Darling kirjoitti 29.08.2014 15:14:

Rakas Neiti Vihreä, Suruvaippa istui minun kädenselälle kuin enne, siipiään väristäen se oli siinä hetken tummanpuhuvana ja hauraana kuin kuolema puhutellen hiljaisilla elkeillään... Kuolema Se sitten olikin Se viesti ja hautajaisissa soi tyttäreni viulu.

Neiti vihreä kirjoitti 29.08.2014 10:37:

Voi darling, se on kuin tuulahdus tuntemattomasta, tähtien takaa sellainen suruvaippa perhonen joka istuu kädellesi. Se on tuulahdus syksyä, pimeitä iltoja ja raskaita aikoja. Värisevin siivin luonto tuo sinulle viimeisiä tervehdyksiään. Antaen armoa, kertoen kuinka lyhyt aikainen on kauniin perhosen elämä. Ja, kuinka eritavalla pitkään me ihmiset sotkemme taipaleellamme toiveekkaalla, toivottomalla milloin minkäkin laisella. Minua riivaa mummu kuumekkin. Väliin palelee armottomasti, sitten hieottaa ja kiukuttaa samaan hengen vetoon. Näin armoton aika kulkee eteenpäin ja alkuun ei pääse enää vaikka kuinka haluaisi. Tyyntä syksyn odotusta. Toivoa! ♥

Darling kirjoitti 28.08.2014 08:21:

Iiiiiso sydän ❤ jokaiselle lukijalleni ja tsemppiä ja rakkautta tähän torstai päivään!

Darling kirjoitti 26.08.2014 16:31:

Hui hai Koodimies? Onko uusi arvoituksellinen kansio pian valmis?

Darling kirjoitti 26.08.2014 16:29:

Joskus mä haluisin laittaa mun aivot narikkaan, lepuuttaa pääkoppaa. Silloin kun sydänalasta vihloo ja koko elämä juimii. Silloin haluisin vaan olla hetken hitaan hiljaisuuden kanssa. Kerätä askeleita mun sydämen pinta-alaan ja hoputtaa itseäni lakkaamasta unohtaa... Minuus on kuin madonreikä. Se kalvaa ihmistä, syö sisältä päin... Rakkaus on kuin juurtunut tahra, nurinpäin käännettävä aina todellisen tilityksen aikana. Elämä - kuin kellon viisarit, eteenpäin pyrkien hälyyttäen valpastuen. Mikä minä olen sietämään tuollaista?! - Niin Se vaan on.

Darling kirjoitti 25.08.2014 22:26:

Suruja ja murheita. Sen vuoksi en ole nyt vähään aikaan kirjoitellut mutta eiköhän tilanne korjaannu. Sillon kun elämä vetää maton jalkojen alta Se vetää sanattomaksi. Olen neulonut neulonut ja neulonut ja yrittänyt peittää suruni siihen. Olen niin sanoinkuvaamattoman katkera siitä että joudun tyhjentämään ja hylkäämään autioksi rakkaan kotipaikkani. Luulin että olisin vihdoin siellä missä saisin olla rauhassa, oma itseni ja tarjota lapsille maaseudun ihanuuden. Nyt olemme jonossa, ei asuntoa, ei uutta suuntaa. Ystävät, heillä on aina kiire. Päivällä suruvaippa lennähti luokseni ja viipyi siinä hetken. Sen tummat siivet värisivät ja siipiä reunusti kermanvärinen harso. Rakkaat siskot ja veljet, yritän saada aikaiseksi sen pienen tarinan joka liittyy perhosen lentoon.

Darling kirjoitti 24.08.2014 11:38:

Kiitos Koodimies! Vihdoinkin Heinäkuu ilmestynyt☺ Tattis! Nyt alan julkaisemaan uutta tarinaa... Kuuloillaan ystävät!

Neiti Vihreä kirjoitti 15.08.2014 21:57:

Kiitos taas darling. Hienoa! Elämä on....

Darling kirjoitti 15.08.2014 07:32:

Neiti Vihreä☺ olet matkalla johonkin ainutkertaiseen ja ihmeelliseen, olemuksesi kaipaa keveyttä - perhosia vatsassa - etkä halua huolehtia mistään turhasta. Sinä tiedät että olet vihdoin löytänyt sydämesi puoliskon, liitokset sopivat yhteen ja teidän sielun tasolla on koko maailmankaikkeus sillä hetkellä kun hukutte toistenne silmiin. Sinä synnyt uudestaan ja kohoat korkeuksiin kuin ylistys arkipäiväisen surusi yläpuolelle. Arkipäivä teeskentelee sinulle, pitää sinua itsestäänselvänä ja hylkää sinut yksinäiseen nurkkaan mutta älä ystäväni lannistu, sinä tiedät kuin on-off, maailmankuva voi latistua tai olla mahdollisuuksia täynnä❤

neiti vihreä kirjoitti 15.08.2014 05:23:

Se on niin totta....löysin ,toivon viattoman. Mutta kun suljen silmäni epätoivo on tipotiessään. Niin minulla on jo luja varmuus, sinusta. Kaikki esteet on voitettavissa, asiat oikein päin kun vain rinnallasi olla saan. Oma puolisoni on ja ei ola läsnä lainkaan. Kaikista pettymyksistä ja elämän kolhuista hän minua syyttää, ihan ihme on että olet yhä siinä. Sähköiseen mediaan hän seinälle kirjoittaa vielä tuntojaan. Ja, minä niistä niin mieleni pahoitan. Mikään ei auta, vaikka kuinka kauniisti pyytäisin anna jo minun olla. Onneksi elän ja uskalsin.Mielenterveyteni itse pelastin.

Darling kirjoitti 14.08.2014 19:47:

Onnea! Onnea! Onnea! Expuolisoni, Leijona, jos satut lukemaan niin rutkasti onnea!

Neiti vihreä kirjoitti 14.08.2014 13:20:

Kiitos suloisista sanoistasi Darling. Olen liikuttunut. Jälleen kerran....

Darling kirjoitti 14.08.2014 12:04:

Neiti Vihreä☺ hienoa että elämässäsi kukkii rakkaus! Huomaan että olet saavuttanut jotain suurenmoista. Viattoman uteliaasti olet katsonut eteenpäin ja ottanut vastaan suloisen suudelman, olet löytänyt rakkauden, haaveen, toivon. Turha huolehtiminen on tipotiessään aina kun suljet silmäsi ja muistat... Sillä hetkellä kun suudelman viehättävyys ja viattomuus taas kohtaavat sinut nouset mielikuvissasi lentoon ja askeleesi on surujen routaisella tiellä leikkimielisen kepeä. Tulevaisuus tulee ja noutaa sinut vankoille käsivarsilleen, ole siis ystäväni kärsivällinen, vielä vähän aikaa ja mahdollisuudet avautuvat sinulle.❤

Neiti vihreä kirjoitti 13.08.2014 19:40:

Sain suudelman,tulevaisuuden ja menneisyyden hipaisun,samalla kertaa. Naurat ei tuollaista voi tapahtua, mutta voihan. Minä sain suudelman ujonkin ja hapuilevan, tunnustelevan. Tuntui kuin olisit varonut pelästyttämästä kyyhkysen sisintäni karkuun. Se suudelma lupasi paljon, oli varma ja kuiva. Niin sopiva. Oli kuin olisin kotiin tullut. Ihanaa! Tunnen sen menneisyyden voimalla. Siksi menneisyyskin sivuaa tämän päivän suudelmaa. Mukavaa, mahtavaa aitoa ja upeaa. Tunnen eläväni taas. Halauksesi oli luja ja turvallinen, silmäsi saattelivat minut matkaan. Kurjaan yksinäisyyteen tuomittuun kotiin. Mutta nyt minulla on jotain mitä maistella ja muistella, silmiisi hukkua...nähdä unta.

Darling kirjoitti 10.08.2014 20:26:

❤❤❤❤❤❤❤

Darling kirjoitti 5.08.2014 00:43:

Kiitos Vanha hippi, hiuksissani on nyt neilikka. love!

Vanha hippi kirjoitti 4.08.2014 10:17:

Rauhaa Darling. Siinä lensivät menneisyys ja tulevaisuus uutta horisonttia kohden. Tuskatarinasi kompensaatio. Laita kukka hiuksiisi. <3

Darling kirjoitti 3.08.2014 21:57:

Tänään näin kun kaksi korppia lensi rinnakkain taivaankaaren yli.

La Mer kirjoitti 1.08.2014 13:07:

Surullista, mutta aika ja avaruus kaareutuu ja siinä on toivo.