lataus

Sääsket ja sadekesä

Osa 7

4.07.2015 08:48

Kotimatkalla kinnulasta nousee hurja ukkosmyrsky. Taivas synkkenee silmin nähden nopeasti ja ukkosrintama vyöryy kiehuvan meren tavoin kuusihorisontin yli vastaan. Näkökenttä katoaa. Vettä tulee paljon ja matkanteko käy hankalaksi. Edessä kulkevasta autosta näkyy vain pieni henkäys.

- Tämäkin vielä. Mitähän tämä tietää...

Tuumaan ja katson miestä kysyvästi.

Siippani kääntää päänsä puoleeni ja hymyilee:

- En tiedä mikä merkitys mutta onhan komea ukonilma. Seuraavaksi varmasti sataa nyrkinkokoisia rakeita jotka moukaroivat koko auton mäsäksi ja matka olikin sitten siinä...

Hän sanoo ja virnistää ilkikurisesti hullutellen.

- Et saa manata tuollaista... toteutuu vielä!

Onneksi ukkonen taukoaa pian ja Toholammen jälkeen taivas selkenee. Nivalassa pelastamme läpimäräksi kastuneen AnnaPippurin keskustan kulmalta kotiin kuljetettavaksi. Tyttö on selvästi väsynyt mutta hymyilevä. Onneksi! Teinikiukkua en tähän väliin tarvitse.

Matkalle lähtö alkaa olemaan valmis. Ilkka käy vielä viimeisen kierroksen navetalla ja pesee sen jälkeen lehmän tuoksun hiuksistaan. Minunkin on pakko sillä kävin mutkan katselemassa komeita satoja kiloja painavia valkoisia elikoita.

- Kumma miten vähästä lehmän ja lannan haju tarttuu kiinni hiuksiin ja ihoon...

Minä virkan ja nuuhkin ennen suihkuun lähtöä hiusteni latvoja.

- Kyllä se tarttuu. Se haju on kuin liimapaperi... tai sellainen kärpäspaperi, jos kosket vähän niin olet ihan tahmassa. Samalla lailla tarttuu navetan haju. Usein on luullut ettei sitä enää tunnu mutta esimerkiksi kaupassa huomaakin että suihkusta ja hiustenpesusta huolimatta lannankitka leijuu ympärilläni edelleen kuin parahin partavesi.

Mies sanoo ja taas hänen silmäryppynsä tanssivat.

Vihdoin lomamatka on valmis alkamaan. Annapippuri nukkuu sohvalla umpisikeässä unessa tv:n luona peiton alla ja Sissi-kissa hänen vieressään lattialla vilttikasan päällä.

- Ei herätetä kumpaakaan. Nyt lähdetään.

Sanon miehelle ja kohennan peittoa työn päälle.

- Nyt lähdetään ennenkuin jotain hirveää ja peruuttamatonta ennättää tapahtumaan. Jätän tytölle tänne piiloon vähän rahaa – kerrotaan vasta sitten loman loppupuolella. Niin ja sitten tietenkin kans karkkia ettei teini ole hurjana.

Matka kohti pohjoista on alkanut. Sää on selkeä ja auringonrippeet maalaavat taivaanrantaa mitä ihmeellisimpiä taideteoksia. Matkalla otetaan taivaasta monta valokuvaa. Minä ajan ensin. Pysähdymme Tupoksen ABC:lle kahville ja pähkäilemme hetken aikaa olisiko hyvä syödä jotain.

- Kahvit riittää... ja sinun kauniit silmäsi.

- Tiedä niin ovatko ne nyt niin kauniit...

Mies hymyilee takaisin.

- Ovat ne oikein kauniit. Surullisen harmaat viipyvät meret...Kylläpäs minua nyt runotuttaa ja kahvituttaa... mutta syödä en uskalla. Jos näillä silmillä jaksaisi vielä jonkin matkaa ajaa vaikka Rovaniemelle.

- Olet oikeassa. Taas kerran Darling. Jatketaan matkaa mutta sitä ennen minä käyn ostamassa meille mukaan energiajuomaa. Sitä tarvitaan.

Matka Pohjoiseen jatkuu. Taivas tarjoaa yhä edelleen meille luonnon omaa väritykitystä. Yhden aamu usvaisen pellon reunasta lähtee liikkeelle komea suuri hirvi. Hirvi aamuusvassa ja taivaallinen tykitys merta aurinkoa ja yötaivasta auringonlasku ja aamunkajo vähän ennen sudenhetkeä kello kolme aamuyöllä. Kyllä maailma on kaunis!

Toisessa kohtaa punaruskea kettu hypähtelee saalista etsien. Vähän matkaa ajettuamme eteenpäin surullisen näköinen kuollut ketunpoikanen makaa tiellä selin tulijaan. Sen korvatkin vielä liikkuvat tuulen tuivertamana. Kauhean surullinen näky. Minun sydämeen hiipii murhemöykky kun ajattelen poikaani. Miten hän siellä hoitopaikassa pärjää mutta samalla muistan kuinka iloinen poika oli kun saavuttiin perille.

Samoilla silmillä ajan nukkumatta koko matkan. Rovaniemellä on pakko pysähtyä. Ei jaksa enempää. Uni tulee välittömästi kun asetan itseni myttyyn takapenkille. Ilkka laskee selkänojan alas ja alkaa kuorsaamaan. Monta kertaa herään puutuneen käsivarren tai kipeytyneen selän vuoksi mutta jotakuinkin saan neljä tuntia nukutuksi. Aamukahvi tökkii. Liikaa kahvia ja energiajuomia. Koko yö. Silti tämä kuuluu asiaan. Tämä on lomanaisen - lomalaisen pelinhenki.


3.07.2015 16:09

1.7.2015 Ihana täydellinen lomasää. Lämmintä 17°C. Tarkenee shortseissa ihan täysin. Ainoa heikkous Levin keskuksessa että löytyi vain yksi penkki jolle voi luvan kanssa istahtaa nautiskelemaan kivennäisvettä... niin ja pussailemaan rakkaan kanssa. Illalla käytiin tanssimassa paikallisessa ja lauloin minäkin Mariskan sävelin Suloisen Myrkynkeittäjän. Valssia, tangoa. foxi ja fusku ja ihanaa oli.


3.07.2015 08:22


3.07.2015 08:22


3.07.2015 08:20


3.07.2015 08:19


2.07.2015 21:01


2.07.2015 15:40


Sääsket ja sadekesä

Osa 6

2.07.2015 10:58

Kotona käymme nopeasti. Tarkastamme että kaikki Alexanderin hoitolomalla tarvitsemat tavarat ovat mukana ja sitten lähdemme ajamaan kohti Kinnulaa. Alexander istuu auton takapenkillä ihmeissään eikä sano mitään. Hän vain katselee mietteissään ulos ikkunasta kuin ajatellen - mihin ihmeeseen me nyt olemme menossa? Minua väsyttää. Ajan jonkin matkaa mutta pyydän sitten kuskin vaihtoa.

- Aja sinä nyt niin minä jaksan ajaa kun lähdetään kohti Pohjoista.

- Voin minä ajaa sittenkin... Yhdessähän me aina vuorotellen...

Mies tuumaa ja jatkaa varmoin käsin auton ohjastamista.

Matkaa hoitopaikkaan tulee sataviisi kilometriä. Jossain välissä pysähdymme taas ja nautimme kupillisen kitkerän palanutta kahvia.

- No huh huh, tämä se on elämän suola kun saa sisäänsä näin irvokasta kahvia...

Tuumaan miehelle ja irvistän sivistyneen pidättyvästi ettei pikkuruisen huoltoaseman väki vain näkisi sitä.

- Joo... kyllä... onhan tämä. Melkein tuntuu että kahvia voisi raapia tikulla pois hampaanvälistä.

Kiitämme kohteliaasti kahvista ja jatkamme matkaa. Minä vuorostani haluan ajaa. Ilkka on parempi navigoimaan reittiä.

Maisemat vaihtuvat ja tien vierellä näkyy monia surullisen keskeneräisiä viljelyksiä. Muutama raktorivanhus siellä vielä jyskyttää isännän kanssa töitä upoten vedentäyteiseen peltomaahan. Monissa paikoissa pellot lainehtivat ja eräänkin pellon osalta työt on jätetty kesken tai raapaistu summittaisesti kasaan.

- jokohan me pian aletaan olemaan perillä...? Ilkka kysyy ja katselee tutun näköistä maisemaa. Alexander havahtuu takapenkillä ja vilkuilee ympärilleen. Sitten hän innoissaan alkaa hihkumaan ja hytkyttämään itseään. Siinä samassa käännymmekin tutulle pihatielle.

- Katsoppas mokomaa, kyllä Alexander tiesi missä ollaan. Kyllä.

- Näin on. Ei lääkärit tiedä kaikkea kun väittävät ettei poika mukamas ymmärrä. Monissa asioissa poika on hyvinkin nokkela. Se oli pahinta kun kerran lääkäri totesi minulle että onhan se hyvä kun äiti ymmärtää eli osaa tulkita lastaan... No se siitä, nyt on loma ja nyt ajatellaan vain iloisia asioita!

Hoitopaikassa on aina kova hyörinä paljon lapsia ja iloisia aikuisia. Juttelen aikuisten kanssa Alexanderin tulosta, lääkkeistä, tulevasta viikosta ja muista suunnitelmista kun eteeni lattiaa myöten konttaa aivan pikkuruinen vauva. Voi ei!

- Tämä pieni on Alexanderin ystävä. Poika oli kovasti innoissaan kun huomasi että meillä täällä on toinenkin lattiatasolla hänen lisäkseen. Vauva pyrkii menemään aina Alexanderin luokse ja sitten poika lähtee vauhdilla nauraen ja kiljuen vauvan perään kun joudumme nostamaan pikkuisen vähän kauemmaksi turvaan.

Hoitotäti kertoo.

- Minä tiesin sen! Vauvat ovat Alexanderin mielestä ihania!

Ajattelen ja tunnen surullisen piston sydämessäni ja kouraisun vatsan pohjassa. Ryhdistäydyn ja yritän olla silminnähden herkistymättä. Pieni vauva on niin hersyvän kaunis! Pohjaton suru tuntuu vielä. Meilläkin oli ihmistaimen tulossa mutta pihajäätiköllä harmittomalta tuntuvan kaatumisen vuoksi hän kuoli – meidän pieni valoihme. Rakastan sitä lasta kaikesta sydämestäni vieläkin vaikka keväästä on aikaa. Kevät oli muutenkin musta monella tapaa. Olin talvella ja keväällä kuin onnellinen sateenkaari. Täynnä valoa uskoa ja toivoa. Tuskin uskalsin hengittää pelkäsin niin kadottavani sen onnen. Kuuntelin kehossani tapahtuvia sykkeitä ja valmistin lempeää kotia minussa lapselle jota olin pitkään kaivannut. Sitten kaikki oli poissa. Istuin nojatuolissa ja tunsin kuinka kylmä sininen energiakehrä kulki vatsani yli. Tyhjyys. Pimeys. Tiesin että lapsi oli kuollut ja lähtenyt täältä valomaahan. Meidän pieni enkeli.

Alexander on silminnähden iloinen eikä minusta tunnu pahalta jättää häntä hoitopaikkaan. Tiedän että hän on hyvässä hoidossa ja ihanien ihmisten parissa.

- Poika innostui aivan tosissaan kun kokosin pyörätuolia hänelle siinä pihassa. Jännä juttu mutta näki ihan selvästi että hänellä on siellä hyvä olla. Tykkää.

Ilkka lausahtaa kotimatkalla.

- Siltä minustakin tuntui. Hänen on siellä hyvä olla. En petä häntä kun vien sinne silloin tällöin olemaan. Lomalle.

- Eihän mekään ikuisia olla ja pojallakin täytyy olla oma elämä...

- Niin ja erilaisa virikkeitä joita kotona ei aina saa... ja vauva...

- No... älähän nyt sure. Nyt mennään lomalle ja vietetään yhteistä iloista aikaa kahdenkesken.


1.07.2015 14:31

Sitähän se kaikki on rakkautta rakkautta vaan...


1.07.2015 14:29


1.07.2015 14:27


1.07.2015 14:26


1.07.2015 14:23

Rovaniemeltä matka jatkui sitten Kemijärvelle hakemaan ne minun kaikki taidehässäkät pois. Seuraava näyttely ( minulla ja anopilla yhdessä ) on Kalajoella Tapiontuvalla Elokuun ajan. Varsinainen taulunäyttely minulla on Kemijärvellä ensi vuoden Huhtikuussa. Muistoksi sain Kemijärven kirjastosta matkalukemista , ihania kehuja ja ajatuksia ja hyvän mielen. Seuraavaksi lähdettiin ajamaan kohti Leviä. Maisemat olivat niin upeita että olisi pitänyt joka välissä pysähtyä ottamaan kuvia. Ilkan puhelimessa oleva navigaattorinainen aivan suuttui kun en aina pysynyt suoraan reitillä.


1.07.2015 14:21


1.07.2015 14:19


1.07.2015 14:17


1.07.2015 14:15

Kahvilla käytiin Tupoksella. Siinä vaiheessa väsymys oli vielä inhimillinen. Lähdettiin kotoa vasta vähän ennen puoltayötä mutta näitä huikeita meren ja auringon sekoittamia taivaallisia taideteoksia ihastellessa väsymyskin tuli ja lopulta nukuttiin tovi Rovaniemellä huoltoaseman pihalla. Mikähän siinä on kun ei tahdo enää nivelet taipua nukkumaan autossa vai onko vain kyse siitä että on tullut vanhaksi...


1.07.2015 14:13


1.07.2015 14:12


1.07.2015 14:11


1.07.2015 14:09

Kun lähdettiin reissuun ja vietiin poika ensin hoitoon niin kotimatkalla nousi melkoinen ukkosmyrsky. Näkyvyys oli minimaalinen. Ilkka sanoikin että seuraavaksi sataa varmasti nyrkin kokoisia rakeita niin että autokin hajoaa eikä me päästä lähtemään lomalle. Kuten huomaatte näkyvyys edellä menevään autoon oli todella olematon!


1.07.2015 14:04


1.07.2015 14:00


Sääsket ja sadekesä

Osa 5

1.07.2015 10:32

Aamukahvittelun jälkeen pakkaamme kaikki kamppeet valmiiksi ja sitten on enää yksi tehtävä jäljellä ...

- Pakata poika!

Mies naurahtaa ja puhaltaa pitkät vaaleat otsahiukset silmiltään.

- Niin se tärkein juttu!

Minä naurahdan takaisin ja katselen ympärilleni huolestuneena pakkasinko kaikki pojan vaipat ja vaatteet ja kulkeutuivatko ne jo autoon.

- Olis sekin juttu kun lähdettäis reissuun ja huomattais että poika puuttuu...

- Joo! He heh... unohtui nukkumaan huvilamökille!

- Ja me oltais reissattu jo sata kilometriä Pohjoiseen ja ei muuta kuin kurssi takaisin lähtöpisteeseen!

Nauramme ajatukselle mutta tottahan se olisi että moisesta unohduksesta seuraisi kauhea hässäkkä ja juuri sellaista kutia ei tähän tilanteeseen tarvittu. Olimme haaveilleet tästä tulevasta Pohjoisen reissusta jo hyvän aikaa...

Alexander yrittää kaivautua syvemmälle makuupussin sisään. Pojalla on taivaallisen hyvät unenlahjat aina aamuisin. Vaivoin saamme pojan kuorittua ulos untuvamakuupussin sisältä ja mies nostaa pojan kainaloista ylös seisaalleen. Alexanderin omat jalat eivät kanna. Hänelle tulee mittaa lisää joka päivä ja häneen kohdistuva huolenpito vaatii jo neljää kättä. Minä vaihdan pojalle kuivan housuvaipan ja sujautan puhtaat verkkarit samoin tein pojalle jalkaan. Ilkka kannattelee poikaa ylöspäin niin että saan hyvin housun nauhat vielä vyötäröltä kiinni.

- Kiitos. Olet ihana! Kiitän miestä avusta.

- Nyt poika pyörätuoliin... joop! Kas noin. Yhdessä tämä sujuu mainiosti kun toinen nostaa kainaloista ja toinen jaloista.

- Totta turiset. Pistetäänpäs vielä sateenkaarivillasukat jalkaan niin sitten meno voi alkaa...

Alexander katselee meitä väsyneenä. Hän köyristää selkänsä ja yrittää käpristyä syliinsä nukkumaan lämpimään. Peukalo menee pojan suuhun.

- Joskus minä mietin miten minä olen täällä pärjännyt yksin kahden lapsen kanssa. No, Anna Pippuri tietenkin osasi huolehtia itsestään ja meistä muistakin mutta pojan kanssa oli jo aika haastavaa...

Puhelen miehelle samalla kun tarkistan vielä että huvilan ovi tulee lukkoon.

- Varmasti. Sitä minäkin ihmettelen miten sinä olet täällä pärjännyt... Vaikeakulkuinen maasto, ei juoksevaa vettä, vähän tilaa...

Mies jatkaa samalla kun hän kiskoo poikaa pyörätuolissa ylös jyrkkää rinnettä.

Autan häntä työntämällä pyörätuolia: - En kadu sitä että asuimme täällä. Kaipaan tänne yhä vain edelleen vaikka elämä onkin lähiössä ja modernissa omakotitalossa helppoa. Silti, minusta täällä oli suurenmoista asua. Lapsillakin on muistot, Alexanderillakin, jos hän joutuu joskus olemaan liikuntakyvyttömänä laitoksessa niin silloinkin hänellä on muistot, niitä ei voi kukaan riistää...

Jatkan aiheesta ja kyynel vierähtää silmänurkasta poskelleni. Paljon kipeitä asioita.

- Darling rakas! Älä tuollaisia nyt murehdi. Hyvinhän meillä on nyt elämä... ja Alexanderilla... Katsotaan että pojalla on aina asiat hyvin. Ei saa ajatella noin synkkiä asioita kun ollaan lomalle lähdössä. Nyt iloista mieltä!

Auton luona kävelen kuitenkin miehen luokse. Halaan lujasti ja sanon:

- Kiitos. Kreivin aikaan sinä tulit ja pelastit minut. Rakkaudella.

Auto pakataan valmiiksi. Alexander ei murehdi maailman pahuutta vaan innostuu auton takapenkillä leikkimään puhuvalla ”nannella”. Lelukoira räpättää lorujaan ja poika pomppii istualtaan tahdissa.

- Kaikki valmista? Mies kysyy ja kääntää päänsä puoleeni.

- On.

- Hyvä. Sitten lähdetään.

Lähdemme pois synnyinpuhdostani. Sinne se jää taakse horisonttiin kun uudet seikkailut odottavat ja matka on pitkä.


30.06.2015 22:22


29.06.2015 11:22


29.06.2015 11:11


29.06.2015 11:06


Sääsket ja sadekesä

Osa 4

29.06.2015 10:34

Herään aamulla ihanaan hiljaisuuteen. Mistän ei kuulu mitään paitsi jos lintujen aamuviserrystä ei oteta lukuun. Herään ja nousen ylös venytellen. Ilkan vaaleat suortuvat pilkistävät peiton alta. Hän on jossain välissä yötä kääntynyt pois vartiopaikaltaan ja nukkuu nyt minusta poispäin kasvot kohti seinää.

Tuijotan hetken aikaa punertavia seinähirsiä...

- tuossakin... kuinka ihmeellistä on ihan selvästi enkelin kasvot ja toisessa kohtaa siivet kapuavat kumaran hahmon selkään. Hirret elävät ja mielikuvieni pinnoittamana moni uurre saa aivan uuden merkityksen ja hirtehisen kuvahahmon. Katselen puuhun luonnon muovaamia uurteita vielä tuokion ja nousen sitten ylös sängynreunalta.

Poika nukkuu vielä. Ilkka nukkuu. Vedän tossut jalkaan ja nykäisen aamutakin vartaloni suojaksi. Silmiä siristellen kuljen ulos ovesta aamuusvaiseen jokimaisemaan.

Huussipolku on aamukasteen liukastama. Täytyy kulkea varovasti ettei kaatuisi. Helpotuksen jälkeen palaan takaisin huvilamökille. Joki on suunnattoman kaunis. Istahdan hetkeksi ulkokuistin sohvalle ja hengitän syvään sieluni ytimeen asti raikasta puhtaan sateista joki-ilmaa. Yöllä on satanut runsaasti vettä ja maailma on raikas.

Huvilalla täytän vedenkeittimen ja laitan sen kiehumaan.

- Hyvää huomenta...

- Huomenta. Joko sitä ollaan herätty?

Kysyn rakkaalta mieheltäni joka aamuisen sokeana kuin uninen lepakko laahustaa viereeni sohvalle istumaan.

- Voi kamala kun väsyttää... tekis niin mieli mennä uudestaan nukkumaan...

Mies sopertaa ja pitää silmiään yhä tiiviisti kiinni.

- Odota hetki niin saat kupillisen kuumaa aamukahavia. Kyllä se päivä siitä sitten taas lähtee käyntiin.

Sanon hymyssäsuin ja sekoitan rakkaalleni Pauligin pikakahvista kunnon aamusumpit.

- Ole hyvä, siinä kahvisi, herrani.

- Herra... mikä herra... pyhän maanviljelyksen ikuinen renki...

Mies naurahtaa ja hänen hurmaavat silmäryppynsä hypähtävät taas muutaman tanssiaskeleen kun hän kurkistaa minua ilkikurisesti ripsien raosta ja minä rakastan entistä enemmän tuota miestä. Olen kuin sula sokeri aamukahviin sekoitettuna.


Sääsket ja sadekesä

Osa 3

28.06.2015 23:36

Ilta painuu yöpuulle ja puolikas kuu pilkistää sadetta enteilevän pilviharson takaa. Keräämme saunakamppeet syliin ja kuljemme peräkanaa takaisin huvilalle.

- Ajatella miten erilaista täällä oli vielä viime kesänä kun hevoset laidunsivat vapaasti huvilan ympäristöä ja saunapolkua...

Tuumaan kun saapastelen pitkässä heinikossa. Minua aivastuttaa jo pelkkä Timotein ja Koiranheinän näkeminenkin... Aivastaa tirskautan kuin ohimennen pidätetyn hengähdyksen omaisesti.

- Terveydeksi! Olisihan täällä taas viikatemiehelle töitä... kun vaan ehtis... kerkeäis...

Ilkka saapastelee edellä ja puistaa päätään. Tiedän että hän on väsynyt taisteltuaan aikaisemmin illalla kaatuneen ikipetäjän kanssa.

- Joskus sitten... en minä sillä että nyt vaan voisit toki minulle pitkäteräisen viikatteen teroittaa niin jos minä sillä edes tämän polun. Niin paljon kauniita ketokukkiakin ja kaikki on kohta ihan piloilla syvällä heinähampun sydämessä.

Huvilalla on hiljaista. Poika nukkuu. Sängystä makuupussin sisästä kuuluu unituhina. Minä ryystän vielä yhden kupin kuumaa saunakahvia.

- En käsitä miten sinä voit juoda yömyöhään kahavia... minulta menee unet heti ja sydän sekoaa tahdissa.

Mies tuumaa ja valmistautuu luikahtamaan ulos ovesta hampaiden pesulle. Minä ryystän yökahvit ja olen oikein tyytyväinen ja valmis käymään yöpuulle. Ei kahvi minulle aiheuta sen kummallisempaa virtapiikkiä. Nautin huvilan hiljaisuudesta. Hirsiseinät säilövät sisäänsä paljon muistoja ja käytettyjä mahdollisuuksia.

- Tuletko sinä rakas tänne...

Henkäisen hiljaa miehelle ja nostan peitonreunaa.

Ilkka napsauttaa valot pois, vetää ikkunaverhot päätyikkunan eteen ja sujahtaa peiton alle selkäni taakse. Kuulen hänen hengityksensä niskassani ja tunnen kuinka jäntevät käsivarret kietoutuvat ympärilleni.

- Olethan siinä aina... minun vierelläni... minun selkäni takana... ja minun edessäni silloin kun suojaa tarvitsen...

- Olen.

- Olethan siinä aina... vartioit minun untani ettei minun tarvitse pelätä...

- Olen. Olin silloinkin kun heräsin itkuusi hotelliyönä...

- Niin... se oli kauheaa...

- Olin silloinkin... olen aina. Olen sinun turvanasi. Olet rakas minulle.

- Rakas...

Kuulen kuinka miehen hengityksen rytmi muuttuu... hän on jo syvässä unessa mutta minä olen hänen syleilyssään turvassa. Aina.

Jatkuu...


Sääsket ja sadekesä

osa 2

27.06.2015 09:05

Vaivun ajatuksiini ja pohdin tätä elämääni. Palaan takaisin aikaan jolloin äitini vielä eli. Samaan saunavanhukseen liittyy sekin muisto – muistan kuinka eräänä lumettomana jouluna lämmitimme rantasaunan ja kävimme jouluaattona kylpemässä ja uimassakin. Silloin nauru raikui ja mukavaa oli. Muistan sen kuin eilisen hetken. Joskus minulla on tavattoman ikävä äitiäni...

Havahdun ajatuksistani kun mies tulee takaisin saunaan.

- Johan sinä vihdoin tulit. Minä jo huolestuin että jäätkö sinä kokonaan sinne...

- Enhän minä. Kyllä sinä tiedät että minä tulen aina takaisin...

Mies naurahtaa ja kapuaa viereeni savuiselle löylylauteelle.

- Täälläpäs tarkenee! Heitä vielä vähän löylyä että hiki oikein kunnolla karehtii.

Teen työtä käskettyä ja nakkelen vettä oikein olantakaa!

- Jokos on hyvä vai vieläkö?!

Puhahdan ja heitän vielä kerran kiellon päälle!

- Ei enempää! Jo riittää! Minun pieni sydämeni ei jaksa tällaista kuumuutta! Se aivan läkähtyy! Happi loppuu!

Mies ähisee ja siristelee löylynkitkasta silmiään. Hän kurottaa vetämään takaseinässä olevan häkäräppänän auki.

- Kiitos kun avasit sen! Jos totta puhutaan niin on minullakin jo hiki. Olen täällä istunut sen verran kuluvaa aikaa että alkaa olemaan kuuma.

Hiisaan itseni lähemmäksi miestä. Hipaisen kevyen suudelman hänen huulilleen:

- Olet rakas... sinä tiedät sen.

- Niin sinäkin minun.

Kylvemme loppuun. Puhumme säästä. Puhumme elämästä. Haaveilemme tulevaa ja nauramme menneille muistoille. Hiivimme toistemme iholla ja tunnustelemme väliin pehmeitä suudelmia. Hiukset ja iho saunantuoksuisena istahdamme vielä toviksi laiturille jähyttelemään pehmoiset saunatakit yllä. Ilta on täydellisen leppeä ja saunantäyteinen.

Jakuu...


Sääsket ja sadekesä

25.06.2015 16:30

Verikokeissa on pistämisrvo. Entä sääskillä? Onko se ekologisesti hyväksyttävä globaali teko jos säästää hyttysen hengen...?

Mietteet ovat moninaiset silloin kun seisoo rantasaunan kuistilla nälkäinen itikkaparvi ympärillä ja tuntee ahnaita pistoksia pohkeissa, otsassa joka puolella siellä minne ei raitapyyhe kanna! Että minä niin vihaan noita pieniä nälkäisiä elukoita jotka tietävät että minun veriryhmä on priima ja ne himoitsevat juuri minun vertani... vai onkohan asia sittenkään noin yksinkertainen... jään pohtimaan kun katson miestäni joka tyynen rauhallisena vilvoittelee laiturilla alasti inisijöistä piittaamatta. Rauhallisesti hän seuraa katseellaan ongen kohoa joka välillä heilahtaa... noin... melkein! Äsh! Ei vieläkään kala tartu kiinni satimeen vaan jatkaa kiertokouluaan ongenkohon ympärillä.

- Tuletko sinä sieltä?!

Huikkaan miehelle ja oloni alkaa käydä toivottoman tukalaksi

- Eeen minä vielä. Täällä on niin mukava seisoskella.

Mies vastaa takaisin.

- Miten sinä voit olla siellä? Eivätkö sääsket syö sinua?

Minä kysyn.

- Syövät kyllä mutta ei pidä ajatella. Olo on kuin sissikomppaniassa vihollisen keskellä mutta tämä on aivan mahtavaa.

Mies vastaa ja jatkaa kalastamista.

Niin kait sitten tuumaan itsekseni, puistan päätäni ja livahdan takaisin sisälle savusaunan pimeään kohtuun. Kipuan ylimmälle lauteelle josta on suora näköala nokisen ikkunaruudun läpi alas laiturille.

- Siellä se minun onnenkantamoinen kalastaa. Vallaton liinaharja ja niin kovin rakas...

Huokaisen ja heitän lisää löylyä.

Jatkuu...


25.06.2015 02:55


25.06.2015 00:54

Unelmat ovat hetken kestoisia elämänaiheita. Hyvää yötä. Tarinat jatkuvat taas huomenna...


24.06.2015 15:24

Vihdoin elävien kirjoissa! Vihdoin! Oli se vaan sellainen mahatauti etten ikuna unohda. Ajattelin jo että nyt on lähtö lähellä. Hyvässä muistissa on edelleen kuinka äitini lähti täältä tähtilampun taa, nopeasti kahden viikon varoajalla syövän runtelemana. Siihen liittyi myös samankaltaista mahatautia. Maha oli sekaisin ja niveliä ja selkää särki ja lääkärit vaan joopottelivat että kyllä se siitä, rouva on varmaan vaan eipäs joopas tuulella ja hivenen luulosairas mutta niin kävi että minun äitini olikin syöpään kuolemaisillaan. Rauha hänen muistolleen.

Minä kävin verikokeissa neljän päivän jälkeen. Olo oli kerrassaan hutera. Mikään ei pysynyt sisällä. Tuloksista kävi ilmi että kalkkiarvot olivat luvattoman alhaalla eikä hemoglobikaan ollut järin korkea. Kuin ihmeenkaupalla neljännen vuorokauden lähestyttyä loppuaan oloni alkoi kohenemaan ja tunsin kuinka elämä hymyili taas. Vau!

Kuinka ihmeellistä onkaan kun voi taas ruveta varovasti syömään. Painoa putosi kiitettävästi melkein neljä kiloa. Toivottavasti saankin pysymään sen poissa. Painoa on helppo nostaa mutta niin kovin vaikea saada pois. Ennen sairastumista kerkesin jo aloittaa pitkästä aikaa jälleen kerran juoksemisen ja kolmen kilometrin lenkki sujui jo sen enempää hengästymistä. Lapsen kuntoutusreissulla yksi viisas ihminen sanoi minulle että jos nyt aloitat niin elokuussa juokset kympin. Silloin sitä hymyssä suin kuuntelin mutta tottahan se on ja siksi päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Elokuussa juoksen Oulussa Likkojen lenkin 10 kilometriä. Onneksi tässä on vielä aikaa...

Myöhemmin lisää värikkäistä tapahtumista ja reissusuunnitelmista sillä ensi viikolla taas lähdetään!


21.06.2015 17:37

Eihän tässä muuta voi kuin sairastaa edelleen vaan. Pian on neljä päivää täynnä tätä syömättömyyttä ja juomattomuutta. Kunhan Ilkka tulee navetasta niin pakataan poika ja koirat autoon ja lähdetään mökille virkistäytymään.


21.06.2015 09:33

Huomenta. Juhannus meni hirvittävän mahataudin kourissa. En oikeastaan tiedä kolmesta päivästä yhtään mitään. Kuumetta oli vielä illalla likipitäen 38. Pelkäsin jo että on sairaalaan lähtö edessä mikään ei tuntunut auttavan. Syöminen ja juominen oli mahdottomuus koko sen kolme vuorokautta. Hyvä dietti. Paino putosi kolme kiloa. Eilen oli onneksi apteekki auki ja Ilkka haki sieltä Imodium tapletteja. Nekään eivät ensin tuntuneet auttavan, viisi taplettia kerkesin ottamaan ennen kuin olo yön mittaan pikkuhiljaa helpotti.

Surkuhupaisaa tässä on se ettei mahatauti reissusta tarttunut mukaan vaan sain sen pojaltani kotiintulijaisiksi. Alexander oli sen viisi päivää hoidossa ja kun hän kotiutui niin sitä rumbaa kesti muutama päivä ja se olikin äidille karu palautus arkipäivään.Sitähän ei tiedä oliko mahatauti tarttunut hoitopaikassa vai tullut jostain muualta.


Hyvää Juhannusta!

19.06.2015 21:40

Hyvää Juhannusta kaikille ystäville! Eilen olin otettu kun rakas toi minulle tummanpunaisen ruusun. Sateenpieksämä mies ajoi kotipihaan ja suukon kera ojensi mootoripyörän salkusta minulle ihanaisen ruusun. Kiitos rakas Ilkka! Samalla kertaa sain myös yhdeltä mieheni kanssa samalle parkkipaikalle sattuneelta ystävältä terveisiä. Iso Kiitos Pirjolle! Illalla saunottiin makoisasti pihasaunassa ja tämän jussin piti olla niin täydellinen mutta mutta... sitten nousi nopeasti kuume ja karmea vatsatauti. Siitä huolimatta ihanaista taianomaista Juhannusta jokaiselle!


Anopin, Marketta Sarjan maanläheinen taidenäyttely

Kesäkuun loppuun Alavieskan kirjastossa

18.06.2015 10:09


18.06.2015 10:07


18.06.2015 10:05


18.06.2015 10:03


Lomalta kotiin

18.06.2015 10:00


15.06.2015 10:24

- Hyvää huomenta maailma!


15.06.2015 10:19

Vähän hiljaista oli kotimatkalla vaikka mukana olikin roppakaupalla hyviä hetkiä ja mukavia kokemuksia. Vettä satoi kaatamalla ja ulkona oli tosi kolea sää. Jyväskylässä pysähdyttiin ja käytiin uimassa ja saunomassa Laajavuoressa Kylpylä Rantasipissä. Se oli hieno päätös lomareissulle, poreita ja lämmintä vettä. Saunojakin löytyi kolmen laista. Miesten ja naisten yhteinen höyrysauna, naistenpuolella ruususauna ja kristallisauna. Ruususaunassa oli ruusuja ja hiljaisella kuului lintujen laulua. Erotin sieltä monta eri lintulajia. Kristallisaunassa oli paljon erilaisia kiviä ja mieto miellyttävä tuoksu.

Viitasaaren ABC saa huonot arvostelut. Vessat olivat tosi likaisia ja koko henkilökunta näytti olevan ihan pihalla kaikesta. Kahvin maksuakin piti kassalla odottaa niin kauan että kahvit ennättivät jäähtymään. Siinä iso miinus Suomelle ettei noutopöydästä voinut syödä enää missään kuuden jälkeen illalla ja kun vähähiilihydraattisia viljattomia aterioita joista tulisi maha täyteen ei ole missään tarjolla niin ajettiin Nivalaan Marin grillille lopuksi ruokaa ostamaan. Tyttö oli kotona siivonnut tosi hyvin ja pessyt lattiatkin! Kyllä oli hienoa tulla kotiin!


15.06.2015 09:59


Vuosi yhteistä matkaa 13.päivä

14.06.2015 03:49


14.06.2015 03:46


14.06.2015 03:41


14.06.2015 03:39


14.06.2015 03:37

Anna Pippurille tekstiviestinä tarkistus, onko tämä se juuri oikea pinkki? Jes!


14.06.2015 03:32


14.06.2015 03:31


14.06.2015 03:30


14.06.2015 03:28


14.06.2015 03:25


14.06.2015 03:24


14.06.2015 03:23


14.06.2015 03:22


14.06.2015 03:20


14.06.2015 03:19


14.06.2015 03:18


14.06.2015 03:17


14.06.2015 03:16


14.06.2015 03:14


14.06.2015 03:13


14.06.2015 03:12


14.06.2015 03:11


14.06.2015 03:10


14.06.2015 03:09


14.06.2015 03:08


14.06.2015 03:07


14.06.2015 03:06


14.06.2015 03:04


14.06.2015 03:03


12.06.2015 15:13


12.06.2015 12:21

Terveisiä Tukholmasta! Lattekahvit on juotu ja kierros jatkuu...


12.06.2015 12:06


12.06.2015 12:04


12.06.2015 12:03


12.06.2015 12:01


12.06.2015 12:01


12.06.2015 12:00


12.06.2015 11:59


12.06.2015 11:58


12.06.2015 11:56


12.06.2015 11:55


12.06.2015 11:54


12.06.2015 11:39


Muistoksi

9.06.2015 15:45

On kuin kuulisin vieläkin koiran rapisevat askeleet vierelläni vaikka muistokiveä ympäröivät päivänkakkarat ja tuuli kuivaa muistojen nostamat kyyneleet. Kotona seinällä taulussa minua katselee ystävä, se ainutkertinen, elämäni koira joka lohdutti minua ja hymyili kanssani onnellisina päivinä.

Lepää rauhassa ystävä. Enää ei kasvain runtele sinua eikä kipu aiheuta painajaisia.


Kemijärven näyttelyjuliste

6.06.2015 11:19


5.06.2015 08:22


5.06.2015 08:21


5.06.2015 08:19


5.06.2015 08:18


Tällä blogisivulla on käyty
53066 kertaa!

 

 

Lempilanka Galleria:

randomimage

Digi Darling's Gallery:

randomimage

AJATUS KARKAA

-interaktiivinen runomultimedia
Medianomi AMK opinnäytetyöni

 

Stella Polaris

Song for all Broken Hearted People Recorded by DD on Oct 9th 2013

Holy Seremony

Recorded by DD and LaMer in Early Morning Session on April 2004

Matkustajana Elämän Ikuisessa Virrassa

DD:n 2007 äänittämiä lauluesityksiä. Rae-kuoro: Marlon, Sara ja hevostytöt

Vieläkö on villihevosia

DD:n 2005 äänittämä tallisessio : Sara, DD ja Laulu-Ukki

 

ARKISTO:

• Toukokuu 2015

• Huhtikuu 2015

• Maaliskuu 2015

• Helmikuu 2015

• Tammikuu 2015

• Joulukuu 2014

• Marraskuu 2014

• Lokakuu 2014

• Syyskuu 2014

• Elokuu 2014

• Heinäkuu 2014

• Kesäkuu 2014

• Toukokuu 2014

• Huhtikuu 2014

• Maaliskuu 2014

• Helmikuu 2014

• Tammikuu 2014

• Joulukuu 2013

• Marraskuu 2013

• Lokakuu 2013

• Syyskuu 2013

• Elokuu 2013

• Heinäkuu 2013

• Kesäkuu 2013

• Toukokuu 2013

• Huhtikuu 2013

• Maaliskuu 2013

• Helmikuu 2013

• Tammikuu 2013

• Joulukuu 2012

• Kesä-marraskuu 2012

 

KOMMENTOI BLOGIA:

Darling kirjoitti 2.07.2015 12:02:

Kiitos Seuraaja sanoistasi. Kiitos!

Seuraaja kirjoitti 30.06.2015 09:44:

Kyllä sinä Darling osaat kirjoittaa. Lisää samanlaista..

Neiti vihreä kirjoitti 18.06.2015 09:38:

Onneksi olkoon ystäväni kallis,kultainen. Yhteisen vuoden vuoksi. Tulkoon tuhat edelleen ja rakkaus kasvakoon kuin kesäruoho. Vain vehreämmäksi ja tummemman syvän vihreäksi. Vihreän ystävä ♥

Mies junalta kirjoitti 15.06.2015 07:51:

Onneksi olkoon yhteisen vuotenne jälkeen. Matka jatkukoon. Elämän juna puksuttaa eteenpäin ja mikäs sen kyydissä on köllötellessä.

Neiti vihreä kirjoitti 8.06.2015 23:00:

Pitkästä aikaa jos milloinkaan ennen...elämä löi ällikällä. Tajuttomalla tavalla. Olen uneksinut olemattomia haaveita haljuja. Toiveita toivottomia tai karuja. Roikkunut suhteessa joka ei kiitä ei kanna. Kunnes sinä kävelit vastaan. Kättelit ja hymyilit. Kerroit palan elämästä omastasi avoimesti kiertämättä. Tunsin tunteen tutun, kuin ikuisesti olisin ollut siinä, vierelläsi. Tulin kotiin.... tunsin sen. Nyt pelko jäytää, kaihertaa, kiertää puukolla sieluani ja polttaa sydäntäni. Jos sinä jätät minut jo nyt..etten saa olla kanssasi yhtään. En yhtään saa suudelmaa, en painaa rinnallesi polttavaa kättäni , myötätuntoani huumaavaa. Rakkauttani sinulle antaa. Ja, antaa vaan. Antaa kuin en olisi milloinkaan antanut itsestäni mitään. Rakastaa enemmän kuin koskaan olen rakastanut. Minä kuolen.....kipuun ikävään. Sinä huonoon sydämmeen, petolliseen. Kun minä olisin ollut juuri tässä. Vain sinua varten!

Darling kirjoitti 7.06.2015 13:09:

50 986 kertaa oli tänä aamuna ja taas on pikkusormin nollattu haksun taholta laskuri.

Darling kirjoitti 6.06.2015 11:40:

Suurkiitos ystäväni! Opettaja isolla O:lla!Juliste on kerrassaan hieno!

Koodimies kirjoitti 3.06.2015 10:49:

No nyt on laskuri paremmassa suojassa, katsotaan yrittääkö hakkeri iskeä taas :)