lataus

16.04.2014 14:48


16.04.2014 14:46


16.04.2014 14:43


16.04.2014 14:40


16.04.2014 14:39


14.04.2014 18:06

Tarina on puolikas minua...

Tarina on naururypyt silmänurkissa...


14.04.2014 18:03


14.04.2014 17:55

vai oliko tarina ennen kynsikkäitä...


14.04.2014 17:51

Kynsikkäisiin syntyi tarina...


Mies kuin asteroidi

14.04.2014 13:22

Puhelin piippaa, tekstiviesti saapuu. Rakkaus kuohuaa ylitseni aivan kuin meren vuorovesi. Pehmeät aallot kuunkierron mukaan soljuen ja rantautuen kuin rakkaan kosketuksen muisto minun ihoni pintaan. Posket kuin kallio. Sileää. Silmäkulmissa rypyt elämän vuosirenkaat.


14.04.2014 13:16

Rakastaa. Saada vastarakkautta ja meri kuohuaa jokaisen kuunkierron myötä...


14.04.2014 13:15

Silmäkulmassa kristalli, suolainen meren kyynel, itken onnesta. Rakkaus saa sydämeni eliksiirin aina virtaamaan.

Käperryn sohvan nurkkaan ja minä muistan...


14.04.2014 12:59

Mies tuli minua vastaan käytävää pitkin. Hänen silmissään keikkui ilkikurinen hymy. Minua jännitti. Odotin omaa vuoroani tärkeään haastatteluun enkä tiennyt ketä syyttää siitä jos kaikki menisi mönkään. Perhosia vatsassa melkoinen parvi ja...perhosia vastassa liihotti miehen mukana käytävää pitkin sinisen violetteja upeita suuria perhosia..,huokaus!

- Anteeksi... Oletteko vailla jotain?

Mies kysyi ja tuijotti minua kysyvän virallisesti silmiin.

- Olen... Aivan...kyllä

Sopersin miehelle vastauksen

- Siis anteeksi, en saanut selvää...

Mies hymyili ja jatkoi

- Oletteko vailla... Hm...siis tarvitsetteko kenties jotain?

Miestä selvästi huvitti maalaismainen ujouteni. Minua nolotti.


14.04.2014 12:48

- Kyllä. Tarvitsen paljon rak...(rakkautta! Tarvitsen paljon rakkautta!Huusin mielessäni!)

- Rakennuspiirustuksia, asemointia, elämän ohjeistusta... Siis valmiiksi rakennettua elämää.

Sanoin ja punastuin.

- Voi ei! Kaula-aukkoa myöten!

Mitä minä nyt soperran?!


14.04.2014 12:42

-Tarkoitat varmaankin jo ympärillesi valmiiksi rakennettua todellisuutta..,?

Mies kommentoi ja hänen silmänsä väikkyvät entistä syvempää merensinistä hehkua hänen katsoessaan silmiini tovin kuin hidastetussa filmissä.

On totta mitä sanotaan siitä että jalat voivat pudota alta. Siltä minusta tuntui juuri sillä hetkellä. Halusin horjahtaa miehen syliin ja vajota hänen käsivarsilleen ikuisesti.


14.04.2014 12:35

-Ra- (kas!)ra...rakennuspiirustuksia kyllä.

Tyydyn vastaamaan eikä mitään ihmeellistä vajoamista tapahtunut. Paremminkin häpesin mukaisen magentta sävyä kasvoillani ja väljän valkoisen neulepuseroni v-kaula-aukkoa.

- Löydätte varmasti etsimänne. Olen varma siitä.

Mies hymyili minulle ja olin pahoillani siitä ettei hän ollutkaan minulle Se etsimäni juuri Se oikea henkilö.

- Kiitos. Vinkkaan hätäisesti ja hymyilen miehelle kiitokseksi.


14.04.2014 12:26

Käännyn ja lähden jatkamaan matkaani sokkeloista käytävää pitkin. Tunnen katseen selässäni. Takaraivoa kuumottaa. Olen varma siitä että mies jättää perääni viipyvän katseen...


14.04.2014 09:36

Lopulta löydän etsimäni virastohuoneen oven. Arkiset asiat palaavat mieleeni ja tartun rempseästi oven ripaan. Ovi on kuitenkin kiinni ja pysyy kiinni. Seison hetken lukitun huoneen oven takana eikä minun auta muu kuin lähteä neuvottomana suunnistamaan ulos äkkiväärästä sokkeloisesta rakennuksesta.


14.04.2014 09:29

Painan hissinnappia tuskan hiki pinnassa. Asioiden esittelyn ja tärkeysjärjestyksen dedline päivämäärä lähestyy ja olen ulalla kaikesta en taajuuksilla niin kuin radiopuhelin aikaan...Lopulta hissi tulee kerrokseeni ja odotan että ovet avautuisivat. Samalla hetkellä taskustani putoaa tärkeä lappu ja kumarrun nostamaan sen maasta

- Voi hitsi! Aaaah...


14.04.2014 09:22

Hiukseni valahtavat silmilleni enkä näe mitään muuta kuin kiiltonahkakengän joka astuu eteeni ja estää hissin ovea sulkeutumasta. Samalla kun haparoin yhtä onnetonta paperin palaa takaisin taskuuni niitä putoaa monta ja muistan tienneeni aina etteivät neulepuseron taskut ole tavaran keräilyä varten. Ojentaudun suoraksi yhä hiukset silmilläni ja kuin sokea lepakko kompastun edessäni huutavaan tyhjyyteen.

- Kiitoos kun piditte hisssss.....

Sanat hiukset ja ajatukset sekaisin ja minä lennän tuntemattomaan...

- Kirotut tennarit!

Manaan auenneita nauhoja.


14.04.2014 09:13

Samassa kun valmistaudun putoamaan päistikkaan tyhjyyteen tunnen kuinka jämäkät kädet tarttuvat minusta kiinni ja samassa putoan sileää poskea vasten ja hienostuneen partaveden volyymin virtaan.

- Hups! Saimpas kiinni!

Mies sanoo ja sipaisee hiukset ohimoltani.

- A-anteeksi...

Soperran ja tunnen kuinka magentta väri valuu kasvoilleni.


14.04.2014 09:06

- Ei Se mitään, hauska tavata - jälleen kerran. Onni onnettomuudesta.

Mies vastaa ja hymyilee minulle ja minä olen kuin kuu joka on juuri menettänyt puolet valovoimastaan ohi kulkevalle asteroidille.


14.04.2014 09:01

Samat värit
eri kiertoradat
joskus elämä
on umpisolmu
jonka voi avata
jokin
odottamaton
ja ennalta
arvaamaton
liike
tapahtuma.


14.04.2014 08:51

Rakkaus on pehmeää ja nopeaa ja ennalta arvaamatonta.


Kuutaika

12.04.2014 15:14

Muisto
Veitsenterävät vuodet
sen jälkeen
kun äiti otettiin
minulta pois
Hyvä kuolema
Paha kuolema
liian nopea...
Suru hidas
Se ei katoa.


12.04.2014 15:11

Huomisesta en ole
aivan varma
paljonko se maksaa
mutta sen tiedän
että enemmän maksaisi
jos jäisin paikoilleni
kuunkiertoon tähän

Katselen kuuta
tummuvaa taivasta
ja unohdan arkisen
epätietoisuuden
olematta surullinen
voin aina jatkaa
mutta lohduttomuudella
pilaan mahdollisuuksien
matkan


KORPPIMETSÄ

12.04.2014 14:51

Korppi katseli korkealta sinertävän horisontin laelta alla häilyvää maisemaa. Se tunsi itsensä hylätyksi ja yksinäiseksi. Mihin se siipensä asettaisi tuulen kuljetettavaksi kun ei se tiennyt suuntaa. Taivaan laella kiikkui vain kaunis kuutamo. Sitä korppi rakasti.

- Oi kuuu, suloinen täysikuu kraak kraak... Korppi kähisi matalaa hiljaista kraakkuaan...

- Osaisitpa kertoa minulle mihin suuntaan elämäni soljuaa, sillä tämä maailman kolkka on niin yksinäinen elää mustanpuhuvalle linnulle. Minä sukellan....kraak... pimeyteen ja olen yksin yksinäinen siellä.... kraak kraak....

Kuu näytti siltä kuin se olisi iskenyt korpille kraaterisilmäänsä. Sinervä verho lipui sen ylle ja hetken aikaa oli koko maailma pelkkää mustan siniharmaata. Juuri sillä hetkellä kukaan ei nähnyt yksinäisyyteen langennutta korppia korkealla kuusen latvassa. Korppi painoi päänsä siipisulkia vasten...

- Jos nukkuisin hetken...


12.04.2014 14:44

Kuu ei pitänyt kauaa pilvipeittoa yllään vaan ravisti sen kelmeiltä kasvoiltaan. Kuu sääli korppia ja halusi tehdä taian joka antaisi korpille rakkauden ja syyn elää ja olla onnellinen.
Kauempana puron varrella tanssi kiveltä kumpareelle neito harakka. Se oli vähän adhd yliaktiivinen nukkumaan. Harakkaneidon päässä kiersi monenlaista tarinaa, se ei vaan osannut kirjoittaa, ihmisillä oli mustekynä jossa linnun siipisulka saa värin ja sanan mutta harakan pää oli täynnä kerrottavaa ja soljuvina sanoina kuin ketjusilmukat se ropelsi tarinaa pienille eläimille jotka olivat tulleet kuulemaan harakan sanaa... Yksi hiirilapsikin oli jo mukahtanut.

- Sitten minä hyppelin mättäältä mättäälle ja tuuletin höyheniäni tuulen metsäisessä tuoksussa. (Harakka jatkoi tanssiaan...) Oli ylitsevuotavan ihana tunteellinen ilta.... sitten minä hypin ja tanssin kiveltä kivelle.... hm... ja sitten

Yksi hiiristä ojentautui suoraksi ja kysyi:

- Tietääkö harakka itsekään miten tarina sitten jatkuu...?

Hiiri kysyi epäilevän näköisenä koska harakan tarina oli pyörinyt samoissa rattaissa jo hyvän matkaa...

- Juu juu sammaleita kasvaa mutta pyörivä kivi ei koskaan sammaloidu...

Harakka vastasi ja sen päässä oli sillä hetkellä epätietoista, liian monta tarinan jyvää eikä se millään muistanut mitä seuraavaksi.

- Kas! Tuota noin!

Harakka jatkoi... silloin se huomasi jotain kauempana sammaleella...

Kuu peilasi pilviä vasten itseään ja pöyhisteli pintaansa. Se otti muutaman auringon kaukaisen säteen vielä vastaan ja heilautti ne samantien kuin pingispallon maankamaraa – Korpimetsää kohti.

Osuessaan tummanpuhuvien kuusien oksan haaroihin valon pilkahdukset nauroivat ja kirposivat tanssien eri suuntiin. Yksi niistä pirskahduksista putosi maahan asti kilahtaen metalliin. Samassa hetkessä laihtui kuunpisara mutta esineestä kimposi pimeään metsään tähtisadetta muistuttava pilkahdus.

Korppi ei saanut unta korkealla kuusen kainalossa. Samalla hetkellä kun se venytteli siipiään sen silmiin osui valonpilkahdus pimeästä maasta. Korppi oli hyvä rekisteröimään näkemäänsä. Se ei uskaltanut sulkea silmiään – tuijotti vain tiiviisti kohtaa jossa oli nähnyt jotain – ihmeellisen valon pilkahduksen.

Korppi kohosi siivilleen ja lähti laskeutumaan kohti maan kamaraa yhä vain silmät tiukasti juuttuneena pimeään siihen kohtaan jossa se oletti olevan jotain...

Harakan tanssi taukos hetkeksi. Se piti harkittua kolmen sekunnin taukoa eikä se yhtään tiennyt miten tarina jatkuisi kunnes yht`äkkiä se näki valon pilkahduksen muutaman tannsiaskeleen päässä kannon juuressa. Harakka neiti oli niin perso kaikelle kiiltävälle että se lähti samantien juoksemaan siivet koholla ja pyrstö maata viistäen.

- Löytäjä saa pitäääää!

Lintu huusi mennessään hölmistyneille tarinan kuulijoille.

- Mitä nyt pitäisi tehdä? Huutaa jotain? Taputtaa...

Yksi hiiristä kysyi vieruskaveriltaan.

-Bravo...

Yksi hiiristä kuiskasi epätietoisesti ääni vikisten...

- Mitä? Kuuluuko tämä ohjelmaan...?

Iso rotta tokaisi unisena. Sen unijooga oli keskeytynyt eikä se enää muistanut uneksimaansa.


12.04.2014 14:40

Harakka juoksi ja korppi lensi. Molemmilla oli kohteena sama päämäärä. Kumpikin osasi suunnistaa taitavasti kohteeseen. Kuului valtava tömähdys! Siipisulkien puhinaa, nokan kalahtelua, höyhenten pöhinää. Untuvien laskeuduttua ja kahden nokkavan toivuttua törmäyksestään he näkivät vain toisensa. Harakka ei ollut koskaan nähnyt mitään niin komeaa kuin korppipoika oli ja korpin silmissä maailman kaunein oli pikisilmäinen harakkaneito. He katselivat toisiaan kunnes muistivat törmäyksen syyn. Siinä mättäällä heidän jaloissaan oli ihmisten rakkauden symboli – kultainen sormus!

- Tämä meille tähän merkiksi annettu, kannon juureen sujautettu.

Vieressä huokaava kuusivanhus sai oksilleen rakastavaiset pesänrakentajat ja harakan suvaitsevainen yleisö sai rakastamansa tarinan. Siitä alkoi yhteinen siivenräpytys ja kahden yksinäisen suupaltin elämä oli yhtä yhteistä tarinaa.

Elämä on arvoitus
suuri suunnan muutos
puolitie
joskus sudenkuoppa
ainainen eteenpäin pyrkimys
Etsivä löytää...


I'm alive

10.04.2014 22:16

I'm alive and life goes on. My dear brothers and sisters, a lot of love and peace for everyone. Life is like a secret that can not always be understood, but give wings to the dreams we can fly.


10.04.2014 22:08

Lots of wonderful memories .... they can not take me for no one. The world's best horse was a stallion named Silver Moon. He taught me a lot about life.


Lauantain reissu Vuokattiin

6.04.2014 13:28


6.04.2014 13:27


6.04.2014 13:25


6.04.2014 13:25


6.04.2014 13:24


6.04.2014 13:23


6.04.2014 13:22


6.04.2014 12:14


6.04.2014 12:13


6.04.2014 12:12


6.04.2014 12:11


6.04.2014 12:10


6.04.2014 12:09


6.04.2014 12:08


Pölypaikka

Toisinaan kaipaa tuuletusta

3.04.2014 18:53


3.04.2014 18:50


3.04.2014 18:44


3.04.2014 18:40


3.04.2014 18:42


3.04.2014 18:38


3.04.2014 18:37


3.04.2014 18:36


3.04.2014 18:35


3.04.2014 18:34


3.04.2014 18:33


3.04.2014 18:31


3.04.2014 18:29


3.04.2014 18:27


3.04.2014 18:26


Jaksun paikka

3.04.2014 18:16


3.04.2014 18:12


3.04.2014 18:11


3.04.2014 18:08


3.04.2014 18:07


3.04.2014 18:06


3.04.2014 18:05


3.04.2014 18:04


Uudenpaikka

3.04.2014 18:01


3.04.2014 18:00


3.04.2014 18:00


3.04.2014 17:59


3.04.2014 17:58


Älä sano koskaan ei koskaan

1.04.2014 12:36

Rakkaat siskot ja veljet! Olen niin onnellinen! Olen mennyt vielä kerran naimisiin ja tämä on Se ainutkertainen ainoa oikea. Vietettiin parin päivän mukava loma kahden kesken, kaupungin valoissa.


Tällä blogisivulla on käyty
24866 kertaa!

TAULUJA MYYNNISSÄ!

 

Digi Darling's Gallery:

randomimage

AJATUS KARKAA

-interaktiivinen runomultimedia
Medianomi AMK opinnäytetyöni

 

Stella Polaris

Song for all Broken Hearted People Recorded by DD on Oct 9th 2013

Holy Seremony

Recorded by DD and LaMer in Early Morning Session on April 2004

 

ARKISTO:

• Maaliskuu 2014

• Helmikuu 2014

• Tammikuu 2014

• Joulukuu 2013

• Marraskuu 2013

• Lokakuu 2013

• Syyskuu 2013

• Elokuu 2013

• Heinäkuu 2013

• Kesäkuu 2013

• Toukokuu 2013

• Huhtikuu 2013

• Maaliskuu 2013

• Helmikuu 2013

• Tammikuu 2013

• Joulukuu 2012

• Kesä-marraskuu 2012

 

KOMMENTOI BLOGIA:

anna kirjoitti 17.04.2014 14:52:

moi äiti kirjasto menee kohta kiinni tuu hakeen se menee tasan kolmelta

Darling kirjoitti 16.04.2014 21:07:

Hyvää Pääsiäistä!

Darling kirjoitti 16.04.2014 21:03:

Kiitokset kehuista Seuraaja! Kyllä mieltä lämmittää kun saa plussaa. Kynsikkäitä on jo toista kymmentä ja värit ja kuva-aiheet olen keksinyt itse, sitten on varvastuksiakin, tai mitä ne vois olla nimeltään... Jokatapauksessa neuloin niin kuin sormikkaat mutta varpailla majoitustilat... Mutta ostaisko näitä joku...?Halit jokaiselle!

seuraaja kirjoitti 16.04.2014 20:28:

Olipa ihania valokuvia ja kynsikkäitä. Eikö kynsikkäitä vois jo laittaa myyntiin? Hyvää Pääsiäistä!

La Mer kirjoitti 16.04.2014 06:58:

Jäätäviä unelmia vartenhan sinä olet luonut nuo kauniit kynsikkäät. Pysyy kädet ja sydän lämpiminä, vaikka toisin väitetäänkin. Rakkauden käsien kosketusta keväisen viiman keskelle.

Darling kirjoitti 15.04.2014 15:02:

Kiitos La Mer, joskus jotkut unelmat ovat jäätäviä, ne pitävät kii, mutta tiedän, tunnen ja mä meen! Unelmalla voi olla siivet, Se vie minut mennessään!

La Mer kirjoitti 13.04.2014 18:50:

Joutsenet-biisin sanat:

Joutsenet

Voit sanoa mitä haluat,
se ei tunnu se ei kosketa
mene vaan mene vaan

Tivolitkaan ei saa mua nauramaan
eikä sirkus tai sata hattaraa
mene vaan mene vaan
en kävele vastaan

Toinen toistansa täällä jumaloi
ketään täysin ei silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi
mene vaan!

Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin

Aina kovaa ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
mene vaan mä voin kääntää pään
vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan

Sitä mitä koitin sussa koskettaa
tajusin ei oo olemassakaan
aika kuole ei tappamallakaan
mene vaan

Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin

Sä et ehdi juosta enää
junaan viimeiseen
et ehdi enää
jos et jo mee

Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
se ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin

Darling kirjoitti 13.04.2014 18:11:

Seuraava tarina kertoo rakkaudesta... Laitan sen kunhan Tietokone toimii...smack!

Darling kirjoitti 13.04.2014 12:28:

Joskus myrskytuuli tekee ihmeellisiä temppuja

Darling kirjoitti 13.04.2014 11:52:

Koodimies, laitoin valkoisen viittani eilen narulle tuulettumaan ja löysin sen tänään iskettynä kiinni hevosaitauksen paaluun niin että viitan niskassa on reikä. Viitta oli lujasti kiinni siinä kohtaa josta muuten kulkee paimenpoikalanka.

Darling kirjoitti 13.04.2014 11:42:

Hupsis! Joku isku varmaankin. Laitatko minulle tekstiviestinä Macin käynnistys ohjeet kun ne nyt sitten katosivat, nekin...

Koodimies kirjoitti 13.04.2014 10:21:

Nyt näyttää olevan joku noita liikkeellä aiheuttamassa tietokoneongelmia, nimittäin arkistointi on takkuillut maaliskuun osalta ja samalla hävisi huhtikuun kommentit, eikä löydy mistään :( Sain kuitenkin maaliskuun arkiston parsittua kasaan varmistuskopioista, mutta huhtikuun kommentteja sieltä ei löytynyt. Harmillista.