lataus

Värikynillä lapsen muotokuva

19.02.2024 02:14

Ihana poikani Luca piirustusmallina.


Helmihöpinöitä 18.2.24

18.02.2024 10:31

Pakkassunnuntaita jokaiselle. Näyttää se olevan niin että vaikka kuinka yritän keretä niin blogin kirjoittaminen on väkisellä hidasta. Töitä on paljon ja sen jälkeen kun kotiudun ei ehdi muuta kuin olla lasten kanssa. Mieheni kanssa ei juuri nähdä muuten kuin moi ja hei kun toinen tulee töistä niin toinen lähtee töihin. Talvilomaa odotan jo kovasti. Mietityttää miten paljon mökillä mahtaa olla lunta kun viimeisten päivien aikana kotipihaankin on tullut metri lunta. En muista nähneeni milloinkaan tässä kotipihassani niin valtavan korkeita lumipenkkoja kuin nyt.

Jännittävät presidentin vaalit elettiin viime viikonloppuna. Ystävänpäivän askartelut täyttivät puolet työviikosta. Perjantaina tein pitkästä aikaa itse kaalikääryleitä. Niistä tuli oikein hyviä ja yhdestä lehtikaalesta niitä tuli paljon. Perjantaina kauppaa varten muistilapulla oli myös mittanauha. Sen unohti mieheni jota varten mittanauha oli ostoslistalla. Tänään ajan pitkän matkan hakemaan tyttären perheen lomailemaan ja kiinnitän otsaani muistilapun jotta osaan käydä ostamassa isosta kaupasta mittanauhan mieheni mittaamista varten. Ei mitään vakavaa, ihan vain vaatteiden ompelua varten mittaan että tulee hänelle sopivaa kampetta. Itse en edelleenkään osaa ommella. Häpeäkseni ostamani ompelukone tököttää edelleen pianon kyljessä avaamattomassa myyntilaatikossa. Ehkä jonain päivänä..

Öljypastellimaalaus.Alapuolella hiilipiirros.


18.02.2024 10:28


15.02.2024 20:25

kuva liittyy alapuolella olevaan juttuun.


Pakkaspäivien jatkot

10.02.2024 12:59

Vauhdikas työviikko takana. Lapsilla on aivan uskomaton mielikuvitus. Opetan monenlaista taidetta ja yritän räätälöidä oppitunnit sopivaksi monille eri lapsi ryhmille. Jos toisille on valokuvausta ja toisille kuvataidetta sekä ilmaisutaito siihen väliin suunnittelen oppituntien teemat hyvin toteutettaviksi ja helposti muokattaviksi. Aina voi tulla jokin odottamaton käänne joka vaatii kaikkien osallistujien kesken kompromisseja.Pääasia on että kaikilla on hauskaa ja hyvä olla ja että vire pysyy korkealla. Harvoin kuulen sellaista soraääntä ettei olisi kivaa tai kaikki olisi tylsää.

Pakkasta mittarissa edelleen - 24°C. Ulkona on hurjan kaunista ja aurinkokin pilkistää. Kevät sieltä tulee aivan varmasti. Koko perheeni odottaa talvilomaa ja sitä hetkeä kun päästään lähtemään mökille. Ensimmäinen mökki reissu synkän talven jälkeen on aina käännekohta - merkki kevään alkamisesta. Saa nähdä tulevatko joutsenet kevättä vastaan samaan aikaan. Mikään ei ole niin hienoa kuin joutsenten keväiset huudot kuutamoisena kevät yönä.

Ohessa kuva jonka olen julkaissut jo aikaisemminkin. Vuosien varrella olen tehnyt itselleni paljon vaatteita. Joku on joskus haukkunut lankakeräksi mutta aivan sama tekemällä oppii ja kun itse tekee niin saa sellaista jota haluaa. Ompelun taitoa minulla ei vielä ole. Onneksi ystävänäni on nuori ihana lahjakas nainen joka suunnittelee ja ompelee puolestani mutta siitä projektista lisää tuonnempana. Hyvää pakkaspäivää jokaiselle.


Presidentin vaalit lähestyy

9.02.2024 08:58

Pakkanen paukkuu-28°C!Koko viikon on ollut yhtä kylmä ilma. Kiertävänä taideopettajana olen saanut jännittää lähteekö auto hirmu pakkasella käyntiin. Sunnuntaina on presidentin vaalit. Toivottavasti kaikki äänioikeutetut käyvät äänestämässä. Minä kävin antamassa ääneni jo ennakkoon. Ehdokkaat ovat äänestäjien ja kannattajien osalta kovassa vertailussa. Kuitenkin jokaisen äänestäjän on hyvä muistaa että mahdollisesta painostuksesta huolimatta jokainen on vaalikopissa yksin ja antaa äänensä kenelle haluaa. Hyvää perjantaita jokaiselle. Vielä on hetki aikaa päättää kumman ehdokkaan puoleen vaaka kallistuu. Vielä tämä on hyvä muistaa -annettu ääni on vaalisalaisuus eikä sitä tarvitse kertoa kenellekään.


Penkkaripäivän ihmetys

8.02.2024 23:32

Tänään kuopukseni tuli iloisena koulusta ja kertoi nähneensä penkkariajelun. Abiturientit olivat heitelleet auton kyydistä karkkia lapsille. Ihmeissään poikani kuunteli kun kerroin hänelle että minäkin olen joskus kauan sitten ollut kyytiläisenä penkkariajelulla ja silloinkin heiteltiin katsojille karkkia. Oi joi tulikin hyviä muistoja mieleen. Kirjoitin ylioppilaaksi Savonlinnan taidelukiosta. Meillä teemana penkkaripukeutumisessa olivat eri kansallisuudet. Ihmisiä ympäri maailman. Taanoin poikkesin Helsingissä. Olin omalla autolla liikenteessä ja katselin samalla vanhoja asuinkulmia. Martinlaaksossakin poikkesin vaikka en enää edes tiedä asuuko kummisetäni perheineen siellä. Aika rientää ja ihmiset vieraantuvat. Isäni puolen suvusta en tuntisi jos vastaan tulisi kuin vain yhden ja äitini suku on tyystin kadonnut.

Niin se vain aika rientää. Omista penkkariajeluistani on kulunut aikaa jo yli kolmekymmentä vuotta!Valkolakki odottaa laatikossa uutta vappua aina vuoden kerrallaan. Ihan kiva lakkia on ulkoiluttaa. Olen ylpeä siitä että sain sen ja pääsin kuin pääsinkin ylioppilaaksi.


Tammikuisia hiilipiirroksia ja yksi lahjaksi saatu kuva

27.01.2024 21:11

Hiili piirustusvälineenä on vaan niin hyvä ja voisinko sanoa käteen juurtuva. Kuluneella viikolla piirsime vielä ryhmissä hiilellä ja itsekin innostuin piirtämään mallista. Tussilla piirretyn lahjakuvan olen saanut jo aikaisemmin. Silloin en yhtään tiennyt olevani mallina. Kuva on huikean hyvä. Nautin työstäni ja arvostan jokaista pientä taiteilijaa. Piirtämällä oppii, se on varma.

Vielä hiilestä. Se on pehmeä materiaali jossa on myös tarvittaessa kovuutta ja väreissä synkkyyttä. Aluksi luonnosviivat pehmeän kevyesti hyvin haalealla ja kerroksittain työn edetessä astetta tummempana. Varjostuksia voi levittää sormella tai esimerkiksi vanupuikolla. Kädet kannattaa pestä piirtämisen jälkeen ellei halua kasvoihin hiiltä. Lisäksi ovenkahvat, seinät, valokatkaisijat voivat saada pesemättömistä käsistä oman höysteensä.


27.01.2024 21:00

Sain tämän hienon kuvan lahjaksi. Taiteilija oli piirtänyt minusta salaa kuvan.


27.01.2024 20:57


27.01.2024 20:56


Pakkaslauantai 28.1.2024

27.01.2024 13:35

Lauantai on lepoa varten. Ainakin minä yritän pyhittää sen sellaiseksi, rauhoittumisen ja perhekeskeisyyden päiväksi. Viikko meni kuin siivillä. Talo oli koko viikon väkeä täynnä. Harvoin meidän kodissa on niin paljon väkeä samaan aikaan, aikuisia ja lapsia. Onneksi on ystäviä jotka tulevat auttamaan tarvittaessa. Lasken heidät kaikki kuuluviksi meidän perheeseen. Ei ole helppoa tulla pitkän matkan takaa, sadasta kilometristä viiteensataan kilometriin kerrottuna kahdella tulo ja menomatkat. Ystävyys on arvostamista molemmin puolin ja yhteistä köydenvetoa tarvittaessa. Viime yönä näin unta että asuimme kaikki samassa pihassa ja joimme pihakeinussa istuskellen aamukahveja kesähelteellä.


Ihana perjantai 26.1.24

26.01.2024 19:31

Huh huijaa, työviikko takana. Koko viikko rönsyili ihania värikkäitä taidehetkiä monien lahjakkaiden ihmisten kanssa. Kaikki ovat lahjakkaita, jokainen osaa jos vaan uskoo itseensä ja heittäytyy luovuuden vietäväksi. Omassa työssäni haluan valaa oppilaille uskoa omaan ainutkertaiseen osaamiseen. Me kaikki olemme hyviä ja parhaita juuri sellaisina kuin olemme.


Kohteliaisuuden päivä 23.1.24

25.01.2024 01:31

Tiistaina vietimme kohteliaisuuden päivää. Hyvä teema josta tulisi muistuttaa vuoden muinakin päivinä. Kohteliaisuus voi olla vilpitöntä ja aitoa mutta se voi olla myös petollista, jopa vihamielistä. Kohteliaisuus voi olla niinkin pieni ele kuten hymy, nyökkäys, tervehdys. Isompi Kohteliaisuus on esimerkiksi oven avaus, jonossa edelle päästäminen, tuolin antaminen. Olen aivan varma siitä että moni lukijani pohtii juuri nyt kohteliaisuutta omalta kannaltaan. Milloin sinä viimeksi olet esimerkiksi avannut oven toiselle kaupassa, työpaikalla tai jossain muualla? Tervehtiminen on kohteliasta. Toiselle ihmiselle, lähimmäiselle tai vieraalle tilan antaminen on kohteliasta. Jo sekin että kysyy rohkeasti tarvitseeko hän apua.

Johonkin lasten kasvatuksessa on kadonnut kohtelias oven avaus. Samoin olen saanut sydämen tykytyksiä siitä kun iso joukko pieniä ihmisiä juoksee portaikossa vastaan ja ohi samalla kun itse kannan ylös päin raskaita tavaroita. Kohteliaisuus on myös sitä että pitää antamansa lupauksen.


Hyvää halauspäivää 21.1.24

21.01.2024 23:40

Ihanaa halauspäivää ystävät!Lämmin virtuaalihalaus jokaiselle!

Tänään 21.1.24 vietämme halauspäivää. Toivottavasti jokainen muistaa halata kaikki läheiset ihmiset ja eläimet ja miksei sitä voisi halailla kaupassakin käydessä tuttuja ja tuntemattomia. Meille suomalaisille halaus tuottaa toisinaan vaikeuksia. Se ei ole avan itsestään selvä tapa. Me pohjoisen ihmiset olemme semmoisia jäyhiä jököttäjiä ettei aivan kaikkia noin vaan halailla ja päästetä iholle.

Minulle mummous on sama kuin olisin kuningatar. Yhtä arvokasta ja ihanaa. Oikeasti en tiedä onko niillä kuningattarilla kuitenkaan niin ihanaa, vastuu painaa päälle ja paljon alamaisia joita palvella. Mummous on kuitenkin minulle ihan huikea juttu. Kaikki eivät ajattele samalla tavalla. Joillekin isovanhempana olo ei luonnistu. Täytyy olla sitä omaa vapautta. Toiset taas saattavat vetää rajan siihen ovatko he isovanhempia vain samaa verta oleville lapsille eivätkä esimerkiksi uusioperheen muille, ns erisukuisille lapsille. Jokainen taaplaa tyylillään ja tekee omat valintansa mutta mummous on yhtä kuin luottamus ja rakkaus ja jos sen menettää sitä ei saa koskaan takaisin.


Hiilellä piirtäminen on kivaa

19.01.2024 18:25

Töissä olen oppilaiden kanssa piirtänyt hiilellä. En muistanutkaan miten kivaa hiilellä piirtäminen on. Olen innostunut aivan uudella tavalla taas piirtämään. Kaikki lapset eivät ole koskaan piirtäneet hiilellä ja kysyvätkin ihmeissään -piirretäänkö me hiirellä?! Ei kun hiilellä....- hiirellä....? Hiilellä piirtämisestä syntyvä vinkuva ääni, keskittyneet ilmeet ja miljoona hiilistä sormenjälkeä pulpettien kansissa. Sitä kaikkea kivaa se hiilipiirros työpäivä on.


19.01.2024 18:13


19.01.2024 18:11


19.01.2024 18:09


19.01.2024 18:08


19.01.2024 18:07


Hyvää kansainvälistä popcornpäivää 19.tammikuuta

19.01.2024 10:14

Huomenta. Pakkanen pitää edelleen pintansa. Vielä -16°C ja huomiseksi luvassa puolet enemmän. Eilen illalla tuiskutti sen verran reippaasti että pelkäsin teiden olevan tukossa ennen kuin kerkeäisin töistä kotiin. Tänään 19.1. vietetään kansainvälistä popcorn päivää. Poppareita pidetään yleisesti elokuviin liittyvänä herkkuna. Elokuvateattereissa myydään popcornia ja samoin niitä syödään myös kotona elokuvailtoina. Aloin tutkimaan mistä popcornin suosio johtuu ja löysin mielenkiintoisia artikkeleita. Popcorn on yllättäin terveellinen herkku. Popcorn sisältää painostaan kymmenesosan proteiinia, sekä huomattavan määrän rautaa, vitamiineja ja kivennäisaineita. Poiketen monista naposteluherkuista popcorn sisältää vain vähän rasvaa, paljon kuituja ja yllättäin enemmän antioksidantteja kuin hedelmät. Googlaamalla kansainvälinen Popcorn-päivä löydät paljon mielenkiintoista tietoa poppareista. Lähden nyt ostamaan kaupasta poppareita perheen leffailtaa varten.


Pakkasaamuisia ajatuksia

17.01.2024 13:34

Ilmastonmuutos. Lämpeneekö ilmasto vai onko tulossa jääkausi? Tottakai olen huolissani siitä että millainen maailma on minun jälkeen. Onko maailma ollenkaan elinkelpoinen silloin kun kuopus on aikuinen ja hänellä on lapsia. Millainen tulevaisuus lapsenlapsillani on. Aina ihmiset ovat olleet huolissaan asioista. Tunteneet epävarmuutta ja jopa surua mutta nykyaikaan kuuluva joka paikan ahdistus on jotenkin kummallista. Mistä tahansa voi kokea ahdistusta ja mennä sen syymuurin taakse. Nuoret ihmiset eivät osaa enää elää ilman ahdistusta. Olen usein jutellut ystävieni kanssa tästä. Meidän nuoruudessamme ennemminkin epäiltiin ja pelättiin. Ehkä se on ikä joka tekee tehtävänsä. Maailma muuttuu niin kovaa vauhtia ettei tahdo kaikissa asioissa perässä pysyä. Kokemalla oppii asioita ja ahdistuskin helpottaa. Liian usein kuulee puhuttavan mieliala lääkkeistä ainoana keinona jaksaa eteenpäin. Toivoa on aina muutenkin kuin pilleripurkin kanssa. Nuoret ihmiset syrjäytyvät ja lokeroituvat helposti pelimaailmaan, yksinäisyyteen, päihteisiin tai johonkin muuhun riippuvuuteen.

Pakkasta oli tänään melkein koko päivän -33°C. Hirveän kylmä. Kotona huomaa sen että kylmä pyrkii sisälle ovista ja ikkunoista ja jokaikisestä seinän ja lattian raosta. Pakkasta on ollut tälle talvelle jo aivan tarpeeksi. Tulisipa jo kevät.


Oman elämänsä pelle

15.01.2024 11:11

Ihanaa pakkashuomenta jokaiselle! Tänään pakkasta onkin mittarissa -29°C! Koulutaksi kävi hakemassa pojan pihasta. Eihän tuollaisella kelillä voi viedä lasta ulos odottamaan taksia joka ei ehkä tulekaan. Toivottavasti sää ei enää tästä kylmene. Hurja keli lähteä autolla töihin. Lämmityspaikkaa ei ole joten riskillä mennään.

Olla oman elämänsä pelle, siltä minusta tuntui yhtenä aamuna kun mieheni oli lähdössä töihin ja huikkasin hänelle että - muista jättää auton avaimet. Vastaus tuli ettei hänellä ole niitä. Samassa unet karisivat silmistäni ja kaikki muistijäljet avainten olinpaikasta olivat tipotiessään. Pakkasta oli silloinkin lähes kolmekymmentä astetta. Ensin etsin sisältä joka paikasta, kiersin kaikki muistijäljet, paikat joihin tavallisesti aina jätän avaimet. Missään ei ollut autonavaimia eikä myöskään auton vara-avainta joka oli kadonnut jo viime kesänä. Ihan hirveä tunne. Töihin pitäisi päästä ja ei kulkuneuvoa. Kolusin kodista kaikkia paikkoja, niitäkin jotka erittäin epätodellisia mutta avaimia ei vaan näkynyt. Avaimissa pitäisi aina olla kiinnitettynä jokin ääni laite joka vastaa kutsuun tai siru jonka avulla voisi etsiä karttapalvelusta. Varmuuden vuoksi kaivoin ison autonkin lumihangesta ja sulatin sen. Siinä olikin homma koska tällä hetkellä siinä ei toimi lämmitys mutta hätävara autona sillä töihin jos ei avaimia löydy. Koko päivä meni etsiessä aamu neljästä alkaen. Armon aikaa töihin lähdölle oli vain tunti kun yht`äkkiä katseeni osui kuin vahingossa työhuoneessa lojuvan pahvilaatikon päälle ja yllätys yllätys! Siinähän ne avaimet oli! Tunsin itseni pelleksi ja samalla onnekkaaksi sellaiseksi. En olisi millään voinut tietää avainten olinpaikkaa koska ne olivat selvästi pudonneet siihen. Hyvääkin etsintä operaatiossa oli se että löysin myös viime kesänä kadonneet vara-avaimet ja monta muuta hukka piilossa olevaa juttua.

Oheiset pelle-kuvat on Mallan Mini sirkus kurssilta viime syksyltä 2023. Oli ihanaa saada olla hetken aikaa klovni.


15.01.2024 10:38

Ihania nämä nauhat!


Onnellisuus

14.01.2024 09:28

Mitä on onnellisuus? Monille ihmisille onnellisuus on samankaltaisia asioita. Onnellisuuteen vaikuttavat ikä, kulttuuri, uskonto, yhteiskunta. Onnellisuus voi siis olla yksilöllistä tai yhteisöllistä. Onnellisuuteen sisältyviä asioita,työ, perhe, terveys, ystävät, varallisuuskin vaikka sanotaan ettei raha onnelliseksi tee.

Minulle tärkeää onnellisuudessa on perhe ja ystävät. Terveys, työ ja se että ruokaa riittämiin kaikille. Maailmaan rauhaa, sitä me kaikki toivomme.

Minulle onnellisuuden voimavara elämässä on taide. Taide, kuvataide, teatteri musiikki ovat antaneet voimaa aina silloin kun siihen on ollut tarvetta ja muuten ladanneet akkuja pahan päivän varalle. Taide ei rankaise vaan palkitsee onnellisuudella.


Onnettomuus ei tule kello kaulassa

13.01.2024 12:18

Yhtenä päivänä töissä huomasin ettei kaikki ole kirkossa kuulutettua eikä onnettomuus tule kello kaulassa. Hauskoja nämä sanonnat mutta samalla myös aina niin oikeassa. Työpäivää oli vielä jäljellä ja siivosin työpaikkaa lähteäkseni pian eteenpäin kohti päivän viimeistä rupeamaa. Isoja luitoposteripapereita oli läjässä kuivuneena. Edellisenäkin päivänä oli maalattu. Otin paperipinon ja aloin nostamaan niitä korkealle kaapin päälle. Samassa tunsin kuinka jokin kova iskeytyi minua silmien väliin nenän luuhun! Isku oli kova ja tuli ylhäältä päin. Säikähdin kamalasti. Vilkaisin alas lattialle mitä oli tapahtunut ja siellä oli erittäin pitkät suuret sakset. Litoposteri-pinkka päätyi ylös kaapin päälle ja samalla aloin tunnustella nenääni mitä sille oli käynyt. Käteeni jäi verta. Onneksi silmälasit eivät olleet päässä samalla hetkellä kun sakset putosivat nähtävästi litopposteri-paperiarkkien välistä. Onni onnettomuudesta myös etteivät sakset osuneet silmään! Veren pyyhin pois ja jatkoin matkaa edelleen töihin. Päätä särki koko loppupäivän. Niin mojova isku oli.


Tekemällä oppii

10.01.2024 11:44

Sen olen oppinut että vain mielikuvitus rajana mitä kaikkea voi itse tehdä. Oheinen kamu oli pitkään epäonnistunut koiran neule kunnes sai uuden muodon ja siitä tuli minun työkamu. Taideopettajana sukellan syvälle lasten maailmaan ja samalla opin itsekin koko ajan uutta. Tämäkin kamu on ollut vuosien varrella monessa mukana.


Lapsen villapusero

Neulottu ylhäältä alas

10.01.2024 11:25

Joululomalla neuloin lapsen lapselleni villapaidan. Neuletyön kulku suunta ylhäältä alas. Pusero on saumaton ja passelin kokoinen. Lanka on aika paksua. Lisään myöhemmin langan nimen. Hyvä lanka ei kutita käytössä ja raidat on valmiina langassa.Itse tehdyissä neuleissa on se hyvä puoli että tarvittaessa mittaa voi lisätä hihansuihin ja helmaan.


Koiran villapaita

10.01.2024 11:10

Kun olin yläasteella pakkanen kiristyi usein yli -40°C. Muistaaksen silloin päätettiin ettei kouluun tarvinnut lähteä jos pakkasta oli -35°C. Siihen aikaan ei ollut ollenkaan varmuutta koulukyydistä. Linja-autot saattoivat jäätyä matkalle. Minulla oli musta villakangas duffelitakki, se oli lämmin muuten mutta hihaaukot olivat suuret ja niistä pakkanen pääsi takin sisään. Lisäksi takissa oli vain kietaisuvyö, ei lainkaan nappeja tai vetoketjua. Silloin ei vielä nuoriso harrastanut paljaita nilkkoja mutta pipot ja käsineet saattoivat unohtua. Minulla oli iso ihana neulehuivi ja arafattihuivit olivat myös tuolloin kovassa huudossa.

Oheisen villapuseron suunnittelin ja kudoin viluiselle terrierilleni. Kovalla pakkasella ulkona täytyy käydä ja tämä villapusero on siihen hyvä. Hännän reikä on selkäkappaleen lopussa. Seuraavasta puserosta teen haalarin jossa on hihat myös takajaloille.


Kettusäärystimet - ketut ohje kirjasta villasukkabuffet toinen kattaus

10.01.2024 09:44

Joululoma oli ihana monella tapaa. Tällä kertaa varauduimme joulustressiin ajoissa joten sellaista viime hetken paniikki sekoilua ei päässyt syntymään. Joulussa kuitenkin tärkeintä on mukava yhdessäolo ja kiireettömyys. Muistan kuinka lapsuuteni jouluissa oli setiä ja tätejä ja serkun kummin kaimoja mummoja ja pappoja ja ihmisiä vaikka kuinka. Sen myötä kun mummot ja papat ovat kuolleet sukujoulut ovat kutistuneet. Monellakaan ihmisellä ei enää ole ympärillä sellaista massajoulua. Joulukuusi on vielä enkä taida hennoa sitä riisua kuin vasta tammikuun lopussa. Joulukuusi saa tuoda valoa tähän kaamokseen vaikka mahtavaa oli huomata kuinka valon määrä joulukuulta on kasvanut heti jo näin tammikuun alussa.

Haluan aina oppia jotain uutta ja tällä kertaa loma meni opetellessa kettusäärystimien tekoa. Kerta ensimmäinen ja jatkan varmasti lisää kudelmia kun olen tämän pelon ei osaamisesta selättänyt,

Kettusäärystimet ihan passelit ihanalle Ronille.Voi ei, tässä kuvassa vielä silmukkamerkit paikoillaan!


Paluu arkeen 8.1.24

8.01.2024 11:48

Tänään on aika palata arkeen. Pitkän ihanan joululoman jälkeen arkeen paluu tuntuu ihan mukavalta. Ainoa mikä huolestuttaa ovat nämä kovat pakkaset. Yli viikon verran kovia yli -30°C pakkasia oli ihan riittämiin. Tällä viikolla ennuste on että mentäisiin ihan suojakelin puolelle, toivottavasti mutta sitten taas viikon päästä ennusteet lupaavat hyytävän kylmää. Työn kannalta eniten huolestuttaa se saanko auton käyntiin vai jääkö se tönkkö jäähän työpaikan pihalle.

Ohessa kuva viime syksyltä kun olin keikkatöissä satuilemassa.

Mukavaa työpäivää tai muuten vaan päivää itsekullekin!


Vuosi on vaihtunut!

Iloa kaikille vuoteen 2024!

3.01.2024 13:02

Kuva on hieman epätarkka mutta tunnelma hyvä. Elämässä tulee hetkiä jotka pehmenevät muistoissa tai sitten ovat jo muuten niin ruusun punaisia ettei niitä voi unohtaa, ovat kuin pumpulipalloja. Tässä hetkessä jolloin kuva on otettu on ollut onnea ja iloa ja kaikkea hyvää. Muistot, nekin haalistuvat. Hyvää Uutta Vuotta toivotan myös niille ystäville joiden kanssa elämän polut ovat erkaantuneet ja kasvot haalistuneet. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen.


Hyvää Joulua 2023!

25.12.2023 14:46


Anu Elovaaran joulutarina Sininen Joulu

25.12.2023 14:15

Osa 1

Kirpsakka pakkaskeli kaiutti askeleita ja lumi narskui mukavasti huopikkaiden alla. Kelmeä laiha kuu pälyili kuusien latvusten yllä ja varjot lankesivat mietteliäitten vanhojen kuusien alapuolelle sulkien syleilyynsä salaperäisen pimeän. Mirkku käveli talli polkua tupaan päin ja kuulosteli kuuluisiko pakkasen maalaamassa maisemassa muuta ääntä kuin hänen omat askeleensa. Tyttö pysähtyi hetkeksi ja pälyili olkansa yli kuusien suuntaan pimeään.

- Äsh, minä varmaankin kuvittelin... ihan hiljaista.

Mirkku tuhahti ja jatkoi kävelyään taloa kohti. Talon rappusilla hän kopisti lumet pois huopikkaista ja pujahti sen jälkeen sisälle taloon. Pihan perällä pimeässä liikahti jokin. Hetken aikaa laihan sirppi kuun valo tavoitti kulkijan.

Osa2
Tytön mentyä sisälle taloon kuusien pimennosta erkaantui hahmo. Surkean näköinen paleleva pieni kissa. Kissan katseessa oli lämpöä kun se katsoa napitti hievahtamatta talon ikkunaan päin jossa tytön varjokuva näkyi liikkuvan ikkunaverhojen läpi. Pieni kissa maukaisi surkeasti. Se nosteli tassujaan ilmaan vuorotellen ja sen jäisiä korvanpäitä kipristeli. Kaikkein mieluiten sen heiveröinen pieni olemus olisi ollut käpertyneenä nukkumaan tytön kainaloon. Kaihoisana pieni kissa muisti emoa ja kesää.
Osa 3
Pieni kissa istui tyttöä katsellen hetken ja kääntyi sitten pois. Se maukaisi surkeasti. Elämä kylmässä maailmassa ei ollut pienelle kissalle helppoa. Se olisi antanut mitä vain päästäkseen taloon sisälle lämpimään tytön luokse tai voi kun vielä olisi ollut kesä ja emo ja sen viisi sisarusta. Yhtenä aamuna pieni kissa oli seikkaillut erossa sisaruksistaan. Toiset pennut olivat jääneet nukkumaan lämpimään kissanpetiin kun pieni kissa oli siristellyt silmiään ja nähnyt kuinka sen emo oli venytellyt ja oikonut raajojaan ja sitten lähtenyt kulkemaan omia teitään kuten kissat tapaavat tehdä. Pentu oli niin pieni että se oli hädin tuskin pysynyt pystyssä pienten jalkojensa varassa mutta kissanpentu oli utelias ja halusi seurata emoaan.
Osa 4
Kissaemo ei huomannut poikasensa seuraavan sitä vaan jatkoi kulkuaan kohti ulko-ovea. Kissoilla oli kotitalossa makoisat oltavat navetassa ja karjakeittiön oven sivussa oli tilan kissoille mitoitettu luukku. Emo puikahti luukusta ulos. Pieni kissa piilotteli hetken aikaa karjakeittiön varjoissa mutta sitten sen uteliaisuus voitti ja sen oli pakko pujahtaa emon perään mystisestä verhon peittämästä aukosta. Hui mikä valtava kirkkaus ulkona odotti! Pieni kissa ei hetkeen nähnyt mitään muuta kuin valkoista valoa! Sen silmät eivät olleet tottuneet auringon paisteeseen. Elokuinen poutasää porotti taivaalta täydeltä terältä ja ympäristö oli aivan toista kuin navetan viileään ja hämärään miljööseen tottununut kissa ymmärsi.
Osa 5
-Miaaauuuu! Pieni kissanpentu kiljui! Samalla se oli vapaudesta mielissään ja myös peloissaan. Kaikki ympärillä avartuva oli kerrassaan ihmeellistä! Pienen kissan päähän ei edes pälkähtänyt että se voisi olla vaarassa. Emo olisi aina turvana, niin pieni kissanpentu uskoi. Tämä olisi sen kohtalo löytää jotain näin suurta valoisaa ja ihmeellistä. Tähän astisen elämänsä pieni kissa oli nähnyt vain verhojen välistä loimittuvien satunnaisten auringonsäteiden ja karjakeittiön hämärän kattovalon loisteessa. Yht´äkkiä kissanpentu ymmärsi olevansa yksin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kokemattomuudessa se oli loitonnut kauas navetan ovesta eikä tiennyt enää missä sen emo oli! Kissanpennun ympärillä oli pitkää heinää ja keltaisena hehkuvaa kukkaa. Atsihhh! Kissa aivasti ja pyöritteli päätään samalla vilkuillen ylös taivaalla liikkuvia pilvi ryppäitä.
Osa 6
Pieni kissa henkäisi syvään. Sen sisällä alkukantainen saaliseläin heräili samalla kun kissa tuijotti haltioituneena ylitse purjehtivia pilvenhattaroita. Alkueläinkissa – suuri mahtava metsästäjä sen sisällä kehoitti sitä vaanimaan ja hyökkäämään sillä liike tarkoitti saalista. Pieni kissa hytkytti hetken vartaloaan edestakaisin tuijottaen samalla korkeuksiin ja pomppasi superhypyllä ylöspäin pyllähtäen ruohikkoon. Samassa hetkessä sen ylitse laskeutui varjo joka peitti kaiken alleen. Pieni kissanpentu tunsi kuinka joku naskalinterävä tarrasi kaikkialle sen vartaloon ja maan vetovoima ei enää suojellut kissaa. Siitä itsestään oli tullut saalis. Räpistelevä kissa kohosi korkeuksiin raskaiden siiveniskujen tahdittamana.
Osa 7
Kissanpentu haukkoi henkeä. Se ei jaksanut enää maukua. Kissan väsynyt ruumis alistui kohtaloonsa kun iso lintu roikutti sen pikkuruista ruumista halki taivaan. Emokissa ei aavistanut ettei se näkisi poikastaan enää koskaan. Pennun oli rakennettava oma kohtalonsa... elää tai kuolla. Yht`äkkiä tilanne muuttui. Varisparvi hyökkäsi isoa lintua vastaan. Uhmakkaasti lennellen ne piirittivät kotkan ja alkoivat piikitellä sitä karkeasti huudellen ja samalla teräviä nokaniskuja sinkoili pahaa aavistamattoman kotkan höyhenpukuun. Kotka närkästyi saamastaan huomiosta. Vihoissaan se paukutti isoja vahvoja siipiään tuulen halkaisijana ja samalla kun se kohtasi vastustajansa niin kotkan ote kirposi! Kissanpentu tunsi vapautuvansa linnun kynsistä ja putosi halki taivaankannen humpsahtaen lopulta jättimäiseen heinäkasaan keskellä heinäpeltoa. Heinäkuormaa kiskova hevonen kavahti. Se oli aivan varma että oli kuullut jotain. Vanhuuttaan se ei kuitenkaan viitsinyt vaivata päätään sen enempää.
Osa8
Sojaa Polle... lähetäämpä kotiin täältä...

Vanha mies hymähti ja tarttui verkkaisesti hevosen ohjaksista kiinni. Hopeahapsinen mies sukaisi hiukset pois otsalta, veti pinttyneen lippalakin tiukemmin päähänsä ja istahti heinävankkureiden etuosaan. Miehen flanellinen raitapaita oli hiestä märkä ja sarkahousut heinäntähkien tähdittämät. Jalassa miehellä oli vanhat nahkaiset harmaan haalistuneet työsaappaat. Hevonen vilkaisi vaivihkaa papparaista. Odotti nöyrästi hetken varmistaakseen että vanhus olisi varmasti kyydissä ja lähti sen jälkeen verkkaiseen käyntitahtiin askeltamaan kotia kohti. Mies tiesi että hevonen osaisi kotiin. Hän voisi hetken aikaa makoilla heinissä aloillaan, katsella taivaan pilviä ja ottaa pienet nokkaunet. Mies kellahti selälleen heiniin ja alkoi laskemaan taivaan pilvilampaita kun hänen katseensa osui pieneen ja pehmoiseen kissanpentuun joka kuikuili katseellaan ympärilleen heinäkuorman päällä. Mies ei tahtonut säikäyttää kissaa vaan oli niin kuin ei olisikaan, nukkui koiran unta toinen silmä suljettuna, toinen avoinna seuraten kissanpennun suunnitelmia.

Osa9
Kissanpentu oli löytänyt kodin ja sillä oli jäljellä vielä kaikki kissan yhdeksän elämää. Vain hännästä puolet pentu oli menettänyt taistellessaan suuren kotkan kynsissä. Töppöhännälläkin pärjäsi hyvin, hännästä oli jäljellä sentään puolet ja sitä pystyi heiluttamaan aivan sopivasti ja kun pientä kissaa pelotti se pörhäytti hännän tuuheaksi kuin pölyhuiska.

- Hah hah hah hoh hoi oletpas sinä nyt taas niin mahtavana! Minun mielestäni tuo sinun häntäsi on kuin kanilla paksu töppö hieman vain lyhyempi mutta yhtä puuhkea. Häntä on oikein hieno.

Mies nauroi ja silitti pientä kissaa joka oli unohtanut pelkonsa ja kiehnäsi tyytyväisen luottavaisena kehräten miehen pohjetta vasten. Lempeästi kissa puski päällään miehen villasukan vartta.- Minä hörppään tästä lautaselta nämä kahavit ja otan sikuria päälle se riskaa... sitten saat herkkuruokaa ennen kuin lähdetään katsomaan Pollea.

Mies jutteli lempeästi kissalle ja hipaisi kädellään kissan pehmeää turkkia.

- Olet sinä vain niin lempeä ja kaunis kissa. Ajattelin että sinun nimesi voisi olla Viiru, niin kuin siinä Viirussa ja Pesosessa jota lapsenlapset haluavat aina katsoa yhä uudelleen ja uudelleen. Nehän me olemme, sinä ja minä täällä vanhalla tuvalla kahdestaan.

Niin tarinan pienestä kissasta tuli Viiru ja se oli oikein tyytyväinen saamaansa nimeen.

Osa10
Joulukuiset päivät etenivät pääksytysten ja vanha mies nimeltä Kalle ja kissa Viiru kujeilivat keskenään ja pitivät toisilleen seuraa. Yksinäisyyttä oli Kalle-papan elämässä ollut aivan riittämiin. Moni hänen ystävistään oli jo ajan saatossa kuollut eikä uusia ystäviä ollut helppoa saada. Varsinkin kun asui sivussa infrakeskuksesta ja maailman metelistä. Kissalle riitti että sai käpertyä Kallen jalkopäähän nukkumaan päiväunien aikaan ja kivuta olkapäälle nukkumaan ja kehräämään öisin. Viiru tiesi että Kallen olkapäätä vihmoi ja jomotti öisin. Aamukahvit juotiin kukonlaulun aikaan vaikkei kukkoa enää vuosikymmeniin ollut olemassakaan. Aamutv:stä mies ja kissa seurasivat päivän uutisia ja maailman menoa. Aamun valohippusten kajastaessa maailmaan taianomaisella syvän sinisellä sävyllä tallipolulle ilmestyivät kahdet jäljet, työmiehen saappaat ja kissan tassut. Hevonen hirnui tallissa aamuisen tervehdyksen ja kuopi etujalallaan odotellen kauroja ja heinäsylystä. Joulukuiset päivät etenivät tasaisen rauhallisesti.
Osa11
Elämä oli tasaisen kaamoksellista ja ihanaa kunnes harmonia rikkoontui. Kalle-pappa oli jo jonkin aikaa valitellut vihmovaa tunnetta rinnassaan ja arveli sen olevan täysin vaaratonta.

- Mikäpä se pahan tappais...

Mies myhähti ja hymyssä suin silitti Viirua, kissaa joka huolestuneena katsoi rakastamaansa ihmistä. Kissasta tuntui ettei kaikki ollut kohdallaan. Jotain oli muuttunut miehen olemuksessa mutta kissa ei ymmärtänyt mitä ja miksi. Olisiko jokin vieras vaate tai haju... Kissa ei osannut puhua ihmisten kieltä eikä sen vuosi voinut kertoa ihmetyksestään miehelle. Aamu ja päivä vilahtivat ohi nopeaan tahtiin. Jouluvalmisteluita oli tehty ja hoidettu arkiset askareet. Viimeisenä asiana kissa ja mies olivat hakeneet polttopuita navetan päädyssä olevasta halkoliiteristä. Yht`äkkiä kissa tunsi taas kummallisen häivähdyksen, kuin jokin sähköinen olisi kulkenut läpi sen raitaisen olemuksen ja samassa hetkessä kuului valtaisa rymähdys kun vanha mies kaatui tiedottomana päistikkaa lattialle. Puhelinluuri oli pudonnut hänen kädestään ja esineestä kuului taukoamatta... - haloo... haloo... pappa! Haloo pappa oletko sinä siellä? Viiru ei tiennyt mitä tehdä. Surkeasti se alkoi maukumaan säälittävän itkuisella äänellä miehen vieressä ja painoi koko kissanolemuksensa miehen rintaan kiinni kehräten ja pöristen samalla puskien päällään miehen olemusta.

- Apua! Pappa ei vastaa...tai vastasi mutta siten tapahtui jotain eikä hänen puhetta kuulunut. Siellä on ääni aivan kuin joku itkisi...

Seuraavassa hetkessä puhelin sulkeutui ja tuvan täytti hiljaisuus lukuunottamatta kaappikellon raksutusta tai kissan hyrisevää kehräystä.

Osa12
Viiru-kissa ei antanut periksi. Sillä oli tallella kaikki kissan yhdeksän elämää joten se oli aivan varma siitä että ihmisilläkin olisi useampi elämä. Kissa painautui miehen rintaa vasten ja kehräsi. Välillä kissa kohottautui ylös ja leipoi tassuillaan pehmeän päättäväisesti miehen rintaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen kissa tunsi häivähdyksen tassujensa alla kun papan sydän alkoi uudelleen lyödä. Mies liikahti ja siristi silmiään ja vaikersi peloissaan

- mi-mitä tapahtui... kompuroin...

Seuraavassa hetkessä mies vaipui takaisin unenomaiseen tilaan. Pieni kissa nosti päätään. Talvisen maailman rikkoi lähestyvä ääni. Se oli korvia vihmova. Autojen jarrut kirskuivat. Kuului juoksuaskelia, puhetta, rappusissa ja porstuassa tömisteltiin. Viiru pelästyi vieraita ääniä niin että kipusi kauhuissaan uunin pankolle piiloon. Seuraavassa hetkessä koko Kalle-papan pieni tupakeittiö oli täynnä ihmisvilinää ja kahisevia vaatteita. Kummallisen näköisiä olentoja värikkäissä vaatteissaan eikä olentojen päässä näkynyt muuta kuin silmät. Nenää ja suuta kissa ei nähnyt. Järkyttynyt Viiru katseli kuinka hänelle rakasta ihmistä nostettiin kummalliseen sänkyyn ja valtaisan kolinan ja puhesekamelskan saattelemana lähdettiin kuljettamaan ulos tuvasta. Kissa keräsi kaiken rohkeutensa ja pinkaisi ihmisten jalkojen välistä ulos pihamaalle jossa odotti vielä kauhistuttavampi hirviö, peltikasa joka välkkyi valoja! Kissa pakeni sen minkä pienistä kintuistaan pääsi ja pujahti heinäladon oven pielessä olevasta sopivan kokoisesta kissan mentävästä aukosta latoon piiloon. Hetken päästä piha oli autio ja tyhjä. Tallissa Polle rouskutti heiniään tyytyväisen tietämättömänä tapahtuneesta. Vanhalla hevosella oli huono kuulo eikä se ollut pelästynyt meteliä. Päinvastoin vaimea meteli oli saanut sen muistelemaan voitokkaita kilpahevosaikoja.

Osa 13
Pienen kissan koko sydämen valtasi epätoivo. Kaikki se rakkaus ja huolenpito mistä kissa oli saanut nauttia Kalle-papan luona oli poissa. Seurana hänellä oli vain vanha hevonen ja pari vikisevää tallihiirtä. Onneksi Viiru oli ennättänyt päästä talliin sisälle asti ettei jäänyt ulos pakkaseen. Murisevan ja valoja vilkkuvan otuksen mentyä Viiru oli kuullut kuinka askeleet lähestyivät tallin oviaukkoa. Raollaan oleva tallin ovi läimäistiin kiinni ja kissa kuuli enää vain oman pienen sydämensä hätääntyneen pamppailun ja vanhan hevosen huokailut sekä heinien rouskutuksen. Keskellä yötä pieni kissa heräsi. Viiru oli kiivennyt karsina-aidan päältä hevosen lämpimään selkään nukkumaan. Polle ei hätkähtänyt kissan kevyttä painoa vaan verkkaisesti nukkui seisaaltaan – kuten hevoset tekevät ja vaihteli harvakseltaan painoa jalalta toiselle. Yllättäin kissa näki jotain hämmästyttävää. Se siristi silmänsä nimensä mukaisesti aivan viiruiksi ja zoomasi katsettaan poikki tallin harmaan käytävän. Samassa Viiru näki kaksi hassunkurista pikkuruista tonttua jotka kisailivat keskenään nauraen. Kissa ei saanut pienten tonttujen puheesta muuta selvää kuin että tyttötonttu virkkoi poikatontulle vakuutellen – kaikki selviää... joulu o pian... hyvin tässä käy... täytyy vaan uskoa ihmeisiin.

Kissa yritti saada selvää tonttujen keskustelusta mutta toimi samalla hipihiljaa. Kissa ei halunnut paljastaa piilopaikkaansa kenellekkään.

Tontut viittilöivät käsillään ja keskustelivat. Samassa toinen heistä sihahti:

- Joku tulee!

Molemmat tontut piiloutuivat tallihuoneen perälle.

Ovesta sisään astui pitkän huiskea poika ikävuosiltaan alle kahdenkymmenen.

Polle... vanha ystäväni.. oletko se tosiaan sinä...

Anteeksi kun olen ollut niin ajattelematon etten ole tullut käymään luonasi.

- Sinä olet Juken ritariratsu.

Poika tokaisi ja alkoi rapsutella ystävällisesti Pollen kaulaa. Hevonen hörähti hyväksyvästi ja kyhnytti pojan kylkea turvallaan.

Osa 14
Kalle-pappa heräsi sairaalassa. Hänen olonsa oli sekava. Häikäiseviä valoja joka puolella ja metallin kylmä kolina kun sairaanhoitajat kolisuttivat kärryjään potilaan luota toisen luokse. Valkoiset pitkät takit päällä aavemaiset lääkärit tulivat yllättäin sängyn viereen tarkastamaan papan kuntoa.

- On tämä kuin katsastuksessa olisi... vai mikä lie remppa... tyhjänpäiväistä.

Kalle-pappa tivahti kun hänen luokseen tuli lääkärin mukana lauma innokkaita kandeja.

- Kuulkaas nyt... tämä kaikki on vain teidän parhaaksenne... teillä oli sairaskohtaus... teidät löydettiin tiedottomana makaamasta kotoanne... muistattekos...?

Lääkäri jatkoi melankolisella tavuttavalla äänellä.

Kalle-pappa nyökkäsi myöntymisen merkiksi ja vaikeni. Olkoon, hän ajatteli, sumea muistikuva papan päässä kirkastui vähitellen ja jotain siitä muistikuvasta vielä puuttui.

- Viiru!

Kalle-pappa parkaisi surkealla äänellä.

- Viiru... mitä sentään... ettekai te käytä jotain kiellettyjä aineita... huumeita... lääkkeitä...?

Yksi kandeista parahti.

- Mitä te nyt höpäjätte? Minä puhun minun kissasta, tämän vanhan miehen ystävästä. Missä minun kissani Viiru on?

Kalle-pappa parahti surkeana.

- Hoitaja. Selvittäkää oliko hänen kotonaan kissa? Kalle puhuu kissasta nimeltä Viiru.

Lääkäri nyökkää merkitsevästi nuoreen hoitajaan päin ja kirjoittaa sen jälkeen kynällä paperin reunaan.

- Kuulkaas arvon lääkäri. Kyllä minä tiedän että minulla on kissa. Ja on minulla hevonenkin vanha kunnon Polle tallissa. Huolehtikaa siitä että joku käy hoitamassa eläimeni etteivät kuole nälkään. Ei minulla ole aikaa täällä sairaalassa turhan panttina maata. Kuinka kauan minä olen ollut täällä?

Kalle jatkaa tivaamista.

. - Neljä päivää.

Melankolinen lääkäri vastaa ja poistuu seurueensa kanssa seuraavan potilaan luokse näkösuojasermin toiselle puolelle. Kalle makaa sängyssä huolen murtamana.

- Vielä minä tästä nousen.

Osa 15
Lapset Mirkku, Mikko ja Maikki olivat innoissaan vanhasta mummolasta. Hei eivät olleet käyneet mummolassa kuin viimeksi aivan pieninä nyytteinä eivätkä muistaneet vierailusta mitään. Kaikki mummolan pihapiirissä oli uutta ja jännittävää. Lasten vanhemmista äiti yllätettiin usein tuijottamassa eteensä ajatuksissaan. Hänen mielessään pyöri paljon kaikenlaista. Lapsuuden ja nuoruuden muistoja ja suru niitä kaikkia kadotettuja hetkiä kohtaan joita ei enää takaisin saisi. Maija mietti paljon sitä kuinka hän oli nuorena lähtenyt kotoaan. Hän oli käytännöllisesti katsoen karannut kotoa silloisen poikaystävänsä nykyisen miehensä matkaan.

- Kuinka kiire minulla olikaan kasvaa aikuiseksi vaikka hädintuskin olin nuoruutta kokenut.

Maija mutisi ja puisteli päätään. Hänen äitinsä oli kuollut joitakin vuosia aikaisemmin ja isä oli ollut siitä alkaen yksin kotitalossa asumassa. Aina he olivat soitelleet sen verran kuitenkin että yhteys säilyi mutta miksi oli ollut aina niin kiire ettei ollut ennättänyt poiketa. Tiesihän Maija syyn siihen mikä etäisyyden oli tehnyt mutta ei hän oikeastaan enää edes muistanut mikä välirikon aiheutti. Aika oli kulunut turhan nopeasti. Maija huokaisi ja poimi käsiinsä vanhan valokuva-albumin kirjahyllystä. Hän selaili sitä siinä samalla käsissään kun vilkuili ulos ikkunasta pihalla leikkiviä kolmea lasta. Vanhin lapsista Juke oli lähtenyt käymään keskustassa kaupassa. Nuoremmat lapset leikkivät lumisella pihamaalla. Perheen iso paimenkoira seurasi lapsia ja tökki heitä leikkisästi lumisella kuonollaan. Maija huokaisi syvään. Hän tunsi rinnassaan kummallisen piston.

- Minä kuulun tänne.

Osa 16
Parin päivän ajan katseltuaan piilostaan lasten leikkiä pihamaalla tallin ikkunasta Viiru uskaltautui ulos. Varovasti pieni kissa tassutteli vasta sataneessa lumessa. Viirun tassuanturoissa nipisteli pakkanen ja pelko kipristeli sen mahanpohjassa mutta uteliaisuus ilakoiviin lapsiin vei voiton. Viirulla oli maha täynnä sillä lasten äiti oli kuunnellut Kalle-papan puheet kadonneesta kissanpennusta ja kuljettanut lapsilta salaa talliin kissalle maistuvaa evästä. Viiru ei kuitenkaan ollut vielä varma siitä uskaltaisiko hän näyttäytyä kenellekään ihmiselle. Yht`äkkiä kissa tunsi puhalluksen niskavilloissaan. Heti sen perään joku yskähti kissaraukan selän takana.

- Anteeksi nyt vain mutta sinä olet kyllä pienin kissa mitä minä olen kuuna päivänä nähnyt... vuh.

Viiru kääntyi pelästyneenä katsomaan taakseen ja näki suurimman ja karvaisimman olennon mitä oli koskaan nähnyt. Kauhuissaan kattiraukka jähmettyi paikoilleen eikä uskaltanut liikahtaa hitustakaan. Vapisevalla äänellä kissa kuitenkin yritti hieroa tuttavuutta jättikoiran kanssa.

- miu vaan... en tunkeile luoksesi jospa antaisit minun olla... en halua että sinä syöt minut.

Pieni kissa aneli ison koiran edessä.

- Väh hau... mistäs sinä moista olet keksinyt? En iske sinuun hampaitani, en ole mikään barbaari. Minussa on vissi ero maalaisiin latokoiriin,,, minä olen sivistynyt kaupunkikoira. En syö kissoja.

Osa 17
Mirkku ja Maikki eivät huomanneet vahtikoira Pojun touhuja mutta nuorin lapsista Mikko huomasi. Tytöt laskivat pulkkamäkeä kun Mikko loittoni heistä ja käveli Pojun selän taakse. Iso koira istui tallin nurkalla pää painuksissa eteensä tuijottaen ja sen suuri puuhkamainen häntä heilui tahdissa pöllyttäen puuterimaista vastasatanutta lunta. Määrätietoisesti Mikko asteli koiran viereen ja hämmästyi näkemästään. Siinä se istui – pieni kissa.

- Tytöt tulkaa katsomaan! Täällä on joku pieni ja pehmeä...

Tytöt eivät kuulleet pikkuveljensä sanoja kikatuksen lomasta. Heidän vaatteensa olivat jo aivan märät lumileikeistä mutta siltikään he eivät malttaneet lopettaa. Pieni poika ja kissa tuijottivat toisiaan hetken sanomatta mitään. Jokin pienen kissan sydämessä kehotti luottamaan. Tämä ihminen oli paljon pienempi kuin Kalle-pappa mutta hänessä oli silti jotain luottamusta herättävää. Samassa hetkessä tuulenpuuska nostatti lumienkelin ilmaan . Pienen tuulenpuhallus hetken verran Viiru-kissa ja Mikko-poika näkivät hänet.

-Oi sinua... oletko sinä aivan kylmissäsi täällä... voi kissa raukka...

Mikko sanoi ja silitti Viirun päätä. Pieni kissa suli kaikesta pelosta ja jännityksestä. Hän tiesi että poikaan voisi luottaa. Lapaskäden kosketus tuntui niin suurenmoisen hyvältä. Samassa hetkessä pojan luokse saapuivat kaksi tyttöä.

- Miksi pikkuveli on täällä?

Mirkku aloitti ja jatkoi sitten:

- Sinä tiedät ettet saa mennä näin kauas siskojen luota. Susi sinut pian nappaa pihasta!

Samassa hetkessä kummankin siskon katse laskeutui alas pieneen kissaan joka kiehnäsi ja kehräsi heidän veljensä jaloissa.

- Saanko minä?

Maikki kysyi ja odottamatta vastausta nosti Viirun ylös syliinsä ja lapset lähtivät yhdessä tuumin kulkemaan pappalan taloa kohti. Yksikään lapsista ei muistanut kopistella lunta vaatteistaan pois kun he rymistivät sisälle taloon ja suoraan porstuan kautta tupaan.

- Ketäs sieltä tulee tuollaisella ryminällä?

Maija äiti kysyi naurussa suin ja kääntyi lasten puoleen.

- Katso äiti mitä me löysimme!

Lapset huusivat yhdessä tuumin. Poju-koira oli myös lyöttäytynyt samaan poppooseen varmistamaan että lapset saisivat tahtonsa läpi. Koira katsoa napitti viisain kaikkitietävin silmin vuoroon kissaa ja vuoroon Maija-äitiä silmiin.

- Voi ihmettä!

Äiti Maija henkäisi ja nosti kissanpennun lumisten lasten lapasista käsiinsä ja ylös rintaansa vasten.Maija jatkoi:

- Tämän täytyy olla Kalle-papan kissa. Ensin kaikki luulivat sairaalassa että pappa hourailee, ettei oikeasti ole mitään kissaa mutta tämähän on toden totta kissa. Ihan oikea. Pieni ja sievä.

-Äiti! Äiti!Kissa muuttaa nyt tänne sisälle meidän kanssa! Kenen vieressä pikkukissa saa nukkua? Mikä sen nimi on?

Lapset huusivat kuorossa. Poju-koiraa nauratti lasten intoilu. Koirat osaavat nauraa sisäänpäin huomaamattomasti. Koira kyllä tiesi kenen viereen puuhkahännän lämpöön kissa tulisi yöksi nukkumaan.

Osa 18
Päivät kuluivat ja Kalle pappa kuntoutui sen verran että kotiin pääsystä pystyi puhumaan virkaintoisten lääkäreiden kanssa.

-Te ette voi lähteä kotiin ilman meidän lupaamme, hetkinen hetkinen, mihinkäs te nyt menette... minulla on vielä lääkärikierto kesken ja nyt on teidän vuoronne...

Lääkäri yritti sanoillaan tavoittaa turhaan Kalle pappaa joka huitaisi kädellään väheksyvästi ja poistui jo huoneestaan ennen kuin lääkäri ehti kissaa samoa! Niin sehän on sanonta mutta Kalle-papalle totta, hänellä oli niin ikävä Viiru kissaa ja Polle hevosta ja iso huoli että miten kaikki järjestyisi. Joulukin olisi kohta ja pappa tahtoi kotiin, yksinäisyys olisi siunaus kaikki yli innokkaiden hoitajien, lääkäreiden ja muiden viranomaisten jälkeen. Vaimon poismenon jälkeen Kalle oli halunnut olla yksin. Tytär Maijan kanssa oli harvakseltaan soiteltu ja kuulumisia vaihdeltu mutta ei hän oikein osannut muuta kun vaimo oli eläessään aina halunnut hoitaa kaiken.

Osa 19
Maija äiti kurkisti ikkunasta pihamaan yli. Kotitie oli tyhjä. Yksinäinen lintu lennähti pihamaan poikki mutta muuten oli hiljaista. Kahvinkeitin porisi keittiösopen nurkassa ja pöytä oli katettu sievästi. Lasten tekemiä joulukoristeita oli siellä täällä ympäri tupaa ja pieni kuusi nökötti omalla perinteisellä paikallaan. Tuvassa oli oikein soma jouluisen odottava henki.

Viiru-kissa tavoitteli käpälällään kuusen alaoksalta roikkuvaa koristeköynnöstä. Maija-äiti huomasi sen ja käveli määrätietoisesti tuvan lattian poikki kissan luokse.

-Ei Viiru! Siitä et edes haaveile! Täällä on nopeasti täys kaaos jos kissa toteuttaa oman mielitekonsa.

Maija torui kissaa ja nosti sen syliinsä. Kissan karva oli sähköinen ja rätisi maijan silittäessä sen turkkia. Viiru pörryytti kehräten, pieni kissa ei ollut enää niin pieni, vähän kasvanut – omasta mielestään valtavan iso kissa vaikka tosiasiassa pieni se oli vieläkin – ainakin puolikkaan hännän mitan pienempi kylän muita kissoja mutta sitäkin suuremmalla sydämellä varustettu onnellinen kissa.

Vintin rappusista kuului supinaa ja tömistelyä. Lapset kiirehtivät tupakeittiöön.

-Joko?! Me herättiin! Ei malteta enää odottaa!

Mirkku ja Maikki toistivat yhteen ääneen. Mikko painoi pienen nenänsä ikkunaruutuun ja tuijotti tarkkaavaisena pihalle. Hetken kuluttua poika alkoi hyppiä innostuneesti samalla hihkuen:

-Nyt tulee!

Maija kurkisti pihamaalle uudestaan, samoin tytöt ja kissa.

-Nyt on kiire! Tätä hetkeä varten kaikki valmiina... missä Juke?

- Äiti, Juke nukkuu vintissä Pojun kanssa. Ei me saatu hereille.

Tytöt toimittivat.

- Menkää uudestaan ja huutakaa isoon ääneen että kaikki paikalle nyt!

Maija-äiti komensi.

Lapset juoksivat yläkertaan innoissaan huutaen ja saman tien takaisin tupaan. Ensimmäisenä saapui paimenkoira Poju haukahdellen ja läähättäen. Viimeisenä lasten perässä tupaan saapui vielä silmiään unesta hieroskeleva Juke jonka kasvoista paistoi samanlainen ilo kuin pienemmillä sisaruksilla.

Tuttu henkilöauto saapui pappalan pihaan. Lasten isä Pekka nousi ensimmäisenä ulos autosta. Hän venytteli hetken selkäänsä ja oikoi sitten käsiään. Samalla hän kiiruhti avaamaan autosta vänkärinpuolen oven. Kalle-pappa nousi autosta Pekan avustamana. Hetken hän tähyili ympäri pappalan lumista pihamaata ja huiskaisi kädellään tervehdyksen tallin sivussa haassa heinää rouskuttavalle vanhalle hevoselle. Pekka ja pappa tuntuivat juttelevan vuosikymmenten tarinat samalla kun he valuivat verkkaista askellusta pihan poikki. Pappa joka oli muutoin aina niin omatoiminen ja jääräpäisen itsenäinen hyväksyi Pekan auttavan käden ja käsikynkässä miehet kapusivat talon portaat kopistellen samalla lumia ulkojalkineistaan. Tuvan ovi raottui...

- Hurraaa!

Kaikki tuvassa olijat huusivat yhteen ääneen:

- Tervetuloa kotiin pappa!

Siitä alkoi perheen joulu jo aaton aattona. Kaikki olivat onnellisia papan kuntoutumisesta. Suuria päätöksiäkin oli tehty. Pekka jäisi hoitamaan kaupunkiin arkisin töitä ja omakotitaloa mutta muu perhe asettuisi asumaan pappalaan papan tueksi ja turvaksi. Paitsi Juke joka oli hakenut opiskelupaikkaa Etelä-Suomesta. Moni asia muuttuisi mutta seikkailut on tehty elettäviksi ja elämä on niitä täynnä kun vaan osaa nähdä ne ja uskaltaa elää. Viiru kissa nukkui lämpimässä leivinuunin pankon päällä. Se oli äärimmäisen onnellinen kissa. Mikään maailmassa ei ollut sille yhtä tärkeä kuin sen oma perhe, ihmiset, eläimet, kaikki.

Hyvää Joulua!


Anu Elovaaran Tunnetaide - taito tuntea taiteillen

22.11.2023 20:27

Olen saanut kohdata työssäni taiteen parissa paljon ihania ihmisiä. Jokainen heistä on yhtä arvokas. Ihmiselämään mahtuu paljon tunnetta. Kaikki ei ole aina ruusuilla tanssimista mutta eteenpäin me menemme sanoi mummo lumessa. Satu mummona satuilen kaiken ikäisten lasten kanssa. Aikuisille ei ole ikärajaa. Värit ovat sielun tunne-kartta.


Anu Elovaaran Tunnetaidemaalaus kaiken ikäisille.

20.11.2023 12:35

Tunteet ovat elämän suolan, opaskartta ja aielunmaisema. Värit ovat niiden ilmentymä. Sielun värikartta.

Julisteen maalaus tuokio on jo mennyt mutta kalenterissani on jonkin verran tilaa yksilö- tai ryhmä tunne maalaukseen sekä lasten sadutukseen.Varaathan pian omasi!


20.11.2023 12:17


20.11.2023 12:03


Kulttuurikasvatus satuhetki

Anu Elovaaran roolihahmo satumummo

20.11.2023 11:52

Kiertue oli viime viikolla. Juliste on siis vanhentunut ja laitan sen nyt vasta tänne koska sadutus oli tilaustyö. Oman satuhetkesi varmistat varaamalla ajoissa. Asiakkaani ovat lapsista aikuisiin ja ikähaitari kaikenikäisille. Tähän mennessä nuorin 2viikkoa vanha ja vanhin 93-vuotias. . Räätälöin taide hetken asiakkaan toiveiden mukaiseksi.


20.11.2023 11:45

Viime viikko oli huikea. Anu-satumummo kiersi useamman päiväkodin ja tapasi valtavasti ihania lapsia iältään 0-3v, mukaan lukien päiväkotien ihanat tädit. Valmistauduin kiertueeseen virkkaamalla ystäväni mummelin (Luca antoi nimen) ketun ja saukon. Teimme yhdessä taidetta, teatteria, musiikkia ja kuvataidetta sillä kulttuuri on kaikkea sitä yhdessä ja erikseen. Jos tiedät tahon jolla olisi vastaavaa tarvetta, oli kyseessä sitten varhaiskasvatus, koulu, hoitolaitos, yksityinen taho, Anu-satumummon voit tilata soittamalla minulle tai lähettämällä sähköpostia. Hymyillään kun tavataan!


11.11.23 Anu Elovaaran maalauksia

11.11.2023 15:52

Pakkasta koko päivän kuusi astetta. Kylmän puiseva keli joka kolottaa nivelissä. Lauantai ja vapaata mutta silti kiire sydämessä. Ensi viikolla on töissä kovin kiireistä ja erilaista. Kerron siitä sitten tuonnempana. Oheisen muotokuvan olen maalannut arpajaisvoittona. Elokuussa 2022 Nivalassa oli Maatalousnäyttely. Minulla oli siellä taidetta esillä ja arpajaisvoittona muotokuva. Taulu on akryyliväreillä maalattu ja kooltaan 55X65cm.


9.11.23 Koiran muotokuva tilaustyö. Derwent kynät ja Mi teintes paperi.

9.11.2023 11:50

Viimeisin koiran muotokuva tilaustyö. Asiakas valitsi tekniikaksi värikynät. Oli oikein virkistävää tehdä akryyli maalausten ja akvarellien jälkeen taas värikynillä. Jouluksi vielä ehtii jos lukijoilla on muotokuvan tarvetta.


9.11.23 Väriläiskä-boncho isoäidin neliöistä

9.11.2023 11:44

Tänä syksynä olen innostunut virkkaamaan. Koko elämäni ajan olen ajatellut etten ikinä opi virkkaamaan yhtään mitään. En ole uskaltanut edes yrittää. Pikkuhiljaa aloin kokeilemaan ja sitä myötä nälkä onnistumiseen kasvoi. Tein vaan omaksi ilokseni neliöitä joista en sen kummemmin ajatellut tekeväni oikein mitään mutta tässä tämä kuitenkin on - oman näköiseni Väriläiskä-boncho! Muistutuksena kaikillle, jos oikein kovasti tahtoo jotain niin täytyy uskoa itseensä ja yrittää. Ihmeitä tapahtuu.


9.11.2023 11:38


Marraskuinen keskiviikko 8.11.2023

8.11.2023 13:57

Ulkona sataa lunta. Tälle aamua on ollut jos jonkinlaista hommaa. Tulevien taidetyöpajojen mainosten suunnittelua, oppituntien suunnittelua, joulukuukin jo siintää mielessä. Hätäiseen kävin kuopukseni koulupalaverissa. Kuppi kahvia nassuun ja kohta taasen meen. Ulkona sataa lunta. Onneksi tulee vähän valkoista maahan, muuten on niin synkkää ja pimeää että kun ajelen työpäivän päätteeksi kotiin niin musta maa nielee kaiken valon ja näkyvän. Tulostimesta loppui muste. Vielä pari minuuttia ja on taas mentävä. Yks päivä ostin vihdoin itselleni termospullon kuumaa vettä varten. Monen koulun reissu opettajana on ihan kiva juoda siirtymä kilometrien aikana teetä.


27.9.2023 Syyskuu on lopuillaan

27.09.2023 06:43

Syksyinen tervehdys ystävät! Syksy on jo pitkällä. Kuopus on aloittanut esikoulun ja minulla on töitä vaikka muille jakaa. En valita sillä pidän työstäni lasten opettajana kovasti.Yksikään työpäivä ei ole samanlainen. Työn lisäksi tietenkin kaikkein tärkein on perhe, puoliso, lapset, lapsenlapset. Harrastuksina ykkös jutut soittaminen kitaralla sekä pianolla ja hevosten kanssa touhuaminen. Luca on innostunut ponista joten olemme tehneet yhdessä. Unohtamatta mökkiä! Se on meidän perheen yhteinen juttu! Kesän lopulla sovimme että mökille lähdetään jokaisena viikonloppuna. Harmiksemme se ei ole onnistunut. Minulla ainakin on ollut hurjan hektistä työn aloittamisen osalta. Uusia töitä ja uusia lapsia. Onneksi mukana on myös ennestään tuttua.

Syyskuu on ollut lämmin. Eilenkin oli vielä kuusitoista astetta lämmintä ja tuulen henkäys etelästä. Pari päivää sitten piipahdin mökille ja kävin uimassa. Harvoin tähän aikaan vuodesta on niin lämmintä vettä. Ehkä parempi sanoa siedettävää vettä.

Kello lyö pian seitsemän aamulla. Täytynee hörpätä vielä kupillinen kahvia ja herättää Luca kouluun.


Anu Elovaara malli, muotokuva, xxlmalli, aikuinen malli, black and white photography, portrait

18.05.2023 15:45


18.05.2023 15:35


18.05.2023 15:32


Anu Elovaara muotokuva, Malli,xxlmalli,aikuinenmalli

model, plussizemodel, portrait,

18.05.2023 15:26


18.05.2023 15:19


18.05.2023 15:17


18.05.2023 14:55


18.05.2023 14:53



18.05.2023 14:43


Dammisaaren Rapumajan Voikukkajuhla 28.5.2023

Mainosten tiedosta poiketen, en ole työpajan vetäjänä mukana tapahtumassa. Olen ollut mukana Voikukka-pilotissa vetämässä taiteellisen puolen keskusteluita ja ©oheiset tapahtuman mainos ja ohjelma .

18.05.2023 13:34


18.05.2023 13:32


Pääsiäinen 2023

10.04.2023 10:46

Super mahtavaa Pääsiäistä jokaiselle! Tämän pääsiäisen kruunaa upea kuutamo. Pitkänä perjantaina sinisen hämärän laskeutuessa iltataivaalle kuu oli väriltään uskomattoman upea kullan oranssin sävyineen. Sillä hetkellä minulla ei tietenkään ollut kameraa käsissäni mutta pyrin maalaamaan näkymästä taulun myöhemmin. Kaiken kruunasi uudet silmälasit joita olen jo odottanut tovin. Vanhat kunnon pantterisankaiset silmälasit katosivat johonkin hiihtolomalla. Todennäköisesti ne putosivat reissussa takintaskusta.

Joutsenet saattoi myös täysikuu kotiin takaisin. Joka vuosi nuo upeat tarunhohtoiset linnut saapuvat huvilan rantaan täydenkuun aikaan. Olemme saaneet seurata lintujen soidin puuhia aivan vierestä. Iltahämärissä ja aamuvarhaisella olen kuullut myös kuinka kauempana kettu huutaa puolisoa kutsuen. Perhosiakin on näkynyt. Ne ovat heränneet ja karkeloivat sirosti lennellen huvilan terassin aurinkoisella puolella jossa lämpötila päiväsaikaan on kohonnut korkeimmillaan kuuteentoista asteeseen. Näin varhaisille perhosille lentely on vielä kuoleman tanssi kun ei ruokaa ole missään ja yöpakkaset kangistavat pienen hyönteisen.

Toisena pääsiäispäivänä saan vihdoin valmiiksi kertomukseni, vaikka loma on jo lopuillaan. Uskon että jokaisella teillä lukijalla on myös ollut hyvä pääsiäisloma omilla tahoillanne. Onneksi järjestyi ”kotimies” huolehtimaan kodista ja muutenkin kaikki osaset loksahti paikoilleen joten tämä Pääsiäinen vietettiin mieheni Ilkan kanssa kahdestaan hempeillen


10.04.2023 10:34


28.3.23Isoäidin onnen hetkiä ja runoja elämästä

28.03.2023 11:27


28.03.2023 11:25

Elämässä
on paljon enemmän
kuin uskallan nähdä tai kokea
Tähän hetkeen.
Vähemmällä kokemuksella
olisin jo jäänyt suljetulle asemalle.

Mummous
tekee minusta naisen
jolla on elämänkerta kirjoitettavana
Entisaikaan naiset polttivat päiväkirjansa
rakkaudesta -vai kerran elämässä -
avioliittoa kohtaan
Kertaus on
opintojen äiti.
Säästetty sukupolvi
kantapään kautta opilta.
Päiväkirja on
avoin
elämänkoulu


25.3.23 Isoäidin neliö vauvan peitto valmistui talviajassa

25.03.2023 12:28

Ihana aurinkoinen maaliskuinen sää ja ensi yönä vaihdamme kellot taas kesäaikaan. Itse olen sitä mieltä että talviaika on se luontainen ja voisimme jatkaa sen mukaan koko vuoden. Onneksi on vastassa sunnuntai eikä työviikko. Kellon aika siirto on helppo unohtaa.

Tänään sain valmiiksi nuoremman lapsenlapseni pikku prinssin peiton. Olen tehnyt sen virkkaamalla isoäidin neliöitä. Kukkaiset isoäidin neliöt jätän vielä odottamaan seuraavaa peittoa jonka teen prinsessalle ja Lucalle on myös tulossa oma peitto hänen omien toiveidensa mukaan ja tietenkin unohtamatta Ronia.

Virkkaaminen on hauskaa ja siihen saa upotettua kaikki lankakerien jämät. Itse käytin vauvan peitossa pohjana valkoista perus väriä ja sen lisäksi monia eri värisävyjä. Vauvat tunnetusti tykkäävät väreistä ja toivon että saan häneltä hymyn työpalkaksi.


24.3.23 Virkattuja auringonkukkia ja kaalikeittoa

23.03.2023 07:41

Huomenta vaan kaikille.

Se tunne kun herää aamulla puoli kuudelta ja pimennysverhojen lomasta hiipii kotiin aamun kajo. Näin aikaisin jo näin valoisaa. Tunne on joka vuosi yhtä upea. Talven selkä on taittunut niks naks ja poks ja voimme elää kevättä täysin rinnoin. Vielä näin viiden kymmenen rajan ylittäneenäkin jaksaa innostua vaikka nuorena sen tunsi kuinka mahla virtasi suonissa. Miehenikin ylitti hiljattain 50 virstanpylvään joten yhdessä käydään käsikkäin samaa ikä vuosikymmentä.

Rakastan näitä aamuja kun muu perhe vielä nukkuu ja on hiljaista. Päivällä leipätyössäni opettajana lasten äänet täyttävät luokkahuoneet ja rakastan kyllä sitäkin mekkalaa mutta aamun hiljaisuudessa on hyvä ladata omia henkisiä akkuja. Onneksi menin ajoissa nukkumaan hyvän mielen kanssa sillä vihdoin opin tekemään yhden tietynlaisen auringonkukka virkkaus mallin! Laitan kuvan siitä tämän kirjoitukseni mukaan. Virkkaamista vasta opettelen joten monen yrityksen erehdyksen ja purkamisen jälkeen vihdoin oli se hetki että osasin lukea ohjeen oikein.

Torstai on toivoa täynnä... aamu menee kotona perheen kanssa ja myöhemmin päivällä töihin kahteen kouluun. Tämä viikko menee lasten kanssa keraamisten koristeltavien ruukkujen parissa ja raeruohon alkuja rustatessa, sata ruukkua ylittyy, se on varma!ps. Kaalikeitolla mennään parin viikon ajan ja uskoo ken haluaa mutta nivelkivutkin ovat paljon asettuneet soppakuurilla mutta siitä kerron enemmän toisella kertaa.


20.3.23 Pianonsoittoa väri-ja kuvio nuoteista sekä isoäidin neliöiden virkkausta

20.03.2023 11:08

Hyvää maanantaita jokaiselle tasapuolisesti! Vesi tippuu räystäältä ja jäätikkö löytyy yön aikana sataneen lumen alta. Sen sain tuntea nahoissani kun aamuvarhaisella luistelin meidän pihassa. Hupsista vaan ja kuperkeikkaa mutta onneksi ei kuitenkaan pahasti käynyt mustelmia lukuunottamatta.

Maaliskuu alkaa olemaan lopuillaan. Kevät on aivan käsillä ja se on yhtä ihanaa joka vuosi. Pian on pääsiäinen ja siitä hyppäys vappuun ja sen jälkeen ollaankin jo aivan kesässä, ihan hetkessä ja alkaa kesäloma.

Minulle on tapahtunut paljon ihania asioita. Viime vuoden puolella aukesi ovi mallimaailmaan. Vuosikymmenten haave toteutui vielä näin vanhemmalla iällä. Saatoin loppuun sen mikä nuorena kesken jäi.

Olen tuplamummo! Se on aivan super hyper ihanaa ja olen mummoilemassa maailmalla niin paljon kuin ehdin.

Rakas ihana kuopukseni Luca-Anton on nyt viiden vanha ja teemme yhdessä paljon kaikenlaista. Viimeisimpänä yhteisenä juttuna löysimme väri-ja muoto nuotit ja aloimme yhdessä soittamaan pianoa. Ostin reilu vuosi sitten vanhan venäläisen pianon ja soitin on kovassa käytössä. Väri ja muoto nuottien avulla voi todella oppia helposti soittamaan, toki täytyy olla sävelkorvaa ja tietää miten laulu menee että osaa rytmittää soiton oikein. Kitaraa olen soittanut päivittäin pian kaksi vuotta. Biisilista on pitkä mutta yli kaiken ovat tutut lastenlaulut joita säestän kitaralla Lucan laulaessa.

Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen...Pian saapuvat joutsenet! Käsi sydämellä lupaan ja vannon kirjoitan pian lisää, heippa!

Usein kysytään teenkö vielä käsitöitä. Teenhän minä aina kun ehdin, tässä viimeisin puseroni . Ei ole toista samanlaista aivan uniikkiluomus itselleni, pääsiäinen tulee!Hame on myös ihana jo toista talvea käytössä ja niin suloisen lämmin. Väreistä saa voimaa!


20.03.2023 11:03

Isoäidin neliöiden opettelua virkkaamalla. Täytyyhän tuplamummun osata!


23.01.2023 08:33


Uusia tuulia!

Kuva Studio Elite

17.01.2023 04:08


Hyvää Uutta Vuotta 2023!

9.01.2023 01:52

Hei teille rakkaat ystävät, lukijat ja kanssa kulkijat, mitäpä sitä voi muuta kuin taas huokaista ja ihmetellä että on kuljettu taas vuosi eteenpäin. Jos voisin niin pysäyttäisin mielelläni ajoittain aikamatkan ja nauttisin suurenmoisista hetkistä pidempään. Joitakin kohtia haluaisin kelata taaksepäin, niin hyviä kuin myös huonoja joista jälkimmäisiä jos onnistuisi korjaamaan.Elämäni on kuitenkin ollut suurenmoinen tähän asti enkä vaihtaisi siitä pois päivääkään. Kaiken olen saanut jota olen lähtenyt tavoittelemaan vaikka toisinaan olen ajatellut tavoittelevani kuuta taivaalta tai jotain muuta utopistista mutta kun ihmeisiin uskoo ja luottaa niin ne toteutuvat, se on minun mottoni edelleen.

Syksy 2022 oli vilkasta opiskelun osalta. Suoritin loppuun Kairon instituutin alaisuudessa Tunnetaideterapia-ohjaajan opinnot. Lisäksi kouluttauduin myös Satuhieronta-ohjaajaksi (Koulutus Tarina & Kosketus Oy). Lisäksi osallistuin myös Oulun kaupungin järjestämään Kulttuurin elämys oppaat-valmennukseen.

Politiikassa minut valittiin jatkamaan Perussuomalaiset Naiset ry hallitukseen 2023-2024. Pohjois-Pohjanmaan PerusNaisiin minut valittiin hallitukseen 2023. Vuodet Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piirin hallituksessa ovat takana, kokouksia kertyi paljon ja kilometrejä valtavasti. Politiikka on tärkeää mutta kieltämättä vuosia mukana olleena on ihana rauhoittaa elämä enemmän perheen pariin. Kuntapolitiikassa olen mukana, PS toinen varavaltuutettu ja Hyvinvointi lautakunnan 2 vpj.

Vuosi 2022 avasi minulle uusia mahdollisuuksia eri sektoreilla mutta niistä kerron vasta tuonnempana joten pysykää kuulolla! Digidarling tarjoaa edelleen monipuolista kurssi tarjontaa kuten esimerkiksi Lastenteatteri,monipuoliset taide-kurssit, tunnetaide-ohjaus, satuhieronta-tuokiot,kulttuurielämysopastus. Tulossa mukaan myös paljon uutta. Nivalassa kurssi paikkana toimii Työväentalo Kineva. Kursseja voi myös tilata sopimuksen mukaan yritykset, koulut, päiväkodit, kunnat jne.


Tällä blogisivulla on käyty 185001 kertaa!

 

 

TAULUTORI - taidetta myytävänä

randomimage

 

Lempilanka Galleria

randomimage

Digi Darling's Gallery

randomimage

AJATUS KARKAA

-interaktiivinen runomultimedia
Medianomi AMK opinnäytetyöni
Flashin tuen loppumisen vuoksi
teos esitetään videona ja se
vain simuloi interaktiivisuutta

 

DRAAMALLISEN ELÄMÄNI SELVIYTYMISTARINA

-runokaraoke
Draamaopintojeni lopputyön animaatio-osa

 

Stella Polaris

Song for all Broken Hearted People Recorded by DD on Oct 9th 2013

Holy Seremony

Recorded by DD and LaMer in Early Morning Session on April 2004

Matkustajana Elämän Ikuisessa Virrassa

DD:n 2007 äänittämiä lauluesityksiä Rae-kuoro: Marlon, Sara ja hevostytöt

Vieläkö on villihevosia

DD:n 2005 äänittämä tallisessio
Sara, DD ja Laulu-Ukki

Hetken tie on kevyt

Aamutähti otsalla astellen yön laitoja DD ja LaMer Helmikuu 2016

 

ARKISTO:

• Kesä-Joulukuu 2022

• Joulu-Toukokuu 2022

• Touko-Marraskuu 2021

• Tammi-Huhtikuu 2021

• Marras-Joulukuu 2020

• Touko-Lokakuu 2020

• 2017-20: Tolpan Joulu

• Tammi-Huhtikuu 2020

• Marras-Joulukuu 2019

• Syys-Lokakuu 2019

• Touko-Elokuu 2019

• Helmi-Huhtikuu 2019

• Marrask.18-tammik.19

• Syyskuu-Lokakuu 2018

• Kesäkuu-Elokuu 2018

• Helmikuu-Toukokuu 2018

• Joulukuu-Tammikuu 2018

• Loka-Marraskuu 2017

• Elo-Syyskuu 2017

• Heinäkuu 2017

• Touko-Kesäkuu 2017

• Helmi-Huhtikuu 2017

• Tammikuu 2017

• Joulukuu 2016

• Marraskuu 2016

• Lokakuu 2016

• Syyskuu 2016

• Elokuu 2016

• Heinäkuu 2016

• Kesäkuu 2016

• Toukokuu 2016

• Huhtikuu 2016

• Maaliskuu 2016

• Helmikuu 2016

• Joulu-Tammikuu 2016

• Loka-Marraskuu 2015

• Syyskuu 2015

• Elokuu 2015

• Heinäkuu 2015

• Kesäkuu 2015

• Toukokuu 2015

• Huhtikuu 2015

• Maaliskuu 2015

• Helmikuu 2015

• Tammikuu 2015

• Joulukuu 2014

• Marraskuu 2014

• Lokakuu 2014

• Syyskuu 2014

• Elokuu 2014

• Heinäkuu 2014

• Kesäkuu 2014

• Toukokuu 2014

• Huhtikuu 2014

• Maaliskuu 2014

• Helmikuu 2014

• Tammikuu 2014

• Joulukuu 2013

• Marraskuu 2013

• Lokakuu 2013

• Syyskuu 2013

• Elokuu 2013

• Heinäkuu 2013

• Kesäkuu 2013

• Toukokuu 2013

• Huhtikuu 2013

• Maaliskuu 2013

• Helmikuu 2013

• Tammikuu 2013

• Joulukuu 2012

• Kesä-Marraskuu 2012

 

KOMMENTOI BLOGIA:

Mäkinen kirjoitti 12.05.2021 08:06:

Olen huomannut huolestuttavan oireen kirjoittelussa.Esim. Teksti tv KIRJOITTAJAT ON MENETTÄNEET OTETTAAN. YMMÄRRÄN ,ETTÄ SILLOIN TÄLLÖIN TULEE JOKIN MOKA. MUTTA ALIN OMAAN HUONOA SUOMEA TAI JOPA ASAAN KUULUMATTOMUUTTA. VIIMEISIN OLI, ETTÄ LUKU OLI VÄHENTYNYT KUOLEMALLA. PITI OLLA KOLMELLA.JOKAINEN TIETÄÄ ETTÄ LUKU VÄHENEE JOS JOKU KUOLEE.MEILLE MAALIKOILLE JA SANASOKEILLE ANNETAAN ANTEEKSI PIENET VIRHEET, MUTTA AMMATTILAINEN, JOKA TEKEE TYÖTÄÄN, EIKÄ OPI ,TARVII OIKOLUKIJAN.

Darling kirjoitti 13.02.2021 13:40:

Kiitos Heinähattu! Mukana ollaan!

Heinähattu kirjoitti 15.01.2021 18:30:

Toivotan hyvää vaalimenestystä!

Darling kirjoitti 12.12.2020 20:27:

Saa tänne kommentoidakin. Välillä on ollut asiatonta kommentointia mutta kaipaan asiallisia mielipiteitä esimerkiksi joulu tarinoista, maalauksista, neuleista, koko blogista. Tyttärelleni terveisiä! Eiköhän me taas reissuun päästä kunhan tauti tilanne maailmalla helpottaa!

Paras tyttäresi 😂❤ kirjoitti 27.11.2020 02:39:

Voi että ihana kattoo vanhoja kuvia :( millon me lähetään laivalle?

Darling kirjoitti 28.06.2020 18:38:

135 000 pyörähti mittariin. Kiitokset lukukerroista❤️ Kiireet jarruttavat tarinankerrontaa mutta jos päästäisin kaikki tarinat kerralla vauhtiin kuin polkupyörällä alamäkeen niin mikä vauhtisokeus siitä syntyisi. Hyvää kesää ja muistetaan olla turvallisesti vesillä ja elämässä muutenkin.

Darling kirjoitti 12.05.2020 16:59:

134000! Iso sydän kaikki te rakkaat lukijat. Toivottavasti viihdytte tulevaisuudessakin.

Darling kirjoitti 2.04.2020 16:34:

133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!

Darling kirjoitti 2.04.2020 16:34:

133000 täynnä❤️ Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni!

Heppatyttö kirjoitti 25.01.2018 20:49:

Paljon onnea Luca-Antonille!!!!! Tulkoon hänestä iskän, ja äiskän silmäterä!

Heppatyttö kirjoitti 13.09.2017 18:31:

Paljon Onnea koko perheelle

Heppatyttö kirjoitti 10.08.2017 20:19:

Onnea synnytykseen ja Ronille terveisiä!

Koodimies kirjoitti 26.06.2017 13:00:

Häirintää tai ala-arvoista kommentointia ei ole esiintynyt! Lämpenevää kesää!

DD kirjoitti 21.06.2017 17:02:

Iloa valoa ja rakkautta ihanaa Juhannusta 2017 jokaiselle!

Koodimies kirjoitti 21.06.2017 14:25:

Seesteisiä kesäpäiviä DD:lle!

Koodimies kirjoitti 21.06.2017 14:17:

Toivotaan sisältöön kohdistuvaa kommentointia. Häiriköintikommentit poistetaan. Iloista keskikesän juhlaa ja hyvää mieltä kaikille.

Koodimies kirjoitti 21.06.2017 13:55:

Kommentointi avattu!