Viime yönä oli komea, kylmä kuutamo. Kuu piileksi kelmeänä yövieraana usvakertymän takana. Iltauinnilla käydessäni kuu ei vielä hipaissut minua. Olisi pitänyt odottaa pari tuntia ennen uintia mutta en uskalla mennä enää yksin niin pimeään veteen. Edesmennyt Rakas mummoni kehoitti aina menemään kuunsiltauinnille elokuisena yönä ja ottamaan mukaan rakkaan ystävän jos mahdollista. Mummo myös leipoi komeita täydenkuun kakkuja joita saimme maistaa elokuisina iltoina.
Syksy alkaa näyttämään jo pintaansa. Yöt ovat kylmät ja sinne tänne puiden lehvästöön on asettunut sitkeästi pirskahdus keltaista. Pihlajanmarjoja ei ole paljon mutta viinimarjoja tuli senkin edestä. Aamuvarhaiset aamut ovat raikkaan kuulaita. Vietyäni koirat ulos istahdin jälleen hetkeksi kuuntelemaan hiljaisuutta. Hyvää huomenta ystävät. Taidan mennä vielä pienen pojan viereen hetkeksi nukkumaan.
Omaideointi ja toteutus. Jämälankoja Novita Viidakko, Novita Pilvi, Seitsemän veljestä
Tässä tulee työkuvia. Kohtalon kurki on valmis. Kirjoitan tähän lisää työvaiheita ja tarinaa sekä ohjeita kun kerkeän.
neulepusero jämälangoista Novita Viidakko
-Kurki! Kohtalon kurki siitä tulee!
Minä hihkaisin ja riemuitsin uusimman omakätisesti kutomani villapuseron nimestä. Nimi syttyi päässäni kuin tähti kirkkaalla aamuöisellä taivaalla, valvottuani taas kerran koko yön minun oli pakko kumartaa oivalliselle puseron nimelle. Kohtalon kurki, sillä kaikki muu on ihan turhaa paitsi kutominen ja kaiken oleellisen ja tärkeämmän voi siirtää hamaan tulevaisuuteen sillä työjärjestyksessä on ensin kutominen ja sitten vasta kaikki muu kuten esimerkiksi lopputyö teksti. Viimeksi mainitun suhteen olen laulanut itseni syvälle suohon, en saa otetta mistään, asiat pyörivät päässäni mutta en saa niitä järjestykseen paperille mutta Kohtalon kurki puserossa kaikki sanat orientoituvat ja asettuvat omille paikoilleen ja heti kun puseron toinen hiha on valmis niin sen jälkeen alkaa dedline – draamallisen lopputyön kirjoitusprosessi.
Kello on viisi aamulla. Väsyttää kamalasti. Ulkona joen yllä on sankka sumu. Montakohan harhailevaa sielua sumussa kulkee etsien valoa. Puoli kahden aikaan yöllä heräsin. Koirat nostivat hirveän haukkumetelin ja murisivat ja haukkuivat huvilan kuistilta pimeään. Jokin siellä oli mutta en uskaltanut mennä katsomaan. Muuten niin harvinaista herkkua kun olemme täällä pikkumiehen kanssa kahdestaan minilomalla ja mökkiä laittamassa talvikuntoon. Kun koirat vihdoin taukosivat ja rauhottuivat olin jo menettänyt unenlahjat ja aloin kutomaan.
Palaan hetkeksi eiliseen aamuun tarinassani. Sekin aamuvarhainen meni kutoessa. Unohdin jälleen kerran olla maltillinen ja varoa kiireellä hosumista. Kudoin vimmatusti ja heti kun aamu valkeni niin sovitin Kohtalon kurkea päälleni ja menin ulkokuistille kuvaamaan uutta villapuseroa. Kätevää kun voi heti nähdä sopiiko pusero päälle, onko mittasuhteet oikein ja mitä pitäisi korjata. Otettuani kuvat ihmettelin kuistin mattoa joka oli sievästi petattu limppiin. Otin matosta kiinni ja vedin sen suoraksi. Seuraavaksi tein jotain ja sitä seuraavaksi astuin suoraan koiranshittiin! Auts! Haiseva inha yllätys oli ollut maton sisällä piilossa katseilta! Miten sievästi koirani olikin karvaisilla käpälillään osannut pedata maton sen näköiseksi että se suorastaan huusi – minut on pesty! Ota minut! Olen puhdas matto! Koiranshitti jalkapohjassa ja varpaidenvälissä nilkutin kroksit jalassajokirantaan. Pakko uhrata kroksit etteivät kuisti ja nurmi sotkeennu. Linnan mustikkashampoolla sain pestyä puhtoiset varpaat.
Väsyttää... kello on yli viisi aamulla. Edellisen yön kutomusahneus koitui kohtaloksi ja tänä yönä otin sakset käteen ja leikkasin pois koko pörrölangasta kutomani kauluksen sillä se oli ihan syvältä. Voin kirjoittaa kutomiseen ohjeita mutta muistakaa lukea niitstä myös rivienvälit ja muistakaa että jokainen osaa vaikka hammasta purren jos haluaa. Minäkin olen opetellut ja aloittanut tyhjästä.
Huomenna – siis tänään kuvia Kohtalon kurjesta. Pitäkää ystävät peukkuja että viidakkolanka riittää vielä toiseen hihaan. Muuten minun täytyy paikata jollain toisella sävyllä vaikka eipä silti, Kohtalon kurki on elämältä siipeensä saanut ja se saa näkyä.
Elokuun 19.päivä. Eilen kävin päivän mittaan kolme kertaa uimassa joessa, aamuvarhaisella, keskipäivällä ja vielä yömyöhään iltapesulla. Tänä aamuna en tohtinut mennä veteen puoli viiden aikaan kun koirat lähtivät ulos. Päätin odottaa auringonsäteitä ennen kuin menisin uimaan.
Yöllä satoi vettä kaatamalla. Myrskytuuli tuiversi tienoota ja yritti riepotella pyykkinarulla kuivumassa olevat lakanat mukaansa.Pyykkipojat pitivät pintansa eikä yksikään lakana lähtenyt tuulen matkaan. Ainoastaan toinen juoksusukka oli ottanut lentokyydit läheiseen marjapuskaan.
Villapusero valmistuu seepran raidoista, Novitan Viidakko-langasta. Harmi vaan että aarrelaatikosta ei lankakerien joukosta löytynyt enempää viidakkoa kuin puolikerää leopardin pilkkulankaa. Yksi lankakerä seepraraitaa on mennyt ja toinen 150g jäljellä. Lisäksi ostin luonnonvalkoista kerän – joka ei tietenkään ole laninkaan samaa luonnonvalkoisen sävyä kuin seepraraitalangassa. Ero kahden valkoisen välillä on kuin yöllä ja päivällä! Musta lienee kuitenkin samaa mustaa kuin seepraraita-langassa. Mustaakin mustempi musta.
Mökkiytyminen on ihanaa. Huvila on kuin unelma. Tänä kesänä olemme saaneet paljon aikaan ja rakentaneet, sisustaneet yms huvilasta kakkoskodin - unelman.
Tänä aamuna kun heräsin kukonlaulun aikaa viemään koirat ulos. Poikkesin samantien aamu-uinnille. Huh! Olipas vesi kesän jäljiltä raikasta! Jaakko on todellakin heittänyt kylmän kiven järveen vaikka tuntui helteillä siltä että Jaakko on liian laiska heittääkseen jääkiven järveen. Aamu-uinti on kuitenkin niin parasta, sinne vaan kylmään veteen yöpaituli päällä niin johan karisevat unihiekat silmistä. Koirilla on sellainen ilme että wuh on se toi emäntä vähän kajahtanut!
Muun perheen nukkuessa vielä kurkkasin lankalaatikkoon. Minulla on iso laatikollinen vuosien varrella kertyneitä lankoja ja sieltä voi tehdä hyviä aarrelöytöjä. Viidakkolankaa löytyi kaksi 150g kerää, katsotaan millainen pusero langasta syntyy ja mitä laitan lisäväriksi kun lanka ei riitä kokonaan teini-ikäisen villapuseroon.
Ihanaa aurinkoista elokuista lauantaita jokaiselle ystävälleni!
Jämälangoista syntyi lämmin Villatsu
Tässä pari kuvaa siitä millaisen puseron tein Lucalle. Sininen Villatsu syntyi jämälangoista. Kuten kuvista näkyy, kaikki ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaan eli ensin laskin väärin ja yliväsyneenä illalla innostuin kutomaan liian kapean hihan. En ottanut kainalosilmukoita vaan ajattelin ommella niistä lopuksi sauman. Puikoiksi valitsin liian pienet puikot suhteessa muuhun puseroon. Aivan pöppöhiha siitä tuli ja ei muuta kuin purkamaan ja aloittamaan hiha alusta.Liika kiire ja intoilu saada nopeasti valmiiksi voi kostautua suutarihihalla. Otin uuteen hihaan saman puikkokoon kuin puseroon ja mukaan myös kainalon silmukat ja hyvä hiha tuli.
Tämän puseron tein aloittamalla pääntiestä ja neulomalla siitä alaspäin. Raglanlisäykset hihoja varten. Kun hihojen silmukkamäärä oli täynnä jätin ne puikoille odottamaan ja neuloin suoraan alas puseron helmaan asti. Sen jälkeen hihat ja lopuksi kaulus.
Syksy tulee väkisellä. Pihlajanmarjatkin punertavat. Yöllä oli enää vain 11°C lämmintä. Säälittää minua kissat joista kukaan ei huolehdi. Kylmä tulee kissalle jolla ei ole kotia. Surettaa kun kissa istuu huvilapolulla ja haluaisi selvästi tulla sisälle lämpimään mutta ei uskalla. Kissa on jokaöinen vieras ja koirat haukkuvat aina kun kissa tulee. Koirat yöpyvät sisällä ja kissa käy varmaankin kurkistamassa meidän ikkunasta pimeän turvin. torkkuu hetken nojatuolissa ja haaveilee lämpöisestä tuvasta. Seuraavaksi taidan kutoa vierailevalle kissalle sinisen villapaidan.
Villapuserosta pojalle kirjoitan ohjeen Lempilankagalleriaan.
Aloitin tekemään isommalle puseroa mutta siitä tulikin pienen pojan neulehaalari. Ohjetta en katsonut mistään muuta kuin teknisiä kutomis, kavennus, lisäys ym juttuja. Muuten kudoin puikoilla numero kuusi mutta hihat ja lahkeet sekä haaran nappiliuskat puikot nro 5. Yritän väsätä jonkinlaisen ohjeen.
Ihanaa lämmintä päälle ja sitten ulos!
Roni tuumi että hän tarvitsee samanlaiset. Ennen talvea valmistuu.
Sovitusten välissä pikkupoika otti makoisat unet kehdossa jossa kaikki hänen sisaruksensa ovat nukkuneet. Kehto on tehty 80-luvulla äitini tilauksesta.
Ensimmäinen sovituskuva. Summassa sopivan kokoinen.
Syystäkin olen tässä kuvassa iloinen! Onnistuin tekemään ilman mitään sen kummempaa ohjetta Luca-Antonille lämpöiset haalarit. Napitkin on jo ostettu lahkeisiin mutta nappipussi jäi eilen rakkaan tyttäreni Saran käsilaukkuun kauppareissulla.
Joitakin päiviä sitten kirjoitin puskaan. Kirjoitus sai hyvän vastaanoton ja vesillä liikkumiseen löytyi laki, lakitekstit netistä.
Syksyn pimetessä aktivoidun kirjoittamaan joten pysykää ystävät kuulolla. Tässä vielä muutama kuva huvilakuinunelma-elämästä.
Tänään alkavat koulut. Vau! Ei yhtään peruskoululaista meidän perheessä vaan kaksi amislaista. Nuorin perheenjäsen on vasta 10 kuukauden ikäinen. Kauhistuttaa ajatus että minun pitäisi lähettää hänet jo neljän vuoden päästä koulutielle! Ei ei ei. Viisivuotias on vielä liian nuori kouluikeeseen. Lapset kehittyvät ja kasvavat omaan tahtiinsa ja viisi vuotiaiden laittaminen kouluun lyhentäisi jo ennestään lyhyenläntää lapsuutta. Lapsuus on lyhentynyt huomattavasti siitä kun isovanhempamme olivat lapsia ja oma lapsuutemmekin on ollut varsin erilainen kuin nykyajan lapsilla. Äly ja digitietoisuus syötetään lapsille jo lähestulkoon äidinmaidossa. Itse päätin ettei vauvalle ohjeisteta älylaitteita mutta toisin kävi, hän vain imee kaiken sen maailman perheestä ja perheenjäseniltä. Huvilamökillä olen syöttänyt nuorimmaista keittiön pöydän ääressä mutta hyvin usen käy niin että hän nousee ylös syöttötuolissa ja kieltäytyy syöttämisestä. (Kiipeäminen syöttötuolista pois on varmasti sellainen taito jonka jokainen normaali terve lapsi oppii...) Olen joutunut antamaan periksi ja parkkeeraamaan syöttötuolin pitkän pöydän päähän näköyhteyteen teeveeseen ja helposti sujuu syöttäminen.
Asiaan takaisin koulujen alkuun, lipsuin vähän aiheesta. Tänään on todellakin ensimmäinen koulupäivä ja Sara ja Roni aloittavat ammattikouluissa. Hienoa että Ronikin voi käydä koulua seuraavat kolme vuotta jos hän kivuilta pystyy. Tammikuisen lonkkaleikkauksen jälkeen on ollut hänen terveyden kanssa huolta ja murhetta mutta pikkuhiljaa aloitetaan ja toivotaan että koulunkäynti onnistuu. Sara oli oikein tyylikäs aamulla lähtiessään kouluun. Saralla on selvät suunnitelmat tulevaisuuden varalle. Tsemppiä ja onnea molemmille koulunalkuun ja sitä samaa myös kaikille muille koulun aloittaville!
Pienimmäinen nukkuu vielä. Puikoilla on aloitettu sininen villapusero jommallekummalle amislaiselle. Taidan hörpätä kupin kahvia ja nauttia hiljaisuudesta jonka rikkoo vain tuulikanteleen hiljaiset soinnut. Viime yönä koirat haukkuivat aivan raivoisasti. Pelotti. En tohtinut mennä katsomaan että susiko se siellä sesuja hätyytteli. Yht`äkkiä minua paleli kamalasti. Vilunväreet tulivat niin voimakkkaasti että hampaita kalisutti. Kummallista. ajattelin, vedin peittoa tiukemmin päälle ja kiitin mielessäni siitä että mökissä oli sisällä valot. Ulkona on keskiyöllä niin säkkipimeää... eihän sitä tiedä vaikka ikiaikainen henki olisi minua käynyt katsomassa, niin kylmä oli hetken aikaa.
Tarina tulee myöhemmin
3.8.2018 Vihdoin ukkonen!
Kuumies piirtyi hetkeksi auringonsäteissä tervehtimään
Vesi pelottaa mutta vesipetoilu helteellä on aina hauskaa
Tekevälle sattuu ja tapahtuu
Vauvan paikka.
Kolmastoista päivä ja perjantai
Nuoren paikka
Vauvan paikka
Huvilan paikka
Viimeisen paikka
Sateen paikka
Päivä täynnä toimintaa
24.6.18
Juhannusarkea
Hyvää Juhannusta!
Pikkumustan piirtopöydän kera
27.5.18
Kotimatkan varrella poikettiin Hollolaan. Kiitos Auli Laurila ja Erityisen rakkaat keulahahmo Iiro❤😊 kotimatka jatkuu samoin Erityisen rakkaat-projekti.
Sillävälin kun Luca-Anton ehti sylistä toiseen äiti tapasi PerusSuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon😊. PerusNaisten kokous 26.5.18 Helsinki.
Luca-Anton kiirehti myös sylikummi Auli Kangasmäki sylissä kuulemaan brysselin terveiset eu parlamentaarikko Pirkko Ruohonen-Lerner kertomana😊. 26.5.18
Luca-Anton neuvottelee vauvojen asioista kummitädin Sinikka Jylhä ja Kike Elomaa kanssa. Tänään PerusNaisten kevätkokous Helsingissä 26.5.18.
25.5.18
Toisinaan nukahdan äidin viereen mammatellen toisinaan isän syliin rallatellen
24.5.18 Eilen käytiin Ronin ja Luca-Antonin kanssa uimassa ja hauskaa oli. Altaassa oltiin yli puoli tuntia ja siihen vielä muhevat löylyt. Roni oli äidin kanssa hien irtiottolöylyissä kun Ilkka ja Pikkumies luovuttivat😊.
KELA on mälsä laitos. Eilen sieltä päätöksentekijä soitti ja kertoi että hylky tulee perhepainotteiselle Ronin sopeutumisvalmennuskurssille koska kyseessä on vakeasti vammainen henkilö. Vaikeasti vammaisille ei enää järjestetä yksin eikä perheen kanssa sopeutumisvalmennusta. Kurssit on tarkoitettu vain lievemmin vammaisille vammaisille. Ainoa mahdollinen haettava on moniammatillinen laitoskuntoutus jossa toisin sanoen henkilöä sopeutetaan pysyvään laitokseen siirtymiseen. Ei kiitos.
Pakko sanoa että kyllä hatuttaa kun synnynnäisesti vaikeasti kehitysvammaiset työnnetään pois silmistä ja sosiaalietuudet jaetaan pakolaisille. Ei hyvä
15.5.18
Huh hellettä 😊 ihanaa ❤ Lintujen laulua ja lämpöä.
12.5.18❤ t. Roni
Äiti yritti piirtää taas mun sarjakuvan mut ei se onnistunut kun digitaalinen piirtopöytä ei enää toiminut. Sit löyty onneks vähä ruutupaperia ja tussikynä. Mä oon ollu vähä hankala, siitä toi sarjis kertoo mut äiti kirjottaa jotain kaunokirjotusta ni eihän sitä kukaan ymmärrä, se on vähä fossiili toi mun mami.
No mä kekkasin sellasen jutun kun rupesin lihomaan et työnnän sormet kurkkuun ja oksennan kaikku mitä mun masuun menee siitä mahanapista. Mua niin suututti kun en saanut sitä ketkua letkua revittyä siitä napista irti ja koko ajan röyhtäytti ja oli niin kyllänen olo ja sitte musta tuntu siltä että mä vaan lihon ja lihon ja muutun pullapojaksi enkä taho. Röyh!
Mun tuli niin pakkomielle siihen hommaan että irseänikin suututti. Koko ajan työnsin sormia kurkkuun niin monta kertaa kun kerkesin. Äiti ja Ilkka kielsi kielsi kielsi vaan en uskonut 😢 jatkoin. Koulukin loppui siihen kun ökäsin koulutaksissa. Ne ei uskonut että mua pitää vahtia vaan olivat sitä mieltä että mulla on oksennustauti. No joo... koulu alko ollakin jo niin tylsää...
Täällä huvilalla äiti sano et nyt loppu ja teki mulle sellasen jutskan et mun hihassa on kiinni vanha lapanen niin etten voi enää laittaa sormia kurkkuun. Pikkumies vähä ihmettelee et miks mun toinen käsi on lapaskäsi 😜 no mä saan sen sitte pois ku uskon etten saa pistää sormia kurkkuun ja olen hyvä just tällasena🌼
2.5.18
Ronin heipatsut huvilalta😊! Viime yönä näin hurhan hassua unta. Mua nauratti vielä kovasti kun heräsin mutta nyt mä en enää muista sitä unta. Ärsyttäviä noi unet kun hyvät kuvat katoaa nanosekunnissa kun herää. Pikkumies on taas nii-in pätevä. Hän väittää et hän muistaa jokaikisen unen, nokkaunen ja tirsan, et ne on hänellä niinku värityskirja päässä, tallennettu ja väritetty uniarkisto 😟 en aina oikeen usko noita Pikkumiehen juttuja. Aamupäivän Pikkumies meni niin kovaa pyllymyyryä pitkin lattiaa että mulle tuli ihan hiki vahtiessa. Ajelin pyörätuolilla eteen ettei hän putoa matolta kovalle lattialle. Nyt pikkuveli nukkuu matkasängyssä viidakkopeiton alla ja isoveli katsoo aiseits viitosta 😊. Pari kuvaa siitä millaiset maisemat meidän ikkunoista näkyy😊 Mä pesen äitin kans ikkunat heti ku aurinko taas näkyy. T. ❤ Roni
1.5.18
Roni täällä heippa😊! Kirjotan vähän kun pikkumies nukkuu. Hän pelästyi kovin kun huvilan lattialla lötkötti mun vanha krokotiiliystävä. Äiti löysi sen laatikosta ja sanoi että kroko lähtee nyt hyvänhajuiseen pyykkiin ja pääsee vasta sen jälkeen takas mun tyynyksi. Luca-Antonin mielestä krokolla oli kamalan terävät ja ilkeät hampaat...😬 Pikkumies riehui kamalasti ja nukahti sen jälkeen päiväunille. Mä katon äidin kans UusiPäivä vanhoja jaksoja ja samalla kuunnellaan kuinka tuuli rapistelee ikkunoiden takana. Aamulla mäkin heräsin siihen kun kaikki linnut lauloivat kilpaa 😊 monenlaista tsirkuttajaa mut se oli ihanaa, mistään ei kuulunut autojen ääntä.
1.5.18
Maisema huvilan kuistilta. Puoli viisi aamulla. Jossain huutaa kurjet, toisaalla joutsenet
30.4.18
Tzau kaikki frendit 😊! Hyvää Vappua! Tänään muutettiin kesähuvilalle ja auto oli niin täys kaikkea kivaa ettei meinannut mahtua kyytiin. Pikkumieskin oli niin piilossa 😢 huolestuin että hukassa mutta kyllä tutimies sit onneksi sit löytyi! Mun täytyy kattoo kesällä dvd:ltä Pasilaa et Pikkumies näkee et siinäkin on tutimies tutittaja. Ilkkakin tuli eri kyydillä. Ei mahtunut meitin kesäkuormaan. 😊 t. Roni
Perussuomalaiset Naiset ry:n sivuilta
Perussuomalaiset Naiset ry on iloinen. 30. huhtikuuta .
Pohjois-Pohjanmaan PerusNaisilla oli kokous Oulussa, jossa Anu Elovaara (Nivala) valittiin puheenjohtajaksi! Naisten toiminta polkaistiin reippaasti käyntiin ja ideoita oli roppakaupalla. Pohjois-Pohjanmaan PerusNaisten hallituksen sihteerinä ja taloudenhoitajana toimii Tanja Paakkola Oulusta, varapuheenjohtaja on Heidi Pöykiö Muhokselta ja hallituksen jäsen Anu Plaketti Muhokselta. Onnea valituille! 👍👍👍
Kokouksessa oli mukana myös Perussuomalaisten Naisten 1. vpj Marja-Leena Leppänen ja aluevastaava Sinikka Jylhä.
Mitä meissä tapahtuu kun meistä tulee vanhoja? Mitä minun äitini tuumaisi minusta jos olisi nyt näkemässä. Jos hän eläisi hän olisi 66 vuotias. Mitä minä ajattelen itsestäni?
On pelottavaa vanheta. Somessa kohistaan siitä kuinka sotelaskuri rapsauttaa jokaiselle suomalaiselle markkina hinnan. En taida olla minäkään kovassa kurssissa, hatara pää jossa vauvan pehmentävät aivot, liikakilot joita imettäessä vaikea karistaa toisin kuin luulisi 😊 nuorena se oli paljon helpompaa. Jos rehkin liikaa maito uhkaa loppua jos en syö "tukevasti" maito uhkaa ehtyä. Nautin jokaisesta päivästä vauvan kanssa. Ihanaa olla äiti. Urheilen ja laihdutan sitten kun on sen aika, sitä voin tehdä loppuelämän mutta nyt keskityn maidontuotantoon ja pikkumiehen hyvinvointiin.
Lisäruuan antaminen ei ole ollut helppoa Lucalle. Alkuun hän kolasi suustaan kaikki soseet pois mitä sinne lusikoitiin. Lomareissulla meillä oli kotimaista ruokaa mukana mutta päätettiin kokeilla antaa paikallisten vauvojen pilttisoseita ja espanjalaiset soseet maistuivat pojalle paljon paremmin kuin kotimaiset kitkerät. Olen lukenut varoituksia että niissä saattaa olla hitusen enemmän sokeria kuin kotimaisissa mutta annoin silti ja onneksi annoin sillä ne maistuivat nami nami ja soseiden uloskolausloppui 😊 suu oli auki kuin pienellä linnunpoikasella. Hampaat pestiin jokaisen syöttökerran jälkeen toki. Äitikin maistoi ja hyvää oli. Energiamäärän nousun ja auringon myötä liikkuminenkin kehittyi hurjasti 😊 Äidin maito on makeaa. Kitkerät tai mauttomat soseet vastakohta sille. Tuntuisi siltä että ihmispennullakin on sisäsyntyinen varoitusjärjestelmä välttää kitkeriä makuja eloonjäämisen edellytyksenä 😊 kitkerä maku merkki myrkystä.
Äidin ollessa kampaajalla käsittelyssä kampaaja totesi että lasten tekemistä ei kannattaisi jättää vanhalle iälle sillä uusien tutkimusten mukaan vauva vanhentaa äitiä 25 vuotta 😊 Ei hän varmasti pahaa tarkoittanut joten naurussa suin totesi hänelle että sitten minussa on tekemistä, johan lapseni ovat vanhentaneet minua 125 vuotta😊!
Vauvan tahtiin menen eikä haittaa vaikka vanhenen. Nautin jolaisesta hetkestä vauvan kanssa ❤ Nyt sen vasta ymmärtää kuinka ohikiitäviä hetkiä nämä ovat. Nuorena oli aina kiire tulevaan. Nyt haluan olla vain tässä, nauttia jokaisesta hetkestä.
❤ Pikkumies haki veljen takaisin kotiin ja matkalla nähtiin paljon joutsenia😊
Joskus musta vaan tuntuu niin siltä et on pakko päästä lomalle kauas mun perheestä 😊. JOO MÄ RAKASTAN NIITÄ mut siltiki mun vaan täytyy jo vähän itsenäistyä. Oonhan mä melkein aikunen ja mulla kasvaa jo amisviiksetki ja hei varmasti vuoden päästä kun täytän en seitsemäntoista niinku tänä huhtikuussa vaan 1+17 eli 18 niin sit mä ainaski kasvatan oikeen aikusen miehen parran ainaski puoli metriä pitkän ja punasen ja takkusen ja siihen ei koske kukaan jos en mä haluu. Se on sit sellane tittelintuureparta, niinku siinä sadussa😊 se yks kundi. Niin ja armeija... se on sellanen juttu jota ootan kovasti. Toivottavasti minut kutsutaan pian sinne armeijaan niin sitten musta tulee tosi iso ja aikuinen ja sellanen sotilas että kaikki pullistelijat ja trumpetinsoittajat uskoo mua. Mä olen sitten sellanen rauhan tarjoilija, rakentaja ja mä annan sen ihan kaikille ja ainaski mun pikkuveljelle niin et sillä on aina kivaa eikä äidin tarvii tallettaa vauvan naurua pilttipurkkiin pahan päivän varalle.
Mulla oli makeet synttärijuhlat ihka oikeet bileet 😊 ja sain lahjaks sellasen värikkään karvasen ääntelevän möhkötin. Tykkään siitä kovasti. Pikkumies kerto videopuhelussa et sillä on sellanen perhonen joka voi pistää siivet suppuun kun menee nukkumaan. Mä haluisin kovasti jo nähdä sen mut pikkumies sanoo et se asuu sen muumimatkalaukussa ja se on just nukkumassa kun se on aikamatkaillu finnairin siivin eikä sitä saa häiritä. 😟 Sillä perhosella on kuulemma ääni ku trumpetilla jos se suuttuu... niin ja siellä matkalaukussa tuli suomeen myös yks dinoperhe mut mä nään nekin vasta huomenna. Mä meen kohta nukkumaan 😊 Hyvää ötyä❤ T. Roni (Maailman paras isoveli)
Lomamatkan rippeet
Lomamatkan rippeet. 13.4.18 Sinne jäi Teide kaikessa ylhäisyydessään. Ehkä joskus taas tavataan 😊 Kotilennolla mammateltiin nousu ja matkallakin ja laskeutuessa poika nukkui niin sikeästi ettei herännyt kuin vasta sitten kun ihmiset alkoivat purkaantumaan ulos koneesta. Nyt mammatellaan vielä Helsinki-Vantaa lentokentällä aamuvarhaiseen odotellen paluulentoa Ouluun. 😊 olen iloa täynnä siitä että vielä näin 46-vuotiaana pikkuvauvan äitinä olen saanut kokea tämän kaiken, myös matkustamisen riemun ja vaikeuden vauvan kanssa. Mikä ihaninta sain mammatella pikkumiehen kanssa milloin missäkin soveliaassa paikassa, Loro Parquen valaiden näytöksessä, merivesialtailla palmujen katveessa, yöllä hotellin epämukavassa sängyssä alakerrasta kantautuvaa ravintolamökää kuunnellen. Lentokoneessa sain ensimmäisen kerran osakseni puraisun, auts miten vahvat hampaat pikkumiehellä onkaan! Reissu oli hieno ja se tehtiin lasten ehdoilla, lähinnä vauvan mutta tuskin teini siitä draumoja sai. On upeaa olla äiti. Aikuiset lapseni elävät omiaan eivätkä paljoa perusta siitä että heillä on vielä yksi pikkuveljen puolikas 😊 mutta minulle hän on aarre ❤ niin myös Ronille, Saralle ja Ilkalle. Vasta oli erityisten sisarusten päivä ja silloin surin sitä etteivät vanhemmat sisarukset omalta elämältään välitä, ehdi tai halua olla tekemisissä meidän kanssamme mutta ketään ei voi pakottaa. Jokainen valitsee oman tiensä ja lapset ovat vanhemmille hetken vain lainaa. Minä ajattelen heitäkin jokaisena päivänä, muistelen lapsuutta, mammattelua, hampaiden puhkeamista, iloja ja suruja. Kaikkea sitä kaipaan. Elämässä kurjinta on se että kaikki hienot hetket kiitävät ohi kauhistuttavan nopeasti. Niitä ei saa elettyä uudelleen. Niin kuin tämä lomakin... varasin sen puoli vuotta sitten, sanoin silloin Ilkalle että nyt meillä on jotain odotettavaa, jotain hienoa tulevaisuudessa jota kohti kuljemme ja laskemme päiviä. Samaan lisäsin että nyt puhun näin mutta muistetaan tämä hetki miten kaikki oli vasta edessäpäin kun tulemme takaisin ja loma on koettu, mennyt, muistot tuliaisina. Aika on armoton. Se syö meidät pikkuhiljaa ja minua pelottaa ajan eteneminen... tik tak tik tak eikä sitä voi pysäyttää...😊 Kuitenkin ❤ kiitän jokaisesta päivästä. Kiitän pienestä ihmevauvasta joka täytti 12.4 täydet 7kk❤ voi kun saisin tulevaisuuden varalle varastoon vauvan naurua purkkiin. Kuuntelisin sitä aina hetken pahan päivän tullen. Onneksi se hetki on vielä olemassa tässä ja nyt ❤ vauvan naurua livenä 😊 elämän iloa rakkautta ja ilon kyyneleitä! Jos olisin ajoissa huomannut että paluulento on perjantai 13 päivä olisin siirtänyt vaikka toisaalta kohdattiinhan me toisemme Ilkan kanssa juuri perjantaina 13 päivä
Olen huomannut huolestuttavan oireen kirjoittelussa.Esim. Teksti tv KIRJOITTAJAT ON MENETTÄNEET OTETTAAN. YMMÄRRÄN ,ETTÄ SILLOIN TÄLLÖIN TULEE JOKIN MOKA. MUTTA ALIN OMAAN HUONOA SUOMEA TAI JOPA ASAAN KUULUMATTOMUUTTA. VIIMEISIN OLI, ETTÄ LUKU OLI VÄHENTYNYT KUOLEMALLA. PITI OLLA KOLMELLA.JOKAINEN TIETÄÄ ETTÄ LUKU VÄHENEE JOS JOKU KUOLEE.MEILLE MAALIKOILLE JA SANASOKEILLE ANNETAAN ANTEEKSI PIENET VIRHEET, MUTTA AMMATTILAINEN, JOKA TEKEE TYÖTÄÄN, EIKÄ OPI ,TARVII OIKOLUKIJAN.
Kiitos Heinähattu! Mukana ollaan!
Toivotan hyvää vaalimenestystä!
Saa tänne kommentoidakin. Välillä on ollut asiatonta kommentointia mutta kaipaan asiallisia mielipiteitä esimerkiksi joulu tarinoista, maalauksista, neuleista, koko blogista. Tyttärelleni terveisiä! Eiköhän me taas reissuun päästä kunhan tauti tilanne maailmalla helpottaa!
Voi että ihana kattoo vanhoja kuvia :( millon me lähetään laivalle?
135 000 pyörähti mittariin. Kiitokset lukukerroista❤️ Kiireet jarruttavat tarinankerrontaa mutta jos päästäisin kaikki tarinat kerralla vauhtiin kuin polkupyörällä alamäkeen niin mikä vauhtisokeus siitä syntyisi. Hyvää kesää ja muistetaan olla turvallisesti vesillä ja elämässä muutenkin.
134000! Iso sydän kaikki te rakkaat lukijat. Toivottavasti viihdytte tulevaisuudessakin.
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!
Paljon onnea Luca-Antonille!!!!! Tulkoon hänestä iskän, ja äiskän silmäterä!
Paljon Onnea koko perheelle
Onnea synnytykseen ja Ronille terveisiä!
Häirintää tai ala-arvoista kommentointia ei ole esiintynyt! Lämpenevää kesää!
Iloa valoa ja rakkautta ihanaa Juhannusta 2017 jokaiselle!
Seesteisiä kesäpäiviä DD:lle!
Toivotaan sisältöön kohdistuvaa kommentointia. Häiriköintikommentit poistetaan. Iloista keskikesän juhlaa ja hyvää mieltä kaikille.
Kommentointi avattu!