Syntymäpäiväni kunniaksi tämä viikonloppu on ollut erityisen ihana. Kiitos perheelle!
Kiitos rakkailleni! Kiitos koko perheelle! Kiitos miehilleni - pojallemme Ronille, exälleni (isälle) Mikalle ja nyxälleni Ilkalle (isäpuoli). Minun Ihana perhe Tyttäremme Sara tulee tänään junalla kotiin Helsingistä ja huomenna juhlitaan loppuun minun syntymäpäivä jota tässä on hieman "varastettu" Perjantaina tanssittiin Lindemanin tahdissa perinteisiä ja eilen lauantaina imettiin Nivalan Tuiskulassa sisukset täyteen punkkia - Klamydia! Kiitos!
Piilotettu suudelma
Rakkaus on ihanaa! Aamuyöt sujuvat onnellisena nauraen liian nopeasti.
Vesi vanhin voitehistaÖ
- Ohoh! Ompas meidän nuoriso taiteillut!
Lopulta kotiin Ö
- Kiitos! Oli ihanaa!
Pienin askelin kehon ja mielen parhaaksi
Välimatka
ei tee
ihmisestä
onnetonta
vaan
välinpitämättömyys.
Tänään tartuin hetkeen ja päätin että kolmen kuukauden kehokuurin jälkeen olen katseenkestävä. Olen yrittänyt kaikenlaista laihdutusta ja kuntoillut mutta en ole saanut tulosta aikaan. Ystävältäni kuulin kehokuurista ja näin ominsilmin tulokset! Toivottavasti tämä matka tuottaa myös minulla halutun tuloksen, tämä mihin ryhdyn on minulle ovi uuteen elämään ja elämäntapaan kevyemmin askelin!
Ystävät, en ole lopettanut piirtämistä ja maalaamista. Huominen tuo tullessaan arkirytmin ja uuden maalauksen. Tässä välissä tarvitsin pienen breikin, täytyi vähän ajatella ja tunteilla. Taukojumpaksi ajattelun mausteeksi löytyi puuhaa kun avasin vanhan arkun ja löysin sieltä kauan sitten unohtuneen jumpsuitin ei vaan villapuseron. HömÖ Aloitin tämän tekemisen 20 vuotta sitten! Etu ja takakappale olivat valmiit mutta hihat uupuivat eikä tietenkään ollut samaa lankaa riittämiin eikä sitä ohjetta josta olisin voinut saada apua. Olen sitten ajatellut niitä näitä ja kuunnellutyhtä sun toista ja kutonut suurinpiirtein tai sinnepäinÖ antanut mennä vain. Yksi hiha päättelyä vaille valmis, toinen uupuuÖ Huomenna maalaanÖ taidan laittaa tämän takaisin kirstuun ja jatkan sitten joskus kahdenkymmenen vuoden päästä...
Ajattelemisen aihetta myös nettihäiriköille
Hei kaikille! Monta erityistä rakasta on odottamassa maalausvuoroa. Tänään minä kuitenkin aloitin luonnostelemalla yhden suururakan. suuren suuren merimaiseman. Ensin minä maalasin kynnet merensiniseksi ja sitten luonnostelin vesiliukoisella värikynällä tämän maiseman. Tämä on iso projekti ja maalaan pikkuhiljaa sillä öljyväri kuivaa hitaasti. Tämä taulu on aikamonta kämmentä suuri ja koko on 100 x 150cm. Iso hali jokaiselle ystävälle! Pysytään kuulolla!
Tilaustyö. Akryylimaalaus. 65 x 54cm
Se on intuitio. Pakottava tunne jossa ei ole sijaa järjen äänellä. Yht äkkiä näen edessäni kankaalla tietyt sävyt. Tausta loimuaa väriä. Yritän ajatella että jos maalaisin sinne vihreää tasaista ja pelkistettyä mutta vaikka kuinka järkeistän niin minun on pakko. Intuitio ohjaa käteni kuin transsissa työskentelemään. En kuule en näe. Minä maalaan ja uskon että juuri ne värit ovat oikeat hänelle. Ehkä vanhemmat tietävät miksi.
Jos kysytte mistä ne värit tulee niin vastaus on - en tiedä. Ne vaan putoavat sieltä jostain minun päähäni ja kätteni kautta kankaalle.
Minun Erityisen rakas Roni täyttää tänään 15-vuotta! Paljon Onnea Ronille! Elokuviin ei olla päästy enää pitkään aikaan mutta onneksi on kotona iso ruutu. Tänään Roni saa lahjaksi uuden ennennäkemättömän elokuvan ja herkutellaan kaikkea hyvää Kotona on perhe ja ystävät ympärillä eikä tarvitse jännittää tavisten suhtautumista. Lopulta minun oli pakko myöntää että jännityksestä ja ilosta hampaitakirskutteleva lapsi aiheuttaa mielipahaa muille.
Roni kaipaa kovasti elokuvia. Tiedän sen. Ilo oli ylimmillään joka kerta kun ajoimme elokuvateatterin pihaan. Elokuvissa sai tunteilla, itkeä ilosta ja surusta, myötätunnosta. Elokuvat olivat suuria ja ihmeellisiä. Aika kului odottaessa seuraavaa elokuvaa. Nyt itken siitä surusta ettei lapsellani ole enää harrastusta. Minä pärjään kyllä. Minä säästyn lukuisilta mustelmilta jotka sain kun pitelin innostunutta haarniskalasta (tiukka korsetti selän oikaisuun) sylissäni joka hyppi ja keikkui sylissäni innosta tutisten ja hihkuen. Silti se oli ihanaa!ƒitinä olin lapselleni ylpeä penkki. Parhaimmillaan saatoimme olla elokuvissa kolmen elokuvan verran eli istuimme siellä yli kuusi tuntia ja erityinen Roni jaksoi hyvin. Syksyllä se sitten tapahtui. Olimme taas elokuvissa kun eräs vanhempi mieshenkilö, paikkakuntalainen yrittäjä, käveli luoksemme ja alkoi kovaan ääneen haukkumaan meitä. Pyysin miestä monta kertaa rauhallisella äänensävyllä lopettamaan ja pyysin että hän poistuisi. - Etkö näe että olen vammaisen lapseni kanssa täällä elokuvissa. Ole hyvä ja poistu. Olimme hetkeä aikaisemmin vielä katselleet uusinta James Bondia ja kun elokuva loppui ja ihmiset alkoivat tekemään lähtöä tilanne ryöstäytyi. Kaiken sen elokuvakansan kuullen mies sätti minua ja perhettäni ja lastani eikä siltä kiihkolta kuullut sanaakaan kun minä peloissani pyysin että hän lopettaisi ja antaisi meidän lähteä rauhassa. Muutaman metrin päässä seisoi miehen vaimo synkkänä ja vihamielisenä. Kaikki ihmiset näkivät tämän episodin koska me istuimme edessä alhaalla. Lopulta sanoin miehelleni joka oli vieressäni ñ etkö nyt näe kuinka ystävällisiä kulttuuri- ihmiset ovat täällä. Vasta sitten vihamielinen katsoja ymmärsi että vieressäni oleva mies on minun omani. Toivottavasti sillä vihamielisellä yrittäjällä on hyvä elämä, hyvä avioliitto ja vielä parempi mieli. Toivottavasti hänen yrityksessään raha virtaa ja kauppa käy hyvin. Hänen ansiostaan minun vaikeasti vammainen täysin kaikessa autettava lapseni ei ole enää voinut käydä elokuvissa sillä hänhän sen häiriön perheineen aiheutti ei suinkaan varakas yrittäjä. Vihamieliselle yrittäjälle terveisiä - jos satut joskus lukemaan tämän jutun niin toivottavasti osaat hävetä ja toivottavasti käyt kertomassa elokuvayrittäjille ettet enää koskaan aiheuta vastaavaa kohtausta ja lähetät heidän kauttaan meillekin terveisiä että voimme turvallisin mielin palata takaisin elokuvaharrastuksen pariin.
Omat murheet unohtuu kun ryhdyin maalaamaan seuraavaa Erityisen rakasta.
Seuraava Erityisen rakas viivaluonnoksena. Kohta ryhdyn maalaamaan. Luonnoksen piirrän vesiliukoisella värillä. Vahvempi viiva sekoittuisi liikaa maalausvaiheessa akryylimaaliin.
Hinta näin pitkistä sukista 50 Ä pari. Sukkien paino on 203g seitsemän veljestä 100% villa. Hinta 6,90 100g. Konepesu 40 astetta. Eivät kutistu eikä värit haalistu kun käytät villapesuainetta. koko 39. Kapea jalkaterä. Vahvistettu kestävä kantapää.
Kommenttialue suljettu toistaiseksi häirinnän vuoksi.