Huhtikuussa 2013 kirjoitetut jutut:

29.04.2013 07:30

Neiti Anna Pippurin talviturkin heitto!

---

Talviturkki

28.04.2013 10:53

Rakkaat siskot ja veljet! Ihana aamu ja viimeinen ponnistus kaikkien talven lumien alta löytyneiden roskien kukistamiseksi. Eilen en vielä rohjennut mutta tänään heitän talviturkin hyiseen jokiveteen. Eilisen päivän tomutin vanhan talon nurkkia ja siivosin enemmän tilaa tauluille ja taiteen tekemiselle ja ihmisille. Kevät alkoi toenteolla kun pihahana vapautui roudan ikeestä ja vanhaan taloonkin saadaan seuraavat puoli vuotta vettä letkulla vetämällä. Onneksi!

En kerennyt olla se kaikkein rohkein. Anna Pippuri heitti jo talviturkin! Ensimmäinen kierros epäonnistui kun tyttö juoksi veteen ja jäi sinne seisomaan jähmettyneenä. Seuraavaksi hän huusi ja itki että hae hetipaikalla mulle kengät! Eihän sellaista voinut tehdä. ƒiti seurasi kameran kanssa tilannetta. Lopulta tyttö juoksi takaisin huvilalle ja seuraavalla yrityksellä kenkien kanssa hän todella kävi uimassa. Huima suoritus neiti Anna Pippurilta!

Oheinen kuva ei ole meidän huvilan vierestä vaan vähän kauempaa jossa kävin synttärin kunniaksi kuvaamassa virran voimaa.

---

Yesterday

26.04.2013 15:36

---

26.04.2013 15:34

---

26.04.2013 15:33

---

26.04.2013 15:32

---

26.04.2013 15:31

---

26.04.2013 15:30

---

26.04.2013 15:29

---

26.04.2013 15:25

---

Etanan poikaset

24.04.2013 07:21

---

24.04.2013 07:18

---

24.04.2013 07:15

Ennen kuin Darling ehti lataamaan pennuista lisää kuvia niin Sinisilmä lähti uuteen kotiinsa.Piirsin muistikuvieni varassa yllä olevan kuvan. Anna Pippuri kommentoi minulle hyvin kärkevästi keskeneräisestä kynäpiirroksesta:

- Ei ne ihmiset ton näköisiä olleet, pennun ostajalla oli siinä ja siinä lävistys ja siellä täällä tatska ja pipossa raitoja ja timantteja ja sitten sillä toisella oli hiukset kiinni eikä auki kuten minun luonnoksessani.

Ei auta muuta kuin huokailla tarkkanäköisen tytön terävyyttä. Minä nyt sitten piirsin vähän sinne päin...

---

23.04.2013 12:11

- Lisää vauhtia kaverit! Tämä ylämäki ei meitä pidättele! Emo on tuolla ja ihmisemo myös!

-Katsokaa kaverit! Eikös minulla olekin huskyperintönä hienot silmät!Hyvin näkee, en ole sokea! Minusta kasvaa oikein komea iso arktinen pystykorva!

---

23.04.2013 11:52

---

Maanantain kilometri

23.04.2013 09:15

Maanantai oli tuulinen päivä. Taivaanrannassa oli koko ajan sen näköistä että taivas enteili alkavaa myrskyä. Tuuli oli lisäksi niin kylmä vaikka aurinko paistoi kauniisti että Darling tyytyi vain katselemaan ympäri pihaa hajaantuneita roskia jotka odottivat kerääjää.

- Tämä on minun viimeinen vapaapäiväni ja en taida tätä päivää viitsiä käyttää roskien keruuseen.. on se päivä huomennakin...

Mutisin itsekseni ja harpoin tallia kohti. Mukana minulla seurasi pikkuisten etanoiden pesue... harmaita puolisilmäisiä (toinen sininen toinen ruskea) koiranpentuja jotka seurasivat minua rohkeasti halki koko pihamaan ja kumartelivat välillä kohteliaasti vanhoille uroskoirille jotka katselivat niitä arvostellen. Ehkä urokset miettivät ketä pesue muistutti eniten eli kenen jälkikasvua ne ovat vai olisiko asialla sittenkin ollut satunnainen kulkukoira....

Tallilla kuusi kopioetanaa (emän nimi on Etana) istuivat tarkkaavaisina seuraamassa miten hevosten uloslaitto eteni. Huvittavan näköiset pikkukoirat istuivat asiallisesti harmaassa rivissä toinen korva pystyssä ja toinen lerpassa. Niiden korvat kyllä nousevat mutta vielä ei aivan ole sen aika. Sitten vasta kun tietomäärä kaasvaa niin korvatkin nousevat...hm... Kun niiden emä oli samanlainen pieni pentu niin puhelin sille aina îetana etana näytä korvas onko huomenna pouta vai routa?î

Osa pennuista osoitti niin urheaa mielialaa että lähtivät aitaukseen juoksentelemaan isojen hevosten perässä. Selvästi huomaa että niiden emässä oleva jämtlannin pystykorva ajoi ne vainuamaan riistaa ja sakasanpaimenkoira-husky sekoitus pysäytti vartioimaan laumaa. Vuohien määkimistä pikku koirat eivät lainkaan ymmärtäneet. Se ääni pelotti niitä niin kovasti etteivät uskaltaneet tulla peremmälle talliin.

Iltapäivällä Anna Pippuri tuli reippaasti pyörällä koulusta kotiin. Angry-pyörä on niin uusi että se ostettiin viime lauantaina. Vastatuuli oli kova mutta Anna pääsi perille. Olen iloinen siitä että vihdoinkin tytölle löytyi mieluinen uusi pyörä.

Iltapäivällä ilmestyi myös Aatamifani pitkästä aikaa tallille. Vanha kunnon Aatami pääsi hoitamaan ratsuhevosen virkaa. Vähän minua arvelutti koko homma sillä tunnetusti hevoset ovat hulluja myrskytuulella. Harjoittelimme ravaamista. Ratsastajaa pelotti sen verran että pidin hevosen narussa. Juoksutimme Aatamia Annan kanssa vuorotellen ja huutelin tytölle pollen selässä kevennysohjeita. Onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä lopettaa. Tytölle palautui takaisin itseluottamus. Hän putosi kerran talvella ja sen vuoksi häntä alkoi pelottamaan. Vihdoinkin tyttö oikaisi selkänsä ja lähti keventämään ryhdikkäästi pollen askelten tahdissa.

Uinnin jälkeen pakattiin autoon kaikki tarpeellinen ja lähdettiin Nivalan Uikkoon uimaan. Darling keskittyi uimiseen. Edellisellä viikolla uin kolmena iltana peräkkäin puoli kilometriä. Nyt uin ensin puoli kilometriä täyteen ja päätin sitten jatkaa uimista kun ei kuntouintiradalla ollut muita. Kierros toisensa perään täyttyi ja uin kilometrin!En ole nopea uimari mutta kilometri ja yhtäjaksoista uintia 45 minuuttia oli minulle ihan hyvä suoritus ja tekniikkakin rupeaa pikkuhiljaa olemaan hallussa. Minulla on jonkinasteinen vesikammo ja pelkään vastaantulevia ja ohittavia uimareita. Onneksi nyt sain keskittyä hiomaan tekniikkaani kaikessa rauhassa ja nauttia vedestä. Tällä kertaa minulla oli Alexanderin uimalasit lainassa niin ei bandarenkaitakaan tullut

Rakkaat siskot ja veljet! Vanheneminen tuo mukanaan kaikenlaisia lieveilmiöitä. Olen etsinyt pilke silmäkulmassa eliittiseuraa itselleni kun ei ihmeitä niin vaan tapahdu eikä sitä ritaria valkoisen ratsun selässä saavu. Täytin kaikki moninaiset persoonallisuusprofiilitestitkin mutta eipä sitä îoikeaaî seuraa taida löytyä. Jokainen ihan kivalta vaikuttava tyyppi joka kirjoittaa minulle poistuu siinä vaiheessa takavasemmalle kun ohjaan hänet lukemaan DD:n blogia.

Rakkaat siskot ja veljet, minä olen Darling ja kirjoitan tätä blogia suurella sydämellä. Ihanaa tuulista päivää kaikille ja nautitaan sateesta! Hyvä päivä roskien siivoamiseen kun ei pöly haittaa eikä tarvitse aivastella. Muistakaa pukeutua kuitenkin lämpimästi ettei flunssa iske!

---

Sunnuntain tarina

22.04.2013 08:20

Olen viettänyt antoisan viikon yksin. Huomenna on aika palata uudestaan arkielämän sirkukseen kun Anna Pippuri palaa reissusta takaisin kotiin ja tiistaina kotiutuu myös Alexander.

Elämä on vähän niin kuin sirkuskoulu. Meidät koulutetaan hyvin, me opimme uusia temppuja ja varsinkin ehdollistaminen toimii hyvin opetusmetodina. Sanotaan ettei vanha koira opi enää uusia temppuja. Jokainen oppii, aistit eivät ole enää niin vastaanottavaisia ja sen vuoksi rakastuminen on hidaslentoista suorastaan jälkeenjäänyttä. Näin puhuu Darling joka on elämässään rakastanut kärsinyt ja unohtanut. Tosin nyt viime vuosina meno alkaa kalkkeutua, uusia kuvioita ei enää leimahda niin nopeasti vaan ennemmin jään pyörimään samaa kuviota tutuin askelin kuin yrittäisin oppia jotain uutta.

Toivon kovasti että joku hieno ja viisas mies tulisi ja veisi minulta vielä jalat alta. Puhaltaisi roihuun sydämeni hiilloksen. Darling on ikuinen unelmoija. Jaksan aina vaan kirjoittaa rakkaudesta ja puhua siitä pehmoisia. Rakkaus on kantava voima.

Poikkesin huoltoasemalle ostoksille. Menin hakemaan sieltä sitä mässypussia jonka herkuttelisin vielä tänään yksin. Harhailin kaupan hyllyrivistöä ajatuksissani ja sitten yllättäin siinä edessäni seisoi mies menneisyydestäni. Hän tervehti minua ja havahduin siihen. Tuntui kuin minut olisi pysäyttänyt joku korkea voima tai kuin isolla kämmenellä olisi lyöty palleaan niin että ilmat lähtivät pihalle. Siitä oli vuosia kun olin kohdannut hänet viimeksi. Muistot ryöpsähtivät tajuntaani ja nauroin niille hauskoille, hienoille muistoille äänettömästi aivojeni sokkeloissa. Paljon puhuvia muistoja. Sen jutun loppu oli karu kokemus ja elämätkin ovat ja pysyvät erillään. Hän löysi sittemmin sen oikean onnen. Minä olen kuitenkin kiitollinen niistä hyvistä muistoista jotka sain. Pelästyin sitä miten voimakkaita muistoja ne ovat. Miten ne tulvivat vyöryen tajunnastani. Samalla kiitän ja olen onnellinen. Kun joku liikuttaa minua niin tiedän että olen, elän ja tunnen. Se tekee minusta ehyen naisen.

Mässypussin kanssa pakenin kassajonoon ja löysin tieni pian ulos kaupasta suoraan autooni. Siellä odottikin etupenkillä Jaden pentueen kultajyvä vielä jäljellä oleva koiranpentu jonka ostajat peruivat viime hetkellä.

- Pikku nassu! Tulepas äidin syliin niin lähdetään kotiin.

Juttelin koiralle, nostin sen syliini ja peruutin pois parkkiruudusta. Puristin pentua rintaani vasten ja halusin pian pois koko huoltoaseman läheisyydestä. Olin niin monta vuotta yrittänyt unohtaa ja jättää taakseni koko myrskyisen jutun jossa minä olin heikompi mutta nyt muistot nousivat niin vahvasti pintaan että oli pakko päästä kotiin turvaan.

Rakkaus on sellaista. Mitään ei voi opetella ulkoa elämän pistokokeita varten. Tietoa voi hankkia toisia kanssasisaria ja veljiä kuuntelemalla ja lukemalla mutta se oikea tieto, se ainoa ja oikea opitaan omakohtaisesti kantapään kautta. Darling on parin päivän päästä taas vuotta vanhempi. Kysyn vain itseltäni kerkeänkö minä tekemään enää yhtään mitään?! ƒitini kuoli 54-vuotiaana syöpään ja siitä jäi minulle sellainen pelko etten minäkään elä vanhemmaksi. En haluaisi ajatella niin mutta se pelko hiipii aina välillä tietoisuuteeni varsinkin näin Huhtikuun lopulla.

Vanhenemista on havaittavissa ympärillämme jatkuvasti. Tietotekniikka kehittyy ja vanha kalusto vanhenee nopeasti. Tietokoneiden arvo putoaa muutamassa vuodessa. Tietotaidon määrä vanhenee vieläkin nopeammin. Villasukkia ei neulo enää juuri kukaan, siihen ei ole aikaa vaan täytyy hallita paljon suurempia älyllisisä tietokokonaisuuksia. Kaikki staratkin vanhenevat. Popin jumalatar Madonna vanhenee vaikkei sitä hänestä juuri huomaa. Dustin Hoffman, Nick Nolte ja muut vanhat kunnon näyttelijät alkavat olemaan jo antiikkipappaiässä. Dallas pyöri uusin jaksoin mutta kun kuulin että JR, koko sarjan konnaa näyttelevä Larry Haggman kuoli niin lopetin sarjan katsomisen.

Hyvää huomenta kaikille lukijoille! Uni yllätti kesken jutun kirjoittamisen. Yöllä heräsin ja kävin valkonaamaisen Käpyn kanssa laittamassa hevoset sisälle. Ponit olivat jo ladossa nukkumassa. Ne ovat aivan mahdottomia. Eivät poninsieluiset kunnioita aitauksen sähkövirtaa. Ennen kuin aukaisin hevosille veräjän kävin jakamassa joka karsinaa herkullista naposteltavaa. Käpy tarkisti että ruoka on briimatavaraa, koiraherra kävi maistamassa hyppysellisen jokaisen hevosen herkkukasasta. Veräjällä oli tungosta kun pollet parveilivat siinä ja odottivat pääsyä sisälle. Onneksi minulla oli taskulamppu mukana niin että sain veräjän ansalangat paremmin auki. Koira vahti vieressä ja kun lähdin taluttamaan Spineliinaa muiden kärjessä talliin niin toiset seurasivat maltillisesti perässä eikä kukaan lähtenyt laukkaamaan ohitse koska koira kulki rinnalla vartiossa.

Toivotettuani talliin hyvät yöt, kiersin Käpyn kanssa vielä pihan rajoja. Vanha kunnon tavaroiden siirtelijä on nimittäin tullut takaisin ja tehnyt minulle yön pimeydessä kiusaa. Kyttääjä seuraa jokaista askeltani tarkasti ja käy tekemässä pientä jäynää kuten esimerkiksi siirtelee tallilla isoja tavaroita paikasta toiseen ja ottaa paimenpojan sähköjohdon pois virranlähteestä. Muutama yö sitten hän oli siirtänyt kokonaisen koiran piiloon! Olin yömyöhään kyläilemassä ja kun tulin kotiin takaisin kuulin surkeaa uikutusta kauempaa rantapuskikosta. Minun oli pakko mennä tarkistamaan mikä siellä on ja ihmeekseni löysin koirani siellä. Käpy joka ei juuri hauku vaan ainoastaan ulvoo oli suunnattoman helpottuneen näköinen kun Darling ilmestyi pelastamaan sitä! Koiran kiinnityksessä oli ilmiselvä ihmisen käden jälki. Koiran ehjä vaijerin lukko oli taitavasti kiinnitetty puskan ympärille niin ettei se ollut voinut vahingossa siihen kiertyä.

- Täytyy olla tuttu ihminen joka tällaista tekee... ei tässä ole muuten järkeä. Voi kun sinä Täpy olet viisas mutta puhetta vaille. Et voi minulle kertoa kuka ja miksi...

Totesin koiralle joka kiitollisena tuijotti kiinteästi mantelin muotoisilla nappisilmillään pelastajaansa silmiin.

Ihmiset vanhenevat ja aika muuttuu ja uudistuu mutta rakkaus on ikuista. Rakkaat siskot ja veljet, tänä päivänä kaivetaan kauan sitten tehty yksinäinen villasukka esiin varastolaatikosta ja tehdään sille pari. Ei haittaa vaikka samaa lankaa ei enää löytyisi. Tärkeintä on tekeminen ja perinteikkään tiedon ylläpitäminen. Hetkeksi voi unohtaa kaiken tietotekniikan ja keskittyä sukkapuikkojen kilinään.

---

Lyhyt breikki

20.04.2013 04:54

---

20.04.2013 04:52

---

20.04.2013 04:49

---

20.04.2013 04:46

---

20.04.2013 04:42

---

20.04.2013 04:39

---

20.04.2013 04:36

---

Lahjatoive torstaille

18.04.2013 12:45

Hyvät siskot ja veljet. Olen lomalla pari päivää. Ensimmäinen vapaa aamu ilman lapsia ja koulutaksiin ehtimistä alkoi loistavasti kun Annan englanninopettaja soitti minulle vihaisen puhelun. Sillä hetkellä kun kuuntelin vihaista opettajaa joka haukkui niin tyttäreni kuin myös minut, muistin oikein hyvin miksi itsekin samasta syystä löin hanskat tiskiin kyseisen kielen opiskelun vuoksi lapsuudessani. Kielten opiskelun täytyy olla innostavaa ja mielekästä. Kehu on aina parempi kannustin kuin sanallinen raipanisku. Muutenkin mitä Annan koulunkäyntiin tulee niin kiusaamista tapahtuu edelleen mutta yksikään opettaja ei välitä. Surullisinta on että pahin kiusaaja joka koko hommaa pyörittää on Annan entinen paras kaveri. Nytkin vasta tyttö oli muiden kuullen pilkannut että Annalla on koulussa mukana täiharja.

- Sulla on tommonen täiharja vai minkä koirien harjan sä omistat...ha..ha haaa!

Tyttö oli nauraa rätkättänyt ja kaverit olivat beesanneet ilkkujan irvailuja. Annan harja ei ole mikään täiharja vaan hieno kampaajalta ostettu harja jolla on helppo selvittää pitkiä paksuja hiuksia. Kiusaajatyttö osaa taitavasti naamioida omat tekemisensä ja tekeytyy itse marttyyriksi aivan niin kuin hän olisi jotenkin sorrettu.

Koulumaailma on julma maailma. Minusta olisi hyvä jos kaikki syntymäpäivät kiellettäisiin. Kutsut jaetaan samaan tapaan kuin muinoin minun lapsuudessani valittiin pesäpallojoukkueet. Joku jäi aina lopulta viimeiseksi ja osa jää ilman synttärikutsua.

Elämä on vähän niin kuin ikuinen syntymäpäiväjuhla. Lahjoja saadaan ja avataan ja jotkut paketit pelottavat niin että niiden avaaminen kannattaa jättää tuonnemmaksi. Paras lahja Darlingille olisi...tähän ajatukseen on pakko lopettaa hetkeksi... laitan kahvin tippumaan ja jatkan sitten lahjustelua.

Kahvi tippuu. Pian on pari kupillista vahvaa tummapaahtoa. Minulla on lahja. Se on piirtäminen ja maalaaminen. Niiden yhteydessä olen joutunut elämään sen luomisentuskan kanssa. Anna ja Alexander ovat vielä pari päivää reissussa ja minulla on aikaa maalata. Kaksi huutavan valkoista taulupohjaa odottaa seinää vasten huvilan nurkassa. Niihin on jo hahmoteltu aihe kevyesti hiilellä.

Yksinoleminen kaikessa hiljaisuudessa on jotenkin ontuvaa. Olisi vapaus tehdä mitä vain haluaa ja sitten on niin lamaantunut olo ettei osaa tarttua mihinkään. Toisaalta, miksi minun pitäisi tehdä yhtään mitään. Alunperin tämä päivä oli pyhitetty seuraelämälle ja karaokelle mutta kuten arvata saattaa, ystäväni ovat niin hektisiä työelämänsä kanssa ettei mikään sovittu päde silloin kun on heidän edustaan kyse ja taas kerran jäi Darling ajan kiireen hampaisiin ja yksin vartoomaan sitä seuraavaa sopivaa miitinki aikaa. Sen vuoksi on hieman kitkerän surullinen olo.

Mustaa kahvia siemaillessani mietin että mikä olisi sellainen lahja jonka Darling haluaisi ensi viikolla syntymäpäivälahjaksi...

-hm... jos saisin ihan mitä vaan mitä ikinä toivoisin niin kyllä se lahjan sisältö olisi sellainen mies jonka sydän olisi kultaa... huumori hersyisi hänen naurussaan. Hän katsoisi minua syvälle silmiin ja ah rakastaisi niin ylikorostetusti ja ihanasti kuin vanhoissa kotimaisissa filmeissä ja kuiskaisi korvaani rakas rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta ainiaan. Sinun vain, rakas!

Rakkaat sisaret ja veljet. Rakkauden täyteistä päivää jokaiselle ja ihmistä joka pyyhkisi surun silmistä pois tarvittaessa.

---

Yksinäisyys

18.04.2013 06:56

Darlingin sydän
ei ole panssariverkon ympäröimä
läpi pääsee pehmein sanoin
Ruostunut rakkaus
kuluu pois
lopulta.

---

Darlingin pennut

18.04.2013 06:53

---

17.04.2013 16:18

---

17.04.2013 16:14

---

17.04.2013 08:34

---

17.04.2013 08:26

---

Tiistain kilometrit

16.04.2013 12:42

Tänään totesin että taas kerran minua yritettiin jallittaa oikein urakalla. Kolmen naisen ryhmässä yksi puhui ja kaksi seisoivat sivummalla ja seurasivat tilannetta. Minua nauratti. Hölmöläisten hommaa! En minä sentään missään maailmanlaidalla asu joten kyllä minut löytää jos haluaa ja hyvänä muistutuksena kaikille kännykkäkansalaisille vanhaa kunnon lankapuhelinaikaa muistaen ñ kenelläkään ei ole velvollisuutta kantaa puhelinta mukanaan koko ajan ja olla koska vain ja missä tahansa saavutettavissa. Lisäksi minulla on ollut sama sähköpostiosoite käytössäni ainakin 15 vuotta! Kaikki kunnia etanapostille ja postinjakajille. Siten viestit tulevat varmasti perille. En käy tätä asiaa sen enempää tässä blogissani ruotimaan mutta ihmettelin vain voinko todella olla niin näkymätön...

Järkyttävä aamu! Ensimmäiseksi kun avasin TV:n niin uutisissa kerrottiin Bostonin pommi-iskusta ja sen tuhoisista seurauksista. Monta ihmistä on kuollut ja monille ihmisille on jouduttu tekemään raajojen ambutaatioita! Raadollista meininkiä perheiden suosimassa marathon-tapahtumassa!

Huvilalla on hiljaista. Paimenpoika läähättää lattialla malttamattomana. Koira haluaa ulos. Nyt se onneksi oikaisi itsensä suoraksi pitkin pituuttaan viileälle puulattialle ja suostuu odottamaan hetken ennen kuin lähdemme ulos ja tallille.

Hetkeä aikaisemmin tulin kotiin. Kävin juomassa kupin kahvia seitsemänkymmenen kilometrin etäisyydellä. Ihan kiva oli nähdä vanha ystävä. Mustat hiukset muuttuneet harmaaksi ja sitä rataa...Aikoinaan taidekoulussa oli opettaja joka sanoi että îihan kivaî jos hän tarkoitti että surkea. Vähän sama juttu jäi minulle mieleen. Surkea on väärä sana mutta tyhjyys on enemmän osuva. Olen kuitenkin iloinen siitä että hän huomioi minut ja halusi tavata edes hetken verran mutta miksi... Minun teki mieleni kysyä häneltä että kun Pääsiäinen on niin lähellä niin onko hän kenties matkannut Kyöpelinvuorelta alas ja huomannut siinä matkan varrella että elämä on katoavaista ja joskus kannattaa huomata vai oliko tämä joku ystävyyden ja sovituksen teko... mene ja tiedä. Mitäpäs minä vouhotan... Darlingin itsensä sanoin ihmisiä tulee ja menee ja minä luovin siinä välissä. Kotimatkalla yritin soittaa parille ystävälleni. Kukaan ei vastannut.

- Ehkä saan omaa lääkettäni kun eivät vastaa... olisi ehkä pitänyt muistaa enemmän.

Totean ja laitan volyymiä isommalle, paina kaasua ja laulan Mariskan kanssa Suloista myrkynkeittäjää.

Kotona on hiljaista. Olen pari päivää yksin. En tiedä mitä tekisin. Minulla on paljon työtä koko ajan mutta nyt minun ei tarvitse huolehtia muista ihmisistä. Minä vain ja eläimet. Suupieleni vetivät väkisellä ylöspäin hymyyn kun tulin kotiin ja luistelin jäistä huvilanrinnettä alaspäin ja minua vastaan juoksivat neljä iloista koiranpentua. Emo tervehti minua verkkaiseen venytellen ja pehmeästi ulvahtaen.

Sisällä lösähän sohvalle. Kerkeän vielä katsomaan Emmerdalesta jälkimmäisen jakson. Minulla ei ole suhdeongelmia kun ei ole miestäkään. Mukava katsoa TV:stä parisuhderoinaa. Olen ihan tyytyväinen yksin, näin, villi ja vapaa sielu - Darling. Silti joskus minä toivoisin että olisi hyvä mies, sellainen ihminen joka sopisi tähän meidän kuvioon. Olisi ja rakastaisi ja ennenkaikkea ymmärtäisi. En usko että löydän koskaan sellaista miestä joka hyväksyisi tämän meidän pienen perheen muuta kuin osa-aikaisesti. Se on aina sama juttu. Kukaan ei hyväksy vammaisuutta. Olen silloin tällöin luullut löytäneeni sen oikeanlaisen miehen mutta yksi pieni katseen häivähdys särkee koko kuplan ja teidän että olen susiemo ja suojelen lastani kaikelta pahalta enkä hyväksy jatkossa ihmistä lähellemme joka katsoo vammaista kuin îvammaistaî tai on niin estynyt ja varautunut ettei sano lapselleni mitään.

Kevät on myöhässä.Viikonloppuna satoi sen verran vettä että lumi sulaa ja maa alkaa näkyä. Lapset ovat pari päivää reissussa. Toivottavasti huvilanrinteen jäätikkö sulaa mahdollisimman pian. Tällä hetkellä kotipolku on hengenvaarallisen liukas kuin pääkallo. Lisäksi ulkohuussiin meneminen on suorastaan itsetuhoisaa. Ei saa jättää hätää viimetinkaan ja täytyy olla puuhun sidottu köysi josta voi pitää kiinni ennaltaehkäisevänä kaatumisen ehkäisynä.

Rakkaat siskot ja veljet! Antoisaa ja hyvien ajatusten täyttämää tiistai päivää!

---

Maanantai ja Pulkkilan Kauppamajakka

16.04.2013 11:55

Rakkaat siskot ja veljet. Kiireistä tämä Darlingin elämä! Eilen ajeltiin Neiti Anna Pippurin kanssa Pulkkilaan viemään yksi koiranpentu puolitiehen vastaan uutta perhettä. Tällä kertaa reissuun lähti valkonaamainen îTäpyî.

Lähdimme sen verran ajoissa että meillä oli aikaa ajella rauhallisesti ja pysähtyä jos mieli teki. Lisäksi olin päättänyt että tällä kertaa täytyy ehtiä käymään Pulkkilan KauppaMajakassa. Katsokaa jostain Darlingin aikaisemman kuukauden kansiosta, siellä on muistaakseni kuvan kera kehut samaiselle kaupalle. KauppaMajakassa on vaikka mitä! Siellä on erinomainen valikoima erisortin tavaraa ja varsinkin Darlingille se tärkein nimittäin taiteilijatavaroita. Uskokaa rakkaat sisaret ja veljet, jos teitä puraisee taidekärpänen ja on sellainen olo että on pakko päästä toteuttamaan itseään niin kannattaa suunnata ehdottomasti majakkaan. Darlingilla on kotona värejä melkein kaikkea. Monenlaista laatua mutta silti ostin sieltä valkoisen, seepian ja siennan tussimustepullon sekä kahdeksan kappaletta eri sävyisiä Fabrianon Mi-teintes papereita. Lisäksi Fixative-pullo pastellitöiden kiinnittämiseen. Ostin myös kaksi kahdentoista kilon HauHau koiranruokasäkkiä. Kaikki tämä maksoi 60 euroa joten hinta ja laatu olivat kohdallaan. Kaikkein tärkeintä siinä kaupassa on kuitenkin ystävällinen palvelu. Joka kerta sieltä lähtee pois hyvällä mielellä palatakseen takaisin ohikulkumatkalla. Voisin käydä ostamassa taiteilijatarvikkeita Ylivieskan Kärkkäiseltä mutta vaikka me kävimme siellä edellisenä päivänä niin mieluummin ostin kaiken tarvitsemani Majakasta.

Koiranpentu sai ihanan kodin. Olen siitä varma. Ihmiset olivat oikein mukavia ja jotenkin juuri sen pennun näköisiä. Ei ole tuulesta temmattu juttu että koira ja omistaja ovat samankaltaisia. Minua rupesi melkein naurattamaan kun katsoin miten sopiva se pieni koira - kuin suoraan kaupan leluhyllyltä otettu - oli sen pienen tytön syliin. Tämä ei ole pahalla sanottua vaan hieno asia. Annakin oli tyytyväinen eikä lainkaan surullinen vaikka Täpy olikin hänen suosikkinsa koko pentueesta.

Kotimatka sujui laulaen. Mennessä lauloimme Ankin biisejä ja takaisin palattiin Mariskan sävelin ja tietenkin Darling hoilasi täysin palkein Suloista myrkynkeittäjää. Perille päästyä kotipiha sai luvan odottaa. Kurnautimme teatterille. Olimme tunnin myöhässä kesäteatterin harjoituksista mutta ehdimme olemaan siellä hyvän aikaa. Darling on niin onnellinen siitä kun Anna halusi mukaan näytelmään. Tätä olen odottanut monta vuotta ja nyt on kiva harrastaa yhdessä. Alexander meni suoraan koulusta hoitopaikkaan ja viipyy siellä muutaman päivän.

Rakkaat siskot ja veljet! Elämä on teatteria ja teatteri on elämää!

---

Huomattava ero

15.04.2013 09:31

Hyvää huomenta siskot ja veljet! Ulkona sataa pehmeästi lunta mutta on erittäin lauha ja keväänoloinen ilmanala. Isoa parvea joutsenia ei vieläkään näy. Yksi siipirikko ruokittavana ja muutama pariskunta jotka ovat kiusanneet ja ajaneet pois haavoittunutta yksilöä. Onneksi meillä on evästä linnuille. Joki on vielä jäässä eivätkä joutsenparat saa riittävästi ruokaa ilman ihmisen avustusta.

Neiti Anna Pippuri on sellainen eläinläärä että hän kesyttää minkä tahansa eläimen oli sitten kyseessä hiiri, ampiainen, pääskynen, joutsen, karhu tai hevonen. Oravaa unohtamatta jonka minä luulin jo kadonneen huvilan pihapiiristä mutta Anna tokaisi minulle:

-Jovain on se tässä lähellä asustamassa. Jokapäivä kun minä tulen koulusta kotiin niin orava hypähtelee iloisena edestakaisin huvilan hirsikaidetta.

Kello on nyt puoli seitsemän. Väsyttää. Heräsin aamulla aikaisin puoli neljän aikaan tekemään päivän ensimmäiset askareet. Laitoin hevoset ulos ja seurustelin koirien kanssa. Jokainen sai murkinat turvan ja kuonon eteen. Aamu on parasta aikaa, varsinkin viikonloppuisin kun ei ole kiire mihinkään.

Päivällä ajelin autolla kylälle ñ yksin. Kiertelin tovin kauppoja ja erehdyin ostamaan alekorista yhden uuden puseronkin ihan vain sillä ajatuksella että jos vielä joskus minuakin haettaisiin tanssimaan. Se saattaa olla toiveajattelua mutta kyllä itsestäänkin täytyy tykätä, ihan kiittää ja palkita siksi että on jaksanut tehdä ja yrittää parhaansa. Kauppakatselukierroksen lopuksi luikahdin läheiseen kahvilaan Häggman-konditoriaan. Siellä herkuttelin kupillisen hyvää kahvia ja söin ihanaa rahkapiirakkaa. Santsikuppia en jaksanut juoda vaan sulattelin hetken aikaa herkkuja ja sitten ostin muutaman palan samaista piirakkaa lapsillekin hyvän mielen lisänä. Joskus yksin kahvilassa omien ajatusten tuulettaminen on oikein antoisaa. Hetki aikaa ilman kiirettä ja stressiä pohtia elämänasioita kantilta jos toiselta.

Kotona kiirettä ja koiranpentuja ja lähestyvä oikeusfarssi mielen päällä. Jälkimmäisestä kerron teille siskot ja veljet sitten myöhemmin. Muistutan vain että ystävyys voi olla todella vaarallinen juttu. Sitä ei koskaan tiedä mihin kaikkeen se johtaa ja varsinkin silloin kun kyseessä on ns sydänystävä, joka oli îseî luotettu ihminen, paras ystävä ja kaikkein petollisin. Lopuksi tuli ns puukosta selkään. Asioiden perinjuurin selvittäminen on ainoa vaihtoehto. Jos tieto lisää tuskaa niin mottoni tässä sopassa on kaikki tai ei mitään.

Huvilalla kahvikupin ääressä huomasin että millainen huomattava ero on siinä piirränkö kannettavalla macillä vai pöytäkoneella. Nyt kun jälkeenpäin luin blogiani ja katsoin sarjista Rakkauden etiketti niin huomasin että kannettavalla koneella piirrettäessä kaikki ään pisteet olivat jääneet pois! Asia johtui siitä etten piirtäessä näe tapahtunutta koska kuvakoko on koneen ruudulla niin pieni. Lisäksi jälki on rennompaa eikä niin huoliteltua kun toisessa macissa.Puuttuvat ään pisteet johtuivat siitä että piirtopöydän jälki on niin äärettömän herkkää etteivät kaikki viivat ole yksinkertaisesti tarttuneet pöytään. Muuta selitystä en keksi koska olen äärimmäisen huolellinen muuten kirjoituksesta ja varsinkin merkkien pisteistä. Ikävä kyllä nyt sarjis on ilman ään pisteitä mutta korjaan asian myöhemmin kun ehdin.

Sunnuntaina kävimme Annan ja Alexanderin kanssa viemässä yhden koiranpennun uuteen kotiinsa. Sen jälkeen ajelimme Ylivieskaan Kärkkäiselle ja kävimme syömässä jälleen kerran Ruokaravintola Citruksessa. Minua säälitti ne paikan pitäjät kun viereinen hampurilaispaikka oli täynnä ja heidän pöytänsä huusivat tyhjyyttä. Meille maistui pizza ja täydellä vatsalla jaksettiin kierrellä ympäri kauppaa. Montaakohan vaateriepua siinä tuli hiplattua ja hintalappuihin kurkittua... Lopulta mieluiset pinkit tennarit löytyivät Annalle viereisestä Prismasta.

Huomattava ero Otsikko tälle blogijutulle syntyi ennen kuin aloin kirjoittamaan varsinaista tekstiä. Huomattava ero... jäin makustelemaan ajatusta mielessäni siitä missä kaikkialla voi ilmetä se îhuomattava eroî. Esimerkiksi kaikkien niiden hienojen kenkien keskellä huomattava ero oli siinä miten mieluiset Annalle olivat pinkit tenskut verrattuna kaikkiin niihin hienoihin kalliisiin nahkakenkiin joita Darling lapselleen kiikutti sovitettavaksi. Huomattava ero on ruokapaikoissa. Ystävällinen kokin hymy ja hyvä ruoka tekevät sen huomattavan eron että paikkaan mennään aina uudestaan syömään.

Parhaaseen juttuun on paras lopettaa. Kuten Darling on aina sanonut ihmisiä tulee ja menee ja Darling luovii siinä välissä kuin Ajatus karkaa-runomultimedian kaleidoskoopissa väistellen sanoja ja tavuja jotka tarkoittavat jotain tai sitten niillä ei ole mitään merkitystä. Joskus ystävä katoaa lopullisesti ja muisto pikkuhiljaa haalistuu... Toinen entinen ystävä pitää huolta siitä ettei häntä voi unohtaa vaikka haluaisi. Huomattava ero tuli tässä tänä aamuna kun tuuli repii puita huvilan ympärillä ja vihmoo sadetta sulavan lumen surmaksi. Darling vei ruokaa tuulta uhmaten haavoittuneelle joutsenelle ja suuntasi sen jälkeen takaisin huvilan lämpöön. Vastakeitettyä kahvia siemaillen jatkoin blogijutun kirjoittamista.

- Mikähän tässä nyt mättää... teksti puuroutuu ja en saa enää mistään otetta...

Pähkäilin itsekseni tekstini pitkäveteisyyttä.

- Ajatukset junnaavat paikallaan ja ei tähän tule tolkkua... katso nyt sinäkin Paimenpoika, sana toisensa perään ja ajatukset karkaavat sinne tänne...

Juttelin koiralle joka tökkäsi ison märän kuononsa kädenselkääni ja napitti minua silmiin surumielisillä silmillään.

Avasin sähköpostin ja selasin sinne tulleita viestejä. Yksi oli merkillepantava...

-Mikäs tämä... kadonnut ystäväni... katsotaas mitä hän kirjoittaa...

Tähän on hyvä lopettaa. Darling ei muista milloin olisi ollut yhtä iloinen saapuneesta kahvikutsusta. Siinä se huomattava ero. Joskus kannattaa olla hiljaa ja antaa ajan kuljettaa ja silloin tällöin tapahtuu sellainen ihme että ystävä ilmoittaa itsestään uudestaan. Iso halaus kaikille siskoille ja veljille ja muistetaan että meillä jokaisella on iso sydän johon voi tallettaa hyvät kultaiset muistot. Välistä sydän kannattaa tomuttaa ja heittää unholan säkkiin kaikki ikävät ajatukset. Ihanaa päivää jokaiselle!

---

Rakkauden etiketti

13.04.2013 16:38

---

13.04.2013 16:36

---

13.04.2013 16:34

---

13.04.2013 16:23

---

13.04.2013 16:21

---

13.04.2013 16:20

---

13.04.2013 16:18

---

13.04.2013 16:17

---

13.04.2013 16:15

---

13.04.2013 16:13

---

13.04.2013 16:09

---

Yökatsaus

13.04.2013 08:45

Kello on pian neljä aamulla. Darling on taas valvonut puoli yhdestä saakka. Illalla olin kauhean väsynyt. Laitoin lapsille iltapalaa ja käperryin lapseni Allun viereen sohvalle löhöilemään ja katsomaan elokuvaa jonka nimeä en enää edes muista. Ajattelin puoliunissani

-Lepään tässä hetken ja lähden sitten tallille hommiin...

Uni tuli ennen ensimmäistä mainoskatkoa. Vaikka en ohjelman nimeäkään muista niin sen täytyi olla huono tuotos kun en pysynyt hereillä vaan elävien kuvien sijaan käännyin katsomaan unikuvia.

Puoli yhden aikaan heräsin. Ulkona oli pilvisen pimeää ja kosteaa. Vähän kerrassaan sataa ropisi vettä. Lähdin kulkemaan jäistä huvilanrinnettä sovittaen askeleeni tarkasti etten kaatuisi nenälleni matkalla ylös vanhalle talolle. Koirat tunnistivat minut tulevaksi ja iloisesti ulvahtaen toivottivat tervetulleeksi. Kiersin jokaisen koiran luokse tervehtien ystävällisellä käden hipaisulla niiden kuonoja.

Huvilalla asustavista pennuista on enää yksi vailla uutta kotia. Jade on niin hyvä emo. Kasvattanut taas kunnialla yhden vahinkolauman. Uskoisin niin että kaikki ne pennun valitsijat joiden kanssa olen keskustellut ovat osanneet valita juuri sen oikean karvaturrikan ja heidän kotiinsa sopivan.

Koiranpentujen kohdalla en voi olla manaamatta sitä tosiasiaa että vaikka omat koirani ovat kiinni niin aina löytyy joku koiranomistaja joka antaa uroskoiransa olla irti talvisaikaan. Sitten saattaa tulla tämmöinen yllätys.

Jään hevosten karsinoihin heinät ja laitan vedet. Hevoset seisoskelevat malttamattomina veräjällä odottamassa. Ainoastaan harmaa poni odottaa minua tallin edustalla syöden yhdestä avaamattomasta heinäpaalista (jyrsinyt siihen ponin kokoisen reiän).

- Voi sinua poni, sinun suhteesi minä olen kyllä luovuttanut. Sinulle erävoitto. Aina olet muualla kuin polleille tarkoitetussa aitauksessa.

Sanon ponille ja taputan sitä takamuksen päältä. Poni kääntyy katsomaan minua viattomilla nappisilmillään. Hirnahtaa pehmeästi ja lähtee kulkemaan perässäni sisälle talliin.

- Okey, saat anteeksi. Ensimmäinen otus omassa karsinassaan.

Puhelen ja vedän karsinan oven sen perässä kiinni.

Pimeässä on hankala saada auki kaikkia niitä solmuja joita olen virittänyt veräjälle. Ristiin rastiin lankoja että pakeneminen aitauksesta olisi mahdollisimman haastavaa. Vihdoin kaikki lankat ovat selvillä ja veräjä aukaisua vaille valmis.

- Spineeee! Missä siellä pimeässä on Spineee? Huhuilen ja yritän hahmottaa yön mustaksi maalaamista hevosista kuka on kuka. Spine tietää paikkansa johtajana ja korvat luimussa tulee luokseni samalla karkottaen toiset pyrkyrit jotka yrittävät kiilata sen ohitse talliin ensimmäisenä. Otan Spinen päitsistä kiinni ja lähden taluttamaan sitä etunenässä sisälle. Muu lauma seuraa perässä.

Sammutan tallista valot. Siellä on rauhallinen tunnelma. Ympäriinsä kuuluu vain tyytyväinen rouskutus kun hevoset mutustavat yöheiniään. Suuntaan askeleeni takaisin huvilalle. Ennen sitä teen vielä yhden mutkan ateljee-talolle. Käyn tervehtimässä Kaunotarta joka siellä viiksiään sukien nousee ylös venytellen vanhasta keinutuolista pehmoisen peitteen päältä.

Hyvää yötä arvoisa Kaunotar...

Tervehdin kissaa ja tarkistan että sillä on ruokaa ja vettä.

- Onkos ollut hyvät hiiriapajat?

- Miauuuuu.... kurr..kur...kur...maaaauuu.

- Hyvä. Hienoa! Jatka samaan malliin Kaunotar.

Huvilalla olen takaisin kun elokuva Lancelot loppuu eli kello on tasan kolme. Käytän pentulauman ulkona pissalla ja kerään ne sitten takaisin sisälle nukkumaan. Seuraavaksi luen sähköpostin ja huolestun kun en ole lähettänyt kuvaa yhdestä tyttöpennusta. Alkaa armoton etsintä. En tiedä ollenkaan missä kamerakännykän piuha on jota tarvitsen kuvien lataamiseksi tietokoneelle.

- Täydellinen unohdus kello kolmen jälkeen aamuyöstä. Juuri sellainen joka jää kaivelemaan enkä saa enää unta.

Etsin kadonnutta piuhaa viiteen saakka. Sitten on pakko hetkeksi luovuttaa ja painaa pää tyynyyn ja alkaa nukkumaan.

Aamulla ennen seitsemää meillä on jo täydellinen meteli joka on vahvempi kuin yksikään herätyskello. Pentulauma huutaa. Ihmispennut katsovat tv:stä Fox-kanavalta alkanutta robottilastenohjelmaa jossa on melua, päristelyä ja agressiivista energiaa. Onneksi pian alkaa vanha kunnon PikkuKakkonen ja turvalliset hyvät lastenohjelmat.

Katsaus Darlingin yöstä päättyy tähän. Onneksi Anna Pippuri suostui keittämään aamukahvit. Ehkä Darlingin silmät pysyvät auki kahvin voimalla. Rakkaat siskot ja veljet! Tänään ei kukaan saa elää halipulassa! Halaillaan!

---

Tiedon ja rakkauden paikka

12.04.2013 11:47

---

12.04.2013 11:46

---

12.04.2013 11:44

---

12.04.2013 11:44

---

12.04.2013 11:43

---

12.04.2013 11:41

---

Perjantaina ystävääkin voi rakastaa

12.04.2013 09:21

Rakkaat siskot ja veljet. Oletteko koskaan ajatelleet miten hankalaksi nykyihmiselle on tehty kumppanin hakeminen... Onhan niitä juottoloita, ravintoloita ym sellaista mutta entä jos haluaisi uskoa siihen kohtaloon entä jos kävisi niin että löytyisi vielä se îjokuî.

Darlingin on pakko katsoa taas peiliin... îlöytyisi se jokuî... -joku! Niin se joku joka on jäänyt jäljelle isommassa jaossa (ehkä jotain vikaa) tai sitten pudonnut syystä tai toisesta vapaille markkinoille.

- Olenko minä se joku? Katselen peilistä omaa kuvaani ja tuumaan että miksei ihan mukiinmenevä, ei pahemmin ryppyjä, no vähän väsyneen näköinen naamatauluhan se siinä mutta muuten ihan ok. Täytyisi lähteä kylälle hoitamaan asioita, Kela, posti, pankki ja sitä rataa... pitäisiköhän minun meikata että minut huomattaisiin?

Darling täyttää pian vuosia ja sitten on mittarissa taas lisää kierroksia. Naisena oleminen on haastavaa. On kuin eläisi kanalaumassa ja nokkisi kanssasisarten kanssa maata etsien jyvien seasta sitä kultajyvää. Toisaalta täytyy muistaa ettei Darling ole eilisen teeren tyttö vaan tietää elämästä yhtä sun toista.

Kerran eräs ystävätuttava sanoi minulle etten voi aina olla yksin ilman miestä. - Kuinka niin? Kysyin häneltä kummeksuen.

- darling. Ei se ole oikein relevanttia että yksin vaan puuhastelet etkä hommaa itselles omaa miestä...

-Minä en käsitä mitä sinä tuolla tarkoitat?

- Sitä vaan että tämä maailma on aika julma. Vanhoilla piioilla on pahalta kalskahtava saundi.

Tuttavaystävä totesi ja katsoi minua merkitsevästi alta kulmain.

- Voi sinua pieni ihminen... olenko minä sinun mielestäsi vanhapiika?

Naurahdin tuttavaystävän merkitsevään kommenttiin.

- Jovain ainakin lähellä sitä. Täällä oot vaan yksinäs niin johan kasvat kohta sammalta naisena jos ei sulla oo koskaan sitä miestä...

Tuttavaystävä jatkoi nauraa kähisten miehekästä seksikästä tupakkamuorin nauruaan.

Katsoin kähisijää hetken aikaa tiukasti silmiin miettien että mitä tuohon nyt sitten taas vastaisin.

- Nyt en voi sulle muuta sanoa kuin että mites se nyt menee, eikös se oo vanhapiika joka ei oo koskaan miestä saanut mutta minä olen se vanha kyllä ja piikakin kun huolehdin lapsistani ja näistä elukoista mitä maatilalla on mutta että ne yhdessä samassa sanassa niin ei oikein natsaa.

Kähisijä jatkoi nauruaan ja sytytti yskänpuuskan jälkeen uuden tupakan palamaan. Hän vaati selvästi lisänikotiini paukun pystyäkseen keskittymään minun kertomaani.

-Minä nyt viimeksi olisin vanhapiika kun olen kaksi kertaa elämässäni ollut naimisissa. Eka kerralla 14vuotta ja toisella 10 niin jos ne kokemusvuodet lasketaan yhteen niin johan niistä tulee 24 vuotta yhteensä.

- Ai häh?

Kähisijä kysyi ja meinasi tukehtua yllättävään yskänpuuskaansa.

- Vartoos vähä... mites sä oot voinu olla muka niin kauan naimisissa ku ethän sä oo vielä kauhee vanha... vai ooks sä vaan hyvin säilynyt yli viiskymppinen. Hah hah hah haa oh- hoi ho ho hoo!

Kähisijä nauraa käkätti omaa nokkeluuttaan ja imi nikotiiniä posket lommolla viisauteensa. Darling ei sanonut mitään. Katsoi vaan päältä nokkelaa ystävätuttavaa ja totesi mielessään vanhan totuuden

-Ystäviä tulee ja menee ja minä seison siinä sen virran välissä.

Rakkaus on merkillinen asia. Joillakin se kestää ja vahvistuu vuosien varrella. Rakkaus voi syttyä hetken leimahduksella ja palaa loppuun yhtä nopeasti. Joskus rakkauden liekki voi olla kuin virvatuli, houkuttava ja kutsuva palaen pimeässä näkymättä julkisesti. Tasavertainen rakkaus on unelma. Se ei kahlitse eikä vangitse vaan ymmärtää. Darlingin kanssasisaret ja veljet. Muistakaa ajatella tänään rakkautta ja sen mahdollisuuksia. Ystävääkin voi rakastaa.

---

Darling is alive!

11.04.2013 14:50

Rakkaat siskot ja veljet, olen hengissä. Minun täytyy nyt aamutuimaan pysähtyä hetkeksi miettimään mikä viikonpäivä tänään on ja monesko päivä. Darling ei ole kerennyt edes kahvia keittämään moneen päivään niin kiirettä on ollut. Kahtena päivänä maanantaina ja tiistaina ajelin Alexanderin kanssa Ouluun uuden korsetin merkeissä. Maanantaina korsetti tehtiin ja tiistaina käytiin noutamassa. Meiltä Ouluun on yli 160 kilometriä joten edestakaisin ajettuna matka on ihan mukava.

Maanantaina heräsin aikaisin ja olin omasta mielestäni valmistautunut siihen että Ouluun kerettäisiin rauhallisesti ajellen. Kiire siinä kuitenkin tuli. Kerkesin matkalla pysähtyä vain ostamaan Hesburgerista yhden ison kahvin mukaani.

Tiistaina pysähdyin aamulla Pulkkilan ABC:llä ja yllätyin iloisesti kun siellä oli Siikalatvan Vuodeosaston hoitajien pitämä kirppis. Darling löysi sieltä Allulle hienon keväisen takin ja omaan päähän ihan Darlingin näköisen hatun, kuinkas muutenkaan. Suurkiitos kirppiksen pitäjille! Toivon että vastaavaa järjestettäisiin jatkossakin samassa paikassa. Aikaisemmin Pulkkilassa oli hyvä kirpputori siinä viereisessä rakennuksessa. Siellä oli aina kiva käydä ohikulkiessa mutta vastaavaa ei ole ollut enää moneen vuoteen.

Sairaalassa mukautettiin Allun korsetti sopivaksi (Kipsauksesta ja pojan uuteen îhaarniskaanî pukemisesta on ihan pian valmiina sarkakuva)Tiistaina takaisin tultiin verkkaiseen tahtiin. Pysähdyttiin Zeppeliiniin ostoksille ja kotona oltiin vasta yömyöhään.

Keskiviikkona lähti ensimmäinen koiranpentu. Kun ostaja soitti että ajaisinko puoleen väliin vastaan minulle iski kauhea uupumus. Laitoin puhelimeen herätyksen ja otin tunnin tirsat. Sitten lähdin ajamaan ja sen reissun kommelluksista voitte myös lukea pian sarjakuvana.

Tänään on torstai. Pitäisi taas lähteä auton rattiin. Tällä kertaa neiti Anna Pippuri tahtoo uusia vaatteita samalla reissulla kun lähdetään Nivalan Uikkoon uimaan. Hevoset ottavat haassa tyytyväisenä arskaa. Kävin sinne äsken laittamassa isot tukot heinää että pärjäävät meidän uinti- ja shoppailureissun ajan.

Rakkaat siskot ja veljet! Iso halaus kaikille ja muistetaan aina empaatisuus toisiamme kohtaan. Hymy ei maksa mitään mutta antaa monin verroin takaisin.

---

Se iänikuinen anonyymi virsi

7.04.2013 21:11

---

7.04.2013 21:07

---

7.04.2013 21:06

---

7.04.2013 21:02

---

7.04.2013 21:01

---

7.04.2013 20:58

---

7.04.2013 20:56

---

7.04.2013 20:54

---

7.04.2013 20:52

---

7.04.2013 20:50

---

7.04.2013 20:47

---

Pula-aika

4.04.2013 15:34

---

4.04.2013 15:32

---

4.04.2013 15:30

---

Huhtikuun neljäs

4.04.2013 09:31

Rakkaat siskot ja veljet! Iso halaus kaikille ystävällisille sieluille ympärilläni!

Tämä viikko on kulunut nopeasti. Jonkinverran olen nähnyt painajaisia terävähampaisista narskuttavista laskupinoista jotka on vaan hoidettava tai asiat sovittava. Joskus velkaantuminen ei ole omaa syytä, pelkästään elämä velkaannuttaa monella tavoin.

Aprillipäivänä eli huhtikuun ensimmäisenä muistelin kauan sitten kuollutta rakasta ystävääni. Hän oli minulle erityisen tärkeä. Me puhuimme paljon, nauroimme yhdessä ja olimme luovia taiteilijoita. Meillä oli yhteinen haave, kuvitettu kirja joka sisältäisi elämän tosisatuja niin lapsille kuin aikuisillekin. Ystävän kuolema muutti kaiken. Kirja jäi hautomoasteelle mutta minä en koskaan unohtanut kirjan lähtökohtia ja sitä intoa joka sen ideoimiseen silloin liittyi.

Ystäväni oli syntynyt Aprillipäivänä. Hän sanoikin aina olevansa vaan yks aprillipila! Tänä vuonna Pääsiäinen osui Aprillipäivään ja se sai minut muistamaan taas jotain haudattua, hautomoon pakattua... Yritin kirjoittaa ja piirtää jotakin muuta mutta sielu pakotti minut tarttumaan uinuvaan aiheeseen ja niin minä ryhdyin piirtämään... Ensin ajattelin että minun täytyisi vihdoin viimein kirjoittaa se tarina, ainakin sen alku ja lähteä sitten työstämään kuvia.

-Ei minun tarvitse kirjoittaa! Kokeilen piirtää, luon ensin tarinaan hahmot ja katsotaan sitten mitä siitä tulee...

Totesin ja istahdin tietokoneen ääreen. Kuten olen joskus maininnutkin niin piirtelen kuvia digitaalisella piirtopöydällä. Syntyi ensimmäinen kuva sitten toinen sitten kolmas... ja hups lopulta kuvia olikin kolmekymmentä kappaletta! Jokaiseen kuvaan syntyi tarinan jatkumo. Työstin kuvien kertomaa sarjakuvan keinoin kuten tässä elämästäni kertovassa blogissakin. Olin niin sanoinkuvaamattoman onnellinen kun kuvat purkautuivat sydämeni kiemuroista ulos olevaiseen muotoon. Minun teki mieli itkeä. Ikävä ja kaipaus ystävääni kohtaan ja tarinan juuret saivat minut eritoten herkistymään ja annoin kynän lentää ja tallensin jokaisen naurun ja viivan jotka kuvien kertomaan ilmestyivät. Nyt minulla on tarinan alku. Tästä on hyvä jatkaa.

Rakkaat siskot ja veljet! Darling toivoo että jokainen lähimmäinen viettää tänään onnellisen päivän.

---

Huhtikuun kolmas

3.04.2013 11:42

Darling sitä Darling tätä Darling tuota ja Darling vielä kolmatta. Minulla on pitkin päivää monta kirjoitusta kesken ja työnalla samoin kuin maalauksiakin. Parhaimmillaan piirroksia odottaa koneen ruudulla värisilausta parikymmentä samaan aikaan. Kaikki on niin hektistä. Paljon ajatuksia, hatara pää. Kesken tallitöidenkin Darling istahtaa alas ja kirjoittaa nopeasti muistivihkoon mikä olikaan seuraava aihe ettei vaan pääse unohtumaan. Tarinoista täytyy napata heti kiinni kun ne syntyvät sillä muuten en enää hetken päästä muista mikä se edellinen ajatus oli.

Hetki sitten tulin tallilta. Otin hevoset sisälle vasta näin myöhään. Tänä yönä ei onneksi tule paljon pakkasta. Taivas oli tähtikirkas. Puolikasta kuuta en havainnut missään. Etäällä lymyävä radiomasto välkkyi tähtiparvien seassa räiskyvän punaisin valoin.

Tänä yönä ei kuulunut ilveksen karjuntaa niin kuin pari yötä sitten. Pakkanen selvästi kiihotti sitä huutamaan. Aluksi kuuntelin että sama eläin olisi ollut melko lähellä ja etääntynyt sitten huutojen perusteella mutta jälkeenpäin ymmärsin Ilveksiä olleen kaksi. Ne huusivat toisilleen lemmekkäitä kutsuhuutoja. Minua pelotti kun kuuntelin sitä karjumista. En millään muotoa haluaisi törmätä huvilapolulla täysikasvuiseen ilvekseen.

Huhtikuussa vietetään syntymäpäiviä. Minä vanhenen taas vuodella. Siitä ei kannata tehdä suurta numeroa sillä toivoisin voivani pysäyttää vanhenemisen. Lapset varttuvat. Molemmilla pojillani on huhtikuussa syntymäpäivä. Peräkkäiset päivämäärät mutta reilusti vuosia välissä.

Darlingilla on aina kiire. Mihin aika rientää? Eikö sitä voi pysäyttää? Miksi aika ei koskaan riitä? Olenko minä saamaton?

Puhelimen herätys soi.... Painan torkkuajastinta. Viisi minuuttia lisää unta.... taas soi torkkuajastin ja sama käden ojennus toistuu... torkkuuuu... ja vielä kolmannen kerran. Sen verran minulla on aamuisin pelivaraa roikkua ajassa unen ja valveen rajamailla.

Takki laiskasti päälle ja koirien kanssa lämpöisestä huvilasta ulos huussireissulle.

- Hyi että on kylmä! Eikö voisi olla vähemmän yöpakkasta! Hoi puolikas kuu! Kuuletko?

Huutelen kuu-ukolle siinä hytistessäni kun odotan että koirat ennättävät tehdä tarpeensa.

- Ole kuu-ukko herrasmies, älä käännä kasvojasi! Pyydän vain sitä että kun seuraavan kerran näytät koko kelmeän naamasi niin silloin joutsenet ovat palanneet ja täyttävän mekastavana joukkueena viereisen joen.

Pakkasta on yli viisitoista astetta. Palaan takaisin sisälle ja herättelen lapset. Pienet kerkeävät vähän aikaa katsoa lastenohjelmia ennen kuin lähdemme odottamaan koulutaksia.

Kello on 7.32. Olen jo tähän aamuun juossut neljä kertaa huvilamäen ylös. Anna Pippuri sanoi ensimmäiseksi unimielin että hän meneekin kouluun kahdeksaksi jolloin taksin aikataulu on 7.05. Kävin katsomassa tuleeko taksi. Tyttö harjasi tyytyväisenä hiuksiaan ja totesi minulle että hän meneekin kouluun yhdeksäksi ja minä olin taas kerran jokseenkin tyhmä kun uskoin ensimmäistä aikataulua enkä lopulta tiennyt mitä pitäisi uskoa.

Aikatauluista. Viime viikolla taksikuski kieltäytyi nostamasta lastani taksiin. Hän väitti ihan ölvinä ettei se ole hänen hommansa vaan minun kuuluu yksin nostaa lapsi tilataksiin ja asettaa penkkiin vöihin.

-Eihän se nyt näin mene!

Totesin ja samantien kun taksi oli lähtenyt pihasta soitin hänen esimiehelleen. Käytös on muutenkin ollut pitkin talvea ajoittain ala-arvoista. Lisäksi vaadin saada vihdoin viimein aikatauluista kirjallisen selvityksen kymmenen minuutin tarkkuudella moneltako taksi on meidän talon kohdalla. Pahimmillaan olemme odottaneet lähes tunnin taksia pakkasessa. Iltapäivällä kun kuski toi lapsia koulusta niin hän ei enää sanonut sanaakaan. Toisin sanoen huono kyky kestää kritiikkiä ja käytöstavat edelleen plus miinus nolla. Hän kuitenkin oli edistynyt sen verran että tökkäsi käteeni paperilapun jossa luki noinajat taksin tulolle. Luettuani töherryksen huomasin että hän oli kuitenkin unohtanut että lapsia on kaksi ja toisella alkaa välillä kymmeneltä koulu. Sen suhteen ei ollut minkäänlaista merkintää.

Darlingilla on pitkä pinna ja suuri sydän mutta joskus on pakko murahtaa. Lapset koulussa, hevoset ulkona, pari kupillista teetä (vähän aikaa kahvipaasto) ja hieman aamupalaa. Tunteita ja Tuoksuja katsottu. Emmerdale menossa. Vielä yksi kupillinen kuumaa teetä ja sitten tallia siivoamaan.

Rakkaat siskot ja veljet! Aurinkoista ihanaa kevätpäivää kaikille ja iso halaus!

---

Huhtikuun toinen

2.04.2013 19:39

Hyvää päivää rakkaat siskot ja veljet. Täällä Darling taas jutustelee maailman menosta.

Viimeaikoina, etenkin nyt Pääsiäisenä DD:n ajatuksissa pyöri yksi ajatus nimittäin ystävät. Ne joita ei enää ole. Ystävät ovat katoava luonnonvara ja kadotus on tarttuvaa tai no tarkoitan lähinnä että jos eroat parisuhteesta niin silloin menetät ystävät. Luonnollista valintaa jossa vain vahvat ja voimakkaat selviytyvät.

Katselin aamulla tv:stä Lyömätön linja-keskustelua. Väkisellä mieleeni hiipi epämääräinen ajatus siitä että omassa elämässäni uskoin vahvasti siihen että ihminen voi muuttua ja parantua ja oppia rakastamaan niin paljon että lopettaa lyömisen. Sellainen rakkaus on kuin sääliefektillä retusoitu, mustelmat peittoon ja menoksi uutta parempaa huomista kohti. Mikä on tae sille ettei lyöntejä enää tule? Kuka haluaa olla koekaniinina ja sitten se kaiken huippu perheen paras ja lasten hyvinvointi. Entä sitten jos ulospäin täytyy hymyillä sievästi ja esittää sangen onnellista mutta pimeällä hetkellä kun kukaan ei näe sinulla on veitsi kurkulla lyöjän toimesta ja hän kuiskaa korvaasi että ñ huuda nyt jos uskallat... tiedät miten sitten käy. Väkivallalla on monet kasvot. Ne ovat usein erittäin kieroutuneet. Uhri lakkaa ajattelemasta. Hakee sopusointua itsensä kanssa olemalla näennäisesti tyyni ja tunnoton. Rakastava tarvittaessa. Lopulta uhrilla ei ole enää minää johon matkustaa suojaan itkun tullessa vaan uhri koteloituu sfääreihin oman kehonsa ulkopuolelle ja jatkaa olemista pinnallisesti tunnottomana.

Mihin katosivat ystävät silloin kun olisin heitä tarvinnut? Monen vuoden hiljaisuuden ja salailun jälkeen uskalsin viimein sanoa millainen sinertävänkirjavien mustelmien maalaama maailmani oli. Vailla katkeruutta kysyn vain että mihin katosivat silloin Darlingin ystävät? Näin on varmasti käynyt muillekin vastaavassa tilanteessa olleille, sen vuoksi kirjoitan tästä. Sinulle Antero, Anna Pippurin sylikummi, jos satut lukemaan DD:n diaryä, haluan sanoa että se kuinka käänsit minulle selkäsi kun rukoilin apua ja kyytiä pois silloisesta kodistani oli erityisen raukkamainen teko. Olin sinua auttanut monessa hädässä ja luulin että olimme ystäviä mutta sinä sanoit minulle ynseästi että ryhtyminen kummiksi oli vain pelkkä vitsi ja saisin hoitaa itse omat sotkuni. Lisäsit siihen vielä että olisi ollut parasta että minä olisin kuollut, helpompi kaikille.

Minulla oli paljon ystäviä ja pidin itseäni erityisen sosiaalisena, kirjoittelin kirjeitä ja kutsuin ystäviä kotiini niin kauan kunnes miehen ja naisen välinen liitto söi kaiken tilan minulta. Ystävät eivät olleet enää minulle sallittuja. Kun kirjoitan tätä niin jokainen hetki muistan että tämä voi olla vaarallista minulle, jopa viimeinen sinetti arkkuni kanteen. Kirjoitan kumminkin. Darling on valinnut avoimuuden ja kirjoittamisen tien sen jälkeen kun selvisi silloisesta elämästään hengissä.

Ystävät. Ihmeellinen sana. Koskaan en ole ollut niin yksinäinen kuin tällä hetkellä. Minulla ei ole yhtään sellaista ystävää jolle voisin soittaa milloin vaan ja kertoa kaiken tai että ystävä puhuisi minulle avoimesti. Ystävyys on sitä että uskaltaa luottaa ja antautua ystävyyteen välittämättä siitä että mitä ympäröivät ihmiset ajattelevat. Edellisellä Darling tarkoittaa sitä että mikään ei ole niin kettumaista kuin se että kuvittelet ihmisen olevan ystäväsi ja sitten julkisella paikalla tapahtuu takinkääntö eli ystävä muuttuu ventovieraaksi.Ystävyys on myös hyötymistä mutta jos se on pelkästään sitä ja tunnen olevani maksaja niin silloin olen pantannut kaiken.

Olen usein miettinyt kadonneita ystäviäni olenko tehnyt jotain väärin. En tarkoituksella. Minulla on paha mieli heidän katoamisestaan. Todennäköisin syy ainakin joidenkin katoamiseen oli se että kun viimein uskaltauduin kertomaan elämäni raadollisesta puolesta niin he ymmärtäväisesti kuuntelivat ja lopulta sulkivat itse suunsa ystävänä lopullisesti. En olisi kertonut jos olisin tiennyt että se vei minulta ystävät. Moni ystävä sanoi ettei hylkäisi minua ja lapsia koskaan mutta toisin kävi.
Haluaisin tutustua uusiin ihmisiin ja ystävystyä mutta en ole enää niin sinisilmäinen kuin ennen. Intiimi tiedonsiirto on pelottavaa. Ensimmäiseksi mietin että uskallanko luottaa ja millainen hyöty minusta irtoaa vai olenko sen suhteen täysin puilla paljailla. Darling ei ole tyhmä vaikka joskus saattaa innostuessaan vaikuttaa sellaiselta. Olen erittäin tarkkanäköinen ja seuraan kuuntelijan käyttäytymistä. Eräs kuuntelija jolla on tarkat pistävät silmät (minusta tuntuu että hän tutkaa silmistäni sieluni peiliä ja lukee ajatukseni) totesi minulle:

- ƒlä luimistele ja käännä katsettasi pois silmistäni. Sinun täytyy osata tuijottaa suoraan silmiin ja pitää katse kiinni kohteessa jos meinaat joskus saada muulin (muuli = mies) itsellesi ja onnistua myös pitämään sen itselläsi.

Darling oli niin tuohtunut tuttavan puheista että siinä meni loppu usko huomiseen suhteiden osalta. Ehkä se on niin tarkoitettu. Kaksi kertaa minut on jätetty ja vaihdettu parempaan ja jälkimmäisessä liitossa oli nyrkit katseen tiellä. Voihan se olla etten osannut katsoa tarpeeksi syvään silmiin ja vaikeuksien kautta opin pelkäämään miestä, ihmistä ja sen vuoksi käännän katseeni vieläkin kun koen oloni uhatuksi jos joku katsoo minua liian tarkkaavaisesti silmiin. En halua paljastaa kaikkia sieluni syövereitä ja mitä muuliin tulee niin toivoisin kyllä löytäväni rinnalleni miehen mutta en muulia enkä aasia vaan kunnon ystävällisen miehen. Onneksi minulla on teidät rakkaat siskot ja veljet. Iso hali jokaiselle! Pidetään lippu korkealla ja luotetaan huomiseen sillä siinä kytee aina tulevaisuuden toivo.

---

Huhtikuun ensimmäinen

1.04.2013 08:42

---

1.04.2013 08:41

---

<Takaisin blogiin

<Takaisin blogiin

 

Huhtikuussa 2013
kirjoitetut kommentit:

Tällä blogisivulla on käyty 2599 kertaa!