Poimittuja sanoja paperisesta päiväkirjasta minusta ja muista
Elämä kuroo
itsensä kiinni
päivä päivältä
Taisin kertoakin, viimeksi oltiin Alexanderin kanssa elokuvissa kolmen elokuvan verran viisi tuntia mutta meillä oli superkivaa vaikka äiti alkoi jo siitä elokuvasta puutumaan.
Me on harrastettu elokuvissa käyntiä jo kauan mutta tiedän että moni muukin kehitysvammainen tykkäisi kydä leffassa mutta kun ei uskalla tai vanhemmat ei uskalla kun ajatellaan mitä jos ja sitten... Toisinaan me on Alexanderin kanssa nyrpistetty nenää ja katsottu että miten kurittomia joidenkin lapset on. Kaikki maksavat leffalipun ja sitten siellä on niitä yleensä äitejä jotka tulevat sinne juoruamaan ja viettämään aikaa ja sitten lapset saavat juosta miten sattuu ja vaikka valkokangasta päin ja äidit tosiaan juoruaa.... puhetta puhetta puhetta ja välinpitämättömyyttä. Joskus jopa isoon ääneen yritetään komentaa lapsia ihan kuin kotona. Silloin harmittaa kun katsomisen ilo häiriintyy. Suotta aina ajatellaan että ne vammaiset kun ihan normiporukasta löytyy häiriköitä. Roni on erittäin vaikeasti kehitysvammainen . Joskus on joku jopa sanonut että miksi vien hänet elokuviin ettei muka mitään ymmärrä. Pah! Elokuvat on meidän harrastus ja herkkuhetki ja yhteinen ajanvietto on ihanaa.
Ennen meitä oli kolmen jengi kun Anna pippurikin lähti mukaan. Nyt kun Annalla on paras kaveri niin tyttöjä ei elokuvat kiinnosta. Vähän surullista mutta ymmärrettävää. Ilkka onneksi lähtee aina sillontällöin mukaan ja käytiinhän me kerran kahdestaankin elokuvissa.
Ihanaa aurinkoista tiistaipäivää jokaiselle! Minä vetäydyn työhuoneeseen maalaamaan.
Rakkaalta sain tämän Tiikerikukan. Kauppaan mentiin ostamaan ruusuja mutta minusta tämä Tiikeri on jotenkin niin ihanan graafinen, harmaan raukea niin kuin rakkaani silmät kera ruskeiden täplien.
Elämä on
antoisa retki
epämääräisiä
taide-elämyksiä
Vastakohtia
siveltimenvetoja
värien ja tunteiden kontrastit
puhuttelevat toisiaan.
Pääsiäiskertomus
Värikylläisyyttä Haapajärven kirjastolla
- Elä mukana hetkessä ja kuuntele intuitiota,
Elovaara sanoo.
Elovaara on pitänyt aikaisemminkin näyttelyn kirjastolla ja uusia näyttelyitä on tiedossa tälle vuodelle useissa eri paikoissa ympäri Suomen. Hänen intohimonaan on aina ollut maalaaminen ja taide. Elovaara kertoo kutovansa maalaamisen vastapainoksi. Värikylläisiä neuleita oman perheen tarpeisiin. Elovaara on maalannut lapsesta saakka ja on kokenut sen aina olevan lähellä sydäntään.
- Pidän myös valokuvaamisesta, kamera on aina mukana uusien maalausaiheiden kuvaamista varten. Maalaaminen on kuitenkin se minun intohimoni. Suosittelen sitä kyllä kaikille, Elovaara sanoo.
Elovaara kokosi näyttävän kokoelman taideteoksistaan, jotka kertovat menneistä hetkistä ja jokaisella taululla oli oma kaunis tarinansa. Yhdessä miehensä Ilkan kanssa näyttelyä koonnut Elovaara kertoi kuinka hänen perheensä, miehensä Ilkka, lapset, ystävät, ihana koira, ja lapsuuden muistot isoisän kanssa saivat hänet maalaamaan tauluja elämästään näyttelyksi.
- Muistan aina, kun isoisäni kanssa haettiin hevosella heinää. Maalasin siitäkin talun muistojen innoittamana, Elovaara kertoo muistellen. Värienkäyttö on Elovaaralle tärkeää. Hän haluaa luoda illuusioita katsojilleen ja tykkää leikitellä väreillä, jotta saa niissä näkymään moniulotteusuuden. Suuressa maisemataulussa värit muuttavat muotoaan mitä kauempaa sitä katsoo.
- Osassa tauluista on valokuva malliaiheena, osa on mielikuvia. Patelli- ja akvarellivärit ovat aina olleet suosikkini, mutta kaikki tavat ovat ihania, Elovaara sanoo.
Aikaa taulujen maalaamiseen ekspressiivisellä tyylillä ei kulu kovin kauaa. - Yleensä yhden taulun saa valmiiksi jo yhdessä päivässä, mutta se riippuu, millä tavalla sen tekee. Esimerkiksi osa väreistä kuivuu lähes välittömästi, kun taas joihinkin voi maalata päälle. Korkeintaan kuluu pari päivää, mutta näissä pastellitöissä menee joskus useampi päivä, Elovaara kertoo.
Elovaaraa inspiroi kurjet ja luonto.
- Rakastan kurkia ja ne näkyy usein myös maalauksissani. Kurjet symboloivat minulle kevättä ja olen huhtikuun lapsi. Elovaara sanoo.
- Isoja tauluja on mukava maalata. Mitä kauempaa niitä katsoo, sitä parempi. Niissä toimii parhaiten voimakas tyylini maalata. Yksityiskohtia löytyy kun oikein tarkkaan katsoo, Elovaara toteaa salaperäisesti.
Kirjoitettu keväällä 1995. Aina ajankohtainen
Rakkautta ja sen joskus mukanaan tuomaa surua on meissä moneksi. Aina ei ole kyse parisuhteesta.
Naisella on tapana selviytyä
Kaikesta huolimatta
Mitättömiltä tuntuvat sivulauseet
tuntuvat kipuna sydämessä
Nyt oli niin kova päivä ettei jaksa edes ajatella. Hyvin surullista ja raskasta.
Kun Hetken paikka-taulut oli saatu ripustetuksi Haapajärven kirjastoon Huhtikuun ajaksi, oli mukava mennä juhlistamaan saavutusta mökille saunan, nuotion, makkaran ja vichy veden kera. Pitkänä perjantaina käytiin Jenni Vartiaisen keikalla Kalajoen Merisärkällä (upea reissu!) ja sitten sairastuttiin koko sakki influenssaan josta vasta nyt ollaan pikkuhiljaa toipumassa.
Rikoin lupauksen
olla itkemättä
Itken kuitenkin
se helpottaa
Suruani
en pue sanoihin
en sananparsiin
Riipaisevin sormin
tieto tainnutti minut
Oli kuin olisin levännyt
tummaa kalliota vasten
valkoinen perhonen
lepäsi kädelläni hetken
lensi pois
ollen lopulta horisontissa
lepattava tumma varjo.
Haaveet
ovat kuin täysikuu
Täyttyvät ja katoavat
yhtä nopeasti
Terveisiä kaikille influenssan uuvuttamalta. Tänään kuudes päivä kuumeessa. Ei varmaan tarvitse kertoa sen enempää miltä tuntuu. Kunhan jaksaisin hetken jalkeilla nin lataan teille uuden sarjakuvan blogiin. Lisäksi katselkaa Maaselkä lehteä, oliskohan siinä jo juttua Hetken paikka-näyttelystä.
Rakkaus
taittuu valoksi
hymykuopissa
Pääni kasvaa
ruusuja
Hiukseni solisevat
puroina rinnoilleni
ja minä katselen
sinua
ihmetellen
Selkäsi etääntyvää
nyrpeyttä
Haluaisin vetää
sinut takaisin
hetkeen
- ensisilmäyksellä!
Vähin äänin
hiljaisuudessa
kuulin kuinka kurjet huusivat
raheaa ikäväänsä
maailman syliin
Juhlat on la 2. 5. 13-19 ihmisille ja 21 alkaa Bileet. juhlapaikka on työväentalo 800 metriä eteenpäin siitä mistä mulle käännytään eli siitä kännykkä mastosta eteenpäin.
Hei Leonard, milloin synttärit on niin tiedän suunnitella Alexanderin kanssa?
Moro! Tulleeko Aleksanteri käymään mun synttäreillä?
En minä sitten kurjempi nainen olekaan kun olen saanut ihanan miehen itselleni. Kiitos rakas onnitteluista!
Hyvää syntymäpäivää rakkaalle Anulle.
Onpa taas DD:ltä värikästä viivaa ja eläväistä kuvaa. Wau!
Voimia.
Vanha Hippi, ystäväni...
Joskus
sen melkein kuulee
hauraan lepatuksen
uskaltaa toivoa
olla hetkestä
onnellinen
tarttua hyppysillä kiinni
ei epätoivon
vaan toivon varassa
- Lepatus katoaa
mutta jotain minussa
jäi sydänjuureen asumaan
Kaunista melankoliaa tuossa säkeessä valkoisen perhosen lepattavasta tummasta varjosta. Elämään vaan taitaa kuulua nuo häivähdykset.
Tämän runon olen kirjoittanut näyttelyssä olevaan tauluuni. Se sopii sinullekin, Koodimies! Tämän runon myötä Hyvää Pääsiäistä!
Elämän uudet suunnat
edellyttävät tarkkanäköisyyttä
Koskaan ei pidä katsoa taakseen
ei ikävöidä
mutta silti
Ystävälle ei sanota hyvästi
vaan näkemiin.
Hieno homma nuo näyttelyt. Pääsiäisenä en kyllä koodaa, taidan lähteä naisiin, joten siitä lepäämisestä en tiedä:)
Kiitos Koodimies! Ja kiitos kahvista. Näki sentään sinuakin vaikka olet yleensä aina hautautuneena johonkin koodimaailmaan. Toivottavasti maltat nyt lomaillakin pääsiäisenä. Ei ne koodit maailmasta lopu. Kaupassa sain ihmisiltä kivoja kommentteja tauluistani. Oli tämän päivän Kalajokilaaksossa ollut juttu näyttelystäni. Vau! Olihan siinä lehdessä Se juttu kun löysin laatikosta. Kiva kun ihmiset tykkää. Tälle vuodelle näyttelyitä on sovittu jo moneen paikkaan. Toivon voivani ilahduttaa useita ihmisiä!
Korjasin kuvan ja otin sen raiskion pois. Säädin myös vähän noita blogin näyttelykuvia. Toivottavasti se tiainen ja sudet löytyy siltä levyltä jonka tänään sait. Räiskyviä tauluja olet näyttelyyn maalannut.