Kahdeksastoista luku Mademoiselle
Nainen ei tuntenut yhtään mitään. Ei niin mitään. Hänen elämänsä pyöri vain vallan ympärillä. Pankkitilillä oli rahaa eikä mitään puuttunut paitsi tunteet. Nainen oli koko elämänsä keskittynyt siihen ettei tunteita näytetä ei puhuta eikä pussata saati halata Hänen miehensä lähti työmatkalle kaksi vuotta sitten ja työmatka jatkui edelleen. Nainen koki että hänen elämänsä oli tyhjiö. Ilkeys oli pikkuhiljaa piikittänyt koko hänen sydämensä. Mademoiselle tunsi sairasta nautintoa pahuuden kylvämisestä. Hän halusi että kun hän itse ei ollut onnellinen niin onnellisuus ei ollut sallittua kenellekään hänen lähipiirissään. Miehensä rinnalla hän oli ollut rakastava seikkailijatar ja hän oli ollut aina valmis lähtemään matkaan milloin mistäkin syystä. Eräänä jouluna onnellisuus oli särkynyt pirstaleiksi kun hänen omat vanhemmat erosivat. He eivät olleet antaneet erolle syytä muuta kuin että he olivat kasvaneet erilleen. Mademoisellen mielestä vanhempien ero oli kirottua! Hän itse tiesi ettei voisi saada koskaan omaa lasta ja vanhempien välinpitämätön ero sai hänet näkemää maailman surullisena. Mademoiselle oli päättänyt olla niin ilkeä ettei kukaan rakastaisi häntä. Hän ei tarvinnut rakkautta. Rakkaus sai hänet voimaan pahoin. Kaiken inhotuksen yläpuolelle kohosi ajatus kahdesta tyhmästä juoksupojasta jotka tekisivät rahasta ihan mitä tahansa mitä Mademoiselle keksi pyytää.
- Sudenpentuhuppu uuteen turkkiini kuulostaa niin etovalta että varmasti kukaan ei pidä minusta kun sana leviää.... hah ha ha haa!
Äänekäs nainen nauroi ja jutteli omalle peilikuvalleen.
Seitsemästoista luku. Kaupan edessä
Kaksi miestä seisoskeli kaupan eteen pysäköidyn auton sivustalla. He keskustelivat kiivaasti ja heidän kädet viittilöivät jokaiseen ilmansuuntaan.
- Minä tiedän että mademiselle haluaa susipentuhupun turkkiinsa mutta mitä sitten... me emme voi sitä toimittaa... pentu on kadonnut!
Amisnahkatakkinen luennoi kiihkeästi kaverilleen.
- Jos sinä epäonnistuit niin ei se ole minun vikani. Minä haluan ne rahat pentuhupusta itselleni ja minä myös saan ne.
- Niin mutta...sinä et tiedä millainen hän on... hän on armoton.
Amisnahkatakkinen mies puolustautuu.
- Minulle on yhdentekevää mitä sinä sanot tai miten puolustaudut. Yksi susi pentu sinne tänne. Minä en halua että hän tulee meidän pihaan ja vaatii huppunsa jostain meidän kennelin pennun nahasta! Minun koirani juoksevat ja vetävät kaupunkilaisia matkailun nimissä ja hankkivat koko perheelle elannon. Olkoon huppu susipentu ei minun koira.
Toinen miehistä lausahtaa vihaisesti. Sen jälkeen hän poistuu vihaisen näköisenä kauppaan.
Kuudestoista luku. Aamu
Pörtsi nukkui Henrin sängyn alla koko yön rauhallista unta. Välillä se oikoi niveliään ja venytteli samalla kun kuuli pojan nousevan istualleen sängyn reunalle vaihtaakseen kylkeä. Henri ei voinut selän mutkan vuoksi nukkua selällään. Täysi kuu jollotti kelmeää valoaan sisään Henrin vinttikamariin. Henrin äiti puuhaili myöhään yöhön askareitaan talon alakerrassa. Joulu oli jo hyvää vauhtia ovella.
Henri hieroi unisena silmiään eikä hetkeen muistanut edellisen illan tapahtumia. Sitten hän huudahti:
-Pörtsi!
Harmaa pentu tassutti pojan luokse. Pörtsi oli jo kerennyt heräämään ja nuuskinut koko ihmisen huoneen läpikotaisin. Pentu lipaisi pojan ojennettua kättä ja heilutti lystikästä takkuista häntäänsä. Sitten se kipusi pojan jalkoja vasten takajaloilleen ja painoi määrätietoisesti päänsä pojan syliin. Pörtsi napitti Henriä silmiin:
-Vuh!
- Sinäpäs olet sellainen pörröinen veitikka. Taidat haluat ulos kanssani. Josko Meeri on herännyt niin voitaisiin lähteä metsään.
Viidestoista luku. Kotimatka
Pieni nappisilmä Pörtsi hurmasi Meerin ja Henrin heti. Nuoret silittivät pientä harmaata suden näköistä olentoa. Se oli ystävällinen. Pörtsi murmutti lämpimien käsien silityksen tahtiin ja ulvahtikin riemusta. Keskusteltuaan tilanteesta nuoret päättivät ottaa Pörsin mukaansa.
-Eihän sitä tännekään voi jättää...
Meeri tuumasi.
-Ei niin. Eiköhän me jotain keksitä. Jos ei muuten niin minä piilotan Pörtsin meille,
Henri vastasi Meerille.
Nuoret lähtivät kulkemaan kotiin päin. Henri istui potkukelkan kyydissä. Hänen selkäänsä särki. Henrin sylissä istua nökötti Pörtsi. Meeri oli sitaissut sen ympärille lämmikkeeksi ja suojaksi pitkän paksusta langasta neulotun punaisen kaulahuivin. Pörtsi nuuskutti ilmaa ja metsästä kantautuvia tuoksuja. Jossain syvällä sen pienessä sydämessä villi luonto uinui. Sillä oli ikävä emoa.
Ilta alkoi hämärtää kun nuoret sanoivat heippa lähellä Henrin kotia. Poikaa huolestutti kuinka tyttö pääsisi turvallisesti takaisin omaan kotiinsa. Tyttö vakuutti ettei hänellä olisi mitään hätää ja että hän potkuttelisi kotiin nopeasti. Henri kantoi Pörtsin sisälle taloon takkinsa sisällä.
-Hei äiti! Mä tulin...
Hneri huikkasi keittiössä puuhailevalle äidille ja kopisteli päälyvaatteissa talon yläkertaan omaan huoneeseensa.
Pörtsi oli ihmeissään. Se ei ollut koskaan nähnyt mitään sen kaltaista. Pentu ryömi varovasti Henrin lattialla mytyssä olevan takin sisältä pois ja nuuski ympäriinsä. Sitten Pörtsi tassutteli Henrin sängyn alle piiloon pojan sängystä lattialle valahtaneen päiväpeiton taakse.
Neljästoista luku. Pörtsi.
Miesten poistuttua paikalta nuoret uskalsivat nousta pois lumipenkereen takaa. He olivat järkyttyneitä näkemästään eivätkä tienneet keitä miehet olivat
- Mihin ihmeeseen se pieni raukka meni?
Meeri kysyi kyynel silmin.
- Onneksi pääsi pakoon.
Henri vastasi.
- Meidän täytyy löytää pieni pörtsi! Me emme voi jättää häntä tänne!
Meeri herkistryi ja kyyneleet valuivat vuolaana tytön poskia pitkin.
Meeri jatkoi,
- Me löydämme Pörtsin.
Henri vastasi ja hänen teki niin tavattomasti mieli sulkea tyttö syleilyynsä. Silloin Meeri teki jotain odottamatonta. Hän kapsahti Henrin kaulaan ja pussasi poikaa poskelle ja sanoi:
- Henri. Me pelastamme pikku Pörtsin.
Pojasta tuntui että hän oli sulaa vahaa. Silmissä kipunoi. Henri oli niin ihastunut Meeriin että tytön läheisyys tuntui varpaiden päissä saakka.
- Vuh!
Pieni pörtsi ilmestyi nuorten jalkoihin. Pörtsi istahti paikoilleen ja nosti kiverän nokkansa ylös ja tapitti hyvin määrätietoisesti kahta nuorta sillä se tiesi että nämä kaksi olivat siinä häntä varten.
Kolmastoista luku. Epäonnistunut kauppa
Miehet etsivät harmaata pentua hyvän tovin ennen kuin he luovuttivat. Pukumies oli silminnähden vihainen eikä aminahkatakkinen parrakas toveri voinut muuta kuin myötäillä ostajan raivoa.
- Miten aiot korvata tämän minulle?! Miten?!!
Pukumies huusi.
- Rauhoitu. Kyllä minä hankin sinulle jotain parempaa. Jouluun on vielä aikaa...
Myyjä rauhoittelee ostajaa.
- Maksan sinulle hyvät rhat siitä edestä että hankit minulle vastaavan tilalle. Minun vaimoni turkki on loppusilausta vaille valmis eikä hän hyväksy sen huppuun mitään muuta kuin sudenpennun taljan.
Pukumies korottaa ääntään ja kovistelee myyjää.
- Käskystä. Rouva saa mitä tilaa. Lupaan.
Myyntiexpertti lupaa.
Puuskainen tuuli on tyyntynyt ja nuoret kuulevat miesten loppukeskustelusta jokaisen sanan. He katsoivat toisiaan huolestuneina silmiin ja odottivat. Mitään muuta he eivät olisi voineet tehdä kuin odottaa.
Miehet löivät kättä päälle ja kävelivät kumpikin oman autonsa lukse. Hetken kuluttua he olivat poissa.
Kahdestoista luku Varaslähtö
Meeri ja Henri piilottelivat tiiviisti lumipenkereen takana. Tuuli yltyi ja nostatti ilmaan lumipyörteitä. Ilmassa oli alkavan tuiskun tuntu. Nuoret yrittivät kuulla jokaisen sanan miesten välisestä keskustelusta mutta tuuli pyyhki sanat kuulumattomiin. Pieni harmaa karvainen otusriepu roikkui surullisena ilmassa kun rosvon näköinen amisnahkatakki tyyppi piteli sitä niskavilloista ilmassa. Pukumies kaivoi povitaskustaan askin ja sytytti kämmenen suojassa tupakan. Pukumiehellä oli kiiltonahkaiset lakeri kengät jalassaan ja hän näytti palelevan. Tuuli riepotteli miehen ohutta puvuntakkia ja kiskoi housunpuntteja. Puku mies vapisi vilusta. Yht´äkkiä tapahtui jotain odottamatonta! Pieni karvainen otus puraisi terävillä naskalihampaillaan pukumiehen sormea. Mies oli tökkinyt pentua joka puolelle kuin tarkastaen oliko kauppatavara priima. Hampaiden iskeytyessä pukumiehen sormeen hänen toisessa kädessään oleva tupakka lipsahti ilmaan ja putosi suoraan eläinkauppiaan kädenselälle. Mies ärähti kivusta ja samalla hänen otteensa pienestä harmaasta kirposi. Eläin putosi tien sivuun pehmeään lumeen ja vilisti samantien pakoon. Miehet yllättyivät tilanteesta täysin. He kääntyivät nopeasti nähdäkseen mihin suuntaan pentu juoksi. Epäonnekseen he törmäsivät toisiinsa. Pukumiehen lakerikenkien sileät pohjat luistivat. Hän lipsutteli hetken pysyäkseen pystyssä mutta lopulta kaatui päistikkaan maahan vetäeen mukanaan myös kaupustelijan.
- Kirottua! Mihin se elukka katosi?! Otti mokoma varaslähdön!
Yhdestoista luku. Epämääräinen kulkija
Musta vanha mersu pöristää tulemaan piilossa kyykkiviä nuoria kohti. Auto hidastaa silmin nähden nopeutta ja pysähtyy reitin varrelle pari kertaa. Henri ja Meeri pidättävät hengitystään ja ovat niin matalana kuin suinkin lumipenkereen takana. Potkukelkka on kumollaan lumessa viistosti vasempaan nuorista katsoen.
- Aivan kuin autokuski etsisi jotain...
Meeri arvuuttelee mietteliäälle Henrille.
- Luulenpa ettei tuolla autokuskilla ole aivan puhtaat jauhot pussissa.
Henri kuiskaa takaisin Meerille.
Auto matelee vähän matkaa nuorten ohi. Sitten se yllättäin taas pysähtyy. Auton moottori sammuu. Iso mies nousee ulos autosta kuskinpaikalta. Hänellä on kirpputorilta löytyneet retrohenkiset peiliaurinkolasit päässään ja yllä hänellä on vanha amisnahkatakki.
Mies seisoo auton vierellä ja tarkkailee ympäristöä. Onneksi hän ei osaa kohdentaa katsettaan sinne missä Henri ja Meeri ovat. Seuraavaksi mies menee auton taakse ja avaa peräkontin luukun.
Toinen auto saapuu paikalle ja sieltä nousee ulos mies puku päällä ja keppi kädessä onko sinulla jotain minulle?
-Aina.
Mersumies toteaa
Mitä tälläk ke-keertaa? Jo-jotaain haarvinaista?
Puku päällä oleva mies änkyttää.
-Kyllä. On minulla. Kas tällainen.
Mersumies pudottaa peilarilasit nenävarrelleen ja nostaa takakontin pahvilaatikosta käsissään ilmaan vaalean harmaan karvaisen otuksen jatkaen mainostamista: - Tämä. Erittäin harvinainen. Susi jo syntyessään.
Kymmenes luku. Laukaus
Sunnuntai kului kuin siivillä. Nuoret tapasivat toisensa vanhan punaisen maitolaiturin kenottavalla seinustalla ja heidän välillään vallitsi sielujen harmonia. Henri oli löytänyt elämäänsä uutta sisältöä. Hänen punaiset hiuksensa kihartuivat vallattomasti ja putosivat otsalta silmille. Punainen pipo hänen päässään keinui potkuttelun tahdissa. Meeri istui potkukelkan kyydissä. Hän kertoi hassuja mielikuvitusrikkaita tarinoita ja kikatti tikahtuakseen. Henri ei kaikkea Meerin sanomaa edes kuullut sillä niin lumoutunut hän oli tytöstä. Iltapäivään kääntyvä pakkasaurinko heläytti tytön punaisille pitkille kutreille satumaisen sävyn. Aivan kuin punaisten hiusten seassa olisi leiskunut ripaus violettia.
Nuorten hilpeä kulku pysähtyi kun seinään kun he kuulivat ilmoille kajahtavan terävän laukauksen ja sitä seuranneen vaikertavan volinan.
-Mikä se oli?!
Meeri kysyi pelästyneenä.
-Shhhh....!
Henri sihahti ja näytti kädellään että heidän pitäisi olla hiljaa. Kaukaa kuului lähestyvän auton ääni. Nuoret säntäsivät yhteistuumin tien sivuun lumipenkan taakse ja kyyristyivät piiloon.
Yhdeksäs luku Mummon potkukelkka
Parina seuraavana päivänä Henri ei ajatellut mitään muuta kuin tapaamaansa tyttöä Meeriä. Hän tunsi sydämensä pomppailevan oudosti, hän ei ollut koskaan aikaisemmin tuntenut mitään vastaavaa. Henri oli ihastunut. Omalla tahollaan Meeri ei myöskään voinut olla ajattelematta Henriä. Oli viikonloppu.
Henri kutoi aloittamaansa joululahjaa äidilleen kun kännykkä soi. Poika laittoi kudelman pois käsistään ja vastasi puheluun epäröiden sillä hän ei halunnut vastata outoihin puhelinnumeroihin.
- Haloo....
Henri sanoi hiljaa.
- Haloo itsellesi Meeri täällä
Tyttö sanoi ja jäi odottamaan että poika sanoisi jotain.
Poika mietti hetken ja jatkoi:
- mä kudon täällä lapasia äidille joululahjaksi.
-Kudot?! Huikeeta! Mä en tiedä edes miten puikkoja pidetään. Vau!
Tyttö jatkoi.
- Hei kuule Henri lähtisitkö sä mun kans taas metsään samoilemaan olis kiva mennä jutteleen. On tylsää ja nyt on kuiteski jo toinen adventti käsillä...
Tyttö tilitti Henrille eikä osannut hidastaa sanojaan.
- Mä tuun. Kyllä käy. Mut tällä kertaa mä en ota suksia mukaan.
Henri tokaisi asiallisesti.
- Mä otan mun potkukelkan. Se on mummon perintö mulle, sellainen mummomalli. Mä lähden tulemaan. Tavataan punaisen maitolaiturin kohdalla ahokkaan tien varressa.
Henri jatkoi.
Kahdeksas luku. Kohtalo
Nuoret nauroivat ja juttelivat kaikenlaisista asioista taivaan ja maan välillä kun he pääsivät alkujännityksestä. Meeri kertoi Henrille että hän oli monta kertaa halunnut tulla auttamaan pokaa kun kiusaaja pojat olivat rääkänneet poikaa. Henri naurahti ja sanoi topakasti tytölle
:- Vaikka minä olen päätä lyhyempi kuin ne idiootit niin seison kyllä omilla jaloillani sillä minähän olen mies!
- Sinä olet Henri kuningas niihin verraten mutta ikävä kyllä moni uskoo ja tottele niitä. He eivät ymmärrä etteivät Olli ja Pena ole maailman napa. Jos kaikki eivät pelkäisi heitä niin koulurauha säilyisi.
Nuoret jatkoivat matkaa metsätietä myöten. Aurinko alkoi laskea jo mailleen. Henriä harmitti että hänellä oli mokomat sukset jaloissaan. Hän olisi halunnut olla lähempänä tyttöä. Meeri oli kuin ihana päivänpaiste loistava ja niin säihkyvä ja hän tuoksui valloittavan hyvältä. Parfyymi joka hänen ympärillään leijaili oli salaperäinen. Se oli kuin kohtalo. Yhdistäisikö se heidät... poika mietti.
Seitsemäs luku. Ystävä
Tumma hahmo sivakoi yhä vain lähemmäs Henriä. Kohdalle tultuaan hahmo pysähtyi ja nojasi väsyneenä suksensauvoihin. Muutaman sekunnin myöhemmin hän pyyhkäisi mustan hupun silmiltään ja ojensi Henrille käden joka oli pitsisomisteisen lapasen peitossa. Hupun valahtaessa pois tulijan otsalta ja kasvoilta hänen leiskuvan punaiset pitkät hiukset hulmahtivat valtoimenaan olkapäille.
- Moi, mun nimi on Meeri.
Tyttö sanoi kuuluvalla äänellä ja napitti ruskeilla silmillään Henriä tiukasti silmiin.
- Moi, Henri.Siis mun nimi on Henri.
Poika sönkötti ja tunsi kuinka hänen kasvoilleen levisi punastus aina korvan nipukoita myöten. Tyttö oli jotain sanoinkuvaamattoman kaunista. Henri nieleskeli. Hän ei osannut sanoa enää mitään. Tyttö hymyili ja piti edelleen kiinni Henrin kädestä kunnes hän havahtui.
- Oi anteeksi! Mä olen vähän tällainen hölmö.
Tyttö pukahti ja päästi Henrin kädestä irti
- Joo.... tai siis ei! En mä sitä että hölmöä tai siis hölmö! Mä olen kans tällainen omanlainen luonnonlapsi.
Henri jatkoi puhetta.
Kuudes luku. Kahvihetki metsässä
Henri hiihti verkkaista tahtia pitkin lumettunutta metsäautotietä. Hän kuunteli koko ajan metsän ääniä ja pyrki kuulemaan jokaisen eläimen liikahdukset. Henriä oli varoitettu ettei hän saisi mennä liian syvälle metsään. Hän vilkaisi vähän väliä olkansa yli että näkyivätkö hänen hiihtojäljet lumessa. Onneksi oli aamupäivä eikä pimeän tulosta ollut pelkoa vielä moneen tuntiin.
Aikansa hiihdettyään Henri pysähtyi oikoi selkäänsä. Hän heitti repun alas selästään ja valitsi sopivan paikan itselleen istahtaa. Hänellä oli repussa mukanaan superlonin saunapefletti jonka hän laittoi itselleen istuinalustaksi lumeen. Pojalla oli repussa mukana termospullossa kahvia ja pari voileipää jotka hän oli tekaissut itselleen kotona.
Henri höppi kahvia. Yhtäkkiä hän laski mukin alas huuliltaan ja terästäytyi kuulemaan. Aivan kuin kauempaa kuuluisi sivakoinnin ääntä joka lähestyi kahvittelijaa. Hetken kuluttua Henri huomasi että tulossa samaista metsäautotietä oli mustiin pukeutunut hahmo. Henri ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Olisiko hänen pitänyt piiloutua vai pysyä paikoillaan. Tulija oli jo niin lähellä ettei Henri voinut enää paeta.
Viidesluku. Varhain aamulla.
Lauantaiaamu oli tavattoman aikainen kun Henri heräsi. Hän tunsi outoa kutinaa vatsanpohjassaan aivan kuin perhoset olisivat siellä lepattaneet ja kutitelleet poikaa. Henri nousi istualleen sängyn reunalle ja kurkisti ulos ikkunasta. Siellä oli vielä sysimustaa aivan säkkipimeää. Poika ihmetteli kuinka hän oli tähän aikaan herännyt.
-Jaahas vai niin...
Poika mutisi ja kömpi takaisin peiton alle. Samalla hän työnsi kädellään mummomaisen herätyskellon kauemmas luotaan. Kellon viisarit näyttivät tasan kolme aamuyöllä. Oli sudenhetken aika. Poika halusi nukkua mutta jokin tunne siitä että olisi herättävä kaihersi koko ajan hänen mieltään.
Kello raksutti tasasita hiljaista tahtiaan edelleen kohti aamun koita eikä Henri pystynyt enää nukkumaan. Kello viiden aikaan hänen huomen oli siinä aivan käsin kosketeltavissa eikä poika tiennyt enää muuta vaihtoehtoa kuin nousta sängystä aamuaskareisiin. Henrin selkä oli kipeä kuten aina. Kyttyrä hänen selässään oli vähän kerrassaan pahentunut eikä poika tiennyt kuinka kauan tila voisi jatkua ja pahentua. Hän ei halunnut että kyttyrälle tehtäisiin mitään. Se oli osa häntä mutta se tunne se kipu ja pelko siitä jos hän jonain päivänä ei voisikaan enää kävellä vaan halvaantuisi. Henri tiesi että papallakin oli ollut sellainen samanlainen kyttyrä.
Notkisteltuaan ja venyteltyään tarpeeksi poika pukeutui ja hiippaili varovasti talon alakertaan. Hän ei halunnut että äiti kuulisi vaan Henri tahtoi äidin nukkuvan mahdollisimman pitkään. Äidillä oli kerrankin aikaa nukkua. Poika tassutteli keittiöön ja otti kaapista leipää. Nopeasti hän sipaisi leivälle voita ja juustoa, kääri leivät voipaperiin ja pakkasi ne vanhan kuluneen repun pohjalle. Poika pukeutui lämpimästi. Hänen lähtiessään ulos kello oli jo likipitäen seitsemän aamulla ja syvä sinen musta ulkomaailma alkoi sekuntti kerrallaan muuttua sinisemmän hohteeksi. Henri käveli liiterin nurkalle ja otti esiin papan vanhat mäistinsukset. Saujojen pinta oli jo hieman ajan hampaissa hipraantunut mutta se ei Henriä haitannut. Hän halusi hiihtää selän kyttyrästä huolimatta edes vähän.
Neljäs luku. Joululahja.
Onneksi oli perjantai. Henri ei kertonut äidilleen koulussa tapahtuneesta kiusaamisesta. Hän oli sitä mieltä että äitiä ei pitäisi suotta rasittaa moisella ikävyydellä. Henrille riitti että heillä oli äidin kanssa rauhallista eikä kukaan tullut järjestämään ikä'vyyksiä heille. Niin oli hyvä. Joskus Henri pysähtyi miettimään vanhaa asuinpaikkaansa ja ystäviä joiden kanssa oli kerrostalon pihalla tehnyt hiekkakakkuja ja leikkinyt muovisilla kuorma-autoilla mutta se kaikki oli taakse jäänyttä elämää. Se oli aika kun mummo vielä eli ja asui samaista mökkiä missä Henri nyt asusti äitinsä kanssa. Mökki ei ollut enää sama kuin mummon aikaan. Nisupullan ja vanhan ummehtuneen villan tuoksukin oli ajan saatossa kulunut pois mutta yksi asia muistutti Henriä mummosta edelleen. Henrin huoneessa kaminauunin vieressä oli rottinkinen kannellinen kori joka oli täynnä villalankojen jämäkeriä ja riepe nyssyköitä. Siellä oli myös mummon kesken jääneitä kutimia lapasia ja villasukkia. Korissa oli kuitenkin myös Henrin kudelman tekeleitä. Poika otti käsiinsä puoliksi valmiin lapasen ja alkoi kutomaan sitä. Lapanen oli joulunpunainen ja peukalon paikka oli merkitty räiskyvän keltaisella langanpätkällä. Henri halusi tehdä äidille valmiiksi lapaset Jouluksi sillä hänen äitinsä oli hukannut Henrin äidille syntymäpäivälahjaksi kutomista lapasista toisen. Henrin äiti saisi tänä vuonna joululahjaksi entistä ehommat ja lämpimämmät lapaset.
Kolmas luku Koulupäivä
Henri saapui kyläkoulun pihaan. Hän laittoi potkukelkan parkkiin, tarttui reppuunsa ja oli aikeissa lähteä sisälle koulurakennukseen. Silloin läheisestä poikajoukosta erkani kaksi poikaa jotka tulivat Henriä kohti. Henri tiesi mitä oli tulossa ja yritti olla kuin ei olisi olemassa tai ainakaan hän ei halunnut nähdä tulijoita.
- Susipentu!
- Pöllö!
- Idiootti ylhäisyys!
Pojat huutelivat Henrille ja tönivät häntä ylävartaloon ja selkään. Henriä sattui. Hän puri hammasta eikä ollut näkevinään poikia vaikka se oli mahdotonta.
- Etkö näppäränokka tajua ettei sua tarvita täällä!
Toinen pojista uhosi ja sieppasi Henrin pipon itselleen. Mahtaileva poika heitti pipon maahan, talloi sitä jaloillaan ja lopuksi sylkäisi pipon päälle. Samassa kello soi koulun alkamisen merkiksi ja oppilaat alkoivat valumaan sisälle koulurakennukseen, myös uhmailijapojat. Henri poimi pipon maasta ja puhdisti sitä rukkasillaan. Hän oli armottoman surullinen ja selkään sattui.
Kauempaa oppilaiden seasta Henriä katseli tyttö jolla oli huppu vedettynä syvälle silmien eteen. Tyttö ei halunnut että kukaan näkisi hänen punaisia hiuksia.
Toinen luku. Kouluunlähtö
Joulutarina susi jo syntyessään
Aamu oli pimeä. Henri avasi silmänsä ja kurkisti kellonaikaa puhelimensa näytöltä. Hän tiesi että oli pakko herätä ja nousta ylös vaikka huone oli kylmä. Rappusista kuuluivat tutut askeleet ja Henrin äiti koputti huoneen ovelle. Poika nousi ylös sängystä, veti nyppyisen villaviltin suojakseen ja huikkasi äidilleen:
-Joo joo olen herännyt. Mä nousen ylös.
Henrin äiti kuuntelin huoneen oven takana. Hetken aikaa hän ajatteli astua sisään huoneeseen mutta sitten hän muisti ohjeet, hänen täytyisi antaa enemmän tilaa pojalleen ja vahvistaa pojan itsenäistymistä. Äiti kääntyi mennäkseen, oli sitten sanomassa jotain mutta lähti kuiten rappusia alas sanomatta sanaakaan.
Henri pukeutui verkkaista vauhtia. Hän kurkisti peiliin ja sipaisi kammalla punertavan hiuspehkon pois silmiltä. Hänen selässään kipunoi. Poika voihkaisi ja kurkottautui ottamaan seinästä tukea yrittäen samalla ojentautua suoremmaksi. Pojan selässä oleva kyttyrä rajoitti hänen elämäänsä.
- Ylenen näin vaikka väkisin...
Poika vinkaisi ja suoristautui niin paljon kuin pystyi vaikka kivun vuoksi silmissä salamoi. Nopeasti hän vilkaisi koulureppuun ja lähti sitten huoneestaan talon alakertaan tuvan lämpöön.
Henrin äiti hääräsi keittiöhellan ääressä ja laittoi pojalleen eväsleipiä. Sipaus vielä paperia päälle
- Ole hyvä poikaseni.
Äiti sanoi ja ojensi pojalleen eväskäärön.
-Kiitos äiti, ei sinun olisi tarvinnut... ja joo joo minä muistan kyllä tulla ajoissa kotiin... joo olen varovainen...
Poika leperteli äidilleen ja samalla hän veti punaisen paksusilmukkaisen äidin tekemän pipon päähänsä ja nahkarukkaset käteen.
Henri lähti kotitalosta. Hän kulki varovasti porstuan raput alas. Rappusten pinta oli jäinen eikä poika halunnut kaatua. Se olisi voinut vammauttaa hänet kokonaan.
Henrin äiti raotti akkunaverhoa ja kurkisti poikansa perään. Hän heilautti kättään mutta poika ei enää huomannut sitä. Henri kiskoi potkukelkan irti hangesta ja lähti hissukseen potkuttelemaan kohti kirkonkylää ja koulua. Aamun hämärä väistyi ja syvä sininen haalistui pojan koulumatkan aikana.
Ensimmäinen luku. Herätys.
Joulutarina susi jo syntyessään
Ikkunaverho heilui hiljakseen hennon tuulenvireen voimasta. Vanhan talon akkunoita ei ollut eristetty vuosikymmeniin. Henri veti karvareuhkan päähänsä syvemmälle. Hänellä oli käsissään lampaanvillaiset kynsikkäät ja päällä papan vanha villapusero. Henri ajatteli että villapusero suojelisi häntä kaikelta pahalta. Olihan tuo koinsyömä villareuhkat sodatkin nähnyt. Henri työnsi kuulokenapit syvemmälle korviinsa ja sääti sen jälkeen musiikin kännykästä kovemmalle. Hän halusi vain nukkua. Poika veti toisen peiton päälleen sillä yksi ei riittänyt. Poika ummisti silmänsä ja vaipui uneen...
Akryylimaalaus
Pitkästä aikaa maalasin aryyliväreillä . Kaamoksen keskelle on satanut loskalunta joka todennäköisesti sulaa pois mutta ainakin hetken aikaa meillä on valoisampaa. Pimeällä auton ratissa olen erityisesti toivonut että jos olisi vähän edes lunta niin näkyvyys olisi paljon parempi.
28.11.2019 kirjoitukseni puolueen sivustolla perussuomalaiset blogit
Syntyvyyden kasvua haeskellaan ja samalla hetkellä uutisissa sanotaan että maahanmuutolla korjataan suurten ikäluokkien eläkemaksut koska maahanmuuttajat tekevät lapsia enemmän. Itselläni on viisi lasta ja nyt kun kuopus on enää oikeutettu saamaan lapsilisärahaa hän saa 94 euroa kuukaudessa. Hän saa minimisumman koska järjestelmä on aatamin ja eevan aikaisuudessaan luotu palvelemaan sisaruskorotuksillaan vain ikuisesti yhdessä olevia pareja. Aika on muuttunut ja yhteiskunta sen mukana. Lapsilisäjärjestelmällä jossa ei huomioida uusioperheitä ja sitä että yhdestä äidistä voi tulla useampi lapsi vaikka isä vaihtuu, sorretaan tosi raskaasti äitejä. Järjestelmä sallii rasismin eronneita, karanneita ja uuden onnen löytäneitä kohtaan. Kaikki ei mene aina kuin kirkossa kuulutettu. Lapset tulevat äideistä. Isät antavat siemenen. Huolestuneena seuraan keskustelua jossa virallisia vanhempia voidaan lapselle nimetä kohta lukematon määrä. Toivon että systeemin uudistuksella saman äidin tekemistä lapsista jokaiselle lasketaan sisaruskorotus eikä laskuria nollata jokaisen lapsen kohdalla vaikka kaikilla lapsilla olisi eri isä. Sisaruskorotus kaikille lapsille jotka samasta äidistä ovat tulleet. Tämä lakimuutos olisi paras indeksikorotus lapsilisien summiin ja auttaisi perheitä pärjäämään taloudellisesti ja saisimme Suomen syntyvyyden kasvuun.
Anu Elovaara
Kirjoitukseni puolueen sivustolla perussuomalaiset blogit
”Perussuomalaisten kansanedustaja Vilhelm Junnila jätti maanantaina hallitukselle kysymyksen, miksei Baltzarin toimintaan reagoitu vaikka jopa ministerit tiesivät? Junnila viittaa Humanistisen tiedekorkeakoulun jo vuonna 2012 teettämään tutkimukseen, jossa todettiin, että Baltzarilla oli pyrkimys erityisen vahvaan ja läheiseen ohjaussuhteeseen opiskelijoiden kanssa ja oppilailta edellytettiin ”ehdotonta sitoutumista” ohjaajan auktoriteettiin. Tutkijalehtorit olivat huolissaan, miten toiminta vaikuttaa osallistujien henkiseen hyvinvointiin. Ohjaustoimintaan liittyi ihailua, läheisyyttä ja romantiikkaa.
Ikävä kyllä kaltaisia hyväksikäyttäjiä löytyy joka taholta. Kun lapsi täyttää 15 voi hän Suomen lain mukaan kävellä ulos kotoa ja jättää perheensä. Pääelatusvastuu ja huoltajuus säilyvät vanhemmilla siitä huolimatta 18 vuoteen asti. 15-vuotias ei saa rahaa mistään eikä 16-vuotiaskaan. Edelleen koti on vastuussa. Seksin suojaikäraja on 16vuotta. Sen täytettyään nuori voi sekstailla omasta tahdostaan kenen kanssa haluaa mutta pornoviihteen ikäraja on 18v vaikka 15-vuotias voi ostaa pornograafisia lehtiä. Naimisiin 16-vuotias ei voi mennä nykylainsäädännön mukaan. samoin myös tupakan ja alkoholin kohdalla ikäraja on 18. Alkoholilainsäädännön mukaan 18-vuotiaalla on oikeus ostaa ja pitää hallussa mietoja alkoholijuomia ja oikeus ostaa myös väkeviä anniskeluravintolassa. Huumeet ovat kaikenikäisille kiellettyjä ja laittomia. Hatkassa olevat alaikäiset nuoret ovat erinomainen saalistuskohde hyväksikäyttäjille. Kaikki hoituu erinäisiä palveluksia vastaan. Nuoret ovat täysin ”suojelijoidensa” armoilla. Suomen lainsäädännössä on porsaanreikä joka on kuin luotu hyväksikäytölle. Byrokratia on tosi jäykkä toimimaan silloin kun lapsi tai nuori katoaa. Lapsia ja nuoria ei etsitä aktiivisesti vaan otetaan kiinni tavattaessa. Hesarin jutun mukaan Hatkassa olevia lapsia ja nuoria on vuosittain yli 1000! Lain sanelemat keinot ovat rajalliset vaikka tiedettäisiin tarkka olinpaikka missä nuori on. Ilman reaaliaikaista näköyhteyttä asuntoon ei voi mennä, eivät vanhemmat eikä poliisi. Rangaistukset hyväksikäytöstä ovat mitättömiä ja suurin osa ei paljastu koskaan. Näitä hyväksikäyttäjiä löytyy runsaasti myös kantaväestöstä. Kuulin kerran sivusta kun kaksi noin 15 vuotiasta tyttöä jutteli että ”keltä otettais tänään suihin että saatais röökiaski?”
Mietin vielä lisää nuorten oikeuksia. Aikaisemmin kirjoitin jo ikärajoista Suomalaisessa lainsäädännössä joten jatkan siitä. Tänä syksynä on tullut lakiin muutos ettei 16 vuotias voi enää mennä presidentin luvalla naimisiin. Kyseisellä lakimuutoksella vouhotettiin lapsimorsiamista sun muusta mutta olisiko nykyisellä lakimuutoksella menty taas takapuoli edellä puuhun? Meidän Suomalaisessa yhteiskunnassa on lapsia saatu kautta aikojen myös nuorena. Jos ns ”vahinko” on päässyt tapahtumaan alle 18 vuotiaalle ja alkunsa saaneen lapsen vanhemmat ovat rakastuneita ja sitä mieltä että naimisiin niin se on ollut mahdollista. Viralliset selvitykset ja lupahakemus presidentille, viime aikoina luvan taisi antaa lupakanslia. Naimisiin menolla alaikäinen odottaja on saanut aseman yhteiskunnassa. Hänellä on ollut aviolliset oikeudet ja velvollisuudet kuten myös puolisolla. Ajatellaan tämän hetken tilannetta, jos alaikäinen on raskaana hän ei uskalla mennä neuvolaan tai lääkäriin koska siitä tulee automaattisesti lastensuojeluilmoitus ja merkintä koskien häntä itseään. Alaikäisenä hän ei saa rahaa mistään, ei voi asua virallisesti missään muualla kuin ydinperheen, oman isän ja äidin luona koska ilman rahaa hän ei voi hoitaa elinkustannuksia. Taas ollaan tilanteessa joka mahdollistaa ikävä kyllä myös hyväksikäytön. Seksin suojaikäraja on 16, pornon 18, pornograafisia lehtiä voi ostaa jo 15-vuotiaana… Kelan kantaan ei pääse enää katsomaan oman lapsen tietoja kun hän täyttää 10 vuotta! Rikosoikeudellisesti nuori on vastuussa 15 vuotiaana mutta 18 vuotta täyttänyt ei ole vastuussa seksuaalisesta hyväksikäytöstä jos ikäero alaikäiseen on vähäinen.
Anu Elovaara
Lauantaina olimme mieheni kanssa Oulussa käymässä Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piirin syyskokouksessa ja sitä ennen Perussuomalaisten järjestämässä tilaisuudessa Oulun Rotuaarilla. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho oli kiireiltään ehtinyt tilaisuuksiin mukaan samoin kuin myös kansanedustaja Jenna Simula. Molemmat pitivät erittäin hyvät puheet.
Kokouksessa valittiin yksimielisesti puheenjohtajaksi jatkamaan Ahti Moilanen Utajärveltä. Minä myös kiitän luottamuksesta sillä minulla on vuodeksi 2020 piirihallituksen jäsenyys.
Olin mukana Perussuomalaisten osastolla Raahessa Naisten Messuilla 3.11.2019. Seurassa Arvo Latomaa ja Jonne Törmäkangas. Yhteistyössä on voimaa.
Raahen Naisten messut 2019. Perussuomalaiset niin miehet kuin naiset. Seurassa Arvo Latomaa.
Raahen liikuntahallissa oli mahtava meininki ja paljon ihmisiä liikkeellä. Oli mukava jutustella ihmisten kanssa.
❤️Lanka ViningGarnRaggen😊puikot KnitProSymfonie😊ostettu Oulun Lankamaailmasta 😊villasukat paksusta langasta😊tiimalasikantapää. Nyt uskon että puikoilla on väliä. Puikot aivan mahtavat ja toki tämä lanka pehmeää kuin unelma. Tiimalasikantapää oli aluksi hankala mutta selkeä ohje löyty ullaneule. Net sivustolta.
Joulusukat❤️ Novita7veljestä❤️Novitapitsivillasukat
pitkät villasukat on aina pop
Lohikäärmesukat. Novita 7veljestä. Idea lähti siitä kun löysin googlesta nyöripolvisukka ohjeen Nemiran nurkkaus sivulta. Näistä tuli pitkät lohikset että Ronin jalat tarkenevat pyörätuolissa.
Googlesta löysin ohjeen vedenkantolapasiin ja siitä se ajatus sitten lähti. Novita Isoveli lanka ja tosi lämpimät.
Novita Joiku langasta kokeilin kutoa itselleni ballerinat
Novita Joiku ballerinat menevät myös pojan dafoihin
Siniset dafosukat suunnittelin ja kudoin Ronille Novita Joiku langasta. Aloitin tekemällä ensin kantalapun. Varsi lopuksi.
Novita Joiku. Nämä lapaset kudoin Ronille kyynärvarteen asti että pysyvät kädessä koulutaksissa.
Heijastinpipo ja Novita Joiku langasta kudotut pitkävartiset siniset lapaset.
Marraskuu on pimeää aikaa. Toisaalta pienen hetken päästä on Joulu ja sen jälkeen alkaa päivä pitenemään. En ymmärrä vöyhötystä siitä että pysyväksi kellon ajaksi pitäisi valita kesäaika. Miksi ihmeessä? talviaika oli se oikea ennen kesäajan mukaan tuloa ja talviaika on meille pohjoisen ihmisille luonnollisempi. Nyt sen taas huomasi selvästi kun vaihduttiin talviaikaan että aamun kajo varhaistu vaikka vastaavasti ilta pimenee nopeasti. Parasta kuitenkin on että aamunkajo säilyy mahdollisimman pitkälle ennen sysimustaa kaamosta.
Piristykseksi muutama valokuva minun rakkaista.
27.10.2019
Sateen piiskaama
oven ikkunalasi on hiljainen
Kun koputtaisit
siihen varovasti
ja pyytäisit saada tulla
sisälle lämpimään....
Miksi minä olisin sinulle vihainen...
Miksi toruisin...
Miksi...
Oisin vain ja rakastaisin
Kuten ennen ja nyt.
Olen kääntänyt miljoona kiveä
Olen etsinyt rivien välistä
Olen kuunnellut tuulten huokauksia
ja mistään en löydä sinua...
Tule kotiin Sara pieni
Muista mitä rakkaus on.
Perheen ytimessä se ei kuole ei ruostu
Rakkaus...
Sara tule kotiin
olet ollut 21 vuorokautta kateissa... Toivottavasti elämää vielä on...
❤️t. Äiti
Viisaat sanat, lapset ovat lainaa vaan pitää paikkansa. Vaikka me äidit, isät, vanhemmat, haluaisimme pitää lapset ikuisesti lähellä niin se ei onnistu. Elämä on muutos, se on ketjurektio tapahtumia jotka vaikuttavat elämään ja sen suuntaan. En tiedä voiko yksikään perhe olla idyllinen ilman minkäänlaisia vaikeuksia jos tehdään kaikuluotaus syvemmälle. Eri asia on näkyykö kaikki ulospäin vaikka pintarakenne olisi rapistumaton. Hetkessä voi tulla muutos. Jokin asia, jo pelkästään lapsen varttuminen, perheenjäsenen terveydentila, ulkoiset ystävyyssuhteet voivat vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Kuulee liian usein syyllistettävän että vika on perheessä. Esimerkiksi meillä en koskaan uskonut että joutuisin tilanteeseen jossa lapseni olisi hatkassa, karannut, kadoksissa. Kaksikymmentäyksi päivää lapseni oli yksin reissussa ja ne olivat elämäni pahimmat päivät.
Samalla sain syväluotauksen viranomaisten toimintaa, lastensuojeluun ja sain kokea miten yksin ja voimaton ihminen voi olla koko sen härdellin keskellä. Some oli tehokas. Julkaisemaani etsintäilmoitusta jaettiin somessa lähes viisituhatta kertaa. Olen kiitollinen kaikesta saamastani vertaistuesta ja avusta, tosin tuli sieltä paljon muutakin, uskontoon viittaavaa materiaalia, ennustajatarjokkaita, kaikenkirjavia etsijöitä jne.
Loppu hyvin kaikki hyvin, tyttäreni ilmoitti 27.10.2019 tulevansa kotiin ja niin hän myös teki.
21.10.2019 Pikkumiehen hattu on siskon vanha❤️ vaikka meillä oli suru ja epätietoisuus silloin kun isosisko kokeili omien itsenäisten siipiensä kantokykyä niin silti perheen tasapaino täytyi säilyttää.
Tähän laitan vielä tekstin jonka olen julkaissut toisaalla kun etsin tytärtäni somen avulla. Muistutan vielä että hän tuli lopulta itse vapaaehtoisesti kotiin ja on nyt kotona. "tyttäreni, miksi valitset tien joka ei johda mihinkään? Haluatko todella että lopetan etsimisen ja annan sinun mennä? Kasvoton enkelitaulu sinun maalaamasi ilkkuu minulle seinältä, piirtäisin hänelle sinun kasvosi mutta et ole enkeli vielä. Pelasta itsesi älä päästä väliltämme napanuoraa irti, tule kotiin ja ole tyttäreni, rakkaani ja jatka maamojen tarinaa jonka olen perinyt äidiltäni hän äidiltään, toivon siirtäväni sen salaisuuden sinulle ja sinä lapsillesi, jonain päivänä❤️"
16.10.2019
Syksy on ollut varsin tapahtumarikas ja kasvukipuja on podettu mm tyttäreni Saran osalta jos myös äidin, minun, osalta. Aina aikuiseksi kasvaminen ei mene helpoimman tien kautta ja tässä meidän tapauksessa tyttäreni yritti ottaa itsenäiseen elämään varaslähdön. Tähän kopioin tekstini jonka olen julkaissut toisaalla. Nyt kun tämän julkaisun päivitän on kaikki hyvin ja tyttäreni on kotona.
Ruusut olen maalannut akryyliväreillä.
"On yömyöhä. Sinä et tyttäreni tullut tänäänkään kotiin. En tiedä kuinka voit missä olet. Sanon saman kuin minun pappani sanoi omille tyttärilleen, myös minun äidille, iso äidillesi että jos maailmalla on murheita voi ja täytyy aina kotiin takaisin palata. Lähteä täytyy oppiakseen ikävöimään ja iloitsemaan jälleen näkemisestä mutta ei näin. Sinun ei ole vielä aika lähteä. Et tiedä mikä on sinun tulevaisuuden polkusi. Et ole aikuinen. Palaa kotiin takaisin ja vartu rauhassa. Täytät ylihuomenna 17-vuotta. Muistan kun synnyt. Sinulla oli kiire maailmaan. Minut unohdettiin yksin huoneeseen ruotsinkielisessä sairaalassa. Lopulta huusin käytävällä apua että tämä lapsi syntyy nyt ja niin synnyit. Kätilö unohti meidät uudestaan. Olit siinä rinnallani peittojen alla eikä ketään muuta vain sinä ja minä.
Olet koko elämäsi ollut merkkisi mukainen vaaka hymyillyt kuin enkeli ja hetkessä kiukutellut kuin... Älä tee tätä virhettä rakas tyttäreni Sara❤️ älä puntaroi elämää väärin. Kotiin voi aina palata. ❤️T. Äiti"
Ruusut olen maalannut akryyliväreillä.
Tänä aamuna Roni poikani lähti kouluun hyvillä mielin. Eilen hän oli myös aamutuimaan hykerryttävän hyvällä tuulella. Ronilla on oma huone jossa myös oma tv, pikkupoika nukkuu olohuoneessa niin se vähän rajoittaa liikkumista. Puin Ronille vaatteet päälle ja nostin sängystä pyörätuoliin. Nostotilanteissa sen huomaa miten valtava merkitys uinnilla on ollut, pystyn yksin nostamaan ja keskittymään siihen etten nosta huonossa asennossa. Käsissäni on paljon enemmän voimaa.
Pihalla on karmea peilijää. Tänään taitaa olla sellainen päivä etten uskalla taluttaa hevosia ulos tarhaan jäätikköpihan poikki. Liian riskialtista niin minulle kuin myös hevosille. Viime vuoden itsenäisyyspäivänä sain huomata miten helposti luu napsahtaa poikki kun kaaduin ja jalka oli sen jälkeen kuukauden kipsissä.
Joulua kohti mennään jo melkoista tahtia!Viime viikonloppuna olin naisedustajana mukana Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piirihallituksen kokouksessa Oulussa ja sen jälkeen piipahdin Oulun Ideaparkkiin joulun avajaisiin. Huh huh! Olipas siellä melua ja meininkiä! Pikkulapset huusivat ja jonottivat Joulupukin syliin. Oli siellä toki onnellisiakin ihmisiä mutta se hysteria... Sieltä kun selvisin niin kotimatkalla poikkesin Zeppelinin joulunavaukseen Kempeleessä ja samanmoinen joulukaaos jatkui. Joulu on helppo hysterisoida vaikka sen pitäisi olla rauhan juhla.
1.lokakuuta 2019
24 uintikilometriä takana ja nautin kun olo kevenee ja jalkaterien kivut ovat pysyneet poissa. Viime kesänä painoin vähemmän kuin nyt mutta en saanut yksiä housuja kiinni mutta nyt solahtavat jalkaan😀Kaikkein vaikein kohta kehossa lienee vatsamakkarat mutta ehkä se kumpare siitä pikkuhiljaa häviää hitaasti mutta varmasti. Uinti on niin mun juttu. Joka viikko vähintään 3 kilometriä eli kilometri kerrallaan ja mantraan kaikki kiireen ja stressin pois veden alla liukuessani, se on minun painoton ja kiireetön olotila.
4.10.2019 26uintikilometriä ja 12 kiloa painosta pois!
8.10.2019 Surullista on kun seuraa Suomen omaishoidon tilaa. Itse olen äitinä ja omaishoitajana kahdeksantoista vuoden aikana nähnyt kuinka ihmisarvo rapistuu pois sitä mukaa kun vammaiselle ihmiselle tulee ikää lisää.
11.10.2019 Pohjois-Pohjanmaan Perusnaiset ry hallituksen kokous ja yleinen syyskokous pidettiin Muhoksella 9.10.19😊 Samalla kokoonpanolla jatketaan ja saatiin mukaan uusia ihania naisia😊 Tapahtumissa tavataan naisten kesken ja myös miesten kanssa unohtamatta lapsia, tulevaisuuden politiikan tekijöitä. Allekirjoittanut jatkaa edelleen puheenjohtajana joten saa nakata risuilla ja ruusuilla❤️ Huomenna 12.10.19 olen apuna Kalajoen markkinoilta Pohjois-Pohjanmaan Perussuomalaisten piirin teltalla. Tervetuloa markkinoille!
19.10.2019 Kuluneella viikolla uintikilometrejä 4 ja yhteensä uintikilometrit heinäkuun puolivälin jälkeen 31 kilometriä.
19.10.2019 Perussuomalaiset Pohjois-Pohjanmaan piirihallituksen kokous oli Oulussa tänään. Hyvä kokous. Hyvä tunnelma. Paljon tärkeää asiaa.
Naismaisesti eksyin pariin kauppaan ennen kotimatkaa. Tuli pimeä. Takaisin palatessa puristin rattia rystyset valkeana, pimeää, mustaa ja vettä tuli kuin Esterin... Tienpinta oli kuin pimeä meri ja aina väliin auton hallinta lipesi vesipatjan päälle. Suoraan sanottuna pelotti. Hengissä selvisin! Tällä hetkellä odotan Nivalan keskustassa paria pizzaa kotiin viemiseksi.
23.10.2019 Perussuomalaiset Naiset tukevat omaishoidontuen verovapautta- uutinen Suomen Uutiset. Hyvä hyvä! Toivottavasti omaishoidontuen verovapaus toteutuu ja muutkin omaishoidon epäkohdat korjataan. Tämä tärkeä asia ja lähellä sydäntä, olen 18 vuotta ollut vaikeasti vammaisen lapseni omaishoitaja. Hän tarvitsee apuani 24/7.
26.10.2019 Kun lapsi täyttää 15 voi hän Suomen lain mukaan kävellä ulos kotoa ja jättää perheensä. Pääelatusvastuu ja huoltajuus säilyvät vanhemmilla siitä huolimatta 18 vuoteen asti. 15-vuotias ei saa rahaa mistään eikä 16-vuotiaskaan. Edelleen koti on vastuussa. Seksin suojaikäraja on 16vuotta. Sen täytettyään nuori voi sekstailla omasta tahdostaan kenen kanssa haluaa mutta pornoviihteen ikäraja on 18v vaikka 15-vuotias voi ostaa pornograafisia lehtiä. Naimisiin 16-vuotias ei voi mennä nykylainsäädännön mukaan. samoin myös tupakan ja alkoholin kohdalla ikäraja on 18. Alkoholilainsäädännön mukaan 18-vuotiaalla on oikeus ostaa ja pitää hallussa mietoja alkoholijuomia ja oikeus ostaa myös väkeviä anniskeluravintolassa. Huumeet ovat kaikenikäisille kiellettyjä ja laittomia. Hatkassa olevat alaikäiset nuoret ovat erinomainen saalistuskohde hyväksikäyttäjille. Kaikki hoituu erinäisiä palveluksia vastaan. Nuoret ovat täysin "suojelijoidensa" armoilla. Suomen lainsäädännössä on porsaanreikä joka on kuin luotu hyväksikäytölle. Byrokratia on tosi jäykkä toimimaan silloin kun lapsi tai nuori katoaa. Lapsia ja nuoria ei etsitä aktiivisesti vaan otetaan kiinni tavattaessa. Hesarin jutun mukaan Hatkassa olevia lapsia ja nuoria on vuosittain yli 1000! Lain sanelemat keinot ovat rajalliset vaikka tiedettäisiin tarkka olinpaikka missä nuori on. Ilman reaaliaikaista näköyhteyttä asuntoon ei voi mennä, eivät vanhemmat eikä poliisi. Rangaistukset hyväksikäytöstä ovat mitättömiä ja suurin osa ei paljastu koskaan. Näitä hyväksikäyttäjiä löytyy runsaasti myös kantaväestöstä. Kuulin kerran sivusta kun kaksi noin 15 vuotiasta tyttöä jutteli että "keltä otettais tänään suihin että saatais röökiaski?"
27.10.2019 Mietin vieläkin nuorten oikeuksia. Aikaisemmin kirjoitin jo ikärajoista Suomalaisessa lainsäädännössä joten jatkan siitä. Tänä syksynä on tullut lakiin muutos ettei 16 vuotias voi enää mennä presidentin luvalla naimisiin. Kyseisellä lakimuutoksella vouhotettiin lapsimorsiamista sun muusta mutta olisiko nykyisellä lakimuutoksella menty taas takapuoli edellä puuhun? Meidän Suomalaisessa yhteiskunnassa on lapsia saatu kautta aikojen myös nuorena. Jos ns "vahinko" on päässyt tapahtumaan alle 18 vuotiaalle ja alkunsa saaneen lapsen vanhemmat ovat rakastuneita ja sitä mieltä että naimisiin niin se on ollut mahdollista. Viralliset selvitykset ja lupahakemus presidentille, viime aikoina luvan taisi antaa lupakanslia. Naimisiin menolla alaikäinen odottaja on saanut aseman yhteiskunnassa. Hänellä on ollut aviolliset oikeudet ja velvollisuudet kuten myös puolisolla. Ajatellaan tämän hetken tilannetta, jos alaikäinen on raskaana hän ei uskalla mennä neuvolaan tai lääkäriin koska siitä tulee automaattisesti lastensuojeluilmoitus ja merkintä koskien häntä itseään. Alaikäisenä hän ei saa rahaa mistään, ei voi asua virallisesti missään muualla kuin ydinperheen, oman isän ja äidin luona koska ilman rahaa hän ei voi hoitaa elinkustannuksia. Taas ollaan tilanteessa joka mahdollistaa ikävä kyllä myös hyväksikäytön. Seksin suojaikäraja on 16, pornon 18, pornograafisia lehtiä voi ostaa jo 15-vuotiaana... Kelan kantaan ei pääse enää katsomaan oman lapsen tietoja kun hän täyttää 10vuotta! Rikosoikeudellisesti nuori on vastuussa 15 vuotiaana mutta 18 vuotias ei ole vastuussa seksuaalisesta hyväksikäytöstä jos ikäero alaikäiseen on vähäinen.
29.10.2019 Moikkis😊! Meitsi pääsi reissuun viime viikonloppuna vaikka pikkusisko Sara oli sillon vielä karkuteillä. Kyllä mä tiesin et se tulee kotiin kertomaan mulle kaikki seikkailut. Minä poika olin teräsmies ja pikkumies oli bamse maailman vahvin nalle 😉mut sitä mä en kerro pikkumiehelle et kyllä teräsmies aina yhden nallen voittaa. Perjantaina lähdettiin tosi aikaisin mun omalla autolla ja huristettiin Helsinkiin. Siellä auto ajettiin laivaan sisään ja päästiin ihan hissin viereen. Äiti pelkää aina et se liukuovi autokannelta hissieteiseen menee kiinni ja mä jään siihen väliin. Ei hätää! Äiti ei muista et mä oon supersankari! Tallinnassa satoi vettä mut me ajeltiin samaan hotelliin kuin viimeksi ja meille oli kaikki valmiina puutarhatalossa. Mä sain taas toisen huoneen ja jättis ison parisängyn kokonaan itselleni ja opin ainakin tuhat eestin kiel sanaa kun katsoin ohjelmia isosta tvruudusta 😊 Löhöiltii ja herkuteltiin ja tehtiin kaikkea kivaa. Meitsi oli niin kovasti odottanut tätä mun omaa lomareissu. Siskokin kyllästyi omaan seikkailunsa ja kun tultiin takaisin kotiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Sara sisko oli pesiytynyt äidin sänkyyn monen peiton alle ja nukkui siellä niin makeasti et mulle tuli mieleen se satu kultakutrista ja Karhuperheestä Kotimatkalla Helsingistä Nivalaan tuiskutti räntälunta melkein kokomatkan. Yhdessä kohtaa me nähtiin kun ilves meni tien yli. Se oli suuri ja hieno. Toisessa kohtaa kolme suurta hirveä seisoivat tienposkessa. Niillä oli komeet sarvet. Mä aattelin et jos ne liftaa meidän kyytiin mut ei äiti suostunut pysähtymään. ❤️T. Roni
9.11.2019 3kk 3vko uinti 40km kiloja pois 14kg 😁vaatekoossa muutoksen huomaa itse parhaiten😊. Olo on oikein hyvä vaikka kiloja haluaisi pois heti ja justiin mutta hiljaa hyvä tulee.
8.syyskuuta 2019
Edustava kuva minusta! aina kun lähden uimahallista niin sataa vettä. Tällekin viikolle 4 km uitu, kesäkuun alusta 10kg liikunnalla pudotettu.
Äiti ei ole mikään mestari hiusten leikkaaja, tuumaa goottipoika Roni mutta
-Ajatus tärkein yritys hyvä
Huopahattujen tekeminen on salatiedettä. Aina yhtä arvoituksellista
kutojan ja pesukoneen sinfonia!
Pieni Luca-Anton rakastaa hattuja. Tässä hänelle ripaus Nuuskamuikkusta...
Luonto on minun inspiraationi kaikkiin taideteoksiini
Mielen luontoa ja mielikuvitusta unohtamatta
Talvea odotellessa...
Meidän ihana mökki ja mökkiranta. Rakastan tätä paikkaa! Olen suoraan alenevassa polvessa kahdestoista sukupolvi ja lapseni kolmastoista sukupolvi tällä paikassa. Sukujuureni ulottuvat aina 1540-luvulle saakka.
Syyskuun lopussa meidän mökkirannassa ja koko joessa oli näin paljon sinilevää. Ei puhettakaan että olisi voinut mennä uimaan tai käyttää saunavetenä. Hyvä keino testata vesi on että laittaa vettä kirkkaaseen astiaan, jos sinilevää niin sitä alkaa muodostumaan veden pinnalle samantien.
Olen huomannut huolestuttavan oireen kirjoittelussa.Esim. Teksti tv KIRJOITTAJAT ON MENETTÄNEET OTETTAAN. YMMÄRRÄN ,ETTÄ SILLOIN TÄLLÖIN TULEE JOKIN MOKA. MUTTA ALIN OMAAN HUONOA SUOMEA TAI JOPA ASAAN KUULUMATTOMUUTTA. VIIMEISIN OLI, ETTÄ LUKU OLI VÄHENTYNYT KUOLEMALLA. PITI OLLA KOLMELLA.JOKAINEN TIETÄÄ ETTÄ LUKU VÄHENEE JOS JOKU KUOLEE.MEILLE MAALIKOILLE JA SANASOKEILLE ANNETAAN ANTEEKSI PIENET VIRHEET, MUTTA AMMATTILAINEN, JOKA TEKEE TYÖTÄÄN, EIKÄ OPI ,TARVII OIKOLUKIJAN.
Kiitos Heinähattu! Mukana ollaan!
Toivotan hyvää vaalimenestystä!
Saa tänne kommentoidakin. Välillä on ollut asiatonta kommentointia mutta kaipaan asiallisia mielipiteitä esimerkiksi joulu tarinoista, maalauksista, neuleista, koko blogista. Tyttärelleni terveisiä! Eiköhän me taas reissuun päästä kunhan tauti tilanne maailmalla helpottaa!
Voi että ihana kattoo vanhoja kuvia :( millon me lähetään laivalle?
135 000 pyörähti mittariin. Kiitokset lukukerroista❤️ Kiireet jarruttavat tarinankerrontaa mutta jos päästäisin kaikki tarinat kerralla vauhtiin kuin polkupyörällä alamäkeen niin mikä vauhtisokeus siitä syntyisi. Hyvää kesää ja muistetaan olla turvallisesti vesillä ja elämässä muutenkin.
134000! Iso sydän kaikki te rakkaat lukijat. Toivottavasti viihdytte tulevaisuudessakin.
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
Paljon onnea Luca-Antonille!!!!! Tulkoon hänestä iskän, ja äiskän silmäterä!
Paljon Onnea koko perheelle
Onnea synnytykseen ja Ronille terveisiä!
Häirintää tai ala-arvoista kommentointia ei ole esiintynyt! Lämpenevää kesää!
Iloa valoa ja rakkautta ihanaa Juhannusta 2017 jokaiselle!
Seesteisiä kesäpäiviä DD:lle!
Toivotaan sisältöön kohdistuvaa kommentointia. Häiriköintikommentit poistetaan. Iloista keskikesän juhlaa ja hyvää mieltä kaikille.
Kommentointi avattu!