lataus

Merkityksellinen elämä

23.01.2015 17:48


23.01.2015 17:47


23.01.2015 17:46


Elämän kuulumisia

Darling

23.01.2015 17:45

23.1.2015

Hyvää perjantaita. Aamulla oli mukava mennä talliin. En minä näköjään eroon hevosista enkä poneista pääse, enkä haluakaan. Se on kohtalo. Nyt ovat siellä missä minäkin. Matkakin meni Minnin kanssa mukavasti - laulaen. Sen ollessa varsa harjoiteltiin lastaamista kerran mutta sen jälkeen ei ole ollut mahdollisuutta. Hyvin sujui. Pari kertaa sitä pelotti toden teolla kun tie oli kuoppainen ja pakkanen korosti kolinaa. Samalla kun lauloin sille harmaalle, oli kuin äitini hahmo olisi ilmestynyt siihen hevosen kaulan toiselle puolelle. Pitkät hiukset letillä, soikeat silmälasit, vaalean keltainen toppatakki päällä. Hän oli siinä hetken, ei katsonut minuun vaan katsoi pelokasta hevosta. Sitten näky haihtui ja Minni alkoi syömään levollisesti ilman pelkoa. Kiitos ja hyvästi kotipuhto!


Pitkäkyntinen oli muistanut minua. Lienee sama joka oli läiskinyt kämmenistään maalia lapseni invalidikäytössä olevan auton konepeltiin. Tällä kertaa örjy oli vienyt minun mersun kesärenkaat. Sen verran hyvässä tallessa olivat että varas on ollut tuttu joka tiesi mistä etsiä. Nähtävästi hän tarvitsi niitä renkaita enemmän kuin minä. Olisiko se vaikka öykkärin omankädenoikeus...
Mukavaan mielentilaan keksin kutoa sopivat sormikkaat jotka toimivat merkinantovälineenä. Niillä lisää näkyvyyttä. Toiseksi tekaisin mielikuvitelmistani Merkkipoiju-lapaiset jotka sopivat elämän virrassa kulkemiseen mielensäässä kuin säässä. 
Norsua nukuttaa... sen mielestä on miumaut sille mitä muu maailma tekee vaan kissan elämä lankataivaassa on se kaikkein tärkein... tosin välillä voi nukkua koiranunta ettei emäntä huomaa jos vaikka ihan vähän tassulla sipaisis pinkkiä... Raukeaa rakkauden täyteistä perjantaita jokaiselle ystävälle!

Maanantaina lähtevät pitkävartiset villasukat paketissa saajilleen!

20.1.2015

Kun olin seitsemännellä luokalla koulussa joku oli laittanut välitunnin aikana minun takin taskuun lapun joka alkoi sanoilla " syyhyttääkö? Hah hah!" Kirje jatkui samalla teemalla. Siinä arvosteltiin minua kovin sanoin, pidettiin jotenkin pystynokkaisena ja ylpeänä sen vuoksi että minulla oli harmaa hevonen. Olin silloin kauhean ujo mutta oli uskallettava, oli pakko mennä kouluun vaikka pelotti.
Tapahtuneesta on kulunut aikaa jo kolmekymmentä vuotta. Eilen sain tekstiviestin suoraan puhelimeen. Joo - se oli samankaltainen, arvosteleva, ilkeä ja taas kerran minä olin pystynokkainen. Tekstiviesti on helppo lähettää mutta harvemmin asia tullaan sanomaan päin naamaa. Kolmenkymmenen vuoden takainen kirjeen kirjoittaja jäi arvoitukseksi. Tekstiviestin takia minä ajoin auton tien sivuun ja itkin. Sellaista se on - elämää...

Löysin vanhan ennustuskirjan meidän ullakolta ja siinä on myös fysionomiikkaa ja sen mukaan minulla on ystävällinen nenä. Lisäksi huom olen verenperintönä "Toloppasten pystynokkasta sukua" kuten vanhakansa asian ilmaisee.

Tässä pätkässä ei ole päivämääriä...

Elämä on mielenkiintoinen ilmiö. Kuinka paljon sitä voikaan sattua ja tapahtua kaikenlaista uutta. Millaisista pienistä hetkistä ja tilanteista on elämän kokonaisuus kiinni. Millä tavalla voi onni kääntyä ja vihdoin – se katsoo minuun päin!

Ulkona sataa lunta. Istun nojatuolissa macci sylissäni ja kirjoitan tätä tekstiä. Katselen samalla ulos ikkunasta, miten kauniin rauhalliset koivut sirottelevat lumisia oksiaan vasten pihan reunaa. Tummanpuhuva hevonen päivystää veräjänmutkassa odottaen minua taputtamaan sitä. Puussa oleva kottaraispönttö on tällä hetkellä autio mutta se enteilee kevään saapumista, kaikuna muistojen hiljaisuudesta kantautuvat lintujen värikkäät sentimentaaliset keväthuudot. On kuin katsoisin huomiseen, tiedän että kevät tulee pian ja minä olen silloin täällä elävämpänä kuin koskaan ennen.
Rakas ja minä kävimme kortteliajelulla. Kiersimme raktorikorjaamon kautta länteen verotoimiston kulmille ja huonekaluliikkeen myyntivalttia kuljettaen leppoisille kahveille Kärkkäisen taloon. Anna Pippuri ei tiedäkään miten mainion hienon sängyn hän saa... ihana jousitus, painatus, täydellinen pehmeys.... Voimme tänään kokeilla sitä rakkaan kanssa koska tyttö menee kaverille yöksi.
Elämä on
satumainen rykelmä
hyviä hetkiä
Enteitä suulaasta mielikuvituksesta
Rakkaus oli rikkaus
jonka tiesin uinuvan
Heräsin valoon kuin oivaltan
sinun siniharmaiden silmiesi takana
alkaa seesteinen onnen jakso.
Asioita, tapahtumia, elämää...
En kerro missä käyn uimassa, kenen kanssa, mihin aikaan... on tietynlaisia ihmisiä joiden en halua tietävän minusta mitään tai tömäävän paikalle arvosteleva ilkeä vekki suupielessä.
Olen kuitenkin alkanut taas uimaan. Haluan päästä bikinikuntoon kesäksi. Hyvää ruokaa, hellyyttä mutta ennenkaikkea onnea. Roppakaupalla onnea – se lihottaa. Tähän väliin voisin hymähtää että joo joo olen ehkä vähän elämäni aikana lihonut, on lapset ja sen semmoista ja etten ole kerennyt enkä jaksanut mutta ei se niin mene. Kun on rakas rinnalla minulla on velvollisuus näyttää hyvältä heijastuen hänen silmistään
Jokin aika sitten särin astioita. Ne vain hyppäsivät kaapin hyllyltä käsiini. Niitä oli liian monta! En ehtinyt saamaan kiinni! Pidätin hengitystä sekunnin riippuvan hetken ja kauhuissani kuulin kuinka posliini särkyi lattiaan. Rakas vain hymyili minulle – ei se mitään...

Sitten kävin perjantain kunniaksi ostamassa meille viinipullon hyvää punaviiniä. Päästäisiin dingoilemaan! Saletisti kävi juuri niin kuin pelkäsin – lisää sirpaleita! Ajattelin hetken aikaa että soittaisinko ovikelloa mutta koska olen turhautunut Anna Pippurin pimputukseen niin päätin kuitenkin taituroida jumittuneen oven lukon itse auki ja kas miten kävi – viinipullo mäiskähti eteisessä iloisesti lattiaan ja hajosi miljooniksi pieniksi pirstaleiksi ja mitä minun rakkaani teki... hän halasi minua ja sanoi – ei se haittaa, sattuuhan sitä.

Dingo oli aivan mahtava! Kiitos rakas! Hän sanoi minulle ettei ole elänyt aivan sellaista neonhuiviaikaa joka Dingon hurmokseen liittyi mutta lähti kumminkin katsomaan bändiä ja hyvä oli. Keikka oli tosi hieno, värit, valot, energia! Niin ja me – me kaksi rakastunutta. Silloin emme 30 vuotta sitten kohdanneet Dingon kera Nivalan Tuiskulassa mutta nyt me olimme siinä, lähekkäin, suudellen. Minä ja minun rakas, me.
Yhden kerran kun lähdin uimaan minulle sattui hauska juttu. Oli kiire ja vein ensin Annan Pippurin kouluun. Sipaisin muovikassin autoon takapenkille, muistin hivauttaa sinne hiusharjan ja sitten menoksi. Uimahallin pihassa minä keksin kuitenkin tarkistaa olinko ottanut kaikki mukaan ja mitäs siellä olikaan... minulla oli mukanani roskapussi!Onneksi tarkistin parkkipaikalla. Nolo olisi ollut kanniskella roskapussia pesutiloihin.

Menin kotiin takaisin ja otin sen toisen samanlaisen keltaisen muovipussin. Uimahallille päästyäni minun piti lähettää viesti kotiin... ”voisitko ottaa minun hiusharjan pois rappusilla olevasta roskapussista. Olet rakas!”

7.1.2015

Mitä sitä nainen muuta vois toivoa! Minulla on ihana mies keittiössä puuhastelemassa - ilman paitaa! Täydellinen rasvaton lihaksikas vartalo, vaaleat pitkät hiukset seksikkäästi sekaisin... Hot! Keittiössä on muutenkin kuuma... Kohta syödään taas mitä karpeinta maistuvaa pizzaa NAM!

Rakkaudella Darling


Hallava hevonen

Iblees

22.01.2015 23:14

Hevosia sitten tuli taas lisää. En ole koskaan käsittänyt sitä kuinka miehet pystyvät ratsastamaan. Se on aivan sietämättömän tuntuista hommaa. Koko ajan pallit hiertää perseen ja satulan välissä. Pahimmillaan sitä hyppii palliensa päällä koko painollaan. Ratsasta raivona raivolla hevosella hallavalla vaahtoavalla. Ilmesty esiin äkkiä sumusta uhkaavasta. Huuda, huuda, kivusta huuda ja vihasta mylvi. Sivaltele teräksellä jalolla, muinaisen sepän takomalla terällä terävällä. Ja katso kuinka he hämmästyivät säikähtäen.


Tangon taika

Iblees

21.01.2015 00:24

Tangoa tuli sitten taas tunti harjoiteltua tänään. Pikku hiljaa jotain uutta ja ihmeellistä oppii. Olisi aivan hauska oppia tuokin ihmeellisyys ihan sujuvasti vääntämään. Kyllä sitä kohta Darlingin kanssa lavoilla voi pyörähdellä kesäisin. Ehkä sitten jotain muutakin pientä puuhastelua siinä sivussa.


20.01.2015 06:53


20.01.2015 01:02


Maanantain mietteet

Iblees

20.01.2015 00:58

Ulkona pakkanen painuu jatkuvasti yhä enemmän alle -20 ja täällä sisällä lämpötila on jo yli 30 astetta. Lämmitin takkaa jottei tarvitse jalat ja kädet kylminä tv:tä katsella. Takka on aika rankka lämmön lähde kun ei siinä ole termostaattia. Tästä yöstä taitaa tulla aika hikisen kostea yö. Lihaa on taas tullut ahdettua mahaan, jotta jaksaa aamuun. Darling toi tänään mukanaan kuntoiluoppaan, joten hikeä saattaapi taas valua rankasti. Huomenna tanssikurssille tangoa vääntämään. Kiintoisaa nähdä lähteekö tango minulta sujumaan, sillä en ole vuosikymmeniin välittänyt edes nojailu tanssia harrastaa baarissa. Olen mieluummin baarissa jököttänyt jäyhästi istuen tuntikausia sama viskilasi kädessä.


Pyhäpäivä

Iblees

18.01.2015 23:13

Tänään sunnuntaina oli niin sanottu lepopäivä. No tulihan sitä nukuttua pieni hetki päivällä kunnes Darling asettautui viereen kysyen tutuksi tulleen kysymyksen. Pienen taivuttelun jälkeen jouduin taipumaan Darlingin toiveita toteuttamaan. Se olikin ihan hyvä ajatus ja tuntui taivaallisen mukavalta. Sen kuntoilun jälkeen oli hyvä laittaa kahvi tippumaan. Kahvin jälkeen lähdinkin ulos puuhastelemaan niitä ja näitä maatilan hommia. Pitkästyttävää paskan jauhamista niin kuin lähes kaikki muutkin työt. Aikojen alussa Saatana paskanti, siitä paskasta sikisi maanviljely. Se tiesi köyhää orjuutta monille ja rikkauksia harvoille. Ihmiset elivät elämäänsä miekan ja pellon välissä. Pelloilla alettiin miettiä mitä muuta voisi tehdä kuokkimisen sijasta ja niin alkoi kehittyä muita ammatteja. Samalla alkoivat kehittyä syntiset kaupungit, jotka yhä edelleen kasvavat suuremmiksi ja suuremmiksi. Maanviljely on luojalle kiitos sammumassa hiljalleen. Kuten eräs Afgaani uutisissa totesi. -Ruoka on vain ruokaa, sillä saa vain vatsansa täyteen, eikä sitten mitään muuta.


LOHIPIZZA

Psyllium pohja

17.01.2015 17:04

Paseerattua tomaattia 500g, tomaattipyree 70 g, basilikaa oreganoa mustapippuria, kaksi murskattua valkosipulinkynttä salottisipulia. Sipulit ensin kuullotetaan oliiviöljyssä, lisätään paseeratut tomaatit, tomaattipyree ja kaikki muut hässäkät. Haudutetaan 15 min. Päälle savulohta, katkarapuja, mozarellajuustoa, fetajuustoa, sinihomejuustoa, tummia oliiveja. 220°C 10 - 15min uunissa. Nam!

Psyllium pohja

2prk kermaviili, 4 kananmunaa, 200g mozarellajuustoa, 4 rkl psylliunjauhetta 2 tl leivinjauhetta (jauhot sekoitetaan ensin erikseen keskenään ja nopeasti muuhun seokseen ja tosi nopeasti levitetään leivinpellille! Pohjaa paistetaan ensin ilman aineksia noin 10 -15 min, pois uunista ja sitten lisätään muut ainekset)

Herkullista viikonloppua!


17.01.2015 16:54


Kunnon kohotus

Iblees

17.01.2015 16:45

Eilen väännettiin lohipizza psyllium pohjalle. Ihan hyvää tuli vaikka psyllium kuulostaakin ihan ydinaseiden valmistamiseen käytettävältä materiaalilta. Kuituvalmiste ja tekee suolistolle hyvää, eikä todellakaan lähde hiukset päästä. Tällä kertaa en ahtanut itseäni täyteen ja illalla päästiin hieman jympyttämään Darlingin kanssa hikisissä tunnelmissa. Varsin hengästyttäviä urheilusuorituksia kun venyy homma ylipitkäksi. Alussa olin vähällä päästää paineet ulos liian aikaisin, mutta onnistuin kuitenkin pitkittämään jympyttämisen hengästyttävään loppuun asti. Onhan tässä tosin kunto kohentunut ajan kuluessa kummasti. Koiria on hyvä myöhään illalla kävelyttää kun pyörätiellä ei ole juurikaan muita kävelijöitä.


Myöhemmin...

Iblees

15.01.2015 23:59

Tänään illalla syötiin armoton ateria lihaa, lohta, juustoja ja kasviksia. Mahani on räjähtämäisillään. Paha tapani on ahtaa mahdoton määrä ruokaa sisääni. Tämä kostautuu aina sängyssä yleisenä kyvyttömyytenä toteuttaa Darlingin mielihaluja paheellisia. Makaan vain selälläni enkä saata juurikaan liikahtaa. On pakko hieman yöllä sulatella, että kykenee edes aamulla toteuttamaan valtiattaren toiveita. Täällä on tuskastuttavan kuuma. En saata nukkua tässä lämmössä kuin alasti ilman peittoja. Darlingin läheisyyskin tuntuu polttavan kuumalta ja välistä on pakko hieman ottaa etäisyyttä. Siitä Darling toisinaan pahastuu ja epäilee etten rakasta enää. Rakastan kyllä valtavasti, mutta lämpö ja kuumuus saa elimistöni toisinaan hätääntymään. Nyt voisin yrittää nukkua.


Illan mietteitä

By Iblees

15.01.2015 20:09

Tuli rakennettua Alexanderille sänky. Aika hyvä siitä tulikin vaikka aluksi epäilin kuinka onnistuisin. Aikoinaan äitini taisi sanoa tuollaista sänkyä itulaatikoksi. Ylivieskan Sotkassa olisi odottamassa Anna Pippurille leveämpi sänky patjoineen päivineen. Pitäisi ehtiä siis ajelemaan täältä keskeltä ei yhtään mitään jälleen tuohon paikalliseen pikku kauppojen keskittymään. Oulussa täytyisi myös käväistä tilaamassa pääkallokoriste pyörään. Oulu onkin yksi niistä suurista kaupungeista joihin täältä keskeltä ei mitään on yhtä pitkä matka joka ilmansuuntaan. Ehkäpä menen sinne sitten Digi Darlingin kanssa ihan yöksi irstailemaan. Nyt täytyisi kuitenkin lähteä paikalliseen kyläkauppaan.

Iblees kirjoitti 15.01.2015 00:57: Päivät pitenee taas hiljalleen, mutta lunta ja pakkasia on vielä kestettävänä. Lämpöä riittää kuitenkin öisin sängyssä niin ettei peiton alla hikoilematta voi olla. Rakkauden kiihkeän kuumaa hekumaa kylmyyden riivaamassa vuodenajassa. Katselen ikkunasta ulos pimeyteen ja mietin siellä olevia Mammonan riivaamia ihmisiä. Mammona on demoni joka tekee ihmisistä ahneita häikäilemättömiä paskiaisia. Mietin myös että olisi mukava päästä jo liikkeelle lämmöstä hehkuvalle maantielle ja maleksimaan kaupunkien kaduille. Toisaalta haluan painautua rakkaani kanssa yhteen sängyssä ja tuntea kuuman kostean sykkeen.


14.01.2015 07:33


14.01.2015 07:30


Dingo!

30 vuoden odotuksen jälkeen pääsin Nivalassa katsomaan Dingoa!

Silloin Tuiskula nyt Foxx

13.01.2015 02:05


13.01.2015 02:02


13.01.2015 01:59


13.01.2015 01:15

Ripaus sinistä lämmön keskelle. Osaavan ja lämminhenkisen naisen jalkaan.


13.01.2015 01:12

Ryhdikkäälle Ladylle, teatterin tekijälle. Värit valittu intuition mukaan.


13.01.2015 01:09

Oranssin lämmön hehku ja pikantti kirpsaus jossa tilkka vihreää ja sinistä sekaan. Väriyhdistelmä sopii erityisesti puuhanaiselle.


13.01.2015 01:02

Oranssin värin metsästys oli kyllä raskasta puuhaa...


Kadotettu oranssi

9.01.2015 10:53

Huomenta kaikille! Eilinen meni niin mäkeen. Ensin menin kiireessä postittamaan yhdet pitkävartiset villasukat huomaamatta että en ollut muistanut katkoa sukan varren sisäpuolelta lankoja. Kauhistus! Emämoka! Onneksi langapäät on neulottu kudelman sisään joten ei vaadi kuin lankojen katkaisua mutta silti... toooosi nolo. Toivottavasti värivartiset kuitenkin ilahduttavat saajaansa (kirjavavartiset alakuvassa). Seuraavaksi laitoin puikoille tulemaan kolmet seuraavat varrelliset ja lähdin varmuuden vuoksi hakemaan kaupasta oranssia lankaväriä. Tahtoo tehdä oikein lämpimän väriset sukat, sellaiset jotka jalassa oikein polttelee, ideoita pukkaa tulemaan ja verenkierto vilkastuu. Sukat jotka ovat kuin lämmin puhe, tulen liekki tai oranssin tähtitarhan kirjava leikki...

Menin kauppaan ja etsin oranssia villalankaa... kysyin myyjältä:

- Anteeksi mutta missä teillä on oranssia villalankaa... onko se tilapäisesti loppu?

- Oranssi? Ei sitä ole.

Myyjä napautti.

- Jos se on loppu niin milloin sitä taas tulee...?

Tiedustelin himoiten yhä edelleen oranssia villalankaa.

- Ei sitä talavella oo. Ei millonkaaa... ei oranssi oo talave väri. Sitä saa vaa kesällä.

Myyjä jatkoi tiukeaan sävyyn.

- Mitä ihmettä! Siis häh? ei oranssia?!

Minä parahdin!

- Ei oranssia. se ei ole talaven väri. Kyllä Novita tietää mitä värejä se myy.... Myyjä toteaa vielä happamesti ja kääntyy kannoillaan. Tuijotan loittonevan myyjän selkää enkä voi uskoa korviani... ei oranssia...

Sisuunnuin kuulemastani valheesta niin että ankaraa lumimyräkkää uhmaten ajelin vielä Nivalan keskustan kaikki kaupat läpi oranssin valon pilkahduksen toivossa mutta turhaan. Lumimyräkkä sen kun sakeni eikä missään kaupassa ollut tietoakaan oranssista lämmön karahduksesta!

- Vasta meillä oli keltaisia ruusuja ja nyt en löydä oranssia villalankaa... entäs minun sateenkaaret ja lämpimän hehkuiset ajatelmat sukkapuikoilla... huoh! Kun en löytänyt oranssia niin vastapainoksi luovun sinisistä kynsistäni ja ostan kirkkaan punaista kynsilakkaa ja geishasuklaata (se auttaa aina).

Lähden kaupasta ulos tyytyväisenä geishasuklaata maiskutellen. Vedän pipon syvemmälle päähän ja survoudun lumimyräkän sekaan.

-Tuolla jossain odottaa lämmin punainen auto...

Eilen ei langennut oranssi lanka minulle mutta tänään jatkan sisukkaasti etsintää ja lähden valloittamaan suuremman kaupungin... katsotaan josko siellä kohtaisin vihdoin oranssin.

Eilisen päivän positiivisuus oli hieno uusi sänky tai paremminkin vanhasta uutta. Jatkettava sänky löytyi taannoin kirpparilta ja rakkaan käsissä siitä tuli tämmöinen! Kyllä kelpaa pojan köllötellä! Lisäksi pojan unia vahtii Sissi-kissa joka ei paljoa koirista perusta eikä myöskään Norsusta (se meidän toinen kissa).


9.01.2015 10:19

Alexanderille kaunis sänky. Kirpparilta löytyneestä jatkettavasta sängystä syntyi näin taidokas kokonaisuus. Paimenpoika kurkistaa pukuhuoneen ovesta kun sinne asennetaan Voikukalle (meidän undulaatti joka on allerginen kissoille ja osaa nauraa kuin harakka) oma kylmän sodan aikainen radio (näyttää ihan vakoilu koneistolta!)


9.01.2015 10:15

Kyllä kelpaa pojan köllöttää kun on saanut hienon sängyn. Turvallinen nukkumapaikka ja ihan kuin oma pesä. -Suurkiitos rakkaalle sen tekemisestä! Hienoa taidokasta työtä!


9.01.2015 10:11

Ei mitään haukkujärjestelmiä ja typeriä koiria vaan kissa jonka nimi on Sissi. Sissi - katsokaa vaikka kun seuraavan kerran käytte kaupassa - on suoraan kuin kissanruokapurkin kyljestä! Mannekiini ainesta ja kova katti, se pistää Norsunkin ojennukseen. Elefantti saa mennä matkoihinsa kun Sissi päivystää eikä päästä nuorta kollipoikaa lähellekään Alexanderin sänkyä!


8.01.2015 10:25

Huomenia jokaiselle rakkaalle!

Yöllä nukahdin nojatuoliin tietokone sylissä. Voi ei! Tein jotain sellaista josta olen jatkuvasti Anna Pippuria varoittanut. En edes muista mikä ohjelma sieltä tv:stä tuli. Latasin uusimmista pitkävartisista raitasukista kuvan koneelle ja tarkoitukseni oli kirjoittaa...

Sukissa on vaan ihanasti työtä. Huokaus. Sydämiä olen lähetellyt ajatuksissani niitä tilanneille ja kärsivällisyyttä. Ei mennyt aikataulu ihan niin kuin olin ajatellut että kaikki olisi postitettu ennen joulua. Yksiin sukkiin menee aikaa noin 10 tuntia. En ole nopea kutoja ja silmätkin rasittuvat helposti. En kuitenkaan purnaa sitä, päinvastoin, murisen vain itselleni kun olen niin hidas ja aikaköyhä. Se onkin se elämän suurin mysteeri, mihin ihmeeseen se aika katoaa... miksei sitä koskaan ole tarpeeksi? Seitsemän paria pitkävartisia sukkia, kaikki parit erilaisia...ja minä niin rakastan sitä värien kirjoa joka liukuu kutoessa sormieni lomitse. Valitsen värit intuitiivisesti jokaisen henkilön tarpeeseen. Kudon hyvät energiat sukkiin. Vahvat hyvät sormet. Olen näillä sormilla lypsänytkin lehmiä, hevosta, alpakkaa, koiraa ja loppuaikoina vuohia. Heh heh! Iso hymy!

Ohessa viime päivien facebook päivityksiä
7.1.2015

Mitä sitä nainen muuta vois toivoa! Minulla on ihana mies keittiössä puuhastelemassa - ilman paitaa! Täydellinen rasvaton lihaksikas vartalo, vaaleat pitkät hiukset seksikkäästi sekaisin... Hot! Keittiössä on muutenkin kuuma... Kohta syödään taas mitä karpeinta maistuvaa pizzaa NAM!

6.1.2015

Pakkasta ja kesämuistojen kukkasia. Näillä pinkeillä villasukilla on aivan erityinen merkitys tässä meidän rakkaustarinassa.Kylmää...hyrrr...mutta kevään puoleen kääntyessä alkaa valokin voittaa.

6.1.2015

Pakkasta 23 astetta ja upea talvinen maisema. Pihan perällä lämpeni puusauna. Siellä oli taas kerran mukava rentoutua rakkaan kanssa ja vaihtaa päivän kuulumisia. Muuten olen taas tänäänkin kutonut villasukkaa ja haaveillut siitä että mitä alkaisin seuraavaksi maalaamaan.

Myöhemmin illalla tehtiin pizzaa karppiohjeen mukaan. pohjassa ei yhtään jauhoja! Ei suolaa ei hiilihydraatteja ei jauhoa, täydellisen hyvää! Nam! Suosittelen jokaiselle!

Illan kruunasi loistava elokuva Kolme Simoa. Tosi hyvä!!!!!

5.1.2015

Ihanaa raikasta värikylläistä Uutta Vuotta 2015 jokaiselle! Joulun aika ja uuden vuoden lumous on vietetty rauhallisesti ja kotoisasti Siksi tämäkin vuoden toivotus tulee teille rakkaat nyt vasta. Pakkanen kiristyy ja ulkona on talvisen kaunista, hurmaavaa valkoista vastapainoksi tälle väriloistolle.

Keväällä huhtikuussa minulla on seuraava taidenäyttely... kyllä siihenkin väriä löytyy... maalaten.


8.01.2015 07:01


Paluu arkeen

Pitkä joululoma on päättynyt

7.01.2015 08:07

Hyvää huomenta jokaiselle rakkaalle siskolle ja veljelle! Näin tapahtui taas paluu arkeen... ensimmäinen koulukas on jo lähtenyt kouluun ja toinen lähtee kohta. Yöllä minä yökyöpeli kudoin taas yhtä pitkävartista sukkaa ja katsoi tv:stä elokuvia. Minun piti nähdä yksi tietty loppuunkaluttu Elämäni sinkkuna mutta toisin kävi. Heräsin ihanan upottavasta nojatuolista sudenhetken aamupuolella ja kömmin sitten rakkaani viereen nukkumaan.

Alexander lähti kouluun yllättävän kivuttomasti. Pukeminen sujui helpommin sängyn reunalla kuin käsissä pyöritellen. Pojalla on kasvumittaa jo nii paljon että naisihmiselle yksinään nostelu alkaa olemaan haastavaa. Vielä lisäksi nostaminen ei tapahdu oikeaoppisesti vaan oman haasteensa siihen tuo kaikki muu, pitäisi olla äidillä monta kättä että yltää joka suuntaa eikä tarvitse kurkotella ja samalla kertaa pidellä lasta yhdellä kädellä.

Yön aikana pakkanen meni nurin niskoin, aamulla ei seitsemän aikaan ollut enää kuin vajaa neljä astetta kylmän puolella. Lunta oli tuiskuttanut jonkin verran ja säätiedotuksen mukaan lisää on tiedossa.

Anna Pippuri on kaunistautumassa. Hänet minä lähden viemään kouluun. Samalla kertaa lähden ostamaan itselleni uuden uimamyssyn ja uimalasit. Olen tehnyt uuden vuoden lupauksen että otan itseäni niskasta kiinni ja rupean kuntoilemaan. Lötkistelyt on lötkistelty ja on aika aloittaa kiinteytyskuuri. Noin muuten olen ihan tyytyväinen elämääni. Kerrankin minulla on sellainen mies rinnallani joka pitää minusta juuri sellaisena kuin olen eikä syyllistä minua tai hauku läskiksi lihavaksi tyhmäksi lapselliseksi jollaisia laatunimityksiä olen jossain elämäni puoliskossa kuunnellut.

Tänään menen uimaan! Yritän malttaa ja aloittaa harkitusti ja riittävän kevyesti. Eihän minulla ole kiire mihinkään...


Loppiaisen syntymä

6.01.2015 17:35

Olisin heti voinut ryhtyä emoksi tälle vuoden ekalle vasikalle. Syntyi sopivasti Loppiaisen kunniaksi!


6.01.2015 17:33

Onko kisu jonka nimi on Norsu lintu vai kala... vai onko kissa karppi vai ei...mutta eikö karppi sitten ole kala... Mietteitä kahavia ootellessa.

Sukat vihdoin valmiit! Lempisukat! Vaaleanpunaiset sukat joista allaoleva tarina kertoo ja sittenhän minä katselinkin koko maailmaani vaaleanpunaisten lasien läpi. Vierähti tovi ennen kuin sain toisen sukan valmiiksi mutta tässä nämä nyt ovat.


6.01.2015 17:29


Sudenhetken mietteet

6.01.2015 10:38


6.01.2015 03:03

Sudenhetki. Kello tulee juuri kolme aamuyöllä. En vielä malta mennä nukkumaan. On levoton väsynyt olo. Ehkä käyn vähän ylikierroksilla. Kaikenlaista pyörii mielessä.

Pakkanen naputtelee talon nurkkia. Tänään tai siis eilen oli kylmä päivä. Loppiaisaattona pakkanen kiristyi peräti kahteenkymmeneenkolmeen asteeseen. Tarkoitus oli kuljettaa shetlanninponit kotiin mutta tapahtumaa siirrettiin vielä hivenen tuonnemmaksi.

Tänään saunoimme pihasaunassa. Puukiuas on aina yhtä hyvä. Mikään muu löylyn laji ei niin hemmottele kuin puukiukaan kuuman suhruinen löyly. Välillä pistäydyimme pukuhuoneessa jähyttelemässä ja sitten takaisin löylyn ottoon. Jäähytellä voi jokainen mutta rakkaani kanssa olen oppinut ettei se niin mene vaan silloin jähytellään...

Myöhemmin illalla laitettiin taas herkullista karppipizzaa. Eilisestä oli vielä kastiketta jäljellä joten tämä ilta vaati pelkän taikinan teon. Kokonainen peltillinen meni meille neljälle, ei siitä jäänyt mitään huomiselle päivälle.

Illan kruunasi mahtava elokuva Kolme Simoa. Tosi hyvä!


5.01.2015 11:48


Pinkit villasukat

5.01.2015 11:39

Kello on melkein kaksi yöllä- Ulkona pakkasta miinus kaksitoista astetta. Voi uni ei tahdo tulla ei...

Tänään olen kutonut pitkävartista pinkkiä villasukkaa. Toinen sukka jäi syksyllä kesken, kuinka ollakaan loven takia joka teki elämääni lähtemättömän jäljen...

Istuin pinkki jumpsuit päällä lekotellen iltapäivän auringossa tallin pihalla. Oli lämmin... oli suorastaan kuuma. Istuin siinä ja imin itseeni viimeisiä syysauringon säikeitä. Samalla koristelin villasukkaa. Minulla oli käsissäni vasta tekemäni pinkki pitkävartinen villasukka johon silmukoin varteen neulalla villalangasta tallin pihasta löytyviä luonnon kukkia. Löysin aina vain uusia ihmeellisiä kukkasia pitkän heinän kätköistä ja olin niin keskittynyt puuhaani etten alkuunsa meinannut huomata tulijaa paitsi vasta siinä vaiheessa kun hän kääntyi meidän hiekkatielle. Sen moottoripyörän murinan olisin voinut tunnistaa missä tahansa.
Mies ajoi rauhallisesti kauniin punaisella Harley Davidsonillaan, kaarsi tallin pihan reunaan ja parkkeerasi pyörän rauhallisin varmoin ottein. Hän otti kypärän pois päästään ja käveli suoraan luokseni kuumissa mustissa nahkatamineissa. - Aaaah... voi miten sydämeni läpätti komean ritarin edessä vaikka en vaaleanpunaisessa löysässä jumpsuitissa tuntenutkaan itseäni järin seksikkääksi. Lisäksi minulla oli siinä puisella penkillä vieressäni levällään tarotkortit... täydellinen tilanne.

- Hei, mitäs sinä puuhailet....

Mies kysyi minulta varovaisen ujosti hymyillen ja katsoi minua tutkivasti suoraan silmiin pitkän vaalean otsatukan lomitse.

- Ei mitään ihmeempää... kukkien kirjontaa ja tarot kortteja... haluatko että katson sinulle korteista?

Kysyn mieheltä ja tunnen kuinka syvä puna kuumottaa poskillani.

Iltapäivän aurinko hupenee jutellessa. Arka keskustelu muuttuu värikkäämmäksi. Miehessä on jotain salaperäistä, jotain ennalta tulkitsematonta...
Mies lähtee. Mies ja moottoripyörä katoavat horisonttiin. Tarotkortit jumpsuitin taskussa pinkki kudelma kainalossa minä tunnen itseni nii-in pieneksi tytöksi.

-Monen vuoden ajan olen sanonut että miksi ei prinssi tule. Miksi sellainen vallaton ei tule ja ratsasta pihaani ja suoraan elämääni komealla ratsullaan... ehkä olen erehtynyt siitä hevosesta... ehkä se onkin harrikka...saas nähdä tapaammeko vielä...

Väsyttää. Pakko lähteä nukkumaan. Kutoisin mielelläni vaikka koko yön jos vain jaksaisin. Keskeneräinen pinkki villasukka saa odottaa päivänvaloa. Jätän sen siihen valmiin vierelle sohvapöydälle ja avaan varovasti makuuhuoneen oven. Siellä se nukkuu unelmien prinssi peiton alle ja tämä jumpsuit tyttö pujahtaa sinne kainaloon...

- Hyvää yötä!


3.01.2015 19:32

Sen siitä saa kun öisin liikaa ahnehtii niin aamulla huomaa että toinen peukalo tuntui kerrassaan oudolta. Olihan se kun erehdyin ottamaan silmukat talteen peukalokiilan vierestä! Ei muuta kuin reippain mielin purkamaan ja uusi yritys.


3.01.2015 19:30

Yöt on menneet neuloessa lapasia ( sitten huomaa nukahtaneensa nojatuoliin ja kömpiin sudenhetkellä kolmen aikaan kullan kainaloon... ) ja aamut eivät aukea ilman kahavia...


3.01.2015 19:28

Vielä hetken verran päättelyä aamutuimaan vaikka silmät on vielä aivan sikkuralla ja yksi vallaton kollikissa rimpuaa sylissä.


3.01.2015 19:27

Nyt on minunkin kintaisiin käteen sopivat lapaset. Mukavan tuntuiset ja lämpimät.


3.01.2015 19:24


3.01.2015 19:23

RAkas teki Alexanderille hienon sängyn kirpparilta löytyneestä jatketusta mallista.

Kävi juuri sanomassa olkani yli että keskenhän se vielä...


3.01.2015 19:21

Karppipizzan ja meidän onnen kunniaksi katettuun pöytään hankittiin myös kauniita keltaisia ruusuja.


3.01.2015 19:20

Uunista on palanut valo joten vahteja tarvittiin ettei pizzapohja paistunut liikaa. Onneksi löytyi toimiva taskulamppu!


3.01.2015 19:18


3.01.2015 19:17


3.01.2015 19:16

Meidän ensimmäinen ihka oikea karppi pizza eli ei hiilihydraatteja, ei sokeria, ei suolaa ja käytännöllisesti katsoen ei jauhoja.

- Ihanaaa! Naaaaammmmm! Pizzasta tuli niin täydellisen hyvää että uskallan suositella muillekin.

Tomaattikastikkeen teki mieheni ja samoin hän pilkkoi kaikki täytteet mutta minä tein taikina ja siihen ohje tässä. Ohje löytyi netistä karppiruokaohjeista.

2 kananmunaa

1 kermaviili

100g juustoraastetta

1 tl leivinjauhetta

2 rkl psyllium (kuitujauhe)jauhetta.

Kuivat aineet, jauhot, sekoitetaan hyvin keskenään, tuoreet aineet kananmunat, kermaviili, juustoraaste sekoitetaan keskenään. JAuhot lisätään hyvin sekoittaen mutta nopeasti sekaan ja samantien seos kumotaan uunipellille.

Me teimme tuplataikinan joten siitä tuli hyvin koko uunipellillinen. Muista lämmittää uuni valmiiksi 220°C.

Sekoituksen jälkeen taikinba kumotaan heti leivinpaperinpäälle uunipellille ja samantien uuniin. Taikina saa paistua uunissa 10 - 15 minuuttia ennen kastikkeen ja täytteiden lisäämistä.

Lopuksi pizzaa kaikkineen, kastike, täytteet, juustoraaste, paistetaan noin 10 minuuttia niin kauan että juusto sulaa ja saa kauniin värin.


3.01.2015 19:04

Palanpainikkeeksi mukavan pizzaillan jälkeen oli Norsu-kissankin mieli seesteisen raskas. Sitä väsytti kovin mutta ennen sitä... ennen yhtäkään hännän heilautusta tai viiksikarvan värähdystä se asettui tv-ruudun ääreen katsomaan mukavaa luontodokumenttia linnuista.


1.01.2015 12:44


Hyvää Uutta Vuotta rakkaat 2015!!!

31.12.2014 23:38


31.12.2014 12:14

Uusia ajatelmia raitoja ja värien kertomaa! Tämä loppuvuosi on mennyt kutoessa ja mietiskellessä... käykää rakkaat kurkkaamassa Lempilangasta...

Tässä minulla on käsissäni pelkkää mustaa, tyhjyys, kaikki alkaa tyhjyydestä kaikki päättyy tyhjyyteen ja vanhat pölyt voi pölyttää lopullisesti pois ja aloittaa kaiken uudestaan puhtaalta pöydältä.


Hyvää Joulua jokaiseen kotiin!

Joulu on niitä hetkiä joita muistelen...

26.12.2014 15:43


26.12.2014 15:39


26.12.2014 15:37


26.12.2014 15:37


26.12.2014 15:35

Alakuvassa näyttää siltä niin kuin purisin Joulupukin sarvioksaa mutta ei sentään... hymyä, hymyä!


26.12.2014 15:29


26.12.2014 15:27


26.12.2014 15:26


26.12.2014 15:25


26.12.2014 15:24


26.12.2014 15:23


26.12.2014 15:22


26.12.2014 15:20


26.12.2014 15:17

Kävimme me kirkossakin hiljentymässä


26.12.2014 15:17

Muualle haudatuille rakkaille


26.12.2014 15:16

Puolen yön aikaan vietiin viimeiset kynttilät haudoille. Otin kuvia ja kotona ihmeteltiin... Joulussa on taikaa se on ihmeiden aikaa...


Talvipäivän seisaus

ikiaikainen pakanallinen juhla

23.12.2014 23:05

Me menimme kökille kolmestaan. Emäntä, isäntä ja minä - Paimenpoika. Mahtavaa oli päästä korvat luimussa vauhtiin, kirmata alaspäin huvilan rinnettä. Lumi vaan tuprusi! Sitä lunta oli satanut yllättävän paljon. Yritin parhaan kykyni mukaan muistaa missä kohtaa lumen peitossa olivat Donan kaivamat montut. Kyllä minua vähän suretti kun ei ollut enää pihamaalla vetokoiraystäviäni ja huomasin että emännänkin silmäkulmaan kaihersi kyynel... niin monta joulua tuli yhdessä vietettyä ja nyt ei mitään tietoa tovereiden nykyisestä elämästä.

Huvilalle teimme vain pienen mutkan ja sitten suoraan rantasaunalle. Synkkää ja pimeää mutta ihmeellisen rauhallista.

Emännän päivitys tapahtuneesta..."Pitkästä aikaa huvilalle saunomaan Voi se oli niin ihanaa, ihan kahdestaan. Ensin rakas teki nuotiotulet saunan lähelle ja paistettiin talvipäivän seisauksen ja lyhimmän päivän kunniaksi makkaraa. Paljon sinappia ja piimää purkin suusta. Kuunneltiin yön pimeää. Jokin polskahti pimeässä jokivedessä. Uimaan en kuitenkaan mennyt, näytti se vesi niin synkältä ja pelottavalta. Bono oli meillä mukana.

Saunan lauteilla heiteltiin lumipalloja ja oltiin kuinkas muutenkaan umpirakastuneita"


23.12.2014 22:17


23.12.2014 22:13

Minun rakkaani!
Tietäisitpä miten paljon
maailmaani mahtuu enemmän
tunnetiloja ja mielenmatkoja
mielihyvän katusoittoa
Maailmani on erilainen
rakkaani
kun sinä piirrät hymysi minuun.


23.12.2014 22:08

Hymy on mielihyvä.
Rakkaus mielikuva
sinusta ja minusta
Pakkasen suudelma
Rinnassa roihuava rakkaus
Mitä muuta sitä voi
ihminen toivoa!


23.12.2014 22:04

Paimenpoika kiittää! Kyllä paksunkin koiran selkää hivelee tällainen aito retkituli, kunnon roihu ja aaah se ihana makkaran tuoksu.... jo pelkkä haju luikerteli sieraimistani mahan sopukkaan ja kurnautteli siellä niin kovaa että kyllä niitä herkkupaloja satoi.


23.12.2014 22:00

Makkaran paloja tippui paksun kuononi eteen tasaiseen tahtiin ja lipsahti emännältä yksi kokonainenkin makkara! Onneksi sitä ei vielä ollut pyöritetty tulisessa sinapissa!

Sillä välin kun isäntä ja emäntä olivat saunan lauteella lämmittelemässä ja heittelemässä toisiaan lumipalloilla minä kuljeksin pitkin pihamaata. Nuuskutin tuttuja hajuja. Vielä sieltä vainusin Etanan ja Jaden pehmeät tuoksut... vaikka tytöt lähtivät maailmalle jo elokuussa. Paksu hirven pää oli jäätynyt pientareelle. En voinut muuta kuin tuumailla että voi niitä aikoja kun elelimme vielä huvilan kulmilla.


Illan viettoon kahdestaan

Scandinavian HANKS

22.12.2014 01:07

Oli hauska lähteä pitkästä aikaa johonkin (vaikka viikko sitten oltiin laivalla!)Ei muuta kuin kamppeet niskaan ja menoksi. Vähän aikaa siinä meni mutta ei kauaa... Sovitaanko tässä kumpi istuu kuskin paikalla? Harjoitellaan tanssiaskeleita? Vai metsästetään kadonnutta pentukollia? Vai onko autonavaimet hukassa?

- Teille vai meille kultasein....


22.12.2014 00:54

Huokaus! Nämä kuvat on niin ihania että en osaa karsia mitään pois. Kaikki niin tulvillaan rakkautta... rakkautta rakkautta vaan sitähän se kaikki on.


22.12.2014 00:50


22.12.2014 00:48

Tässä katkera koiramme Paimenpoika joka olisi halunnut lähteä mukaan. Hehkusilmä ei millään ymmärtänyt että miksi ihmeessä hänen täytyi jäädä kotiin katsomaan TV:tä lasten ja aikuisen seurassa.


22.12.2014 00:45

Ja tässä on meidän kuvaaja. Teini joka on ihan laaaaavvvv ja tietää siitä lovesta tietty ihan kaiken. - Pusu pusu hali hali Neiti Anna Pippurille! Otit jälleen kerran suurenmoisia kuvia!

Tämän jälkeen me sitten lähdimme viettämään vapaailtaa ja katsomaan läheiseen ravintolaan Scandinavian HUNKS showta.

Miehet esiintyivät ihan hyvin. Musiikki, tanssikoreografiat sekä esiintyminen olivat ihan ok mutta jotain jäin kuitenkin kaipaamaan. Voi olla että syy oli vesiselvässä päässäni, olin ihan vesilinjalla. Miehet ottivat katsekontaktia hurjaksi muuttuneisiin naisiin, kävivät koskemassakin naisia nopeasti ja merkitsevästi. Kuitenkin se mitä jäin kaipaamaan oli intiimimpi ote. Ilmeet ja eleet olivat hieman kaavoihin kangistuneita. Minulle jäi tunne että vaikka miehet ilmein liehittelivät fanejaan niin silti eleet olivat teennäisiä ja he ikäänkuin katsoivat ihailijoidensa yli.Esiintyvä taiteilija ei välttämättä ota katsekontaktia yleisöönsä. Mukaansatempaavat silmät voivat sekoittaa esiintymisen. Kuitenkin jotain lämpöä olisi saanut olla.

Mukana oli numeroita joissa miehet esiintyvät artisteina. Voi kun olisikin ollut niin että he olisivat oikeasti laulaneet taustasäestyksen kanssa. Sitä numeroa olisi kyllä kannattanut harjoitella paremmin laulun osalta että pysyy mukana laulun sanoissa ja edes yrittää näyttää siltä kuin oikeasti laulaisi.

Paljasta pintaa... hm... minä en kyllä nähnyt sitä muuta kuin reittä käsivartta ja yläkehoa mutta ehkä niin oli shown kannalta parempi. Minulla olikin mukanani rakas joka on minulle maailman paras hanks...hm... tietäisittepä vaan... pist! En kerro kaikkea... mutta pian sarjakuvassa paljastuksia...


21.12.2014 03:12


Elämä on roolipeli, seikkailu ja mielen täyttävä hetki

20.12.2014 13:28

Muistot naamioidaan hymyyn
Jokaisessa kasvojeni uurteessa
silmäkulman naururypyssä
hetket kertautuvat
muistojeni kartalla
Rakastaen ja eläen
hetken kerrallaan
sinun vierelläsi
- Rakas!

Minä olen sinun hetkesi
Korpin huuto tuulessa
Rakkaus sydämessä
intuitio joka kertaa kaikuna minut
sinun sydämesi hehkuvalla pinnalla


20.12.2014 13:09


Pian alkaa sarjakuva!

Darling palaa sarjakuvaruutuun...

19.12.2014 17:23

Pieni hetki rakkaat siskot ja veljet... uutta sarjista tulossa!


Uniikkisukat pitkällä varrella

Värit sovitettu jalkaan tunteella ja intuitiolla

19.12.2014 17:21


19.12.2014 17:10

Jokainen sukkapari on uniikki.

Pukinmuorin apulaisena oleminen on aika rankkaa vaikka en valita kun tiedän että sukat matkaavat hyviin jalkoihin ja antavat aavistuksen väriä, valoa, nopeutta ja sitä rakkautta saajilleen. Olen keskittynyt ja pyrkinyt valitsemaan sukkien saajille intuitiivisesti juuri ne oikeat värit. Tässä on vain ripaus tätä värisoppaa. Pitkiä huikosia ja vauhtia ja rakkauden punaa ensimmäisen sukkaparin saajalle! Toisen parin sukista yksi valmis toinen melkein ja saajalleen äärettömän paljon iloista mieltä ja kivutonta olotilaa. Sellaista elämisen taikaa että arkipäivät ja pyhät suhahtavat nämä sukat jalassa nautiskellen. Kolmas pari uunista ulos ei kun puikoista vielä on sukan varret puolessa sävyssä. Näiden lisäksi lisää sukkia luonnosteluvaiheessa päiväkirjan sivulla.

Miehenikin sai osansa väriloistosukista. Hyvin istuvat miehenkin jalkaan. Samaiset sukat lämmittivät minua rakkauslomalla Tukholmaan.

Hieman minua väsyttää... haukotuttaa... kaikki yöt on menneet kutoessa ja päivällä meinaa uni väkisellä tulla silmään. Pian on Joulu!


19.12.2014 17:08


19.12.2014 17:07


19.12.2014 17:05


18.12.2014 22:09

41000!


16.12.2014 15:55


Rakkauden laivalla

14.12.2014 14:23


14.12.2014 14:22


13.12.2014 20:25


13.12.2014 20:19

Vihdoinkin perillä! Meidän hytti ja pilkettä silmäkulmassa!


13.12.2014 20:16

Taisi siinä hattukin vaihtua mustaan ajankulua ihmetellessä...


13.12.2014 20:12

Lähtöselvitysten jälkeen juotiin kahavia... ja taas kahavia... ja kulutettiin aikaa...


13.12.2014 20:08

- Vihdoin Katajanokka! Hiukset sekaisin mutta intoa täynnä. Mars lähtöselvitykseen!


13.12.2014 20:03

No joo myönnettäköön että junassa istuminen alkoi jossain vaiheessa väsyttää ja puuduttaa kun olisi halunnut olla pian perillä!


13.12.2014 20:00

Tottakait violetti minihame, värikylläiset sukat, leobardihattu ja huivi ja rakkauden punainen takki silloin kun ilo ylimmillään ja matkalle kahdestaan!


13.12.2014 19:56

Otetaanpas vähän nurin perin näitä kuvia meidän reissusta eli alkua ensin ja sitten keulille kuvat loppua kohti. Tässä kuvassa olemme vasta olemme vasta menossa Helsinkiä kohti junalla ja koska minulla oli niin juhlafiilis niin piti kokeilla miten pitkävartiset sukat lämmittävät. Hamonen on hieman lyhyt mutta sävy sävyyn...


13.12.2014 09:39


13.12.2014 09:38


12.12.2014 11:12

12.12.2014

Olen yhä elossa! Olen reissannut toistakymmentä laivalomaa enkä koskaan ole tullut merisairaaksi mutta viime yönä - kyllä! En ollut hääviä seuraa rakkaalleni kun en voinut olla edes istualtaan, makasin vaan väliin hytin lattialla ja väliin sängyssä ja voin vakuuttaa teille rakkaat että en juovuksissa. Huh huh, olipahan vaan melkoinen myräkkä! Mutta rakkaani hänestä aaltojen ravistelu ja metallin pauke oli vaan hauskaa.


11.12.2014 08:19

Vihdoin matkalla! Ihanaa! Junassa. Kaikki jotakuinkin matkassa, mieskin... ainoa mikä unohtui oli puhelimen laturi. Toivottavasti virtaa riittää sellaiseen kauppaan asti että saan uuden.

On niin superhienoa olla reissussa kahdestaan, ihan aikuisten oikeesti. Matkalaukut painoi kuin tiiliskivet mutta pakko oli pakata mukaan kaikenlaista kivaa.

On tässä muutenkin juhlan paikka kuin vaan me kaksi ja rakkaus. Isoja muutoksia on tapahtunut minun elämässäni. Nyt uskon että vuoretkin siirtyvät kun tarpeeksi uskoo ihmeisiin. Rakkaus - Se on kantava voima joka muutti elämäni. Kauan sitten vuosia vuosia aikaisemmin kysyin eräältä ennustajalta että tuleeko minun elämääni vielä joskus rakkaus. Ennustaja vastasi että mies on jo olemassa mutta voidakseen tulla minun täytyy luopua kaikesta, lopettaa maatalous, luopua eläimistä, turhista ihmissuhteista ja luopua Siitä juurilleen liimautuneesta tunteesta etten voi enää siirtyä mihinkään, en pääse eteenpäin. Päästämällä kaikesta irti rakkaus löytäisi minut.

Ennustus piti paikkansa. Ensin luovuin surusta edesmennyttä äitiäni kohtaan. Sitten päästin irti maataloudesta. Aloin vuosi sitten myymään pois sen hetkisiä hevosia. Vuohetkin lähtivät. Rakkaat vetokoirat lähtivät loppukesästä uuteen elämään ja seikkailuihin ja joskus minulla on niitä niin ikävä etten ole saattanut edes kysyä niiden kuulumisia.

Hevosista Se ainoa joka olisi tullut minulle ensi vuonna takaisin kuoli tapaturman seurauksena. Voi surua! Se oli ainoa yhdysside äitiini. Äiti sanoi kuolinvuoteellaan että hän näki unta kuinka hän juoksutti liinaharjaa ja askel oli niin kepeä. Kaikki oli kaunista ja valoisaa ja kaikki huusivat katsokaa tuolta tulee tähti!

Nyt ei ole enää äitiä ei liinaharjaa. Tallikin on tyhjentynyt. Ei ole enää ulvovia ystäviä pihamaalla. Viime keväänä laitoin hakemuksen asunto jonoon kaupungissa Oulu. Koko kevään ja kesän minä odotin eikä kuulunut mitään. Silloin minä mietin että mikä tarkoitus! Mikä tarkoitus kaikella on?! Oli vahva tunne siitä että jotain oli vielä pahasti kesken ja jotain tapahtuvan vielä minulle.

Se perjantai 13.päivä muutti kaiken kun minä ja rakkaani kohtasimme ensimmäisen kerran. Se oli kaikkien aikojen hevoskauppa.

Tallin osalta minulla oli samanlainen tunne. Kaikki kuihtui vähitellen pois ja silti minusta tuntui että jotain tulisi vielä. Ei tallin tarina voi tähän päättyä... Tilastoponivarsatkaan eivät menneet kaupaksi muutamalla satasella niin että minä mietin lahjoitanko ne pois hyvälle taholle vai teenkö niistä koiranruokaa Paimenpojalle. Paha aavistus minulla oli siitä että joku taho taas tekisi kiusaa mustamaalaamalla niin ettei varsoilla olisi tulevaisuutta.

Ihme tapahtui! Asumme rakkaani kanssa saman katon alla. Lapset ovat hurjan onnellisia. Elämä hymyilee. Talli ja tuulinen Tolppa on siirtynyt toisen naisen käsiin. Ihana ihminen, ystävä, osaava hevoskuiskaaja. Hänessä minä näen paljon itsestäni samoja piirteitä kun olin nuori ja innokas. Hienoa nähdä miten työni ei ole mennyt hukkaan ja kimo veriset hevosetkin saavat vielä laiduntaa kolmatta vuosikymmentä jokitöyräällä. Paljon enkeleitä ja siunausta ystävälleni ja tallille!

Muutosten myräkässä minulle tuli tunne etten osaa enää piirtää. Mitä minä sitten piirtäisin kun sarjakuvaruudut aihepulan ja lemmikkipulan vuoksi huutavat tyhjyyttä! Tätä utopia aikaa on nyt mennyt tovi mutta ei hätää, paljon on asioita ja uusia eläin ystäviä joten sarjakuvaa alkaa taas syntymään. Pikku hetki, ensin ollaan lomalla.

Rakkaat siskot ja veljet, pysykää kuulolla. Päivitän matkalta kuulumisia. Nyt täytyy lopettaa, rakas vieressäni on vähän pitkästyneen näköinen.


Matkalle lähtö lähestyy

10.12.2014 01:33

Millaista säätä luvassa... onko myrskyvaroituksia?


10.12.2014 01:32

Vielä viimeinen silaus


10.12.2014 01:30

Norsu miettii että kiiltävätkö saappaat aivan varmasti tarpeeksi...?


10.12.2014 01:27

Matkan lähestyessä ja nimipäivän kunniaksi myös minun kenkäni saavat pintaansa lankkia ja kyllä kiiltää. Toivon mukaan tiedossa on paljon tanssia!


Sukkasin kohti Joulua

10.12.2014 01:24


8.12.2014 15:45


8.12.2014 15:44


8.12.2014 15:43


Kaksikymmentä vuotta pölyttyneet kahvikupit pääsivät juhlapöytään

... mutta mikä oli juhlan aihe...

8.12.2014 15:35


8.12.2014 00:49


8.12.2014 00:47


5.12.2014 15:44


5.12.2014 15:43


5.12.2014 15:40


Hyvää huomenta sukanvartta...

4.12.2014 09:29

Hyvää huomenta rakkaat siskot ja veljet. Yöllä minä heräsin neljän aikaan enkä millään meinannut saada uudestaan unta. Pyörin sängyssä vaihdoin kylkeä, katselin kauniita punaisia jouluvaloja ja kuuntelin rakkaani rosoista kuorsausta. Minun oli pakko nousta ylös. Vedin jumpsuitin päälleni ja hiippailin pois makuuhuoneesta olohuoneeseen kuuntelemaan koiran raskasta unensekaista hengitystä ja sitä kuinka se kuorsasi syvällä paatoksella kuin vanha pappa.

Meni siinä tovi. Tunti, puolitoista kunnes luovutin valveen viitan yltäni ja palasin takaisin rakkaani viereen. Aivan sama ... kyllä kuorsaamiseenkin tottuu kun rakastaa...

Aamulla paniikkiherätys. Kaikki lähestulkoon myöhässä! Kuppi kuumaa teetä ja silmiin katselua sen jälkeen kun teini prinsessa oli lähtenyt kouluun. Alexander vastusteli vähemmän... nukkui vaan... miten voikin pojalla olla hyvät unen lahjat. Ei ole ollenkaan helppoa pukea likipitäen 160 senttistä poikaa joka ei suostu millään heräämään. Sen jälkeen kun koulutaksi oli ahmaisuut pojan uumeniinsa ja huristanut pois me joimme aamupalaksi teetä. Vaihdoimme kuulumiset, katsoimme aamun uutiset. Kudoin vähän matkaa sukanvartta. Alkavat valmistumaan väri väriltä kerros kerrokselta.
Hyvää huomenta siskot ja veljet! Lämmintä joulumieltä!
Rakkaudella Darling


Taivaan sävyt

Teetä ja sympatiaa

3.12.2014 09:34

Huomenta rakkaat Tänä aamuna aamun sinerväkin näytti erilaiselta kun lumi korosti sitä. Ihanaa täyteläistä sinisen sävyä kera harmaan ja aavistuksen vihreää ja ripaus punaista. Mielessäni lasken aina prosentteja värisävyille kuinka paljon niihin täytyisi ripauttaa taikapataan sinistä, keltaista, punaista ja ehkä aavistus mustaa että saataisiin oikea sävy taivaalle levitettäväksi. Olen vieläkin aivan herkkänä eilen iltaisesta kävelyretkestä. Me nauroimme niin ja suutelimme märän lumen pois toistemme ripsistä ja poskipäiltä. Kylä elämä voikin olla ihanaa .

Teekupponen edessäni jäähtyy... sukanvarsia rupeaa olemaan jo pitkän laisesti. Taivas on taittunut talvisen harmaaksi päivän väriseksi. Aavistus liilaakin siellä näyttää horisontissa pilkistävän. Mukavaa päivää jokaiselle!


Rakas Joulupukki

Ensimmäinen kirje

3.12.2014 00:33

Rakas Joulupukki, taas on kulunut yksi vuosi siitä kun viimeksi tapasimme tai ei ihan sillä jouluaattoon on onneksi vielä vähän matkaa. On tullut aika pohtia elämää ja levätä hetki kiireen keskellä pysähtyen miettimään tätä kulunutta vuotta mitä se on ottanut ja mitä antanut. Rakas Joulupukki, minä olen nyt saajan asemassa. Niin suunnattoman paljon rakkautta! Annan minäkin sitä mutta myös saan voi moninverroin takaisin! Voin kerrankin sanoa olevani onnellinen! Olen miettinyt tätä elämääni ja sen eri kulkusointeja... tapoja joilla olen elänyt ja mitä kaikkea olen päivieni varrella kohdannut. Sen voin sanoa ihmetellen ja rehellisellä äänellä että kyllä... nyt olen onnellinen. En muista koska viimeksi olisin ollut... aina on ollut jotain surun tekevää ja ilon pilkahdukset ovat olleet hektisiä ja katoavaa...

Anteeksi rakas Joulupukki että ensimmäinen joulun kirjeeni tulee sinulle näin jälkijunassa kun joulukuu kääntyi jo hetki sitten kolmanteen päiväänsä. En ole osannut kirjoittaa. Olen tuskastuttavan usein miettinyt että minun pitäisi ja ehdin kyllä mutta sitten en ole saanut sanaakaan aikaiseksi. On siihen syynsäkin, eräs häiriötekijä. Sellainen ikävä sivurooli yhdellä henkilöllä että soisin hänen kadota ja pysyä poissa. Kaikki ihmiset eivät voi olla iloisia toisen ihmisen onnesta. Sen vuoksi en ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan muuta kuin vihkoon joka on minun ja rakkaan mieheni yhteinen. Siihen olemme vuorotellen kirjoittaneet toisillemme jotain kestävän kaunista.

Rakas Joulupukki. Kirjoitin sinulle viime vuonna että toivoisin rakkautta. Luulin jo että olit unohtanut toiveeni kunnes ihme tapahtui. Rakkaus on suloista. Se houkuttelee syvemmälle kuin pehmeään olemukseen, kietoo silkkiseen liinaa ja herättää koko kehon kosketuksen sähköisellä hipaisulla. Rakkaus saa silmiin syttymään kutsuvat lamput ja vie jalat alta. Rakkaus saa minut pukeutumaan tyylikkäämmin ja irrottamaan otteeni kaikesta ikävästä. Rakkaus on ihanaa! Se on kaikki.

2.12.2014 Mitä minun iltaani kuuluu? Kiitos hyvää. Alkuillasta herkuteltiin mukavan mausteisia kanankoipia kera höyrytettyjen kasvisten. Lisäksi lapsille kermaista perunamuusia. Muuten on päivä mennyt kutoessa pitkävartisia villasukkia jotka lähtevät pian paketissa uusiin koteihin. Laskeskelin että yhteen sukkaan pelkkään varteen tulee yli 4000 silmukkaa ja toiseen sama mokoma. Mukavaa silti tuo kutominen. Rakkaan kanssa käytiin taas karvatassujen kera kävelyllä. Märkää lunta tuiskutti ja tuuli oli aika kylmä. Ei se haitannut! Hienoa kun pimeys ei syö kaikkea valoa nyt kun on lunta! Hyvän lenkin jälkeen kuppi kuumaa teetä ja tummaa suklaata ja sitten kullan viereen vällyjen alle. Hyvää yötä jokaiselle!
1.12.2014 Yön sydämessä käytiin kävelyllä. Koirat olivat yllättävän rauhallisia. Paljon niillä oli nuuskittavaa paikallisia koirien juoruja mutta välillä vauhkoontuivat tempomaan hihnasta ja pomppivat nähdäkseen paremmin pimeän syliin... olisiko siellä ollut peura tai jänis... Melkein koko lenkin on katuvalot. Tällä kertaa oikaistiin pimeää tienpätkää mutta riittävästi näki kun kuu pilkisti pilviverhon takaa. Yhdeksän vuoden yksinäisyyden ja rakkaudettomuuden jälkeen tämä onni tuntuu kerrassaan ihmeelliseltä. Ihmeitä tapahtuu kun uskoo niihin...
30.11.2014 Lihapataa syöty, hyvää oli. Nyt vielä koirien kanssa pikaiselle kävelylenkille ja tietenkin minun rakkaani kanssa. Ties vaikka laulaisin öisessä pikkupakkasessa jonkin kauneimmista joululauluista sen kunniaksi että tänään ensimmäinen adventti ja vajaan tunnin päästä joulukuun ensimmäinen - Joulu lähestyy!
Tänään oli kiire päivä. Aamusta alkaen kaikki tuntui menevän vikaan mutta paljon kuitenkin kerettiin. Päivän kohokohta oli kun käytiin Kumisevan koululla laulamassa kauneimpia joululauluja. Kiitokset järjestäjille siitä
30.11.2014Saunassa vaihdettiin kuulumiset. Mietittiin tulevaisuutta, sivuttiin mennyttä. Ihmeteltiin päivän puheenaiheita. Välillä jähyteltiin sitten taas löylyä. Kaamoksen peittoamiseen tarvitaan tummaa suklaata sellaista 85 % kaakaota, rakkautta rakkaan kanssa, suomipoppia suurella volyymillä! Punaviini - jossa ei lainkaan sokeria - maistui marjaiselta. Rakkaani huulilla sen maku korostui... pehmeni... ja minä taisin olla sulaa vahaa...
29.11.2014 Rakkaan murusen kanssa saunaan. Sitten kuunnellaan suomipoppia ja nautitaan lasi punaviiniä. Lämmintä ja ihanaa. Ehkä vielä alkuyöstä koirien kanssa pienelle kävelylenkille. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kuunnella rakkaan naurua öisessä maisemassa, suukkosia ja koirat vetävät hihnat solmuun meidän jaloissamme mutta ei se haittaa, läheisyys lämmittää


1.12.2014 00:47


Tällä blogisivulla on käyty
43613 kertaa!

 

Lempilanka Galleria:

randomimage

Digi Darling's Gallery:

randomimage

AJATUS KARKAA

-interaktiivinen runomultimedia
Medianomi AMK opinnäytetyöni

 

Stella Polaris

Song for all Broken Hearted People Recorded by DD on Oct 9th 2013

Holy Seremony

Recorded by DD and LaMer in Early Morning Session on April 2004

Matkustajana Elämän Ikuisessa Virrassa

DD:n 2007 äänittämiä lauluesityksiä. Rae-kuoro: Marlon, Sara ja hevostytöt

Vieläkö on villihevosia

DD:n 2005 äänittämä tallisessio : Sara, DD ja Laulu-Ukki

 

ARKISTO:

• Marraskuu 2014

• Lokakuu 2014

• Syyskuu 2014

• Elokuu 2014

• Heinäkuu 2014

• Kesäkuu 2014

• Toukokuu 2014

• Huhtikuu 2014

• Maaliskuu 2014

• Helmikuu 2014

• Tammikuu 2014

• Joulukuu 2013

• Marraskuu 2013

• Lokakuu 2013

• Syyskuu 2013

• Elokuu 2013

• Heinäkuu 2013

• Kesäkuu 2013

• Toukokuu 2013

• Huhtikuu 2013

• Maaliskuu 2013

• Helmikuu 2013

• Tammikuu 2013

• Joulukuu 2012

• Kesä-marraskuu 2012

 

KOMMENTOI BLOGIA:

DD kirjoitti 16.01.2015 21:51:

❤ Iblees!

Iblees kirjoitti 15.01.2015 00:57:

Päivät pitenee taas hiljalleen, mutta lunta ja pakkasia on vielä kestettävänä. Lämpöä riittää kuitenkin öisin sängyssä niin ettei peiton alla hikoilematta voi olla. Rakkauden kiihkeän kuumaa hekumaa kylmyyden riivaamassa vuodenajassa. Katselen ikkunasta ulos pimeyteen ja mietin siellä olevia Mammonan riivaamia ihmisiä. Mammona on demoni joka tekee ihmisistä ahneita häikäilemättömiä paskiaisia. Mietin myös että olisi mukava päästä jo liikkeelle lämmöstä hehkuvalle maantielle ja maleksimaan kaupunkien kaduille. Toisaalta haluan painautua rakkaani kanssa yhteen sängyssä ja tuntea kuuman kostean sykkeen.

Darling kirjoitti 13.01.2015 02:07:

Rakkaalle suurkiitos ihanasta Dingoilusta! <3!

Elämän meren kulkija kirjoitti 1.01.2015 16:02:

Voi kun söpö uudenvuodenkortti. Kiitos DD!

Darling kirjoitti 27.12.2014 19:36:

Arkistoista löysin ikimuistoisia musiikkitaltioita. Tippa tuli linssiin kun muistin reipasta rae-kuoroa (rakkautta anarkiaa ja energiaa). Se oli kesä 2007 ja vanhan talon tupa oli täpötäynnä hevostyttöjä. Toivottavasti mahdollisimman moni kuuntelee taltion ja herkistyy muistelemaan. Meillä oli silloin tosi kivaa. Saran ääni kajahtaa Matkustaja biisissä hienosti. Hän oli silloin 4- vuotias ja yritti kovasti pysyä sanoissa isompien matkassa. Hän ei vielä osannut lukea mutta pysyi hienosti mukana tai sooloili omia stemmoja sekaan. Vieläkö on villihevosia on vuodelta 2005. Taltio on nauhoitettu minun rakkaan äitini muistoksi heti hänen kuolemansa jälkeen. Äänityspaikkana toimi hevosia täynnä oleva talli. Kaikki hevoset kuuntelivat hipihiljaa eikä yksikään päästänyt minkäänlaista ääntä. Välillä minun ääneni särkyy. Tuntui siltä kuin kyyneleet tukehduttaisivat minut mutta lauloin silti, ja Sara pieni, hän oli silloin kahden vanha. Kiitos Laulu-ukille upeasta säestyksestä ja kanssalaulusta!

Darling kirjoitti 22.12.2014 01:09:

Rakas...

Iblees kirjoitti 22.12.2014 00:49:

Tänään tosiaan syvin pimeyden hetki. Se hetki täytyy kokea jäisenä virtaavan veden äärellä lämpöisessä saunassa tulen valossa pehmeässä.

Darling kirjoitti 22.12.2014 00:27:

Vielä lisäksi Neiti Vihreä, sarjakuvaa piirrän heti kun ehdin. Minulla on ollut niin hengästyttävää tämä muutos, hyvään parempaan. Ikävä kyllä on olemassa vieläkin joitakin häiriköiviä ihmisiä jotka eivät kestä onnea.He eivät ymmärrä lopettaa kiusantekoa. Sarjakuva muuttaa vähän muotoaan. Olen hahmotellut tekstejä myös englanniksi. Pimeät ruudut jatkuvat myös, erotiikkaa ja elämän suolaa parhaimmillaan joka ei paljasta kaikkea pintaa. Tällä hetkellä on vielä meneillään parantavien sateenkaarisukkien projekti ja kun olen hidas niin en ole ehtinyt tekemään muuta kuin kutomaan yöt läpeensä sillä Joulu on pian...

Darling kirjoitti 22.12.2014 00:20:

Hei Neiti vihreä, kiitos sanoistasi. Olen kovin liikuttunut niistä. Minusta oli ihana kuulla että huvila ja sen ympäristö tekivät sinuun lähtemättömän vaikutuksen. Myönnän että minulla on välillä kovasti ikävä sinne, sitä rauhaa ja luontoa ja kaikkea sitä yllin kyllin olevaa tunnepitoista elämää mikä siellä minulla oli. Joskus on aika luopua. On pakko luopua saavuttaakseen jotain uutta, suurenmoista ja hienoa. Vuosi sitten halasin Katajanokan laivaterminaalissa Joulupukkia joka kysyi minulta että mitä haluaisin kaikkein eniten joululahjaksi...? Kuiskasin hänen korvaansa että rakkautta ja oman miehen. Pukki vastasi että pidetään mielessä. Sen sain <3 ihanan rakastavan miehen ja lot of love! Välillä menen huvilalle katselemaan jäätynyttä jokea. Kuuntelen luonnonääniä. Pakkanen ritisee nurkissa. Kaipaan ja kuuntelen tätä hetkeä ja menneisyyttä. Huomenna on vuoden pimein hetki. Silloin istumme rakkaan kanssa rantasaunassa kuunnellen kun sielun sieppaajat raapivat hirsiseinää... tästä on matka vain valoa kohti... kevättä.

Neiti vihreä kirjoitti 21.12.2014 18:30:

Ja, toinen juttu. Mökkisi kaunis maisema teranssilta ja savusaunan ikkunasta syöpyi sydämmeeni niin että minä siitä unta nään. Voi kuinka kaunista voikaan olla Suomen kesäyössä/päivälläkin.

neiti vihreä kirjoitti 21.12.2014 18:27:

Hei taas! Minä pidin h-i-r-r-r-r-rmuisen paljon sarjakuvista. mustat ruudutkin olivat ihania. milloin näitä julkaistaan sarjakuvina? Kustantaja, missä olet? Oletko sokea vain muuten vain kadonnut?

Opettajamies kirjoitti 21.12.2014 08:45:

Ooh mikä korppikaunotar oletkaan DD! Muistatko kuinka usein puhuimme korpin filosofiasta ja sen tummanpuhuvasta tenhosta. Sydäntälämmittävää nähdä sinun säteilevän juuri tuota vahvaa tunnetta. Siina alkaa leikkaava kitarasoolo soimaan korkealta ja kovaa!

Darling kirjoitti 19.12.2014 17:35:

Kiitos Koodimies! Toimii! Jo ehdin pelästyä että olen menettänyt almost kaiken! Olisitko vielä kiltti ja laittaisit lemmenlaiva kuviin otsikon vaikka ennen korppia ja sitten jos vaikka jossain välissä kansioita...

Koodimies kirjoitti 15.12.2014 06:42:

Kunnossa näyttää olevan: https://webmail.digidarling.biz Omilla tunnuksilla vaan sisään. Ongelma saattaa olla yhteyksissä, korjautuu aikanaan. Yritä vaan aina uudelleen, jos ei onnistu millään, tutkitaan sitten asiaa tarkemmin.

Iblees kirjoitti 14.12.2014 23:46:

Matka kylmässä pimeässä ylitse raivoavan veden oli kokemuksia täynnä, mutta paljon jäi myös huomaamatta kokematta. Uusi matka päivänvalossa ja kesäisen lämpöisessä tuulessa.

Darling kirjoitti 14.12.2014 23:44:

Koodimies! Help me! Nyt on sähköpostini osoite ja kaikki mystisesti kadonnut! En ymmärrä mitä on tapahtunut koska en löydä koko sähköpostia mistään!

La Mer kirjoitti 9.12.2014 06:37:

Mutta mikä olikaan juhlan aihe? Nyt jäi vähän kaivertamaan mieltä mistä olikaan kyse... Lämpimät joulunalustoivotukset teille sinne uuteen elämäänne, jatkakaa vakaasti eteenpäin. Polkunne on hehkuvin kukkasin koristeltu ja vie rauhalliseen satamaan. Ja sieltä lähtee seilaamaan se hieno laiva, josta runoilija on todennut: "Ja nimi laivan se on rakkaus, nimi laivan se on rakkaus. Ei löydy toista niin suuremmoista ja voittamaton on sen purjehdus." - trubaduuriystävä aikojen takaa