun pitäisi viedä poika Ouluun saakka ja matkaa on 160 km suuntaansa joten ei mitään mahdollisuuksia viedä ja hakea omaan piikkiin ilman matkakuluja ja lisäksi siitä tulee vielä lasku kotiin. Ei kiitos! Järjetöntä! En voi viedä lastani niin kauas.

21.08 Home sweet home! Haikea olo kun Aleksander lähti hoitoon. Vasta 18.30 oltiin valmiita koska ennen sitä Anna keksi serkkunsa kanssa ratsastaa vanhalla Aatamilla pitkin huvilanrinnettä yhtäaikaa selässä. Ihmettelin että mitä ne koirat haukkuvat niin tytöt istuivat ruunan selässä konkreettisesti sukujuurillaan eli vanhan Tolpan talon kivijalan päällä. Kait se oli verenperintö joka heidät sinne veti. Niinhän ne jotkut vanhat sanovat että toloppaset ovat hevoshuijareita suoraan taalainmaalta ja se päti tässäkin. Sukunsa juurilla ja tietenkin ilman kypärää! Ei auttanut muu kuin odottaa että tytöt laskeutuivat alas Aatamin selästä.

Lopulta vein Alexanderin sinne hoitopaikkaan ja minusta oli tosi vaikea jättää poika sinne. Toivottavasti eivät ole enteitä mutta minulla on siitä hoitoviikosta jotenkin niin huono fiilis. Toivottavasti ei tapahdu mitään!

Painajaiset palasivat taas takaisin. Kesäloman alku oli pahasti uhattuna kun selviteltiin Annaan kohdistunutta kiusaamista. Kiusaaminen ei ole tapahtunut yksin koulussa vaan myös harrastuksissa, lähinnä kansanmusiikki ryhmässä. Kansanmusiikki ryhmän opettaja yritti sovitella ihmeellisellä tavalla. Hän olisi tuottanut kiusaajan vanhempineen meidän kotipihalle.

- Ei. Ehdottomasti ei. Meillä ei täällä kiusaajat vieraile. Rajan ylittävät vain ystävät. Piste.

Opettaja oli uskovinaan mutta antoi kuitenkin minun salaisen puhelin numeroni kiusaajan isälle. Jestas sentään mikä virhe! ƒijä tuli kiusaavan kakaran kanssa meille. Ei soittanut minulle mutta kyttäsi niin kauan että läksin kauppaan pikaiseen hakemaan vähän jotain purtavaa perheelle. Olin hetkeä aikaisemmin peloissani valehdellut opettajalle että Anna Pippuri on jossain uimassa sukulaistytön kanssa. Totta se olikin, tosin sitä en kertonut että ihan kotirannassa. Ukko varmaan ajatteli että rahalla saa mitä tahansa ja varsinkin vaikutusvaltaa koska hän säntäsi samantien pihaani uhkailemaan Annaa ja toista tyttöä kun minä olin lähtenyt. Anna oli yrittänyt estellä ettei meille saa mennä ja että siellä on sisällä vartiokoira Isonokka Söpö ja ettei meidän kotiin saa mennä jos ei äiti ole paikalla. Koko huvilanrinteessä äijä oli käyttäytynyt röyhkeän uhkaavasti ja marssinut vaan 10-vuotiaan tytön ja nuoremman kaverinsa estelyistä huolimatta kotiimme. Surkuhupaista tässä on myös se että ukko videoi koko ajan joten hän todennäköisesti kuvasi myös lähes ilkosillaan olleita tyttöjä meidän yksityisessä rannassa! Ukko oli karjunut:

- Sinun ääitiii kuitenkin vaan piileskelee! Minä tarkistan asian! Missä kaupassa äitisi käy?! Mikä rekisterinumero...?! Kerro heti! Minä teen tästä ilmoituksen!

Rahaa rakastava ukko tunkeutui ovesta sisälle ja sitten kuului vaan karjuntaa îpois pois pois!î Olisiko Isonokka ollut vastassa... Ainakin sillä oli tapahtuneen jälkeen kolme veristä reikää kirsussa (kirsu eli koiran nenä) jotka sopivat hyvin pöydällä olleen haarukan jättämiksi. Ukko varmastikin tempaisi koiraa haarukalla!

- Minä teen lastensuojeluilmoituksen heitteillejätöstä! Teille käy huonosti!

Maitokauppa reissu oli siis painajainen. Alexander raukka jäi kotiin katsomaan tv:stä lastenelokuvaa ja kukapa olisi arvannut että sinne säntää itse Mr Rahareikä! Bisnes on bisnestä mutta se ei oikeuta kotirauhan rikkomukseen!Tiesin että tyttö on naapurin rannassa, olemme rajanaapureita ja Alexander oli niin väsynyt tultuaan koulusta kotiin että hän katseli huvilalla lastenelokuvaa televisiosta. Lisäksi Allulla on niin pahoja sääskenpuremia ettei hän kestä olla ulkona. Lapselle kesä on todella hankala koska hän on niin hirvittävän yliherkkä ja meinannut kerran jopa kuolla kun mehiläinen pisti huuleen.

Mikään ei ole elämässä varmaa mutta tällaista ei kyllä halua omalle kohdalleen. Kun tulin kotiin niin ukko istui ensin autossa ja tuli sitten jalkaisin huutamaan ja sättimään minua ja uhkailemaan kaikenmaailman ilmoituksilla. Lisäksi hän osoitti minua koko ajan Lumia älypuhelimellaan ja ivallisesti ilveili että hän nauhoittaa kaiken. Hän uhkaili kuvanneensa lapseni, kotini ja tekevänsä ilmoituksen heitteillejätöstä ja vaarallisesta koirasta jota ei saa perheessä olla.

- Se koira on tasan siellä just sen takia ettei tollaset hullut tule mun tontille!

Kiusaajan isä osoitti älykkyydellään ja käytöksellään olevansa erinomainen esimerkki kiusaavalle lapselle. Otin ukosta lukuisia kuvia kun hän istui autossa pihassani noin puoli tuntia ja ei enää noussut ulos huutamaan kun minulla oli Isonokka vieressäni.

- Järkyttävää skeidaa! Mihin tämä maailma on menossa kun yrittää puolustaa omaa lastaan niin saa jotain noin daijun dorkaa vastaansa!

Onneksi nyt on kesäloma ja heti ei tarvitse miettiä mitä syksyllä. Nyt on pakko miettiä uudestaan eri vaihtoehtoja lasten koulunkäynnin kannalta.

23:05

Tämä päivä on ollut helteestä huolimatta aika märkä. Päivällä huomasin että tytöiltä oli karannut yhdet pelastusliivit ja koska virta oli viemässä niitä joessa kauas niin minä syöksyin pelastamaan sen suoraan vaatteet päällä. Jouduin uimaan jonkin matkaa mutta lopulta onnistuin nappaamaan kelluvan karkulaisen. Toisen kerran jouduin vedenvaraan ja ensin maitohapoille kun päätin lähteä Isonokan kanssa viemään vuohet rannasta sisälle. Olin vahvasti sitä mieltä että homma toimisi kun nuoremmat kutut seuraisivat äitiharmaata minun kannoillani. Äiti harmaa on niin hyväluonteinen vuohi ja opettaa pienokaisille elämän ohjeita. Eipäs mitä, yksi kuttu meni kuitenkin shokkiin nähdessään isonokan ja lähti harhailemaan yksin sikinsokin pusikkoa. Olin juuri kerennyt viedä muut vuohet rinnettä ylös mutta sitten tuli hätä, minun oli pakko huutaa käskyjä koiralle ja keksiä keino kutun kiinnisaamiseksi. Koiran päässä selvästi naksahti. Laumasta poistuneesta tuli saalis. Näin miten sen elukan silmät paloivat vaikka olisin kuinka huutanut ja lopulta kaivoin vuoden vanhan kutun ulos Isonokan suusta. Koira on saanut syödäkseen hirvensorkkia ja ehkä se ei osaa kunnioittaa sen vuoksi sorkkaeläimiä. Minulla oli todella hätä! Sillä hetkellä vain ajattelin että miten kauhea puruvoima saksanpaimenkoiralla on. Onneksi iIonokka luovutti kun väänsin sen kidan auki. Samassa pieni vuohi putosi rantatöyräältä veteen ja minä perässä. Otin pikkuisen kutun syliini ja lähdin nostamaan sitä ylös vedestä mutta Isonokka oli päättänyt että saalis kuuluu hänelle.>p>- Ei! Nyt pois! Tätä et saa syödä!

Nousin pois vedestä ja otin koirasta kaikenvaralta kiinni. Samalla vilkaisin olkani yli ja huomasin että pikkukuttu oli uudestaan vedessä ja raukka ui siellä paniikissa. En voinut muuta kuin juosta vettä täynnä olevissa saappaissa rinnettä ylös viemään koiran kiinni j asitten juosta lompsutin vettä hölskyvissä kumppareissa takaisin vuohen luokse. Minulla oli niin kiire etten kerennyt tietenkään kaatamaan vettä pois kengistä ja ainoa asia joka päähäni mahtui oli mummon opetus siitä että lammas täyttyy vedellä ja hukkuu jos se lähtee uimaan! Sama pätee varmasti myös vuohiin! Siellä se raukka oli yhä veden omana. Ei auttanut muu kuin uida hakemaan se sieltä. Raukka oli niin väsynyt ja painava että oli selvästi alkanut täyttymään vedellä. Raahasin vuohen sylissäni jyrkän rinteen äitiharmaan ja lapsosten luokse ja kun pääsin ylös niin olin aivan maitohapoilla. Minusta tuntui kun kävelin vuohilauman kanssa hevoshaan poikki että voisin tuupertua hetkenä minä hyvänsä. Loppu hyvin ja kaikki hyvin ja sain vuohet sisälle talliin. Lopuksi lompsin edelleen vettä täynnä olevissa saappaissa pihamaan halki ja suoraan alas huvilalle. Otin jalat pois saappaissa mutta jätin täydet kumpparit kuistille pystyyn.

- Siinähän puhdistutte yön yli. Paljonko mahtoi olla lisäpainoa noiden kuntokenkien kanssa...Ainakin kantapään rakko tykkäsi hyvää vesikengästä ja jalat puhdistuivat. Ei tule Isonokasta vuohipaimenta mutta ei sen tarvitsekaan sitä olla enää vanhoilla päivillään.

Rakkaat siskot ja veljet! Minulla on hyvin vähän sellaisia ystäviä joille voisin kilauttaa keskellä päivää ja kertoa kuulumisia mutta onneksi minulla on teidät! Pysykää kuulolla! Tarina jatkuu...

Halaukset kaikille! Hyttysen ja paarman puremia, lämmintä lähes kolmekymmentä astetta ja kylmä jokivesi vieressä. Mitä sitä muuta nainen tarvitsee...


3.06.2013 22:46


3.06.2013 22:40


3.06.2013 16:56


3.06.2013 16:48


Keijuvalo

1.06.2013 15:04

îJospa tuo keijuvalo onkin sanansaataja joltain pienemmältä ja ystävällisemmältä planeetalta, vaikkapa sieltä mista se Pikku Prinssi on kotoisinî

La Mer, olit aivan oikeassa, keijuvalo toi minulle inspiraation ja olen viime päivinä kirjoittanut novelleja joiden aihe on mikäpä muukaan kuin rakkaus ja siihen liittyvät tunteiden juonteet.

Ihmismieli on täynnä mitä ihmeellisempiä toiveita ja haaveita ja silloin tällöin asiat lähtevät rullaamaan onnellista polkua. Maailma ei ole mustavalkoinen vaan sateenkaaren raikas. Tunteet ovat kuin kypsä puutarha josta voi poimia paljon ihanaa naposteltavaa tai sitten tunteet ovat kuin täyteläinen maalauspaletti intuitiivisen maalausprosessin jälkeen.


<Takaisin blogiin

<Takaisin blogiin

 

Kesäkuussa 2013
kirjoitetut kommentit:

Darling kirjoitti 27.06.2013 18:28:

Kiitos Leonard! Sinä tiedät mitä se on kun elämä joskus koettelee kovalla kädellä ja millaista vammaisen lapsen kanssa elämä on. Halit!

Leonard Piippo kirjoitti 27.06.2013 16:19:

Kylläpäs Sinua taas koetellaan!!!! Taas sattunu ihimisiä joilla on omat asiat "kunnossa", eivätkä ole kohdanneet kehitysvammaista lasta, saatikka eläisivät "nolla -putjetilla" Minä toivon voimia Sinulle päästä yli tuosta paskasta.....

Darling kirjoitti 24.06.2013 11:45:

Juuri näin. Korppi oli erittäin merkityksellinen minun elämässäni. Sankarillinen mies ja nyt minun muistojeni korppi. Rakkaus ei koskaan kuole tai katoa ja muistot opastavat eteenpäin elämän polulla. Tosin kun isoisäni kuoli 90-luvun puolivälissä niin silloinkin maalasin suruuni valtaisan taulun korpista. Silloinen opettajani sanoi että se lintu on viestintuoja tuonpuoleisesta. Korppi ilmestyy kun sitä tarvitaan.

Tuonpuoleisen korpin tuntenut kirjoitti 24.06.2013 09:34:

Paljonpuhuva maalaus tuo nainen ja korppi. Varmaankin merkitykselliset ja mystiset kokemukset kulkevat kuin korppi olkapäällä läpi elämän.

Darling kirjoitti 21.06.2013 17:21:

Rakkaat siskot ja veljet, uusi teksti on tuloillaan mutta parempi nettitikku hajosi joten nyt yhteydenpitoni on vähän hitaan laista johtuen netin hitaudesta. Hyvää Juhannusta jokaiselle lukijalleni! Rakkauden täyteistä Juhannusta!

Anna pippuri kirjoitti 20.06.2013 19:10:

Tosi ihku daarlig kuvitus mä pidän.Arvostelu 10 tähteä(:

Darling kirjoitti 20.06.2013 13:48:

Toivottavasti virta kuljettaa sinut joskus paikanpäälle aistillisen taide elämyksen äärelle La Mer...

La Mer kirjoitti 20.06.2013 13:12:

Ooh, mikä väkevä virta. Komeaa jälkeä tämä taulu.

Darling kirjoitti 19.06.2013 19:21:

La Mer, uusin taulu on sinun sähköpostissa!

Leonard Piippo kirjoitti 19.06.2013 15:26:

Rattosaa Juhannusta!

Darling kirjoitti 16.06.2013 16:41:

Puhelin hajos eikä nyt ole aikeissa ostaa uutta. Täytyy kirjoittaa Joulupukille jos sitten ensi Jouluna. Muutenkin harmittaa kun salaisesta numerosta tuli julkinen kun sitä jaettiin joidenkin ihmisten toimesta vähän joka suuntaan. Monelta mielipahalta olisin säästynyt jos numero olisi ollut vain lähimpien ystävien tiedossa.

Leonard Piippo kirjoitti 16.06.2013 14:08:

Moro! onko mun sähköposti osote tallessa. Jostain syystä mun kännykkään ei oo tullu yhtään soitto-yritystä....

palapeli kirjoitti 16.06.2013 10:31:

DD oon koittanu sulle soitella mut sun puhelin sanoo aina vaan et valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä.. :(

leonard piippo kirjoitti 10.06.2013 21:03:

Hyviä kuvia ootte saanu Pippurin kans. Testasin yhtenä päivänä ämyreitten volyymiä. Kiersin 2,5 km lenkin, yhessä paikassa häirihti kuuntelua raktori, joka sekoitti apetta, mutta muuten sai selvää kipaleesta, että hyvin kuuluu, vaikka vain 300 ekee laittanu vehkeisiin.... Eipä sitä persaukinen enempää voi sijoittaa, mutta ehkä joskus, jos sais.....

palapeli kirjoitti 10.06.2013 20:23:

tuo varsahan on ihan syötävän suloinen <3

Darling kirjoitti 10.06.2013 08:34:

Kiitos Koodimies!Laitetaan se lisälinkki tällä viikolla. Kohta on kaikki valmista.Luethan sähköpostin ja soitat kunhan ehdit...

Koodimies kirjoitti 10.06.2013 08:30:

Arkistointi on onnistunut ja se lisälinkki, josta oli puhe voidaan laittaa sitten kun on sen aika.

Darling kirjoitti 10.06.2013 02:49:

Kiitos Moon!

Moon kirjoitti 9.06.2013 22:23:

Ihana blogi sulla, Anu!:)

Darling kirjoitti 9.06.2013 21:49:

Kiitos tytsä! Halit äidiltä ja pienemmiltä!

Isosisko kirjoitti 9.06.2013 21:01:

Ihania varsakuvia!!!

Darling kirjoitti 6.06.2013 19:04:

Oikeassa olet La Mer että vihreä sävy on kerrassaan erikoinen. Mikä lie hippiäinen käynyt säätämässä vähän leveliä kirkkaammaksi. Olisiko smyc c 70 y 35?

La Mer kirjoitti 4.06.2013 08:56:

Onkos sinne laskeutunut joku olento vihreältä planeetalta kun niin voikukan lehden väriin on toonautunut tuo kesäinen kuvasarja:) Uskomattoman komean lähdön on saanut tämä kesä, toivotaan että lumous jatkuu.

Darling kirjoitti 3.06.2013 09:52:

Tosin alla olevaan lisäys - vanhan puhelimen kunto niin heikko ettei se pysy hengissä kuin hetken aikaa virran päässä ja virta löytyy vain autosta koska söpöläiset koiranpennut söivät kaksi laturia!

Darling kirjoitti 3.06.2013 09:49:

La Mer rakkaani, ja kaikki rakkaat siskot ja veljet joilla on puhelinnumeroni. Tiedoksi että älypuhelimeni sanoi sopimuksen irti ja olen nyt hetken aikaa luuriton. Minulla tosin on vanha läppis käytössä, sama numero mutta kaikkien numerot olkivat älyn hallussa eli soitelkaa minulle päin!

Tällä blogisivulla on käyty 1009 kertaa!