Joulukuu 2021-Toukokuu 2022 kirjoitetut jutut:

31.5.22 Kesä!

6.06.2022 22:14

Toukokuun viimeinen päivä! Tänään on myös kevään viimeinen työpäivä joten kesäloma alkaa. Eilen näin ensimmäisen pääskysen ja kuten sanotaan pääskysestä ei päivääkään kesään. Yöt ovat vielä melkoisen kylmiä. Ronin puutarhan kukkaset ovat olleet kovilla kun välillä lämpötila hipoo pakkasrajaa. Vihreää on ja puissa lehti. Malttamattomana Lucan kanssa odotetaan milloin kukkasipulit alkavat itää. Ruusun taimet istutettiin liian aikaisin joten niille saattoi käydä huonosti. Toivottavasti tämä kesä ei ole kolea.

---

17.5.22 Kampaajalle mars

17.05.2022 08:13

Pari viikkoa kesälomaan! Kalenteri on kuitenkin ihan täynnä kaikenlaista menoa ja meininkiä. On teamsiä ja livekokousta, monenlaista tapahtumaa. Ikuisuuskysymys on viime aikoina ollut omalla kohdallani ollako harmaa vai eikö olla? Elämä ei juuri koskaan ole tasaisen harmaata mutta hiuksissa näkyy elämään alkava toinen puolisko eli se 50 ikävuoden ylitys. Meidän suvussa on aina harmaannuttu nuorena, se ei ole poikkeuksellista. Toiset värjäävät hiuksensa harmaaksi mutta toiset taas ehkä jatkavat hetken hiusvärillistä elämää... Katsotaan kuinka minun käy.

---

16.5.22 Isoäidin neliöitä ja jääkiekkoa

16.05.2022 22:59

Tänään on myöhäisilta vilahtanut mukavasti jääkiekon MM-ottelua Suomi -USA katsoen ja samalla isoäidin neliöitä virkaten. Vihdoin viimein alan oppia virkkaamaan vaikka kyllä vielä tarkistan ohjeesta meneekö oikein. Tarkoitukseni on virkata neliöitä niin monta että niistä voi kasata bonchon tai peitteen. En ole vielä päättänyt kumpi. Alkuilta meni ensin nopeasti teams-kokouksessa ja sen jälkeen kesäteatteriharjoitukset. Onneksi lähdin mukaan kesäteatteriin, kiva olla vaan ja ottaa ohjeita vastaan eikä koko ajan ylisuorittaa.

---

15.5.22 Sirkukseen

15.05.2022 10:23

Eilen tehtiin lasten kanssa teatteria ja tänään menemme kuopuksen kanssa sirkukseen. Siitä onkin vierähtänyt tovi kun viimeksi olen ollut sirkuksessa nyt jo aikuisten lasteni kanssa. Eilen lastenteatteri harjoitukset menivät myös sirkus painotteisissa tunnelmissa mutta teimme myös paljon kaikkea muuta, improharjoituksia ja annoimme mielikuvituksen laukata. Lasten kanssa teatterin tekeminen on aina niin avointa ja innokasta. Ihan huikeita suorituksia jokaiselta.

Sirkukseen palatakseni Luca ei ole vielä koskaan käynyt sirkuksessa mutta minä muistan senkin ajan kun pienenä tyttönä pääsin istumaan sirkusnorsun selkään ja sain siitä valokuvankin. Kuva on kadonnut mutta muisto on tallentunut sitäkin selvempänä.

---

14.5.22 Lastenteatteri Kinevalla

14.05.2022 10:21

Tänään tehdään lastenteatteria yhdessä Kinevalla. Mukaan ovat tervetulleita uudet ja vanhat lastenteatterilaiset. Reilun vuoden verran olemme jo ehtineet kokoontua ja hauskaa on ollut joka kerta. Yhdessä tekemällä sukellamme taianomaiseen teatterin maailmaan ja annamme roolien loistaa. Lastenteatterissa jokainen on yhtä arvokas ja hyvä.

---

10.5.22 Huopahatun somistus

11.05.2022 00:36

Työviikko on alkanut vilkkaasti. Kahden koulun päivänä työkilometrejä tulee paljon ja sivukylien tiet ovat surkeassa kunnossa. Tänään otin itselleni lisäprojektin joistakin tekemistäni hatuista. Päätin somistaa niitä uuteen kuosiin.Kirjoitan aamulla lisää nyt meinaan nukahtaa istulleen.

---

9.5.22 Kiireistä maanantaita

10.05.2022 23:30

Näyttää siltä että kesä tulee sittenkin! Tuulipuuskat hytisyttävät mutta muuten alkaa lämpötila kohoamaan sen verran että jospa nuo pakkaset ovat menneen talven peruja. Lauantaina kokoonnuimme Lastenteatterin merkeissä ja edelleenkin mennään poika voittoisesti. Olen haaveillut pienestä esityksestä vanhuksille mutta mihin ajankohtaan?Päätös on vielä tekemättä. Kitaraa olen soittanut pian tasan vuoden. Alunperin aloitin soittamisen päämääränä kyky soittaa ja säestää lastenteatterilaisia. Kotona soittaminen sujuu mutta että uskaltaisin lähteä soittamaan julkisesti. Ehkä jonain päivänä

---

8.5.22 Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille

8.05.2022 23:38

Äitienpäivää vietettiin vielä koleassa säässä. Ruusut istutti Ilkka mökin pihapiiriin ja sillä aikaa minä otin nokoset hiljaisessa mökissä. Toivottavasti Dahliat lähtevät myös kasvamaan. Vielä ei näkynyt asukkaita linnunpöntöissä tai olivatko ehkä etsimässä pehmusteita ja muita rakennustarpeita pöntön sisustukseen. Kotona kuistilla kukkivat jo narsissien lisäksi hortensia, miljoonakello, belargoniat, orvokit ja yksi sininen kellokukka jonka nimeä en muista. Hyvältä näyttää. Ihan mahtavaa kun voi puuhastella ja istuttaa kukantaimia. Pyrin valikoimaan sellaiset kukat jotka kukkivat koko kesän mahdollisimman pitkään.

---

6.5.22 Kukkaostoksille

6.05.2022 09:55

Tänään aurinko paistaa ja toivottavasti lämmittää sen verran että päästään kukkaostoksille. Narsissi on ihmeellinen kukka. Se kestää pakkasta kymmeneen asteeseen saakka eivätkä muutaman asteen yöpakkaset näyttäneet häiritsevän kukintaa vaikka välillä näytti siltä että narsissit olivat kauttaaltaan kohmeessa. Ronin puutarha eli meidän talon kuisti on kukkinut keltaista narsissiloistoa mutta tänään saamme jotain väritäydennystä.

Viikonloppuna laitoimme mökin pihapiiriin kymmenen linnunpönttöä ja heti niihin alkoi tulla erilaisia ja näköisiä lintuja pyörimään. Tunnistin ainakin peipposen, talitiaisen, kirjosieppo, sinitiaisen ja varpusen ja taisi siinä keltasirkkukin vilahtaa.

Töissä viikko oli erityisen kiireinen kun askartelimme ja taiteilimme lasten kanssa äideille lahjoja. Tulevana sunnuntaina on äitienpäivä.

---

5.5.22 Kesää kohti

5.05.2022 11:26

Voisiko olla että sää tästä pikkuhiljaa lämpiää... ostamani ruusut versovat pakkauksissaan ja samoin kukkasipulitkin versovat pusseissa. Olisi ihan mahtavaa jo päästä möyrästämään puutarhaan ja istuttamaan sinne kukkia. Taas yhdestä vuodesta selvitty ja hyvissä merkeissä. Aina se ihana tunne kun joutsenet palaavat ja siipien humina ja tervetulokaakatus täyttävät täydenkuun valaiseman yötaivaan. Silloin tietää elävänsä.

---

Valkolakki ja siniset hiukset

4.05.2022 10:48

Vappu oli tänä vuonna yhtä kolea kuin aina. Ihan sitä tavallista settiä, aamusta vettä aamupäivästä rakeita päivällä räntää ja iltaa kohti lunta ja kaikki tämä kolean kovan tuulen kera. Valkolakin ulkoilutus on mukavaa. Mieluinen tehtävä kerran vuoteen. Ei tarvitse mennä montaa vuosikymmentä ajassa taaksepäin kun valkolakki päässä oltiin heinäpellollakin, olihan sen saaminen tärkeä yhteiskunnallinen status. Ylioppilaaksi pääseminen ei ollut köyhän perheen tyttärelle itsestään selvyys. On siihen vuodatettu hikeä ja kyyneleitä niin paljon että ilolla kannan.

Sininen peruukki löytyi Herttoniemestä SPR:n kierrätyskeskuksesta. Ihastuin heti näihin hiuksiin kun näin. Syntymäpäivän kunniaksi pääsin vaihtamaan vähän lookkia. Edellisenä päivänä kouluttauduin Oulussa satuhierojaksi ja seuraavana päivänä asuin hetken Helsingissä Presidentti hotellin satuhuoneessa.

---

4.05.2022 10:38

---

4.5.22 Kevätkuulumisia

4.05.2022 10:20

Olette varmasti ihmetelleet mihin olen kadonnut? Kevät talvella sain murskaavan tiedon siitä ettei tämä minun blogini olekaan ikuinen! Sen jälkeen en ole kyennyt kirjoittamaan tänne sanaakaan. Osasin jotenkin odottaa ikäviä uutisia ja pelätä pahinta mutta kun tieto tuli niin olihan se musertava uutinen. Blogille alkoi siitä hetkestä pitkät jäähyväiset. Elokuuhun mennessä tulee vielä yksi kansio mutta sen jälkeen lisää tekstiä ja kuvia harvakseltaan yhtenä pötkönä kuin pohjattomaan kaivoon.

Kun päätin alkaa kirjoittamaan blogia oli se jo saavutus sinänsä. Parin koodauksesta vastaavan ystävän kanssa ihmettelimme ja ounastelimme että mahtaako tuhatta kävijää tulla... Blogini ei ole kaupallinen, yhteistyökumppaneita tällä blogilla ei ole ollut, tekijänoikeudet itsellä mutta muutoksen pyörteessä on pakko alkaa suunnittelemaan jatkoa mitä seuraavaksi ja millaiselle alustalle alan seuraavaksi kirjoittamaan, piirtämään ja julkaisemaan kuvia. Taiteellinen tuotanto ei jää tähän vaikka tällä hetkellä surettaa kun kymmenen vuoden projekti on hiipumassa loppuun.

---

22.2.22Pitkä neulehame, Salsahame 7Veljestä ja muita lankoja

22.02.2022 13:22

Lämmin ja hyvä, aivan minun näköinen salsahame tuli tästä kutomuksesta. Alunperin idea on Kalastajan vaimon blogista, siinä hame oli minimallinen mutta lähdin kehittelemään omaa lempihametta ja tämä on yksi sellainen. Minulla on itse neulottuja hameita jo aika monta ja nämä ovat kerrassaan ihania hameita töissä ja ihan kaikissa toimissa. Värit ovat elämän rikkaus ja suola.

Mikä parasta tämä hame muistuttaa minua aina Suomen jääkiekon olympia kultamitalista!

---

22.02.2022 13:16

---

22.02.2022 13:13

---

22.2.22 Palatossut 7Veljestä langasta

22.02.2022 13:11

Netistä löysin ohjeen ja nämä kivat värikkäät palatossut kudoin Ronille jo viime syksyn'ä mutta kuva tulee vasta nyt. Meinasi mennä hermot kun kokoaminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista tai vika taisi olla minussa joka kuvittelin parsivani nämä kasaan ilman ohjeen huolellista tarkastelua.

---

4.2.22 Öljypastellimaalaus Mäyrä

4.02.2022 13:51

---

3.2.22 Hiilipastellimaalaus Ulvova susi

3.02.2022 02:14

---

2.2.2022 Öljypastellimaalaus Susi

2.02.2022 23:46

---

1.2.2022 Öljypastellimaalaus Supit

2.02.2022 23:44

Öljypastellimaalaus ❤ Supit

Muistan kun olin pieni tyttö ja isä vei minut ihmettä katsomaan, jollain sukulaismiehellä oli häkissä supeja. Elettiin 70-lukua. Aikuiset puhuivat turkiksista ja minä ihastelin eläimiä. Aiheuttaa ne supit luonnossa harmia mutta taiteilijalle elävä supi mallina on parempi kuin kuollut.

---

31.1.22 Öljypastellimaalaus Kettumetsä

1.02.2022 14:06

---

31.1.22 Öljypastellimaalaus Majava

1.02.2022 14:02

Öljypastelli❤ Majava

Olen saanut kohdata hänet monta kertaa luonnossa. Siinä ne katselimme toisiamme hetken aikaa ja jatkoimme matkaa omaa polkua.

---

30.1.2022 Öljypastellimaalaus Kettu

31.01.2022 01:19

Öljypastellimaalaus❤ Kettu

Toivon Kettu ystävälleni viisautta että taas joskus tapaamme ja ennenkaikkea hän pysyy hengissä kaukana metsästäjistä.

---

Tulossa Lasten teatteri- ja taidepäivä 12.2.2022

28.01.2022 21:53

---

28.1.2022 Huomenna iloinen Lastenteatteri. Tervetuloa.

28.01.2022 21:47

---

Anu Elovaaran Lastenteatterin kevätkausi alkaa tänään 22.1.22 klo 14-16

22.01.2022 12:38

---

---

---

19.01.2022 10:47

Osa 17

Mirkku ja Maikki eivät huomanneet vahtikoira Pojun touhuja mutta nuorin lapsista Mikko huomasi. Tytöt laskivat pulkkamäkeä kun Mikko loittoni heistä ja käveli Pojun selän taakse. Iso koira istui tallin nurkalla pää painuksissa eteensä tuijottaen ja sen suuri puuhkamainen häntä heilui tahdissa pöllyttäen puuterimaista vastasatanutta lunta. Määrätietoisesti Mikko asteli koiran viereen ja hämmästyi näkemästään. Siinä se istui – pieni kissa.

- Tytöt tulkaa katsomaan! Täällä on joku pieni ja pehmeä...

Tytöt eivät kuulleet pikkuveljensä sanoja kikatuksen lomasta. Heidän vaatteensa olivat jo aivan märät lumileikeistä mutta siltikään he eivät malttaneet lopettaa. Pieni poika ja kissa tuijottivat toisiaan hetken sanomatta mitään. Jokin pienen kissan sydämessä kehotti luottamaan. Tämä ihminen oli paljon pienempi kuin Kalle-pappa mutta hänessä oli silti jotain luottamusta herättävää. Samassa hetkessä tuulenpuuska nostatti lumienkelin ilmaan . Pienen tuulenpuhallus hetken verran Viiru-kissa ja Mikko-poika näkivät hänet.

-Oi sinua... oletko sinä aivan kylmissäsi täällä... voi kissa raukka...

Mikko sanoi ja silitti Viirun päätä. Pieni kissa suli kaikesta pelosta ja jännityksestä. Hän tiesi että poikaan voisi luottaa. Lapaskäden kosketus tuntui niin suurenmoisen hyvältä. Samassa hetkessä pojan luokse saapuivat kaksi tyttöä.

- Miksi pikkuveli on täällä?

Mirkku aloitti ja jatkoi sitten:

- Sinä tiedät ettet saa mennä näin kauas siskojen luota. Susi sinut pian nappaa pihasta!

Samassa hetkessä kummankin siskon katse laskeutui alas pieneen kissaan joka kiehnäsi ja kehräsi heidän veljensä jaloissa.

- Saanko minä?

Maikki kysyi ja odottamatta vastausta nosti Viirun ylös syliinsä ja lapset lähtivät yhdessä tuumin kulkemaan pappalan taloa kohti. Yksikään lapsista ei muistanut kopistella lunta vaatteistaan pois kun he rymistivät sisälle taloon ja suoraan porstuan kautta tupaan.

- Ketäs sieltä tulee tuollaisella ryminällä?

Maija äiti kysyi naurussa suin ja kääntyi lasten puoleen.

- Katso äiti mitä me löysimme!

Lapset huusivat yhdessä tuumin. Poju-koira oli myös lyöttäytynyt samaan poppooseen varmistamaan että lapset saisivat tahtonsa läpi. Koira katsoa napitti viisain kaikkitietävin silmin vuoroon kissaa ja vuoroon Maija-äitiä silmiin.

---

19.1.22 Anu Elovaaran joulutarina Sininen joulu

19.01.2022 01:52

Osa 16

Parin päivän ajan katseltuaan piilosta lasten leikkiä pihamaalla tallin ikkunasta Viiru uskaltautui ulos. Varovasti pieni kissa tassutteli vasta sataneessa lumessa. Viirun tassuanturoissa nipisteli pakkanen ja pelko kipristeli sen mahanpohjassa mutta uteliaisuus ilakoiviin lapsiin vei voiton. Viirulla oli maha täynnä sillä lasten äiti oli kuunnellut Kalle-papan puheet kadonneesta kissanpennusta ja kuljettanut lapsilta salaa talliin kissalle maistuvaa evästä. Viiru ei kuitenkaan ollut vielä varma siitä uskaltaisiko hän näyttäytyä kenellekään ihmiselle. Yht`äkkiä kissa tunsi puhalluksen niskavilloissaan. Heti sen perään joku yskähti kissaraukan selän takana.

- Anteeksi nyt vain mutta sinä olet kyllä pienin kissa mitä minä olen kuuna päivänä nähnyt... vuh.

Viiru kääntyi pelästyneenä katsomaan taakseen ja näki suurimman ja karvaisimman olennon mitä oli koskaan nähnyt. Kauhuissaan kattiraukka jähmettyi paikoilleen eikä uskaltanut liikahtaa hitustakaan. Vapisevalla äänellä kissa kuitenkin yritti hieroa tuttavuutta jättikoiran kanssa.

- miu vaan... en tunkeile luoksesi jospa antaisit minun olla... en halua että sinä syöt minut.

Pieni kissa aneli ison koiran edessä.

- Väh hau... mistäs sinä moista olet keksinyt? En iske sinuun hampaitani, en ole mikään barbaari. Minussa on vissi ero maalaisiin latokoiriin,,, minä olen sivistynyt kaupunkikoira. En syö kissoja.

---

19.01.2022 01:36

---

19.01.2022 01:34

---

19.01.2022 01:32

---

19.01.2022 01:30

---

19.01.2022 01:26

---

---

13.01.2022 20:57

Osa 15

Lapset Mirkku, Mikko ja Maikki olivat innoissaan vanhasta mummolasta. Hei eivät olleet käyneet mummolassa kuin viimeksi aivan pieninä nyytteinä eivätkä muistaneet vierailusta mitään. Kaikki mummolan pihapiirissä oli uutta ja jännittävää. Lasten vanhemmista äiti yllätettiin usein tuijottamassa eteensä ajatuksissaan. Hänen mielessään pyöri paljon kaikenlaista. Lapsuuden ja nuoruuden muistoja ja suru niitä kaikkia kadotettuja hetkiä kohtaan joita ei enää takaisin saisi. Maija mietti paljon sitä kuinka hän oli nuorena lähtenyt kotoaan. Hän oli käytännöllisesti katsoen karannut kotoa silloisen poikaystävänsä nykyisen miehensä matkaan.

- Kuinka kiire minulla olikaan kasvaa aikuiseksi vaikka hädintuskin olin nuoruutta kokenut.

Maija mutisi ja puisteli päätään. Hänen äitinsä oli kuollut joitakin vuosia aikaisemmin ja isä oli ollut siitä alkaen yksin kotitalossa asumassa. Aina he olivat soitelleet sen verran kuitenkin että yhteys säilyi mutta miksi oli ollut aina niin kiire ettei ollut ennättänyt poiketa. Tiesihän Maija syyn siihen mikä etäisyyden oli tehnyt mutta ei hän oikeastaan enää edes muistanut mikä välirikon aiheutti. Aika oli kulunut turhan nopeasti. Maija huokaisi ja poimi käsiinsä vanhan valokuva-albumin kirjahyllystä. Hän selaili sitä siinä samalla käsissään kun vilkuili ulos ikkunasta pihalla leikkiviä kolmea lasta. Vanhin lapsista Juke oli lähtenyt käymään keskustassa kaupassa. Nuoremmat lapset leikkivät lumisella pihamaalla. Perheen iso paimenkoira seurasi lapsia ja tökki heitä leikkisästi lumisella kuonollaan. Maija huokaisi syvään. Hän tunsi rinnassaan kummallisen piston.

- Minä kuulun tänne.

---

13.1.22 Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu

13.01.2022 20:15

Osa 14

Kalle-pappa heräsi sairaalassa. Hänen olonsa oli sekava. Häikäiseviä valoja joka puolella ja metallin kylmä kolina kun sairaanhoitajat kolisuttivat kärryjään potilaan luota toisen luokse. Valkoiset pitkät takit päällä aavemaiset lääkärit tulivat yllättäin sängyn viereen tarkastamaan papan kuntoa.

- On tämä kuin katsastuksessa olisi... vai mikä lie remppa... tyhjänpäiväistä.

Kalle-pappa tivahti kun hänen luokseen tuli lääkärin mukana lauma innokkaita kandeja.

- Kuulkaas nyt... tämä kaikki on vain teidän parhaaksenne... teillä oli sairaskohtaus... teidät löydettiin tiedottomana makaamasta kotoanne... muistattekos...?

Lääkäri jatkoi melankolisella tavuttavalla äänellä.

Kalle-pappa nyökkäsi myöntymisen merkiksi ja vaikeni. Olkoon, hän ajatteli, sumea muistikuva papan päässä kirkastui vähitellen ja jotain siitä muistikuvasta vielä puuttui.

- Viiru!

Kalle-pappa parkaisi surkealla äänellä.

- Viiru... mitä sentään... ettekai te käytä jotain kiellettyjä aineita... huumeita... lääkkeitä...?

Yksi kandeista parahti.

- Mitä te nyt höpäjätte? Minä puhun minun kissasta, tämän vanhan miehen ystävästä. Missä minun kissani Viiru on?

Kalle-pappa parahti surkeana.

- Hoitaja. Selvittäkää oliko hänen kotonaan kissa? Kalle puhuu kissasta nimeltä Viiru.

Lääkäri nyökkää merkitsevästi nuoreen hoitajaan päin ja kirjoittaa sen jälkeen kynällä paperin reunaan.

- Kuulkaas arvon lääkäri. Kyllä minä tiedän että minulla on kissa. Ja on minulla hevonenkin vanha kunnon Polle tallissa. Huolehtikaa siitä että joku käy hoitamassa eläimeni etteivät kuole nälkään. Ei minulla ole aikaa täällä sairaalassa turhan panttina maata. Kuinka kauan minä olen ollut täällä?

Kalle jatkaa tivaamista.

. - Neljä päivää.

Melankolinen lääkäri vastaa ja poistuu seurueensa kanssa seuraavan potilaan luokse näkösuojasermin toiselle puolelle. Kalle makaa sängyssä huolen murtamana.

- Vielä minä tästä nousen.

---

3.01.2022 23:54

---

3.01.2022 23:52

---

3.1.2022 Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu

3.01.2022 23:44

Osa 13

Pienen kissan koko sydämen valtasi epätoivo. Kaikki se rakkaus ja huolenpito mistä kissa oli saanut nauttia Kalle-papan luona oli poissa. Seurana hänellä oli vain vanha hevonen ja pari vikisevää tallihiirtä. Onneksi Viiru oli ennättänyt päästä talliin sisälle asti ettei jäänyt ulos pakkaseen. Murisevan ja valoja vilkkuvan otuksen mentyä Viiru oli kuullut kuinka askeleet lähestyivät tallin oviaukkoa. Raollaan oleva tallin ovi läimäistiin kiinni ja kissa kuuli enää vain oman pienen sydämensä hätääntyneen pamppailun ja vanhan hevosen huokailut sekä heinien rouskutuksen. Keskellä yötä pieni kissa heräsi. Viiru oli kiivennyt karsina-aidan päältä hevosen lämpimään selkään nukkumaan. Polle ei hätkähtänyt kissan kevyttä painoa vaan verkkaisesti nukkui seisaaltaan – kuten hevoset tekevät ja vaihteli harvakseltaan painoa jalalta toiselle. Yllättäin kissa näki jotain hämmästyttävää. Se siristi silmänsä nimensä mukaisesti aivan viiruiksi ja zoomasi katsettaan poikki tallin harmaan käytävän. Samassa Viiru näki kaksi hassunkurista pikkuruista tonttua jotka kisailivat keskenään nauraen. Kissa ei saanut pienten tonttujen puheesta muuta selvää kuin että tyttötonttu virkkoi poikatontulle vakuutellen – kaikki selviää... joulu o pian... hyvin tässä käy... täytyy vaan uskoa ihmeisiin.

Kissa yritti saada selvää tonttujen keskustelusta mutta toimi samalla hipihiljaa. Kissa ei halunnut paljastaa piilopaikkaansa kenellekkään.

Tontut viittilöivät käsillään ja keskustelivat. Samassa toinen heistä sihahti:

- Joku tulee!

Molemmat tontut piiloutuivat tallihuoneen perälle.

Ovesta sisään astui pitkän huiskea poika ikävuosiltaan alle kahdenkymmenen.

Polle... vanha ystäväni.. oletko se tosiaan sinä...

Anteeksi kun olen ollut niin ajattelematon etten ole tullut käymään luonasi.

- Sinä olet Juken ritariratsu.

Poika tokaisi ja alkoi rapsutella ystävällisesti Pollen kaulaa. Hevonen hörähti hyväksyvästi ja kyhnytti pojan kylkea turvallaan.

---

Hyvää Uutta Vuotta 2022

1.01.2022 22:02

---

30.12.21 Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu

30.12.2021 10:15

Osa12

Viiru-kissa ei antanut periksi. Sillä oli tallella kaikki kissan yhdeksän elämää joten se oli aivan varma siitä että ihmisilläkin olisi useampi elämä. Kissa painautui miehen rintaa vasten ja kehräsi. Välillä kissa kohottautui ylös ja leipoi tassuillaan pehmeän päättäväisesti miehen rintaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen kissa tunsi häivähdyksen tassujensa alla kun papan sydän alkoi uudelleen lyödä. Mies liikahti ja siristi silmiään ja vaikersi peloissaan

- mi-mitä tapahtui... kompuroin...

Seuraavassa hetkessä mies vaipui takaisin unenomaiseen tilaan. Pieni kissa nosti päätään. Talvisen maailman rikkoi lähestyvä ääni. Se oli korvia vihmova. Autojen jarrut kirskuivat. Kuului juoksuaskelia, puhetta, rappusissa ja porstuassa tömisteltiin. Viiru pelästyi vieraita ääniä nin että kipusi kauhuissaan uunin pankolle piiloon. Seuraavassa hetkessä koko Kalle-papan pieni tupakeittiö oli täynnä ihmisvilinää ja kahisevia vaatteita. Kummallisen näköisiä olentoja värikkäissä vaatteissaan eikä olentojen päässä näkynyt muuta kuin silmät. Nenää ja suuta kissa ei nähnyt. Järkyttynyt Viiru katseli kuinka hänelle rakasta ihmistä nostettiin kummalliseen sänkyyn ja valtaisan kolinan ja puhesekamelskan saattelemana lähdettiin kuljettamaan ulos tuvasta. Kissa keräsi kaiken rohkeutensa ja pinkaisi ihmisten jalkojen välistä ulos pihamaalle jossa odotti vielä kauhistuttavampi hirviö, peltikasa joka välkkyi valoja! Kissa pakeni sen minkä pienistä kintuistaan pääsi ja pujahti heinäladon oven pielessä olevasta sopivan kokoisesta kissan mentävästä aukosta latoon piiloon. Hetken päästä piha oli autio ja tyhjä. Tallissa Polle rouskutti heiniään tyytyväisen tietämättömänä tapahtuneesta. Vanhalla hevosella oli huono kuulo eikä se ollut pelästynyt meteliä. Päinvastoin vaimea meteli oli saanut sen muistelemaan voitokkaita kilpahevosaikoja.

---

30.12.2021 09:51

---

30.12.2021 09:48

---

29.12.21 Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu

29.12.2021 17:03

Osa11

Elämä oli tasaisen kaamoksellista ja ihanaa kunnes harmonia rikkoontui. Kalle-pappa oli jo jonkin aikaa valitellut vihmovaa tunnetta rinnassaan ja arveli sen olevan täysin vaaratonta.

- Mikäpä se pahan tappais...

Mies myhähti ja hymyssä suin silitti Viirua, kissaa joka huolestuneena katsoi rakastamaansa ihmistä. Kissasta tuntui ettei kaikki ollut kohdallaan. Jotain oli muuttunut miehen olemuksessa mutta kissa ei ymmärtänyt mitä ja miksi. Olisiko jokin vieras vaate tai haju... Kissa ei osannut puhua ihmisten kieltä eikä sen vuosi voinut kertoa ihmetyksestään miehelle. Aamu ja päivä vilahtivat ohi nopeaan tahtiin. Jouluvalmisteluita oli tehty ja hoidettu arkiset askareet. Viimeisenä asiana kissa ja mies olivat hakeneet polttopuita navetan päädyssä olevasta halkoliiteristä. Yht`äkkiä kissa tunsi taas kummallisen häivähdyksen, kuin jokin sähköinen olisi kulkenut läpi sen raitaisen olemuksen ja samassa hetkessä kuului valtaisa rymähdys kun vanha mies kaatui tiedottomana päistikkaa lattialle. Puhelinluuri oli pudonnut hänen kädestään ja esineestä kuului taukoamatta... - haloo... haloo... pappa! Haloo pappa oletko sinä siellä? Viiru ei tiennyt mitä tehdä. Surkeasti se alkoi maukumaan säälittävän itkuisella äänellä miehen vieressä ja painoi koko kissanolemuksensa miehen rintaan kiinni kehräten ja pöriste samalla puskien päällään miehen olemusta.

- Apua! Pappa ei vastaa...tai vastasi mutta siten tapahtui jotain eikä hänen puhetta kuulunut. Siellä on ääni aivan kuin joku itkisi...

Seuraavassa hetkessä puhelin sulkeutui ja tuvan täytti hiljaisuus lukuunottamatta kaappikellon raksutusta tai kissan hyrisevää kehräystä.

---

28.12.2021 11:15

---

28.12.2021 11:13

---

28.12.21 Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu

28.12.2021 10:20

Osa10

Joulukuiset päivät etenivät pääksytysten ja vanha mies nimeltä Kalle ja kissa Viiru kujeilivat keskenään ja pitivät toisilleen seuraa. Yksinäisyyttä oli Kalle-papan elämässä ollut aivan riittämiin. Moni hänen ystävistään oli jo ajan saatossa kuollut eikä uusia ystäviä ollut helppoa saada. Varsinkin kun asui sivussa infrakeskuksesta ja maailman metelistä. Kissalle riitti että sai käpertyä Kallen jalkopäähän nukkumaan päiväunien aikaan ja kivuta olkapäälle nukkumaan ja kehräämään öisin. Viiru tiesi että Kallen olkapäätä vihmoi ja jomotti öisin. Aamukahvit juotiin kukonlaulun aikaan vaikkei kukkoa enää vuosikymmeniin ollut olemassakaan. Aamutv:stä mies ja kissa seurasivat päivän uutisia ja maailman menoa. Aamun valohippusten kajastaessa maailman taianomaisella syvän sinisellä valolla tallipolulle ilmestyivät kahdet jäljet, työmiehen saappaat ja kissan tassut. Hevonen hirnui tallissa aamuisen tervehdyksen ja kuopi etujalallaan odotellen kauroja ja heinäsylystä. Joulukuiset päivät etenivät tasaisen rauhallisesti.

---

27.12.2021 16:15

---

27.12.2021 16:13

---

27.12.2021 16:12

---

27.12.2021 16:11

---

27.12.2021 16:10

---

27.12.21 Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu

27.12.2021 12:26

Osa9

Kissanpentu oli löytänyt kodin ja sillä oli jäljellä vielä kaikki kissan yhdeksän elämää. Vain hännästä puolet pentu oli menettänyt taistellessaan suuren kotkan kynsissä. Töppöhännälläkin pärjäsi hyvin, hännästä oli jäljellä sentään puolet ja sitä pystyi heiluttamaan aivan sopivasti ja kun pientä kissaa pelotti se pörhäytti hännän tuuheaksi kuin pölyhuiska.

- Hah hah hah hoh hoi oletpas sinä nyt taas niin mahtavana! Minun mielestäni tuo sinun häntäsi on kuin kanilla paksu töppö hieman vain lyhyempi mutta yhtä puuhkea. Häntä on oikein hieno.

Mies nauroi ja silitti pientä kissaa joka oli unohtanut pelkonsa ja kiehnäsi tyytyväisen luottavaisena kehräten miehen pohjetta vasten. Lempeästi kissa puski päällään miehen villasukan vartta.- Minä hörppään tästä lautaselta nämä kahavit ja otan sikuria päälle se riskaa... sitten saat herkkuruokaa ennen kuin lähdetään katsomaan Pollea.

Mies jutteli lempeästi kissalle ja hipaisi kädellään kissan pehmeää turkkia.

- Olet sinä vain niin lempeä ja kaunis kissa. Ajattelin että sinun nimesi voisi olla Viiru, niin kuin siinä Viirussa ja Pesosessa jota lapsenlapset haluavat aina katsoa yhä uudelleen ja uudelleen. Nehän me olemme, sinä ja minä täällä vanhalla tuvalla kahdestaan.

Niin tarinan pienestä kissasta tuli Viiru ja se oli oikein tyytyväinen saamaansa nimeen.

---

26.12.21 Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu

26.12.2021 11:41

Osa8

- Sojaa Polle... lähetäämpä kotiin täältä...

Vanha mies hymähti ja tarttui verkkaisesti hevosen ohjaksista kiinni. Hopeahapsinen mies sukaisi hiukset pois otsalta, veti pinttyneen lippalakin tiukemmin päähänsä ja istahti heinävankkureiden etuosaan. Miehen flanellinen raitapaita oli hiestä märkä ja sarkahousut heinäntähkien tähdittämät. Jalassa miehellä oli vanhat nahkaiset harmaan haalistuneet työsaappaat. Hevonen vilkaisi vaivihkaa papparaista. Odotti nöyrästi hetken varmistaakseen että vanhus olisi varmasti kyydissä ja lähti sen jälkeen verkkaiseen käyntitahtiin askeltamaan kotia kohti. Mies tiesi että hevonen osaisi kotiin. Hän voisi hetken aikaa makoilla heinisä aloillaa, katsella taivaan pilviä ja ottaa pienet nokkaunet. Mies kellahti selälleen heiniin ja alkoi laskemaan taivaan pilvilampaita kun hänen katseensa osui pieneen ja pehmoiseen kissanpentuun joka kuikuili katseellaan ympärilleen heinäkuorman päällä. Mies ei tahtonut säikäyttää kissaa vaan oli nii kuin ei olisikaan, nukkui koiran unta toinen silmä suljettuna, toinen avoinna seuraten kissanpennun suunnitelmia.

---

Hyvää Joulua 2021!

24.12.2021 20:29

---

19.12.2021 Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu

Osa 7

19.12.2021 18:01

Osa 7

Kissanpentu haukkoi henkeä. Se ei jaksanut enää maukua. Kissan väsynyt ruumis alistui kohtaloonsa kun iso lintu roikutti sen pikkuruista ruumista halki taivaan. Emokissa ei aavistanut ettei se näkisi poikastaan enää koskaan. Pennun oli rakennettava oma kohtalonsa... elää tai kuolla. Yht`äkkiä tilanne muuttui. Varisparvi hyökkäsi isoa lintua vastaan. Uhmakkaasti lennellen ne piirittivät kotkan ja alkoivat piikitellä sitä karkeasti huudellen ja samalla teräviä nokaniskuja sinkoili pahaa aavistamattoman kotkan höyhenpukuun. Kotka närkästyi saamastaan huomiosta. Vihoissaan se paukutti isoja vahvoja siipiään tuulen halkaisijana ja samalla kun se kohtasi vastustajansa niin kotkan ote kirposi! Kissanpentu tunsi vapautuvansa linnun kynsistä ja putosi halki taivaankannen humpsahtaen lopulta jättimäiseen heinäkasaan keskellä heinäpeltoa. Heinäkuormaa kiskova hevonen kavahti. Se oli aivan varma että oli kuullut jotain. Vanhuuttaan se ei kuitenkaan viitsinyt vaivata päätään sen enempää.

---

12.12.21 Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu

osa6

12.12.2021 12:48

Osa 6

Pieni kissa henkäisi syvään. Sen sisällä alkukantainen saaliseläin heräili samalla kun kissa tuijotti haltioituneena ylitse purjehtivia pilvenhattaroita. Alkueläinkissa – suuri mahtava metsästäjä sen sisällä kehoitti sitä vaanimaan ja hyökkäämään sillä liike tarkoitti saalista. Pieni kissa hytkytti hetken vartaloaan edestakaisin tuijottaen samalla korkeuksiin ja pomppasi superhypyllä ylöspäin pyllähtäen ruohikkoon. Samassa hetkessä sen ylitse laskeutui varjo joka peitti kaiken alleen. Pieni kissanpentu tunsi kuinka joku naskalinterävä tarrasi kaikkialle sen vartaloon ja maan vetovoima ei enää suojellut kissaa. Siitä itsestään oli tullut saalis. Räpistelevä kissa kohosi korkeuksiin raskaiden siiveniskujen tahdittamana.

---

11.12.21 Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu

Osa 5

11.12.2021 13:42

Osa 5

-Miaaauuuu! Pieni kissanpentu kiljui! Samalla se oli vapaudesta mielissään ja myös peloissaan. Kaikki ympärillä avartuva oli kerrassaan ihmeellistä! Pienen kissan päähän ei edes pälkähtänyt että se voisi olla vaarassa. Emo olisi aina turvana, niin pieni kissanpentu uskoi. Tämä olisi sen kohtalo löytää jotain näin suurta valoisaa ja ihmeellistä. Tähän astisen elämänsä pieni kissa oli nähnyt vain verhojen välistä loimittuvien satunnaisten aringonsäteiden ja karjakeittiön hämärän kattovalon loisteessa. Yht´äkkiä kissanpentu ymmärsi olevansa yksin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kokemattomuudessa se oli loitonnut kauas navetan ovesta eikä tiennyt enää missä sen emo oli! Kissanpennun ympärillä oli pitkää heinää ja keltaisena hehkuvaa kukkaa. Atsihhh! Kissa aivasti ja pyöritteli päätään samalla vilkuillen ylös taivaalla liikkuvia pilviryppäitä.

---

6.12.2021 Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu

Osa 3 ja osa 4

7.12.2021 02:28

Osa 3

Pieni kissa istui tyttöä katsellen hetken ja kääntyi sitten pois. Se maukaisi surkeasti. Elämä kylmässä maailmassa ei ollut pienelle kissalle helppoa. Se olisi antanut mitä vain päästäkseen taloon sisälle lämpimään tytön luokse tai voi kun vielä olisi ollut kesä ja emo ja sen viisi sisarusta. Yhtenä aamuna pieni kissa oli seikkaillut erossa sisaruksistaan. Toiset pennut olivat jääneet nukkumaan lämpimään kissanpetiin kun pieni kissa oli siristellyt silmiään ja nähnyt kuinka sen emp oli venytellyt ja oikonut raajojaan ja sitten lähtenyt kulkemaan omia teitään kuten kissat tapaavat tehdä. Pentu oli niin pieni että se oli hädin tuskin pysynyt pystyssä pienten jalkojensa varassa mutta kissanpentu oli utelias ja halusi seurata emoaan.

Osa 4

Kissaemo ei huomannut poikasensa seuraavan sitä vaan jatkoi kulkuaan kohti ulko-ovea. Kissoilla oli kotitalossa makoisat oltavat navetassa ja karjakeittiön oven sivussa oli tilan kissoille mitoitettu luukku. Emo puikahti luukusta ulos. Pieni kissa piilotteli hetken aikaa karjakeittiön varjoissa mutta sitten sen uteliaisuus voitti ja sen oli pakko pujahtaa emon perään mystisestä verhon peittämästä aukosta. Hui minä valtava kirkkaus ulkona odotti! Pieni kissa ei hetkeen nähnyt mitään muuta kuin valkoista valoa! Sen silmät eivät olleet tottuneet auringon paisteeseen. Elokuinen poutasää porotti taivaalta täydeltä terältä ja ympäristö oli aivan toista kuin navetan viileään ja hämärään miljööseen tottununut kissa ymmärsi.

---

2.12.21 Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu osa 2

3.12.2021 09:30

Osa2

Tytön mentyä sisälle taloon kuusien pimennosta erkaantui hahmo. Surkean näköinen paleleva pieni kissa. Kissan katseessa oli lämpöä kun se katsoa napitti hievahtamatta talon ikkunaan päin jossa tytön varjokuva näkyi liikkuvan ikkunaverhojen läpi. Pieni kissa maukaisi surkeasti. Se nosteli tassujaan ilmaan vuorotellen ja sen jäisiä korvanpäitä kipristeli. Kaikkein mieluiten sen heiveröinen pieni olemus olisi ollut käpertyneenä nukkumaan tytön kainaloon. Kaihoisana pieni kissa muisti emoa ja kesää.

---

1.12.2021 Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu osa1

1.12.2021 22:13

Luku1

Kirpsakka pakkaskeli kaiutti askeleita ja lumi narskui mukavasti huopikkaiden alla. Kelmeä laiha kuu pälyili kuusien latvusten yllä ja varjot lankesivat mietteliäitten vanhojen kuusien alapuolelle sulkien syleilyynsä salaperäisen pimeän. Mirkku käveli tallipolkua tupaan päin ja kuulosteli kuuluisiko pakkasen maalaamassa maisemassa muuta ääntä kuin hänen omat askeleensa. Tyttö pysähtyi hetkeksi ja pälyili olkansa yli kuusien suuntaan pimeään.

- Äsh, minä varmaankin kuvittelin... ihan hiljaista.

Mirkku tuhahti ja jatkoi kävelyään taloa kohti. Talon rappusilla hän kopisti lumet pois huopikkaista ja pujahti sen jälkeen sisälle taloon. Pihan perällä pimeässä liikahti jokin. Hetken aikaa laihan sirppikuun valo tavoitti kulkijan.

---

Joulukuu 2021 tänään alkaa uusi jouluinen tarina

1.12.2021 09:04

Perinteiseen tapaan tänään alkaa uusi kirjoittamani joulutarina mutta siitä kuulette illalla lisää...

---

<Takaisin blogiin

<Takaisin blogiin

 

Tällä blogisivulla on käyty 593 kertaa!