lataus

Joulusatu. Joulukuun seitsemäs. Leipomus.

13.12.2017 03:39

Anu heräsi vinttihuoneessa. Alakerrasta kuului astioiden verkkaista kilinää. Muuten oli hiljaista. Anu hivuttautui pois lämpimän peiton sisältä, meni ikkunaan ja painoi nenänsä kiinni jäiseen akkunalasiin. Lasinpintaan jäi kostea läikkä. Anu kiepsähti pois aikuisten sängyn päältä ja kahoi lattialla lojuvista vaatteista omiaan.

Vintin rappuvälikkö oli huonosti valaistu. Häntä pelotti. Alaovi oli kiinni. Tyttö laskeutui raput alas varoen kuin peläten herättävänsä jonkun. Alaoven kahva oli kankea mutta aukesi kun tyttö väänsi sitä voimiensa takaa.

-Hyvää huomenta Anu! Nukuitko hyvin?

Kaarina-äiti huikkasi tytön tullessa sisälle tupaan.

-Nukuin....hm... leivotko sinä?

Tyttö kysyi äidiltään ja siristi silmiään nähdäkseen paremmin. Harvinaisen kirkas valo sumensi vasta heränneen tytön silmiä.

- Leivonhan minä. Taikina on tuossa ämpärissä. Tortut uunissa, luumuhilloa ja omenahilloa. Tule tänne minun kaverikseni leipomaan.

jatkuu...


Joulusatu. Joulukuun kuudes.Yömyöhä tupa

13.12.2017 03:07

Itsenäisyyspäivää kahviteltiin edellisenä iltna vielä yömyöhään. Anu ei ymmärtänyt kaikkea mistä aikuiset juttelivat mutta penkillä leivinuunin kyljessä oli papan palttoon alla mukava nukkua. Palttoossa oli aito lammasvuori ja se lämmitti suloisesti.

- Eiköhän tämä itsenäisyys ollut tässä... tällä kertaa...

Mummo sanoi ja ponkaisi ylös narisevasta tuolistaan. Sukkakudelma putosi alas lattialle hänen ryppyisestä kädestään.

- Kyllä. Joo. Mennään mummon tahtiin nukkumaan nukkumaan...

Pappa hoputti edellään kulkevaa mummoa joka potki tossuillaan karannutta villalankakerää lähemmäs kammarin oven kynnystä josta hän sai sen vaivoin nostettua sukkapuikkoa apunaan käyttäen...

- Oi voi minun selkääni.

Mummo voihkaisi ja jumittui kumaraan asentoon. Auta minua Reete...

Mummo jatkoi puuhkaisten ja yritti ojentautua oven kaarmia pitkin tuloksetta.

- Minä autan... aivan suoraselkäisiä nuorukaisiahan me... ei mitään vanhuksia köntyksiä...

Pappa puheli ja auttoi mummon ylös tolpilleen.

- olppasia kun ollaan niin tolpillaan pysytään sodassa ja rauhassa... rakkaudessa... vihassa...

Pappa jatkoi puhelemistaan samalla kun ovi sulkeutui vanhusten perässä heidän vetäytyessään kamariin yöpuulle.

Typa hiljeni. Kaarina karoi hiillosta niin kauan että viimeinenkin kipinä oli samunut. Hän työnsi leivinuunin pellit kiinni ja koitti muurin kylkeä. Vanha leivinuuni antoi kakkensa ihmisten asuintalon lämmittämiseen. Kaarina-äiti ei raaskinut herättää nukkuvaa tyttöä vaan kietaisi hänet syliinsä ja kantoi mukanaan narisevat vintinraput ylös isoon kamariin.

.Jatkuu...


Joulusatu jatkuu pian

11.12.2017 07:09

JOulusatu jatkuu pian parin päivän viiveellä mutta puuttuvien päivien kertomukset ovat tulossa… hetki!


Huovutetut Orkidealapaset

7.12.2017 07:10

Paljon Onnea 100-vuotias Suomi!

Varhain aamulla heräsin nautin aamukahvista ja ihailin sinisen eri sävyjä tummasta vaaleaan kun aamu aukeni varhaisesta harmaaseen päivään. Samalla kudoin loppuun nämä Orkidealapaset. Kukat olen kirjaillut lapasen päälle mielikuvan mukaan. Pesussa huopuessa muuttuivat akvarelliksi.


7.12.2017 07:08


Joulusatu. Joulukuun kuudes. Itsenäisyyspäivä

7.12.2017 05:28

Aamu oli juhlava. Anu laskeutui vintin kapeita rappusia unisena. Tuvan ovi narahti hänen astuessaan sisään huoneeseen. Aikuiset taukosivat kesken puheensa.

- Huomenta Anu. Sinä heräsit.

Kaarina äiti sanoi ja silitti hellästi tytön takkuisia hiuksia.

- Huomenta äiti.

Tyttö vastasi ja katsoi tuvan pöydän suuntaan. Keltaiseksi maalattu pöytä oli yllin koristeellinen. Pöydällä oli sytytetty kynttilä ja täpötäysi pullavati. Pannukahvi tuoksui herkullisen aistikkaasti ja täytti koko tuvan atmosfäärin. Mummo istui omassa huoneessaan kutomassa sukkaa. Vanha nainen katsoi tiiviisti akkunasta ulos joelle. Pappa istui tuvan penkillä leivinuuni edessä ryystämässä lautaselta kahvia. Sokeripala kilisi hänen hampaitaan vasten hänen.

- Kuumaa... per... poltin suuni.

Pappa ärähti ja puhalteli kuumaa kahvia lautasella.

Käsi vapisi ja pappaa harmitti. Kyynel kihahti papan silmäkulmaan... oliko se kuumasta kahvista vai sotamuistoista... mene ja tiedä.

- Kyllä minä muistan kuinka siellä taisteltiin... oli se kalman paikka... ilmassa haisi pelko ja kuolema... Minä tiijän kun olin siellä...

Pappa aloitti muistelmat.

Anua pelotti. Tässä vaiheessa muistelmia pappa yleensä kertoi tovin kuolemasta, pelosta, nuorten miesten toivosta ja pian kerottuaan hän muuttui itkuiseksi ja vihaiseksi. Miehestä tuli katkera. Pienen tytön oli vaikea käsittää miksi muuten hyväntuulinen pappa väliin vaipui synkkyyteen mutta aikuiset olivat lohduttaneet kertomalla hänelle että papalla oli sodan jäljiltä kranaatin sirpaleita aivoissa ja sen vuoksi pappa oli sellainen, väliin hyvin ailahteleva.

Tyttö painautui muurin kylkeen ja kurkisti pappaansa.

- Sota... se vei meiltä lähes kaiken mutta ei itsenäisyyttä... Me taistelimme ja teimme Suomesta itsenäisen...

Pappa jatkoi puhumistaan. Tuvassa muut vaikenivat ja kuuntelivat. Mummokin oli köpötellyt huopatossuissaan kamarinsa perukoilta takaisin tupaan pitäen yhä sukkakudelmaa käsissään. Hän tiesi jo mitä seuraavaksi odottaa kun pappa olisi päässyt tarinoinnissaan synkimpään vaiheeseen.

Anu sulki korvansa. Hän ei halunnut kuunnella. Ei hän ymmärtänyt kaikkia aikuisten juttuja. Tyttö havahtui äidin kysyessä:

- Anu, otatko pullamosua?

- Otan.

Kaarina-äiti kaatoi kahvia mukiin, maitoa päälle ja silppusi sekaan paksusti kotona leivottua tuoretta pullaa. Tyttö otti mukin ja pisteli mosua lusikalla. Aamupala oli taivaallisen hyvää.

Mummo oli jättänyt sukkakudelman sikseen ja veti palttoota päälleen. Samalla hän hoputti Reetti-pappaa.

- Nouse ylös ja pistä palttoo päälle. Kynttilät on valmiina. Lähdetään sytyttämään hautausmaalle isänmaan puolesta kaatuneiden kynttilät.

Mummo tiesi kuinka murheellista pappaa käsitellä. Hän oli jo pakannut kaiken tarpeellisen olkalaukkuunsa. Vanha pari kiirehti ulos ovesta. Heidän kyytinsä oli jo pihalla odottamassa.

Jatkuu...


5.12.2017 20:16

Luca-Anton 2,3kk.


5.12.2017 20:14


5.12.2017 20:12


Teidelapaset

5.12.2017 20:11

Ensimmäisen Adventin neulomushuovutus. Itselleni tein vaunulenkeille lämpimät huovutetut lapaset. Näiden lapasten nimi on Joulu Teidellä. Tulivuori Teiden huippu auringon laskiessa ja tosi korkea kivi Paholaisen peukalo. Näin Joulun alla se muuttuu Joulupukin peukaloksi, tontut vievät sinne kuusen kera kynttilöiden, ensilumi sataa ja teneriffalaiset pääsevät pulkkamäkeen. Olen nähnyt sen riemun!


5.12.2017 20:09


Joulusatu. Joulukuun viides. Otto Annan poika

5.12.2017 05:13

Sudenhetkellä kello kolme yöllä kuu kurkisti pilviverhon takaa ja loi kelmeän valon talvisen lumiseen maisemaan. Syvän sinisessä varjossa lähellä taloa katseli kaksi silmäparia talon ikkunoista hohkavaa lämmintä valoa. Pieni rääsyinen poika painautui tiukemmin harmaata ystäväänsä vasten. Sen turkki lämmitti jos haamupoika voi lämpöä tuntea... ainakin hän kuvitteli tuntevansa. Takkuturkki susi nimeltä Haave oli hänen paras ystävänsä. Molemmat olivat onnettomat jääneet välitilaan roikkumaan, eivät enää elävinä eivät kuolleina, eivät siellä mihin sielu entää. He olivat vain siinä kaksitusten.

- Voisin veisata sinulle surullisen virren... u-uu-uuu-uuuu

Susi aloitti matalan hiljaisen joikun

- Ei. Älä. Ei nyt.

Poika sanoi ystävälleen ja puristi sitä hellästi kuonosta.

Poika kietoi kätensä Haaveen ympärille ja kuiskasi sen korvaan:

- Tämä joulu on erillainen. Minä tiedän sen. Ulvotaan sitten yhdessä kun asiat selkiytyvät. Tämä on tässä tämä hetki nyt ja näin. Ehkä huomenna toisin.


Joulusatu. Joulukuun neljäs. Salaperäinen olento

4.12.2017 05:53

Edellisen päivän lettiarvoitus kutkutti mieltä kovasti. Siitä puhuttiin paljon ja lankapuhelin soi uset kertoja. Asia levisi nopeasti kuin kulovalkea ja kävi ilmi että rusetteja oli kiinnitelty ympäri pitäjää muidenkin kotieläinten korviin, harjoihin ja häntiin. Alettiin puhua tonttubuumista ja tonttujen tulemisbrändistä.

Anu leikki pihamaalla talon edessä. Siinä hänellä oli lupa olla. Piha rajautui navetan ja vanhan hevostallin kulmaan. Toisessa päässä navettaa heinälato ulottui melkein tielle asti. Yöllä oli satanut lisää lunta. Aikuiset olivat tuvassa juomassa pannukahvia.

Keskenkaiken leikkien tyttö oli varma että oli nähnyt tontun kurkistelevan talon nurkalta... Anu tiesi ettei hänellä ollut lupa lähteä pihasta mihinkään mutta uteliaisuus voitti. Aivan varmasti hän oli nähnyt pikkuruisen punalakkisen kurkistavan talon nurkalta. Tyttö jätti lumileikit sikseen ja lähti katsomaan mihin tonttu oli mennyt.

Päivä alkoi vajota länteen ja aavistuksen omainen sinervä laskeutui maisemaan kuin kevyt harsovaippa. Tytöllä oli punaiset toppahaalarit yllään ja hän leikki olevansa tonttu itsekin laskiessaan pyllymäkeä talon takaa joelle päin. Hänen ei ollut tarkoitus mennä kauas vain sen verran että saisi kunnon luisut naapurin taloa kohti. Talojen välissä oli syvänne johon molempien talojen pulkkamäet johtivat. Kuin taiottu tytön liukureitti haarottui eri suuntaan kuin hän oli aikeissa mennä ja liuku johti rinnetä alas kohti jokea jossa jään sirpaleet kolisivat yhteen eikä mustassa virrassa ollut yhtään kestävää katoaskelmaa. Anua pelotti. Kuinka hän oli näin erehtynyt laskemaan. Kyyneleet vierivät tytön poskelle ja itku tuli. Talo näkyi kaukana ylhäällä rinteen päällä. Valot loistivat kutsuvasti talon ikkunoista ja maailma tytön ympärillä huokaisi yöpuulle laskeutumista. Hetkessä talvinen ilma oli värjäytynyt kulosametin mustaksi Siellä täällä välkehti vielä sinisen rippeitä. Pimeys oli pelottava.

Jähmettyneenä kuin pieni jänis keskellä rinteen pohjaa tyttö etsi katseellaan tonttua. Varmaan hän oli erehtynyt luulemaan niin. Ehkä kyseessä olikin ollut talon haltija, ne tontut eivät papan kertoman mukaan koskaan poistu talon nurkkaa kauemmas vaan vaalivat omaa reviiriään talon sisustaa. Hetkessä Anu höristi korviaan ja kuunteli... tihenevästä pimeydestä kuului jotain... lapsen itkua...

- Huhuu! Onko siellä ketään?

Anu kuiskasi pimeään.

Tyttö seisoi yhä tihenevässä pimeydessä hievahtamatta ja kuunteli. Hetkeen ei kuulunut mitään mutta sitten se taas kuului lapsen itku. Anu siristi silmiään ja yritti nähdä äänen suuntaan kuka siellä olisi. Hän otti varovasti pari askelta jokea kohti ja hahmotti pimeydessä hahmon. Vanhan rikkoutuneen puuveneen kyljessä oli jotain...

- Onko sinulla kylmä?

Anu kysyi.

Nyyhkyttävä hahmo valpastui. Hän silminnähden pelästyi tytön nähdessään.

- Ei minulla kylmä... tai on... mutta en tunne mitään... kaikki on ihan samantekevää...

Poika jatkoi taas itkemistään.

- Mitenniin samantekevää. Sinä itket täällä pimeässä eikä sinulla on paksuja vaatteita.

Tyttö katsoi mietteliäänä poikaa ja jatkoi:

- Kuka sinä olet?

Pimeässä näki huonosti. Poika lopetti hetkeksi nyyhkyttämisen ja katsoi tyttöä. Siitä oli iäisyys kun viimeksi häneltä oli kysytty hänen olemistaan. Välittäminen lämmitti.

- Minäkö?

Poika soperisi...

- Sinä

Tyttö tähdensi.

- Minä olen Otto. Otto Annan poika.

Hämärään alkoi jo silmät tottua ja lapset tuijottivat hämmentyneinä toisiaan.

- Hei, minä olen Anu.

Samassa kuului ylärinteestä huuto:

- Anuuuuu! Anuuuu! Missä sinä oleeeet!?

Äiti oli korvinkuullen huolissaan.

- Äitiiii! Minä olen täällä!

Tyttö vastasi äidin kutsuun ja kääntyi sitten sanoakseen Otto-pojalle jotain mutta hänen hämmästyksekseen poika oli kadonnut!

Kaarin-äiti tuli rinnettä alas ja torui Anua:

- Et koskaan saa lähteä noin... minähän sanoin että saat leikkiä talon edessä. Pimeässä on vaarallista. Susi olisi voinut syödä sinut!

Äiti torui väsynyttä lasta ja kantoi veti hänet kädestä mukanaan.

Myöhemmin illalla ennen nukahtamistaan Anu kuiskasi äidille

- Minä näin siellä rinteessä Oton...

- Kenet?

Äiti kysyi ja huomasi samassa että tyttö jo nukkui.... jatkuu vielä tänään......


Joulusatu. Joulukuun kolmas

Letit Pollen harjassa

3.12.2017 08:09

-Herätys pikkutyttö. Tänään me lähdemme mummulaan ja käymme kirkonkylällä samalla.

Kaarina-äiti herätteli nukkuvaa tyttöä. Anu ei olisi halunnut herätä vaan kaivautui yhä syvemmälle peittojen sisään. Siellä oli niin lämmin ja tuoksui ihan äidiltä. Vintissä oli kylmä. Kuurankukat valtasivat ikkuna-alaa. Ihana yö kun sai nukkua äidin vieressä, tyttö ajatteli eikä tahtonut riistää lämmintä pesäkoloa. Ulkona oli vielä silkosen pimeää. Talo oli muuten hiljainen. Mummo ja pappa olivat reissussa ja isä töissä yövuorossa. Pimeää ei tarvinnut pelätä koko yönä äidin kainalossa. Iltasatukin oltiin luettu... melkein kokonaan... tai no äiti oli nukahtanut ennen tarinan puoltaväliä mutta se ei tyttöä haitannut kun sai olla äidin vieressä. Oma sänky oli pelottava pimeällä seinustalla. Poronsarvet seinällä sängyn yläpuolella kammottivat ja saivat pienen tytön pelkäämään. Silloin kun isä oli kotona ei saanut nukkua äidin vieressä ja ne yöt olivat kammottavia synkkiä ja möröntäyteisiä. Onneksi isä oli paljon töissä tai mökötti toisessa huoneessa muuten vaan.

Herättyään tyttö söi äidin laittaman aamupuuron. Äiti oli jo laittanut kaiken valmiiksi tuvan penkille odottamaan. Vaatekasassa olivat myös pässinpökkimät eli villaiset paksut sukkahousut joita tyttö inhosi yli kaiken. Ne kutittivat ja raastoivat hänen ihoaan.

- noin me laitetaan lämmintä ylle

Äiti puheli ja auttoi tytölle vielä haalarit päälle.

- Lopuksi lakki päähän. Noin.

Äiti puheli ja pisti harmaan karvalakin tytön päähän kypärämyssyn päälle.

Se karvalakki oli pukeutumisessa parasta. Mustan harmaa lakki jossa oli myös häntä.

-Olen varma että tontut käyvät jo kurkkimassa talojen ikkunoista, laita sinäkin lappunen ulos mitä toivot joululahjaksi...

- Äiti minä en osaa kirjoittaa...

- Ei se haittaa, piirrät kuvat mitä toivot, kyllä Joulupukki ymmärtää...

- Piirrän.

Tyttö oli varma että oli nähnyt jo talon kulmalla tontun jäljet.

Mummolaan oli pitkä matka. Pyörän kyydissä oli aina jännää mutta samalla kylmää. Äiti polki ja tyttö piti hänestä kiinni ja painautui tuulen suojaan äidin toppatakkia vasten. Varpaita kipristeli. Kirkonkylällä pysähdyttiin käymään Hägmannilla. Lämmiteltiin vähän aikaa ja ostettiin pullaa tuomiseksi mummolle jonka pirtissä tuoksui aina pulla.

- Terveisiä kirkonkylältä! Kaarina-Äiti huudahti ja jatkoi:

- Anun kanssa tulimme tuomaan pullaterveiset vaikka äidin tekemä pulla onkin aina maailmanparasta!

Äiti huudahti ja syleili lämpimästi omaa äitiään. Missä isä on?

- Pappa on tallissa antamassa pollelle kauroja. Hän sanoi että siellä on jotan merkillistä meneillään en tarkemmin ehtinyt kysyä mitä...

Anu havahtui kuulemastaan. Papalla oli tarkka tonttukatse ja kuulo... ehkä hän oli nähnyt jotain tonttuihin liittyvää.

Pienipappa tuli sisälle taloon. Hän kopisteli porstuassa loput lumet vaatteistaan ja tuli sisälle tupaan.

- Sieltähän se pienipappa minun sydänkäpyseni tulee

Mummo huikkasi rakkaalle miehelleen ja ojensi hänelle kahvikupin. Papan silmät tuikkivat.

-Pikkuine tyttöni Anu, kuulehan mitä kummaa tallissa tapahtui. Menin sinne antamaan kauroja Pollelle ja ihan selvästi kuulin kuinka joku tai jotkut nauroivat minulle... nii-in... nauroivat! Mitään en siellä hämärässä tallin nurkassa nähnyt mutta jotain sinne jäi. Ruokin pollen ja suin sen puhtaaksi harjalla. Samassa huomasin kummallista. Sen harjaan oli ilmestynyt letti.

Pappa kertoi ja tehosti käsillään kertomaansa.

- Letti?

Pienimummo, Kaarina-äiti ja Anu kysyivät kuorossa.

Pappa oli tyytyväinen saamastaan huomiosta

- Niinhän minä sanoin. Letti. Ei se iso ollut vaan pieni letti lähellä Pollen korvia. Kaiken lisäksi letissä oli punainen silkkinauha.

- Kuka kumma sellaista on mennyt tekemään.

Pienimummo ihmetteli.

- Taivas varjele joku kulkuri varmaan!

Kaarina huokaili.

-Tonttu?!

Anu kuiskasi ja katsoi kysyvästi aikuisia.

- Anu saattaa olla oikeassa. Pikkuihmisiä tai tonttuja. Jotain pientä kihelmöintiä siellä tallissa on ilmassa. En lyhdyn valossa tohtinut tonkia olkikasaa olisiko siellä ollut joku mutta kuulin minä sen naurun.

Pappa tokaisi ja vakavoitui.

- Eihän se haittaa jos tontut lettejä rustaavat meidän Pollelle. Nythän on Joulukuu...Täytyy tonttua lepytellä kaikista isoisän tuhmuuksista ja laittaa tontulle pullaa tallin oven pieleen.

Mummo jatkoi vekkulisilmin.

- Viedään pulla yhdessä, me Anun kanssa ollaan lähdössä kotiin. Tämä oli tällainen pikavisiitti.

Kuljimme yhdessä pihamaan poikki tallirakennukseen. Pappa aukaisi meille matalan tallin oven:

- Naiset ensin olkaa hyvät.

Mummo meni ensimmäisenä. Hänellä oli tontuille pullalautanen.

- Kas sentään! Totta se pappa puhui vaan erehtyi laskuissa, lettejä on kolme!

Mummo siunaili ja hypisteli sormissaan yhtä leteistä.

- Sievä rusetti jokaisen letin päässä. Tämä on selvästi tonttujen aikaansaannosta.

- Kolme lettiä. Kolme rusettia. Tänään on Joulukuun kolmas.


Joulusatu. Joulukuun toinen.

Vasta lypsetty Ihanan maito

2.12.2017 05:34

Yön aikana oli satanut paljon lunta. Navettapolku oli kahlattavan paksussa hangessa. Karjakeittiössä oli kylmä ennen kuin Kaarina sai tulet vesipadan pesään. Anulla oli paksusti vaatetta. Punaiset toppahaalarit, talvikengät. Myssy roikkui silmillä. Räkä valui nenästä ja tyttö pyyhkäisi sen lapasella poskelle.

- Nenäkö sinulla vuotaa...

Kaarina-äiti tursautti lapsen nenän paperiin ja jatkoi puuhastelua. Navettaradiosta soi Liljankukka lumivalkoinen. Tyttöä paleli. Hän pöyhi itseään parempaan asentoon ja nukahti istualleen. Unessa oli kesä ja kukkasia... voikukkia paljon.

-Nukutko sinä?

Äidin ääni ja kosketus saivat lapsen havahtumaan unesta. Olisi lypsyn vuoro.

Äiti lypsi lehmiä sillä välin kun tyttö kujeili vasikoiden kanssa.

- Älä syötä niille vasikoille lapasia! Kuulitko! Sinun pitää istua siinä olkikasassa nätisti. Äiti on kohta valmis.

- Joo.

Lapsi sanoi ja oli aivan varma niin kuin nupopää vasikkakin että keltaiset lapaset olivat jäänne kesästä kuin voikukista tehdyt.

Kaarina painoi otsansa friisiläislehmän kylkeen ja tipotteli käsin viimeisiä maitoja ämpäriin.

-Eikö vaan Ihana? Eikö sinustakin tuo lapsi ole hassu?

Kaarina kysyi vanhalta lehmältä. Sitten hän suhautti muutamat maitovedot erikseen mukiin ja ojensi sen vasikan kanssa telmuavalle tytölle.

- Ole hyvä. Vastalypsettyä lämmintä maitoa ihanalta. Tällä jaksaa päivän valjettua pulkkamäkeen.


Joulusatu. Joulukuun ensimmäinen.

Luminen pihamaa

2.12.2017 05:12

Ulkona satoi lunta. Isot hiutaleet vaappuivat hiljokseen alas kylmän kelmeältä taivaalta. Hiutaleet olivat kuin höyheniä, valkoisen utuisia palleroita tai keveitä keijuja jotka tanssahdellen välillä toisiaan hipaisten pujoittautuivat alas taivaan pilvistä. Pihamaa peittyi lumesta. Pieni tyttö panoi nenäsä kiinni kylmään tuvan akkunaan ja yritti nähdä paremmin pihamaalle.

-Anu, tule pois sieltä akkunasta! Johan sinä nenäsi palellutat!

Kaarina äiti hoputti ja vaivasi samalla herkullista joululta tuoksuvaa pullataikinaa. Hän katsoi taikinaisia käsiään sitten tyttöä ja jatkoi:

- Tule tänne minun luokseni niin saat maistaa pullataikinaa ja rusinaa. Tontut liikkuvat vasta illalla kun pimeä laskeutuu.

Tyttö ei ollut kuulevinaan vaan painoi nenänsä entistä tiukemmin kiinni jäiseen ikkunalasiin. Kuurankukat piirtyivät akkunan lalareunaan. Tyttö katseli pihamaalle vielä hetken. Sitten mahan nälkäinen murina sai pienen tytön mielen havahtumaan. Vasta Joulukuun ensimmäinen... rusinat ja pullataikina! Tyttö kääntyi äitiään kohti puisella tuvanpenkillä. Laskeutui alas varovasti ja sukkahousut makkaralla kulki tuvan poikki äidin syliin.

Ehkä huomenna...


Kuvaterveiset

Marraskuun viimeinen päivä 2017

30.11.2017 12:12

Kirjoitan kunhan ehdin… niin ja piirrän… mutta kutonut olen vauva-arjen ohessa.

1.12.2017 Hyvää Joulukuun ensimmäistä rakkaat lukijat! Aamuyöllä kun vauvakansalaisen kanssa köllöteltiin kahdestaan hereillä, ihasteltiin punahehkuisia jouluvaloja ikkunassa ja meidän pinkkiä höyhenpalloa makuuhuoneen katossa, siinä erehdyin laskemaan monesko joulukuu ja joulu tämä minulle on mukaanlaskien myös se joulu kun olen ollut itse vauva . Minulle tuli ikävä äitiä ja mummoa ja tätiä, rakkaita ihmisiäni jotka olivat puuhakkaita jouluihmisiä. Jokainen Joulu oli yllätyksiä ja herkkuja täynnä. Varhaisimpia joulumuistojani on joulukoristeet pakkasen huurtamassa vintin ikkunassa. Saatoin olla silloin itse tosi pieni, ehkä olin minäkin vaunuissa nukkuva vauva vielä. Muistan minä senkin että olin jossain missä oli punainen hehku yläpuolella. Minulla oli hienot punaiset nahkaiset vaunut. Niissä vaunuissa nukkuivat myöhemmin myös jo aikuiseksi kasvaneet lapseni.

Luca-Anton on nyt reilun 2,5kk ikäinen. Mahakipruja on vielä ja itkua piisaa. Välillä en tiedä väsymykseltä onko päivä vai yö. Viime viikonloppuna käytiin draamamatkalla Jyväskylässä. Roni oli hoitopaikassa, Sara jäi varamummon kans kotiin ja me vietettiin samalla laatuaikaa oltiin kahdestaan aikuisten kesken mukana tietenkin yksi vauvakansalainen. Hän on pomo. Kotona pomo valtaa parisängyn kokonaan. Hän nukkuu x-asennossa keskellä sänkyä mammatteluiden ja itkuhuutojen välissä ja minä äiti-ihminen nukun käppyrässä sängyn jalkopäässä tai mihin rakoon satun mahtumaan. Isä-ihminen nukkuu edelleen reteesti asuinhuoneeksi sisustetussa autotallissa Raku-koiran kanssa. Hotellissa sama pomo miehen valtius jatkui. Sänkyjä oli kaikkiaan neljä. Vedimme ne kaikki yhteen yhdeksi isoksi sängyksi. Jotenkin ihmeellisellä tavalla Luca onnistui valtaamaan ne kaikki. Lisäksi draamailu oli niin uuvuttavaa että romantiikka oli siinä kun uni yllätti vanhemmista molemmat. Kaksi päivää dramaturgiaa ja unta. Hyvä kertymä. Opiskelussa tuli paljon kaikkea ja olo oli yhtä aikaa takki täynnä ja takki auki. Ensi vuoden puolella jatkuu ja saan vihdoin loppuun draamakasvatuksen aineopinnot.

Vietimme minilomaa Laajavuoressa Jyväskylässä kahden yön mittaisen loman. Nukkuminen oli ihanaa mutta jotain vikaa niissä patjoissa oli nimittäin tulimme takaisin selkävaivaisina.

Aamun sininen hetki on paras hetki. Se hetki kun tummuus väistyy ja tulee vähän kobolttiin vivahtava syvä sininen tilalle. Sinen hetki kestää hetken ennen kuin harmaa päivän valo koittaa. Vaikka aurinko paistaisi niin silti kaamosajan päivässä on aina jotain harmautta seassa.

Lapset lähtivät kouluun. Nautin hetken viipyvästä aamusta ja nukkuvan vauvan tuhinasta. Ihanaa olla äiti.


30.11.2017 12:10


30.11.2017 12:08


30.11.2017 12:08


30.11.2017 12:07


30.11.2017 12:06


30.11.2017 12:06


30.11.2017 12:04


30.11.2017 12:03


30.11.2017 12:01


30.11.2017 12:00


30.11.2017 11:59


30.11.2017 11:58


30.11.2017 11:57


30.11.2017 11:57


30.11.2017 11:56


30.11.2017 11:55


30.11.2017 11:54


30.11.2017 11:53


30.11.2017 11:52


30.11.2017 11:51


30.11.2017 11:50


30.11.2017 11:49


30.11.2017 11:49


30.11.2017 11:48


30.11.2017 11:47


30.11.2017 11:46


30.11.2017 11:45


30.11.2017 11:44


30.11.2017 11:43


30.11.2017 11:41


30.11.2017 11:40


30.11.2017 11:39


30.11.2017 11:37


Joulua odotellessa sukkia kutoessa

19.11.2017 08:20

Jouluun ei ole pitkästi aikaa. Kyllä se sieltä tulee kun vain maltamme vielä vähän aikaa. Viimein saatiin lunta ja toivon että valkeus jää. Pimeä sysimusta aina näin talven alkaessa on ankara vastus. Mokoma pimeys nielee kaiken valon jakailkialla on sysimustaa ja pohjattoman pimeää. Lunta saatiin mutta ei pakkasta. Pari astetta olisi hyvä.

Pieni poikamme kasvaa kovasti.Aamulla hänen herätessä ja venytellessä näkee kuinka hurjan paljon hänessä on vauvavoimaa. Pituutta on tullut lisää, nyt hän on 56cm ja painoa 5200g.

Hörppään aamukahvit ja tiedän että kohta Luca tarvitsee minua. Ihanaa olla äiti.


Luca-Anton Matias

18.11.2017 08:19

Pienimies on syyllinen tai paremminkin kokonaisvaltainen ajansieppaaja etten ole kerennyt kirjoittamaan yhtään mitään. Äsken kirjoitin puhelimella pitkän tekstin ja hops pum! Kaikki sanat katosivat kun aloin lataamaan sanat blogiini. Pikku hetki... illalla laitan tekstiä macillä. Puhelimesta usein päivitykset katoaa. Iltaan kuulemiin!


2.11.2017 21:38


2.11.2017 21:37


25.10.2017 07:51


25.10.2017 07:51


25.10.2017 07:50

1,2 kk ikäinen pikkupoika


25.10.2017 07:48


25.10.2017 07:46


24.10.2017 06:11


21.10.2017 12:54


21.10.2017 12:53


Yösyöttö meilläkin

17.10.2017 22:26

Hyvää yötä lukijat, ystävät. Tänään oli kuvattu Suomessakin punaista aurinkoa. Minä en sitä Nivalan taivaalla huomannut. Tiedän että hiekkamyrskyt maailman laidoilla värjäävät auringon matkatessaan myrskytuulien mukana kaukaisiin kolkkiin. Samasta syystä Lontoossa oli nähty oranssin keltainen taivas ja maailma. Muistelen että alkuvuosien blogikansioissani on valokuvia huvilamökiltä ja niissä koko maailman on oranssin värinen. Oli huojentavaa kuulla ettei vika ollutkaan kuvaajan silmässä tai kamerassa vaan illuusio oranssista väristä on ihan todellinen.

Vauvapoika on vielä ihan pieni vaikka hän täyttikin viikko sitten yhden kuukauden ja nyt ollaan jo 1,1kk vanhoja. Painoa hänelle oli kuukauden ikään tullut kilo lisää. Ulkoiltu ollaan aina kun sää sallii ja omat voimani riittävät. Pikkuhiljaa kolmen kilometrin kävely alkaa sujua vaikka vieläkin tuntuu siltä kuin liitosnivelet lantiossa olisivat irti ja selkä rutisee. Paino on lähtenyt putoamaan. Maitoa tulee suihkuamalla joten vauvapojalla on koko ajan riittävästi hyvää ruokaa. Hänelle ostettu vauvanpesä on koko ajan käytössä. Vauvanpsä on nukkumakolo jossa on patja alla ja pehmustetut noin kymmenen sentin korkuiset reunat ympärillä ovaalin muodossa. Vauvapesä on hyvä turvalaite kun hän nukkuu koko yön vieressä. Mahan kipristelyitä on ollut ja niitä ollaan itketty. Taulut käytiin viime viikonloppuna hakemassa Käpylän kirjastosta Helsingistä, yksi yö vietettiin samaisessa hotellissa kuin viimeksikin, vauvapoika oli tosin silloin vielä mahassa, sielläkin valvoin ja kanniskelin pikkuista kolmeen asti yöllä ja sen jälkeen hän nukkui.

Väsyttää. Tällä hetkellä vauva nukkuu hyvin ja rauhallisesti. Kömmin hänen viereensä nukkumaan. Muutaman piirroksen laitan näytille, ovat intohimoni, groque-piirroksia, paperi A3 ja aikaa annan itselleni piirtämiseen per kuva 1 - 3 minuuttia. Kokeilkaa, se on hauskaa, voitte esimerkiksi aloittaa piirtämisen ja laskea sekunnit ääneen. Sitten lopetus kun aika on täysi. Groque-luonnokset ovat hyviä akvarellimaalauksia varten. Molemmissa yhtä nopea tekniikka. Tussi on armoton opettaja, sitä ei voi pyyhkiä, samoin akvarelliväri kun maalataan märkää märälle tekniikalla.


17.10.2017 22:08


17.10.2017 22:07


17.10.2017 22:06


17.10.2017 22:06


17.10.2017 22:05


17.10.2017 22:04


17.10.2017 22:03


17.10.2017 16:57


17.10.2017 16:56


17.10.2017 16:55


17.10.2017 16:23


Viivan paikka

11.10.2017 07:32

Yösyöttöjen välissä voi piirtää sarjakuvaa tai lukea draamakirjallisuutta. Voi kutoa villasukkaa ystävän vauvalle tai katsoa netflixiltä elokuvia. Valvottuun yöhön mahtuu paljon kaikenlaista. Tässä yhden yön tulos… voi olla että väsyneen mutta onnellisen äidin ajatus jossain kohtaa väsähtää tai karkaa...


11.10.2017 07:28


11.10.2017 07:27


11.10.2017 07:27


11.10.2017 07:26


11.10.2017 07:25


11.10.2017 07:25


11.10.2017 07:24


11.10.2017 07:23


11.10.2017 07:22


11.10.2017 07:21


11.10.2017 07:21


11.10.2017 07:20


11.10.2017 07:19


11.10.2017 07:18


11.10.2017 07:15


11.10.2017 07:14


11.10.2017 07:14


11.10.2017 07:13


11.10.2017 07:12


11.10.2017 07:11


10.10.2017 17:21

Akvarelli Sisarukset syntyi tänään kaiken kiireen keskellä. Tarinaa tulee kunhan ehdin kerkeän!


10.10.2017 11:56


Vauvan kanssa on mukavaa

6.10.2017 09:33


6.10.2017 09:31


6.10.2017 09:29


6.10.2017 09:26


6.10.2017 09:25


6.10.2017 09:23


6.10.2017 09:22


6.10.2017 09:21


6.10.2017 09:20


6.10.2017 09:18


6.10.2017 09:17


6.10.2017 09:15


6.10.2017 09:12


6.10.2017 09:11


6.10.2017 09:11


6.10.2017 09:10


Löydön paikka

Odotusaikana en piirtänyt kun pelkäsin että vauva saa tietokoneesta säteilyä

1.10.2017 23:17


1.10.2017 23:15


1.10.2017 23:14


1.10.2017 23:13


1.10.2017 23:12


1.10.2017 23:12


1.10.2017 23:11


1.10.2017 23:10


1.10.2017 23:09


1.10.2017 23:07


Tällä blogisivulla on käyty
107205 kertaa!

 

 

Lempilanka Galleria:

randomimage

Digi Darling's Gallery:

randomimage

AJATUS KARKAA

-interaktiivinen runomultimedia
Medianomi AMK opinnäytetyöni

 

Stella Polaris

Song for all Broken Hearted People Recorded by DD on Oct 9th 2013

Holy Seremony

Recorded by DD and LaMer in Early Morning Session on April 2004

Matkustajana Elämän Ikuisessa Virrassa

DD:n 2007 äänittämiä lauluesityksiä Rae-kuoro: Marlon, Sara ja hevostytöt

Vieläkö on villihevosia

DD:n 2005 äänittämä tallisessio
Sara, DD ja Laulu-Ukki

Hetken tie on kevyt

Aamutähti otsalla astellen yön laitoja DD ja LaMer Helmikuu 2016

 

ARKISTO:

• Elo-syyskuu 2017

• Heinäkuu 2017

• Touko-kesäkuu 2017

• Helmi-huhtikuu 2017

• Tammikuu 2017

• Joulukuu 2016

• Marraskuu 2016

• Lokakuu 2016

• Syyskuu 2016

• Elokuu 2016

• Heinäkuu 2016

• Kesäkuu 2016

• Toukokuu 2016

• Huhtikuu 2016

• Maaliskuu 2016

• Helmikuu 2016

• Joulu-Tammikuu 2016

• Loka-Marraskuu 2015

• Syyskuu 2015

• Elokuu 2015

• Heinäkuu 2015

• Kesäkuu 2015

• Toukokuu 2015

• Huhtikuu 2015

• Maaliskuu 2015

• Helmikuu 2015

• Tammikuu 2015

• Joulukuu 2014

• Marraskuu 2014

• Lokakuu 2014

• Syyskuu 2014

• Elokuu 2014

• Heinäkuu 2014

• Kesäkuu 2014

• Toukokuu 2014

• Huhtikuu 2014

• Maaliskuu 2014

• Helmikuu 2014

• Tammikuu 2014

• Joulukuu 2013

• Marraskuu 2013

• Lokakuu 2013

• Syyskuu 2013

• Elokuu 2013

• Heinäkuu 2013

• Kesäkuu 2013

• Toukokuu 2013

• Huhtikuu 2013

• Maaliskuu 2013

• Helmikuu 2013

• Tammikuu 2013

• Joulukuu 2012

• Kesä-Marraskuu 2012

 

KOMMENTOI BLOGIA:

Heppatyttö kirjoitti 13.09.2017 18:31:

Paljon Onnea koko perheelle

Heppatyttö kirjoitti 10.08.2017 20:19:

Onnea synnytykseen ja Ronille terveisiä!

Koodimies kirjoitti 26.06.2017 13:00:

Häirintää tai ala-arvoista kommentointia ei ole esiintynyt! Lämpenevää kesää!

DD kirjoitti 21.06.2017 17:02:

Iloa valoa ja rakkautta ihanaa Juhannusta 2017 jokaiselle!

Koodimies kirjoitti 21.06.2017 14:25:

Seesteisiä kesäpäiviä DD:lle!

Koodimies kirjoitti 21.06.2017 14:17:

Toivotaan sisältöön kohdistuvaa kommentointia. Häiriköintikommentit poistetaan. Iloista keskikesän juhlaa ja hyvää mieltä kaikille.

Koodimies kirjoitti 21.06.2017 13:55:

Kommentointi avattu!