lataus

1.09.2014 10:01

Tähän hetkeen ja tunnelmaan nostin itselleni Tarot kortit. Kaipasin jotain lohtua ja hyvää sanomaan, uskoa siihen että asuani menevät parempaan. Kurkotin tulevaa. Laitoin kädet ristiin ja pyysin hyvää...

Vastaus hiljensi minut, sieltä tulivat teeskentely, tuomitseminen, vertailu ja täydentyminen.

Eräs ihminen teeskentelee minulle vaikka ei oikeasti välitä tuin taivaallista paitsi oman etunsa ja hyödyn tavoittelun nimissä. Hän tuomitsee minut että päätökseni eivät ole oikeita ja yrittää käännyttää minut omaan tahtoonsa. Hän ei katso todellisuutta tai ei halua hyväksyä sitä. Narsistinen auktoriteetti ei tahdo päästää irti vaikka ei tarvitse.

Minun on aika vertailla elämää ja sen säikeitä yhä voimakkaammin ja karsittava vertailun kautta niin minua jättävät tunteet kuin maallinen riippakivi tai mahdottomuus pois. Vertailu on tasapainoilua, Se on kuin keskitien viiva jonka molemmin puolin jakaantuvat turhat ja tärkeät. Vertailua teen myös elämäni palasista, nuoruuden osista ja vanhenemisen viiltämistä rypyistä. Välillä en tiedä mitä tahdon. Minulla on olemassa. Kuin kelluisin megalomaanisessa tyhjiötynnyrissä ja en kykenisi liikkumaan, leijuisin siinä vaan ja odottaisin että putoan pohjalle tai kohoan korkeuksiin.Kiitän tästä intuitiivisesta tulkinnasta. Muistutan ettei tämä ole haudanvakavaa eikä paheellista, rakkaudella tehtyä ja kiittäen ja kumartaen oman sielunmaiseman tulkintaa ja pohtivaa elämänkatsomusta. Kaiken päälle valitsen vielä yhden yksisarviskortin voimalauseekseni - " anna yksisarvisten vapauttaa sinut" teksti ( Diana Cooper, Yksisarviset) vain omat ajatuksesi ja tunteesi voivat kahlita sinua, joten sinua kehotetaan tarkkailemaan niitä tänään. Pyydä myös yksisarvistasi koskettamaan sarvellaan kolmatta silmääsi, jotta vapautuisit kaikista sinua sitovista kahleista.

- Niin totta! Niin totta!

Rakastetaan, ystävät...


1.09.2014 09:09

Lapset koulussa! Vihdoin! Alexanderkin oli niin väsynyt että hän painoi raskaasti päänsä makuupussin uumeniin ja tarrasi siitä kiinni kuin kissa emon nisästä. Minä raastoin hänet pois, vedin nukkuvan pojan ohuista lihattomista kintuista, vaihdoin vaipan ja kerrospuin pojan varpaista alkaen päätä kohti. Loppusilaus tuli superkuu sukista, lämpöisistä villasukista jotka neuloin yhden täydenkuun aikaan.

Mökkiä raastaa möreä kuorsaus. Se en ole minä. Anna pippuri heräsi siihen että kotona kuului keittiöstä, hänen isänsä yksi kattoremppavieras( muiden muassa )kusta lorotti siellä juomavesiastiaan....äääääähhhh! En tiedä mitään niin brutaalia ja inhottavaa mutta koska en voi sanoa mitään...koska minun on pakko niellä sanani niiden silmien katseen vuoksi en voinut sanoa mitään, en päästää henkäystäkään, inhota vain. Mikään ei ole niin inhottavaa ja brutaalia kuin tehdä noin tai kusta losottaa suoraan huvilan kuistilta.

Muistan hyvin miksi erosimme. Miksi jäin yksin. Yksi vieraista kyselee sitä koko ajan... Kysyköön toiselta osapuolelta minä en kerro.

Ystävä soitti myöhään illalla. Se piristi. Oli kiva huomata että minulla on jotain merkitystä. Ystävällinen ääni puhelimessa kaiken sen hälyn ja melskeen keskellä oli tervetullut! Tällä hetkellä minusta tuntuu että minusta mun elämänhallinta taas osittain katoaa vieraiden myötä... Hymyillä seurustella heittää rentoa läppää ja minun kotirauhani katosi, elämän rytmi rikkoutui ja silti minun on pakko päästä kiinni, heittäytyä takaisin arkeen ja rutiiniin niin että ajan osaset soljuvat vääjäämättömästi eteenpäin edes jonkinmoisessa järjestyksessä.

Saattelin tytön koulutaksille ja otin ponit kiinni. Taas pois aitauksesta vaikka hyvää ruokaa on yllin kyllin. Yöpaidassa kahlasin kaura sänkipeltoa. Onneksi yksi vieras lähti auttamaan kun herätin hänet ateljeetalosta.

Ehkä tänään vihdoin kirjoitan teille ystävät tarinan rakkaudesta. Sopusointua syyskuun ensimmäiseen päivään jokaiselle! Ja mitä ex puolisoihin tulee niin mikään muu kuin keitto ei ole hyvää uudelleen lämmitettynä...


1.09.2014 06:50

Aamu putoo taas ohuen hentona verkkona minun niskaani. Väsyttää. Liikehdintä on heiveröistä, vajoan yhä syvemmälle lämpimän peiton nieluun kunnes minun on pakko monennen torkkuhälyn jälkeen tarttua arki aikaan ja hylätä unen valtakunta. Väsyttää... Kurkku tuntuu karhealta. Yömyöhään saunottiin ja Alexanderkin pääsi vielä jokeen uimaan. Uskon kylmän veden terapeuttiseen vaikutukseen. Verenkierto virkistyy.Millähän minä saan Annan hereille? Täytyy keksiä peikkotemppu!


31.08.2014 13:48

Sormia jäätää, palelee... Odotan että pesukone on siinä tilassa että voin tyhjentää siitä poistoventtiilin kautta vedet. Tylsää ja pitkäveteistä... Rasittavaa... On kuin synnytys tämä pyykinpesu. Samalla neulon tytölle villasukkaa... Niiden nimeksi tulee Karhunvatukka. Huomiseksi kouluun jalkaan. Anna Pippuri leuskautti komeasti koulujen välisissä kisoissa voittajaksi tyttöjen korkeushypyssä!

Tuli vieraita eilen. Siinä meni aamu viiteen... Jospa vaan löytyisi joku nurkka jossa voisin kirjoittaa vihdoin sen tarinan valmiiksi...

Elokuun viimeinen päivä... Mökin katossa hohti kuura viime yönä. Palelee...


31.08.2014 11:26

Vielä hetken Se kestää odotus. Palkitsee sitten kun sanat ovat valmiina, tarina lukijassa kiinni kuin takiainen takinhihassa! Elämä on sellainen, kuin vati kermaa kissalle tarjoiltuna, joskus kylmä ja kostea kuin kesäkissan armoton lähtölaskenta, silloin kun sanoja ei enää ole kun rakkauden alkusoitto on juhlittu ja erävoitto lankeaa rakastuneen maksettavaksi. Voiko sitä koskaan tietää miten rakkaus loppuu tai millaisena hetkenä siihen lankeaa... Välillä olen neulonut piinaavan pitkävartista sukkaa neulonut ja nieleskellyt sitä toivoa kuinka ihanaa rakastaminen on, kuinka suloisen hunajaista käpertyä rakkaan kainaloon ja nähdä tähdistä unta! Levätä siitä ihon tuoksusta ja rakennella toivon palikoista uusia ennen kokemattomia ulottuvuuksia. Sellainen Darling on rakkauden suurkuluttaja hetki kerrallaan yhden eteerisen pullopostin verran...


30.08.2014 09:38

Tarina odottaa lukijoitaan heti kun saan kirjoitettua sen koneelle puhtaaksi! Vielä pikku hetki!


29.08.2014 13:21

Taivaalle piirtyy ukkospilviä. Hetki sitten suljin lehtiön kannet. Tarina rakkaudesta on valmis. Tosin se on vain murto-osa, pieni piirtymä siitä kuinka paljon rakkautta minä olen saanut elämässäni elää. Kerron sen teille rakkaat.


Kuvamuistot kertomus kesästä

19.08.2014 20:40

Kuvamuistot kertaavat kesää, pysykää ystävät kuulolla sillä uusi kertomus alkaa tuossa tuokiossa.

Smack! With love Darling


13.08.2014 10:59


13.08.2014 10:57


13.08.2014 10:56


13.08.2014 10:54


13.08.2014 10:52


13.08.2014 10:50


13.08.2014 10:47


13.08.2014 10:46


13.08.2014 10:44


13.08.2014 10:43


13.08.2014 10:42


13.08.2014 10:25


13.08.2014 10:23


13.08.2014 10:21


13.08.2014 10:19


13.08.2014 10:18


13.08.2014 10:13


13.08.2014 10:12


13.08.2014 10:11


13.08.2014 10:09


13.08.2014 09:57


Tällä blogisivulla on käyty
34210 kertaa!

TAULUJA MYYNNISSÄ!

 

Digi Darling's Gallery:

randomimage

AJATUS KARKAA

-interaktiivinen runomultimedia
Medianomi AMK opinnäytetyöni

 

Stella Polaris

Song for all Broken Hearted People Recorded by DD on Oct 9th 2013

Holy Seremony

Recorded by DD and LaMer in Early Morning Session on April 2004

 

ARKISTO:

• Heinäkuu 2014

• Kesäkuu 2014

• Toukokuu 2014

• Huhtikuu 2014

• Maaliskuu 2014

• Helmikuu 2014

• Tammikuu 2014

• Joulukuu 2013

• Marraskuu 2013

• Lokakuu 2013

• Syyskuu 2013

• Elokuu 2013

• Heinäkuu 2013

• Kesäkuu 2013

• Toukokuu 2013

• Huhtikuu 2013

• Maaliskuu 2013

• Helmikuu 2013

• Tammikuu 2013

• Joulukuu 2012

• Kesä-marraskuu 2012

 

KOMMENTOI BLOGIA:

Darling kirjoitti 1.09.2014 09:17:

Koodimies, mitä kuuluu seuraavalle projektilleni? Tarvitsisin nyt uuden käynnistämistä tähän tunnelmaan, jakaisin uutta sisältöä jokaiselle lukijalleni☺

Darling kirjoitti 29.08.2014 15:14:

Rakas Neiti Vihreä, Suruvaippa istui minun kädenselälle kuin enne, siipiään väristäen se oli siinä hetken tummanpuhuvana ja hauraana kuin kuolema puhutellen hiljaisilla elkeillään... Kuolema Se sitten olikin Se viesti ja hautajaisissa soi tyttäreni viulu.

Neiti vihreä kirjoitti 29.08.2014 10:37:

Voi darling, se on kuin tuulahdus tuntemattomasta, tähtien takaa sellainen suruvaippa perhonen joka istuu kädellesi. Se on tuulahdus syksyä, pimeitä iltoja ja raskaita aikoja. Värisevin siivin luonto tuo sinulle viimeisiä tervehdyksiään. Antaen armoa, kertoen kuinka lyhyt aikainen on kauniin perhosen elämä. Ja, kuinka eritavalla pitkään me ihmiset sotkemme taipaleellamme toiveekkaalla, toivottomalla milloin minkäkin laisella. Minua riivaa mummu kuumekkin. Väliin palelee armottomasti, sitten hieottaa ja kiukuttaa samaan hengen vetoon. Näin armoton aika kulkee eteenpäin ja alkuun ei pääse enää vaikka kuinka haluaisi. Tyyntä syksyn odotusta. Toivoa! ♥

Darling kirjoitti 28.08.2014 08:21:

Iiiiiso sydän ❤ jokaiselle lukijalleni ja tsemppiä ja rakkautta tähän torstai päivään!

Darling kirjoitti 26.08.2014 16:31:

Hui hai Koodimies? Onko uusi arvoituksellinen kansio pian valmis?

Darling kirjoitti 26.08.2014 16:29:

Joskus mä haluisin laittaa mun aivot narikkaan, lepuuttaa pääkoppaa. Silloin kun sydänalasta vihloo ja koko elämä juimii. Silloin haluisin vaan olla hetken hitaan hiljaisuuden kanssa. Kerätä askeleita mun sydämen pinta-alaan ja hoputtaa itseäni lakkaamasta unohtaa... Minuus on kuin madonreikä. Se kalvaa ihmistä, syö sisältä päin... Rakkaus on kuin juurtunut tahra, nurinpäin käännettävä aina todellisen tilityksen aikana. Elämä - kuin kellon viisarit, eteenpäin pyrkien hälyyttäen valpastuen. Mikä minä olen sietämään tuollaista?! - Niin Se vaan on.

Darling kirjoitti 25.08.2014 22:26:

Suruja ja murheita. Sen vuoksi en ole nyt vähään aikaan kirjoitellut mutta eiköhän tilanne korjaannu. Sillon kun elämä vetää maton jalkojen alta Se vetää sanattomaksi. Olen neulonut neulonut ja neulonut ja yrittänyt peittää suruni siihen. Olen niin sanoinkuvaamattoman katkera siitä että joudun tyhjentämään ja hylkäämään autioksi rakkaan kotipaikkani. Luulin että olisin vihdoin siellä missä saisin olla rauhassa, oma itseni ja tarjota lapsille maaseudun ihanuuden. Nyt olemme jonossa, ei asuntoa, ei uutta suuntaa. Ystävät, heillä on aina kiire. Päivällä suruvaippa lennähti luokseni ja viipyi siinä hetken. Sen tummat siivet värisivät ja siipiä reunusti kermanvärinen harso. Rakkaat siskot ja veljet, yritän saada aikaiseksi sen pienen tarinan joka liittyy perhosen lentoon.

Darling kirjoitti 24.08.2014 11:38:

Kiitos Koodimies! Vihdoinkin Heinäkuu ilmestynyt☺ Tattis! Nyt alan julkaisemaan uutta tarinaa... Kuuloillaan ystävät!

Neiti Vihreä kirjoitti 15.08.2014 21:57:

Kiitos taas darling. Hienoa! Elämä on....

Darling kirjoitti 15.08.2014 07:32:

Neiti Vihreä☺ olet matkalla johonkin ainutkertaiseen ja ihmeelliseen, olemuksesi kaipaa keveyttä - perhosia vatsassa - etkä halua huolehtia mistään turhasta. Sinä tiedät että olet vihdoin löytänyt sydämesi puoliskon, liitokset sopivat yhteen ja teidän sielun tasolla on koko maailmankaikkeus sillä hetkellä kun hukutte toistenne silmiin. Sinä synnyt uudestaan ja kohoat korkeuksiin kuin ylistys arkipäiväisen surusi yläpuolelle. Arkipäivä teeskentelee sinulle, pitää sinua itsestäänselvänä ja hylkää sinut yksinäiseen nurkkaan mutta älä ystäväni lannistu, sinä tiedät kuin on-off, maailmankuva voi latistua tai olla mahdollisuuksia täynnä❤

neiti vihreä kirjoitti 15.08.2014 05:23:

Se on niin totta....löysin ,toivon viattoman. Mutta kun suljen silmäni epätoivo on tipotiessään. Niin minulla on jo luja varmuus, sinusta. Kaikki esteet on voitettavissa, asiat oikein päin kun vain rinnallasi olla saan. Oma puolisoni on ja ei ola läsnä lainkaan. Kaikista pettymyksistä ja elämän kolhuista hän minua syyttää, ihan ihme on että olet yhä siinä. Sähköiseen mediaan hän seinälle kirjoittaa vielä tuntojaan. Ja, minä niistä niin mieleni pahoitan. Mikään ei auta, vaikka kuinka kauniisti pyytäisin anna jo minun olla. Onneksi elän ja uskalsin.Mielenterveyteni itse pelastin.

Darling kirjoitti 14.08.2014 19:47:

Onnea! Onnea! Onnea! Expuolisoni, Leijona, jos satut lukemaan niin rutkasti onnea!

Neiti vihreä kirjoitti 14.08.2014 13:20:

Kiitos suloisista sanoistasi Darling. Olen liikuttunut. Jälleen kerran....

Darling kirjoitti 14.08.2014 12:04:

Neiti Vihreä☺ hienoa että elämässäsi kukkii rakkaus! Huomaan että olet saavuttanut jotain suurenmoista. Viattoman uteliaasti olet katsonut eteenpäin ja ottanut vastaan suloisen suudelman, olet löytänyt rakkauden, haaveen, toivon. Turha huolehtiminen on tipotiessään aina kun suljet silmäsi ja muistat... Sillä hetkellä kun suudelman viehättävyys ja viattomuus taas kohtaavat sinut nouset mielikuvissasi lentoon ja askeleesi on surujen routaisella tiellä leikkimielisen kepeä. Tulevaisuus tulee ja noutaa sinut vankoille käsivarsilleen, ole siis ystäväni kärsivällinen, vielä vähän aikaa ja mahdollisuudet avautuvat sinulle.❤

Neiti vihreä kirjoitti 13.08.2014 19:40:

Sain suudelman,tulevaisuuden ja menneisyyden hipaisun,samalla kertaa. Naurat ei tuollaista voi tapahtua, mutta voihan. Minä sain suudelman ujonkin ja hapuilevan, tunnustelevan. Tuntui kuin olisit varonut pelästyttämästä kyyhkysen sisintäni karkuun. Se suudelma lupasi paljon, oli varma ja kuiva. Niin sopiva. Oli kuin olisin kotiin tullut. Ihanaa! Tunnen sen menneisyyden voimalla. Siksi menneisyyskin sivuaa tämän päivän suudelmaa. Mukavaa, mahtavaa aitoa ja upeaa. Tunnen eläväni taas. Halauksesi oli luja ja turvallinen, silmäsi saattelivat minut matkaan. Kurjaan yksinäisyyteen tuomittuun kotiin. Mutta nyt minulla on jotain mitä maistella ja muistella, silmiisi hukkua...nähdä unta.

Darling kirjoitti 10.08.2014 20:26:

❤❤❤❤❤❤❤

Darling kirjoitti 5.08.2014 00:43:

Kiitos Vanha hippi, hiuksissani on nyt neilikka. love!

Vanha hippi kirjoitti 4.08.2014 10:17:

Rauhaa Darling. Siinä lensivät menneisyys ja tulevaisuus uutta horisonttia kohden. Tuskatarinasi kompensaatio. Laita kukka hiuksiisi. <3

Darling kirjoitti 3.08.2014 21:57:

Tänään näin kun kaksi korppia lensi rinnakkain taivaankaaren yli.

La Mer kirjoitti 1.08.2014 13:07:

Surullista, mutta aika ja avaruus kaareutuu ja siinä on toivo.