Olispa valo vierelläni viekkahasti viekoitellen,kuuset kurkkii puiden takaa,siroviivaisten silokoivujen,mielinkielin matkaa taittaa,mahallaan auto porskuttaa,renkaat vinkuu, jo ujeltaa.matkaa kilometrin jos toisenkin nautiskellen auringon suomuista, siivilöityvät lainehtivat kurnailevan metsän laitaa. Talviaika. Se vetää viimeisiä henkosiaan...
Meillä on taas sairastettu niin paljon että minulta menevät yö ja päiväkin sekaisin. Tällä kertaa näyttäisi että antibiootit auttavat Alexanderia eikä tarvitse lähteä tiputukseen. Toivottavasti!
Aamulla ei uni enää tullut. Valo virkistää. Ihailtuani myös taivaankannella kiikkuvaa kuunsirppiä innostuin suunnittelemaan ja tekemään Laskevakuu nimiset kynsikkäät. Vielä kesken mutta iltaan mennessä valmis. Just tätä minä nyt tarvitsen, kynsilakkaan sopivat kynsikkäät! DD`s craft!
Aamusinervä. Kävin tallilla mutkan viiden aikaan. Taivaankannella uumoili kaunista kevätpäivää sirvokas kelmeä kuunsirppi. Se oli taivaan kannella roikkuesaan niin täydellisen kepeä. Seisoin siinä taivaankannen alla ja huokailin maailman heräävää valoisuutta. Yöllä on ollut pakkasta. Maa on sopivasti jäässä ja narskuu kengänpohjassa. Huokailen kun katson valon voimistuvaa esitystä. Kun menen huvilalle takaisin luonnostelen nopeasti vihkoon näkemäni maiseman keinuvaa kuuta unohtamatta. - nyt tiedän että tämä on Se täydellinen kuunhetki joka täysikuun lisäksi esiintyy taiteessa. Lämpimän tarkka kelmeä kuu, sirppi laihtumassa ja värisävyssä ripaus lämpöä punaisenhohtoa ympäröivässä kehässä ja kuun hoikkenevassa vartalossa. Sisällä huvilalla kokeilen pojan otsaa, kuuma edelleen. Koirat heittäytyvät lattialle reporangaksi. Ehkä minäkin Maltan nukkua vielä vähän aikaa vaikka joutsenten laulu vetää minua puoleensa. Vedän villasukat jalkaan ja kääriydyn vällyn sisään..m
Täydellinen päivä. Jatkoa alempaan. Ulkona pörräsivät jo hyönteiset! ƒsken lihakärpänen sulostutti olemuksellaan kuorolaisia, öörräs ympäriinsä ja teki yllätyshyökkäyksiä. Kamalaa! Nyt krillillä, tilauksessa kolme kerroshampurilaista. Sitten kotiin. Huonolta näyttää onni kääntyy, pojalla 39 kuumetta!
Istun huvilan ulkokuistilla. Otan arskaa. Laukkipää Paimenpoika tohottaa ympäriinsä. Odotetaan tässä koulutaksia ja Alexanderia koulusta. Ihana "kesäinen" tuulenvire. Puisen penkin selkänoja polttaa, auringossa on niin kuuma. Tähän huvilan seinustalle ei tuule. Tässä on ihana paikka oikein lösöttää ja nautiskella. On niin lämmin että Pitäis melkein heittää bikinit päälle ja paikata vähän talvi-ihon kalvakkuutta. Pari Tukkasotkaa käy auringonkukansiemen apajalla, ihme ja kumma Joutsenille siemenet ei kelpaa. Niin,no onhan niillä muutakin evästä. Kalajoki tuossa levähdyspaikkana. Täydellistä.
Rakkaus on kuin puuterilumi. Seitsemän Joutsenta lentää pääni ylitse. Aamu vasta herää. Vedän pastellivärin täyteiset omatekoiset sormikkaat käteen. Muisto rakkauden. Sormet eivät enää ole kohmeessa.
Huh että on kuuma! Mulla on ahtaajan haalarit päällä, siivoan yönsydämessä tallia. Pakko hetki lepuuttaa väsynyttä ruumista. Istahdan kuoritun heinäpaalin päälle heinäladossa ja avaan kuumat haalarit. Tuuli tuivertaa hiuksia ja huuhtoo hikihelmet pois ohimoltani. Kaukana pimeydessä huutavat joutsenet, niiden sointuvat laulut taltioituvat pimeän virran lepattavaan pintaan. Istun tässä hetken ja vilvoittelen, sitten vielä vähän aikaa raskasta duunia. -odottakaa Joutsenet! Mä tahdon teidän mukaan Pohjoiseen aistimaan elämän empiirejä ja hengittämään taiteellista ilon ilmaa, kokemaan sellaista atmosfääriä joka sallii rakastaa ja olla erilainen. Paleltaa. Pakko vetää haalarit kiinni. Hyppään pois jättimäisen heinäpaalin päältä ja laahustan takaisin talliin. Paimenpoika seuraa minua verkkaisin askelin. Se tyytyy tarkkailemaan emännän ahkerointia heinäkasan päällä. - ota siinä poika rennosti, ei tässä enää kauaa mene. Sitten on vuorossa emännälle kuumaa kaakaota ja sulle koiranmakkaraa...
Rakkaus on rikkaus. Se on salaperäinen, mystinen... huokoinen. Luminen puutarha tanssii meidän kanssamme. Meillä on elämän leikki käsillä, ihastuminen ja rakastuminen kirvelevät sisintä, se tuntuu niin täydellisen pyhältä.Puisto on salaperäisen satumainen. Lumisten puiden oksilla kimmeltävät katulamppujen valonpilkahdukset. Seisomme siinä ja halaamme toisiamme. Tuntuu siltä että halaus on ikuisuus. Haluaisin jäädä paikoilleni siihen juurtua kiinni eikä huomista olisi ei tulevaa, vain me sinä ja minä ja pysähtynyt hetki.
Olemme siinä, halaamme, huulet tapaavat toisensa, pehmeää ja täydellistä, samettisen pehmeää. Nauramme. Heitämme vielä suukon poskipäille, silmäripsiin, otsaan... lumisade tiivistyy, sse on kuin viitta harteillamme, suuria valkoisen pehmeitä täydellisen suuria kylläisiä enkeleitä. Lähdemme kulkemaan polkua, otamme muutaman harvan tanssiaskeleen ja vedät minut uudelleen puoleesi. Aaah! Oiiii olen tässä syleilyssäsi sulaa vahaa... aika ja paikka katoaa... Huomaan että joku tarkkailee meitä. Minusta tuntuu etä pronssinen patsaskin iskee meille silmää ja kumartaa... syvään...
Merensininen utu viipyy joutsenten pyrähtävässä parvessa. Ilta on seesteisen kaunis. Osaan aika hyvin matkia joutsenten laulua. Minulla on niille auringonkukansiemeniä ateriaksi. Varsinkin yksi joutsen joka matkustaa lauman mukana ilman puolisoa tervehtii minua. Sen täytyy olla sama jonka tapasimme viime syksynä haavoittuneena joen töyräältä. Pidimme siitä lasten kanssa huolta ja ruokimme vahvaksi ja terveeksi, tai niin terveeksi kuin lentääkseen voi olla. Joutsenella on jotain vikaa jalassa, Se ei kanna mutta hyvin liukuu jäätä pitkin. Sama joutsen, urhoollinen ystävä ja kiittää ja kumartaa minua, jokivarren ystävää...
Sukkia lapasia pipoja sormikkaita ja hurjan paljon iloisia ihania sateenkaaren värejä
Unessa mami teki mulle maailman mahtavimmat krokotiilisukat! Sellaiset joita ei ole vielä kellään muulla! Sitten mä haluun että niissä sukissa on kans hurjan isot hampaat!
Hmmmm.... mitenkähän se nyt meni, osaisinko vai teinkö sittenkin nyt jotain väärin. Voi vitsi kun minusta tuntuu että olis niin paljon ideoita joita haluisin toteuttaa mutta kun tämä on niin hidasta. Onneksi on kuuma lämpöpatteri jalkapohjia lämmittämässä. Eiköhän se flunssa anna periksi...
TV:stä tulee Ruusu ja kulkuri-elokuva. Vanha kotimainen romanttinen. Ulkokuistilla istuin hetken aikaa vanhan keinutuolin sylissä ennen kuin kopistin moskat kengänpohjista ja tulin sisälle tupaan. Iloisen väriset sateenkaarisormikkaat odottavat neulojaa. On niin tyhjä ja pohjaton olo. Kuin joku minussa olisi hetkellisesti kuollut. Niin yhdessä laulussa sanotaan että îen tahdo rakastua huomenna, haluan sinut jo tänään, silkin pehmeää ihoa vasten tahdon sinut jo tänään... Se on näyttelijä Tapio Liinojan biisi. Olen levännyt ja palannut yhä uudestaan samaan syliin, rakastanut, joskus rimpuillut irti ja kadonnut elämäntuulien pyörteisiin mutta aina olen palannut takaisin sillä mitään niin suurta ei ole kuin merensininen rakkaus.
Hiljainen ikävä ymmärtää minua. Päätän sittenkin tuoda vanhan talonpoikaiskeinutuolin sisälle tupaan. Kunniapaikalla se saa rauhassa kuivua. Otan sormikkaan ja jatkan neulomista.
Pehmeänä aaltoileva pastillinen auringon nousu kumpuaa ikkunasta sisään minun ja rakkaani vuoteeseen. Tässä on hyvä olla. Jäisin ikuisesti. Kirjoitan sanat ylös. Ne ovat sanat muistosta, eletystä hetkestä, hetkestä jonka elin hetki sitten, hetkestä josta nyt tuntuu kuluneen aikaa jo ikuisuus...
Ulkona puhaltaa hyinen pakkasviima. Lösähdän sohvaan, imeydyn sen tumman pintaan ja kallistan pääni mukavuusasentoon pehmeän tyynyn puoleen. Herätys soimaan kännykkään, minulla on aikaa neljäkymmentä minuuttia ennen kuin Alexander tulee kotiin koulutaksilla ja minun täytyy mennä häntä pihaan vastaan.
En minä kauaa siinä malta maata sohvan löllykkänä minä malttamaton sielu. Sydänkin heläjää kuin sateenkaari, kirkkaasti ja väreillen... Aaah, se oli uni, ihana uni sellainen, minä ja hän ja saunan nokinen ikkuna josta paljastui kuun suutelema jäänpinta. Kuuma löyly hersyi niin hupaillen että väliin oli pakko aukaista räppänäluukku vanhuskaisten korkeitten lauteitten yläpuolella. Suutelimme ja nauroimme niin kun meitä katseli vanha viisas kuu pienestä räppänäluukun aukosta kuin härnäten rakastavaisten himmeää olotilaa joka sulautui rakkaudessa kuin nokivarjo saunan pimeään seinää.
Vedin räppänäluukun kiinni.
-Katso näin, sehän on ihan kuin kameran suljin, ei ei ei sentään saa kuuvanhus ikuistaa meitä kuvajaiseksi paksuille kelmeille poskilleen...
Kuiskaan rakkaani korvaan ja vaivun taas takaisin merensiniseen pimeyteen...
Sisua ja rakkautta ja kärsivällisyyttä ja hullua uskoa siihen että kyllä minäkin osaan... Lapsena vihasin tätä hommaa koska opettaja oli sitä mieltä etten osaa mitään ja vaikka äiti auttoi ja teki minun puolesta niin opettaja puratti kaiken silti. Kun vanhemmat lapseni olivat pieniä niin yritin tehdä jotain mutta nyt kahdenkymmenen vuoden jälkeen minä osaankin jotain! Ei mitään ihmeellistä sellaiselle joka tämän osaa mutta suurta minulle. Yöllä herään uniin joissa minulle näytetään millaisia pehmosatueläimiä voisin näin tehdä. Sitten minun on pakko nousta ja piirtää kuva etten sitä aamuun mennessä unohda. Halit jokaiselle tähän päivään!
- Kiitos rakas Mer La Mer!
Rakkaat siskot ja veljet! Tänään oli täydellinen valokuvausilma! Vanhalle hipille huikkaan että DD on neulonut sinulle kans tällaisen tyylikkään hipsteripipon. Aurinkolasit hippihenkeen, niitä en voi lahjoittaa pois, ne sain meidän ÷tökän mukana.
Tänään on ollut Tolpalla tuulista mutta onneksi takatalvi ei tullut vielä tänään...! Rakkauden täyteistä tuulista päivää jokaiselle!
Eli mitä tapahtuu pyhänä
Narrimaisia ajatelmia kutomisen ohessa
Klo 04.30
Tämä on just niin tätä. Kun herään yöllä niin sitten en saa enää unta. Heräsin siihen että myrskytuuli raastoi ympäröivää maisemaa. Kiskoi ovenkahvaa ja halusi tulla peremmälle mutta sisään minä en myrskytuulta päästänyt. Siinähän klonksuttaa ovenkahvassa roikkuvaa kylttiä jossa lupee että peremmälle ystävät.
Anna Pippuri saapui eilen reissusta kotiin. Olimme Paimenpojan ja Alexanderin kanssa Ylivieskan asemalla vastassa. Sieltä saapui reipas nuori neiti joka ei onneksi vielä heti alkuunsa muistanut maallisia murheita kuten että daa koulu alkaa taas maanantaina.
Aseman jälkeen kävimme pikaiseen syömässä Ylivieskan Prismassa. Siellä on erittäin herkulliset hampurilaiset ja muut eväät. Tällä kertaa ei jaksettu tankata puffetissa vaan vähempikin riitti.
Hammas-särky katosi mutta silmäkipu tuli tilalle. Tuska pysyi balanssissa. Aamulla noin kello kahdeksan aikaan mennessäni tallille hommiin oksanpää tökkäsi suoraan silmääni. Olen kävellyt samaa reittiä monet kerrat eikä siinä mitään esteitä ole ollut mutta ehkä riekkuva myrskytuuli oli tehnyt minulle tenät. Kuvitelkaa itse miltä tuntuu kun terävä oksa sorhaistaan suoraan silmään! Ensimmäisen tunnin ajan kipu oli kamala ja kyynelten hinta olisi ollut korkea jos niitä olisi voinut kaupata juuri sillä hetkellä. Pikkuhiljaa pahin kipu hälveni mutta sen jälkeen silmieni sisäinen optiikka eli tarkennus ei enää toiminut. Vasemman silmän näkökentässä kaikki näkyi terävästi kahtena ja kun kahdella silmällä katsotaan niin sama kaksoisilmiö näkyi koko ajan näkökentässä. Kävin varaamassa lääkäristä ajan iltapäivälle, ennen sitä minun olisi pakko hakea Anna Pippuri junalta Ylivieskasta. Hoitaja kysyi minulta että meinaanko tosissani ajaa niin pitkän matkan mutta eihän minulla muitakaan vaihtoehtoja ollut, rahaton tyttö tulossa sieltä eikä ketään toistakaan voinut hakureissulle kyytäriksi pyytää, vain minä.
Lääkärissä oli taasen ruuhkaa. Minä jouduin odottamaan siellä 1,5 tuntia yli îlasketun ajanî. Onneksi odotustilassa oli tv jota pystyi katsomaan yhdelläkin silmällä. Lehtien lukeminen ei oikein onnistunut, silloin kipeä silmä ärtyi ja alkoi vuotamaan tulvien kyynelnestettä. Kokeilin odotustilassa monta tuolia mikä olisi niistä sopiva juuri minua varten ja käveleskelin välillä... odottavan aika oli toooosi pitkä ja laskettu aika muuttui epätoivoisiksi odottaviksi minuuteiksi...
- Vihdoin lääkäri hihkaisi minun nimeni! Lääkäri oli nuori mutta osasi tutkia silmäni tarkasti ja säntillisesti. Välillä kirkas valo teki pahaa kun se kohdistettiin suoraan silmääni. Lisäksi lääkäri pudotti silmääni monta puuduttavaa tippaa jotka kirvelivät aluksi. Mikroskooppisten tarkkojen tutkimusten jälkeen lääkäri kertoi löytäneensä silmän sarveiskalvosta pitkän naarmun. Lohdullista oli kuulla että silmä paranisi ajan kanssa mutta ensin se saisi olla antibioottivoidekuurilla.
Puuduttavien tippojen ansiosta silmän kipu oli hetkellisesti poissa ja niinhän siinä sitten kävi että onnellinen äiti nukahti sohvan nurkkaan ennen kuin uusi Tuubi-ohjelma oli edes kunnolla alkanut. Yöllä myrskyn raivo yltyi ja heräsin siihen ajatukseen että pitäiskö siirtää auto pois puiden luota jos vaikka tämä myrsky on se joka kaataa puun... Sitä ajatusta kun jäin pyörittelemään mielessäni niin en enää aikapäiviin saanut unta. Vetäisin satama-ahtaajan talvihaalarit yökamppeiden päälle ja poikkesin yösyvännä vielä kierroksen tallille. Takaisin palatessa huomasin ettei auton avaimia ollutkaan taskussa joten auto sai jäädä niille sijoilleen.
Viikko on mennyt liian nopeasti! Minun tulee ystäviä ikävä! Miksi välimatkan pitää olla niin katastrofaalisen pitkä? Miksi aikakonetta ei ole keksitty että vois noin vaan naps siirtää itsensä sujuvasti paikasta toiseen ja ping olla taas ystävien parissa!
- ƒidin ystäviä tulee ikävä, nii-in ihania rapsuttelijoita ja herkkupalojen antajia. Kyllä mä tiedän miten ihmisiä käsitellään, olen ensin varautunut ja murisen ja vähän irvistänkin ja joka kerta ne menee samaan halpaan, ne luulee olevansa fiksuja ja alkavat maanittelemaan ja lahjomaan mua että muistaisin ja olisin kiltisti. Höh, kyllä mä tiedän, se on Paimenpojan tehtävä paimentaa herkun tuojia.
Mulla on miljoona miljoona miljoona ( ehkä vähän liiottelen...) paritonta sukkaa ja nyt niille syntyy jokaiselle oma pari. Pikkuhiljaa hyvä tulee
- Mä olen niin onnellinen että nyt mä tein just sellasen pipon kuin mä haluan. Sopivan lämmin ja sopivan väljä ja ihana samettisen pehmeä...
- Eiks oo magee pipo ja ihan itse tehty ja suunniteltu. Taitavat käsityöntekijät ehkä nauraa mutta hei tää oli mulle suuri juttu ja mulla on pipo joka on hyvä edestä ja takaa ja voi pitää myös nurinperinkäännettynä. Jes!
Tässä kohtaa kiire kostaantui, karahti karille niin sanotusti tai jotain parempaakin vois ehkä sanoa. Oli kiire, kiire, kiire! Paljon tohinaa ja menoa ja sitten minä tallille mennessäni juoksin niin että unohdin unenpöppörässä olla tarkkaavainen, minulla kait oli vielä unihiekkaa silmät täys ja yks kaks oksa osui suoraan silmään! Se oli sellainen sormen vahvuinen oksa jossa oli terävä pää, todennäköisesti siinä oksan päässä oli terävä lehtisilmu. Kipu oli sanoinkuvaamaton ja en minä sitten enää nähnytkään mitään...
- Paimenpojan tarkka nenä sanoo että tyttö on pian täällä. Veikkaan että kymmenen minsaa myöhässä... Tarkka vainu! Herkkuja! Tuliaisia!
-Sieltähän se tytteli saapuu! Reipas lomalainen! Iso ikävä jo siskon luo mutta pian uudestaan!
Muistutan edelleen että tarina alkaa lopusta ja etenee alkua kohden...
Illalla hammasta alkoi särkemään kun puudutus vähitellen lakkasi. Se on poskihammas jota minä kirskuttelen öisin aina kun on stressiä. Ei ole mukava herätä vihlomiseen aina kun kirskautus ärsyttää hammasta. Hammaslääkäri antoi tylyn tuomion. Hän sanoi että hampaassa oli iso reikä ja se oli aivan hampaan hermon vieressä. Hän kehoitti minua tulemaan heti takaisin juurihoitoon jos hammasta alkaa uudestaan särkemään.
Illalla sitten podin hammas-särkyä ja neuloin siinä samalla tytölle pinkit lapaset. Oikeasti minä en ole hyvä tekemään mitään käsitöitä, piirtäminen on minun juttu mutta kun kerran aloitin kahden kymmenen vuoden tauon jälkeen niin nyt minulla on jo aimo läjä sukkia ja lapasia ja ne pari pipoa. Lisäksi kampaajan kanssa kävimme hyvän keskustelun siitä mikä merkitys mummojen neulomilla sukilla on. Lapsuudessa tuntui vähän tyhmältä avata joulupaketti että taasko näitä mummon tekemiä villasukkia mutta nyt ne sukat ovat kiehtovia aarteita kun mummoja ei enää ole. Jalkoja lämmittävät mummojen rakkaudella tekemät villasukat ja kuumaa teetä hörppiessään voi muistella mummon tarinoita. Lähettäisin tuosta yhdet villasukat minua taannoin niin paljon parjanneelle înaapurilleî jos tietäisin kuka hän on.
Iltapäivä meni kirpparilla. Meillä on siellä paikka ja kävin viemässä sinne lisää lapsille pieneksi jääneitä vaatteita ja vähän muutakin. Otin mainoksen pois muotokuvapiirtämisestä, ei ihmisiä kiinnosta tilauksesta tehty taide. Sukista ihmiset maksavat käypähinnan mutta jos laitan saman verran piirrokselle jonka tekemiseen on mennyt tuntikausia aikaa niin ei sitä osta kukaan. Se on merkillistä. Minulla on siellä ollut pari kuukautta myynnissä iso kukkaruukku johon maalasin kuvan kissasta joka nukkuu uunin luukussa sytykepapereiden päällä. Hintaa laitoin ruukulle 30Ä ( ruukku maksoi 6,90Ä ja työlle jäi loput hintaa). Minusta ruukku on hieno mutta ei sitä kukaan sieltä halua. Kuvan maalaamiseen meni aikaa noin neljä tuntia. Käsinmaalattua ei jostain syystä arvosteta.
Kirpparilla liikkuu joku salaperäinen otus joka on jo pariin otteeseen käynyt ottamassa hintalaput pois meidän myytävistä tuotteista. Ihmettelin kun hyvät siistit takit eivät mene muutamalla eurolla kaupaksi. Eihän niitä ole kukaan voinut ostaa kun ei ole hintaa!
Illan päätteeksi asetin kirpparilta löytämäni mustan korpin kunniapaikalle huvilan ikkunan viereen. Siinä se ei näyttänyt enää niin surulliselta. Kilautin kaverilleni joka on työkseen täyttänyt eläimiä ja kerroin korppilöydöstä. Ennen nukahtamistani maalasin jo mielessäni pari taulua joissa luontoaiheesta löytyvät myös kettu ja korppi.
- Ihanaa! Tyttö tulee huomenna kotiin! Kyllä sitä pälätystä onkin ollut jo ikävä! Olen ylpeä Anna Pippurista joka osaa matkustaa reippaasti yksin junalla. Hienoa että hänellä on niin suurenmoiset siskot Helsingissä! Pientä tyttö villakoiraa unohtamatta! Anna kertoi että pikkuinen pentu on suloinen.
Mökillä on nyt muutenkin hiljaista kun vieraat lähtivät. Kävin hakemassa Ronai-pizzeriasta yhden herkullisen pizzan ja herkuttelimme sen Alexanderin kanssa ennen nukkumaan menoa. Lisäksi söimme kahdestaan ihanan suklaamoussejäädykekakun, nam!
Siinä Se sitten oli, tunnin mittainen kiirastuli mutta selvisin hengissä! Puudutus tuntui pahalta mutta sitten oli helpompi kuunnella poran ulvontaa. Välillä tuntui jotain pientä vihlontaa mutta sen jotenkin jaksoi. Minua pelotti niin että olin siinä rystyset valkoisena, yritin lohduttaa itseäni ja meinasin väliin kiskoa sormukset irti molemmista käsistäni. Kävin mielessäni kauheaa kamppailua voimallista pelkoa vastaan ja sitä todellisuutta että hampaalle oli pakko tehdä jotain. Hammaslääkäri oli hyvä. Hän ei kertonut typeriä vitsejä vaan hymisi rauhoittavasti ja kysyi aina väliin minulta pärjäänkö ja tunnenko kipua. Kun pääsin pois sieltä niin puolet kasvoista oli kokonaan puutunut. Menin kauppaan ja ostin pinkkiä sukkalankaa. Sitten Yks tuttu täti tuli jututtamaan. Minun oli vaikea sanoa oikein mitään. Keskityin siihen että sain sanat suustani puudutus teki niin vajaan viikon olotilan. Kauheaa jos tämä olisi arkipäiväistä. Haluaisi sanoa jotain eikä tuntisi kunnolla omaa suuntaan. Tilanne meni kunnialla läpi. Hymyilin. Toivottavasti hymyni ei ollut kovin toispuoleinen. Ai niin Se vielä että siinä hammaslääkärin tuolissa pahimmalla pelon hetkellä ajattelin sitä korppia ja Se auttoi. Viestintuoja rauhoitti minua.
Huomio! Nyt joudutte lukemaan tekstiä nurinperin lopusta alkuun tämän jutun kans. Voisinpa muuttua nyt määrätietoiseksi ja rohkeaksi Darling sarjakuvahahmoksi! Istuisin tässä hammashoitolan odotustilan penkillä ja olisin läpinäkyvä piirrosviivahahmolle. Peloittaisko silloin niin paljon? Ajelin tänne ja juttelin Paimenpojalle joka istuu takakontissa. Kyllä se ymmärtää emännän tuskan. Sanoja vaille, viisas koira. Aamutv:ssäkin oli siitä kuinka viisaita koirat ovat ja kehittävät uudenlaista tulkkauslaitetta ihmisille ja eläimille. Kuollut täytetty korppi takapenkillä ei sanonut mitään. Katsoi vaan surullisena nappisilmillään. Löysin sen eilen kirpparilta. Pääsee ketun kaveriksi hyllylle. Pian Se herää henkiin tauluissani ja pikisilmä pääsee kertomaan yönhehkuisia tarinoita. Korppi. Viestintuojalintu tämän ja tuonpuoleisen välillä. Apua! Kohta on mun vuoro mennä hammaslääkärin tuoliin! Ei voi mitään, pelottaa!
- Onko minun kello oikeassa? Olenko minä myöhässä?! Aamulla kun heräsin ja aukaisin silmäni niin heti pukkas tuskan hiki niskaan kun muistin että se on se päivä, se armoton hammaslääkäri! Sieltä potilastiedoista korjattiin vasta yks erikoinen juttu. Sinne oli merkitty lähiomaiseksi minulle ja lapsille yks entinen ystävä... mitenkähän sekin oli päässyt tapahtumaan...? Mene ja tiedä. Tämän jälkeen kun menen takaisin kotiin virkistäydyn ja käyn heti joessa uimassa. Se helpottaa.
- Vihaan hammaslääkäriä! Kamalaa! Pelottaaaaa! Siinä aina tulee ajatelleksi kaikenlaista ja on niin avuton ja merkityksetön olo.
Yskittää, oliskohan siinä tarpeeksi hyvä syy että vois vielä perua koko jutun...
Onneksi on vielä lomalaiset, se vähän helpottaa kun on hyvää seuraa tarjolla.
Tik tai tik tak,aika haparoi polvilleen silloin kun en ole luonasi. Sydämeni virkoaa sinun sydämesi lyöntitiheyteen.Tik tai tik, aika ei anna armoa. Se ei eläessä jätä luokalleen. Saattaa suivaantua ja joskus lyhentää oppimäärää. Tik tak tai rehellisyyden nimissä aika on jästipää, ei peruuta
Palokärki päryytti taas saunapolulla. Etsin sitä vähän aikaa Paimenpojan kanssa korkeista lahopuun latvuksista mutta en katseellani tavoittanut. Yöllä ei ollut pakkasta. Mukava keväinen yö. Huvilalla tarkeni. Pidettiin taas illalla valkeaa takassa vieraiden kanssa. Kerrottiin vähän kummitustarinoita. Minä olen haka siinä hommassa.Illalla vilutti ja yskitti. Yritän taistella köhää vastaan. Tässä on viime aikoina ollut paljon pohdittavaa. Onneksi on ollut vieraita vaikka meidän huvila onkin pieni niin kyllä mahtuu kun hyviä ystäviä. Olen neulonut villasukkia, pipoja ja lapasia kyllästymiseen asti. Pikkiriikkistä nysväämistä. Samalla olen suunnitellut mielessäni laajoja siveltimenvetoja, isoja karskeja aiheita ja näyttäviä maalipintoja. Ei mitään hitusen ohutta vaan näyttävää, isoeleistä!
ja laittaa veren kiertämään
Flunssa ja köhä saavat jäädä kun hikisen tallinsiivous urakan jälkeen pulahtaa kylmään jokiveteen. Laiturilla on hyvä olla takaliston alla retkipatja ja siitä vaan sitten kylpemään!
Joan Collins, Dynastia-sarjan tähti on joskus sanonut että kylmä vesi kiinteyttää rintoja... jaa-a... hm ...sitä en ihan varmaksi tiedä mutta toivotaan näin. Collins kävi säännöllisesti päivittäin kylmässä suihkussa ja minä uin joka päivä työrupeaman päätteeksi. Meillä ei ole suihkua ja olisi epämukavaa olla hikisellä iholla koko loppu päivä. Illan pimetessä lämmitämme taas rantasaunan ja siellä saavat vieraatkin rauhassa nautiskella lämpimän veden kera.
Sisällä on tulet takassa. Sitä kohden minäkin raahauduin rantasaunalta. Miksi sanon että raahaudun? Kylmässä uimisesta tulee aivan mielettömän hyvä olo, sellainen raukea ja ihanan väsynyt, täydellisen rentoutunut olo. Veri kohisee suonissa ja sillä hetkellä kun olet juuri hetki sitten pulahtanut kylmässä ja kiireesti pukeutunut, ja kävelen takaisin huvilalle niin askel painaa kuin olisi juossut maratoonin. Meillä onkin loppupolun osalta tiukka ylämäki. Sitten lämpöaalto leviää ympäri kehoa ja on aivan mielettömän endorfiininen olo.
Huvilalla vaihdoin heti toiset lämpimät vaatteet ja nautiskelen kihelmöivästä tunteesta. Tässä vaiheessa täytyy varoa ettei vilustu. Kylmettyminen tulee salakavalan nopeasti.
Nyt täytyy lopettaa. Takassa on juuri sopiva makkaranpaisto hiillos ja toiset jo aloittelevat paistamista.
Suukko ja hali jokaiselle joka aidosti ja oikeasti on ystävä!
Hei rakkaat! Tänään täällä satelee lunta. Isoja lumihiutaleita jotka putoilevat rauhallisesti tuulettomassa maisemassa. Joen jääkin veti yönkähmeessä hileeseen, kuului taas sellainen levoton ääni kun vesi jäätyi ritisten. Kerran kun pakkanen kiristyi useita asteita sain sen rätinän nauhoitettuakin.
Illalla me porukoitten kanssa katsottiin Batmania. Osa näki sen loppuun asti mutta minä nukahdin ennen loppua. Eivät sitten raaskineet herättää enää minua. Aamulla oli ihanaa kun kahvi oli herätessä valmiina tippumassa ja liiterin suunnalta kuului iloinen räiske kun siellä hakattiin saunahalkoja. Tänään on tarkoitus lämmittää taas sauna. Saunominen on ihanaa, se on melkein yhtä mukavaa kuin nukkuminen.
Eilinen oli kurja päivä. Aamulla ensimmäiseksi kun lähdin ulos laitoin yhden jutun taskuuni ja siinä samalla vilahti ajatus îse ei pysy sen takin taskussaî, höpsis, pysyy se kun se on siellä aina ennenkin pysynyt vaikka taskut ovat vähän viistot. Lähdin reippaasti ulkoilemaan ja palatessani myöhemmin takaisin huvilalle huomasin että kyseinen esine oli kadonnut! Ei missään ei yhtikäs missään. Onneksi minulla oli apujoukkoja haravoimaan pihamaata, etsimme vielä yönpimeässä kuin vainukoirat taskulamppujen valokiilassa mutta mitääm ei löytynyt. Esine oli kadonnut, poissa!
Yöllä jaoin myös koirille yöaterian ja ajattelin että minun varmaan pitäisi ottaa Etana sisälle îettei vaan mitään kamalaa tapahduî yön aikana. Seisoin hetken siinä mietteissäni ja sillä siunaamalla hetkellä jokin harmaa vilahti jalkojeni ohitse suoraan Etana-tädin ateriakulholle! Voi kauheaa! Siitä alkoi sellainen pöllytys ettei ole kuuna päivänä nähty! Pentukoira huusi ja Etana rähisi sille suuret hampaat vilkkuen! Voi kauheaa! Voi Hani rassukkaaaaaaa! Taskulamppukin lensi minulta käsistäni johonkin mättääseen ja sammui sillä sekunnilla! Sitten hyökkäsi onneksi Paimenpoika. Se tykkää molemmista tytöistä ja vielä enemmän ruokakupista joten Paimenpoika karjaisi ja irvisteli ja asettui tyttöjen väliin riidanjakajaksi, ei kylväjäksi. Silloin minä sain pelastettua Hani-pikkuisen pois suden suusta.
Yömyöhään keitimme vielä sumpit lomalaisten kanssa samalla kun katsottiin sitä Batmania. Toisia kahvi virkistää mutta minun unenlahjojani se ei kyllä vienyt.
Nukahdin sohvan nurkkaan shaaliin kääriytyneenä. Vähän suretti kun rakas joutui illan suussa lähtemään pariksi päiväksi toisaalle mutta hehku ei jäähdy ja onneksi on seuraa.
Rakkauden hehku. Ihana. Tainnuttava. Hurmos... Unessa sinä olit siinä, palasit takaisin etkä lähtenyt luotani hetkeksikään. Unessa minulla oli kirkuvan raikkaat pitkävartiset villasukat jalassani ja oranssi pehmoinen aamutakki. Kiedoit kätesi ympärilleni ja vedit lähemmäs syliisi. Hengityksesi kutitti poskeani, hiveli kaulaani ja huulesi kertoivat minulle tarinaa rakkaudesta...Tunsin kuinka sydämeni pamppaili. Se löi yhä nopeammin, nopeammin ja minä hukuin silmiesi syvänsiniseen mereen...
Lahot oksat karsiutuvat pois kun ikää tulee lisää
Tänään on maisemaretken vuoro. Ihanaa keväänraikasta ilmaa ja rakkauden täyteistä sellaista. Darling saa kukkia täysin rinnoin, ei tarvitse piilotella, menen metsään ja hukuttaudun merensiniseen utuun. Silloin kun hän ei ole läsnä menen sinne metsään muuten vaan, vedän ne kirjavat pitkävartiset sukat jalkaan ja halainen männyn rosoista pintaa. Haaveilen siinä hetken aikaa... sitten menen koivun luokse ja halaan sitäkin. Kuulen kuinka mahla virtaa, niin minussakin, tämä on ihana muutoksen kevät.
- Rakas rakkaampi rakkain ja aina sama runko!
kun rakas vielä nukkuu
Huomenta rakkaat siskot ja veljet! Ihanaa kevättä ja Maaliskuun ensimmäistä päivää. Nyt eletään virallisesti sitä kevään ensimmäisen kuukauden ensimmäistä vaikka eilen kulkiessani minä haistelin ilmaa ja tunsin kevään hyväilyt kasvoillani kuin olisi ollut jo Huhtikuun lopun aika.
Anivarhain aamulla huussipolulla ihailin läpityyntä joen selkämää. Se oli aivan värähtämätön kuin peililasi ja heijasti vastarannalta kauniisti kaareutuvia puita pintaansa. Paimenpoika istui tyytyväisenä vartioimassa emäntäänsä ja senkin nokkaa kirvoitti monet leudon keväiset tuoksut. Mitä lie ollut Paimenpojan päässä mietteet päällimmäisenä... Huvilankuistilla pysähdyin kuuntelemaan hetkeksi palokärkeä joka päryytti joidenkin kilometrien päässä. Sirkkalinnut tsirpsuttivat värikästä lauluaan läheisissä pensaissa ja kaikilla tuntui olevan kevättä rinnassa. Voi ja talitiainen, se sitten laului kantavalla ja kirkkaalla äänellään viritettyä titityytä.
Huvilalla on hiljaista. Kaikki muut vielä nukkuvat. Anna lähti eilen siskojen luokse reissuun Helsinkiin ja nukkuu siellä varmasti tällä hetkellä pikkuruisen koiranpennun kanssa.
Kerkeän hetken aikaa kirjoittaa ennen kuin toiset heräävät ja ryhdyn laittaman lomalaisille aamupalaa. Illalla katsoin Teemu Selänne elokuvan ja muuta en sitten nähnytkään, uni yllätti niin nopeasti. Vähän aikaa kudoin värikästä lapasta ennen nukahtamista. Olen ollut ahkera. Minulla on yksi villapusero tuloillaan. Sitten olen tehnyt kolmet lapaset, viidet sukat ja kaksi pipoa ja lisäksi minulla on yksi mohairvillapusero tuloillaan. Puseron tekemisen aloitin siksi että luin yhdestä blogista mukavan kirjoituksen että jokaisella tytöllä täytyisi olla sellainen elämän vastoinkäymisiä varten. Sellainen sopivan väljä ja pehmoisen lämmin jonka voi vetää päällensä aina tarpeen niin vaatiessa.
Rakkaat siskot ja veljet, ihanaa rakkauden täyteistä maaliskuun ensimmäistä jokaiselle!
La Mer, Istun keinutuolissa ja tunnen sen värähtelyn. Mennyt on mennyttä mutta menneessä on ajan patinaa ja se voi hehkua lämpönä ja täydellisyynenä myös tulevaan. Sormiasi ei palele kun pian kohdataan! Huomaatko, valokuvassa sinisen syleilyssä on seitsemän Joutsenta.
Kiitos DD, odotan kohtaamista värikkäin ajatuksin ja sormet kohmeessa:) Oletko muuten huomannut että noissa vanhoissa keinutuoleissa on hyvät värähtelyt? Ne antavat rauhoittavan ja kestävän vireen väsyneelle sielulle.
La Mer, sinulle on omat sateenkaarihanskat somat kun taas kohdataan, rauhaa ja rakkautta ja suvaitsevaisuutta
Sinähän olet kutonut oikein sateenkaarihansikkaat, niin pehmeät ja iloisenväriset, juuri sellaiset kuin tämän maailmankin pitäisi olla. Eihän luontokaan määrää että vain muutama väri saa olla, vaan suvaitsee kaikki sävyt. Rauhaa ja rakkautta kaikenlaisille ihmisille ja halit ja pusit kaupanpäälle!
Kiitän rakas, teksti on elämässäni ajankohtainen, kuten tiedät... joskus menneen palaset voivat rakentaa tulevan ja saada siivilleen unelmat yhä ehommat!
Tässä se teksti josta oli puhetta. Hieno sanoitus toden totta.
†
Korppi
†
Jostain menneisyydestäni kai
Sen lahjaks sain
Mun kirjahyllyssäni sitä pidin ain
Mun korppiain
Lapsuuteni päättyi kylmyyteen
Mun sydämen
Kun isä uuden äidin toi ja sisaren
Niin jäänyt en
Viikkoja isä etsi mua
ja muisti varmaan
Oon tyttäres, oon tyttäres
Kaikki mun tavarani voitte
hyvin pitää
Mä kaipaan vain, mun korppiain
Mun korppiain, mun korppian
Surun jonka silloin syliin sain
Mä pidin ain
Mun rinnassani kuollut täyte
on nyt kai
Kuin korpillain
Lahjaksi sain linnun täytetyn
Ja hylätyn
Mä lapsilleni myöskin annan lahjaks sen
Kuin eilisen
Joskus mun sydämeni
tahtois vielä liitää
Viel ylemmäs, viel ylemmäs
Korppia sydämestä
en vain tahdo häätää
Sain tehtävän, mun korpiltain
Mun korpiltain mun korpiltain
†
Hieno pipo DD! Sinähän näytät aivan ajattomalta hipiltä itsekin ja pipo todellakin pukee sinua!
moikkaaaaa‚
mäkin vihaan hammas lääkläriä :))) :DDD ://
La Mer, rakkaus ei kysynyt lupaa, Se valitsi minut, Puki sievään punaiseen, sai minut hymyilemään. Tähdet, ne pysyvät taivaalla kuin itsestään, ehkä väliin joku onnekas tähdenlento putoaa maan vetovoimaan, kuin minä sinuun, syvään... Olen sellainen putoaja, sinun silmiesi mereen...
Darling Red Riding Hood is Back! Varohan ettei iso paha susi syö sinua suihinsa. Täältä on kaukaisten merien metsästäjä tulossa sinua pelastamaan susien kynsistä. Hiuli hei, pelkoa ei, tunneta laisinkaan!
juu varmasti
Ihana tyttäreni! Sinulla on vielä pari päivää lomaa jäljellä. Nauti siitä ajasta. Sitten oletkin takaisin kotona. On äidilläkin ikävä. Halit!
ihanat hiukset ja ihana äiti ostelin tänään vähän tuliaisia <3
onnea! terveisiä <3
Justiinsa niin. Ei sitten millään mutta ennen loman loppua on jokaisen pakko kokeilla. Minä yritän parhaani mukaan rohkaista jokaista mutta kaikilla ei ole Darlingin luonnetta.
EIIIIIH :) :D
Arvaa vaan uskaltaako lomalaiset...
uskaltaakohan lomalaiset? :D sinusta ei kyllä ole ainakaan epäilystäkään ettet menisi ;D terkuja
Anna Pippuri, en ole vielä varma käydäänkö jossain uimassa mutta jokipulahdus Se on varma ja jokapäiväinen juttu. Lomalaiset karaistuu!
epistäkun en ole siellä me mennään huomenna uimaan käyttekö tekin uimassa jossain päin niin minun piti kysästä että sataako sielläkin lunta täällä sataa isot halit kivat terkut ._.
Huomenta Anna Pippuri ja siskot! Ja pieni suloinen Maura! Tänään minä vien vieraat kuntokävelylle sinne meidän saaripaikkaan jossa papaplla on retkeilypaikka. Mennään porukalla nauttimaan luonnosta ja keitetään siellä pannukahvit ja otetaan valokuvia minun uusia tauluprojekteja varten. Hups! Nyt heitti malttamaton Alexander mukin melkein tietokoneen näppäimistöön! Onneksi sen verran meni ohi että näppäimistö ei kastunut.
mitä kuuluu kukkuruuluuu ? ;) :))))
teillekki isot halit mitäs ajattelitte tehdä nythän on iso porukka kun onniin paljon vieraita käymässä lomilla :) harmi kun en nää vieraita :( halit ja terkkuja kaikille
Rakas Anna Pippuri, täällä meillä mukavaa. Aamupalaksi syötiin eilistä pizzaa, Alexander söi eilen sen poropizzan melkein kokonaan! Lähdetään kohta porukalla ulkoilemaan ja ehkä lämmitetään valoisan aikaan rantasauna. Rakkaita terveisiä ja isot halit jokaiselle!
moi äiti dee mitä kuuluu sinne tänne kuuluu hyvää <3 :)