lataus

Kuvamuistot kertomus kesästä

19.08.2014 20:40

Kuvamuistot kertaavat kesää, pysykää ystävät kuulolla sillä uusi kertomus alkaa tuossa tuokiossa.

Smack! With love Darling


13.08.2014 10:59


13.08.2014 10:57


13.08.2014 10:56


13.08.2014 10:54


13.08.2014 10:52


13.08.2014 10:50


13.08.2014 10:47


13.08.2014 10:46


13.08.2014 10:44


13.08.2014 10:43


13.08.2014 10:42


13.08.2014 10:25


13.08.2014 10:23


13.08.2014 10:21


13.08.2014 10:19


13.08.2014 10:18


13.08.2014 10:13


13.08.2014 10:12


13.08.2014 10:11


13.08.2014 10:09


13.08.2014 09:57


Tuska

- tasan yhdeksän vuotta siitä

kun rakas äitini kuoli

Suruaika on ollut pitkä ja hauras...

on aika heittää hyvästit.

31.07.2014 23:05


Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 24

31.07.2014 22:56

- Korppi! Minä olen hauras! Sinä pelästytät minut!

- Hiljaa ihminen! Me emme enää tiedä mitä on tulossa.

Korppi raakaisee varoittavalla tummanpuhuvalla äänellä.

- Miten niin emme tiedä? Mitä sinä tarkoitat? Kaikki sumenee... ukkospyörre imee meidät!

Mieletön myräkkä takoo meitä. Sumea ääni kirskuu korvissa. On kuin siirtolohkareet irtoaisivat elämän linnan tornista ja raahautuisivat erilleen.

- Korppi! Korppi! Missä sinä olet! Älä jätä minua!

- Darling! Darling! Ojenna kätesi!

Näen häivähdyksen korpin mustasta liikkumattomasta hahmosta ja erotan sen ojentuneen siiven. Pitkien sulkien kärjet venyvät ja kurkottavat ojentuneita sormiani kohti. Hipaisen silkin pehmeää siipisulkaa kuin aavistusta...

- Rakas... Rakas Tuska! Älä jätä minua!

Korppi katsoo minua silmiin... sitten se kääntää päänsä puolittain poispäin minusta. Sen silmät sulkeutuvat ja näen kuinka kristallin kirkas kyynelhelmi vierähtää sen silmäkulmasta valuen alas päin sen mustan kiiltävää höyhenposkea.

- Darling rakas! Ojenna kätesi... tartu siipeeni! Meidän matka oli tässä. Alussa oli pimeys. Lopussa on pimeys... pimeys on kaikki...

Sitten korppi räpäyttää silmiään nopeasti ja näen kuinka kyyneleet valuvat solkenaan sen mustille poskille.

- Odota!

Huudahdan ja ojennan käteni kohti korppia ja tartun sen ojentamaan siipeen! Sillä hetkellä kun kosketus on yhteinen tavoittaa meidän sielumme ja energiamme kohtaavat – tunnen kuinka minä katoan... värini sammuvat... imeydyn pimeään... mustaan... minä ja minun tuskani... Jäljelle jää vain musta.


Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 23

31.07.2014 22:35

Tuska herää vihdoin. Se venyttelee mustaa voimakasta olemustaan ja taivuttaa siipensä takaviistoon uljaasti kaarelle. Olen uinunut sen nukkuessa, nähnyt pilvipoutaa ja hellesäätä ja unelmoinut kaikenlaisesta ihanasta mitä elämällä on minulle tarjota. Sitten sujautin nukkuvan korpin ison neuletakkini kainaloon ja kannoin sen kultakehrän villalangan sisässä ylärinteeseen pääkallopaikalle isolle esteettömälle jättitrampoliinille. Vihdoin Tuska on herännyt. Odottavan aika oli pitkä ja työläs.

- Haluaisin kantaa sylissäni hetken verran aikaa sylissäni päättymätöntä oranssia aikaa... se on kuin määränpään täyttymys.

Huokaan korpille ja mallaan käsissäni kuinka aikaa kantaisin taipuisissa sormissani varoen taittamasta sen herkkää niskaa.

- Aika erikoinen käsite. Se hiostaa ihmistä unohtamaan oman erikoisen päättymättömyytensä. Me lopumme lopulta kaikki. Meistä jokainen.

Korppi huokaa kaunokielisiä korulauseita jotka ovat kuin taikaa.

- Makaan tässä trampoliinilla ja tahdon unohtaa sen että minä päätyn joskus. Minuus särkyy. Se pirstaloituu. Jos minun ei sallita elää sellaisena kuin olen säryn kuin lasipeili. Minua ei voi katsoa. Se tietää huonoa onnea.

Vastaan korpille makoillen pitkälläni trampoliinin karhealla pinnalla. Tunnen kuinka leppeä kesätuuli käärii minut paksuun ilmamassaan.

- Ihmiset jähmettyvät luulemaan että me kaikki olemme samasta muotista tehdyt vaikka se ei pidä paikkaansa.

Makaan jättisuurella trampoliinilla kuin elämän kartalla mustan korpin kanssa ja katselemme taivaalla hilautuvia ukkospilviä.

- Katso nyt noitakin, jokainen erilainen ja yhtä enteilevä kuin ihmisluonne. Varikset ja harakat minä noista mutta mustimmat kuin kauniin puhuvat korpit tai alamaiset naakat...

- Korppi ystäväni, miksi kytket ne lintuihin, antaa pilvien puhua... katso tuollakin vilvenlailla kuin susilauma ulvoen vaeltaa- tumman puhuvia mutta mykkiä... no nyt kuuletko korppi kuinka ne murisee... kohta tulee ukkonen.

- Tiimalasi ja tajunnan virta, ukkonen ja kesäpouta yhtä vaihtelevaa ja sangen ennalta arvaamatonta.

- Kuuletko korppi taas ukkosen jylinä, vartoo että saa kastella maata ja pian räiskyy ja salamoi taivaan täydeltä teräviä hampaitaan vilauttelevia taivaan susia, salamoita!

Kuuntelemme siinä vielä hetken aikaa taivaan murinoita ja katselemme selällään maaten pilvien akvarellin puhdasta värileikkiä. Ukkospilvet kumpuavat ylitse kuin hyökyaaltoinen meri ja välillä niiden harjanteet muistuttavat susilauman terävälinjaisia ääripiirtoja.

- Nyt korppi tuli ensimmäinen pisara!

- Kuin kide, rae... lisää! Kohta me kastumme! Kohta sataa kaatamalla. Muistot haalistuvat me emme. Meidät on piirretty aikakirjoihin jonka nimi on elämä.


Sukkia ja raskaita päätöksiä

30.07.2014 09:39

Toivottavasti värit auttavat minua eteenpäin raskaiden päätösten yli. Kun voisinkin olla yhtä huoleton kuin alakuvan kaveri, löhöillä vaan paistatella päivää ja sanoa - en mä oo mitään tehnyt.

Rakkautta ja hellyyttä jokaiselle!


30.07.2014 09:33


30.07.2014 09:32


Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 22

29.07.2014 11:19

Korppi ja minä olemme hetken hiljaa:

- Tuska ystäväni, pelko aiheuttaa paniikinomaisia sydämentykytyksiä. Pelko on petollinen... se kahlitsee...

- Pelko ja rakkaus ovat samankaltaisia. Yhtäläisyyksiä löytyy, sydämentykytykset ja kahleet. Pimeys on kuin vellova pullataikina se tulee joka puolelta myös ikkunoista ja ovista. Minä litistyn.

Tuska ei sano mitään. Se vain on.

- Minulla on tukala olo. Haluan nukkua...

- Haikeaa.

- Hau...kotus... haikeaa... mikä Tuska on haikeaa...

- Se että sinä nukut ja minä istun tässä koprpin lyhyen minuutin ja lennän sitten tieheni unesi hetkeksi.

- Korppi, Tuska... olen uupunut... minun on pakko levätä...

Korppi katseli hetken aikaa nukkuvaa naista. Se levitti sitten siipensä ja nousi korkeuksiin. Korppi tiesi että hetki voisi olla melkoisen pitkä.

Vedin peiton korvilleni ja kuulin unen harson läpi omat sanani korpille. En enää erottanut jokaista tavua, yritin kuulla selvemmin mutta minua väsytti. Ajatelkoot muut mitä tahansa, tämä on minun matka. Epäilyksiä ja siipirikkoa toivoa . Kaikesta väsymyksestä huolimatta olin jo ylittänyt itseni. Nukahdin ja heijastin omaa kertautunutta elämääni unikuvissa. Ne olivat kuin katkenneita kudelmia eri puolilta elämäni saavutuksia.

Nukuttuani kaksi sadepäivää ja herätessäni kolmantena hellepäivänä korppi oli taas istumassa kärsivällisenä vieressäni. Se käänteli pikumustaa päätään ja tähyili kiivaan näköisenä silmiäni. Korpilla oli lyhyt pinna ja linnun iäksi pitkä elämä.

- Darling, johan olet tolkuissasi. Nukuit kaikkiaan seitsemän päivää ja yötä. Miksi niin pitkään?

- Kävin todellisuudessa ryhdistäytymässä ja kuuntelemassa saarnat.

- Tod... paikka... laitapuoli mielikuvitukselle. Siellä kaikki on selittämättömän kuivaa ja mielikuvituksetonta.

- Huomasin.

- Miksi sitten menit sinne?

- Halusin kuulla muiden mielipiteen minusta.

Korpin katseessa oli epäuskoa:

- Kannattiko?

- Ei.

- Miksi?

- Olen liian yksitotinen heidän elämässään, en oikeasti ole sellainen....

- Yllätys! Eikö ihmisten mielikuva vastannut todellisuutta?!

- Ei minun totuuttani. En halua pukea ylleni telttakangasta ja piiloutua olevien katseilta. En kaipaa suvaitsematonta mielikuvitusta. Minulle riittää että saan olla sellainen kuin olen hersyvä ja hauska, värikäs. Minulla on mennyt koko elämä siihen että vähitellen tiedän kuka olen ja miltä näytän. Pukeudun tunneskaalaan. Nyt kun kuulin millaisena muut näkevät minut olen hukassa – eksynyt – unohtunut lihava väriläiskä valkoisella kankaalla. En voi olla sellainen – näkymätön näkyvässä.

Korppi naksauttaa niskojaan vähän kyllästyneen näköisenä. Sen silmissä on helmeilevä tieto. Sitten se sanoo:

- Tiedon hankkiminen arjesta ei kannattanut...?

- Ei. Kuulin vaan kaiken sen jota en halunnut kuulla. Virheitä ja sitärataa. Jos mietin niitä niin kyllästyn itsekin itseeni.

- Vaellus on vielä pahasti kesken. Matka jatkuu kun unohdat kritiikin ja olet valmis valitsemaan uudestaan seuraavan puuttuvan tavun ja runon. Herätä minut sitten kun olet valmis.

- Tuska, mitä sinä nyt?

Kysyin hämilläni linnulta. Korppi iski minulle silmää. Sitten se kallisti päänsä siipisulkia vasten ja alkoi nukkumaan koko sydämensä väsymyksestä. Minulla olisi hetki aikaa miettiä mikä olisi seuraava mahdollisuus, jokin tärkeä pointti. En ole varma siitä salliiko Tuska minulle mahdollisuuksia tai vaihtoehtoja mutta pysähdyn miettimään matkaani tuskan juurille. Maailma olisi paljon parempi paikka elää jos ei arvostelua olisi. Arvostelu lisää ahdistusta, rikkoo ihmissuhteita ja lisää myötähäpeää. Joe ei arvostelua olisi myös ylpeys ja viha vähenisivät huomattavasti. Miten voi rakentaa suojamuurin arvostelua vastaan. Miten voi varmistaa ettei aina tule joku uusi ja parempi eläjä jolla on elämän rikkautta niin paljon että hänellä on varaa arvosteluun piittaamatta sen seurauksista. Arvostelu on matka joka ei pääty koskaan mutta minä haluaisin kulkea hyväksynnän kultaista keskitietä.


Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 21

26.07.2014 13:20

Yritän takertua johonkin mutta en voi! En saa kiinni mistään! Selkeät sanat ja lauseet sekoittuvat puuroksi ja nousevat korkeuksiin kuin spiraalitornaado. Sitten ne hajaantuvat helisten mustaakin mustemman tuulen matkaan ja minä olen irrallaan jokaisesta sanasta. Suljen silmäni ja toivon:

- Palauta takaisin! Päästä minut takaisin! Minä valitsin jo!

Esirippu nousee... olen takaisin valvetietoisuudessa. Astun estradille jokseenkin hölmistyneenä...

tap tap tap...

Jostain kuluu onttotaputus. Seison keskellä estradia ja kohdevalo osuu suoraan minuun. Kokeilen onneani...syydän suustani mauttomia latteuksia:

- En ymmärrä sitä miksi elämän pitää olla yhtä pisteliäs kuin rukin värttinän neula...

Hiljaisuus... synkkä paljon puhuva hiljaisuus vastaa minulle... Takaisin paluu tuntuu niin uuvuttavalta että haukon henkeä kuin kala kuivalla maalla ja minusta tuntuu kuin olemukseni olisi vanhentunut miljoonan valovuoden verran. Minulla on tyhjä ja viluinen olo. Tuskanhiki puistattaa. Kohotan leukani ylös, levitän käteni ja puuskahdan:

- Tämä on turhauttavaa!

- Mikä niin ystäväni...?

- Sinä. Tuska.

- Minä mitään ole tehnyt. Olen sinulle opas. Itse sinä tuskasi aiheutat.

- Nin koska minä osaan kuunnella, imen kaikki ihmisten sanat jotka he minulle syytävät tai jättävät kokonaan sanomatta. Minä eläisin onnellisen tietämättömänä jos et sinä pakoittaisi minua tähän, penkomaan tiedon taustoja ja piilotettuja peilikuvia.

- Darling, näen että olet poissa tolaltasi!

- Kerro minulle onko elämässä mitään pysyvää...

- Ei. Elämä on jatkuva muutos ja massiivinen dynaaminen liike. Muutos on pakollinen ajan kulun kanssa. Parempi todellisuus on myönteinen muutos. Vanha täytyy unohtaa ja pyyhkiä mielen mustaan aukkoon.

-kaikki....?

- Ei tietenkään kaikki. Vain ne osat joita et tarvitse. Voit unohtaa ne. Tuska ei ole kärsimyksen toveri.

- Missä menee tuskan ja kärsimyksen raja?

- Siinä että uskallat olla se toiveikas narri joka odottaa ja uskoo aina parempaan. Lähteminen eteenpäin on liike – tuska ajaa rakkauteen.

- Korppi. Olen aivan sanaton. En voi käsittää mitä sinä höpiset. Minusta tuntuu siltä että edessäni on musta ammottava tyhjyys ja minä putoan sinne.

- Voi Darling pieni. Sinulla on vielä paljon opittavaa ja pelättävää ennen kuin saavutat onnellisen tietämättömyyden.

- Tieto lisää tuskaa muta en minä halua olla tietämätön. En minä halua pelätä. Miksi haluaisin? Pelko on petollinen ajatus.

Jatkuu huomenna...


26.07.2014 00:03

Seuraavaksi ponille jotain värikästä... vaikka korvan lämmittimet tai sateenkaarisuitset...


25.07.2014 23:55


Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 20

24.07.2014 11:41

- Olen tai siis nukuinko minä...

venyttelen ja kysyn tuntemattomalta ääneltä.

- Kyllä.

Ääni vastaa minulle.

- Tuska... oletko se sinä... oletko vilustunut... äänesi on jotenkin matalampi?

- Ei, Tuska on kadonnut vähäksi aikaa. Olet olotilassa vieraanani, saanko esitellä olen... nimeni on...

Hiljaisuus... ääni tukkeutuu äänen kurkkuun juuri sillä hetkellä kun olento sanoo nimensä. Minä kuuroudun, kuuntelen vain kuinka veri pakkaa päähäni ja kohisee korvissa sydämen lyöntien säestämänä.

- En kuullut mitään, kerro uudestaan. Kuka sinä olet?

- Minä olen...

Uudestaan toistuu sama sensuroiva hiljaisuus.

Aikansa kakisteltuaan ja pyristeltyään hiljaisuutta vastaan ääni kuitenkin vetää pidemmän korren!

- Nimeni on Olento! Minussa on kaikki ja toisinaan en ole mitään. Olen sisältä tyhjä tai sitten väriloisto. Asun sateenkaaren väreissä ja käperryn pimeään lepäämään. Valossa taitan auringonsäteet sateenkaareksi ja lähestyn sinua. Joskus leikin ja kurkotan käpäläni avaimenreiästä jolloin seinällesi heijastuu pieni sateenkaaripallo. Kehräykseni rikkoo ajan ja siivilöityy kattoon soljuviksi sateenkaarikruunuiksi tanssimaan hämärän huoneen yllä. Voisin olla enemmän ja en mitään – olen ihmeellinen olento.

Vähitellen silmäni tottuvat valoon ja hahmotan olennon kokonaisuudessaan. Tuijotan sitä pienen sekunnin ja totean:

- Sinä olet kissa.

Olennon silmät supistuvat sirrilleen ja se tuijottaa minua närkästyneen paheksuvasti. Sitten se sähähtää:

- Kissa! Ee-en ole kissa! Hävytön ajatus! Voin ehkä olla aavistuksen sitä mutta vastaan asioista tukevasti tassuillani enkä kissan käpälissä.. . Olen enemmän olento kuin kymmenen kissaa. Kissat ovat rahvaita.

Minua huvittaa... mielestäni olento on ilmiselvästi kissa, olento, miten vain mutta kissat ovat juuri noin näsäviisaita.

- Kissa – olento – mikä sitten oletkin, miksi minä olen täällä?

- Tullaksesi tyhjyyden tilaan ja löytääksesi toivon.

- Toivon... jonkin miehen...?

- Ei vaan toivon... toivonjyvän.

Kissa sanoo napakasti. Sillä on selvästi lyhyt pinna.

- Taas lisää arvoituksia. Ensin yksi tuskastuttava korppi jakoi elämänohjeita ja sen jälkeen pikimusta kissa – olio. Mitä sinä minusta haluat?

Kysyn olotilassa oliolta.

- Sinun täytyy valita.

Olio vastaa kysymykseeni.

- Valita! Mistä? En kuuna yönä osaa valita kissankarvan vertaakaan oikein tässä pimeydessä. Ensin kaikki mustaa liikkumatonta paikallaan pysyvää ja sitten tämä – päädyn korpin luota kissan tykö... tai ainakin minusta sinä olet kissa.

Olento venyttelee kyllästyneen näköisenä mutta terästäytyy sitten:

- Kirjoita valkoiselle paperille listaan ne asiat joita et halua, toiseen ne joita ilman et voisi elää vaikka et halua ja kolmanteen tärkeimmät asiat joiden täytyy olla välttämättä olemassa. Sitten mielesi on kristallin kirkas... tai kuin sateenkaari jouluvalot jotka loistavat vanhan kotitalosi ikkunassa. Loistavat ja sammuvat jonain päivänä lopullisesti ellet sinä uskalla olla enemmäön ja luota valintaasi.

- Olento, olet oikeassa. Tiedän sen, elämä on kuin benjihyppy en koskaan voi olla varma yhdestäkään pudotuksesta milloin tulee pohja vastaan. Luottamus on sen arvoista.

- Putoamista?

- Silloin on hyvä hetki toivoa...

- Ai toivoa...?

- Ei siis toivoa toivottomuudessa vaan toivoa!

Kiivaan keskustelun lomassa samassa erotin kissan ääriviivat paremmin. Se on jättiläinen minuun verrattuna. Se makoilee siinä edessäni vartalo ojentuneena ja minä makaan kuin divaanissa kissan tassuanturoiden välissä. Sen rapsakat kynnet aukeavat hetkeksi pehmeiden tassujen koteloista ja samassa hetkessä kissan, olennon silmiin syttyy huokaistavan villi levottomuus ja molempiin sen silmien iiriksiin syttyy levoton spiraalikukka, sateenkaaren karuselli.

- Olet viisas olento ihminen! Kohtasit oman tietoisuutesi pimeän puolen! Ole rohkea! Nyt sinun täytyy valita!

Miten minä
voisin olla enemmän
ja toivoa
vähemmän
Pelästynyt
kuuntelee
alitajuntaa
enemmän
kuin onnen
huumassa
elävä
Sirpaleet
korjataan
aina pois alta
seuraavan onnen tieltä
Rakkaus
on
kutsumaton
vieras
joka tulee
aina ennalta
varoittamatta.


Elämä on muutos

23.07.2014 11:50

Joskus elämä on tasapaksu tai lattea mutta pääpiirteissään kirpakka sekoitus erilaisia mausteita ja runsaasti sitä jotain eli elämän suolaa. Elämä on siis varsinainen soppa.


23.07.2014 11:48


23.07.2014 11:47


23.07.2014 11:47


Tuskapaikka

Tuskaa voi kokea monella tapaa

23.07.2014 11:43

Tuska voi olla kesähelle tai koettu ikävä jonnekin tai jotakuta kohtaan... Ihanaa kesähellepäivää jokaiselle rakkaalle!


23.07.2014 11:42


23.07.2014 11:41


23.07.2014 11:40


23.07.2014 11:40


Oikopolku onneen

Parantavaa sateenkaaren väriä jaettuna jokaiselle!

22.07.2014 12:23

Minä mietin
miksi minun pitäisi odottaa
jos maailmani ei huomaa minua
Miksi pitäisi valvoa
nukkuvaa kuvaa menneestä
kun tulevaisuus
odottaa ovella.
Ahdistaa ajatus siitä
että on aika luopua
menneestä
Koota sirpaleet kasaan
ja rakentaa niistä
uusi elämä.

With love Darling (26.5.1996)

Kokemukset ovat sateenkaari jonka jaan rakkaitteni kanssa. Kaikille teille rakkaat siskot ja veljet!


Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 19

22.07.2014 10:42

Kyllä on on on... kun vaan huomaat mitä haluat valita.

Korppi totesi silmiään julmistellen. Sillä oli taas se kyllä minä tiedän ilme.

- Tuska olet sanasi mittainen mies... nimesi veikka... pimeä lintu... minulla ei ole toivoa.

Puuskahdan korpille synkimmät tuntoni ja samassa tapahtuu taas. Maailma sisälläni särkyy. Pimeys puhkaistaan. Valovirta imaisee minut mukaansa. Se on ihanan energinen ja rauhoittava ihmeellinen kosminen virta. Sen säikeet ovat aika kylmät mutta minua ei silti palele. Lepään siinä liikkeessä ja unohdan kaiken...

- Muistaaaaa valitaaaa....

Kuulen Tuskan huutavan jostain kaukaisuudesta.

Kellun kuin avaruudessa. Minulla on voimaton olo – tila-ahtaus tai pimeänuhka jotain sellaista.

Pimeä kehrää sopusointuista hyminää. Yritän siirtää kättäni mutta en voi. Yritän lausua tavun mutta sanat takertuvat kurkkuun. Kitalakea kutittaa ja minua naurattaa.

- Hah hah hah hih hih hii... ihanaa!

Ääni ei tule ulos mutta pimeän tango tanssii pääni sisällä, kutittaa minua puolivillaisilla sormillaan ja minä matkustan ajassa kuin toisessa kosmisessa ulottuvuudessa eikä minulla siinä hetkessä ole kiire mihinkään. Mieleni on kirkas ja avara. Minusta tuntuu siltä etten tarvitse mitään, olen vain ja levähdän omassa olemattomuudessani. Kehräävä ääni lisääntyy ja suitsuttaa korviani kuin rauhoittava musiikki. Tauotonta lempeää satumaisen pimeää ja pehmeän olematonta. Olen siinä ja aistin joka solullani kuinka tarttuva hyrinä kulkee verisuonissani rytmittää solujani ja puhdistaa sieluani. Ihanaa ja riittoisaa...

Vaivun vielä syvemmälle pimeään. Minusta tuntuu siltä etten tunne mitään. Olen kuin tuulessa keinuva heinänkorsi keimaillen sen mukaan mistä suunnasta elämän tuulet puhaltaa tai kuin sadepisara valmiina hajoamaan ja huuhtoutumaan olemattomaan. Olotilani on kuin sikeässä alkujuuriani hipovassa unessa. Jokin kutittaa minua. Minä herään unessani. Minua aivastuttaa. Raotan puoliväkisin silmiäni ja kohottaudun puoliksi istuvaan asentoon. Jokapuolella on kuin karvaa mustia pitkiä karvoja... hyrinä on lakannut en kuule sitä...

- Ihminen olet herännyt.

Minulle vieras ääni sanoo...

Pysykää kuulolla... tuska kestää huomiseen...


18.07.2014 14:26

Tuska korppi katosi hetkeksi johonkin. Pikipään paluuta odotellessa valmistui Alexanderille Pellon piennar ja Superkuusukat.


17.07.2014 11:28


17.07.2014 11:24


Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 18

16.07.2014 09:20

- Joskus minusta tuntuu Tuska ettei tässä meidän tarinassa ole järkeä.

Puuskahdan Tuskalle jolle elämässä kaikki on niin yltiöpäisen yksinkertaista.

- Miten niin, en ymmärrä ihmislapsen mielen tasapainoisuutta...

Tuska vastaa ja pyörittelee kelmeitä silmiään.

- Sitä tarkoitan että kuljetat minua oikopolun sijaan ryteikköihin ja karikkoihin. Olen kuin miljoonan kiertotien kautta kulkenut.

- Jotain jää aina matkaan, jos ei muuta niin tietoisuus

- siitä että koko homma on mahdottomuus!

- Ei vaan että kaikki on mahdollista! Täytyy eläytyä ja lumoutua kaikesta siitä mikä meitä ympäröi.

- Niinhän minä teenkin kuvin ja sanoin...

- En usko että ymmärrät vielä puoliakaan siitä tiedosta jonka jaan sinulle – avosulin.

Korppi sanoo ja levittää siipisulansa taiteellisen miehekkäästi. Sen olemuksessa on charmia!

- Korppi Tuska en tiedä mitä minun pitäisi ajatella. Sinä mahtailet noin mutta minun ajatukseni ovat aivan tyhjät. Ennen ne olivat solmussa – nyt tyhjyys...

- Vielä vähän matkaa...

- Mihin? Kuuletko Tuska – mihin?!

- Jaa jaa... kovin kärsimätön...

- Tuska kiltti minä pyydän...

- En... en kerro sinulle enempää. Tämä oli tässä.

- Tässä?!

- Niin.

- Et voi jättää minua nyt kun olen tyhjääkin tyhjemmässä tilassa! En halua!

- Sinun täytyy valita...

- Mitä?

- Se mitä haluat. Vai haluatko … haluatko...

- Tuska en jaksa nyt yhtään sinun näsäviisasta nokkailua... Mistä minä valitsen kun ei ole mitään...

- Niin niin... siinäpä se... valitse.

- Ei ole mitään mitä valita. Ei tavun tavua!

Jatkuu huomenna


15.07.2014 02:50

Elämä on muutos
Muutos on elämä
Hiljaisessa hetkessä
kudon tuskani
väreihin
muistoksi elämää varten
Jokainen eletty hetki
lämmittää.


15.07.2014 02:45


Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 17

15.07.2014 02:33

Avaan silmäni. Kaikki on kuin synkeää unta.

- Elämä on pelottava paikka. En tahdo tätä enää.

- Et voi luovuttaa, minä en salli sitä.

- Kyllä sallit. Sinun on pakko! Kaikella tuskallakin on rajansa... Mennyt on mennyttä enkä haluaisi takertua siihen mutta minua pelottaa – huominen.

Korppi kallistaa päätään ja kysyy:

- Miksi...?

- Olen epäonnistunut.

- Ei elämää voi edeltä kirjoittaa...

Korppi vastaa ja sukii hajamielisen oloisena siipisulkiaan...

- Niin mutta en halunnut siitä tällaista. Liian paljon satuttavia muistoja – kipeä taival.

- Kaikki mikä ei tapa se vahvistaa.

- Mutta mikä on vahvuuden hinta...? Se että minusta on tullut hylkiö.

Korppi ojentaa siipensä ja pyyhkäisee siipisulkansa kärjellä kyyneleen pois silmäkulmastani.

- Elämä on myös kyyneleitä. Se tekee siitä arvokkaan.

- Ja kipeän...

- kipeän... niin mutta tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä. Hellyyskin on tuskaa kun se tekee liian kipeää.

- Voit olla oikeassa Tuska mutta mikä on muutoksen ja rakkauden suhde tuskaan silloin kun elämä on alakuloinen eikä anna sitä tarmoa jota tarvitsen...?

- Ihminen... sinä ajattelet liikaa... sinun täytyy tuntea ja kyetä elämään sydämellä.

- Tuska! Taas sinä pakenet lupauksesi vastuuta! Et voi syyllistää minua noin kun voisit kertoa missä on minulle reitti, oikopolku onneen niin ettei minun tarvitsisi enää odottaa ja pettyä. Viisi vuotta sitten olen kirjoittanut nämä sanat päiväkirjaani kaksi päivää syntymäpäiväni jälkeen...

Vaikka miten
vaeltaisin
Etsin itseäni
kasvaen
vuosien
varrella
Varrella
ja mielellä
Sinä olet minun
sieluni suoja
Sydämeni valittu
Korppi on hiljaa. Sitten se siirtelee jalkojaan hermostuneesti pudottaen painonsa jalata toiselle... Tuska tekee aina niin kun se ei tiedä ja se vihaa sitä...

- Säilyikö suoja... Onko vielä hän se sydämen valittu?

- On... toivon että on... tosin rantavedessä pohjassa on kiviä ja kompastun niihin jatkuvasti...

Jatkuu huomenna...


Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 16

14.07.2014 19:42

- Kultahilettä Darling! Kultahilettä!

Tuska parkaisee karhealla äänellä.

Hölmistyneenä seisoin siinä kun minun ylleni laskeutuu hitaasti notkistellen kultahilepilvi jonka sopuisissa osissa kimmeltävät valoa taittavat taianomaiset specri hiukkaset miljoonat sateenkaaret.

- Peli kovenee ja polkusi kapenee mutta usko luota!

- Ei korppi. Nyt tämä saa riittää... en uskalla enää toivoa saati tarttua kiinni johonkin. Voin nähdä nälkää mutta en voi enää valita.

Huokaan ja katson korppia alta kulmain.

Korppi ei hyväksy puolustautumistani vaan käskyttää:

- Sinun on pakko!

- Ei en voi! Minä vaan putoan aina vaan syvempään... entä jos putoan sokeaan pohjaan asti... onko siellä enää mitään?

- Mitä sinä puhut ihminen!

Korppi sähähtää...

- Pimeys. Se pelottaa minua.

- Pimeys on vain sanoja! Se on kuin korpin höyhenet ei sen kummempaa...

- Mutta korppi! Pimeys pelottaa minua! Se on ääretön musta kaikki värit yhdessä ja lopulta ei mitään, vain musta ammottava aukko joka nielee kaiken sen siihen osuvan tai asettuvan.

- Sinäpä sen sanoit korppi, musta tyhjyys. Oma vikasi.

Pyyhit pois tietämäsi oikotien onneen kuin kadunlakaisija työkoneensa kanssa. Darling. Sinun jälkesi katosi.

- Minä en ymmärrä mitä sinä tarkoitat. Juuri tällä voimattomalla hetkellä minusta tuntuu että hiljaisuus on silta. En tiedä mistä se alkaa mihin se päättyy täytyisi vaan olla ihan hiljaa... lipua siinä tunteessa että on saavuttanut jotain suuremmoista, tehnyt löytöretken omaan sisimpäänsä, itseensä. Osunut ja erehtynyt – rakkaus on sellaista. Aivan kuin kutoisi sukkaa ja silmukat putoilevat joka välissä jos ote herpaantuu hetkeksikään...

Jatkuu huomenna


13.07.2014 03:24


Rotuaari PIKNIK

Oulu 11.7.2014

12.07.2014 23:42


12.07.2014 23:40


12.07.2014 23:39


12.07.2014 23:38


12.07.2014 23:36

Paras! Meidän ehdoton suosikki Jenni Vartiainen!


12.07.2014 23:34


12.07.2014 23:33

Kukkaistyttö Erin! Hyvä! Vanha nainen hunningolla ja Vanha sydän!


12.07.2014 23:31

Vähän väsyttää... mutta hyvä kuitenkin.


Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 15

10.07.2014 11:22

Yht`äkkiä minä seisoin paljaalla kalliolla. Missään ei näkynyt mitään ihmeellistä saati tavallisuudesta poikkeavaa. Odotin siinä että jotain tapahtuisi. Tuulenvire tai jotain...ei merkkiäkään... ei mitään.

Aika lipui ohitseni hitaasti ja pisteliäästi – korviani pakotti. Hiljaisuus... ei mitään... ei tavuakaan... hiljaisuus...

Seisoin siinä hiljaa ja kuuntelin itseäni. Mikään ei puhutellut minua. Oli kuin olisin leijunut tyhjyydessä vailla ulottuvuutta.

Silloin jokin helähti. Ihan vieressäni. Kurkotin katsomaan taakseni ja samassa näin maailman kauneimman tiikerinsilmän – korukiven joka taittoi valoa salaperäisesti.

- Miksi miksi miksi? Olenko minä sokea näkemään tämän elämän ja sen polut ja oikotiet kun tarjoilet minulle vain kissansilmän – tiikerinsilmän?

Huudan turhautuneena mutta kukaan ei vastaa.

Samassa taivaalta putoaa lisää korukiviä – kissansilmä – haukansilmä – sodaliitti – karneoliitti – ruusukvartsi...

Kas kun ei taivaalta putoa hevosensilmää!

Samassa eteeni putoaa vanha ruosteinen hevosenkenkä. Sen naulat sojottavat sinne tänne ja se on vanhan lian peitossa.

- Lisää arvoituksia! Joskus minä niin vihaan niitä!

Taas kerran kysyn miksi minkä vuoksi... miksi yksi likainen hevosen kenkä eikä mitään muuta ei edes sanoja tavuja... kirjaimia. Katseeni kiinnittyy kengän likaiseen pintaan aivan niin kuin siinä lukisi jotain...

Sadness...

Surullinen on
onneton ihminen
Onnellinen ihminen
hukkaa
helposti
löytämänsä...
Hevosenkenkä polttaa kättäni! Se hehkuu kuumuutta kuin vasta taottu luomus!

- Ai! Polttaa! Voi taivas!

Maailma pirstaloituu kuin unikuva! Näen vilaukselta kuinka korppi levittää siipensä ja muuttuu mustaviittaiseksi kuolemaksi. Olennon tryhjä katse on aukoton tyhjyys. En voi tarttua mihinkään – en uskalla! Sinkoudun hirvittävällä voimalla läpi energia avaruuden ja pirstoudun sen mukana miljooniksi hileiksi ja loistan hetken aikaa kuin valoa taittava kissansilmä tai aarretta pyydystävä sateenkaari

- Valitse viisaasti! Kuule näe tunne!

- Mitä minun täytyy tehdä?! En tiedä... en kykene ajattelemaan....!

Sateenkaaren pää imee minua puoleensa kuin kosken yläjuoksu. Tiivistyn sen höyrysavuun ja sadan sen kuohuvaan pintaan...Samassa hetkessä putoan takaisin todellisuuteen tai siihen olotilaan jota pidän totena. Aukaisen silmäni. Ensimmäiseksi näen korpin kylmän tuijotuksen. Sitten se kallistaa päätään ja sylkäisee nokastaan jotain minun ylleni.

Jatkuu huomenna...


Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 14

8.07.2014 18:06

Minusta tuntuu etten saa enää unta. Makaan valveilla sängyssäni ja etsin unihippuja. Mikään ei tartu kiinni minuun. Yritän leijailla unihippujen matkaan mutta en voi. Olen ahnaasti kiinni ruumiissani enkä irtoa en sitten millään... olen vaan ja etsin uneen pääsyä jota ei tule.

Yht`äkkiä kuulen tutun äänen kuin nojaavan huvilan hirsiseinään. Nousen ylös vuoteestani, vedän peittonani olleen punalammasturkin olkapäideni suojaksi ja tassuttelen paljaan yön viileän tuvan lattian poikki. Työnnän kämmenelläni ulkooven auki ja tervehdin tulijaa. Mustanpuhuva lintu istuu hirsikaiteella.

- Korppi! Miksi sinä olet hylännyt minut? Etkö tunne tuskaani?

Kysyn korpilta ja tuijotan sitä mietteliäänä.

- En ole tavannut sinua pitkään aikaan...

- Niin mutta olenko minä sanonut sinulle että hylkään...

- Et... mutta katoamisesi on vienyt minulta inspiraation... olen ollut kuin … kuin paussilla...

- Hyvä. Sitten niin lakkaa huolehtimasta. Usko intuitioon sinä tiedät.

Tuska Korppi toteaa ja oikoo jalkojaan ja venyttelee leveästi siipisulkiaan. Täyttyvä kuu sipaisee hopeallaan sen viisaan pään selkämystä.

- Korppi rakas! Mikä minua vaivaa? En ole varma enää mistään... Minua pelottaa...

- Luottamus. Sinä olet ansainnut sen pitkän ajan kuluessa. Luota. Sen voi menettää hetkessä.

Määrätietoinen korppi toteaa ja katsoo minua tiukasti silmiin kuin kaikuluotaisi tunteideni syvimpiä pohjia.

- Voi... minulle on käynyt niin useita kertoja.

- Niin oli ehkä ennen mutta nyt on nyt – suorista selkäsi!

- Minä en voi... minusta tuntuu kuin raskas taakka painaisi selkääni. Elämä on raskas. Minä onnun...

- Sinä olet juurtunut!

- Mitä?! Mitä sinä tarkoitat?

- Sitä vain että olet juurtunut liikaa paikoillesi. Sinun on vaikea liikkua. Sinä tiedät...

Tuska korostaa.

- Haluaisin mutta en uskalla...

- Sinun on pakko!

Tuska sähähtää ja kääntää päänsä pelottavaan tuijotukseen.

- Aina pakko... pakko! Ihmisen ei ole pakko kuin syntyä ja kuolla! Niin ja elää... ja rakastua... Korppi?! Miksi et jo näytä minulle oikopolkua onneen...?

- En halua.

- Miksi et, en ymmärrä... voisin käyttää tehokkaammin sen ajan minkä jaarittelen nyt tässä. Sitten minä olisin onnellinen.

- Rakkaus – niin viaton ja kuolemaan johtava... suursyöppö nälkiintynyt, vaihtelee aina samassa ruumiissa.

- Katso silmääni ihminen! Katso ja vaikene!

Suoristin ryhtini. En voinut muutakaan kun korppi tunki olemuksensa minua kohti ja sen silmässä alkoi jälleen kerran taas elämän karuselli soida!

Jatkuu huomenna...


Darlingin värisatu

lankaterapiaa

7.07.2014 21:23

Lankoja ja värejä ja runoja ja ne yhdessä niin kuin satuterapiaa! Vielä jonkin verran tarvitaan että koko kivi peittyy. Lapsena ajattelin että tämä on uhrikivi. minä olen uhrannut sille neuleitten myötä aikaa.


Maanantai 7.7.14

7.07.2014 20:26

Mystiset ja maagiset seiskat ja maanantai... nyt pitäis olla minun täydellinen onnen päivä.... Viime syksynä yks mies sanoi että tää on se päivä kun me mennään naimisiin... - huhuuu! Tuskaaaa! Tule tänne niin tarina jatkuuu!


Rakkaat siskot ja veljet,

jatkoa alla olevaan...

6.07.2014 14:14

En käy arvostelemaan sitä mikä tässä maailmassa on oikein tai oikeanlainen totuus. On selvää että me aistimme asioita ja energioita eri tavoin. Elämä on aika karu oppikoulu. Joskus tuntuu siltä kuin olisi jäänyt luokalleen toisinaan tietoisuus hersyt niin voimakkaasti eteenpäin ja suurin harppauksin ettei tahdo malttaa pureskella kaikkea! Värit ovat kuitenkin Se johon palaan aina uudestaan.

90-luvulla aloitin graafisen alan opinnot. Silloin minulla oli kunnia oppia tietämää millaista symboliikkaa minun omassa nimessäni on. Kolme perusmuotoa ja kolme perusväriä. Kolmio neliö ja ympyrä kontra keltainen sininen punainen. Minulla on ollut nämä sateenkaaren värit mukanani aina. "Montosen Moonikan" asuinsoppea kolutessani löysin sieltä kuvan jonka olen piirtänyt tosi pienenä. Luulenpa että kuva on siltä ajalta kun en ollut vielä koulussa. Olen piirtänyt siihen markkinatelttoja ja värit ovat sateenkaaren värit! Maisemakin on kuin suoraan Ajatus karkaa-runomultimediani eräästä runosta!

Toisena päivänä kiipesin uudestaan montosta tutkimaan ja löysin lisää sateenkaariräiskettä! Äitini oli tallettanut valtavat määrät piirroksiani ja maalauksiani. Siellä oli varmaan kaikki vuosikerrat minua...


Rakkaat siskot ja veljet,

6.07.2014 13:46

Olen vähän aikaa pitänyt luovaa taukoa piirtämisestä ja maalaamisesta mutta sukkia - niitä olen neulonut monenkirjavaa sorttia! Siihen aiheeseen liittyen kaivoinkin vanhan kirjeystäväni esille Parantava sateenkaari. Olin tällä kiireen ja melun täydellisessä sekametelisoppa maailmassa unohtanut mikä merkitys väreillä todellisuudessa on. Se todellisuus täytyy tiedostaa ja ottaa kiinni, imeä omaan kehoon intuition kautta ja jakaa sateenkaarena sanoissa , tarinoissa, kuvissa viivoissa väreissä ja langoissa rakkauden olentojen ihmisten ja eläinten, kasvien tietoisuuteen. Sateenkaari on kaikki.

Ajatellaan vaikka iloja ja suruja, millaista väriä silloin kaipaamme ylle ja ympärille. Miten värien symboliikka merkitykset vaihtelevat, ilo ja suru valkoinen ja musta vai toisinpäin. Pinkki voi olla voimaannuttava tai toiselle epätietoisuudesta kärsivälle ahdistava väri. Violetti tukee henkisyyttä, ei tarvitse yliannostusta, ripaus keltaista.

Minulla oli näyttelyssä sarja tauluja joissa oli hyvin voimakkaat värit. Varsinkin kolme sateenkaarihevosta. Taulujen kautta toivoin luovani ja jakavani jokaiselle katsojalle parantavaa sateenkaari energiaa. Itse uskon siihen. Olen käynyt Reiki yksi koulutuksen nuorena naisena alta kaksikymmenvuotiaana ja Se oli minulle erittäin voimakas ja sykähdyttävä suuntaa antava kokemus. Ennen sitä menin Savonlinnan Taidelukioon ja siellä menin aivan sanattomaksi kun opettaja aloitti sanoi - sateenkaaren värit ovat kaikki ja ei mitään. Yhdessä ne sekoittuvat väripigmentteinä luoden mustan mutta auringonvalon kanssa sekoittamalla ne ovatkin kaikki yhdessä valkoinen. Lisäksi jos meidän suuri energia lamppu sammuu niin värit ilman valoa katoavat ja kaikki olevainen kadottaa olemuksensa. Ilman värejä on suuri pimeys loputon musta vailla muotoa. Se on värin olemus kaikki ja ei mitään, miksi siis kiistää etteivät värit vaikuttaisi meidän elämäämme ja terveyteemme koko ajan...


Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 13

4.07.2014 11:44

Tuska suru ja yksinäisyys. Havahdun takaisin tietoisuuteen. Sormeni puristavat jotain.

- Riipus! Ihmeellistä! Miten ih...

- Älä esitä typerää. Kyllä sinä tiedät. Siksi... se on ikuista

Rakkaus...?

- Niin.

- Mutta miten?

- Älä kyseenalaista. Se ei sovi sinulle. Sinä olet kuin kaleidoskooppi oman elämäsi herra. Sinä tiedät mitä teet. Et kadu myöhemmin, osaat ja ymmärrät.

Musta korppi viskoo lauseita nokastaan. Minua paleltaa.. Korppi jatkaa:- Ei sitä sinä et halua. Et halua sitoa et kahlita. Rakkaus kahlittuna on kuin pyristelevä lintu verkossa... kuin marjapuskiin eksynyt rastas.

- niin mutta sen voi vapauttaa...

Yritän hymähtää väliin.

- Toki voi mutta rakkaus ei tunne rajoja – se on kuin maailman kansalainen joka ei opasta itseään rajojen mukaan oikea ja väärä tämä hetki, kuolevaiset ja uusi elämä... siellä jossain tuolla puolen.

- Minulla on ikävä...

Sanon ja kyynel vierähtää poskelleni.

- Niin voikin. Se on sallittua mutta täytä tehtäväsi ja rakasta. Sen jälkeen rakkaus solmiutuu jossain kohtaa erottamattomasti yhteen kuvissa, sanoissa.

- Korppi. Sinä olet vaikeatajuinen lintu. Miksi et paksussa nokassasi voi tuoda minulle tiedon jyvästä?

Kapinoin korpin määrätietoista ulosantia vastaan.

- Tuon minä. Jokainen hetki. Sinun täytyy tuntea ja elää ja muistaa että sokea kanakin nappaa siemenen... joten valitse!

- Eiiiiii!!!! En tahdo!!!! En ymmärrääääää!!!!!

Kapinoinnistani huolimatta korpin matta silmä muuttuu jälleen kerran sateenkaaren spektriksi hypnoottiseksi sipiraaliksi jonka kiinnipitävän katseen vangiksi minä jään.
Aika ja paikka katoaa ja hajoaa. Minä lennän! Alapuolellani vaeltaa lauma liittoutuneita yksisarvisia. Ne ovat kauniita ja hohtavan valkoisia Korskuen ne laukkaavat eteenpäin halkoen tuulta harjat hulmuten. Kosminen rakkaus! Satumaisen kaunista!

Edessäni avautuu kaunis maisema. Suuren yksinäisen puun oksalla riippuu lukuisia pieniä pussukoita.

- Ne ovat unentuojia... sinun täytyy valita.

Tuijotan pieniä pussukoita jotka pitkulaisina riippuvat puun oksalla valkoisessa silkkinauhassa. Tuulenvire keinuttaa niitä edestakaisin ja minä kuulen kuinka ne laulavat kaihoisaa rauhanmarssia. Seassa on mannaryynien helinää... muistot kumpuavat lapsuudestani ja näen isoäitini hääräilevän pikkuruisessa keittiössä. Tuvan pöydällä hänellä on ompelukset valmiina, lapsille unipusseja.

Otan askeleen lähemmäs puuta. Suljen silmäni ja osoitan summassa yhtä unentuojaa. Tunnustelen sitä sormissani. Sitten avaan silmäni ja katson valitsemaani unentuojaa tarkemmin. Sen kyljestä erotan kirjaimet...

Vas...
Vastaus
asuu aisteissa
sormenpäissä
silmissä
kaikessa siinä
mikä ympäröi
meidät
Valmistua
kohtaamaan
vastaanottamaan
vapauttamaan
Elämän suuruus
on lähtemättömissä
hetkissä
Tunnelmassa
asuu voima
viiltävänä
kivuliaana
sähkösanomana
mutta
voimana
virtaavasta koskesta


Oikopolku onneen

Tuska ja Darling osa 12

3.07.2014 10:07

Maan nielurisat multaiset juurakot sortuivat ja muuttuivat värimereksi, sateenkaaren pehmeäksi loistoksi ja sen valo oli silmiähivelevän kaunis! Minut oli pakotettu muistamaan jotain niin kipeää, unohdetut alitajuntaan tietoisesti kätkemäni muistot vilisivät silmissäni kuin elokuvat pikakelauksella alusta loppuun lopusta alkuun ja jokaisella kerralla filmi pysähtyi jossain vaiheessa hänen hymyynsä, syviin hymykuoppiin ja otsaryppyyn ja kaikki oli kuin ennen kuin kuolemaa ei koskaan olisikaan ollut.

- Hyvästi rakas, jää hyvästi, en unohda. Rakkaus ei koskaan kuole...

Kuulen hänen sanovan ja kipu leikkaa sydämeeni miehen mentävän arpikudos viillon tehden tilaa uusille unelmille.

- Ei rakkaani! Ei ystäväni! Et saa jättää minua!

Huudan epätoivoisesti. En halua päästää irti. En!

- Minun on mentävä. Minulla on vielä matkaa jäljellä mutta kun aikaa ei ole ja ikuisuutta ei voi erottaa niin olen lähelläsi silloinkin kun et huomaa.

Lempeä ääni vastaa minulle.

- En tahdo että menet pois! Ei näin!

- Päästä irti ja rakasta! Maallinen on harhaa ja ikuisuus on rakkaus me kohtaamme vielä siellä missä sateenkaari on todellisuutta. Värit – ne ovat elämän ohjeeni sinulle. Tartiu niihin ja käytä niitä sillä sinä osaat rakastaa niiden kautta!

Kaikki muuttuu indigon siniseksi viitaksi joka kietoutuu ympärilleni. Hetken näen vielä hänen hymyilevät kasvonsa ja sen jälkeen en mitään. Leijailen mustaakin mustemman pimeyden halki suinpäin takaisin arkeen ja elämäni hetkeen.
Tömähdän takaisin omaan ruumiiseeni. On kuin uni loppuisi ja minä palaan takaisin.
- Hyvää huomenta rakas ystävä... tai oikeastaan pitäisikö sanoa aikaa... aikaa... aikaa.... aikaa... sehän on kaunis sana

Korppi karhentaa kurkkuaan ja tuumailee minulle.

Olen aivan pyörällä päästä ja saan hädintuskin sanottua:

- Korppi... mitä ihmettä... missä olin...?

- Sinä olit jossain ihanassa paikassa... unohdit kuunnella tuskaasi... höm... siis minua.

Hieron silmiäni:

- Minua väsyttää.

- Aivan. Väsyttää mutta matkaa on vielä päämäärään pääset vain tuskan kautta.

En henno sanoa Tuskalle että olen eksynyt. En ole enää varma haluanko jatkaa loputonta etsintämatkaa tai mihin minun tulisi kulkea tai uskonko tähän metodiin enää ollenkaan...

-Korppi rakas, olen jo aivan pyörällä päästä. Miksi näin? Mikset voi osoittaa siivelläsi minulle oikopolkua onneen helpommalla tavalla?

Kysyn närkästyneenä korpilta eikä minun tarvitse teeskennelä olevani säälittävän näköinen.

- Ei ole helppoa tapaa jonka voimalla voisit etsiä oikotien.

Korppi vastaa asiallisesti mutta päättäväisellä äänellä ja kohentaa siipisulkiaan.

- Niin mutta jos tiedät sen niin miksi et kerro sitä minulle – olenhan ystäväsi.

Yritän suostutella korppia ja katson sitä alta kulmieni.

- Darling, ystävyys ei merkitse helpointa tietä eikä kauneinta reittiä. Joskus elämässä eksyy ja sitten pitää oivaltaa mihin on matkalla se on karman laki.

- En kuitenkaan ymmärrä miksi en saisi kerrankin jotain helpolla? Onko minun aina pakko jokaisena hetkenä tarttua siihen hetkeen joka on se vaikein, antoisa mutta hankala.

- Matka jatkuu ystäväni. Kokemuksesi on kuin pitkospuut pettävän suon yli. Toisinaan sinulle tulee hutera olo etkä voi olla varma uppoatko seuraavalla askelmalla.

- Korppi. Sydämeni on jo täynnä tuskaa,,, etkö voisi säästää minua tai edes päästää helpommalla...

Anelen korpilta joka suivaantuneena tähyilee horisonttia.

- En.

- niin mutta... Tuska... mihin tämä kaikki tietoisuus johtaa...?

- Siihen että opit ymmärtämään paremmin ja tuntemaan itsesi.

- En halua, tunnen itseni jo liiankin hyvin!

- Ei... sinä et tunne. Sinun täytyy unohtaa vääryys ja kyetä rakastamaan itseäsi. Vasta sen jälkeen sinulla on mahdollisuus eheytyä löytääksesi oikotien onneen – syvään täydelliseen rakkauteen...

- Tuska rakas. Sinä olet synkkä lintu. Miksi olet ankara minulle?

- Rakkaudesta. Siinäkin on kuin elämässä vivahteita musta ja valkoinen voivat olla valkomusta. Minun musta korpin värini ei aina tarkoita ankaruutta ja surua tai synkkyyttä. Joissakin kulttuureissa musta on ilon ja toivon väri. Musta ja valkoinen hyvä ja paha. Sinun on tullut aika valita uudestaan.

Jatkuu huomenna...

Kirjastosta, ennen kuin otin taulun alas seinältä ja merkillistä - kaikki sävyt aivan toiset kuin mullalla sävytetty!


1.07.2014 21:50

- Ihan kivat lasit nyt meidän äidillä... nyt näkee paremmin mihin kaikkialle piiloon minä menen ja huomaa ja kauas jos teen jotain jekkuja!


1.07.2014 21:48


1.07.2014 21:47


1.07.2014 21:43

Ohoh! Luulin että lataan tänne oman facen niin ilmestyikin suloinen Anna Pippuri! Rupeaa olemaan niin paljon kuvia että välillä menee kuvien nimet sekaisin.


1.07.2014 21:19


Tällä blogisivulla on käyty
33712 kertaa!

TAULUJA MYYNNISSÄ!

 

Digi Darling's Gallery:

randomimage

AJATUS KARKAA

-interaktiivinen runomultimedia
Medianomi AMK opinnäytetyöni

 

Stella Polaris

Song for all Broken Hearted People Recorded by DD on Oct 9th 2013

Holy Seremony

Recorded by DD and LaMer in Early Morning Session on April 2004

 

ARKISTO:

• Kesäkuu 2014

• Toukokuu 2014

• Huhtikuu 2014

• Maaliskuu 2014

• Helmikuu 2014

• Tammikuu 2014

• Joulukuu 2013

• Marraskuu 2013

• Lokakuu 2013

• Syyskuu 2013

• Elokuu 2013

• Heinäkuu 2013

• Kesäkuu 2013

• Toukokuu 2013

• Huhtikuu 2013

• Maaliskuu 2013

• Helmikuu 2013

• Tammikuu 2013

• Joulukuu 2012

• Kesä-marraskuu 2012

 

KOMMENTOI BLOGIA:

Neiti Vihreä kirjoitti 15.08.2014 21:57:

Kiitos taas darling. Hienoa! Elämä on....

Darling kirjoitti 15.08.2014 07:32:

Neiti Vihreä☺ olet matkalla johonkin ainutkertaiseen ja ihmeelliseen, olemuksesi kaipaa keveyttä - perhosia vatsassa - etkä halua huolehtia mistään turhasta. Sinä tiedät että olet vihdoin löytänyt sydämesi puoliskon, liitokset sopivat yhteen ja teidän sielun tasolla on koko maailmankaikkeus sillä hetkellä kun hukutte toistenne silmiin. Sinä synnyt uudestaan ja kohoat korkeuksiin kuin ylistys arkipäiväisen surusi yläpuolelle. Arkipäivä teeskentelee sinulle, pitää sinua itsestäänselvänä ja hylkää sinut yksinäiseen nurkkaan mutta älä ystäväni lannistu, sinä tiedät kuin on-off, maailmankuva voi latistua tai olla mahdollisuuksia täynnä❤

neiti vihreä kirjoitti 15.08.2014 05:23:

Se on niin totta....löysin ,toivon viattoman. Mutta kun suljen silmäni epätoivo on tipotiessään. Niin minulla on jo luja varmuus, sinusta. Kaikki esteet on voitettavissa, asiat oikein päin kun vain rinnallasi olla saan. Oma puolisoni on ja ei ola läsnä lainkaan. Kaikista pettymyksistä ja elämän kolhuista hän minua syyttää, ihan ihme on että olet yhä siinä. Sähköiseen mediaan hän seinälle kirjoittaa vielä tuntojaan. Ja, minä niistä niin mieleni pahoitan. Mikään ei auta, vaikka kuinka kauniisti pyytäisin anna jo minun olla. Onneksi elän ja uskalsin.Mielenterveyteni itse pelastin.

Darling kirjoitti 14.08.2014 19:47:

Onnea! Onnea! Onnea! Expuolisoni, Leijona, jos satut lukemaan niin rutkasti onnea!

Neiti vihreä kirjoitti 14.08.2014 13:20:

Kiitos suloisista sanoistasi Darling. Olen liikuttunut. Jälleen kerran....

Darling kirjoitti 14.08.2014 12:04:

Neiti Vihreä☺ hienoa että elämässäsi kukkii rakkaus! Huomaan että olet saavuttanut jotain suurenmoista. Viattoman uteliaasti olet katsonut eteenpäin ja ottanut vastaan suloisen suudelman, olet löytänyt rakkauden, haaveen, toivon. Turha huolehtiminen on tipotiessään aina kun suljet silmäsi ja muistat... Sillä hetkellä kun suudelman viehättävyys ja viattomuus taas kohtaavat sinut nouset mielikuvissasi lentoon ja askeleesi on surujen routaisella tiellä leikkimielisen kepeä. Tulevaisuus tulee ja noutaa sinut vankoille käsivarsilleen, ole siis ystäväni kärsivällinen, vielä vähän aikaa ja mahdollisuudet avautuvat sinulle.❤

Neiti vihreä kirjoitti 13.08.2014 19:40:

Sain suudelman,tulevaisuuden ja menneisyyden hipaisun,samalla kertaa. Naurat ei tuollaista voi tapahtua, mutta voihan. Minä sain suudelman ujonkin ja hapuilevan, tunnustelevan. Tuntui kuin olisit varonut pelästyttämästä kyyhkysen sisintäni karkuun. Se suudelma lupasi paljon, oli varma ja kuiva. Niin sopiva. Oli kuin olisin kotiin tullut. Ihanaa! Tunnen sen menneisyyden voimalla. Siksi menneisyyskin sivuaa tämän päivän suudelmaa. Mukavaa, mahtavaa aitoa ja upeaa. Tunnen eläväni taas. Halauksesi oli luja ja turvallinen, silmäsi saattelivat minut matkaan. Kurjaan yksinäisyyteen tuomittuun kotiin. Mutta nyt minulla on jotain mitä maistella ja muistella, silmiisi hukkua...nähdä unta.

Darling kirjoitti 10.08.2014 20:26:

❤❤❤❤❤❤❤

Darling kirjoitti 5.08.2014 00:43:

Kiitos Vanha hippi, hiuksissani on nyt neilikka. love!

Vanha hippi kirjoitti 4.08.2014 10:17:

Rauhaa Darling. Siinä lensivät menneisyys ja tulevaisuus uutta horisonttia kohden. Tuskatarinasi kompensaatio. Laita kukka hiuksiisi. <3

Darling kirjoitti 3.08.2014 21:57:

Tänään näin kun kaksi korppia lensi rinnakkain taivaankaaren yli.

La Mer kirjoitti 1.08.2014 13:07:

Surullista, mutta aika ja avaruus kaareutuu ja siinä on toivo.

Darling kirjoitti 26.07.2014 14:10:

Tuskan ja Darlingin matka jatkuu vielä vähän matkaa... Aamuvarhaisella heräsin sellaiseen uneen että minulle tärkeän ihmisen pieni koira hukkui, hauki veti sen poloisen pinnan alle ja vei menojaan! Kamalaa! Onneksi Se oli vain unta mutta riipaiseva sellainen. Istun tallissa ja katselen pääskysten leikkiä ja nautin niiden iloisesta sirpsutuksesta. Haikeaa. Heitän pikkuhiljaa hyvästit.

Darling kirjoitti 24.07.2014 15:04:

Oi ihanaa! 32000!!!☺❤❤❤❤

Darling kirjoitti 23.07.2014 11:51:

Kiitos Koodimies! Toivottavasti roska pysyy poissa!

Koodimies kirjoitti 23.07.2014 11:21:

Laitoin tämän nyt avoimeksi, kuten sovittiin. Katotaan miten käy. Olen noin viikon verran poissa sivistyksen parista, mutta pystyn kyllä siivoamaan häiriökommentit pois kännykän kautta ainakin joinakin päivinä.

Neiti vihreä kirjoitti 18.07.2014 06:14:

Olen tuntenut "sitä" tuskaa liian kauan. Takerruin 30v.siihen ja selitin kaiken ihmismielen heikkouden kipukohdilla, sieluni sopukoissa. Selitin, siksi minusta tuli tälläinen kun ei ollut koskaan äidin syliä, ei turvallista lapsuutta eikä rakkautta. Ei edes oikeudenmukaista kohtelua.Epäiokeudenmukaisuus on pahempaa lapselle kuin fyysinen väkivalta.Väittävät viisaammat.Tapahtui vielä niin että omilla valinnoilla nuorena aikuisena+ kuolemalla. Oli entistä suurempi tuskaan takertumisen voima.Kunnes eräänä päivänä suruuni ripustautuminen väljähtyi, haipui pois."Yltiöoptimistinen luonne" vei voiton.Annoin myös anteeksi kaikille, minua vastaan rikkoneille ja ihme tapahtui. Luinkin sitten että surutarinalla ratsastus on tuhon alku ja loppu.Niimpä ymmärsin tahdon voiman, toivon ja omien valintojen vaikutuksen. Jonain päivänä istun vielä päivänpaisteessa ja tyvenessä, kuin peilityynellä järvellä, pienessä jollassa. Enkä enää keikuta venettä, enkä tuijota myrskyn silmään. Olen vapaa. Kun minä kuolen uskon että lennän lintuna pois, ja käyn toivottavasti tervehtimässä sinua ystäväni. Niin on minusta kevyt tullut. Uuden oivalluksen myötä olen oppinut rakastamaan itseäni juuri sellaisena kuin olen. 4v. pienen pojan sanoin."Jollei pidä itsestään, ei voi pitää kenestäkään toisesta." (Päiväkodissa kuultua)Voi kun minä kirkastuin ilosta kuultuani tuo, niin pienen pojan suusta. Kerroin myös äidille. Jaettu ilo on kaksinkertainen. Neiti vihreä. Ehkä on aika päästää irti.

Darling kirjoitti 15.07.2014 21:58:

Sinulle kastanjan ruskeat silmät - mies ja kitara eivät kuulosta ollenkaan huonolta yhdistelmältä kun pulloposti ei enää tavoita mailman kulkijaa... löydänkö sinut jostain ihmisvilinästä...? Oletko sinä se josta Tuska-korppi kertoo minulle...?

Guitar Man kirjoitti 15.07.2014 19:49:

Täällä olisi kastanjanruskeat silmät, miten olisi?

Darling kirjoitti 15.07.2014 03:49:

Onneksi et ole
niin lähellä
Muuten odottaminen olisi
pitkäjänteistä
voimia uuvuttavaa
Kun olet luonani
lähteminen on
ikuisuuden päässä!

Darling kirjoitti 12.07.2014 15:04:

Kiitos Neiti Vihreä ihanista sanoistasi! Kysynkin nyt että huhuu maailma! Mihin ovat kadonneet merensiniset silmät? Veikö ne maailman tuuli...?

Neiti Vihreä kirjoitti 11.07.2014 00:10:

Minä tapasin tänään silmät. Niin vihreät, joissa oli ruskeita pilkkuja. Hän oli karhea ääninen, asiallinen,aikuinen mies ja ne silmät. Siksikään ei uni tuu. Kumpa näkisin ne taas pian, että saisin edes uneksia ja nähdä unta onnellisista päivistä. Ihanista elämän hetkistä jotka vilahtelevat joskus niin nopeasti ohi. Että jotain jää kaipaamaan, niin että sielua riipoo yksinäisyys, pettymys, murhe ja ahdistus. Mutta muistetaan se toivo. Niin kauan kun on elämää on toivoa paremmasta.

Neiti Vihreä kirjoitti 10.07.2014 23:37:

Tuska tuli luokseni kylään. Ja, jälleen. Vatsaani velloo ja sieluani kalvaa. Uni ei tuu, tai herään aamuyöstä kuvottavaan oloon. Voi kun tekstisi 10.7 oli lohduttava darling. Meitä on moneksi, joita epäätietoisuus vaivaa ja nakertaa sisältä päin.Tuosta kirjoituksestasi huokui kumminkin toivoa. Kirkasta selvää toivoa. Milloin minun unelmani toteutuvat? Miksi minulle aina käy näin. Miks en saa olla nainen jolle ei tapahtuisi mitään. Kyllä nämä ajatukset vainoavat. Hiiteen sääli. Kiitos, olet taas antanut ajattelemisen aihetta hyvässä.

Darling kirjoitti 10.07.2014 19:28:

Ihanaa! Rakkautta ja valoa! Huomenna Ouluun Rotuaarille kuuntelemaan rokkia!Välillä Nallikariin meriuinnille!

Darling kirjoitti 8.07.2014 11:13:

Nyyh... Alkaako Darlingin blogitarina olemaan lopussa jos tilakin loppuu... Sitten jää vain mielikuvat ja mielentilat.

Koodimies kirjoitti 8.07.2014 08:43:

Vilkasta näyttää täällä blogissa olevan ja arkistointikin on taas vähän hukassa. Yritän varmistaa täältä tien päältä manuaalisesti että uusi kansio tulee ja kohta alkaa myös palvelimen tila täyttyä, joten pitää miettiä mitä tehdään. Palaan asiaan loppuviikosta kun olen paremmin koneiden äärellä.

Eräs tietty lukumystiikan harrastaja kirjoitti 8.07.2014 08:33:

No olipa tosiaankin Mystinen Maanantai. Päivän perinteen tuntien harmittaa kun pääsin lukemaan blogisi vasta tänään. Oli vähän täällä helteen keskellä päivämäärät sumussa. Nostetaan kuitekin malja mystiselle päivälle näin jälkikäteen, kun muutakaan ei voi tehdä ja jatketaan mystisten lukujen metsästystä.

Darling kirjoitti 8.07.2014 02:07:

Voi voi 7.7.14 päivämäärä oli vain kerran ja siihen vielä Se että maanantai - täydellinen päivä minulle mutta ei...unohtaminen on armollista vähätteleminen häpeällistä ja taas kerran suunta hukassa. En tiedä yhtään mihin suuntaan lähden. Huomiseksi on Tuskan ja Darlingin onnen etsintään jatkoa luvassa...minun matkalaukku on tällä hetkellä vielä aivan tyhjä.

Darling kirjoitti 6.07.2014 14:19:

Ystävät rakkaat! Oikopolku onneen jatkuu pian... Pysykää kuulolla!☺❤

Darling kirjoitti 4.07.2014 12:34:

Voi tuska! Kyllä tuo tarina on yks korpin mentävä matka! Koko ajan siihen tulee lisää tekstiä enkä vielä tiedä ollenkaan että miten se päättyy... tai ehkä se onkin päättymätön matka...

Eräs tietty kirjoitti 2.07.2014 10:55:

Voi, pahoittelen sitä, mutta ei vaan mitenkään onnistunut. Se on tämä kesälomalaisten rumba, joka pöyrittää. Suvireurat ja Kalajoen loma-asuntomessut on kuskina käyty ja nyt on vielä edessä pikku lomareissu Itämeren taakse. Onneksi olkoon uusista laseista ja lämpenevää kesää. Yritetään uudella onnella.

Darling kirjoitti 1.07.2014 09:00:

Tauluja hakemassa pois näyttelystä, voi haikeaa☺ sääli että eräs tietty hukkasi ajan eikä ehtinyt katsomaan.